Ei ollut minun vikani

Olette varmaan nähneet tämän Tukesin mainoksen, joka pyörii töllöttimessä:Mainos ehkä tahtomattaan peilaa yhteiskuntaa, jossa elämme. Mikään ei ole meidän vikamme. Meidän ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Syyllinen on aina joku muu.

Tuollaisessa tapauksessa tietysti saatetaan vastuuseen:

1. Ilotulitteen valmistaja, koska käyttöohjeessa ei ole mainintaa tuollaisen onnettomuuden mahdollisuudesta.
2. Ilotulitetelineen valmistaja, koska teline ei kestä iskuja kaatumatta.
3. Kuohujuoman valmistaja, koska pullossa ei lue varoitusta, jossa mainitaan, että ponnahtava korkki saattaa kaataa ilotulitetelineen osuessaan siihen.
4. Kaikki kuvassa näkyvät ja näkymättömät elementit, paitsi ilotulitteen sytyttäjä.

Erittäin mukavaa ja vastuullista vuodenvaihdetta!

Uudenvuodenlupaus

Uudenvuodenlupaus on hienoa asia. Uudenvuodenlupauksen vuoksi monta asiaa ainakin päätetään aloittaa. Pelkkä päätös on jo askel kohti toteutusta.

Kysyimme kotisivuillamme syksyn aikana ”Aloitatko aina huomenna?” Saimme 765 vastausta. 52% vastaajista vastasi kysymykseen myöntävästi. Yli puolet meistä siis siirtää aloitusta aina huomiseksi. Kuinka moni meistä mahtaa oikeasti aloittaa uudenvuodenlupauksen toteuttamisen? Vai siirrämmekö sen vuoteen 2010?

Mikä on sinun uudenvuodenlupauksesi? Nyt me kysymme etusivullamme sisältääkö lupauksesi kuntoilua. About.com -sivuston mukaan uudenvuodenlupausten top 10 on seuraava:

1. Vietän enemmän aikaa perheen ja läheisten kanssa


2. Kuntoilen


3. Laihdutan


4. Lopetan tupakoinnin


5. Nautin enemmän elämästä


6. Lopetan juomisen


7. Maksan velkani


8. Opettelen jotain uutta


9. Autan muita


10. Organisoin paremmin asiani

Meillä on hyvät työkalut toteuttaa kohdat kaksi ja kolme sekä ehkä myös kohdat viisi ja kahdeksan. Tammikuu on kuntokeskuksissa aina vuoden kiireisintä aikaa ja syy löytyy tuosta listasta. On aika selkeää, että kuntokeskus pystyy tarjoamaan välineet kuntoiluun ja painonhallintaan, mutta meillä voi myös helposti opetella jotain uutta.

Joku vinoleuka voi sanoa, että kohta viisi kumoaa kaikki muut listan asiat, mutta silloin taitaa olla pieni itsetutkiskelun paikka. Voihan se olla myös niin, että kohta viisi toteutuu vasta kun yhdeksän muuta kohtaa on järjestyksessä.

Täytyy laittaa nuo muutkin kohdat mietintämyssyyn, josko tulevaisuudessa meillä olisi työkalut kaikkiin kohtiin. Jos kelaat tämän sivun alareunaan, löydät joka päivä erilaisen kuntoiluvinkin, joskin lontooksi, joten niillä ohjeilla voit aloittaa kuntoilun. (En kuitenkaan vastaa ohjeista tai niiden toimivuudesta, vaan suosittelen ottamaan yhteyttä Omaohjaajaan.)

Vaikka minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, täytyy myöntää, että tälläkin hetkellä mielessä pyörii muutama listassa mainittu kohta. Varsinkin listan viimeinen kohta on sellainen, jota yritän koko ajan opetella. Jos sen saisi toimimaan, moni listalla oleva asia tulisi automaattisesti mahdolliseksi.

M&M Kuntotalon lupauksen kerron taas perinteisesti toimitusjohtajan katsauksessa, joka ilmestyy M&M:n kotisivuille loppuviikosta.

Olkaa varovaisia rakettien kanssa, jotta näette lukea tätä blogia vielä tulevankin vuoden.

[ Aiheeseen liittyen: Seuraavat kaksi viikkoa... ]

BTW Tämä blogi oli viikon nousijana Oindexin Suomen verkkosivujen kävijämäärien listauksessa:No ennen kuin poksautellaan, täytyy myöntää, että siinä on vähän vilunkia. Edellisen viikon tilasto oli vain yhdeltä päivältä, viikon sijaan, kun olin laittanut yhden asetuksen väärin tilaston toimitukseen...

Miehen täydellinen joulu

Mietin pyhien aikana, että millainen mahtaisi olla miehen täydellinen joulu. Siis sellainen oikein äijäjoulu. Tältä se voisi kuulostaa, vaikka en nyt ihan kaikkia kohtia allekirjoita omalle joululle:

• Vaimo on aloittanut jouluvalmistelut ostamalla miehelleen joulukalenterin jääkaappiin. 24 pulloa eri merkkisiä tuontioluita.
• Vaimo on ostanut joulusiivouksen ajaksi miehelle ja hänen kavereilleen aition lätkämatsista ja varannut pöydän sporttibaarista ottelun jälkeen, jotta vaimo saa siivota rauhassa.
• Naapurit kehuvat kilpaa miehen jouluvaloja korttelin hienoimmiksi.
• Joulukuusi käydään kaatamassa omasta, monen hehtaarin metsästä, josta se on valittu jo kesällä, yhdellä mönkijäreissulla.
• Lapset katsovat ylpeinä, kun isä käyttää kirvestä kunnon tukkimiehen tapaan.
• Lapset, kaksospojat, ovat lähteneet jouluksi Ottawaan, pelaamaan nuorten MM-turnausta. He tulevat todennäköisesti kilpailemaan pistepörssin voitosta.
• Joulupöydässä on jouluruuan ja kinkun lisäksi itse kaadettua karhua. Karhu päätyi pakastimeen pienen sylipainin jälkeen, kun se pääsi yllättämään hirvimetsällä.
• Joulupukilla on yllättäen tonttuna todellinen Playboypupu, joka haluaa välttämättä istua koko illan talon isännän sylissä. Vaimon järjestämä?
• Joulupukilta ei tule ainoatakaan kravattia. Ainoastaan konsolipelejä, kausikortteja ja lippuja urheilutapahtumiin, lahjakortteja pihviravintoloihin sekä läjä metsästys- ja kalastustarvikkeita.
• Sihteeri oli jo lokakuussa hankkinut miehen vaimolle unelmalahjan, miehen ehdotuksesta tietenkin, kun sihteeri pystyy hyvinkin onkimaan kaikki toiveet esiin.
• Vaimolta mies saa lahjaksi Victoria´s Secretin paketin, jonka sisällön vaimo lupasi pukea päälleen jouluyöksi.
• Tonttu haluaa välttämättä jäädä vaimon seuraksi saunaan, pesemään isännän selän, vaimon sitä ehdotettua.
• Omin käsin rakennettu, kaverien ylistämä sauna on lämmitetty itse hakatuilla haloilla ja kiukaalla on itse louhitut kivet.
• Vaimo käy yöllä lämmittämässä jouluruokaa ja karhun lihaa ja tarjoilee sen tontun vatsalta.
• Ruuan jälkeen mies pieraisee lujaa ja pitkään, eikä vaimo tai tonttu ole moksiskaan tapahtuneesta, nauravat vain...
• Seuraavana päivänä miehen kaverit tulevat kylään, testaamaan pelejä ja nauttimaan kaupungin parhaan saunan lämmöstä.
• Kaverit ihmettelevät, miksi tonttu pyörii yhä nurkissa. Mies vain hymyilee...

Ei kai tuo nyt mikään huonoin joulu olisi, siis oikealle äijälle? Oma joulu näyttäisi hieman erilaiselta, mutta annetaan sen jäädä omaan mieleen. Joulu on aina ollut mukavaa, perinteikästä aikaa.

Millainen olisi naisen täydellinen joulu? Ainakin siihen kuuluisi seuraava kohta:

• Ylettömästä suklaan syömisestä huolimatta kiloja ei tullut jouluna aikana lainkaan. Itse asiassa tapahtui painon laskua ja kiinteytymistä, jonka oma personal trainerkin huomioi heti pyhien jälkeen.

Mitä vielä? Suu virneeseen ja uutta vuotta kohti.

[ Aiheeseen liittyen: Miehen ja naisen unelmapäivät ]

BTW Meiltä viedään lakupiiput! Onneksi sain niitä vielä joululahjaksi. Koska olen syönyt lakupiippuja pienestä pitäen, aion varastoida lakupiippuja tulevaisuutta varten. Kun niiden myynti kielletään, niistä tulee kuumaa myyntitavaraa, varsinkin jos niitä ei saa edes tuoda maahan ulkomailta tai laivalta. Saakohan lakupiippujen syömisestä jotain rangaistusta tulevaisuudessa? Poliisi tulee pidättämään Karhu-ryhmän kanssa, ellei Karhu-ryhmän nimeä muuteta alkoholilain muutoksella, kun nimi voi saada ihmiset juomaan Karhua...

Oh Come All Ye Faithful

Vihreää joulua...

Lätkä taantumassa (?)

Karhuherra nosti esille bloggauksessaan eilisessä Kauppalehdessä olleen artikkelin, koskien taantuman vaikutusta pelaajien palkkoihin ja jääkiekon talouteen yleensä. Veikkaan, että vaikutus voi yllättää monet seurat vielä housut kintuissa.

Karhuherra nosti ihan aiheellisesti esille sen, että osa lätkäjoukkueista on kiinnittänyt vuosia huomiota vain yritysmyyntiin. Tavallinen kaupunkilainen on unohdettu kokonaan. Yksittäistä kausikortin ostajaa ei ole pidetty edes asiakkaana. Tai siltä se on ainakin näyttänyt.

Asiakkuuden raja on mennyt jossakin kymmenen kausarin tienoilla tai 10.000 mainoseurossa. Näitä asiakkaita on yritetty palvella, eikä välttämättä ole edes siinä onnistuttu riittävän hyvin.

Kuten olen monesti maininnut, näen liikuntapalvelujen tuottamisessa paljon yhtäläisyyksiä ja säännönmukaisuuksia urheiluviihteeseen. Jos ei muuta, niin ainakin taistelemme samoista vapaa-ajan euroista.

Vuosituhannen vaihteessa Suomessa oli eräs kuntokeskus, joka sai tiettävästi 60% liikevaihdostaan yrityssopimuksista. Minutkin lähetettiin sinne oppia hakemaan. Ajattelin jo silloin, että mitä jos muutama iso yritys päättääkin lopettaa työntekijöidensä kuntoilun tukemisen tai vie tukieurot kilpailijalle. Mitä silloin tapahtuu?

Päätin silloin, muiden ohjeista huolimatta, että yrityslaskutuksemme ei saa nousta missään vaiheessa yli 10%:iin liikevaihdosta. Jos se näyttää nousevan, tarvitsemme jostakin vastaavan määrän yksityisiä asiakkaita tai vaihtoehtoisesti pitää pyrkiä saamaan työntekijöiden maksama kuntoilun omavastuuosuus korkeammaksi.

