Oletko korvattavissa?

YT-neuvottelut jääkiekkojoukkueessa? Kyllä, se on nykyaikaa. YT-neuvottelut koskevat nyt siis myös urheiluseuroja.

Malmö Redhawks ilmoitti YT-neuvotteluista jokin aika sitten. Neuvottelut tiettävästi johtivat seitsemän toimistohenkilön irtisanomiseen. Redhawks siirtyy marraskuussa uuteen halliin, joten jää nähtäväksi, vaikuttaako se herra Nilssonin kukkaron nyöreihin, vai pitääkö yhä tulla toimeen omillaan. Tiettävästi ottelukohtaista hallivuokraa on ainakin tarkistettu aiotusta.

Nyt paikallinen Palloseura ilmoitti myös toimistohenkilökuntaa koskevista YT-neuvotteluista. Ilmoitus vetää hieman hiljaiseksi, vaikka se onkin lukujen valossa ihan ymmärrettävää. Tuo on tietysti se tie, joka yrityksessä täytyy käydä, jos toimiston ja hallinnon väkeä halutaan vähentää. Marssijärjestyksessä tuo on se ensimmäinen askel. Vaikuttaako tuo hallivuokriin tai jonkun kukkaron nyöreihin on myös mahdollisesti kohta nähtävissä.

Kuka sitten on korvattavissa tai lomautettavissa? Jos joku voi olla töistä pois yhden kuukauden, miksi se ei voi olla kahta kuukautta, tai kolmea? Jos joku henkilö voidaan laittaa sohvalle kuukaudeksi, mitä hän on tehnyt työyhteisön hyväksi? Miten hän on korvattavissa? Ja jos on korvattavissa, olisiko hän voinut tehdä asialle jotain?

Kirjoitin joskus omaan liiketoimintaan liittyvän artikkelin alan arvostuksesta ja työn tekemisestä yleensä. Siitä tämä lainaus:

Olet yksi liikuntapalveluja tarjoavan yrityksen työntekijöistä. Olet merkittävä osa noin miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävää yritystä, johon omistajat ovat laittaneet kiinni melkein koko omaisuutensa. Olet erittäin suuri osa tätä noin 40 hengen työyhteisöä ja vaikutat yrityksen menestymiseen päivittäisellä työlläsi.

Yrityksen osakkaat toivovat myös Sinun panoksesi olevan joka päivä mahdollisimman suuri palvelutarjonnan onnistumisessa. Vaikutat työlläsi noin 3000 ihmisen vapaa-aikaan viikoittain. Asiakkaat uhraavat Sinuun vapaa-aikaansa, joten myös he odottavat sinulta omistautumista heidän vapaa-ajanviettomahdollisuuteensa. Vaikutat työlläsi myös kansantalouteen, koska olet erittäin merkittävä tekijä sairauskulujen ehkäisyssä.

Edellä mainittu ote sopii aika moneen liikuntapalveluja tuottavan yrityksen työntekijään. Pienillä muutoksilla teksti saadaan sopimaan mihin tahansa yritykseen. Pohdin taannoisessa artikkelissa myös seuraavaa:

Seuraavat kysymykset sopivat kenelle tahansa, mihin tahansa alalle, mutta niihin liittyvät vastaukset korostuvat liikuntapalvelujen tuottamisessa. Jokaisen kannattaa välillä miettiä, että
Miksi olet töissä kyseisessä yrityksessä?
Oletko hyvä työntekijä?
Oletko korvattavissa helposti?
Viihdytkö työssäsi?
Pidätkö työtovereistasi?
Miksi edustamasi yritys on olemassa?
Onko se olemassa siksi, että sinulla olisi töitä?
Onko se olemassa siksi, että sinä voit tehdä töitä silloin, kun sinulle sopii?
Onko se olemassa siksi, että sinä voit tehdä vain ne työsuoritukset, jotka sinulle sopii?
Onko se olemassa siksi, että se pystyisi palvelemaan yrityksen asiakkaita mahdollisimman hyvin?
Onko se olemassa siksi, että osakkaat saisivat sijoittamalleen pääomalle tuottoa?
Onko asiakkailla vaatimuksia juuri Sinua kohtaan?
Täytätkö ne vaatimukset aina, kun olet työvuorossa?
Miksi et?

Jäljelle jää vain lisää kysymyksiä.

Mitä Sinä, asiakas, työntekijä tai yrityksen johtaja, voisit tehdä tänään toisin, jotta sinä olisit vaikeammin korvattavissa?

Mitä Sinä voisit tehdä tänään, jotta korvaamista ei tarvitse huomenna miettiä?

Mitä minä, asiakkaana, työntekijänä tai yrityksen johtajana, voisin saada Sinulta juuri tänään?

[Aiheeseen liittyen: Miksi yrittäminen on vaikeaa / Liigaa lukuja / Budjetti / Mitä tarvitaan liigajoukkueen pyörittämiseen? / Jotain ihan muuta / Kaikki hyvä loppuu aikanaan]

BTW Mikäli tuleva viikonloppu on niin kiireinen, kuin miltä se näyttää, eikä maailmassa tapahdu mitään järjettömän mullistavaa, seuraava bloggaus tulee ties mistä, jos siellä on internet. En tosiaan tiedä, mistä blogataan, mutta lämmintä siellä ainakin on. Muistakaa, että ei tämä jatkuva vesisade niin paha ole...

Vilpittömät onnittelut, FC Inter!

FIILISTÄ EI VOI FILMATA!

Suomen paras kuntokeskus

Vuonna 2001, kun lähdimme omistajina mukaan kuntokeskusliiketoimintaan ja päätimme rakentaa uuden kuntokeskuksen Itäharjulle, päätimme samalla, että siitä tulee jollain aikavälillä Suomen paras kuntokeskus. Kuten pari bloggausta sitten sivusin, ei ole kyse siitä kuinka hyvä olet, vaan kuinka hyvä haluat olla.

Tuo tavoite on yhä takaraivossa, koko ajan, kun teemme päätöksiä ja suunnittelemme tulevaa. Ihmisiä on erilaisia. Tarpeita on erilaisia. Makuja on erilaisia. Tämän vuoksi myös kuntokeskuksia on erilaisia. Jokainen niistä voi tietysti osaltaan olla vaikka Suomen paras. Mittarit voidaan aina kyseenalaistaa.

Kiersimme taas eilen erään laitetoimittajan kanssa satoja kilometrejä ympäri Etelä-Suomea, erilaisissa kuntokeskuksissa. Olen kiertänyt lukemattoman määrän erilaisia kuntokeskuksia Suomessa ja ulkomailla, varsinkin Yhdysvalloissa. Ehkä juuri tuon vuoksi aika moni pitää meitä amerikkalaistyylisenä keskuksena. Vaikutteilta ei ole tietystikään voinut välttyä - Onhan Yhdysvallat meitä vieläkin jonkin verran edellä tässä kulttuurissa.

