tiistai 29. heinäkuuta 2008

DBTL 2008

Tiistaina alkoi Down By The Laituri hienolla WASP-avauksella. Päivitän tätä bloggausta joka päivä, festivaalin ajan. (Viimeinen päivitys 4.8. klo 11:55) Tästä voit lukea TS:n festariavauksen ja WASP-analyysin.

WASP on aina ollut yksi omista suosikeistani, mahdollisesti juuri sen vuoksi, että se aikoinaan aiheutti hämmennystä ulkoasullaan ja ulosannillaan.

WASP heitti ihan loistavan keikan, vaikka antoikin odotuttaa itseään lavalle, kahteen kertaan. WASP sai soundit ehkä yllättävänkin hyvin kohdalleen tuossa teltassa. Onneksi setti ei ollut kiertueen teeman mukainen, vaan saimme kuulla rivin hittejä.

Tässä teille I Wanna Be Somebody tiistain keikalta.



Erityismaininnan annan tiistain liikennejärjestelylle. Oli hienoa, että järjestysmiehet toimivat liikenteen ohjaajina teltta-alueen kulkuväylän kohdalla olevalla suojatiellä, jossa sokeat, kierrosta ajavat kuskit kaasuttelevat ja kiihdyttelevät käsimerkkien saattelemina... Keskiviikosta alkaen tuo ralliosuushan oli onneksi suljettu.

Keskiviikkona saatiin taas lisää hittejä, Kersantti Karoliina. Kilpi ja M.A. jäivät molemmat näkemättä, kun piti polkasta töissä, ennakkotiedoista poiketen. Kilpi oli ovensuukyselyn mukaan ihan ok ja perussettiä. Ilmeisesti jotain uuttakin esiteltiin laituriyleisölle.

Keskiviikkona oli sitten ihan hillittömästi ihmisiä teltalla ja ne lauloivat, todella lujaa. Keski-ikäisistä, siideriä lipittävistä naisista kun lähtee tuota ääntä. Sen näki tai kuuli jo Bon Jovin stadionkeikallakin, mutta tuossa teltassa yhteislaulu kuulostaa todella hienolta. Järjestäjät olivat osuneet kohdalleen niputtaessaan Popedan ja Yön peräkkäin hienoon keskiviikkoiltaan.

Lindholmin sanoja lainaten, turkulaiset saivat laulaa kahden Suomen parhaimman bändin biisejä. Yhdyn tuohon. Yö ja Popeda osaavat molemmat viihdyttää yleisöä ja bändit haluavat, että yleisöllä on hauskaa koko rahan edestä.
Kunnon rokkilaulajaa ei merkonomit ohjasta. Kunnon rock'n'roll tulee jostain perseenpohjasta. Laulaja kun osoittautuu Mustajärven Pateksi, siinä repee rappaus ja siinä liukee lateksi. Rock'n'roll se olla voi kevyttä tai heviä, pitää bodyn kondiksessa eikä kaali leviä.
Ja se on just noin! Jos minun pitää mainita joku suomirockyhtye, ilman hetkenkään ajatusta suusta pöllähtää Popeda. Popedahan on oikeastaan ollut kasariheviä suomeksi, ennen kuin kasariheviä on laulettu suomeksi. Siksi se on ollut aina lähellä sydäntä. Costello on ihan suoraan sukkahousuhevibändistä ja Paten elkeet, olemus ja ääni tulee sielusta, siinä karstat käryää ja häipyy hilseet nielusta. Tuo biisihän on muistaakseni Paten ensisinkku 80-luvun alusta, Juicen kappaleesta sanaväännöksenä.

Tässä nyt tulee Pepposen Kaasua, siis se edellisessä bloggauksessa mainitsemani paras kesäbiisi.



Se paras kesäbiisi EI siis ole Pitkä kuuma kesä , kuten edellisestä bloggauksesta voit lukea!

Yö on myös loistava livebändi! Olli osaa ottaa yleisön ja minä pidän siitä. Keikka ei ole oikeastaan koskaan tusinatavaraa, vaan se on poikkeuksetta hyvä. Onkohan teltassa laulettu koskaan noin kovaa?



Ainoa asia, jota ihmettelin, oli se, että miksi niiden roudarien pitää seistä rivissä teltan keskellä olevalla miksaustasanteella, ettei vaan vahingossakaan ne telttaan mahtumattomat, minua lyhyemmät, näe lavalle? Näet tuon noista videoista, vaikka minullakin oli käsi ojossa, kun kuvasin...

TS oli tätä mieltä keskiviikosta. Tuosta pääset lukemaan vähän kulissien takaa ja täytyy ihmetellä, että miksi kesäteatteri ei ota selvää, milloin festivaali on, jos se vaikuttaa olennaisesti tai edes vähän heidän liiketoimintaan? Minäkin olen tiennyt juhlien ajankohdan paljon aikaisemmin, enkä ole kuin pitänyt silmät auki.

Pitäisiköhän ostaa joku oikea kamera. Tuo kaitafilmi on vähän väsyneen näköinen, tai sitten se on just rock´n´roll. Päivän pohdinnan ja torstai-illan episodin jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että juuri tämä kokiskameran kuva ja kulma ovat oikeita. Särö ja tärinä on rock ja oikeaa faninäkökulmaa, jota valtamediasta ei näe.

Viisi päivää livemusiikkia takana ja festarin fiilis oli loistava. Väitän, että kaikki poistuivat tyytyväisinä teltasta joka ilta, myös lauantaina, vaikka poistuivatkin vesisateeseen.

Torstaina Herra Ylppö ja Ihmiset sekä The GreenBee jäivät katsastamatta, kuten arvelinkin. Ylppö jo pelkästään sen vuoksi, että kiivettiin siihen aikaan vielä mäkeä spinningpyörällä. Taivaan suuri valo on ollut mukava festarilisä.

Von Hertzen Brothers ei yllättänyt positiivisesti. Jokin minua kiusaa tuollaisessa apaattisen oloisessa musiikissa. Syy löytyy siitä että Rock'n'roll se olla voi kevyttä tai heviä... Mutta enemmän heviä. Tuollainen taiteellisen tuntuinen, vaikeahkosti sulatettava musisointi ei upo tällaiseen musamaultaan junttiin. No joo, joku voi pitää muutenkin junttina, mutta tuolle minä en voi mitään.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu. Hmm... Sehän oli ihan hyvä. Laurihan näytti olevan kunnossakin. Kyllä nyt joudun pari biisiä tunettamaan iPodiin. Teltassa laulettiin taas. Ei ihan niin lujaa kuin keskiviikkona, mutta Tähkä näyttää olevan in. Leikkakin kehui Tähkää vielä koko perjantai-illan positiiviseksi yllätykseksi ja sitä se kyllä oli.