Tästä on siis ehkä kahdeksan vuotta aikaa ja taloushan hieman notkahti tuolloin. Kyseisen kuntokeskuksen yrityssopimuksista irtisanottiin noin puolet, lyhyen, kuuden kuukauden aikajakson aikana. Kate häipyi kokonaan ja yritys hakeutuikin myöhemmin velkasaneeraukseen.

Nyt olemme menossa vielä karumpaan tilanteeseen. Tiedän, että meille tuskin tulee olemaan mitään vaikutusta, vaikka menisimme syväänkin taantumaan, koska yritysmyynnin osuus on yhä alle 10%. Asiakasmyynnistämme 90% tulee siis yksittäisiltä ihmisiltä.

Mikä tässä on sitten niin hienoa?

Kun yritys irtisanoo sopimuksen, voi lähteä monta asiakkuutta kerralla. Kun yritys irtisanoo tai lomauttaa työntekijöitä, voi lähteä monta asiakkuutta kerralla, koska yrityksen tuki päättyy tai keskeytyy. Yrityksen johtaja voi tehdä ratkaisun kymmenien asiakkuuksista, mutta tavallinen asiakas tekee päätöksen vain yhdestä, omasta asiakkuudestaan.

Jos vielä ajatellaan myyntiä yleensä, niin toimimme senkin suhteen poikkeuksellisesti. Me emme tee aktiivista yritysmyyntiä, koska se on kallista. Vastaamme kyllä tarjouspyyntöihin, mutta emme juurikaan ota yhteyttä yrityksiin. Ei siksi, ettemmekö ottaisi yrityksiä asiakkaiksemme tai kunnioittaisi heidän panostaan työntekijöiden liikuttamisessa, vaan siksi, että on helpompi löytää kymmenen tavallista asiakasta, kuin yritys, joka ostaisi kymmenen asiakkuutta.

Noiden kahden syyn vuoksi me panostamme yksittäisiin asiakkaisiin, joiden hallinta alusta loppuun on paremmin omassa kontrollissa. Vaikka työntekijä olisi kuinka tyytyväinen palveluumme ja tuotteeseemme, yritys voi päättää ja lopettaa hänen kuntoilunsa.

Kun saamme pidettyä asiakkaamme tyytyväisinä, eli he kokevat saavansa vastinetta rahoilleen, taantuman tullessa palvelumme ei ole ensimmäinen, josta tingitään. Jos olemme riittävän hyviä, file vaihtuu näkkileipäänkin ennen kuin jäsenyytemme päättyy. Täytyy siis pysyä korkean prioriteetin tuotteena.

Kuten Karhuherran blogin kommenteissakin tuotiin esille, taantuma tuo tietyille aloille myös enemmän rahaa. Ensimmäisenä tingitään tietysti isoista asioista, kuten asunnon vaihdosta, autokaupoista ja jätetään Thaimaan matka tänä vuonna väliin. Kun nuo toimet tehdään, käy yleensä niin, että kukkaroon jää vähän rahaa. Ei riittävästi edellisiin, mutta johonkin se raha kuitenkin riittää.

Miksi se ei voisi riittää lätkämatsiinkin, jos tuote on kunnossa? Leipää ja sirkushuveja tarvitaan aina. Jälkimmäistä ehkä silloin enemmän, kun menee huonosti. Yritykset saavat joka tapauksessa taantumasta syyn leikata sponsorieuroja. Eikä niiden tarvitse edes hävetä sitä, vaan sitä pidetään hyvänä talousjohtamisena.

On se aika merkillistä, kuinka ravintoloiden kassat kilisevät enemmän, silloin kun ihmisillä ei ole rahaa.

[ Aiheeseen liittyen: Paljonko lätkäottelu voisi maksaa? / Pysähdy, me tarvitsemme sinua / The breakthrough company ]

BTW Etkö saanut lippuja AC/DC:n keikalle? Voi harmi. Minulla on. Jos harmittaa, niin autan vähän. Jos olet nopea, liity AC/DC:n fan clubiin, maksaa muistaakseni 40$, ja osta liput sitä kautta. Taas saan viivata yhden bändin yli toivelistasta.
For those about to rock, we salute You!

Murre haluaa taas auttaa

Murre auttoi alkuvuoden keräyksellään Turun Eläinsuojeluyhdistyksen Eläinhoitolaa. Murre haluaa taas auttaa, koska nyt Eläinhoitola-hanke tarvitsee kaiken mahdollisen avun!

Murrella on kaikki hyvin. Hän saa olla isäntiensä, siis laumansa kanssa joka päivä, myös töissä. Harva asiakkaistamme edes tietää, että Murre makoilee toimistossamme joka päivä.

Kaikilla eläimillä ei ole asiat yhtä hyvin. Murre haluaa olla avuksi ja tarvitsee avukseen M&M Kuntotalon asiakkaita ja tämän blogin lukijoita.

Murre haluaa viedä joulumielen Turun Eläinsuojeluyhdistyksen eläinhoitolan asukeille lahjoittamalla heille leluja, joilla ei enää leiki ja ruokakuppeja, joita ei enää tarvitse sekä peittoja, pyyhkeitä, tyynyliinoja ja lakanoita, joita lojuu isäntien nurkissa sekä tietysti myös koirien luita, jotta myös eläinhoitolan eläimillä olisi asiat entistä paremmin.

Autathan Sinäkin?

Murrella on keräyslaatikko M&M Kuntotalon asiakaspalvelussa maanantaihin 22.12.2008 asti, johon voit tuoda edellä mainittuja tavaroita, vaikka et olisi asiakkaamme. Murre toimittaa tavarat Turun kaupungin eläinhoitolaan.

Suuri kiitos, jo etukäteen, kaikille lahjoittajille.

[ Aiheeseen liittyen: Murre haluaa auttaa / M&M Goes Green ]

BTW Radio Sata ja kaupunkilehti Turkulainen järjestävät äänestyksen, jossa etsitään henkilöä tai yhteisöä, joka on alansa asiantuntija tai tehnyt merkittävää työtä Turun hyväksi. Äänestykseen on nimetty kahdeksan ehdokasta, joiden joukossa on mm. Heidi Leyser ja Stefan Håkans / FC Inter. Voit tietysti äänestää myös mustaa hevosta. Äänestysaikaa on 23.12. asti ja voittaja julkaistaan 28.12.

Hyvä päivä viihteelle

Milloin sinä lähdet viihteelle? Mikä on se päivä, joka käytetään viihdepalvelujen kuluttamiseen - elokuviin, ravintolaan tai vaikkapa urheiluviihteeseen. Mikä on hyvä päivä viihteelle?

En usko, että tarvitaan juurikaan selvännäkijän kykyjä, että uskallan sanoa kolmen kärjestä löytyvän päivät perjantai, lauantai ja keskiviikko. Nuo kolme päivää, perjantain-lauantai -akselin taistellessaan kärkipaikasta, ovat aika suurella todennäköisyydellä Sinunkin valinta.

Miksi jääkiekossa, joka taistelee ihmisten viihde-euroista, on valittu pelipäiviksi niinkin turhat päivät kuin tiistai ja torstai tai sunnuntai?

Lehdon Petteri otti myös tovi sitten kantaa pelipäiviin.

NHL joutuu pelaamaan konserttien ja muiden tapahtumien takia milloin se on mahdollista, eniten viikonloppuisin, mutta pienemmissä halleissa pelaavat (ja SM-liigan kanssa bisneksenä vertailukelpoiset) AHL- ja Kanadan junnuliigojen joukkueet pelaavat pääosin viikonloppuisin siitä yksinkertaisesta syystä, että viihdedollareita jaetaan vapaa-ajalla. Viikonloppuisin on vapaa-aikaa.

Olen Petterin kanssa ihan samaa mieltä. Minulle on perusteltu tiistaita ja torstaita sillä, että silloin ei ole kilpailua viihteessä. Vastakysymys siihen on että miksiköhän? Ehkä muut viihteen tarjoajat ovat ymmärtäneet sen, että ne ovat huonoja päiviä.

Meillä kullakin on rajallinen määrä aikaa ja rahaa. Eri määrä, mutta rajallinen. Valintapäätöksissämme me joudumme aina ottamaan huomioon nuo määreet. Jos vapaa-aikaan käytettävät illat ovat rajattu pariin iltaan viikossa, me valikoimme nuo illat huolellisesti. Me valikoimme sellaiset illat, jolloin olisi mahdollisimman paljon tekemistä tarjolla.

Jos olemme menossa ravintolaan, me valitsemme ne illat, jolloin sinne kannattaa mennä. Elokuvissakin käy yllättäen tiettyinä iltoina enemmän väkeä kuin toisina, vaikka voisi kuvitella, että olisi käytännössä järkevämpää ja mukavampaa mennä leffaan silloin, kun ei ole ruuhkaa. Tästä huolimatta väkeä on perjantaina huomattavasti enemmän kuin torstaina, 24 tuntia aikaisemmin. Leffavuokraamoissa sama efekti.

Ensin siis valitsemme päivän, jolloin vietämme vapaa-aikamme viihteen parissa. Sen jälkeen tutkimme tarjontaa, jota sinä päivänä olisi mahdollista kuluttaa. Sitten avaamme rahakirstumme ja katsomme, mihin nyt olisi varaa. Tässä marssijärjestyksessä me teemme päätöksemme, kuka ne meidän rahat sieltä kirstusta saa. Jos olet ulkona jo ensimmäisessä valinnassa, olet ulkona myös muista. Niin tavattoman yksinkertaista.

Ei kannata kuvitella, että me ottaisimme jostain lisää aikaa ja rahaa viihteelle, kun olemme jo viihdyttäneet itseämme perjantaina, lauantaina ja keskiviikkona. Sunnuntaille voisi löytyä aikaa, jos sitä voitaisiin tuhlata koko perheen voimin. Yhdysvalloissa toimii maanantaikin satunnaisena pelipäivänä, kuten Petterikin kertoi, mutta sekin on erikseen tuotteistettu.

Me taistelemme M&M Kuntotalossa samoista vapaa-ajan euroista kuin urheiluviihteen tarjoajat. Kuntokeskus on vapaa-ajan palveluna ainakin vielä hieman eri sarjassa kuin muut viihteet, koska kyse ei vielä ole varsinaisesta viihteestä. Kuntoilua ei pidetä viihteenä, vaan enemmänkin tuotteena, josta on terveyteen liittyvää hyötyä. Siinä mielessä tuote aktiivisuudellaan on tietysti erilainen kuin passiivinen urheiluviihde.

Ehkä tuon syyn vuoksi monen kuntokeskuksen kapasiteetti mitataan joka maanantai. Maanantai on tässä vapaa-ajanpalvelussa selvästi ruuhkaisin päivä. Maanantain jälkeen käyntimäärät laskevat tasaisesti kohti sunnuntaita. Loppuviikon illat on pyhitetty passiivisemmille vapaa-ajanviettotavoille.

Jostain kumman syystä kuntokeskuksiin tulee joka maanantai eniten väkeä, vaikka voisi olla perustellumpaa tulla kuntoilemaan jonain muuna päivänä. Se maanantai vain sopii kaikille parhaiten.

Miksiköhän valtaosa, ellei jopa kaikki muut palloilusarjat, paitsi suomalaiset sarjat, aloittavat pelinsä pääsääntöisesti myöhemmin? Siis kello 19.30-21?