Meidän pääkäyttäjäryhmämme on muuttunut selkeästi jo näiden ensimmäisten seitsemän vuoden aikana. Me mainostimme aluksi olevamme Fitnesskansan kohtaamispaikka. Me saatamme yhä olla sitä, mutta Fitnesskansa on vain muuttunut. He ovat ikääntyneet, lopettaneet opiskelunsa, menneet töihin ja tehneet lapsia. Keskus on muuttunut ja muuttuu heidän mukanaan.

Eilisen kierroksen jälkeen aloin taas ajattelemaan syvällisemmin, että mitä Suomen parhaimmassa kuntokeskuksessa pitäisi olla. Miksi joku keskus voisi olla Suomen paras?

Vaikka teemmekin tutkimuksia asiakkaillemme ja entisille asiakkaillemme sekä kohta myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ole asiakkaitamme, pyytäisin taas hieman lukijoiden apua.

Mitä Suomen parhaimmasta kuntokeskuksesta täytyy löytyä?

Minun mielestäni ensisijainen asia on salin yleinen ilmapiiri, siis henki. Jos se puuttuu, sitä ei voi ostaa rahalla. Ilmapiiriin vaikuttaa tietysti moni asia, henkilökunnasta alkaen. Ilmapiiriin voi vaikuttaa jokainen yksittäinen salin asiakas ja työntekijä. Ihmiset luovat ilmapiirin, joten sitä ei saa rahalla, vaan se pitää luoda ja kehittää. Yrityksen johdolla on tässä kohtaa kaikkein suurin merkitys.

Keskus voi olla vaikka kuinka hieno ja monipuolinen, mutta samalla niin tavattoman hengetön.

Minun top10 -listani on seuraava, tässä järjestyksessä, jonka pohjalta voitaisiin valita Suomen paras kuntokeskus:

1. Ilmapiiri
2. Ilmapiiri
3. Ilmapiiri
4. Sijainti ja liikenneyhteydet
5. Laitteiden ja välineiden kunto ja huolto (Ei siis valmistaja)
6. Siisteys
7. Pysäköintimahdollisuus
8. Palveluvalikoima
9. Ulkoasu - Kalusteet, pintamateriaalit, ym.
10. Hinta-laatu -suhde

Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen tunteeseen, kun astun ensimmäistä kertaa ovesta sisään. Mitä näen, kun astun sisään? Mitä asiakaspalvelussa sanotaan tai tehdään, kun tulen sisään? Millainen fiilis keskuksessa on? Ensivaikutelman voi antaa vain kerran.

Aina ei vain yksinkertaisesti riitä, että on hienoa ja tyylikästä.

[Aiheeseen liittyen: Laadunseuranta 2008 / Sturebadet / Luvut eivät valehtele ]

BTW Petteri Lehto otti blogissaan esiin tärkeän asian. Tuollainen laite, jota maallikkokin osaa ja saa käyttää, pitäisi tosiaan löytyä jokaisesta hallista. Se pitäisi löytyä myös jokaisesta kuntokeskuksesta.

Selviteltyäni asiaa, sain kuulla, että SM-liiga on antanut nyt tehtäväksi kilpailuttaa laitetarjoajat, jotta kaikkiin SM-liigahalleihin saadaan puoliautomaattinen defibrillaattori. Tällä hetkellä kaikissa halleissa ei ole edes ambulanssia paikalla otteluissa. Turussakin sellainen joskus oli. Toivottavasti tuo laitteiden hankinta ei jää kilpailutuksen asteelle. Kuten Petteri mainitsi, tuohon löytyy kyllä heti ulkopuolinen rahoitus, jos liiga ei katso asiaa rahan arvoiseksi sijoitukseksi.

Lähden ajamaan asiaa eteenpäin kuntokeskuksiin. Jokaisesta nykyaikaisesta kuntokeskuksesta pitää löytyä asialliset elvytysvälineet ja vastaanoton ja ryhmäliikunnan sekä kuntosaliohjauksen, tai itse asiassa minkä tahansa roolin omaavan henkilökunnan jäsenen, tulee osata ensiapu. Sen voisi jopa lisätä tuohon top10 -listaan. Ainakin me hommaamme nyt laitteen ja jatkamme säännöllistä ensiapukoulutusta henkilökunnallemme.

Ensihoito on siitä jännä asia, että se kiinnostaa ihmisiä yleensä vain jälkikäteen. 112

Onko Kiinan demokratia vihdoinkin totta?

Axl Rose on väsänyt Guns`N´Roses -yhtyeen uutta levyä kuin - öh - Iisakin kirkkoa. Netissä vellovat taas huhut Chinese Democracy -levyn julkaisupäivästä, joka huhujen mukaan on marraskuun 23. päivä. Virallisilla sivuilla tietoa ei vielä ole. NYT ON!

Kyseistä levyä on tiettävästi äänitetty jo toista kymmentä vuotta. Tolkuton määrä studiotunteja taitavat villeimpien, tai viileimpien, huhujen mukaan tehdä levystä kaikkein kalleimman koskaan julkaistun äänitteen. Levyn on pitänyt ilmestyä jo monta kertaa ja monta vuotta, mutta aina julkaisu on siirtynyt. Nyt tätä kerrottua marraskuun päivää pidetään ehkä kaikkein vahvimpana huhuna.

Vuonna 2007 Axl:n hyvä ystävä, Sebastian Bach, (Ei se Sebastian Bach, vaan mm. Skid Row´sta tuttu. Tiettävästi Axl`lla ei ole haamuja mielikuvitusystävinä.) kertoi jossakin haastattelussa, että edellä mainittu levy olisi itse asiassa ensimmäinen neljän levyn sarjasta. Axl oli kertonut Sebastianille, että viimeinen levy tulisi ulos "jo 2012". No jos sen Demokratian saisi ensin valmiiksi sinne Kiinaan, niin ehkä sen jälkeen voidaan saada Rauhan Maahan.

Levyn biisejä on luonnollisesti vuotanut eri aalloille kuten jätevedet Yangtzeen. Eihän niitä pidättele mikään. Tähän ympäristöterrorismiin on tarvittu myös FBI:n apua.

Yksi hauskin juttu levyn ympärillä tapahtuvista spinnereistä, on Dr Pepperin tarjous. Kyllä, sen josta

toiset tykkää, toiset ei - Dr Pepper, USA.

Minä muuten tykkään. Niin, Dr Pepper tarjoaa jokaiselle yhdysvaltalaiselle tölkin Dr Pepperiä ilmaiseksi, jos ja kun Chinese Democracy -levy julkaistaan. Ihan oikeasti! Kupongin voi tulostaa netistä heti, kun levy on kaupoissa.

Dr Pepper aikoo ihan oikeasti pysyä sanojensa takana. Asialle on pyhitetty jopa oma blogi.

Heh - I´m a Pepper - jo 70-luvulta:



BTW Lordi vastaa taustayhtiön tuloskehityksestä kertoneeseen artikkeliin.

