Kasvun kääntöpuoli

Edellisessä tekstissä puhuttiin liikuntakeskusten kasvusta 2000 luvulla. Kasvulla on myös kääntöpuolensa. Kun alasta kirjoitellaan lehdissä ja puhutaan muissa medioissa sekä osa keskuksista tekee jo hyvääkin tulosta, tulee alalle kaikenlaisia yrittäjiä, helpon rahan toivossa. Kuvitellaan, että avataan vain ovet ja hakataan kassakonetta. Jos se olisi niin helppoa, kaikki tekisivät sitä!

Taisi olla viime syksynä, kun Turkuun avattiin uusi ryhmäliikuntakeskus, joka pystyi pitämään ovensa auki vain muutaman kuukauden. Kun katsoi yrityksen hinnastoa, tiesi, että toiminta ei voi jatkua pitkään. Tänään Turun Sanomat kirjoitti Samppalinnassa olleen hydrospinningin loppuneen yllättäen ja ohjaajien palkkojen sekä pyörävuokrien olevan rästissä. Kun lajia keväällä mainostettiin, laskin pastilliaskin kanteen, että se ei voi kannattaa. Jos asiakaspaikkoja on maksimissaan 15 ja kertakortin hinta on 12 euroa kertaa kohden, voidaan saada maksimissaan 180 euroa liikevaihtoa yhtä ohjausta kohden.

Ohjaajan palkka on vähintään 40 euroa, työnantajakulut huomioiden, joten tilavuokralle ja pyörävuokralle jäi maksimissaan vain 140 euroa tuntia kohden. Jos tunteja oli 4 viikossa, jäi vuokriin siis maksimissaan 2400 euroa kuukaudessa, jos tunnit ovat aina täynnä. Pyöräsetin arvo on 25.500 euroa, joten kuukausivuokran pitää olla vähintään 1.000 euroa. Jos polkijoita olisi 65% käyttöasteella, johon voidaan päästä ja joka on hyvä käyttöaste, vuokriin olisi jäänyt yhteensä 1560 euroa. Ei nämä yhtälöt tämän vaikeampia ole. Aika yksinkertaisella laskutoimituksella näkee, kannattaako edes yrittää. Miksi uudet yrittäjät ajattelevat aina, että minulla on käyttöaste vähintään 100%? (Minäkin ajattelin joskus niin)

Trendi on kasvaa ja laajentaa sekä lisätä palveluja. Alalla on ollut kaikenlaisia villityksiä corelaudoista pilateshuoneisiin, joiden perustamiskustannukset ovat usein mahdollista tuottoa suurempia, koska villitykset menevät nopeasti ohi. On aivan tyypillistä, että lehtijutussakin mainittuja kyselyjä uusista lajeista tulee niin kauan, kunnes lajia on tarjolla. Sen jälkeen kyselijät katoavat johonkin.

Uusien lajien ja laajennusten suhteen on syytä olla konservatiivinen, vaikka tietysti pitää pyrkiä samalla olemaan myös trendikäs. Kun on riittävän konservatiivinen, voi hetken päästä poimia pois kuihtuneita trendipaikkoja kohtalaisen halvalla. Tällainen tapaus on kuitenkin AINA liikunta-alalle huonoa mainosta, eikä epäonnistumisia toivo kenellekkään.

Kuntokeskusten kasvu

Perjantain Turun Sanomissa oli juttu kuntokeskusten kasvusta 2000 luvulla. M&M Kuntotalo on saanut olla mukana tässä kasvussa. Olemme nähneet erittäin läheltä koko alan muutoksen. Sanotaan, että muutos aiheuttaa vastarintaa ja sitäkin olemme nähneet. Muutos on ollut ainakin M&M Kuntotalolle elinehto ja mahdollisuus laajentaa toimintansa Turun suurimmaksi kuntokeskukseksi. Muutos mahdollistaa myös sen, että pystymme yhä laajentamaan toimintaamme. Pinta-alamme tulee kasvamaan jo pelkästään olemassa olevissa tiloissa 30%, yli 3.300 neliöön. Muutos on ollut ainakin M&M:lle pelkästään hyväksi.

