tiistai 24. toukokuuta 2011

Muinainen jäänne - Niin varmaan

Hesari kertoi tovi sitten, kuinka vapaamatkustajat poistuvat kohta arvonnoista. Tiedättehän, miten voi osallistua tuotteen ostajille suunnattuun arvontaan ilman ostopakkoa. EU-tuomioistuin on tehnyt päätöksen, jossa arvonnat voidaan vastaisuudessa järjestää vain tuotteen ostajille. Kuluttajavirasto informoi asiasta näin:
Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan markkinointiarpajaisia koskevan kuluttajansuojalain 2 luvun 14 §:n muutosta EU-tuomioistuimen antaman päätöksen johdosta. EU-tuomiostuin on 14.1.2010 antanut päätöksen, joka koskee kansallista markkinointiarpajaisten sääntelyä (C – 304/08 Plus Warenhandelsgesellschaft).  Päätöksen mukaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi 2005/29/EY on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään ilman tapauskohtaista harkintaa arpajaisten järjestäminen siten, että niihin voi osallistua vain tavaran tai palvelun hankkimalla.  
Ymmärsitkö? Vaikka tuomioistuin on antanut päätöksensä jo tammikuussa, Suomessa käytäntöä aletaan noudattamaan vasta kesäkuun puolessa välissä. Sitä aletaan noudattamaan viiveellä, vaikka Kuluttajavirasto kertoo Hesarissa, lakiin perustuvan säädöksen ilman ostopakkoa arvontaan, olevan jäänne yli 30 vuoden takaisesta kuluttajasuojalaista.

Mikäli se on kuluttajaviranomaisenkin mielestä ollut jäänne tosi vanhasta laista, miksi ihmeessä sitä on vahdattu suurennuslasien kanssa? Ja miksi se yhä kielletään viraston sivuilla?

Yhdysvalloissa on aika paljon jäänteitä vanhoista laeista, mutta juuri jäänteisyytensä vuoksi niitä ei kukaan valvo. Meillä valvotaan typeriä jäänteitäkin siihen saakka, kunnes joku ulkopuolinen määrää jäänteet sivuun. Senkin jälkeen viivytellään ja rimpuillaan. Olemme yleensä ensimmäisenä noudattamassa uusia EU-asetuksia, paitsi silloin, kun uudistus on näpäytys omalle toimintamallillemme. Miettikää vaikka tuontiautojen verotusta.

Lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelma, oikeusministeriöstä kertoo lehdessä, että
Ajatuksena oli se, että arpajaisvoiton mahdollisuus olisi liian suuri houkutin tuotteen ostamiseen. Käytännössä markkinointiarpajaisia pidettiin niin vahvana myynninedistämiskeinona, että sitä oli tarpeen suitsia.
Hoivayhteiskuntamme ei anna mahdollisuutta omaehtoiseen ajatteluun, vaan isoveljen tulee puuttua kaikkiin ostopäätöksiimme. Olemmehan me niin tyhmiä, että ostaisimme jonkin tuotteen vain ja ainoastaan saadaksemme mahdollisuuden pikavoittoon. Olemmehan? Ja jos olemme, miksi emme saa olla?

Mitä luulette, onko yksikään pelkkään arvontaan osallistunut koskaan voittanut mitään mistään arpajaisista?

Onhan se valtavan hienoa, että meitä hyysätään. Me kuluttajathan olemme tyhmiä ihmisiä, joiden ajatuksia tulee ohjata. Onneksi nyt on seksikettukin kielletty mainonnassa:
Valviran mukaan tämä luo mielikuvan siitä, että Olvi-siideristä pitävä kettu on seksuaalisesti menestynyt ja että Olvi-siiderin juominen tuo seksuaalista menestystä.
Oikeastiko joku ajattelee tuolla tavalla? Saako ketulle edes myydä alkoholia? Tai no, meneehän meillä Munamieskin listaykköseksi.

Kun olen nyt lukenut kaikkien eteen tupsahtaneiden verkkokauppojen ehtoja, on toki hyvä, että meillä on kaupankäyntiin liittyviä, pakottavia säädöksiä. Niitäkään eivät läheskään kaikki verkkokaupat täytä. Asiakasta käy siinä mielessä sääliksi.

Näyttää siltä, että verkkokauppasektorilla on aika helppo esiintyä edukseen niin ehdoissa kuin palvelussakin. Sen verran paljon ehdoista löytyy idioottimaisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä asiakaspalvelun kanssa.