BTW2 Uuden AC/DC lätyn voit käydä maistelemassa tästä, jos et ole sitä vielä ostanut.

BTW3 Tätä en olisi halunnut vielä kertoa, mutta Hanoi Rocks pistää pillit pussiin! Voi hitto.... Ei oikein löydy vielä sanoja. Tähän palataan myöhemmin omalla bloggauksella.

Kuinka hyvä haluat olla?

Paul Arden (1940-2008) on sanonut, että

Me kaikki mainostamme, koko ajan. Jopa pappi, joka kaikella innollaan mainostaa Jumalaa.

Paul Arden on ollut mukana kaikkein ikimuistoisimmissa Brittien mainoskampanjoissa. Paul Ardenin voidaan sanoa osanneen markkinoinnin ja sen yksinkertaisuuden.

Kirjassaan "It's Not How Good You Are, It's How Good You Want To Be" hän tuo selvästi esiin, että kommunikoinnissa selkeys on nokkeluutta tärkeämpää. Hänen mielestään markkinoinnissa ei kannata koskaan pelästyä ideaa, joka saattaa tuntua naurettavalta. "I am INDY" tai "a Ranger" saattaa yksinkertaisuudellaan tuntua naurettavilta, mutta ne toimii.

"Me olemme seura" oli ihan oikeasti toimiva ajatus, mutta ilmeisesti se on alkanut tuntumaan jonkun mielestä naurettavalta ja se on hautautunut johonkin. Kampanjaa olisi pystynyt jalostamaan vaikka kuinka paljon, jos sille olisi annettu mahdollisuus elää ja toimia. Nyt se taistelee itseään vastaan. Emmekö me, jotka laitoimme nimen listaan, nyt ole enää seura?

Kirjassa ihmetellään, miksi me pyrimme täydellisyyteen, kun keskinkertaisuus riittää? Ajattele maailmaa, jossa kaikki on täydellistä. Eikö se olisi tylsää?

Oletko huomannut, että koulukavereista ne parhaimmat numerot saaneet eivät sittenkään menestyneet elämässä? Mistä se muuten johtuu, että ehkä ne rääväsuisimmat ovat menestyneet parhaiten? Ei siis ne rikollisen alut, vaan ne jotka olivat aina ensimmäisenä siellä, missä tapahtui jotain. Osaavatko he käyttää kyynärpäitä eri tavalla?

Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaa, se johtuu siitä, että pelaat sääntöjen mukaan. Albert Einstein on mahdollisesti sanonut, että

Jos faktat eivät sovi teoriaan, muuta faktoja.

Olen erityisen vahvasti sitä mieltä, että kaikki asiat maailmassa voi kyseenalaistaa. Moni on valmis tuomitsemaan ihmisiä, jotka ajattelevat avoimesti ja käyttävät mielikuvitustaan. Noidiksikin niitä on nimitetty. Kyseenalaistajat eivät jotenkaan pysy ruodussa, vaan he ovat yleisen mielipiteen mukaan ajattelevan mielestä aina eri mieltä kaikesta. Myös silloin, kun he vain kyseenalaistavat mielipiteitä ja oletettuja totuuksia. Joku taisi joskus pitää naurettavana ajatusta, että maa olisi pyöreä.

Paul Arden kehoittaa etsimään kannustuksen sijaan kritiikkiä. Minusta on hienoa, kun ihmiset kritisoivat minua, ajatuksiani tai toimintamalliani. Parhaat kehitysideat tulevat aina kritiikin muodossa. Monessa asiassa ei edes oikeasti ole oikeaa näkökulmaa - On vain eri näkökulmia.

Parhaimmat keskustelut lähtevät siitä, että keskustelijat ovat asiasta eri mieltä. Tulosta keskustelusta syntyy, jos molemmille annetaan oikeus olla eri mieltä ja pysytään asian ytimessä. Tuollaisen keskustelun pohjalta syntyy kehitystä. Kuinka usein tuollainen keskustelu päättyykään siihen, että toinen osapuolista hyökkää keskustelijaa, eikä asiaa vastaan?

Tieto tulee kokemuksesta, siis historiasta. Se on turvallista. Tiedon sanotaan olevan alkuperäisen vastakohta. Lainataan taas Einsteinia:

Jos me tietäisimme, mitä me olemme tekemässä, eihän se olisi silloin tutkimusta.

Vaikka lainailenkin paljon sanontoja, se ei tarkoita sitä, että tukeutuisin historian faktoihin. Minua ei juurikaan kiinnosta, mitä tapahtui eilen. Minua kiinnostaa, mitä tapahtuu huomenna. Se voi tapahtua eri tavalla kuin eilen. Aika moni käyttää sanontaa, että "kaikki muutkin ovat sitä mieltä", ilman että asiaa olisi edes mitenkään tutkittu. Lasten koulukavereillahan on kaikilla jo viimeisimmät vempeleet...

On ihan oikein ja hyväksyttävää olla väärässä. Väärässä olemisessa ei ole mitään hävettävää. Tuolla blogin sivun alareunassa on lukenut blogin synnystä asti

Ongelman kohdatessaan onnistuja räjähtää toimimaan, epäonnistuja alkaa etsiä syyllisiä ja halvaantuu.

Kyllä, Tamin kirjasta, mutta aika moni tuon on varmaankin keksinyt jo ennen Tamia.

Jos jokin asia menee metsään, olet aika usein, ellet aina, itse vastuussa siitä, roolistasi huolimatta. Jos esimerkiksi alaisesi tekee jotain väärin, käytännössä olet aina esimiehenä syyllinen siihen. Jostain syystä se alainen ei osannut tehdä asiaa oikein. Olet antanut siis huonot ohjeet tai et ole tarkistanut, että ohjeete ovat mennet perille. Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tee mitään.

Jos myöhästyt tapaamisesta, siihen on AINA vain yksi syy - Lähdit liian myöhään. Selittely on turhaa, koska selityksiä ei ole. Tai on, mutta ne ovat turhia selityksiä.

"It's Not How Good You Are, It's How Good You Want To Be" -kirjaa on myyty yli miljoona kappaletta maailmalla. Se on aika paljon kirjoittajalta, joka myöntää rehellisesti että

En osaa kirjoittaa... Luen George Orwellia niin paljon kuin pystyn, oppiakseni kuinka pitää tekstin matalalentoisena, ilman adjektiiveja, siis tehdäkseni tekstistä niin yksinkertaista kuin pystyn

Hyvä ajatus. Yksinkertainen on kaunista. Yksinkertainen toimii. Elämä on itse asiassa aika yksinkertaista - Me vain teemme siitä niin uskomattoman vaikeaa.

Tässä diasarjassa pääset kirjan ajatuksiin sisään. Mielestäni yksi parhaista markkinointiin liittyvistä asioista kirjassa on "Pre-Fire Sale". Etsi se tuosta alhaalta:

It´S Not How Good You Are, It´S How Good Youwant To Be1

View SlideShare presentation or Upload your own. (tags: be good)

[Aiheeseen liittyen: Mikä tarjous toimii / Mainonnan vaikeus / Ilmainen kahvi / Mainoksen tarkoitus]

BTW

Odotettu hevijulkaisu AC/DC Black Ice myyntiin maanantaina
20.10.2008!

