Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan markkinointiarpajaisia koskevan kuluttajansuojalain 2 luvun 14 §:n muutosta EU-tuomioistuimen antaman päätöksen johdosta. EU-tuomiostuin on 14.1.2010 antanut päätöksen, joka koskee kansallista markkinointiarpajaisten sääntelyä (C – 304/08 Plus Warenhandelsgesellschaft). Päätöksen mukaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi 2005/29/EY on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään ilman tapauskohtaista harkintaa arpajaisten järjestäminen siten, että niihin voi osallistua vain tavaran tai palvelun hankkimalla.Ymmärsitkö? Vaikka tuomioistuin on antanut päätöksensä jo tammikuussa, Suomessa käytäntöä aletaan noudattamaan vasta kesäkuun puolessa välissä. Sitä aletaan noudattamaan viiveellä, vaikka Kuluttajavirasto kertoo Hesarissa, lakiin perustuvan säädöksen ilman ostopakkoa arvontaan, olevan jäänne yli 30 vuoden takaisesta kuluttajasuojalaista.
Mikäli se on kuluttajaviranomaisenkin mielestä ollut jäänne tosi vanhasta laista, miksi ihmeessä sitä on vahdattu suurennuslasien kanssa? Ja miksi se yhä kielletään viraston sivuilla?
Yhdysvalloissa on aika paljon jäänteitä vanhoista laeista, mutta juuri jäänteisyytensä vuoksi niitä ei kukaan valvo. Meillä valvotaan typeriä jäänteitäkin siihen saakka, kunnes joku ulkopuolinen määrää jäänteet sivuun. Senkin jälkeen viivytellään ja rimpuillaan. Olemme yleensä ensimmäisenä noudattamassa uusia EU-asetuksia, paitsi silloin, kun uudistus on näpäytys omalle toimintamallillemme. Miettikää vaikka tuontiautojen verotusta.
Lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelma, oikeusministeriöstä kertoo lehdessä, että
Ajatuksena oli se, että arpajaisvoiton mahdollisuus olisi liian suuri houkutin tuotteen ostamiseen. Käytännössä markkinointiarpajaisia pidettiin niin vahvana myynninedistämiskeinona, että sitä oli tarpeen suitsia.Hoivayhteiskuntamme ei anna mahdollisuutta omaehtoiseen ajatteluun, vaan isoveljen tulee puuttua kaikkiin ostopäätöksiimme. Olemmehan me niin tyhmiä, että ostaisimme jonkin tuotteen vain ja ainoastaan saadaksemme mahdollisuuden pikavoittoon. Olemmehan? Ja jos olemme, miksi emme saa olla?
Mitä luulette, onko yksikään pelkkään arvontaan osallistunut koskaan voittanut mitään mistään arpajaisista?
Onhan se valtavan hienoa, että meitä hyysätään. Me kuluttajathan olemme tyhmiä ihmisiä, joiden ajatuksia tulee ohjata. Onneksi nyt on seksikettukin kielletty mainonnassa:
Valviran mukaan tämä luo mielikuvan siitä, että Olvi-siideristä pitävä kettu on seksuaalisesti menestynyt ja että Olvi-siiderin juominen tuo seksuaalista menestystä.Oikeastiko joku ajattelee tuolla tavalla? Saako ketulle edes myydä alkoholia? Tai no, meneehän meillä Munamieskin listaykköseksi.
Kun olen nyt lukenut kaikkien eteen tupsahtaneiden verkkokauppojen ehtoja, on toki hyvä, että meillä on kaupankäyntiin liittyviä, pakottavia säädöksiä. Niitäkään eivät läheskään kaikki verkkokaupat täytä. Asiakasta käy siinä mielessä sääliksi.
Näyttää siltä, että verkkokauppasektorilla on aika helppo esiintyä edukseen niin ehdoissa kuin palvelussakin. Sen verran paljon ehdoista löytyy idioottimaisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä asiakaspalvelun kanssa.
[Aiheeseen liittyen: Musta perjantai / Mainoskatko / Mainoksen tarkoitus / Mikä tarjous toimii]
BTW Kasiseiska kysyy Facebookin gallupissa sopivaa palautuksen määräaikaa verkkokaupasta ostetuille tuotteille. Annoin vaihtoehdoiksi lain määräämän 14 vuorokautta sekä 30 vuorokautta, kolme kuukautta, vuoden ja rajattoman. Oletin tietysti, että pitkät palautusajat olisivat gallupin kärkisijoilla. Oletin ihan väärin. 14 vuorokautta on täysin ylivoimainen vastauksissa. Ainoastaan pari vastaajaa valitsi 30 vuorokautta. Kukaan ei valinnut pidempiä vaihtoehtoja. Mielenkiintoista. Palautusajalla ei siis liene mitään merkitystä verkkokaupan markkinoinnissa. Silti minua houkuttaa tarjota rajaton palautusoikeus. Siihen on ihmisen laiskuuteen perustuva syy.