Tähkän pätkää kuvatessa tapahtui huvittava episodi. En tiedä miksi, mutta joku yli-innokas, nuori vartijanalku tuli repimään kädestä ja paidasta kysyen mediapassia. Siis sieltä keskeltä yleisömerta. Miksi ihmeessä? Katso itse:



Jos joku heiluu siellä kokiskameralla, niin keneltä se on pois? En jaksa uskoa, että järjestäjää kiinnostaa yleisön kuvaamiset enkä jaksa uskoa, että Tähkän seuruettakaan jaksaisi tuo kiinnostaa. Miksi kiinnostaisi, kun kaikki julkisuus, kotialbumeissakin, on vain hyvästä, sekä järjestäjälle että artistille? Ei kai tästäkään ylimääräisestä julkisuudesta ole kenellekään mitään haittaa?

Perjantaina sain taas kuvata rauhassa, vaikka sama järjestäytymismies pyöri lähistöllä, tehden ihan loistavaa työtä kitkien niitä tupakoitsijoita sieltä teltasta. Mahtoikohan tuo "kuvauskielto" koskea vain Lauri Tähkää? Ei kai se niin iso bändi ole?

Perjantain alkuillan bändit jäivät "muun ohjelman" jalkoihin. PMMP oli asiakaspalvelumme Saaran mukaan ollut ihan loistavaa live-esiintymistä, jälleen kerran. Bändien tarkastelu alkoi Kotiteollisuudella, Suomen huonoimmalla livebändillä. Miksi sitä kukaan menee katsomaan, kun hekään eivät tule soittamaan yleisölle? Yleisön pilkkaaminen on hyvä ja hauska vitsi. Kuten kaikki hyvät vitsit, se kuluu. Voiko olla puuduttavampaa kuin kaveri, joka kertoo aina saman vitsin?

No ei kai. Pata kattilaa soimaa. Minusta on hienoa, että bändi jaksaa pitää yllä omaa linjaansa. Kotiteollisuuden keikkahan on oikeasti siitä hauska, että koskaan ei tiedä, mitä tulee, vai tuleeko mitään ja kuinka pitkään ne tällä kertaa jaksaa veivata tyhjää ja venyttää biisejä. Paras veto oli lainahöyhenissä, kun Kollaa Kestää sai uuden muodon. Suomessa on kyllä tehty hyvää punkkia...

Voisiko Dingo olla viihdyttävyyden suhteen samalla tasolla kuin Yö ja Popeda? Varsinkin tuo vanhempi materiaali voisi saada aikaan vastaavanlaista lauluhysteriaa, kuin koimme keskiviikkona, mutta jostain syystä Neumann ei oikein osaa tuota yleisön viihdyttämistä. Se tuntuu hieman väkinäiseltä. Vaikka materiaalia olisi erinomaiseen festarikeikkaan, eilisessä keikassa oli outo suvantovaihe, mikä sai mahdollisesti jonkun katsojan jopa nukahtamaan tai ainakin poistumaan teltasta. Noissa hiteissä on kuitenkin ainesta vaikka mihin, kuten näette:


Aivan järjettömän hieno perjantai! Koko festivaali oli mitä suurinta kaupunkijuhlaa.

Lauantain bändiluettelo lupaili taas hienoa festivaalin jatkoa. Ohjelman tarkastelu alkoi Negativella, joka oli pieni pettymys. Ei sen vuoksi, että taivaalta tuli pari pisaraa, vaan Jonne oli tapansa vastaisesti jotain muuta kuin Mike, joka antaa aina kaikkensa, kun astuu lavalle, mahdollisesti myös huonona päivänä. Vaisua vai mitä?



No Negativen jälkeen Apulanta paikkasi tilanteen hienosti. Apulanta on myös yksi niistä suomirockin yhtyeistä, jotka ovat ymmärtäneet yleisön viihdyttämisen. Itseluottamus näyttää riittävän hienojen, tilanteeseen sopivien coverien esittämiseenkin. Tällä kertaa noita coverien tapailuja oli poikkeuksellisen paljon tarjolla, Eaglesista Via Dolorosaan ja kaikkien? rakastamaan Top Guniin. Taideettin siellä irrotella käsiä myös Ressulta ja Läntiseltä. Tampereelle vielä tiedoksi, että Apiskin arvostaa Manserockia. Hieno veto:



Kisojen suurin yllättäjä oli kohdallani Veeti Kallio Band, jonka musiikkia ajauduimme kuuntelemaan sattumalta, kun piti päästä sateensuojaan. Parin biisin jälkeen tuo sade unohtui ja keikan jälkeen sitä piti jo hyvänä asiana. Muuten tuo Pearl Jamin legendaarinen Alive olisi jäänyt kokonaan kuulematta, muista loistavista tulkinnoista puhumattakaan. Tässä tuli taas todistettua, että pitää olla uusille asioille avoin. Veetin iloisuus ja energisyys lavalla oli hienoa katsottavaa, kuulemisen ohella.

Oman liveosuuteni päätti Miljoonasade, jota on ollut ikävä. Vaikka enkeleitä ei ollutkaan, Juri sai lentää ja meitä jyrättiin samalla kun ikkunoita pestiin miljoonasateesta huolimatta. Ensi vuonna tuon Miljoonasateen voisi sijoittaa myös tuolle keskiviikolle, ennen Popedaa ja Yötä ja illan voisi päättää Kolmannen Naisen comebackiin. Joohan?



Tähän tilanteeseen sopii loistavasti tuo oikealla pörräävä biisi, 1985, jonka johdosta voisi kysyä, milloin Apulannan punkista tuli poppia?

Niin ja kuvaa tulee jälleen lisää naamariin ja videota tuubiin.

Ai niin, Arttukin kävi DBTL:ssä.

Kiitoksia järjestäjille ja anteex.

Palataan asiaan taas ensi vuonna...

BTW Nostan hattua kaikille festarijärjestäjille. Minusta on hienoa, että joku uskaltaa järjestää tällaisia kekkereitä, jotka ovat erittäin alttiita huonolle säälle. Näiden kekkerien puolesta ilma oli mitä parhain, jos ei nyt hirveästi tuijoteta lauantai-illan sadetta.

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Paras kesäbiisi

Edellisen bloggauksen keskusteluista siirrytään kesäisen aasinsillan kautta tähän aiheeseen.

Ainakin minulle tulee uskomattoman monesta biisistä kaikenlaista historiaa aina mieleen. Kun saa työkseen soitella ihmisille musiikkia, niin välillä tulee jopa kesken spinnintunnin kerrottua asiakkaille, mitä tuli taas mieleen mistäkin kappaleesta. Yleensä valtaosa muistoista ovat kesäisiä, eikä ihan kaikkea kehtaa edes kertoa.

Minulla on vieläkin kesken tarinan kerronta eräästä konserttiretkestä Ottawaan... Se on pitkä ja hauska tarina, joten siksi siitä tuli jatkokertomus.

Vaihdoin päässä pyörivän biisin eilen helteiden kunniaksi Bon Jovin Summertime -biisiin, joka tänään vaihtui Billy Idolin Hot In The City -biisiin. Edellisessä keskustelussa tuotiin esiin Summerwine ja Jäätelökesä, jotka molemmat löytyvät yhdeltä kesäiseltä spinninglevyltäkin, jonka jonain kesäiltana väsäsin.

Onko noista mikään kuitenkaan paras kesäbiisi? Kerro meille kaikille, mikä Sinun mielestäsi on kaikkien aikojen paras kesäbiisi.