AC/DC on palannut ja uuden Black Ice -albumin julkaisu ensimmäisenä Suomessa Turun seudun ABC-liikennemyymälöissä maanantaina 20.10.! Nyt sinulla on mahtava tilaisuus olla ensimmäisten joukossa ja ostaa omasi ABC-liikennemyymälöistä heti vuorokauden vaihtuessa sunnuntaista maanantaihin!AC/DC Black Ice -albumi myynnissä Auranlaakson ja Tammisillan ABC-liikennemyymälöissä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 24.00 alkaen. Ole nopea ja rokkaa uusi albumi itsellesi ABC-liikennemyymälästä hintaan 18,90€.

Niin ja Metallican liput tulevat aamulla myyntiin...

Kunnon kesätreeni, osa 6 - I am a Ranger

NHL-kausikin on jo alkanut ensimmäisellä valmentajavaihdoksella. On siis aika palata kesätreeneihin. SM-liigaa on ehditty jo pelaamaan jo kohta kaksikymmentä kierrosta ja hiljalleen alkaa näkymään, mikä joukkue on onnistunut kesätreeneissä ja joukkueen kokoamisessa.

Erilaisista harjoittelumetodeista on käyty keskustelua täällä ja muualla. Myös joukkueiden kokoamisesta keskustellaan eri palstoilla lähes päivittäin. Tuossa keskustelussa on hienoa se, että kukaan ei ole koskaan väärässä, vaikka tulokset puhuvatkin puolestaan. Kukaan ei tiedä, miten olisi mennyt, jos oltaisiin tehty toisin.

Syksyn turkulainen lätkäkomeetta on ollut Lauri Korpikoski. Jos ette juurikaan tunnistaneet nimeä aikaisemmin, nyt se on kirjattu monen lehden sivulle. Nykynimeltään Korpedo treenasi taas kesän Turussa. Kävin pari kertaa viikossa tekemässä samaa treeniä, siis Kunnon kesätreeniä, Rautsin ryhmän kanssa. Korpikosken asenteesta näki, että hän on tosissaan.

"Minun käskettiin kesän aikana parantaa tiettyjä osa-alueita; lisätä voimaa ja hapenottokykyä." Koko kesän treenaaminen tähtäsi siihen, että Korppari olisi mahdollisimman hyvä testeissä. Kun olet testeissä hyvä ja näytät, että olet tehnyt kesällä töitä pelipaikan eteen, se palkitaan.

NHL-joukkueen koutsit hakevat pelaajilta tiettyjä ominaisuuksia. He haluavat, että pelaajat kehittävät näitä ominaisuuksia kesän aikana. Jos teet niin kuin he haluavat, olet koko ajan lähempänä ykköskenttää.

Vaikka IS-Veikkaajan analyysissä kerrottin Korpikoskella olevan "matkaa runsaasti kuljettavana varsinkin fyysisellä puolella", Korpikoski oli melkein kaikissa fysiikkatesteissä parhaiden joukossa koko 70 pelaajan leirivahvuudesta. Tuo tieto ei ehkä ollut tavoittanut Veikkaajan kesätoimittajaa.

"Voimaa meidän leirillä mitattiin yksinkertaisesti punnerruksilla ja leuan vedolla. Molemmat piti tehdä rauhalliseen tahtiin." Lauri punnersi ryhmän eniten, 62 punnerrusta ja leukoja hän veti 22. Näiden yhteenlaskettu tulos oli paras koko ryhmästä. Ei mikään ihan huono tulos kaverilta, jolla on "runsaasti matkaa kuljettavana fyysisellä puolella".

Kimmoisuutta mitattiin vauhdittomalla pituudella ja paikaltaan hypyllä ylös. Molemmissa Lauri oli selkeästi keskiarvon yläpuolella.

Hapenottokyky mitattiin harjoitusleirillä pitkällä pyörätestillä, jossa vastusta lisättiin 50 wattia, joka minuutti. Pyörätesteissä Laurilla oli toiseksi paras tulos, 64,2, joka on kiekkoilijalle aika huima tulos.

Nyt hän on ollut avauskokoonpanossa ensimmäisissä otteluissa ja yksi fanien ihailun kohteista.

Tietääkseni Lauri Korpikosken ensimmäinen tavoite tälle kaudelle on jo täyttynyt - Avauksessa liigan alkaessa. Seuraava tavoite lienee pysyä pelaavassa kokoonpanossa koko kauden. Sen jälkeen voikin valloittaa koko Madison Square Gardenin, kaikessa hiljaisuudessaan.



[Aiheeseen liittyen: Kunnon kesätreeni, osa 5 / Täytyykö treenaamisen olla ikävää / Venyttely / Core kuntoon ]

BTW "Millvina Dean oli kaksikuukautinen vauva, kun hänet pelastettiin Titanicista yhdessä äitinsä ja kaksivuotiaan veljensä kanssa. Perheen isä hukkui. Dean on nyt Titanicin viimeinen elossa oleva eloonjäänyt ihminen." HS tänään.

Toimintakertomus 2008

Julkaisin taas M&M Kuntotalon hallituksen toimintakertomuksen tilikaudesta 1.7.2007 – 30.6.2008 kotisivuillamme.

Kun julkaisin viime vuonna toimintakertomuksen, moni yrittäjäkin ihmetteli asiaa. Tilinpäätökset ja siten myös toimintakertomukset ovat julkisia, joten kaikki asiasta kiinnostuneet saavat ne halutessaan käsiin. Helpotan kiinnostuneiden työtä ja toivon samalla, että asiakkaammekin tutustuvat näihin, jotta tietävät, missä harjoittelevat.

Toimintakertomuksesta voit lukea toiminnastamme kuluneella tilikaudella sekä yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja arvion todennäköisestä tulevasta kehityksestä.

Noiden kirjattujen tietojen lisäksi olemme hallituksessa huomioineet maailmantalouden tilanteen ja sen mahdollisesti mukana tuoman haasteen asiakasmäärään ja uusiasiakashankintaan. Varaudumme myös mahdolliseen asiakasmäärän vähenemiseen varovaisella investointipolitiikalla ja tarkalla kulujen seurannalla.

Toisaalta lama voi myös lisätä asiakasmääräämme, koska potentiaalisilla asiakkailla on viimeinkin aikaa ja tarvetta panostaa omaan hyvinvointiin.

Uskomme, että kuntoilupalvelut eivät ole välttämättä niitä ensimmäisiä kohteita, joista ihmiset tinkivät, mikäli oma maksuvalmius jostain syystä laskee. Omaan hyvinvointiin panostetaan silti, koska se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään ja jaksamiseen huomattavasti enemmän kuin moni muu viihde- ja vapaa-ajanpalvelu.