[Aiheeseen liittyen: Musta perjantai / Mainoskatko / Mainoksen tarkoitus / Mikä tarjous toimii]

BTW Kasiseiska kysyy Facebookin gallupissa sopivaa palautuksen määräaikaa verkkokaupasta ostetuille tuotteille. Annoin vaihtoehdoiksi lain määräämän 14 vuorokautta sekä 30 vuorokautta, kolme kuukautta, vuoden ja rajattoman. Oletin tietysti, että pitkät palautusajat olisivat gallupin kärkisijoilla. Oletin ihan väärin. 14 vuorokautta on täysin ylivoimainen vastauksissa. Ainoastaan pari vastaajaa valitsi 30 vuorokautta. Kukaan ei valinnut pidempiä vaihtoehtoja. Mielenkiintoista. Palautusajalla ei siis liene mitään merkitystä verkkokaupan markkinoinnissa. Silti minua houkuttaa tarjota rajaton palautusoikeus. Siihen on ihmisen laiskuuteen perustuva syy.

torstai 19. toukokuuta 2011

Drop out kuuluu urheiluun

Drop out ja joukkueeseen mahtumattomuus ovat suuria kirosanoja solidaarisessa suomalaisessa urheilukulttuurissa. Kaikista urheilevista lapsista pitäisi tulla maailmanluokan tähtiä. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus puhjeta kukkaan, myös niiden totaalisesti lahjattomien ja saamattomien lapsukaisten - ainakin vanhempiensa mielestä.

Moni lapsi tajuaa huomattavasti vanhempiaan aikaisemmin, että tämä verso ei pääse koskaan kukkimaan. Se ei edes halua, mutta siitä huolimatta vanhemmat kaatavat lannoitetta niskaan ämpärikaupalla ja myrkyttävät lähellä kasvavat, jo kukintansa aloittaneet versot ympäriltä. Luonto ei toimi niin, mutta ihmisluonto toimii. Se on humanistisesti ihan ymmärrettävää, mutta se ei palvele ketään. Ei ainakaan huippu-urheilun kehitystä, eikä varsinkaan sitä kuihtuvaa versoa, jolle vanhemmat tekevät tahtomattaan traumoja.

Nuori Suomi -järjestelmät ovat tuota myrkkyä pahimmillaan. Kaikki pelaa -systeemi kuuluu harrastamiseen, ei kilpailemiseen.

Eivät lapset saa traumoja häviöistä tai joukkueen ulkopuolelle jäämisestä. He saavat traumoja siitä, etteivät täytä vanhempiensa tai muun ympäristön vaatimuksia ja tahtotilaa. Meidän lapsia fiksumpien pitäisi osata tarjota mahdollisuus harrastamiseen ilman mestaruuksien tavoittelua. Jos kilpaurheilusta putoajille olisi paikkoja, jossa harrastaa omien taitojen ja tahtotilojen tasolla, emme puhuisi lainkaan drop outeista. Meillä olisi paljon enemmän monipuolisesti harrastavaa jälkikasvua, jos yksittäinen harrastus vaatisi vähemmän aikaa ja lahjoja. Lapsikin haluaa voittaa ja hän, jos kuka ymmärtää, että siihen vaaditaan joskus itseä vahvempia yksilöitä, ainakin joukkueurheilussa.

Tajusin tämän itse konkreettisesti, kun jääkiekossa alkoi pyörimään harrastesarjat meille jo aktiivisen uran lopettaneille. Ensimmäisenä vuotena meidän jengi oli ihan ylivoimainen, koska olimme jatkaneet harrastustamme keskenämme kerran, kaksi viikossa. Nykyään vastaan tulee entistä vaikeammin voitettavia joukkueita, koska harrastajien määrä kasvaa. Joka vuosi iso nippu urheilijoita lopettaa aktiivitasolla. Samoin käy lapsissa ja nuorissa. Seurojen pitää olla tässä kohtaa hereillä ja tarjota näille harrastustoimintaa. Tässä piilee jopa mahdollisuus tehdä rahaa.

Harrastamisessa ei ole niin väliä, vaikka ei aina jaksaisi tai viitsisi mennä harrastamaan. Se on harrastamisen idea. Sitä tehdään aina oma-aloitteisesti, ajankuluksi ja mukavuuttaan. Se on kaukana kilpaurheilusta. Tässä olisi selvä markkinarako seuroille.