Minun kaksi parasta kesäbiisiä eivät ole suoranaisia kesäbiisejä, mutta niistä tulee aina mieleen yksi nuoruuden kesä, jolloin olin vielä vahvasti alaikäinen. Menimme parin minua vanhemman kaverin kanssa pulpettiveneellä täysillä kohti Nauvossa olevaa saarta. Minulla oli sylissä mankkari, josta huudatettiin vuoron perään täysillä Popedan Kaasua ja Dire Straitsin Money For Nothing -biisejä, veden roiskuessa silmille allokossa...

Ja hitto, kun oli nuorella pojalla hauskaa, myös siellä saaressa...

BTW Ensi viikolla pitkään odotettu DBTL, jossa tuota kesämusiikkia on tänä vuonna tarjolla erityisen paljon. WASP on loistava avaus tiistaille, vaikka taitaa olla aika kaukana kesämusasta. Keskiviikkona Kilpi, Popeda ja Yö. Torstaina ajattelin ottaa ensituntuman Lauri Tähkään. Perjantaina tipahtaa Kotiteollisuus ja Dingo. Lauantaina katsotaan Apulanta ja Miljoonasade, jälkimmäinen piiitkästä aikaa. Hyvä bändilista!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Kunnon kesätreeni, osa 5...

... "Viikon päättää porraskärsimys", tulee tällä kertaa Jussi Leppäsyrjän kynästä ja on luettavissa lauantain Turun Sanomista tai tästä. Kuvan nappasi Jari Laurikko.
- Tässä nähdään, mitä kaverit ovat syöneet aamiaiseksi. Aika usein käy niin, että aamupala tulee jossain vaiheessa ylös, Rautala nauraa.

- H...vetti Rautala, Seikola manaa ja säntää rappusiin Kallion perään.

- Hyvä Ilves, kuuluu Rautalan rauhallinen vastaus Tampereella ensi kaudella pelaavalle puolustajalle.
Keskiviikkona taas jatketaan nopeustreenillä...

Lisätään vielä koko blogisarja: Osa 1 , osa 2 , osa 3 ja osa 4.

BTW Muistatteko kun tämän IKEA-bloggauksen lopussa kerroin hieman Barbien taustasta, kun nukke oli tiettävästi kopioitu Saksan tuliaisesta. Nyt tuo maailman suurin lelujätti voitti vastaavanlaisen taistelun, liittyen Barbien kilpailijaan, Bratziin. Mitä seuraavaksi?

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Iron Maiden Helsinki

Kaikkien aikojen rock-kesän, 2008, huipennus oli eilen. Ehdottomasti. Kesän parhaat yhteislaulut kuultiin Bon Jovin keikalla. Selitys lienee se, että kun naisilla on mukavaa konsertissa, he laulavat ja kovaa. Jovin biisejäkin on huomattavasti helpompi laulaa mukana, kuin Maidenin biisejä, vaikka sanat osaisikin. Maiden taas osaa yleisön huudatuksen.

En edes oikein pysty kuvailemaan Iron Maidenin musiikillista merkitystä koko olemassa olooni. On olemassa paljon metallibändejä, jotka ovat loistavia ja joita voin sanoa jopa fanittavani. Mötley Crüe on mielestäni eniten Rock, mutta Maiden on ihan jotain muuta. Se on täysin omassa sarjassa. Kukaan ei ole oikein pystynyt edes kopioimaan sitä.

Se fiilis, joka joskus tuli, kun laitoin The Number Of The Beast -levyn ensimmäistä kertaa soimaan, oli jotain ihmeellistä. Se tunne tulee yhä joka kerta, kun näen tuon levyn kannen tai kuulen kappaleen siltä levyltä. Eniten tunteita herättää Run To The Hills, joka on loistava, ehkä Maidenin paras kappale. Tästä huolimatta rockhistorian paras metallikappale on Fear Of The Dark, minä tahansa liveversiona! Se kuultiin myös eilen, vaikka pelkäsin etukäteen kiertueen teeman tiputtavan biisin listasta. Pitihän sitä stadionilla laulattaa.



Iron Maidenin konserttien yleisökin on ihan omassa sarjassa. Viime kesänä Metallica veti ihan loistavan keikan ja on bändinä siinä mielessä erilainen, että pelkkä musiikki puhuu puolestaan. Maidenin konsertti on metallioopperaa. Siinä on musiikin lisäksi elementtejä myös muille aisteille, joskin kesäilta stadionilla vie tehon valoista. Konserttien näyttävyys ja suunnitelmallisuus on jotain sellaista, mitä ei muilla näe. Yleisön osuus tuossa showssa on merkittävä. Maidenin keikka on hyvä, jos yleisö on hyvä. Eilen oli.

Jos ei ole koskaan ollut metallikonsertissa, pitää mennä Maidenin keikalle. Menisin vielä tänään, jos olisi rahkeita...

Täysi stadion sai eilen taattua perustavaraa, Eddien huitoessa lavalla. Yleisö sai mitä halusi. Keikka eteni Maidenmaisesti loppuun asti, erittäin suunnitellusti.

Iso käsi täytyy antaa yleisölle. Sen täytyy tuntua ihan hienolta, kun istuskelee lavalla ja kuuntelee yleisön mylvintää...

Joku kysyi, kumpi oli parempi, Metallica viime kesänä vai Maiden nyt? Olisit ollut molemmilla keikoilla, niin ei tarvitse kysyä, vaan voisit päätellä itse...

Kuvia ja videoita taas lisää naamarissa. Ja hei, miettikääpä tätä!

BTW
"We shall go on to the end, we shall fight in France, we shall fight on the seas and oceans, we shall fight with growing confidence and growing strength in the air, we shall defend our Island, whatever the cost may be, we shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender..."

torstai 17. heinäkuuta 2008

Hesburger rules!

Kauppalehti otsikoi burgeriuutisen tänään sanoilla Jestas, mikä McTappio! Hesburger vie kyllä tuota taistoa mennen tullen, näköjään.

Olen pitkään ihmettellyt, että miksi Mäkkäri myy koko ajan tuotteitaan ihan polkuhintaan, siis eurolla tai kahdella, kun se samalla tekee vuodesta toiseen tappiota. Käyn aika usein ostelemassa pikaruokaa, välillä myös Mäkkäristä. Melkein poikkeuksetta katson listalta aina ne erityisen halvat tarjoukset ja ostan niitä, koska niissä ei ole koskaan mitään vikaa. Nälkä lähtee niilläkin.

Ostaisin mahdollisesti ne samat burgerit myös kalliimmalla, varsinkin jos halpoja tarjouksia ei olisi tarjolla. Tai voisin ostaa niitä kalleimpia hampurilaisia, jos halpoja tarjouksia ei olisi tarjolla.

Saako Mäkkäri oikeasti asiakkaita toisilta pikaruokayrittäjiltä tuolla polkuhinnoittelulla? Mahdollisesti muutaman, mutta mitä järkeä on myydä tuotteitaan alle tuotantokustannusten? Silloinhan käy niin, että tappio kasvaa koko ajan, myynnin kasvaessa. Ei ehkä samaa vauhtia, mutta kasvaa kuitenkin.