Artikkeli oli periaatteiltaan ihan hyvä. On aivan luonnollista, että osa ihmisistä haluaa sitoutua tekemisiinsä ja osa ostelee mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Osa ihmisistä ei vain uskalla sitoutua koskaan mihinkään, ei edes silloin, kun kyseessä on oma terveys. Kuten matkapuhelinliittymissä, niin myös kuntoilussa pitää olla vaihtoehtoja myös satunnaiseen liikkumiseen. Onko se pitkällä juoksulla taloudellisin tai järkevin vaihtoehto, on jokaisen omassa harkinnassa. Kuntoilun terveysvaikutukset perustuvat kuitenkin vain ja ainoastaan säännöllisyyteen, mahdollisimman pitkä ajan. Pysyviä terveysvaikutuksia ei saada aikaan sitoutumatta kuntoiluun.

M&M:llä on mahdollisuus harjoitella, kerran, 10 kertaa, viikon, kuukauden tai toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Vaihtoehtoja pitää tarjota. Vaikka meillä onkin nämä kaikki vaihtoehdot olemassa, 97% asiakkaistamme sitoutuu, eli tekee toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Sen voi irtisanoa koska tahansa, kuukauden irtisanoutumisajalla. Ihmettelen suuresti alan yrittäjien kommentteja, että osa asiakkaista ei pidä liikuntaan sitouttamisesta. Eikö juuri se ole meidän, alan yrittäjien tehtävä? Ainakin liiketoimintamme perustuu juuri siihen seikkaan, jota osa yrittäjistäkin pelkää. Pääosa liikevaihdosta tulee alallamme AINA säännöllisistä asiakkaista, myytiin millaisia kortteja tahansa. Miksi siis vetää itseltään mattoa alta? Miksi joku mainostaa, että meillä ei sitouduta? Mitä se kertoo asiakkaalle? Oudointa on se, että ei edes anneta asiakkaalle mahdollisuutta pitkään sitoutumiseen, vaikka hän haluaisi

Kati, Apollo Gymistä pohtii haastattelussa, että "yksityisenä salina saa tehdä töitä enemmän [kuin ketjuissa]" En ihan nopeasti allekirjoittaisi väitettä. Samat yrittämisen ja asiakashankinnan periaatteet tulevat eteen molemmissa malleissa. Kun tekee asiakkaiden kanssa pidempiä sopimuksia, joista tietää tulevan rahaa tilille joka kuukausi, talouden seuranta helpottuu. Ei ainakaan tarvitse näin kesällä ihmetellä kassavirran pienuuttaa, kun se on yhtä suuri kuin talvellakin. Kassavirran tasaisuus helpottaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ketjuuntumisen kanssa. M&M on yksityinen kuntokeskus, joka tekee CMS klubien (yli 40 Suomessa!!) kanssa yhteistyötä, enkä kuvittele, että työni olisi yhtään sen helpompaa tai vaikeampaa kuin ketjuissa.

Eeva-Kaarina, Cardio Gymistä on oikeassa juuri siinä, että "asiakkaalle on tarjottava vastinetta rahoilleen." Tämä on kaiken liiketoiminnan perusta. Jos haastattelussa mainittu eläkeläinen menee kesäksi mökille, eikä siis käytä salia kuin seitsemän kuukautta, eikö tälle asiakkaalle kannata myydä 12kk 7kk hinnalla? Tällöin eläkeläisellä on mahdollisuus käyttää salia koko vuoden, jolloin hän voisi aktivoitua liikkumaan ympäri vuoden. Jos hän yhä menee kesäksi mökille, eikö hänelle voi tehdä harjoitusohjelman sinne? Asiakkaista täytyy pitää huolta, ympäri vuoden, ei vain tammikuussa ja syyskuussa. Omaohjaajamme pitävät huolen, että asiakkaamme liikkuvat ympäri vuoden. Jos eivät liiku, Omaohjaajan tehtävä on saada asiakas liikkeelle, olla yhteydessä ja aktivoida. Yhteyttä pidetään myös silloin, kun asiakas käy säännöllisesti, koska me haluamme tietää, että asiakas on tyytyväinen. Tällöin asiakas saa vastinetta rahoilleen, ympäri vuoden.

Joku voi pitää markkinointikeinona sitä, että asiakas ei voi sitoutua, toisin sanoen yrityskään ei sitoudu asiakkaaseen. Niitäkin saleja tarvitaan. Liikuntakeskuksen parasta pääomaa ovat sitoutuneet asiakkaat. Kun kuntosalialan yritystä myydään, ainoastaan sitoutuneilla asiakkailla on olennaista merkitystä. Kuinka monta jäsensopimusta on voimassa ja paljonko niistä on tulossa kassavirtaa. Kaikki muut seikat, esimerkiksi laitteet ja tilat, ovat uusittavissa ja usein uusitaankin pienellä vaivalla, jos yritys vaihtaa omistajaa, mutta sitoutuneiden asiakkaiden hankkiminen on kaikkein työläintä. Mitä enemmän on sitoutuneita asiakkaita, sitä arvokkaampi yritys on ja sitä helpompi sitä on pyörittää.