Hallituksemme jäsenillä on kokemuksia edellisestä lamasta, jopa tällä kuntoilupalvelualalla. M&M Kuntotalo on aikoinaan, edellisen lama-ajan aikoihin, ostanut kolmen konkurssiin mennen kuntosalin laitekannan.

Tietysti alan kannalta toivomme, että vastaavia tilaisuuksia ei tällä kertaa tipahda syliin, vaan myös muut yrittäjät ovat osanneet huomioida suhdannevaihtelut sekä varsinkin rahoituskulujen nousun. M&M Kuntotalon on siinä mielessä edullisessa tilanteessa, että korkosuhdanteille alttiita rahoitusyhtiölainoja ei juurikaan ole jäljellä.

Kiitokset kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneille myös tätä kautta. Ilman Teitä tämä ei olisi mahdollista.

[Aiheeseen liittyen: Uutta pukkaa taas / Complete-Neurocity / Kuntokeskusala kiinnostaa taas / Kasvun kääntöpuoli / Kuntokeskusten kasvu]

BTW Palloseura voitti! Voiton voi tulkita siten, että pelaajat haluavat, että nykyinen valmennuskaksikko jatkaa. Pelaajat olisivat voineet helposti tuoda oman kantansa konkreettisesti esiin, häviämällä illan pelin. Toivon totisesti, että tilanne Turussa ja Palloseuran taustajoukoissa rauhoittuu nyt hetkeksi ja valmennukselle ja pelaajille annetaan työrauha. Seuran imago ei kaipaa nyt uutta hirttosilmukkaa kenenkään pään menoksi.

Pitäisikö putket teroittaa?

Pari senioripeliä on jo tällä kaudella takana ja mietin taas, että pitäisikö luistimet käydä teroittamassa. Mietin sitä jo ennen tämän syksyn ensimmäistä treeniä, kun terissä oli aika isoja lovia eikä niillä saa edes haavaa enää aikaiseksi. Hinkasin teriä hieman kivellä ja se auttoi asiaa. Ehkä käyn ne jossain vaiheessa kautta teroittamassa.

Olin aika monta vuotta töissä Great Skatessa. Touhusin siis lätkävarusteiden kanssa. Tuohon aikaan terien profilointi tuli muotiin. Profiloinnilla tarkoitetaan sitä, että terä muotoillaan. Siihen tehdään pelaajan toiveen mukainen ns. suora osa, joka on yleensä muutamia senttejä. Suora osa tarkoittaa sitä, että kun laitat terän pystyasennossa vaikka pöydälle, terä ottaa pöytään kiinni tuon suoran osan verran ja muu osa terästä kaartuu irti pöydästä. Ymmärsitkö?

Ei se mitään. En minäkään. Meillä ei ollut koskaan Skatessa mitään automaattiprofiloijaa, vaan tein profiileja halukkaille ihan käsipelillä. Se onnistuu kyllä. Kokeilin itse kaikenlaisia profiileja luistimissa, enkä koskaan huomannut niissä juurikaan eroja. Alkuun toisenlainen profiili tuntui ehkä aavistuksen oudolta, mutta siihen tottui jo ensimmäisten luisteluminuuttien aikana.

Yksi seniorikiekkoilija joutui vaihtamaan luistimeen uuden terän, kun se katkesi. Urheiluliikkeen myyjä kysyi, että minkälaisen profiilin haluat terään? Ei kun teroita se nyt vain, vanhempi kiekkoilija sanoi. Eihän terää voi vain teroittaa. Kyllä siihen täytyy joku profiili laittaa, myyjä intti. Ei tarvitse. Ei ole yli 30 vuoteen tarvinnut, niin ei tarvitse nytkään. Teroita se terä. Ihan hyvin tuo luistin näyttää ilman profiiliakin kulkevan.

Lasten luistimiinkin tehdään nykyään kuulemma profiileja, jopa monta kertaa kauden aikana. Joukkueiden johto kuulemma myös suosittelee sitä juuri lukemaan oppineille pelaajille. Asiantuntevat vanhemmat kertovat katsomossa ylpeinä, kuinka alle 10-vuotiaan pojan luisteluasento parani, kun profiilia muutettiin 1-1:sestä 1-2:seen. Ihan tosi vai?

Uusissa terissähän on parin sentin suora osa valmiina, jos ne eivät ole hirveästi muuttuneet lähivuosina. Joten jos et tiedä, mitä profilointi edes tarkoittaa, tai et tiedä, millainen profiili sinulla on ollut terissä aikaisemmin, teroitus riittää, myös uusiin luistimiin.

Joku heikki huoltaja ne terät pilaa kuitenkin, kun ei osaa teroittaa, säilyttäen terien muotoa. Katso omia teriä. Onko niistä ne terien päät hinkattu kokonaan pois, jopa montulle, vai ovatko ne vielä muodoltaan uusien terien kaltaiset?

BTW Olettehan nähneet ne DNA:n mainokset, joissa se reppanan partiopoika hakee nuoruuden innolla läheistä kanssakäymistä partiotyttöjen kanssa. Voisi kuvitella, että tuo ei häiritse ketään, vaan enemmänkin saattaisi huvittaa, todellisuudellaan. Nyt mainokset on hyllytetty! Jonkun mielestä ne halventavat naisia ja kampanja on sen vuoksi saanut valituksia. Kukaan ei ole tiettävästi valittanut niiden halventavan miestä, jota voisi kuitenkin pitää juuri mainittuna reppanana. Mihin me olemme menossa? Mikään ei saa tuntua miltään...

Miksi yrittäminen on vaikeaa?

Yrittäminen alkaa yleensä siitä, että luo tuotteen tai palvelun, jota lähtee myymään kuluttajille. Yrittäminen voi tietysti olla myös toisen tuottamien palvelujen tai tuotteiden myyntiä. Joka tapauksessa tuo, mitä yritetään tuottaa ja/tai myydää, on yleisimmin tuote tai palvelu.

Onko se sitten niin vaikeaa?

Kun on perustanut yrityksen ja keksinyt, mitä haluaa tuottaa tai myydä edelleen, pitää tietysti tuote/palvelu tuottaa tai hankkia. Sen jälkeen se pitää hinnoitella siten, että kaikki tuottamiseen tai hankintaan liittyvät kulut tulee kuitattua ja sen jälkeen pöydälle jää sen verran rahaa, kuin oli ajatellut. Ei kai se pohjimmiltaan ole yhtään tuon vaikeampaa. Sehän on suorastaan pelottavan yksinkertaista.

Miksi se sitten on vaikeaa? Suurin syy lienee siinä, että me olemme ihmisiä. Meitä ohjaa tunteet.

• Me ajattelemme tuotettamme/palveluamme tunteella.
• Me hinnoittelemme sen tunteella.
• Me myymme sen tunteella.
• Me myös pelkäämme myydä sitä, tunteella.