Luulisi, että kun on parin kymmenen vuoden aikana tehnyt 80 miljoonaa tappiota, olisi jo nostanut hinnat tuotantokustannusten tasolle. Hesburgerin ei ole tarvinnut lähteä hinnoittelemaan itseään ulos, vaikka taisteleekin samoista asiakkaista. Tai tuolta tuo ainakin näyttää, tällaisen alaa tuntemattoman kuluttajan silmissä.

Tässäkin herää taas se kysymys, että onko se hinta sittenkään ratkaiseva tekijä, pitkällä juoksulla. Kun on kerran laskenut hintaa, sitä on sen jälkeen aina vaikeampi nostaa, edes sille samalla tasolle, josta sen laski. Kun on luonut tarjouskäytännön, siitä on lähestulkoon mahdotonta päästä irti.

Mäkkärillä riittää varmasti niitä vannoutuneita kuluttajia, jotka ehkä aluksi kiukuttelisivat hintojen korjauksesta, mutta viimeine päätyisivät taas tiskille, ostoksia tekemään. Burgereissa on kuitenkin eroja. Jos minun pitää valita, se on Hesburger, eikä sillä ole mitään tekemistä turkulaisuuden kanssa.

Heikki Salmelan tarina olisi joskus kiva kuulla hänen itsensä kertomana. Vuonna 2002 City kirjoitti näin, kun "junttiburger hotkaisi coolburgerin". Talouselämästä pitää poimia loppuun vielä Heikin lausumaa, johon voin helposti yhtyä:
Koulutus on hyvä asia, mutta on idioottimaista, että me koulutetaan tuhottomasti maistereita ja tohtoreita. Nuoret ihmiset käyvät parhaat vuotensa koulua, kun he voisivat aloittaa yrittämisen ja ottaa kaiken irti elämästä.
Onneksi muillakin suomalaisilla menee kohtuullisesti.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi sähkölaskumme nousee taas 1.8.2008. Kun sähköyhtiön tulos kasvaa, yhtiö nostaa hintoja. Ennen siihen vaikutti vesitilanne. Sitä oli joko liikaa tai liian vähän. Nyt tulosta on joko liikaa tai liian vähän. Täytyy taas kilpailuttaa.

BTW Viitaten Miksi pitäisin kesälomaa -bloggaukseen:


Iltalehti 17.7.2008

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Huono ikäluokka

Tämä aihe on pyörinyt mielessä nyt kuukauden, NHL:n draftistä asti. Sohitaan nyt taas tuota lätkää, vaikka kesätreenit ovat vasta menossa.

Suomalaisia varattiin taas vain muutama ja vasta aika viimeisillä kierroksilla. Osa taisi jopa hieman odottaa varausta, aika pienelläkin numerolla, mutta jäi koko listasta ulos.

Moni on selitellyt (taas) tätä asiaa huonolla ikäluokalla. Miten niin huono ikäluokka? Jos emme menesty drafteissä tai juniorien turnajaisissa, syytetään huonoa ikäluokkaa. Mikä hitto on huono ikäluokka ja mistä se johtuu?

Tarkoittaako tuo huono ikäluokka sitä, että sen vuoden siittiöt tai munasolut olivat jotenkin vaurioituneet? Oliko liian kuuma kesä tai liian kylmä talvi sinä vuonna, kun tuota ikäluokkaa tehtiin? Huono viinivuosi ja satovuosikin perustuvat yleensä edellä mainittuihin sääoloihin. Onko tosiaan jonain vuonna voinut käydä niin, että lastentekovaiheessa olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen huonot olosuhteet. Onko silloin voinut mennä reisille enemmän kuin jonain toisena vuotena?

Voisiko sittenkin olla niin, että joku muu asia olisi mennyt reisille tuossa ikäluokassa?

Rohkenen väittää, että esimerkiksi Kaikki Pelaa -järjestelmä on voinut aiheuttaa juuri noita huonoja ikäluokkia. Erilaiset koutsaamisen "trenditkin" ovat voineet aiheuttaa huonoja ikäluokkia. Joka vuosi syntyy periaatteessa ihan samanlaisia lapsia. Kyse on vain siitä, mitä ne lapset tekevät tuon ensimmäisen parkaisun jälkeen ja miten he sen tekevät.

Välillä tietysti käy niin, että juuri jääkiekkoon sopivilla ominaisuuksilla varustetut siittiö ja munasolu kohtaavat ja syntyy crosbyjäjamalkkineita, mutta siitä huolimatta tuosta alun kohtaamisesta on vielä pitkä matka siihen, että saa draftissä pukea jonkun joukkueen pelipaidan päälle. Nuo geenien ominaisuudet pitää pystyä myös jalostamaan ja se vaati töitä.

Onko huono ikäluokka vain selitys, jolla vastuuta siirretään sellaiselle alueelle, josta kukaan ei voi olla vastuussa? Kukaan ei siis ole syyllinen ja kaikilla on hyvä olla. Yksinkertaisen helppoa?

Huono ikäluokka johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei ole kehittynyt riittävän hyviä yksilöitä, sen parkaisun jälkeen, koska ei ole osattu jalostaa niitä yksilöitä.

Kaikki yksilöt kehittyvät samasta putkesta. (No niin...) Kaikki pelaa -järjestelmässä kaikki ovat pelanneet yhtä paljon. Nykysäännöillä ei ole saanut taklata. Ei ole saanut lämiä. Maalivahdillekin on pitänyt ampua joka toinen laukaus suoraan hanskaan, ettei sille tule paha mieli. Kukaan ei ole saanut yksin ratkaista otteluja. Jos on ratkaissut, on saattanut joutua penkin päähän tai ainakin muiden lasten vanhempien kyräilyn kohteeksi. Yksilösuorituksia ei ole kunnioitettu, koska joukkueena mennään...

Tuo on oikea syy huonoon ikäluokkaan. Perintötekijöitä on ihan turha syyttää.

Huonoa ikäluokkaa ei ole oikeasti edes olemassa. On vain huonoja harjoitteita ja väärin jalostettuja urheilijoita. Harjoitus ei tee mestareita. Oikeanlainen harjoitus tekee mestareita.

BTW Perjantaina on kesän kohokohta, kun Iron Maiden punnertaa stadionilla. Nyt on taas odotusarvo niin järjettömän korkealla, että tuolta tipahtaa helposti ja lujaa. Onneksi Maiden ei yleensä ole pettänyt, enkä usko, että pettää nytkään, täyden stadikan edessä.
Woe to you, Oh Earth and Sea, for the Devil sends the beast with wrath, because he knows the time is short... Let him who hath understanding reckon the number of the beast for it is a human number, its number is Six hundred and sixty six.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Uutta pukkaa taas...

Edellinen, avaamaton keskus on tietääkseni vieläkin kiinni/myymättä, kun uutta kuntokeskusta jo pukkaa taas Turkuun. Tässäkin on kyse vain naisille suunnatusta keskuksesta, joka tuon alussa mainitunkin piti ensin olla. No siinä suunnitelmat taisivat muuttua aika nopealla syklillä.

Kuntokeskusala kiinnostaa siis yhä, myös Turussa.