Onneksi niitä asiakkaita, jotka haluavat sitoutua kuntoiluun, on koko ajan enemmän. 94% asiakkaistamme suosittelee palvelujamme ystävilleen, joten he ovat varmasti olleet tyytyväisiä tekemäänsä sitoumukseen. Jokaisen tunnin liikunnan on kerrottu lisäävän elinaikaa kahdella tunnilla, joten kuntoilla kannattaa koko elämän. Sen pidemmäksi aikaa siihen ei ehkä kannata sitoutua...

Pyöräilyn juhlaa

Ei saa erehtyä luulemaan, että en kunnioita pyöräilyä tai sen harrastajia. Kunnioitan äärimmäisen paljon niitä epäinhimillisiä suorituksia, joita polkijat nytkin tekevät Ranskan ympäriajossa. Suoritusten epäinhimillisyys on kuitenkin lajin ongelma.

Joku kysyi minulta pari päivää sitten, että miksi en ohjaa spinningissä jotain Ranskan ympäriajon henkistä tuntia. Yksinkertainen vastaus: En voi koskaan tietää, kuka asiakkaista saa/voi polkea tunnin loppuun, jos noudatetaan pyöräilykilpailujen henkeä. Pyöräilykilpailut ovat menneet pelkäksi arpapeliksi. Se voittaa, joka ei jää kiinni.

Dopingin käyttö on pyöräilyssä jo niin laajaa, että näyttää siltä, että jokainen käyttää jonkinlaista lisäpotkua. Jokaisella tuntuu ainakin olevan vähintään astma. Jopa niin paha astma, että sen vuoksi saa armeijastakin vapautuksen, mutta Ranskan ympäriajon läpiviemistä se ei estä. Outoa...

Ainoa ratkaisu näyttäisi olevan se, että doping sallitaan pyöräilyssä. Suoritukset ovat niin epäinhimillisiä, että ei ole muuta keinoa kuin käyttää vahvistavia aineita. Me katsojat haluamme aina vain kovempia suorituksia ja parempia aikoja, joten miksi sitten estää niitä? Jos joku haluaa pelleillä terveydellään, se on, (ainakin nykyään, muurien kaaduttua,) oma valinta. Jos doping hyväksyttäisiin tietyissä lajeissa, se olisi mahdollisesti tällöin kontrolloidumpaa, eikä mitään harrastelijoiden puuhastelua.

Onko dopingin hyväksyminen moraalisesti oikein, jääköön jokaisen omaan harkintaan. En missään nimessä halua tukea tai suositella dopingin käyttöä, vaan olen varmasti loppuun asti puhtaan urheilun puolesta puhuja. Joskus täytyy kuitenkin vahvemman edessä taipua. If You can´t beat them, join them. Olen aina miettinyt, miltä tuntuisi seistä korkeimmalla pallilla, jos tietäisi käyttäneensä vilppiä...

Tupakointi siirrettiin kadulle

New York Cityn terveysviraston mukaan tupakoinnin aiheuttamaan keuhkosyöpään kuolee maailmassa kaksi tupakoitsijaa joka minuutti ja keuhkoahtaumatauteihin kuolee kolme miljoonaa ihmistä vuodessa. Tupakointi lisää Buergerin taudin riskiä. Tupakoitsija voi menettää kuulonsa muita aiemmin ja hänen nenä tohisee. Tupakointiin liittyvät sydän- ja verisuonitaudit tappavat yli 600 000 ihmistä joka vuosi pelkästään teollisuusmaissa. Savun ja savukkeiden ainesosat kellastuttavat sormia ja hampaita ja aiheuttavat ennenaikaisia ryppyjä. Tupakointi saattaa vähentää ja vaurioittaa siemennestettä tai DNA:ta ja aiheuttaa keskenmenoja tai epämuodostumia. Tupakointi aiheuttaa myös impotenssia.

Hedelmättömyys on tupakoitsijoiden keskuudessa keskimääräistä yleisempää, joten miksi tupakointi on niin iso asia? Luonto taitaa pitää huolen omistaan ja tätä vauhtia tupakoitsijat kuolevat kuitenkin sukupuuttoon, joten tupakointi loppuu aikanaan, kokonaan, ilma yhtään lakia.