Uskallan väittää, että suurin osa yrityksistä kaatuu, koska uskotaan liikaa tunteisiin ja toimitaan liikaa tunteiden vieminä. Ei uskota lukuja. Ei uskota ympäristöä. Ei uskota selviä merkkejä.

Jos meiltä puuttuisi tunteet, me toimisimme juuri niin kuin toisessa kappaleessa kerroin ja meille jäisi aina rahaa pöydälle. Se olisi juuri noin kylmän yksinkertaista!

Miksi tunteet voivat kaataa yrityksen?

• Emme uskalla pyytää tuotteestamme tai palvelustamme niin paljon, että meille jäisi rahaa pöydälle.
• Kuvittelemme myyntiartikkelimme halvemmaksi, kuin sen pitäisi olla.
• Kuvittelemme, että asiakas ei ole valmis maksamaan myyntiartikkelistamme niin paljon, kuin haluaisimme.
• Kuvittelemme, että myyntiartikkelimme tarvitsee tai ei tarvitse tietynlaista markkinointia.
• Kuvittelemme, että tuota markkinointia tarvitaan tietyn verran, tai ei tarvita.
• Kuvittelemme, että asiakkaamme eivät löydä tai löytävät myyntiartikkelimme helposti.
• Kuvittelemme, että osaamme tai emme osaa markkinoida myyntiartikkeliamme.
• Kuvittelemme, että tiedämme tai emme tiedä myyntiartikkelimme kohderyhmää.
• Kuvittelemme, että luvut näyttävät paremmilta tai huonommilta, mitä ne todellisuudessa ovat.
• Kuvittelemme asian vaikeaksi.

Kuvittelemme ihan liikaa. Analysoimme liian vähän ilman tunteita. Reagoimme liian hitaasti ja tunteella. Emme hyväksy selviä totuuksia, koska ajattelemme tunteella.

Kuitenkin, jos emme kuvittelisi, me emme olisi ihmisiä ja meillä olisi huomattavasti vähemmän tuotteita ja palveluita, koska kaikki mitä me ostaisimme, me ostaisimme vain tarpeeseen.

Siksi yrittäminen on vaikeaa, vaikka se on yksinkertaista.

Siksi monella menestyneellä yrittäjällä sanotaan olevan hyvät vaistot. Siksi monen menestyneen yrittäjän voidaan sanoa olevan jopa tunteeton ja häikäilemätön, joka ei tunne armoa.

Onneksi on kuitenkin aina asiakkaita, jotka ajattelevat tunteella ja tekevät sen vuoksi jopa heräteostoksia, jotka eivät mene tarpeeseen.

Siksi yrittäminen on vaikeudestaan huolimatta hauskaa ja mielenkiintoista.

[Aiheeseen liittyen: Hesburger rules! / Mikä tarjous toimii / Budjetti / Milloin kannattaa myydä? / Mainoksen tarkoitus / Luvut eivät valehtele / Älä osta roskaa / Voisiko sittenkin ostaa "roskaa"?]

BTW Meidän tavoitteemme on tarjota niin hyvää palvelua, että saamme asiakkaistamme elinikäisiä jäseniä. Nyt aloin miettimään, josko tuotakin rajaa voisi vielä venyttää. Eikö olisi ihan kohtuullista, että tämäkin Kansasissa kuntoileva maksaisi ihan normaalin jäsenmaksun?

Minä olen fani

Kunu kirjoitti blogissaan vihaavansa fani-sanaa. Minä rakastan fani-sanaa. Fanit ovat hieno asia. Toivon, että mahdollisimman moni olisi edustamani yrityksen fani. Minä olen fani.

Wikipedian mukaan

fani (engl. fan) on henkilö, joka ihailee tai arvostaa jotain ilmiötä, henkilöä, joukkuetta, tyylilajia tai kulttuurin aluetta voimakkuudella, joka ylittää tavanomaisen arvostuksen. Nimitys on lähtöisin englannin sanasta fanatic eli kiihkoilija.

Moni pitää fanittamista lapsellisena, jopa epäilyttävänä. Siitä pitäisi jollakin tasolla pyrkiä kasvamaan eroon. Aikuinen ei voi myöntää olevansa fani. Aikuinen ei saa toimia kuin fani, paitsi lätkän MM-kisoissa, kolmessa promillessa. Tuo on ainoa tapahtuma, jossa suomalainen mies voi fanittaa täysillä, ilman että menettää kasvojaan.

Fanit voidaan liittää jopa kulttiin. Fanit voivat saada aikaiseksi sekasortoa ja kaaosta, tarkoituksella tai tahtomattaan. Silti fanit ja fanius mahdollistaa paljon asioita - hyviä asioita.

Vaikka Suomessa aikuisen ihmisen faniutta ei katsota kuin kieroon, maailmalla on paljon faneja. Niitä löytyy lähestulkoon jokaisen palloilulajin katsomosta, joissa miehet ovat vetäneet pelipaidat armanintaibossin pukunsa päälle. Fanittaminen on osa tuota urheilutapahtumaa. Oman seuran värejä ei hävetä, vaan ne tuodaan selvästi esille.

Olen aika monen asian fanin. Arvostan siis tiettyjä asioita tavanomaista enemmän. M&M Kuntotalo saa osakseen suurimman fanituksen. Fanitan myös edellisiä työnantajiani, Great Skatea ja Clinisporttia, joista jälkimmäinen taitaa olla pöytälaatikossa. Olen aina fanittanut työnantajaani, joka mahdollistaa osaltaan elämäni pienet hyveet ja paheet. Koirakin tietää, että ruokkivaa kättä ei kannata purra.

Urheilumaailmassa fanitan pääsääntöisesti kotoisia asioita. Fanitan Turun Palloseuraa, FC Interiä ja Tutoa sekä ajoittain kaikkia turkulaisia seuroja tai urheilijoita, tilanteesta riippuen.

Fanitan NHL:ää ja Liverpoolia sekä Nokian kommunikaattoria ja iPhonea sekä iPodeja ja monia bändejä.

Fanitan myös Suomea ja suomalaisuutta, mutta myös amerikkalaisuutta ja kanadalaisuutta, joskin eri syistä.

En häpeä olla fani. Jos pidän jostakin tuotteesta, ilmiöstä tai yhteisöstä, tuon sen esille ja suosittelen niitä myös ympäristölle.

Toivoisin, että ihmiset toisivat rohkeammin esiin arvostamiaan asioita. Faniudessa ei ole mitään hävettävää eikä varsinkaan vihattavaa.

BTW Gene Simmons tajuaa faniuden ja fanien merkityksen. Gene tajuaa myös sen, että ihmiset on saatava näyttämään faniutensa, koska se myy. Simmons Abramson Marketing lanseerasi jokin aika sitten I Am INDY -kampanjan. Jokainenhan on INDY!

While visiting a major University this week on business, I crossed paths with a gentleman who introduced himself as "I am Indy."

Keep it simple, I AM INDY!