Onko oikeasti mitään järkeä hakata päätä seinään ja tarjota viihdettä jatkuvasti huonoina päivinä ja aikoina? Ai on vai? Ei kai nyt sentään?

[ Aiheeseen liittyen: Mis kaik ova? ]

BTW Jos jonkun mielestä Salakin tapauksesta vedettiin raflaavia otsikoita, niin kyllä on taidettu vetää myös tässä: Teemu Selänne kritisoi: Suomessa odotetaan epäonnistumisia. Iltalehden otsikko vedettiin ehkä tästä lauseesta:

- Suomessa perushomma on, että odotetaan epäonnistumisia. Ei se asia ole mun päätä vaivannut, hän arvioi.

Paljonko lätkäottelu voisi maksaa?

Palloseuralla oli päivän lehdessä hyvä mainos lippupaketeista, jotka voi kätevästi sujauttaa joululahjaksi.

Osta joululahja, josta riittää iloa pitkälle kevääseen:
5 ottelulipun paketti
Liput voit käyttää missä tahansa loppukauden
runkosarjan kotiottelussa.Lahjakortit myynnissä 23.12.2008 asti.

A/C - katsomot 95 € (19€/lippu, norm. 27-30€)
B - katsomot 60 € (12€/lippu, norm. 17-20€)
D - katsomot 50 € (10€/lippu, norm. 14-17€)
Yläkatsomot 40 € (8€/lippu, norm. 12-15€)

PERHELIPPU (2+2 yläkatsomo) 105 € (21€/perhelippu, norm. 30-33€)

MYYNTI:
Lippupalvelun myyntipisteet 23.12.2008 asti
TPS - toimisto, Ruissalon Puistotie 85, Turku. Ma - pe 8.30 - 16, 12.12.2008 asti

Hyvä paketti, joten käyhän ostamassa.

Olen taas ajatusten taustalla, vahingossa ja muilta ajatuksilta salaa pohtinut lätkälippujen hintoja. Ajatus jäi ilmeisesti kytemään, kun en löytänyt Floridassa hyvän diilin lippuja, vaan ottelulipuista sai pulittaa listahintaa.

Jos nyt haluaisit mennä katsomaan vaikka Panthersin peliä Coloradoa vastaan ja haluat istua katsomossa b-pisteen kohdalla, riveillä 1-28, pulitat lipusta 268,50 taalaa. Siis yhdestä ainoasta lipusta! Halvimmilaankin lippu maksaa 23,50 taalaa, ihan katonrajaan.

Joo, peli on ihan eri ja muuta hevon sontaa, mutta hinta on 10-kertainen, vaikka kilpailu vapaa-ajan taaloista on varmasti kovempi kuin meillä härmässä!

No entä kausikortti, siis 43! peliä? Mitä se maksaa? Sinne katonrajaan 378 taalaa ja b-pisteen kohdalle 2.881 taalaa. Eli alle 9 taalaa per peli tai 67 taalaa per peli.

Kausikortin hinta versus yksittäinen ottelu on siis 9/23 tai 67/268. Jos olet satunnaisen säännöllinen katsoja, ei tarvita kovin suurta matikkaa, että kannattaa ostaa kausikortti.

Jos et pääse otteluun, voit vielä myydä lippusi Ticketmasterin kautta ja jopa tehdä siis kausikortilla voittoa!

Noin siis rakennetaan ja hinnoitellaan tuote, jos halutaan ensisijaisesti myydä kausikortteja.

Ajauduin eilen keskusteluun edellä mainituista hinnoitteluista ja heitin ilmaan radikaalin ajatuksen. Mitä jos olisi olemassa vain kaksi hintaa? Lippu yhteen ainoaan otteluun maksaisi 100 euroa ja kausikortti maksaisi 200 euroa. Kumpaa myytäisiin?

Jossakin muistaakseni luki Palloseuran lipputuottojen olevan 1.2 miljoonaa vuodessa. Jos pitää paikaansa, niin mitä luulette, pystyisikö edellä mainitulla hinnoittelulla myymään kauden aikana 6.000 kausikorttia? Entä 10.000?

Jos pystytään, paljonko ne 6.000-10.000 mahdollista katsojaa ostaisivat oheistuotteita, kahvia nakkeja tai kaljaa? Tai kannustaisi joukkuetta?

Kausikortit myytäisiin sitä mukaa parhaille paikoille, kun niitä menee. Hitaat siis istuisivat piippuhyllyllä, vaikka maksaisivat saman 200 euroa. Ensi vuonna ovat ajoissa liikenteessä ja seuraavan kaudenkin kortit myytäisiin kuluvalla kaudella, koska muuten joutuu piippuhyllylle.

Ennen kuin sanot, että ei toimi, mieti hetki, että miksi ei muka toimisi. Radikaali temppu, joka ylittäisi uutiskynnyksen jokaisessa mediassa ja joka voisi muuttaa koko lippurallin.

[ Aiheeseen liittyen: Mis kaik ova? / Kausikortin hinta / Katsojamääristä / Kaikki hyvä loppuu aikanaan / Mikä kiinnostaa? / Katsojamäärät ja tunnelma / Mikä suomalaisessa jääkiekossa on vikana? ]

BTW Mitä veikkaatte, tuleeko Mike Monroesta Velvet Revolverin laulaja? Aika sitkeästi tämä huhu netissä yhä kulkee, kun jo lokakuussa siitä jauhettiin...

MEIDÄN PÄIVÄ - Itsekkyys

Raimo Summanen sanoo kirjassaan Meidän päivä:

Terveellä tavalla itsekäs ihminen on paljon epäitsekkäämpi kuin epäitsekkyyttä teeskentelevä ihminen

Itsekkyys ei ole lainkaan negatiivinen sana, vaikka moni kokee sanan negatiivisena. Itsekkyys on elämisen välttämättömyys. Itsekkyys on usein monen kehityksen alku.

Lisääntyminenkin on itsekästä. Lisääntyessään ihmiset ja muut eliöt pyrkivät jakamaan oman DNA:nsa mahdollisimman tarkasti valikoidun kumppanin kanssa. Kumppani lisääntymiselle valitaan täysin itsekkäistä syistä, ei koko ihmis- tai eläinkunnan etua ajatellen. Lisääntymiskumppanin valinta on siis itsekkyyttä konkreettisimmillaan.

Itsekkyyden tarve ja olemassaolo korostuvat parhaiten lentokoneessa. Kun happinaamari tipahtaa katosta, se tulee ensimmäisenä asettaa itsekkäästi itselle, vaikka vieressä olisi liuta avuttomia lapsia. Jos ei toimi niin, ei pysty auttamaan lähimmäisiään. Itsekkyys on yllättävänkin usein elämän jatkumisen ehto.

Jos et ole lainkaan itsekäs, et mahdollisesti osaa tunnistaa toisten tarpeita etkä osaa myöskään arvostaa omia kykyjäsi. Itsekkyyttä ei ole omien mielipiteiden esittäminen. Sitä ei ole omien vahvuuksien korostaminen. Eikä sitä ole omien vahvuuksien käyttäminen.

On totta, että itsekkyydellä voi aiheuttaa paljon pahaa. Liika on aina liikaa, missä tahansa toiminnassa tai toimintamallissa. Itsekkyys voi olla moraalitontakin jossakin tilanteessa, mutta siitä huolimatta se voi olla ainoa järkevä tapa toimia.

Itsekkyys oikein kanavoituna on erittäin positiivinen ja suositeltava toimintatapa. Itsekkäästi toimiva nimen omaan tiedostaa ympäristönsä, koska hän toimii itsekkäästi. Uskokaa tai älkää, mutta moni parisuhdeongelmakin ratkeaisi pienellä itsekkyyden lisäyksellä.

Summasen kirjasta ei noussut oikein muutakaan esille kuin itsekkyys - Positiivinen itsekkyys. Voittaminen on aina jossain määrin, ellei jopa kokonaan itsekästä, jopa joukkueurheilussa.

Meidän Päivä koostuu mahdollisimman monesta Minun Päivästä. Jos tänään on mahdollisimman monella Minun Päivä, Meidän Päiväkin on mahdollinen. Saku Koivun kommentista leikattu Meidän Päivä -ajatus on motivaattorina varmasti toimiva.

Valmentaminen on nähtävästi pohjimmiltaan samanlaista kuin mikä tahansa joukkojen johtaminen. Kaikenlaisessa johtamisessa monet lainalaisuudet toistuvat ja mahdollisuus samanlaisiin työkaluihin on olemassa.

Summasen mielipiteistä käy ilmi hänen hienohko einsteinmaisuus. Hänellä on kyky yksinkertaistaa asioita ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Hän on valmis kyseenalaistamaan kaiken, kehityksen nimissä, joka aiheuttaa hänelle paljon ongelmia. Ehkä kiekkopiirien pitäisi kuunnella Summasta vielä enemmän.

Vaikka en henkilökohtaisesti tunne Raimo Summasta, enkä edes muista, olenko koskaan edes jutellut hänen kanssaan, pidän hänen asenteestaan heittäytyä asialleen täysillä ja pelottomasti, sekä tietysti myös itsekkäästi.

Raimo Summanenkin on vaihdettu kesken työn, vaikka ruotsalaisten mukaan valmentajan vaihto ei kannata. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kaikki Ruotsissa tehdyt valmentajavaihdot vuodesta 1975 vuoteen 2006.

The results of our study indicate rather clearly that it was a mistake to replace the coach in all of these cases.

If you’re thinking about getting a new coach, you should at least avoid making your move while the season is underway. A word of advice to those who are in charge of recruiting coaches is therefore: Don’t replace the coach, at any rate if you have a good coach, if you’re in the middle of the season, or if the team is in trouble.

Kai se sitten täytyy uskoa ja tässä pitää nyt odotella jotain Palloseuran totaalista romahtamista. Eihän tällaista tutkittua tietoa voi uhmata? Vai voiko? Toivottavasti voi...

[ Aiheeseen liittyen: Valmentajan merkitys joukkueelle ]

BTW Osta kunnon lahja CMS-klubille, Ärrältä.

M&Mazing Race 2008

Meillä on ollut jo aika monena vuonna perinne, jota kutsumme M&Mazing Race -tapahtumaksi. Tapahtuman perimmäinen idea on, että henkilökunta ei tiedä, mitä päivällä tehdään, kun aktivoidutaan ennen illan juhlia.

Racessa pitää varautua kaikkeen, syvämeren sukelluksesta avaruuskävelyyn. Kaikki tuolta väliltä on siis mahdollista. Ekakertalaisilla voi välillä olla asusteongelmia, mutta pidempään mukana olleet osaavat jo varautua riittävästi.

Perinne sai alkunsa jokunen vuosi sitten, kun Amazing Race alkoi töllöttimessä. Me järjestimme henkilökunnalle oman kisan, jossa liikuttiin kaupungilla, etsien suurinta tonttulakkia, korkeinta kuusta ja M&M Kuntotalon juuria.

Kilpailu päättyi tuolloin viimeiseen taisteluun, joka käytiin Megazonessa. Yritän aina järjestää tapahtuman, joka olisi mahdollisimman monelle työntekijälle täysin uusi kokemus. Megazone oli monelle uusi kokemus.