Sijaintinsa mukaan tämä uusi keskus tullee erään vanhan keskuksen tilalle, jonka edellisestäkään omistajavaihdoksesta ei ole hirveän pitkä aika. Keskuksen sijainti on ihan kohtalainen, joten ehkä oikealla konseptilla siinä voi saada keskuksen toimimaan, yrittäjävetoisena.

Osakeyhtiömuotoisena, siten, että kaikki työntekijät ovat palkattuja, toiminnan saaminen kannattavaksi on arvioni mukaan haasteellista, mutta ei aivan mahdotonta. Sen verran riskialtista kuitenkin, että en ehkä itse uskaltaisi kokeilla.

Jäsenyyksien hinnat ainakin ovat kohdallaan, joten sen suhteen uusi keskus on oikealla linjalla:
Liittymismaksu heinäkuussa 10 eur (norm. 100€)
Liittymislahjaksi saat pyyhkeen ja juomapullon
Hintatakuu 3 vuotta 12kk 69€/kk ja 24kk 64€/kk (norm. 74€ / 69€)
Jokaisesta ystävästä, jonka tuot jäseneksi saat ilmaisen kuntoilukuukauden jäsenkautesi päätteeksi (tätä ei voida yhdistää muihin kampanjoihin)
Ystäväsi saa myös Jäsenyyden VIP-jäsenyyden hintaan, ilman muita VIP-jäsenyyden etuja
VIP-jäsenille erikoistarjouksia tuotteista, kursseista ym.
VIP-jäsen saa tuoda yhden ystävän tutustumaan liikuntapalveluihin ilmaiseksi kerran kuukaudessa (edellyttää aina aikavarauksen palveluneuvojalle)
Keksitkö, mitä lausetta luin monta kertaa, mutta en keksinyt, mitä siinä sanotaan. Tämä on sitä aikaisemmin puhuttua mainonnan vaikeutta. Kun on liian lähellä omaa tuotetta, ei aina ymmärrä, että asiakas ei ole samalla aaltopituudella, eikä ajatusten lukija.

Yksi asia, mikä minua häiritsee tuossa projektissa on se, että ilmeisesti keskus aukeaa syksyllä, mutta nyt, heinäkuun puolessa välissä, ei vielä tiedetä, että koska syksyllä. En ainakaan löytänyt tuota tietoa mistään.

Miksei remonttia voi tehdä niin, että päätetään päivä, jolloin kaiken tulee olla valmista ja kaikki urakkasopimukset tehdään sen mukaan? Jos myöhästytään tuosta päivämäärästä, myöhästymisen aiheuttajaan kohdistuu taloudellinen sanktio.

Kirjasin aikaisemmin, avaamisen myöhästymisen toiseksi merkittävimmäksi syyksi, miksi kuntokeskus ei menesty:
Toinen merkittävä syy on se, että keskuksen avaaminen myöhästyy suunnitellusta. Investoinnin rahoituskulut juoksevat, mutta rahaa ei tule mistään, koska keskusta ei ole voitu avata. Tämä lisää käyttöpääoman tarvetta entisestään ja karkottaa niitä mahdollisia uusia asiakkaita, jotka eivät pääsekkään harjoittelemaan uuteen paikkaan, joten he hakeutuvat muualle.
Miksi joku liittyisi jäseneksi keskukseen, jonka avaamisajankohta ei ole tiedossa?

Me saimme aikoinaan keskuksen auki silloin, kun se oli luvattu. Meni tiukalle, kun laitteetkin tulivat edellisenä iltapäivänä, siis viimeisenä mahdollisena päivänä, ja niitä ruuvattiin vielä nihkeisiin lattioihin kiinni yötä myöden...

No, meidän keskuksemme ei tule koskaan valmiiksi, vaan sen tulee parantua koko ajan.

En ole vielä ymmärtänyt pelkästään naisille suunnatun keskuksen tarpeellisuutta. Miksi sellainen pitää olla olemassa? Ehkä, kun olen mukana alalla vielä toiset kymmenen vuotta, niin tuokin asia valkenee minulle.

Toivotan itseni ja edustamani yrityksen puolesta uudet yrittäjät tervetulleeksi Turkuun. Toivon sydämeni pohjasta, että tuo keskus onnistuu täällä! Tämä kaupunki ei ole helppo. Sen on moni muu(n)kin alan yrittäjä huomannut.

BTW Lahdessa taitaa olla menossa hintakilpailu. En yhtään ihmettele, kun noita keskuksia tupsahtelee pääkaupuniseudullekin koko ajan lisää. Hyvinhän Henkka selvityi tuosta haastattelusta. Olen Henkan kanssa ihan samaa mieltä. Kun pitää tuotteestaan ja palvelun laadusta huolta, ei tarvitse tuijottaa hintaa, eikä osallistua hintakilpailuihin...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Kunnon kesätreeni, osa 4

Kesätreenit jatkuivat taas viime viikon perjantaina, pienen tauon jälkeen. Jouduin olemaan pois parista harjoitteesta selkävamman vuoksi. Vanhasta koneesta kun äkkiseltään ottaa hieman normaalia enemmän irti, vammautumisriski kasvaa.

Selkä meni niissä ensimmäsissä nopeustreeneissä, ensimmäisessä aitahypyssä, johon tietysti hyppäsin vanhasta muistista. Alastullessa selkä venähti pahasti, mutta ei tuo tuolloin hirveästi haitannut. Seuraavassa nopeustreenissä tuli vielä hypittyä aitoja, vaikka tuo selkä ei ollutkaan parantunut. Se oli vikatikki. Selkä otti selvästi nokkiinsa ja kiusasi vielä viime viikon perjantain porrastreenissäkin, vaikka pari juoksutreeniä jätinkin väliin.

Täytyy myöntää, että nuo ammatikseen kiekkoilevat ovat oikeasti kovassa kunnossa. Edellispäivänä, perjantaina treeni oli taas vähän helpompaa, mutta viime perjantaina oli suuria vaikeuksia pysyä mukana ja viimeisessä vedossa takareisikin jo oireili, mutta tuohan on vain selitys. Pohjakunto ei vaan aina kestä ja sen huomasi vetojen jälkeen, portaissa, kun jouduin taas luovuttamaan neljännen nousun jälkeen, ettei taju lähtenyt kesken nousun. (No kyllä tuo takareisi oikeasti repsahti ja valutti vielä nätin mustelman polvitaipeeseen.)

Edellispäivänä jaksoin koko setin ja ihmettelin, miten eräs isokokoinen vieraileva tähti, joka ei ole kiekkoilija, jaksoi myös vetää koko setin läpi.

Kyllä se vaan on niin, että tällaisella aktiivisellakin kuntoilijalla on vaikeuksia vetää noinkin lyhyt treeni läpi siten, että yrittää pysyä ammattilaisten mukana. Helpompaahan tuo itse treenaaminen on joka kerta, mutta niin se on muillakin ja sen johdosta tehot ja vauhti kasvavat muillakin.