Hesari kirjoitti aiheesta tovi sitten. Silmiin pistävää koko artikkelissa oli juuri tuo kilpaurheilun vaatimustaso. Kaikista ei ole siihen. Eikä tarvitse olla. Silti heille voisi tarjota mahdollisuuden harrastaa. Miksi se otetaan pois ja samalla ihmetellään lapsien passivoitumista?

Drop out kuuluu urheiluun, mutta ei liikuntaan.

[Aiheeseen liittyen: Täytyykö treenaamisen olla ikävääHifistelyä / Kunnon kesätreeni - osa 5]

BTW Drop out näyttää kuuluvan myös mestaruusjuhliin. Jollain on nilkka tulehtunut. Toisella taas kengän kärki rikki. Pidän erittäin ikävänä sitä, että moni jääkiekon tuore maailmanmestari joutuu kärsimään parin yksilön toilailuista. Ei varmasti ole mukavaa, että mestaruus muistetaan kännijupakasta. Ei varmasti ole mukavaa, että jopa MG:n ilmaveiviä suurempaa näkyvyyttä saavat maalivahtivalmentajan ilmaveivi ja perhostelu. Se ei ole mukavaa toilailijoiden läheisillekään. Sivulliset uhrit vahvistavat taas käsitystäni siitä, että alkoholi ei ole juhlajuoma, ainakaan konttausasentoon asti nautittuna. Saat mahdollisesti kerran elämässäsi tilaisuuden päästä juhlittuna sankarina lavalle. Mitä teet? Juot itsesi siihen kuntoon, että et pääse lavalle tai muista siitä yhtään mitään. Siinä on kerrottavaa jälkipolville. Toki löytyy niitä, jotka pitävät kännissä sekoilua normaalina, ansaittuna ja suomalaisena kulttuuritekona. Empiirisen tutkimukseni mukaan nämä henkilöt harrastavat sitä itsekin. Nyt heillä on taas oikeutus jatkaa toimintaansa, koska paremmissakin piireissä tehdään niin. Viikonloppuna voi siis taas ottaa ihan järjettömät nilkkatulehdukset. Sääliksi käy sijaiskärsijöitä.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Verkkokaupan vinkkejä

Tuhraan uuden verkkokauppamme kanssa. Minulla on aika vähän kokemusta verkkokaupoista, vaikka verkossa muuten pörrään. Kun olen nyt tutkinut niitä, yllätyin tavattoman paljon verkkokauppojen suuresta määrästä. Yllätyin myös siitä, kuinka paljon on erilaisia verkkokaupan pohjia ja kuinka edullisia ne ovat. Ajattelin ensin turvautua valmiiseen pohjaan. Miksi keksiä ruutia uudelleen?

Läheisempi tarkastelu kuitenkin toi esiin tiettyjä puutteita ja kömpelyyttä, koska haluan kaupan toimivan tietyllä tavalla. Päätin, että rakennamme verkkokaupan Netellon kanssa alusta asti. Silloin se on juuri sellainen, kuin haluan sen olevan ja saan toteutettua kaikki toiveet huomattavasti valmista pohjaa joustavammin. Olen oppinut sen, että saan ideoita kuitenkin koko ajan lisää. Hermo menee, jos niitä ei pystytä toteuttamaan. Tällä kuviolla hermot pysyvät kurissa.

Mikä verkkokaupassa on tärkeää? Kertokaa kokemuksia, varsinkin niitä huonoja kokemuksia, jotta osaamme välttää kuoppia. Yksittäiset hyvä ajatukset on myös syytä laittaa korvan taakse.

Kuinka helppoa ostamisesta voi tehdä? Voisiko ensimmäisen ostoskerran ja rekisteröitymisen jälkeen ostaa vain yhtä kohtaa klikkaamalla? Siis ilman mitään erityisiä varmistuksia? Kun olet klikannut pikaostosnappia, tilaus on jo lähtenyt ja kauppa tehty. iTuneshan toimii sillä tavalla, jos olet ottanut varmistuksen pois käytöstä. Minä ostan kaiken musiikin yhdellä klikkauksella. Samoin teen ostokset Amazonissa, pikanapilla.

Millä haluat maksaa? Riittävätkö pankin maksunapit vai maksatko mieluiten luottokortilla? Haluaisitko käytää PayPalia? Se lienee aika nopea maksutapa, jos on rekisteröitynyt PayPalin asiakkaaksi. Postiennakkoa tai laskulla maksamista emme näillä näkymin ota käyttöön, vaikka ns. viivästetty maksu onkin mahdollista. Olisiko osamaksulla maksaminen ostopäätöstä merkittävästi helpottava tekijä?