Seuraavana vuonna M&Mazing Race käytiin radalla, tarkemmin kartingradalla. Jälleen valtaosalle uusi kokemus. Kaikilla työntekijöillä ei ollut edes ajokorttia, joten tilaisuus oli yllätyksellisen onnistunut. Radalle reissasimme FC Interin bussilla. (Tiesitkö, että bussi on Aerosmithin vanha keikkabussi?)

Viime vuonna toteutimme osaa miehen unelmapäivästä. Limusiini haki työntekijämme M&M:ltä. Limusiinissa kilisteltiin tietysti kuohuvaa, kun suuntasimme kaupungin parhaimmalle golfkentälle, Hohtogolfiin. Limusiini oli monelle häkellyttävä ensikokemus. Voitte vaikka kysyä Markukselta, miltä tuntui istua limusiinissa, kuohujuoma kädessä, kun auto on täynnä naisia...

Tänä vuonna Anderssonin luksusbussi haki meidät Naantaliin, jossa jokainen pääsi kokeilemaan täysin uutta urheilulajia, ihan ensimmäistä kertaa. Tämän pelin nimi on FastScoop, josta työntekijämme innostuivat todella paljon. Todella hauska peli, vaikka kirjoittajan joukkue hävisikin ottelun. Olimme jo 3-0 johdossa! Uskon, että tästä lajista kuullaan vielä. Saattaa olla, että me varaamme jostakin vakiovuoron, jotta me ja asiakkaamme pääsemme pelamaan peliä, joka sopii kaikille.

On aina kiva kuunnella bussissa, tai millä sitten olemmekin liikkuneet, työntekijöiden arvailuja, mihin nyt olemme menossa. Tietämättömyys tuo ainakin järjestäjälle oman suolansa koko tapahtumaan. Katsotaan, mihin menemme ensi vuonna. Aika monta ässää on vielä hihassa ja voin ottaa ehdotuksiakin vastaan...

[ Aiheeseen liittyen: Joulu tulee ]

BTW Erittäin suuri kiitos henkilökunnalleni, että saimme taas järjestettyä joulujuhlat asiakkaillemme. Diaesitys löytyy blogin oikeasta reunasta. On hienoa nähdä, että pystymme syöttämään ja juottamaan sekä viihdyttämään yli 200 asiakastamme, vaikka emme ole ravintola-alan ammattilaisia tai viihteen ammattilaisia. Voisimme myös oikaista ja järjestää karkelot jossakin ravintolassa, ennen sen avaamista, mutta se ei sovi meille. Me haluamme tarjota asiakkaillemme parempaa ja jotain sellaista, missä on M&M leima. Uskon, että myös asiakkaamme osaavat arvostaa venymistämme ja odottavat taas seuraavista juhlistamme entistä parempia, johon tietysti pyrimme.

Kiitoksia myös asiakkaillemme. Ilman Teitä mikään ei olisi mahdollista!

Mike Monroe @ M&M Kuntotalo

Liveterveiset M&M Kuntotalon joulujuhlista

Mainonnan hauskuus

Kiireisen viikon alkajaisiksi otetaan mainoskatko.

Maailma on täynnä hauskoja mainoksia. Hauskojen mainoksien suurin vika on yleensä siinä, että ihmiset kyllä muistavat mainoksen, mutta ei tuotetta, jota siinä mainostettiin. Tässä muutamia kuntoiluun liittyviä mainoksia:


AXE on onnistunut siinä, että mainokset ovat samaa sarjaa. Tuote on siis helposti tunnistettavissa. Jos AXE olisi jäänyt vain yhteen tai kahteen hauskaan mainokseen, se olisi unohtunut.

Tätä seuraavaa mainosta on käyttänyt useampikin kuntokeskus:


Keep Britain tidy! Voihan tuon ajatella myös tuolla tavalla:

Gold´s Gym on tunnetusti tehnyt vahvoja miehiä:

Tässä Crunch menee ehkä liian pitkälle, nokkeluudessaan. Ehkä vähän jopa tyhmä mainos:


Tämä ei taitaisi enää nykyään toimia, kuten ehkä 80-luvulla:


Mutta tämä on ihan hauska. Kadonneen ystävän metsästyksen voisi moni muukin mies aloittaa, vaikka M&M Kuntotalosta. Kyllä se siellä alhaalla vielä on:


Ja Balancessa, Ruotsissa, ei ole ruuhkaa. Ihan hyvä veto:

Niin se mainonnan hauskuus - Se on tosiasiassa siinä, kun se on niin järjettömän vaikeaa ja samalla tavattoman yksinkertaista.

[ Aiheeseen liittyen: Markkinointi, jonka lisäsin arkistoon. ]

BTW Olettehan tämän AXE:n hiiren nähneet?

Pysähdy, me tarvitsemme Sinua

Ajelin tänään ensimmäistä kertaa uutta moottoritien pätkää Ykköstiellä. Moottoritie ei ole vielä ihan kokonaan käytössä, vaan Lahnajärven kohdalta kurvataan vielä vanhalle ykköstielle.

Vanhan ykköstien varrelle jää monta tuttua pysähdyspaikkaa ja maamerkkiä, joista suurin osa poistuu kartalta ja hiljalleen myös mielestä. Hiidenpirtin kauppa ja ravintola sulki ovensa jo jokin aika sitten. Tuo oli hienossa paikkassa maisemaltaan.

Nyt näytti Lahnajärvikin olevan jo pimeänä. Onkohan Ykköspesä vielä elossa? Sammatin risteyksen Essokin lienee kohta historiaa tai kylmäasemana. Maailma muuttuu ja Lahnajärven kohdalla olevassa uudessa liikenneasemassa näytti olevan jopa apteekki.

Vanhan Ykköstien varrella on vielä hengissä Kasvihuoneilmiö-niminen paikka. Tien varteen oli ilmestynyt iso kyltti, jossa luki isoilla kirjaimilla

Pysähdy, me tarvitsemme sinua

Minäkin pysähdyin. En pysähtynyt Kasvihuoneilmöön, vaan pysähdyin ajattelemaan tuota lausetta. On varmasti totta, että he tarvitsevat jokaista ohikulkijaa, mutta eikö niitä ole tarvittu jo aikaisemmin? Olisiko tuo kyltin voinut asettaa tien viereen jo vuosia sitten?

En tiedä, paljonko tuolla kävi asiakkaita aikaisemmin, mutta kyltistä voisi päätellä, että asiakasvirta on laskeva tai sen ainakin oletetaan laskevan olennaisesti, kun loputkin moottoritiestä avataan.

Oletan, että valtaosa pysähtyjistä ovat satunnaisia kävijöitä. Jos Kasvihuoneilmiö olisi pystynyt saamaan vakiintuneen asiakaskunnan, satunnaisten pysähtyjien sijaan, heillä ei ehkä olisi hätää. Tai en tiedä, onko nytkään tai edes tulevaisuudessa. Jos valikoima ja palvelu ovat loistavia, asiakkaat saattaisivat jatkossakin löytää tuon paikan ja he suosittelisivat sitä ystävilleen ja tutuille.

Miksi tarvitaan joku erikoinen tilanne, että me yrittäjät olemme valmiita tekemään poikkeuksellisia ratkaisuja? Vasta uhkaavissa tilanteissa me teemme hyvää markkinointia, säästämme kuluissa ja teemme poikkeuksellisia suunnitelmia. Miksi me emme osaa tehdä niitä jo aikaisemmin, silloin kun menee hyvin. Eikö meillä menisi silloin vieläkin paremmin, eikä paha tilanne olisi lainkaan niin uhkaava?

Ehkä mekin laitamme kyltin Kalevantien varteen. Kyltissä voisi lukea

Pysähdy, me tarvitsemme Sinua ja tiedämme, että Sinäkin tarvitset meitä

Miksi muuten tuo uusi moottoritien pätkä on niin monttuinen? Tuntui kuin olisi siirtynyt vanhalle soratielle, kun uusi pätkä alkoi vanhan jatkeena.

[ Aiheeseen liittyen: Ilmainen kahvi ]

BTW Olen vilpittömän onnellinen siitä, että Palloseura on kuntopuntarin kärjessä. Luistimilla tehdyt pikajuoksuharjoitteet ovat ilmeisesti tuottaneet jo tulosta. Kuten sanottu, lätkä taitaa sittenkin olla lähempänä 100 metrin kuin 3.000 metrin juoksua. Todennäköisimmin ottelussa on niskan päällä se joukkue, joka luistelee nopeimmin siniviivalta toiselle kuin kentän ympäri. Näin oletan ja siltä se nyt näyttää... JA 5.427 KATSOJAA!

Asiakaspalvelumittari

Kirjassa The Breakthrough Company kerrotaan hyvä esimerkki siitä, kuinka asiakaspalvelun tasoa ja tärkeyttä kyseiselle yritykselle pystyy helposti mittaamaan.

Kirjassa käsitellään yhdeksää poikkeuksellisen nopean kasvun yritystä, joista yksi on rautakauppa, tai ehkä vielä oikeammin "pultti- ja mutterikauppa". Liikkeen menestyksen takana kerrotaan olevan poikkeuksellisen hyvä asiakaspalvelu.

Kirjan tekijät testaavat palvelun helpolla tavalla. He menevät yhteen ketjun liikkeeseen 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja kyselevät myyjiltä niitä näitä, yli sulkemisajan. Tuollaisessa tilanteessa näkee, kuinka tärkeänä yritys ja sen työntekijät pitävät asiakkaitaan ja asiakaspalvelua.

Pulttikauppa onnistui testissä. Kirjan tekijöillä ei tullut missään vaiheessa mieleen, että työntekijöillä olisi kiire kotiin, vaan heistä tuntui, että he voisivat kysellä pulteista ja muttereista vaikka puoleen yöhön ja myyjät jatkaisivat palvelua.

Turussa on yksi kotimaisen hampurilaisketjun autogrilli, joka vetää ikkunoidensa alumiiniverhot puoleen tankoon aina 20-30 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Grilli laitetaan näyttämään siltä, että se on jo kiinni, tai ainakaan henkilökunta ei toivo enää asiakkaita.

Kun olin jo monta kertaa tehnyt tilauksen verhon alta, olin yhteydessä yrityksen johtoon, ihan mielenkiinnosta, josko se oli oikein ohjeistettu tai hyväksytty toimintamalli. Vastauksen arvaatte. Asiaan kerrottiin puututtavan.

Ehkä ne verhot pysyivät ylhäällä viikon tai kaksi, mutta aika nopeasti kioski palasi normaaliin työjärjestykseen ja päätti lopettaa palvelun puoli tuntia etuajassa. Paljonkohan tuo grilli menettää tuloja, joka ilta, tuon viimeisen 30 minuutin aikana?

Me kävimme joskus aikaisemman henkilökunnan kanssa samaa keskustelua, kun työntekijät tyhjäsivät myymäläämme etuajassa. Toivottavasti sitä ei tehdä nykyään, yhtenäkään iltana, vaan myymälämme ja asiakaspalvelumme on auki niin pitkään, kuin olemme luvanneet ja jopa sen yli, jos se jostain poikkeuksellisesta syystä on tarpeen.

Ainakaan meillä ei syy ole siinä, että palkanmaksu päättyisi sulkemisaikaan, vaan palkkaa maksetaan niin pitkään kuin on tarpeen, että asiakkaat saavat palvelua.