On se silti ollut hienoa olla mukana ja kokeilla vaihteeksi niitä omia rajojaan ja miltä oikea harjoittelu tuntuu. Joku ryhmästä ihmettelikin, mikä motivoi tällaisen kuntoilijan kiusaamaan itseään aikaisin perjantaiaamuna. Mietin tuota perjantaina koko päivän. Se syy on juuri tuo rajojen kokeilu ja itsensä ylittäminen. Vaikka aamulla väsyttää tajuttomasti, treenin jälkeen on loistava olo, kun on taas voittanut mukavuuden tunteen. On hienoa huomata, että vieläkin löytyy asennetta, jopa itsensä kiusaamiseen, aikaisin aamulla.

Jos joku joskus epäilee, että kiekkoilijat eivät ole kesällä kunnossa tai että he eivät treenaa kesällä, tervetuloa katsomaan ja kokeilemaan, miltä tuo tuntuu. Me järjestämme tuon kokeilutilaisuuden elokuussa.

Tässä vielä yhden ammattilaisen sykekäyrä perjantain treenistä:
Viimeksi taisin luvata cardiospinningin sykekäyrän, joten sellainen on tässä:


BTW Voihan sitä juosta juoksumatollakin. Jonkun mielestä se voi jopa olla hauskempaa.

Me vaihdoimme juoksumattojemme matot juuri, joten tule kokeilemaan, onko juokseminen noin hauskaa.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Pakkotoisto

Minua lähestyttiin tänään tällaisella sähköpostiviestillä, jonka aiheena oli doping:
Moro!

Onneksi olkoon, voitte saada hienosti Pakkotoiston etusivun uutisen, jossa käsitellään hieman tuota aihetta sivuten samalla salinne toimintaperiaatteita hintapolitiikan osalta.

ps. Pakkotoistolla vierailee TNS gallupin mukaan 100 tuhatta eri kävijää viikossa.

- Mike
----------------------------------------
Mike Sirén
Mike´s Media / P-store Oy
web: Pakkotoisto.com / P-store.fi
tel: 0400-999666
Portfolio: www.pakkotoisto.com/mike
----------------------------------------
Ihmettelin viestiä hetken, kun en oikein ymmärtänyt, mistä oikein on kyse. Enkä vieläkään ymmärrä, miten doping ja meidän hintamme liittyvät toisiinsa. Ohjeistin häntä kuitenkin katsomaan hintamme ja hintapolitiikkamme täältä.

Blogin analyysistä huomasin, että Pakkotoisto.com osoitteessa on joku linkki blogiin. No se löytyi tällaisesta keskustelusta. Tuossa keskustelussa sivuston ylläpitäjä, Mike, joka siis tuon meilinkin lähetti, kommentoi näin:

Bongasin netistä tämän M&M klubin toimarin itkuraivarit Pakkotoistolla tehdystä doping-gallupista. Siis kyse oli siitä Salospohjan isosta tutkimuksesta jossa Pakkotoistoa käytettiin aika vahvana otantana.

http://kuntokortilla.blogspot.com/2007/09/doping-kuntourheilussa.html

Ymmärrän toki rahastuksen ja kaupallisuuden, joka ilmeni aika vahvasti silloisessa seminaarissa, jossa itsekin olin puhumassa. Siellä oli saliyrittäjien edustajat selittämässä, että heillä on kaupalliset intressit ja siksi he tekevät näitä tekopyhiä doping-sopimuksia saleillaan.
Hän oli ilmeisesti jollain tasolla suivaantunut, ehkäpä jopa ihan aiheesta, kun taannoisessa dopingbloggauksessa kirjoitin:

Tutkimus on tehty Pakkotoiston sivuilla, vastaajien keski-iän ollessa 24 vuotta. Heh, se siitä tutkimuksesta.....
Ihan vain vertailuksi, että Suomen suurimman kuntoklubiketjun, johon kuuluu 40 kuntoklubia ympäri suomea ja joilla on yhteensä lähes 50.000 jäsentä.....

Nyt pitäisi vain saada Wallinilta rahat valveutuneeseen valistukseen dopingin käytön vaaroista. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku vaarantaa terveytensä popsimalla voimamuroja. Ehkä siihen löytyy vastaus kaikenlaisista pakkotoistoista?
Itkuraivarit? No analyysi sekin. Pakkotoisto on yhä täysin vieras media minulle, vaikka siellä kävisikin noin paljon väkeä. En ole käynyt siellä kertaakaan tuon dopinkeskustelun jälkeen, ennen tätä päivää, joten oma analyysini sivuista perustuu vain ja ainoastaan omaan mielikuvaan, joka ei välttämättä edusta totuutta.

Toivottavasti Mike luki koko dopingkeskustelun, joka oli ainakin minun mielestäni ihan asiallista. Mielenkiintoista, jos joku pitää "dopingsopimuksia tekopyhinä" No ainakin minä teen parhaani keskuksemme puhtauden eteen, enkä pidä sopimusta mitenkään tekopyhänä. Tuo on vaatinut jopa ikäviäkin jäsenyyksien päättämisiä.

Jään innolla odottamaan Miken etusivun juttua hinnoistamme ja politiikastamme. Toivottavasti ne menevät oikein, koska faktat ovat kotisivuillamme. Kiitän jo etukäteen mahdollisesta mainoksesta.

Jos tulit käymään täällä Pakkotoiston kautta, lue nyt joku muukin juttu. Ainakin pari hyvää bloggausta löytyy, tuon dopingiin liittyvän lisäksi...

BTW Aamutelkkarissa joku turkulainen NHL-kiekkoilija taisi kertoa, että hän harjoittelee samojen kiekkoheppujen kanssa, joiden kanssa käyn keskiviikkoisin ja perjantaisin juoksemassa ja jotka käyvät M&M:llä treenaamassa. Minä en ole tuota kiekkoilijaa vielä kertaakaan nähnyt tuossa ryhmässä tai kuntoilemassa meillä... Huomenna kunnon kesätreeni, osa 4.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Puutalo Portsassa

Oletko haaveillut omasta puutaloasunnosta Turun parhaalla asuinalueella?
Portsa on kuin postikortti. Kesällä kuin satujen Melukylä tai Puolenhehtaarin metsä ja talvella kuin joulukortti. Pihat ovat hyvin hoidettuja, persoonallisia ja rakastettuja. Talot värikkäitä ja täynnä iloisia ja boheemeja kansalaisia. Suuri Unelma täyttyi kun itse pääsi muuttamaan tänne piparkakkupuutaloon. Tää o sitä kaikkee airoint tois pual jokkee!
Kohta on tulossa myyntiin 88,5 neliön, hyväkuntoinen puutaloasunto Portsasta, erinomaisesta taloyhtiöstä. Kahdessa kerroksessa oleva asunto on osoitteessa Puutarhakatu 37 a 3.

Asunto sopii loistavasti esimerkiksi nuorelle parille, koska asunnossa on runsaasti säilytystilaa ja suuret, avoimet huoneet sekä poikkeuksellisesti oma terassi, johon mahtuu isokin grilli. Makuuhuoneeseen mahtuu hyvin yli kaksi metriä leveä sänky.Keittiön koneet on uusittu 1998. Pesutiloissa ja saunassa on lattialämmitys.