Joukkoliikenne palvelee

Lähdin illalla puoli kahdentoista aikaa töistä, M&M Kuntotalosta. Eräs asiakkaamme lähti kanssani samalla oven avauksella. Kyseinen vanhempi herrasmies sairastaa borrelioosia ja kulku on proteesien vuoksi hieman hitaan puoleista.

Vettä tuli kaatamalla ja tuuli pyöri nurkissa. Oli oikea syysmyrsky, kuten kaikki länsiranikolla asuvat ovat huomanneet.

Asiakas kertoi ovella, että hänellä taitaa tulla hieman kiire kohta saapuvaan bussiin. Kerroin, että bussi itse asiassa näkyy jo Kalevantiellä, mutta ei hätää, juoksen pysäkille pysäyttämään bussin. Pysäkille on matkaa salin ovelta muutamia kymmeniä metrejä.

Ehdin hyvinkin pysäyttämään bussin, joka tietysti kasteli kengät ja lahkeet, kun kurvasi pysäkille. Tuo on ihan ymmärrettävää, kun vettä tuli paljon ja se näytti kerääntyvän pysäkille.

Kuljettaja avasi oven, jolloin kysyin, onko hänellä kova kiire. On kova kiire, sanoi kuljettaja. Bussissa ei tainnut olla yhtään matkustajaa. Jatkoin, että tien toisella puolella on vanhempi, huonojalkainen mies, joka yrittää ehtiä tähän bussiin, joten siksi tulin pysäyttämään. Kuski kertoi, että sieltä tulee muitakin busseja kohta.

Ennen kuin ehdin jatkamaan, että herra haluaa juuri tähän bussiin, kun tämä jatkaa torilta oikeaan suuntaan, oli kuski jo sulkenut ovet ja kaasutti matkaan.

Jäin hölmönä seisomaan pysäkille. Vanhempi herra, joka oli jo ylittänyt kadun ja oli ehkä noin 15 metrin päässä pysäkistä, oli yhtä ihmeissään. Hän oli jo ihan märkäkin, kun hän ei ollut ehtinyt laittamaan sadetakkiakaan vielä päälle, kun tuli kiire.

Ei muuta kuin asiakas autoon ja bussin perään. Saimme bussin kiinni Eerikinkadulla. Ajoimme bussin perässä torille ja kurvasin bussin eteen pysäkille. Asiakkaamme tietää aikataulut mahdollisesti ulkoa, kun hän sanoi, että bussi jatkaa tästä seitsemän minuutin kuluttua.

Kuski ei siis voinut odottaa alle minuuttia, jotta asiakkaamme olisi ehtinyt mukaan, mutta torilla oli aikaa istua seitsemän minuuttia.

Vaikka tekikin mieli, en mennyt kertomaan kuskille valittuja sanoja, koska silloin olisin mahdollisesti tehnyt itsestäni pellen. Kerron ne valitut sanat nyt tässä, hieman siistimmin.

Bussin rekisterinumero on RKY-439 ja se ajoi linjaa 110, Littoisista Naantaliin. M&M Kuntotalon kohdalla, Kalevantiellä, bussi oli puoli kahdentoista maissa. Kuskina oli ihan tyypillinen suomalainen mies, jonka valitsin juuri vuoden bässikuskiksi.

Onneksi ei ole aiheeseen liittyvää eikä tämä ansaitse BTW-tekstiäkään.

OJ syyllinen!

Ihan lyhyenä huomiona kerrottakoon, että OJ Simpson todettiin syylliseksi kaikkiin syytekohtiin, mm. kidnappaukseen ja aseelliseen ryöstöön. Häntä voi odottaa jopa elinikäinen tuomio.

Tätä oikeudenkäyntiä tuli seurattua aika tiiviisti viime syksynä...

Verestetäänkin vähän muistoja ja tietoja kaverista:

• Ehkä yksi kaikkien aikojen parhaista amerikkalaisen jalkapallon keskushyökkääjistä.
• Etsivä Nordberg elokuvassa Mies ja Alaston Ase.
• Todettiin rikosoikeudessa syyttömäksi ex-vaimon ja hänen miesystävänsä murhaan.
• Todettiin siviilioikeudessa syylliseksi tuohon murhaan ja korvaamaan 33,5 miljoonaa dollaria ex-vaimon miesystävän perheelle.
• Kirjoitti kirjan If I Did It, joka päätettiin kuitenkin hyllyttää, vaikka sitä ehdittiin painamaan 400.000 kpl.
• Myöhemmin kirja tuli markkinoille Goldmanien toimesta, nimellä If I Did It: Confessions of the Killer.
• Aiheutti hämminkiä Las Vegasissa, kun kävivät porukassa hakemassa omia muistoesineitään takaisin.
• Tuomittiin nyt syyllistyneen rikoksiin tuon episodin aikana.

BTW Tämäkin löytyi tuolta oikeasta alareunasta, Google trendeistä, johon päivittyy suosituimmat Googlen hakusanat tunnin välein. Kannattaa käydä välillä kurkkimassa. Sieltä bongaa hyviä juttuja, jotka eivät ylitä uutiskynnystä Suomessa.

Pakkovoitto vai pakko voittaa

Ratsastetaan vielä noiden edellisten bloggausten kommentoinneilla, joissa tällä kertaa keskusteltiin ylisuorittamisen olemassaolosta. Keskustelussa Anonyymi kertoi ylisuorittamisessa olevan negatiivinen sävy. Olen samaa mieltä. Mikä tahansa suorittaminen, yli- tai alisuorittaminen, on aina negatiivista silloin, kun se on pakon omaista, jopa sairaalloista.

Urheilussa on aika usein pakkovoittotilanteita. Samoin monissa neuvotteluissa. Voi olla pakko voittaa, että voittaa mestaruuden tai pysyy taistelussa mukana tai sarjataulukossa hyvissä asemissa tai että saa yleisöä katsomoon tai sponsoreilta rahaa tai toiminnan jatkumaan. Syitä voi olla monia. On vain pakko voittaa, selviytyäkseen.

Aika usein noissa tilanteissa urheilija tai neuvottelija kipsaa, maila tärisee, pallo ei pysy hallussa, jalat ovat setsuuria, suusta pääsee sammakoita... Pakkovoitolla voi olla ihmisen mieleen negatiivinen vaikutus, vaikka taidot eivät olisikaan kadonneet mihinkään. Onkohan olemassa mitään tilastoa siitä, miten pakkovoittotilanteissa käy. Voitetaanko vai hävitäänkö, varsinkaan jos vastapuolella ei ole pakkovoittotilannetta?

Mutta mikä ero on sillä, onko kyseessä pakkovoitto vai pakko voittaa?

Edellisessä keskustelussa puhuttiin neurooseista suorittamisen yhteydessä. Ihmisellä voi olla neuroosi, jossa on aina pakko voittaa, jopa hinnalla millä hyvänsä. Monella alansa mestarilla voi olla pakon omainen tarve voittaa aina, myös kaikissa höntsissä ja kaikki vastustajat. Me kaikki urheilun parissa toimivat voimme mahdollisesti nimetä tuollaisen henkilön.