[ Aiheeseen liittyen: Asiakaspalvelu, jonka lisäsin hakemistoon ]

BTW Aika moni haukkuu vakuutusyhtiönsä palvelua. Minä en hauku, vaan kehun. Ehkä jopa ylistän ja varsinkin suosittelen muille. Kaikki vakuutukseni ovat IF:ssä, koska sieltä saa poikkeuksetta ihan loistavaa palvelua.

Vai mitä mieltä olette tästä: Tein sairauskuluvakuutuksen pohjalta netissä korvaushakemuksen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ehkä noin klo 1.00. Kun tulin maanantaina töihin, sähköpostissa oli jo korvauspäätös, jossa kerrottiin, että korvaus on maksettu tililleni. Voiko tuota enää nopeammin hoitaa? Uskomattoman nopeaa ja varsinkin vaivatonta asiakaspalvelua!

Viime kesänä sain odotella Pohjolasta urheilulisenssiin liittyvää satasen korvausta kuukausikaupalla. Korvauksen maksaminen viivästyi niin paljon, että Pohjolan piti maksaa jopa korkoa.

Tällaisen tapauksen jälkeen vaihdoin yrityksemme vakuutukset IF:iin, jota suosittelen kokeilemaan.

CALL ME TED

Ted Turner on yksi mielenkiintoisimmista persoonista, joita maa päällään kantaa. Vai mitä mieltä olette henkilöstä, joka kalastaa ja metsästää Gorbatshovin, Carterin, Castron ja Annanin kanssa? Ei ehkä yhtä aikaa, mutta kuitenkin. Tai jonka autokuskina oli mies nimeltä Vladimir Putin?

Ted Turneria saamme kiittää siitä, että uutisista tuli 24/7 viihdettä ja siitä että uutisiakin voi katsoa kuin elokuvaa. Mihinköhän suuntaan uutiset olisivat kehittyneet ilman CNN:ää?

Ted ajattelee näin:

If a rule doesn't let me do something that's so logical, it must be a bad rule. And if it's a bad rule I ought to be able to change it or it should just go away.

Kuulostaako jotenkin tutulta?

Oli todella mielenkiintoista lukea kaapelikanavien ja varsinkin puhtaan uutiskanavan, CNN:n synnystä sekä muiden loistavien kanavien, kuten fanittamani TBS:n ja TNT:n sekä TCM:n taustoista. Turner Broadcasting on itse asiassa varmasti suurin vaikuttaja television matkalla tähän päivään.

Mielenkiintoinen oli myös Tedin tie purjehduksen huipulle, jopa America's Cupin voittoon sekä World Seriesin voittoon Atlanta Bravesin omistajana. Turnerin talliin kuului aikanaan myös Atlanta Hawks. Tietääkseni Atlanta Thrasherskin oli Tedin edustaman yhtiön plakkarissa, ainakin lyhyen aikaa.

Yllättävintä urheilun saralla oli ehkä se, että The Goodwill Games ovat Ted Turnerin Moskovan reissun jälkeinen aivomyrsky.

Mielenkiintoista on aina myös se, miten joku, tai ei mikä tahansa joku, vaan Yhdysvaltojen suurin yksityinen maanomistaja, menettää omaisuudestaan noin 80% parissa vuodessa.

Kirjasta löytyy tieto, miksi Ted huolehti pitkään, ettei hänellä ole kuin enintään 49$ lompakossa? Miksi ensimmäinen drinkki maksoi 5.000$? Ja miten se muuttui ehkä yhden taalan arvoiseksi. Ja miten hän myi satelliittilähetysyhtiön yhdellä taalalla. Jopa leimaamattomia postimerkkejä jouduttiin kierrättämään, rahan säästämiseksi. Pahojen Aikojen Yliopisto tuli varmasti tutuksi.

Eniten jäin ehkä miettimään sitä, että olisiko maailma millään tavalla erilainen, jos Turner olisikin lähtenyt Microsoftin kelkaan, Time Warnerin sijaan? Ja AOL:n sijaan? Ted miettii sitä samaa...

Ted kertoi erään uutiskanavan* haastattelussa, että hän ei pidä kanavan nykyisestä uutistarjonnasta. Hänen mielestään kanava on onnistunut tekemään uutisista ihmisiä kiinnostavan aiheen, mutta hän ei pidä siitä, että uutiset rajoittuvat niin vahvasti vain Yhdysvaltoja käsitteleviin aiheisiin. Tedin mielestä maailmassa tapahtuu paljon uutisoitavia asioita, jotka pitäisi tuoda amerikkalaisten ruutuihin.

Olen samaa mieltä. Kun tulee Yhdysvaltoihin, rajat jotenkin sulkeutuvat takana. On ihan totta, että ulkomaisten uutisten uutiskynnys on ihan järjettömän korkea. Kun tuohon vielä lisätään se, että omaa maata koskevat uutiset väritetään poikkeusetta sini-puna-valkoisiksi, muu maailma sulkeutuu ulos.

Ehkä juuri tuon vuoksi amerikkalainen ei tiedä muista maista mitään ja omastakin aika vähän. Donald Trump:

I was astounded when I read an article recently about a survey that asked U.S. citizens three questions dealing with political knowledge. In their survey of adult Americans, only 18 percent of those questioned answered all three questions correctly.

The CNN Center Atlantassa oli aika vaikuttava paikka, kun sain taannoin mahdollisuuden käydä tuolla uutisten kehdossa...

Muistatko tämän?

*CNN (oliko yllätys?)

BTW Ted Turner kertoi esimerkin television voimasta. Suomessa esimerkkiohjelma voisi olla vaikka Pikku Kakkonen. Siellä kerrotaan lapsille, että hakevat askin tulitikkuja, kävelevät ikkunan luokse ja sytyttävät verhot palamaan. Tuon ohjelman jälkeen nähtäisiin, kuinka Suomi palaa. Televisiossa on voimaa.

Lentoyhtiö(t) kriisissä

Maailman talous on kriisissä. Yhdysvaltojen pankit ovat kriisissä. Yhdysvaltojen vakuutusyhtiöt ovat kriisissä. Yhdysvaltojen autokaupat ovat kriisissä. Pörssit ovat kriisissä. Islanti on kriisissä. Kaikki ovat ihan kriisissä.

Lentoyhtiöt ovat olleet kriisissä jo pidemmän aikaa. Lentoyhtiöt ovat olleet kriisissä monenkin eri syyn takia. Välillä on polttoaine ollut kallista ja välillä on lennetty aina vastatuuleen, mennen tullen. Kriisissä ollaan joka tapauksessa oltu.

Luulisi, että kun on ollut pitkään kriisissä asiakaspulan vuoksi, asiakkaista haluttaisiin pitää jollain tavalla erityisesti kiinni. Jos syy on pääasiassa se, että ihmiset eivät lennä, niin eikö sille pitäisi tehdä jotain? Syyhän ei tietystikään ole mitenkään lentoyhtiöiden, kun penkit eivät täyty. He ovat tietysti tehneet yhtiönä loistavaa työtä, kulujakin säästäen, jo paljon ennen mitään kriisejä.

Vai onko sittenkään niin? Kaikki, jotka lentävät säännöllisen epäsäännöllisesti, tietävät, mikä lentoliikenteessä mättää, asiakkaan näkökulmasta. Lentoyhtiöidenkin täytyy tietää se, minkä minäkin tiedän. Miksi ne eivät tee asialle mitään?

Vai mitä mieltä olette tästä:

Jos olet lukenut blogia parin viime viikon aikana, tiedät, että matkalaukkumme jäivät matkalle, kun lensimme Helsingistä Pariisin kautta Miamiin. No ei siinä mitään. Kaikki CDG:n kentän läpi tunkeneet tietävät, että matkalaukut jäävät vähintään joka toinen kerta sinne kentälle, ainakin kotiin päin tullessa. Meillä jäi ne nyt mennessä.

Lentokentällä kerrottiin, että laukut ovat jääneet Pariisiin ja ne tulevat seuraavana iltana.Voitte käydä ostamassa välttämättömyystarvikkeita ja selvittää kuitit sitten Helsingin lentokentän palvelupisteessä, kun palaatte Suomeen. Asia selkeä ja kohti hotellia, kaupan kautta.

Laukut eivät ilmestyneet seuraavana iltana, eikä sitä seuraavana päivänä, joten soitin meille annettuun numeroon illalla ja jonotin ehkä rapiat 20 minuuttia puhelimessa. He lupasivat ystävällisesti selvittää laukkujen kohtalon ja me lähdimme ostoksille ja syömään. Laukut olivat ilmestyneet huoneeseemme hotellin vastaanoton mukaan yhdeksän maissa illalla, kaksi vuorokautta ja kuusi tuntia myöhässä.

Tällaista sattuu. Lentoyhtiö vierittää syyn tietysti kentälle ja kertovat kentän ongelmista. Lentoyhtiön syy tuo ei tietenkään ole, vaikka he ilmeisen varmasti maksavat tuosta lentokenttäpalvelusta.

Kun lähdimme kotiin, virkailija lipputiskillä kertoi, että yksi laukuistamme painaa liikaa. Sitä ei voi ottaa koneeseen. Heille kävi, että kevensin laukkua siirtämällä tavaroita painavammasta kassista kevyempään. Ei siis hätää, ongelma ratkaistu.

Tuo ongelma kyllä, mutta nyt meillä oli virkailijan mukaan muutama kilo laukkujen yhteispainossa liikaa. Eikö sitä ylipainoa ollut muka ennen kuin siirsin tavaroita kassista toiseen? Kerroin ylipainon johtuvan pitkälti siitä, että piti ostaa kolmen päivän ylimääräinen vaatekerta, kun laukut seilasivat tullessa missä sattuu. Ei vaikutusta. 50 taalaa pyydettiin maksua ylipainosta.

Tarjouduin maksamaan sen pisteillä, kuten taitaa Finnairilla ja SAS:lla olla mahdollista. Ei käynyt. Cash on credit. No jopas. (Kyseisen lentoyhtiön pisteillä ei muutenkaan tee yhtikäs mitään, koska ne eivät koskaan kelpaa mihinkään.) Takana jonossa ollut kaveri painoi ehkä noin 100 kiloa enemmän kuin minä ja minulla oli laukuissa pari kiloa ylipainoa.

Olen poikkeuksellinen matkaaja. Mikäli vain mitenkään mahdollista, niin matkustan aina ilman käsimatkatavaroita. Meillä on yleensä vain yksi lentolaukku, jonka otamme matkustamoon. Näin oli tälläkin kerralla, joten ehdotin virkailijalle, että jos otan yhdestä matkalaukusta sen sisällä olevan tyhjän kassin ja laitan sinne muutaman laukussa olevan kirjan, niin saadaan kilot pois matkalaukusta.

Sehän sopi, joten niin tehtiin. Vein siis koneeseen joka tapauksessa sen saman määrän tavaraa. Nyt otimme vain pari kiloa pois matkalaukusta, ja veimme ne kilot hattuhyllylle. Pyörittelin hieman päätä, mutta en liikaa, jotta minut otetaan koneeseen. Hölmöläisten sääntöjä? Asiakaspalvelua?

Kaikki hyvin, enkä ärsyyntynyt sen enempää. Kunhan ihmettelin.