Miten tilauksen käsittelyn tulee tapahtua asiakkaan näkökulmasta? Mistä kaikista haluat vahvistuksen ja millä tavalla? Sähköpostilla, tekstiviestillä vai soitolla? Kirjekyyhkyt ja savumerkit unohdamme.

Entä lähetys? Haluatko sen suoraan kotiin vai riittäkö lähin posti? Haluatko toimituksen postin kautta vaiko esimerkiksi FedExillä? Miten haluat tiedon lähetyksen saapumisesta? Haluatko kuinka tarkan arvion lähetyksen saapumisesta? Kuinka kauan lähetyksen saapuminen voi kestää tilauksesta? Miten mahdollisesta myöhästymisestä tulee ilmoittaa?

Onko toimitusmaksulla merkitystä? Pitääkö ne leipoa hintaan, jolloin voi mainostaa ilmaista toimitusta? Pitääkö jokaisella tuotteella olla oma toimitusmaksu? Koon tai painon mukaan? Olisiko yksinkertaista, jos olisi vain yksi maksu, riippumatta lähetyksen arvosta tai koosta? Pitäisikö toimitusmaksun tippua tilauksen arvon kasvaessa? Houkutteleeko ilmaisen toimituksen raja ostamaan rajan yli?

Miten tuotteiden palautuksen tulee toimia? Palautuksen tulee olla varmaankin veloitukseton. Pitääkö palautuslomakkeet olla jo lähetyksesä mukana vai riittääkö, että ne voi täyttää ja tulostaa verkossa? Onko palautusmahdollisuuden pituudella merkitystä? 14 vuorokautta on aina joka tapauksessa, mutta onko sen pidentämisellä mitään merkitystä ostopäätökseen?

 Zappos on erityisen kuuluisa löyhästä palautuspolitiikastaan. Huikeita asiakaskertomuksia.
Happiness in a box.
Tuohon meidänkin tulee pyrkiä.

Millä verkkokaupalla on sinun mielestäsi hyvä toimintamalli tai -ehdot. Vinkkaa, niin käyn kopioimassa rusinat pullasta. Nyt sinulla on oikeasti mahdollisuus kommenteillasi olla mukana rakentamassa täydellistä verkkokauppa.

[Aiheeseen liityen: Myyntikirje, osa 1 / Ostamisen vaikeus, osa 2 / Siisti piha]

BTW Saan yleensä loistavia ideoita vessassa. Nytkin vessassa istuessa verkkokauppamme nimeksi muotoutui alla oleva. Logonkin väsäsin muun homman ohessa. Kommentteja?
P.S. Sivulla ei ole vielä mitään nähtävää...

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kenen ehdoilla mennään?

Kun koulussa tarjottiin lounaalla kalaa, minä söin usein lihapullia tai muuten omassa arvoasteikossani parempaa ruokaa. En ole koskaan ollut kalalle allerginen, paitsi koulussa. Tämä Pavlovin koira oppi nopeasti sen, että kun ei pidä kalasta, sitä ei ole pakko syödä. Ilmoittautui vain kala-allergikoksi. Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut sitä.

En syö vieläkään kalaa mielelläni, vaikka maustesillit ja katkaravut ovatkin herkullisia. Olen kuitenkin rekisteröinyt, että esimerkiksi lentokoneessa voi olla vain kalaa tarjolla, vaikka kala-allergikkoja on kohtuullisen paljon. Voiko missään yhden ruokalajin tarjoulussa olla vain kalaa tarjolla?

Allergiat ovat varmasti ikäviä. Kokemusta minulla ei kuitenkaan ole tuon tekaistun allergian lisäksi. Silloinkin siitä tuntui olevan vain hyötyä. On varmasti hankalaa, jos pitää aina selvitellä, mitä missäkin ruokalajissa milloinkin on. En vähättele sitä yhtään, vaikka minusta välillä tuntuukin, että päätöksiä joudutaan tekemään marginaalisen allergikkojoukon ehdoilla.

Edellisessä postauksessa keskustelimme hajuista. Allergianäkökulma tuli heti esiin. Joku voisi olla jopa valmis lailla kieltämään kaikki tuoksut julkisissa tiloissa, pieruista lähtien. Puututaan siis muiden oikeuteen nauttia tuoksuista, tai käyttää niitä. Toki hajuilla on paikkansa, mutta kukin tekee omat ratkaisunsa hajustamisen suhteen. Täydessä hississäkin saanee lain mukaan piereskellä ihan vapaasti.