Rakennuksen käyttöönottovuosi on 1985, jolloin koko talo on rakennettu käytännössä kivijalasta lähtien uudelleen, siten että osa runkohirsistä on kuitenkin säilytetty.

Yhtiövastike on ainoastaan 1,50 euroa/neliö, joka on yksi Portsan alhaisimmista. Alhaisesta vastikkeesta huolimatta, yhtiö on hyvin hoidettu. Pihan yhteinen grillikatos uusitaan tänä kesänä kokonaan, aikaisemmin maksetuilla vastikevaroilla.
Velaton myyntihinta on 2.030 euroa/neliö, eli 179.655 euroa.

Voit myös vuokrata asunnon. Vuokra on 9,00 euroa / neliö, eli 796,50 euroa. Vesi ja sähkö kulutuksen mukaan. Takuuvuokra 2kk ja vuokra-aika minimissään kolme kuukautta.

Mikäli olet kiinnostunut asunnosta, tilaa lisätietoja ja/tai sovi esittelystä olemalla suoraan yhteydessä omistajaan, numeroon 050 590 1420 tai sami.hurme@mmkuntotalo.com.

BTW Tämä on muuten mainos ja ihan oikea sellainen. Ihan surutta hyödynnän tätäkin mediaa oman edun tavoitteluun. Toivottavasti kiinnostuit kohteesta tai jos tiedät kaverin, joka haluaisi muuttaa Portsaan, anna hänelle vinkki. Kiitos!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Ruisrock 2008

TYHMIN FESTARITEMPPU ON HEITTÄÄ 1½ LITRAN PULLO (tai mikä tahansa muu esine) YLEISÖN JOUKKOON.
SE VOI TAPPAA, URPOT!


Tämän vuoden Ruisrockista jäi väkisinkin hieman laimea maku. Uudet aluejärjestelyt olivat toimivat, mutta musiikillisesta annista puuttui jotain, kun kaikki suosikitkaan eivät yltäneet parhaimpaansa. Jotenkin tuntui, että yleisön pinnakin oli aikaisempaa kireämmällä. Tönimistä ja muuta agressiivisuuttaa tuntui olevan poikkeuksellisen paljon ilmassa, jopa VIP-tiloissa. Yllä mainittua urpoiluakin tapahtui mielestäni aiempaa enemmän.

Tuo mielikuva voi tietysti johtua siitä, että toimin veneen kipparina. Olin siis täysin selvin päin, koko festivaalin ajan. Yksi veneen kyydissä ollut ihmetteli, että miksi en juonut edes muutamaa juomaa, kun venettä voi ohjata pienessä sievässä. Kaveri hiljeni, kun kysyin, että onko hän oikeasti sitä mieltä, että hänen henkensä on vain muutaman oluen arvoinen.

Perjantaina odotin suurella innolla Sonata Arctican ja Nightwishin keikkaa. Myönnän, että odotusarvo oli aika korkealla, mutta mieli oli hieman ärtynyt, joka selittyy BTW tekstin lippusekoilulla.

Sonata Arctica veti sellaisen, sanoisinko keskivertokeikan. Olen kuullut bändiltä enemmän parempia kuin huonompia esityksiä. Ei oikein jäänyt mitään sanottavaa.

Festivaalikeikan, joka kestään sen 60 minuuttia, pitäisi sisältää yhtyeiden kaikki hitit. Miksi?

No siksi, kun festivaaleilla on aina väkeä ja musiikkimakuja laidasta laitaan. Näen ne otollisina tilaisuuksina laajentaa kuulijakuntaa ja sitä kautta lisätä äänitemyyntiä. Bändin omassa konsertissa on aina niitä omia faneja, jotka osaavat ainakin suurimman osan myös niistä oudoimmista biiseistä, joten on perusteltua, että omissa konserteissa biisilista on erilainen.

Festarit ovat paikka, jossa valtaosa on kuullut vain niitä hittejä ja kun kuulijat katsovat festarin bändilistaa, he odottavat bändeiltä niitä biisejä, joita ovat kuulleet radiosta. Ei muita. Ne tutut biisit tuovat festaritunnelman ja saavat mahdollisesti sen toisen tyylilajin kannattajankin joraamaan hiekassa.

Voin tietysti olla väärässä. Olen kuitenkin vain vaatimaton, festareita ja konsertteja kiertelevä kuulija ja musiikin (suur)kuluttaja, jonka mielipiteellä tuskin on mitään väliä musiikin todellisessa maailmassa...

Perjantain toinen odottamani esiintyjä, Nightwish, oli kyllä aika iso pettymys. Olen aina sanonut, että Nightwishin musiikkia tulee kuunnella poikkeuksellisen hyvillä kuulokkeilla, koska musiikki on niin viimeisteltyä. Tuo tuli taas todistettua. Nuo kappaleiden pienet elementit tulevat oikeuksiinsa vasta hyvillä kuppikuulokkeilla, lujaa soitettuna. Livenä tuo efekti puuttuu, joka on tietysti ymmärrettävää.

Jotenkin kuitenkin tuntui, että miksaajalla oli nappulat hukassa. Ei tuota musiikin tason vaihtelua voi oikein tuulenkaan syyksi laittaa, kun oli tyyni ilta. Pienet tekniset häiriötkin keikalla ymmärtää. Niille ei aina voi mitään, kuten Nightwishin kohdalla huomattiin, mutta keikka tuntui jotenkin hiomattomalta. Hiljaiset roudaustauot ja turhat, teennäiset höpöttelyt biisien välissä latistivat uskomattoman paljon ainakin omaa tunnelmaa.

Myönnän mukisematta sen, että annan esimerkiksi KISSille enemmän anteeksi livenä kuin nyt vaikka tälle Nightwishille. KISSin levyilläkin soittelee milloin kukakin, joten tuo keikkakin voi mennä vähän sinne päin, kunha räjähtelee, mutta Nightwishin äänitteiden huolitellun olemuksen vuoksi live-esiintymisestäkin odottaa väkisinkin huoliteltua tapahtumaa, jossa kaikki toimii kuin se junan vessa.

Ai se uusi laulaja? Käykää itse kuuntelemassa, miltä se kuulostaa livenä. Minä haluan kuulla sen vielä uudelleen, toisenlaisissa olosuhteissa, ennen kuin vedän johtopäätöksiä.

Lauantaina nuo kiinnostavimmat bändit olivat vasta illemmalla, joten päivällä pystyi nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, ennen rokkaamista. Päivästä tuli nautittua sen verran pitkään, että saimme veneen Ruissalon laituriin vasta, kun The 69 Eyes oli jo lopettanut. Tuo jäi hieman harmittamaan.

Joudun tai saan taas sanoa, että Hanoi Rocks vastasi Ruisrockin parhaimmasta setistä, jälleen kerran. Mike Monroen toimintaa lavalla on ilo seurata. Pidän muusikoista, jotka antavat kaikkensa shown ja yleisön eteen. Mike tekee noin joka kerta. Iso hatun nosto siitä!

HIMin keikka oli paremmasta päästä niitä HIMin keikkoja, jotka olen nähnyt. HIMiä vaivasivat samankaltaiset äänentoiston ongelmat, kuin Nightwishiä perjantaina. Tuntui siltä, että Niittylavan äänentoistossa oli kokonaisuutena jotain outoa. Äänet vaeltelivat miten sattuu.