Jollakin saattaa olla tarve voittaa mahdollisimman suuresti, täysin säälimättä vastustajaa. Vastustajan nöyryyttämisestä voi saada vielä paremman tunteen kuin itse voittamisesta. Sääli voi olla tällaisen henkilön mielestä sairautta.

Missä sitten menee raja, jolloin voittamisen halusta tulee voittamisen pakko? Tuo on tietysti yksilöllistä, mutta aika moni huippu-urheilija hakee tuohon apua mielen hallinnasta, joko omatoimisesti tai avustettuna. Kuten hullun ja neronkin välillä, uskoisin tuonkin rajan olevan hiuksen hieno ja parhaat pääsevät kaikkein lähimmäksi tuota rajaa.

Voittamisesta, kuten mistä tahansa hyvän olon tunteesta, voi tulla riippuvaiseksi. (No ehkä vessassa käymisestä ei tule riippuvaiseksi tuolla tavalla, vaikka se välillä hyvältä tuntuukin.) Tuolloin voittamisen pakko voi kasvaa entistä suuremmaksi. Riipuvuus itsessään ei ole välttämättä huono asia, vaan se voi kannustaa entistä parempiin suorituksiin, kun tuo riippuvuus pysyy hallinnassa. Riippuvuudesta on kuitenkin aina melko lyhyt loikka sairaalloiseen riippuvuuteen, joka taas vaikuttaa yleensä oman elämän lisäksi ympäristöön.

Onko voittamisen pakko huono asia? Pitäisikö voittamistakin opetella?

Milloin voittamisen pakosta tulee sellainen oire tai sairaus tai tunnetila, että sille pitää tehdä jotain?

Voisiko voittamisen neuroottisen pakon tunnistaa huonosta häviämisen taidosta?

[Aiheeseen liittyen: To walk together forever / Voittamisen kulttuuri kadoksissa / Miksi emme voita? ]

BTW Malmöllä on ollut aika verkkainen ottelutahti, uutta hallia odotellessa. Kolme peliä, kaksi voittoa, maalisuhde 16-4. Sunnuntaina Björklöven vei ottelun jatkoajalla 3-2. Malmö on tällä hetkellä kuudentena.

Suorittajia ja suorittajia

Tunnetko suorittajia? Suorittajia pyörii meidän jokaisen ympärillä. Saattaa olla, että meissä jokaisessa asuu pieni suorittaja, joka nostaa satunnaisesti päätään.

Suorittajallahan on tapana kerätä itselleen kaikki maailman työ- ja muut tehtävät. Kaikki narut ovat omissa käsissä viimeiseen asti. Suorittajaa "ei tartte auttaa." Hän kokee, ympäristön erimielisyydestä huolimatta, suoriutuvansa kaikista tehtävistään. Suorittajalla saattaa tehtävät kasaantua ja suorittaja ei usein juurikaan välitä tuotoksensa tai työnsä laadusta. Pääasia on vain se, että tulee mahdollisimman paljon valmiiksi.

Tunnetko sitten alisuorittajia? Niitäkin pyörii meidän jokaisen ympärillä, välillä kiusaksi asti. Alisuorittajiin törmää varsinkin työyhteisössä. Meistä varmaan jokainen pystyy nimeämään alisuorittajan. Henkilön, joka menee aina sieltä ali, mistä aita on matalin. Henkilön, joka ei juuri koskaan tee mitään niin hyvin kuin osaisi. Henkilön, joka tekee aina vain juuri sen vähimmän mahdollisen. Henkilön, joka melkein poikkeuksetta siirtää vähintään ikävimmät hommansa jonkun muun harteille. Joku voisi nimittää jatkuvaa alisuorittajaa myös laiskaksi tai välinpitämättömäksi, jopa yhteisönsä mädäksi omenaksi.

Meistä kukaan ei onnistu joka toimenpiteessä täydellisesti, vaan välillä jää suoritukseen parantamisen varaa. Vaikka meistä jokainen onkin satunnainen alisuorittaja, kukaan ei pidä alisuorittajista. Alisuorittaja on usein se heikoin lenkki, joka saa koko yhteisön alisuorittamaan. Satunnaiseen alisuoritukseen johtavia syitä voi tietysti olla monia. Voimme olla väsyneitä, kyllästyneitä, huonosti valmistuneita, ylirasittuneita ja vaikka mitä, jolla voimme hyvällä omatunolla selittää, miksi alisuoritimme. Vaikka meillä olisikin syy, voimmeko silti hyväksyä alisuorittamista?

Tunnetko yhtään ylisuorittajaa? Voi olla jo hankalampaa nimetä säännöllisesti ylisuorittavia henkilöitä tai yhteisöjä. Ylisuorittaja ylittää toistuvasti omat ja muiden odotukset ja tekee kaiken aina täydellisesti. Joskus jopa häiritsevän täydellisesti, joka tunteena johtuu taas meidän kateudesta ylisuorittajan työn jälkeä kohtaan. Meistä mahdollisesti jokainen haluaisi olla ylisuorittaja, mutta aika harva meistä on valmis tekemään mitään ylimääräistä, ylisuorittaakseen.

Ylisuorittaminen voi olla myös satunnaista. Joskus me pystymme yllättämään jopa itsemme suorittaessamme jotain tehtävää. Jostain syystä me saamme ajoittain otettua itseämme niskasta kiinni ja pystymme ylisuorittamaan. Satunnaisesta ylisuorittamisesta tulee väistämättä hyvä olo, kunnes ylisuorittamisesta tulee standardi ja rima nousee.

Jonkun mielestä ylisuorittaminen on mahdotonta. Eihän kukaan voi tehdä mitään paremmin kuin osaa. Kyllä voi.

Yksi urheilun suurimmista ylisuorituksista löytyy pituushypystä. Bob Beamon loikkasi vuonna 1968 pituutta ennätykselliset 8 m 90 cm, joka kesti maailmanennätyksenä 23 vuotta. Beamon paransi maailmanennätystä kerralla 55 cm ja omaa ennätystään 57 cm. Hän ei ollut siis pääsyt aikaisemmin lähellekään tuota suoritusta, eikä kyllä päässyt sen jälkeenkään. Tuon ennätyksen jälkeen pisin hyppy kantoi ainoastaan 8m 22 cm. Ylisuoritus on siis mahdollista.



Olimme sitten ali- tai ylisuorittajia, me olemme aika usein juuri niin hyviä, kuin oli meidän viimeinen suorituksemme. Tänään nähdään Turkuhallissa, kuka ylisuorittaa ja kuka alisuorittaa vai suorittaako kukaan yhtään mitään.

BTW Talvi tulee. Ei voi mitään. Marsissakin satoi jo lunta. Lumisade oli aika lailla turkulainen: "lumi haihtui ennen kuin se osui pintaan." Mahtaakohan sähkön hinta nousta...