Meillä on M&M:llä tarjolla hikipyyhkeet asiakkaille. Lopetimme taannoin hajustetun huuhteluaineen ja hajustettujen kuivausrumpuliinojen käytön, kun saimme yhden palautteen mahdollisesti hajuallergiselta asiakkaaltamme. Teimme sen ratkaisun, vaikka mielessä oli, että miksei kyseinen asiakas käytä omia pyyhkeitä, jos tarjolla olevat tuoksuvat häiritsevästi.

Tuo oli meiltä virheliike. Asiakkaiden mielestä pyyhkeet olivat nyt tunkkaisia, eivätkä ainakaan pesunraikkaita. Saimme lukuisia palautteita. Valtaosa ilmeisesti haluaa pyyhkeidemme tuoksuvan jollekin. Palasimme hajusteiden käyttöön pesuprosessissa, mahdollisista reaktioista huolimatta.

Lennoilla jaetaan aika usein pähkinöitä, manteleita tai vastaavia naposteltavia, ensimmäisen juoman kanssa. Yhdysvalloissa yritti eräs kuluttajaryhmä ajaa asetusta, että lennoilla ei saisi lainkaan syödä pähkinätuotteita. Tai ei ainakaan tarjota niitä. Joku voi saada allergisen reaktion jopa siitä, että edellinen penkillä istunut olisi käsitellyt pähkinöitä. Onko tuo jo hätävarjelun liioittelua? Ei tietenkään sen pahasta allergiasta kärsivän näkökulmasta, mutta tuleeko ympäristönkin kärsiä siitä samasta allergiasta?

Laki on kuitenkin Yhdysvalloissa pähkinöiden puolella.

Yritykset joutuvat usein painimaan ajatuksen kanssa, tehdäkkö päätökset marginaalisen ryhmän vaiko valtaryhmän mukaan, vaikka se välillä onkin ikävää.

Allergiat lisääntyvät koko ajan. Syynä pidetään juuri tuota hössötystä, neutraalia kliinisyyttä.
Syynä voi olla liian vähäinen altistuminen mikrobeille erityisesti varhaislapsuudessa.
Haju, tai joku muu ulkoinen tekijä, kuten kirkas valo, voi aiheuttaa muitakin kuin allergisia reaktioita. Eräs asiakkaamme epäili saavansa migreenikohtauksen uusista luonnonvalolampuistamme. Tiettävästi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan asiakkaamme ovat saaneet nauttia kirkkaudesta.

Kesällä voi helposti todeta silmien valoherkkyyden. Jos on aina tottunut käyttämään aurinkolaseja, tuntuu ettei ilman niitä tule mitenkään toimeen. Todellisuudessa tuo vaatinee kuitenkin vain totuttelua ja kärsivällisyyttä.

Kevät on hienoa aikaa. Jokainen päivä on sananmukaisesti uusi päivä. On eilistä vehreämpää ja versoja tunkee ylös maasta. Kauneudestaan huolimatta tätä vuodenaikaa vihaaviakin on. He vihaavat sitä silmät valuen ja nenä vuotaen.

[Aiheeseen liittyen: Haistakaa... - Creed / Pyyheralli ]

BTW Aikaisemmin mainittu A&F-vaateliike on selvästi aisteihin perustuva konsepti. Hajun tunnistaa kaukaa, musiikki soi lujaa ja liikkeissä on hieman hämärää. Ovella on aina joku tervehtimässä liikkeeseen saapuvaa asiakasta, milloin milläkin sloganilla. Parodiassahan tervehdys kuuluu näin:
Tervetuloa Abercrombie&Fitch'iin.
Haluatko korvatulpat, kaasunaamarin vai taskulampun?

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Haistakaa... - Creed

Yksi oman elämäni tunnistettavimmista tuoksuista on Abercrombie&Fitch-vaatemerkin Fierce. Se tuoksu, jonka haistaa jo kaukaa liikkeen ulkopuolella. Se tuoksu, jonka johdolla me paikansimme taannoin A&F-liikkeen Lontoossa. Minulla on tuota hajua aina kaapissa. Sitä tulee aika usein käytettyä. Ainoa tuoksu, johon ympäristökin reagoi aika usein, tunnistaen tuoksun. Siis sellaiset, jotka ovat käyneet A&F:ssä.