Lentokoneessa jaettiin ne perinteiset ruokalistat. Listoissahan on yleensä kaksi ruokavaihtoehtoa, joista voi valita toisen. Päätin ottaa cannelonia, lihariisin sijaan. Lentoemon tullessa vaunuineen kohdalle, eteen laitettiin annos kanaa. Hetkinen, -Olisin ottanut cannelonia, pyysin kohteliaasti. -Ei sitä ole. -No entä sitä lihariisiä? -Ei sitäkään ole. On vain kanaa, kun teille on jaettu väärät ruokalistat.

Jaaha. No syödään kanaa ja ihmetellään, miksi ihmiset eivät lennä, kun autolla tai junallakin pääsee...

Helsingin lentokentällä yritimme sitten selvittää tuloaulan tiskillä kadonneista matkalaukuista aiheutuneita kuitteja, kuten meitä ohjeistettiin. Ei tietenkään onnistunut. Siellä matkalaukkujen noutopaikan palvelutiskillä istunut henkilö kertoi, että he eivät hoida kyseisen yhtiön asioita. Käskivät olla yhteydessä kyseiseen lentoyhtiöön, jonka yhteystiedot tämä palvelun ammattilainen kertoi löytyvän puhelinluettelosta.

Vaikka tämän palvelijan mukaan kyseisellä lentoyhtiöllä ei ole palvelutiskiä lainkaan Helsingin lentoasemalla, me löysimme sen. Ehkä se oli juuri avattu.

Tällä tiskillä selvisi, että selvitys ja kuitit pitää lähettää Ranskaan, koska ne käsitellään siellä keskitetysti. Mutta selvityksen voi kyllä tehdä englanniksi, jos ranska ei taivu. Hieno homma. Sen tein tänään, englanniksi.

Kauankohan päätöksen tekeminen kestää Ranskassa? Siellä voi tietysti olla yleislakko tai vähintään lentovirkalijoiden lakko, joten päätös mennee syksyyn 2012...

Miksi tämä on näin hankalaa?

[ Aiheeseen liittyen: Turhia kieltoja ]

BTW Asiakaspalveluasiaan palataan heti ensi viikolla uudelleen, muutamalla vastakkaisella esimerkillä. Tässä nyt yksi: Ostin Ted Turnerin elämänkerran (josta lisää viikonloppuna) Books-A-Million -kirjakaupasta, koska kuulun heidän miljonääriklubiin. Ostotapahtumaan liittyi poikkeuksellisen hyvä asiakaspalvelu.

Kysyin kirjaa, julkaisua seuraavana päivänä, tai itse asiassa iltana. Kirja oli kyseisen ostoskeskuksen kaupasta loppu ja sitä tuli myyjän mukaan lisää heti aamun toimituksessa. Myyjä kysyi, josko hän varaa minulle kirjan. En uskonut meneväni kyseiseen ostoskekukseen lähipäivinä. Myyjä tiedusteli, olinko ostoksilla vielä puolen tunnin päästä. Jos tulisin silloin käymään.

Menin kaupan kautta lähtiessäni ja myyjällä oli minulle kyseinen kirja. Myyjä kertoi ostaneensa kirjan kilpailevasta liikkeestä, joka on heidän liikkeensä lähellä. Hän oli nähnyt aikaisemmin heillä niitä kirjoja. Nyt hän myi sen minulle ja antoi siitä vielä miljonääriklubilaisen 20% alennuksenkin. Hieno tapa palvella ja saada minut vakuuttuneeksi, että he ovat kilpailevaa liikettä parempia, jopa silloin kun heillä ei ole samaa kirjaa tarjolla omasta takaa.

Ajattele kuin Einstein

Olen Albert Einsteinin ajatusten fani. Scott Thorpen Ajattele kuin Einstein -kirja on kuin tehty minulle. Kirjan alussa mainitaan että

Einsteinille sääntöjen rikkominen oli luontaista. Hän oli tieteen "James Dean". Hän asetti kyseenalaiseksi paljon muutakin kuin fysiikan lait. Hän ravisteli perinteitä ja uhmasi valtaapitäviä. Sääntöjen rikkominen aiheutti Einsteinille jatkuvasti harmia, mutta rohkea halu murtaa kaavoja oli hänen neroutensa ydin.

Vastavirtaan uiminen on usein aika rankkaa, mutta se vahvistaa enemmän kuin myötävirtaan uiminen. Myötävirtaan uimalla voi toki päästä pidemmälle, lyhyemmässä ajassa, mutta mitä jos eteneminen ei ole uimisen tarkoitus? Mitä jos tarkoitus onkin tehdä vahvempi uimari? Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole mahdollista, jos ei kyseenalaista mitään. Einstein onkin sanonut, että

Vain harva pystyy tyynesti ilmaisemaan lähiympäristön ennakkoasenteista poikkeavan mielipiteen. Moni ei pysty lainkaan muodostamaan eriävää mielipidettä.

Hyvin sanottu. Tuon vuoksi itse kysyn usein mielipiteitä lähiympäristön ulkopuolelta. Totuuden kuulee lasten suusta, koska heillä ei ole ennakkoasenteita eikä koulutustaustaa tai elämänkokemusta muokkaamassa totuutta. Lapset ajattelevat asioita usein riittävän yksinkertaisesti, jotta todellisuus nousee esiin. Ongelmien ratkaisu pysähtyy usein siihen, että vakiintuneiden esteiden annetaan vaikuttaa ongelman ratkaisuun.

Turkuhallissa ei voi järjestää mitään, koska se on väärässä paikassa.

Mitä sitten? Voisiko se toisella tavalla ajatellen olla juuri oikeassa paikassa? Tai voisiko tuon syyn sivuuttaa kokonaan, eikä antaa sen vaikuttaa ajatuksiin ja suunnitelmiin lainkaan? Mitä tehtäisiin, jos halli olisi oikeassa paikassa? Tehdään suunnitelmat sen mukaan, kuin halli olisi oikeassa paikassa ja toimitaan sen mukaan, unohtaen mahdollisen väärän sijainnin kokonaan. Liian yksinkertaista? Tuo hallin väärä sijanti on yleinen mielipide Turussa. Tuon mielipiteen taakse on helppo suojautua, varsinkin jos tehtävänä olisi järjestää halliin ohjelmaa. Onko tuo sijainti oikeasti niin suuri ongelma, kuin luullaan? En usko. Sijainti voisi monessa mielessä olla varmasti myös etu. Etu täytyy vain keksiä tai luoda, jos se ei ole keksittävissä. Yleisin vakiintunut ongelma lienee pääomien, rahan puute. Sitähän ei ole koskaan tarpeeksi ja jokaisessa projektissa kuitenkin käytettään vähintään se määrä rahaa, jota on varattu. Sama koskee myös aikaa. Onko tuo varojen tai ajan puute siis koskaan este minkään ongelman ratkaisuun? Ei varmasti niinkään usein kuin luullaan. Voisiko tuon esteen unohtaa kokonaan, kun hakee ratkaisua ongelmaan? Varmasti voi! Eräässä kaupungissa jalankulkijoiden ja autojen väliset onnettomuudet vähenivät olennaisesti, kun suojatiet poistettiin. Aika radikaali, mutta toimiva ajatus ja toimenpide. Autojahan olisi syytä varoa myös suojatiellä. Jos jäät auton alle suojatiellä, siitä ei useinkaan ole hyötyä ja iloa, että olit liikennesäännön mukaan oikeassa. Olen kuullut monen käyttävän sanontaa,

Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.

Kirjassakin tuosta puhutaan. Olen aina ollut sen verran utelias, että on tullut avattua monia laitteita vain sen vuoksi, että näkee, miten ne toimii ja miten niitä voisi kehittää. Onko kehittäminen ja parantaminen korjaamista? Ei. Ehjääkin tuotetta voi parantaa ja toimivaakin tuotetta pitää "korjata ja huoltaa", jotta se pysyy ehjänä.

Vain harva suoriutuu tehtävästä, josta ei alunperin uskonut suoriutuvansa. Mutta melkein jokainen selviytyy siitä, mistä uskoo selviytyvänsä.

Yllättävän moni on valmis luovuttamaan ennen kuin on edes aloittanut. Obamakin todisti, että

Yes, we can!

Kun tulin M&M:lle töihin, minulta kysyttiin, osaanko käyttää tietokoneen grafiikkaohjelmaa nimeltään Corel Draw. En osannut, mutta kerroin oppivani. (Tuohon aikaan, siis vielä 1999, en edes tiennyt mitä eroa on pc:llä ja mac:illä, kun kävin ensimmäistä kertaa ostamassa korppuja.) Olen aina ihmetellyt, miten joku voi sanoa, ettei osaa jotakin, jos ei ole edes kokeillut, osaako. En tiedä, osaanko soittaa rumpuja, koska en ole kokeillut, vaikka haluaisin. Sen kuitenkin tiedän, että opin soittamaan, jos haluan. En ehkä niin hyvin kuin Tommy Lee, mutta niin hyvin kuin haluan. Vaikka sääntöjä tuleekin uhmattua, niitä tulee myös kirjan tavoin kunnioitettua, varsinkin silloin kun moraali ja harkinta niin vaativat. Säännöt ovat hyödyllisiä ja ne palvelevat usein hyödyllisiä tarkoitusperiä. Säännöt ja lait pitävät yhteisöjä ja yhteiskuntaa pystyssä. Totuus on kuitenkin se, että sääntöjäkin pitää kyseenalaistaa ja niitä pitää olla valmis muuttamaan, tarpeen mukaan. Kirja antaa hyviä työkaluja uusiin ajattelumalleihin. Kirjassa mainittuun aivoseksiin palaan myöhemmin. 

[ Aiheeseen liittyen: Ilmainen kahvi / Turhia kieltoja / Samat saannot kaikilla ] BTW Kirjan sai viime viikolla Anttilasta vitosella, joten kipin kapin Anttilaan, jos tarvitset työkaluja ongelmien ratkaisuihin. Samassa vitosen kasassa oli Summasen Meidän päivä, joka on seuraavana aurinkotuolikirjana. Nirvanan raamattua en jaksa vielä tällä reisulla aloittaa...

The Breakthrough Company

- How everyday companies become extraordinary performers

Jos olet jo lukenut Good To Great [Hyvästä Paras] ja Blue Ocean Strategy [Sinisen Meren Strategia] sekä Built To Last [En tiedä, onko suomeksi] kirjat, seuraava opus on The Breakthrough Company, joka ilmestyi tänä vuonna. [En tiedä, onko jo suomeksi.] Jos et ole lukenut edellä mainittuja, lue ne, mainitussa järjestyksessä.

TBC käsittelee 7.000:n The Inc. 500* listan yrityksen tietoja vuosilta 1982-2004. Iso osa yrityksistä oli ostettu pois isompien toimesta ja osa oli lopettanut toimintansa tuolla aikajänteellä. Kirja keskittyy listan selviytyjiin, jotka tietyillä muuttujilla rajattiin yhdeksään poikkeuksellisen suuren kasvun saavuttaneeseen yritykseen. Lukujen lisäksi analysoitiin haastatteluja, joita käytiin kaikkien näiden yritysten eri tason työntekijöiden kanssa.

Osa vertailluista yrityksistä** saattavat olla hieman tuntemattomia suomalaisille, mutta sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä, joten jätetään ne mainitsematta. Merkitystä on vain kirjan viestillä.

Menestymisen avaintekijöitä ovat kirjan mukaan mm. verkostoituminen ja kyseenalaistajat sekä Pahojen Aikojen Yliopisto.