En tarkoita sitä, että Villen välispiikeistä ei saa mitään selvää, koska niistä ei saa juuri koskaan mitään selvää tai niitä ei ymmärrä, jos ei kuuntele oikein ajatuksella. Tarkoitan tuota musiikin voimakkuuden ja sävyn vaihtelua, mitä oli molempina päivinä.

Sunnuntaista ei jäänytkään mitään kerrottavaa jälkipolville, eikä teillekään. Kuvia ja viedoita taas lisää myöhemmin naamarissa ja virallisia festarikuvia voit selailla tästä.



BTW Meillä oli mielenkiintoinen lippuhässäkkä. Meille oli perinteiseen tapaan akreditoitu VIP-passit, joista tietysti iso kiitos järjestäjälle. Tänä vuonna systeemi oli muuttunut siten, että VIP-passi ei sisältänyt sisäänpääsyä, vaan sisäänpääsylippu piti hommata erikseen, esimerkiksi ostamalla sen lipunmyyntipisteestä tai sieltä akreditoinnista. Yrittäjänä ymmärrän hyvin asian. Ymmärrän myös erintyisen hyvin sen, että kaikki VIP-tarjoilukin oli tänä vuonna maksullista. Niin sen pitää tietysti olla, kun tehdään liiketoimintaa.

Se mitä en ymmärtänyt, että miksi akreditointi ei hyväksynyt sisäänpääsyyn vapaalippua, siis lippua, jonka joku yhteistyökumppani on saanut järjestäjältä, osana tuota heidän välistä yhteistyökauppaa. Piti olla ostettu lippu. Todella outoa.

Tuon yhteistyökumppanille annetun vapaalipun arvokin voi sinällään olla normaalia lippua arvokkaampi, koska en jaksa uskoa, että niitä jaetaan ilman painavia perusteita. Nyt tuo vapaalippuhan oli käytännössä arvoltaan heikompi, kuin ostettu lippu. Tuolla politiikalla saa nuo yhteistyökumppanien edustajatkin ärsyyntymään, vapaalipun saaneiden lisäksi.

No ongelma ratkesi tietysti sillä, että vaihtoi sen vapaalipun jonkun ohikulkijan kanssa lippuun, jossa ei ollut tekstiä vapaalippu ja antoi sen akreditointiin. Hölmöläisten hommaa...

torstai 3. heinäkuuta 2008

Miksi pitäisin kesälomaa?

Sivusin tätä aihetta jo viime kesänä, Arki kuin lomaa -bloggauksessa. Juhannuksen jälkeen kaikki kysyvät toisiltaan aina samaa asiaa, Koska jäät lomalle? On välillä hauska seurata ihmisten ilmeitä, kun vastaan, että En pidä koskaan kesällä lomaa.

Kaikki odottavat tietysti jotain muuta vastausta. Ihminen jää välillä hölmistyneenä tuijottamaan, kun kerron, että en tosiaan pidä kesällä lomaa. Ilme on usein niin hölmistynyt, että itselle tulee sellainen olo, että nyt pitää hieman selittää.

Joku voi vielä vastata tuohon hauskaisasti, että Eihän yrittäjällä ole mitään lomaa. Siinä hän on tavallaan oikeassa. Minähän en voi pitää lomaa, koska en koe olevani edes töissä. Uunollakin tuli taannoin tenkkapoo, kun piti pitää lomaa, vaikka ei ollut edes ollut töissä.

Kun tuohonkin vielä vastaa, että Se ei ole syy, vaan minusta on mukavaa olla töissä kesällä, kuulija hölmistyy entistä enemmän ja jopa pysähtyy, vaikka hänellä olisi ollut mihin tahansa kiire. Nythän tuo kaveri puhuu ihan pehmeitä. Kuka nyt kesällä haluaa olla töissä?

Minä oikeasti nautin olla kesällä töissä. Silloin saa kaikessa rauhassa tehdä niitä omia töitään. Kukaan ei soita. Kukaan ei tule esittelemään mitään. Kaikki sähköposti, mitä tulee, menee suodattimen kautta suoraan roskikseen. Mihinkään ei tarvitse vastata. Mihinkään ei voi olla yhteydessä. Kukaan ei ole kiinnostunut sinun tekemisistäsi tai edes olemassa olostasi.

Kaikki muut ovat lomalla. Lomalla samaan aikaan, samassa paikassa, samoissa jonoissa, samoissa ruuhkissa ja maksavat siitä lomailusta vielä kaikkein kalleinta hintaa. Kaikki lomaan liittyvät hinnathan pompsahti just kesäkuun alussa ja ne laskevat taas syyskuun alussa. Tästä samasta asiasta kerrotaan myös 4-tunnin työviikko - kirjassa, jonka suosittelen lukemaan.

Kuntokeskuksen happy hour alkaa taas elokuun puolessa välissä, jolloin moni tämän alan yrittäjäkin vääntäytyy työpöytänsä ääreen ja huomaa, että pitäisi koko tuleva talvi suunnitella markkinointineen, samalla kun on kuukauden meilit ja muut tärkeät asiat hoitamatta. Menee muuten vielä syyskuun loppuun asti, ennen kuin kannattaa olla yhteenkään kuntokeskusyrittäjään yhteydessä. He ovat lomansa jälkeen yötä myöden töissä, eivätkä ehdi keskittymään mihinkään ylimääräiseen.

Minun suosikkiajankohdat lomille ovat marraskuu ja maalis-huhtikuun vaihde, riippuen vähän pääsiäisen ajankohdasta. Esimerkiksi marraskuussa pääsee majoittumaan melkein mihin päin maailmaa tahansa, kaikkein halvimmalla. Lennotkin ovat usein tuohon aikaan kaikkein edullisimmat. Hotellit ovat puolityhjiä. Turistirysissä ei ole juuri kukaan. Hinnat ovat kohdallaan. Tuolloin saa ylivoimaisesti eniten rahalleen vastinetta.

Kun on kesällä töissä ja muiden lomien vuoksi ei ole juurikaan sidottu mihinkään aikatauluihin, voi jäädä aamulla kotiin, jos on kaunis ilma tai voi lähteä iltapäivällä mökille, vastaavasta syystä. Työ on huomattavasti vapaampaa, koska saa pitää aikataulun kokonaan itsellään.

Ensi viikolla taitaa olla kaikkein eniten suomalaisia lomalla. Kun ensi viikolla seisot jossakin lomaruuhkassa tai -jonossa, muista tämä teksti ja pohdi, josko sinäkin olisit lomalla muulloin kuin kesällä. En titenkään toivo, että kaikki lomailevat jatkossa marraskuussa, koska silloin oma hyötyni tuosta ajankohdasta katoaa...

BTW Ruisrock alkaa huomenna. Tässä minun must see -listani:
Perjantaina Sonata Arctica ja Nightwish (ja ehkä Amorphis).
Lauantaina HIM, Hanoi Rocks ja The 69 Eyes.
Sunnuntaina öööö, mikä nyt sattuu kohdalle...