Minä haluaisin, että M&M:llä olisi vastaavasti tunnistettava tuoksu kuin A&F:llä. M&M miehille ja naisille olisi aika viileä juttu. Mikä näille tuoksuille pitäisi laittaa nimeksi? Tutkin jo omia tuoksuja tekevien yhtiöiden sivujakin. Oman hajun rakentaminen on ihan mahdollista. Eiköhän me sellaiset jossain vaiheessa tilata.

Minulla on ollut oikeastaan aina jonkinlainen fetissi tuoksuihin. Lentokenttien parfyymikaupat tulee aina koluttua läpi. Olen aika hyvin kärryillä hyvistä ja suosituista tuoksuista, myös naisille. Viimeisimpiin ostoksiin kuuluvat juuri markkinoille tullut Pradan Amber pour homme Intence, nimen omaan tämä uusi Intence-versio ja Gucci by Gucci sekä molemmat Dolge&Gabbana The One -uutuudet -  siis niistä, joita voin suositella meille miehille. Myös Armani Code, vanhempana tuotteena kannattaa pitää mielessä. Ostan harvoin toista settiä samaa tuoksua, mutta Code on löytänyt tiensä kaappiini toistamiseen.

Olen katsellut sillä silmällä jo pitkään merkkiä Creed. En ole raskinut ostaa, kun ovat hieman hintavia. Sain nyt Neiman Marcus -tavaratalossa perusteellisen perehdytyksen Creed-maailmaan. Aivan uskomattoman hieno hajukierros tällaiselle hajufriikille. Monen hajun taustalle on vielä rakennettu tarina. Hajuja voi myös yhdistellä, jolloin aukeaa taas uusia ulottuvuuksia. Kerrassaan hienoa. Ymmärrän nyt hieman hintalappuakin. Myyjäkin tiesi, mitä teki. Oli ilo ostaa.

Creed on ollut olemassa jo vuodesta 1760. James Henry Creed perusti Lontoossa the House of Creed -nimisen yrityksen, joka pääsi nopeasti Englannin hovin suosioon. Kuningatar Victoria nimitti Creed'in hovin viralliseksi toimittajaksi. Nopeasti myös muut Euroopan hovit vannoivat Creed'n nimeen, Napoleon III:sta Espanjan kuningatar Christinaan.

1854 the House of Creed muutti Pariisiin. Erittäin valikoidun asiakaskunnan myötä Creed pystyi luomaan yksilöllisiä parfyymeitä, kaikki käsityönä. Vuosien saatossa Creed'n perheyritys on luonut yli 200 yleellistä tuoksua. Yritystä johtaa nykyään Olivier Creed, jo kuudennessa polvessa, Erwinin seuratessa jo perässä.

Creed on vielä nykyäänkin Englannin hovin "virallinen" hajustaja. Minäkin ostin Royal Water'ia, joka on tehty prinsessa Dianan toiveesta, hänen lapsilleen. Pitihän sitä jotain kunikaallista ostaa tässä häähumussa. Olimmehan kuitenkin Lontoossa kuninkaallisena hääpäivänä. Eihän sitä muun hajuisena kehdannut kulkea. Mahtoikohan Williamilla olla tätä tuoksua hääpäivänä?

Mukaan tarttui myös kaksi muuta tuoksua, Aventus ja Green Irish Tweed. Seuraavalla kerralla pistäydyn varmasti samalla tiskillä vertailemassa hajuja. Olen melko varma, että ainakin pari ehdokasta tarttuu silloinkin matkaan.

[Aiheeseen liittyen: Kasvohoitoa]

BTW M&M Kuntotalossa on tuoksunut iltaisin, vaikka ominaistuoksua ei vielä olekaan. Oletko huomannut? Meillä on muutamia tuoksutraakkipuita, myös Lohikäärmepuu-nimellä tunnettuja. On aika harvinaista, että sellaisen saa kukkimaan Suomessa. Vihermaailma, joka huoltaa kasvimme, on saanut meidän kasvimme kukkimaan aika ajoin. Nyt yksi niistä on taas kukkinut. Kukkien tuoksu on varsinkin iltaisin aika voimakas. Tuoksua ei oikein voi olla huomaamatta, kun astuu sisään keskukseemme. Mitä mieltä olet, voisiko meillä olla oma tuoksu?


Kiitoksia Artulle informaatiosta tuoksutraakkipuuhun liittyen. Emme todellakaan tienneet kukinnan olevan erityisen harvinaista.