Verkostoitumalla (itseä viisaampien) johtajien kanssa antaa paljon hyviä näkulmia omaan tekemiseen. Pyörää ei kannata keksiä aina uudelleen. Joku on jossakin kokenut jo saman, jota käyt läpi, joten kysy neuvoa verkostoltasi. Minä myös olen sitä mieltä, että aina kannattaa kysyä, miten hyviin (tai huonoihin) saavutuksiin on päästy.

Kirja nimittää henkilöitä, työntekijöitä jotka kyseenalaistavat yrityksen toimintamallia, nimellä "insultants". Ehkä vahva sana, ainakin suomeksi, mutta toimiva. Menestymisen taustalla näyttäisi poikkeuksetta olevan yrityksen tahto kehittää toimintaansa rohkaisemalla työntekijöitä kyseenalaistamaan kaiken. (Kuulostaako tutulta? Varmasti, jos olet M&M:llä töissä)

Pahojen Aikojen Yliopistoa tulee itsekin arvostettua aika paljon. Pahat ajat opettavat paljon. Pahoina aikoina joutuu keskittymään olennaisiin asioihin ja silloin tulee usein ravistelleeksi ne kuivat lehdet puista. Kaikki, tai ainakin valtaosa menestyneistä yrityksistä ovat kokeneet pahoja aikoja. Vahvat nousevat niistä entistä vahvempina.

Osa tutkimustuloksista ovat erittäinkin yllättäviä. Jopa yrittäjien persoonallisuus saatetaan tulosten pohjalta hieman uudenlaiseen valoon. Yrittäjiä pidetään yleensä todellisina riskien ottajina, mutta kirjoittajan mukaan tuo saattaa olla ainakin osittain harhaa. Toiseaalta suurin yrittämisen riski on usein siinä, että ei uskalla ottaa riskiä.

Lukujen ja tilastojen ystävänä täytyy kaivaa hieman lukuja esiin. Tiesitkö, että 73% Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavista yrityksistä aloittavat alle 100.000 taalan budjetilla? No entä että ainoastaan 12% niistä aloitetaan täysin uudella, ennennäkemättömällä tuotteella tai palvelulla? 88% yrityksistä kertoo vain lähestyneensä tuttua tuotetta tai palvelua uudesta näkökulmasta.

Se Sinisen Meren Strategiasta? No, lue mainitut kirjat, mainitussa järjestyksessä ja tee sitten oma johtopäätöksesi.

Kirjassa oli hyvä toteamus:

Voit palvella yksittäistä asiakasta erinomaisesti joka kerta, mutta kaikkien asiakkaiden palveleminen erinomaisesti koko ajan, on jokseenkin mahdotonta.

Noinhan se on. Kahdenkeskisissä palvelutilanteissa on helppo päästä yhteisymmärrykseen. Sopiiko tuo yhteisymmärrys kaikille asiakkaille, on taas toinen juttu.

CEO Scott Cook kertoo, että

kasvuun on vain kaksi syytä; tyytyväiset asiakkaat ja tuottavat asiakkaat

Yhdyn tuohon mielipiteeseen. Kaiken toiminnan pohja on tyytyväinen asiakas, joka maksaa riittävästi.

Tässäkin "kirjasarjassa" on mielenkiintoista se, että kukaan ei ole koskaan väärässä, eikä myöskään oikeassa. Jos lukee kirjoista vain yhden, saa yksipuolisen näkökulman, johon on helppo tukeutua. Kun lukee kaikki, ymmärtää, että tieto lisää epätietoisuutta.

Samalla tieto lisää tarvetta omaan ajatteluun, omiin johtopäätöksiin, joita jokainen tarvitsee kehittyäkseen. Käsitykseni kaiken kyseenalaistamisesta vahvistuu entisestään. Löytyykö "sininen meri" sieltä, mihin muut eivät uskalla mennä? Vai voisiko sininen meri olla punaisen meren keskellä?

Kirjoista on helppo opetella asioita. Oivaltaminen luetun pohjalta on paljon vaikeampaa.

Odotan jo mielenkiinnolla seuraava, näistä mainituista kirjoista ponnahtavaa opusta. Suosittelen sitäkin jo nyt.

* Inc. Magazine on julkaissut vuodesta 1982 alkaen listaa 500:sta Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavasta yrityksestä.
**ADTRAN, Chico's FAS, Express Personnel, Fastenal, Intuit, Paychex, Polaris, SAS, The Staubach Company.

BTW Näyttäisi siltä, että jääkiekko on amerikkalaisessa televisiossa hieman entistä suuremmassa osassa. Luistimen piirto ei ole ehkä vielä niin syvä, kuin se joskus taannoin oli, mutta se näyttäisi olevan edellisiä kausia syvempi. Olenkohan arvioinut oikein viikon seuraamisella...

Muistamisen voima

Ihmisten muistaminen on tärkeää. Nimien muistaminen on tärkeää. Niissä piilee suuri voima, jota me suomalaiset emme oikein osaa hyödyntää. Muistamisen voima pääsee aina välillä yllättämään.

Amerikkalaisille muistamisen voima ja taito tulee jo äidinmaidossa. Vaikka olisit tavannut jonkin henkilön vain kerran elämässä, amerikkalainen olettaa sinun muistavan henkilön nimen ja tapaamispaikan sekä ajan, jolloin on tavattu. Jos et muista, se saattaa jopa loukata kyseistä henkilöä.

Kuinka moni meistä suomalaisista edes kuuntelee nimiä, joita meille esitellään? Ainakin minulla on miestyövuosia edessä tuon suhteen, vaikka olenkin yrittänyt opetella nimien muistamista, huonoin tuloksin.

Olemme olleet jo aika monta kertaa tässä samassa hotellissa, jonka aurinkotuolissa kirjoitan tätä. Hotelli oli ainakin alkujaan yksityisen perheen omistama hotelli, vaikka onkin ihan Ft Lauderdalen rannassa. Hotelli ei ole mikään ketjujätti, vaan kotoisa ja hyvin hoidettu, miellyttävä paikka rentoutua.

Kun saavuimme hotelliin, pysäköintipalvelun kaveri toivotti meidät nimellämme tervetulleeksi. Samoin tehtiin vastaanotossa. Ajattelimme, että onpa hienoa, vaikka epäilimmekin heillä varmasti olevan jokin järjestelmä, jolla tuo on etukäteen suunniteltu.

Olen lukenut jonkin verran hotellien tarinoita. Kaikilla hyvillä hotelleilla on jokin konsti, jolla palaavia asiakkaita käsitellään. Tarkoitus on nimen omaan saada asiakas tuntemaan itsensä tärkeäksi, kun hänet muistetaan.

Eräs hotelli toimii siten, että kassipoika kysyy saapuvalta, oliko hän ollut hotellissa aikaisemmin. Kun asiakas saatetaan vastaanottoon, kassipoika pitää lakkia tietyllä tavalla päässä. Tästä vastaanoton virkailija osaa toivottaa asiakkaan tervetulleeksi uudelleen. Helppoa?

Tuollaisen systeemin ajattelin täälläkin toteutuvan. Nyt alkaa jo oikeasti tuntumaan siltä, että meidät muistetaan. Jokainen vastaanotossa puhuttelee nimellä, eikä kysy huoneen numeroa, kun selvittelimme laukkujen kohtaloa. Pyyhepoika muistavat, altaan tarjoilijat muistavat, huoltomiehet muistavat, siivoojat muistavat...

Ihan uskomatonta! Vaikka tämä yhä perustuisi johonkin hotellissa käytössä olevaan järjestelmään, nosta heille hattua. Nostan myös tuolle järjestelmälle hattua. Nostan hattua myös sille, että saamme aina parhaan huoneen, vaikka olisimme varanneet huoneen autotallista.

Tuon aina reissulta jotain kotiin. Nyt mukaan tarttui taas asiakkaiden muistamisen tärkeys asiakaspalvelussa. Tätä täytyy taas muistaa korostaa uusille työntekijöillemme - Muista asiakas ja ennakoi hänen tarpeensa.

[ Aiheeseen liittyen: Floridaan? / Sunshine State ]

BTW Mukaan tarttui myös ajatus Cardio Cinemasta. Täytyy vähän selvittää, miten tuollaisen pystyisi toteuttamaan Suomessa. Veikkaukseni on, että se on taloudellisesti mahdotonta jo pelkästään Teoston ja Gramexin vuoksi, vaikka ovatkin artistien hyvällä asialla.

Musta aurinko nousee

Juice Leskinen lauloi taannoin:

Ja sinä hymyilet ja katsot noin. Viet minut aamuun uuteen kuin kevään ensimmäiseen sateeseen. Sinun sieluusi kiinni päästä voin. Viet meidät tulevaisuuteen. Ja jonakin aamuna, ennen sarastusta, huomaat että musta aurinko nousee.

Vaikka herasimmekin uuteen aamuun ja uuteen Ameriikkaan, aurinko oli yha aamulla punaisen oranssin keltainen, kun se nousi palmujen valista parvekkeelle.

Kun Obama ilmoitti osallistuvansa ralliin, aika moni nauroi ihan oikeasti ja vilpittomasti. Ensimmainen reaktio oli monelle tahtomatta se, etta eihan tummaihoisesta voi tulla Yhdysvaltain presidenttia. Ajatus oli monelle suvaitsevaisellekin ihmiselle taysin mahdoton.

Martin Luther King, Jr, aloitti puheensa, I have a dream, sanoilla:

I am happy to join with you today in what will go down in history as the greatest demonstration for freedom in the history of our nation.

Vaalitulos on vaistamatta amerikkalainen unelma maan vahemmistoille. Tuo mahdoton tulos tuo uskoa moneen perheeseen. Nyt tummaihoinenkin voi sanoa lapselleen, etta kaikki on tosiaan mahdollista. Sinustakin voi tulla Yhdysvaltojen presidentti.

Odotukset Obamaa aanestaneilla ovat suuret. He aanestivat muutosta, joten he myos odottavat muutosta. Sotastrategian tulee muuttua ja talouden odotetaan kohentuvan seka yleisen ilmapiirin odotetaan muuttuvan.

Katso ulos. Näätkö sen: toiset tappaa toisiaan. Alla veristen vaatteiden, loiset tappaa loisiaan. Ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan. Rakasta minua, minä rakastan sinua.

Yhdysvallat ovat yha kaksijakoinen yhteiskunta, monessakin mielessa. Vaalituloksesta huolimatta tuo kaksijakoisuus jatkunee hamaan tulevaisuuteen. Vaikka jossakin jotkut vetavat nyt valkoisia kaapuja ylleen, toivotaan, etta jonkinlainen uusi aika koittaa. Ehka tuolle muutokselle ja laajemmalle avoimuudelle on tarvetta, vaikka katsonkin asiaa turistin silmin.

Ja minä hymyilen, kun sinut nään. Mä uskon aikaan toiseen: ei liput liehu sotaa julistain. Sinun kanssasi nousen hellimpään aamuun aurinkoiseen, ja jonakin aamuna ennen sarastusta huomaat että musta aurinko nousee.

BTW Matkalaukut ovat yha Pariisissa. Yleensa ne jaa Pariisiin vain kotiin tullessa, mutta nyt kavi taas nain pain. Vaikka onkin mukavaa, kun ei tarvitse raijata laukkuja kentalla ja saa kayda ostamassa pari vaatekertaa toisen piikkiin, matkalaukkujen jaamisesta matkalle on oma vaivansa. Saa nahda, koska laukut tulevat...

Twisting by the pool

Oletko korvattavissa?

YT-neuvottelut jääkiekkojoukkueessa? Kyllä, se on nykyaikaa. YT-neuvottelut koskevat nyt siis myös urheiluseuroja.

Malmö Redhawks ilmoitti YT-neuvotteluista jokin aika sitten. Neuvottelut tiettävästi johtivat seitsemän toimistohenkilön irtisanomiseen. Redhawks siirtyy marraskuussa uuteen halliin, joten jää nähtäväksi, vaikuttaako se herra Nilssonin kukkaron nyöreihin, vai pitääkö yhä tulla toimeen omillaan. Tiettävästi ottelukohtaista hallivuokraa on ainakin tarkistettu aiotusta.

Nyt paikallinen Palloseura ilmoitti myös toimistohenkilökuntaa koskevista YT-neuvotteluista. Ilmoitus vetää hieman hiljaiseksi, vaikka se onkin lukujen valossa ihan ymmärrettävää. Tuo on tietysti se tie, joka yrityksessä täytyy käydä, jos toimiston ja hallinnon väkeä halutaan vähentää. Marssijärjestyksessä tuo on se ensimmäinen askel. Vaikuttaako tuo hallivuokriin tai jonkun kukkaron nyöreihin on myös mahdollisesti kohta nähtävissä.

Kuka sitten on korvattavissa tai lomautettavissa? Jos joku voi olla töistä pois yhden kuukauden, miksi se ei voi olla kahta kuukautta, tai kolmea? Jos joku henkilö voidaan laittaa sohvalle kuukaudeksi, mitä hän on tehnyt työyhteisön hyväksi? Miten hän on korvattavissa? Ja jos on korvattavissa, olisiko hän voinut tehdä asialle jotain?

Kirjoitin joskus omaan liiketoimintaan liittyvän artikkelin alan arvostuksesta ja työn tekemisestä yleensä. Siitä tämä lainaus:

Olet yksi liikuntapalveluja tarjoavan yrityksen työntekijöistä. Olet merkittävä osa noin miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävää yritystä, johon omistajat ovat laittaneet kiinni melkein koko omaisuutensa. Olet erittäin suuri osa tätä noin 40 hengen työyhteisöä ja vaikutat yrityksen menestymiseen päivittäisellä työlläsi.

Yrityksen osakkaat toivovat myös Sinun panoksesi olevan joka päivä mahdollisimman suuri palvelutarjonnan onnistumisessa. Vaikutat työlläsi noin 3000 ihmisen vapaa-aikaan viikoittain. Asiakkaat uhraavat Sinuun vapaa-aikaansa, joten myös he odottavat sinulta omistautumista heidän vapaa-ajanviettomahdollisuuteensa. Vaikutat työlläsi myös kansantalouteen, koska olet erittäin merkittävä tekijä sairauskulujen ehkäisyssä.

Edellä mainittu ote sopii aika moneen liikuntapalveluja tuottavan yrityksen työntekijään. Pienillä muutoksilla teksti saadaan sopimaan mihin tahansa yritykseen. Pohdin taannoisessa artikkelissa myös seuraavaa:

Seuraavat kysymykset sopivat kenelle tahansa, mihin tahansa alalle, mutta niihin liittyvät vastaukset korostuvat liikuntapalvelujen tuottamisessa. Jokaisen kannattaa välillä miettiä, että
Miksi olet töissä kyseisessä yrityksessä?
Oletko hyvä työntekijä?
Oletko korvattavissa helposti?
Viihdytkö työssäsi?
Pidätkö työtovereistasi?
Miksi edustamasi yritys on olemassa?
Onko se olemassa siksi, että sinulla olisi töitä?
Onko se olemassa siksi, että sinä voit tehdä töitä silloin, kun sinulle sopii?
Onko se olemassa siksi, että sinä voit tehdä vain ne työsuoritukset, jotka sinulle sopii?
Onko se olemassa siksi, että se pystyisi palvelemaan yrityksen asiakkaita mahdollisimman hyvin?
Onko se olemassa siksi, että osakkaat saisivat sijoittamalleen pääomalle tuottoa?
Onko asiakkailla vaatimuksia juuri Sinua kohtaan?
Täytätkö ne vaatimukset aina, kun olet työvuorossa?
Miksi et?

Jäljelle jää vain lisää kysymyksiä.

Mitä Sinä, asiakas, työntekijä tai yrityksen johtaja, voisit tehdä tänään toisin, jotta sinä olisit vaikeammin korvattavissa?

Mitä Sinä voisit tehdä tänään, jotta korvaamista ei tarvitse huomenna miettiä?

Mitä minä, asiakkaana, työntekijänä tai yrityksen johtajana, voisin saada Sinulta juuri tänään?

[Aiheeseen liittyen: Miksi yrittäminen on vaikeaa / Liigaa lukuja / Budjetti / Mitä tarvitaan liigajoukkueen pyörittämiseen? / Jotain ihan muuta / Kaikki hyvä loppuu aikanaan]

BTW Mikäli tuleva viikonloppu on niin kiireinen, kuin miltä se näyttää, eikä maailmassa tapahdu mitään järjettömän mullistavaa, seuraava bloggaus tulee ties mistä, jos siellä on internet. En tosiaan tiedä, mistä blogataan, mutta lämmintä siellä ainakin on. Muistakaa, että ei tämä jatkuva vesisade niin paha ole...

Vilpittömät onnittelut, FC Inter!

FIILISTÄ EI VOI FILMATA!

Suomen paras kuntokeskus

Vuonna 2001, kun lähdimme omistajina mukaan kuntokeskusliiketoimintaan ja päätimme rakentaa uuden kuntokeskuksen Itäharjulle, päätimme samalla, että siitä tulee jollain aikavälillä Suomen paras kuntokeskus. Kuten pari bloggausta sitten sivusin, ei ole kyse siitä kuinka hyvä olet, vaan kuinka hyvä haluat olla.

Tuo tavoite on yhä takaraivossa, koko ajan, kun teemme päätöksiä ja suunnittelemme tulevaa. Ihmisiä on erilaisia. Tarpeita on erilaisia. Makuja on erilaisia. Tämän vuoksi myös kuntokeskuksia on erilaisia. Jokainen niistä voi tietysti osaltaan olla vaikka Suomen paras. Mittarit voidaan aina kyseenalaistaa.

Kiersimme taas eilen erään laitetoimittajan kanssa satoja kilometrejä ympäri Etelä-Suomea, erilaisissa kuntokeskuksissa. Olen kiertänyt lukemattoman määrän erilaisia kuntokeskuksia Suomessa ja ulkomailla, varsinkin Yhdysvalloissa. Ehkä juuri tuon vuoksi aika moni pitää meitä amerikkalaistyylisenä keskuksena. Vaikutteilta ei ole tietystikään voinut välttyä - Onhan Yhdysvallat meitä vieläkin jonkin verran edellä tässä kulttuurissa.

Meidän pääkäyttäjäryhmämme on muuttunut selkeästi jo näiden ensimmäisten seitsemän vuoden aikana. Me mainostimme aluksi olevamme Fitnesskansan kohtaamispaikka. Me saatamme yhä olla sitä, mutta Fitnesskansa on vain muuttunut. He ovat ikääntyneet, lopettaneet opiskelunsa, menneet töihin ja tehneet lapsia. Keskus on muuttunut ja muuttuu heidän mukanaan.

Eilisen kierroksen jälkeen aloin taas ajattelemaan syvällisemmin, että mitä Suomen parhaimmassa kuntokeskuksessa pitäisi olla. Miksi joku keskus voisi olla Suomen paras?

Vaikka teemmekin tutkimuksia asiakkaillemme ja entisille asiakkaillemme sekä kohta myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ole asiakkaitamme, pyytäisin taas hieman lukijoiden apua.

Mitä Suomen parhaimmasta kuntokeskuksesta täytyy löytyä?

Minun mielestäni ensisijainen asia on salin yleinen ilmapiiri, siis henki. Jos se puuttuu, sitä ei voi ostaa rahalla. Ilmapiiriin vaikuttaa tietysti moni asia, henkilökunnasta alkaen. Ilmapiiriin voi vaikuttaa jokainen yksittäinen salin asiakas ja työntekijä. Ihmiset luovat ilmapiirin, joten sitä ei saa rahalla, vaan se pitää luoda ja kehittää. Yrityksen johdolla on tässä kohtaa kaikkein suurin merkitys.

Keskus voi olla vaikka kuinka hieno ja monipuolinen, mutta samalla niin tavattoman hengetön.

Minun top10 -listani on seuraava, tässä järjestyksessä, jonka pohjalta voitaisiin valita Suomen paras kuntokeskus:

1. Ilmapiiri
2. Ilmapiiri
3. Ilmapiiri
4. Sijainti ja liikenneyhteydet
5. Laitteiden ja välineiden kunto ja huolto (Ei siis valmistaja)
6. Siisteys
7. Pysäköintimahdollisuus
8. Palveluvalikoima
9. Ulkoasu - Kalusteet, pintamateriaalit, ym.
10. Hinta-laatu -suhde

Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen tunteeseen, kun astun ensimmäistä kertaa ovesta sisään. Mitä näen, kun astun sisään? Mitä asiakaspalvelussa sanotaan tai tehdään, kun tulen sisään? Millainen fiilis keskuksessa on? Ensivaikutelman voi antaa vain kerran.

Aina ei vain yksinkertaisesti riitä, että on hienoa ja tyylikästä.

[Aiheeseen liittyen: Laadunseuranta 2008 / Sturebadet / Luvut eivät valehtele ]

BTW Petteri Lehto otti blogissaan esiin tärkeän asian. Tuollainen laite, jota maallikkokin osaa ja saa käyttää, pitäisi tosiaan löytyä jokaisesta hallista. Se pitäisi löytyä myös jokaisesta kuntokeskuksesta.

Selviteltyäni asiaa, sain kuulla, että SM-liiga on antanut nyt tehtäväksi kilpailuttaa laitetarjoajat, jotta kaikkiin SM-liigahalleihin saadaan puoliautomaattinen defibrillaattori. Tällä hetkellä kaikissa halleissa ei ole edes ambulanssia paikalla otteluissa. Turussakin sellainen joskus oli. Toivottavasti tuo laitteiden hankinta ei jää kilpailutuksen asteelle. Kuten Petteri mainitsi, tuohon löytyy kyllä heti ulkopuolinen rahoitus, jos liiga ei katso asiaa rahan arvoiseksi sijoitukseksi.

Lähden ajamaan asiaa eteenpäin kuntokeskuksiin. Jokaisesta nykyaikaisesta kuntokeskuksesta pitää löytyä asialliset elvytysvälineet ja vastaanoton ja ryhmäliikunnan sekä kuntosaliohjauksen, tai itse asiassa minkä tahansa roolin omaavan henkilökunnan jäsenen, tulee osata ensiapu. Sen voisi jopa lisätä tuohon top10 -listaan. Ainakin me hommaamme nyt laitteen ja jatkamme säännöllistä ensiapukoulutusta henkilökunnallemme.

Ensihoito on siitä jännä asia, että se kiinnostaa ihmisiä yleensä vain jälkikäteen. 112