Kun ravintolatupakointi kiellettiin, pidin sitä erinomaisena asiana, koska nyt ravintolassa käyminen on huomattavasti mukavampaa. Kolikolla on kuitenkin ikävämpi puoli. Nyt ne tupakoitsijat on ajettu kaduille, ihmisten ikkunoiden ja parvekkeiden alle tupakoimaan ja mölyämään. Naurettavia tupakkaparkkeja on ilmestynyt kaduille, koiraparkkien viereen. Passiivinen tupakointi on siirretty ravintoloista ihmisten koteihin, kaduilta leijuvan savun muodossa, joka on höystetty kännisten örinällä.

Seuraava askel tulee olemaan tupakoinnin kieltäminen myös turuilla ja toreilla, kuten Calabasasin kaupungissa, Kaliforniassa, on tehty. Tupakoimattoman seurassakin polttaminen on kielletty, vaikka hän antaisi siihen luvan. Tuhkakupin laittaminen ulos luokitellaan avunannoksi rikokseen ja rikokseen yllyttämiseksi. Koska näin on meillä? Baarien edessä parveilevat, humaltuneet tupakoitsijat antavat baarista ikävän mielikuvan, joten sillä on varmasti negatiivista vaikutusta myös markkinointimielessä.

Suomalaisista 25% tupakoi ja 75% kärsii tupakoivista. Jokaisella on oikeus tehdä terveydellään mitä haluaa, mutta jokaisella pitää olla myös oikeus suojella omaa terveyttään kaikin mahdollisin keinoin. Jokaisella pitää olla oikeus pyytää tupakoitsijaa sammuttamaan savukkeensa, mikäli se savuaa omiin hengityselimiin, vaikkakin vain ikkunan kautta, tupakkaparkista. Ja tupakoitsijalla pitää olla pelisilmää välttää tupakointia paikassa, jossa siitä näyttäisi olevan ympäristölleen haittaa.

Mielenkiinnolla odotan talvea ja pakkasia. Narikassa on ainakin lisätuloa tiedossa, kun tupakoitsijat ottavat takkiaan narikasta monta kertaa illassa, kun pitää päästä pakkaseen tupakalle...

Metallica 15/07/07

Ei jäänyt selittelyille varaa. Paras konsertti mitä Olympiastadionilla on koskaan nähty!

Jossakin arvostelussa jäi "Metallican esityksestä kuitenkin hieman varautunut olo" No ei kyllä jäänyt. Olen aina luullut, että stadionin tuulitunnelissa ei saa kukaan soundeja kohdalleen, mutta ainakin D-katsomoon musiikki rymisteli sellaisella voimalla ja selkeydellä, että oksat pois. 45.000 ihmistä on varmasti samaa mieltä.

Jos kritisoin taannoin Ozzyn yksinkertaisia lavarakennelmia, niin myös tämä musiikki lähti todella pelkistetyiltä rampeilta, mutta niin sen kuuluukin. Metallicassa musiikki, lähes kaksi ja puoli tuntia, puhui puolestaan!

HOORAAH!

Tästä voit ostaa konsertin!

Asepalvelus = Pakkoliikunta?

Nyt on Teemu Toivola saanut todellisen aivomyrskyn Kauppalehden blogissaan. Kuvasta voisi päätellä Teemun olevan hieman liikunnan tarpeessa, vaikka siitä ei ilmeisesti pidäkkään. Teemu päättää bloginsa kysymykseen, "Mitkä ovat pakkoliikunnan kansantaloudelliset haitat?" Ihan oikeastiko, kysyn minä.

Armeijan käyminen on nyt sitten ilmeisesti pakkoliikuntaa, josta voisi mahdollisesti olla kansantaloudellista haittaa. Vai ymmärsinköhän viittaukset väärin? On tietysti totta, että nykyään soditaan vähintään yhtä paljon tietokoneen ääressä kuin varsinaisella sotatantereella, mutta siitä huolimatta on yhä syytä ottaa jalat alleen, kun viheltää. Siinä kohtaa hyvästä tai edes kohtalaisesta kunnosta voi olla uskomattoman paljon apua, ihan elinkaaren pituuttakin ajatellen.

Onkohan Teemu joutunut jopa juoksemaan armeijassa, jos sen on käynyt? Hiihtää ei ainakaan enää ilmeisesti tarvitse, ainakaan jos ei halua, koska ainakaan pakottaa ei saa, kun se saattaa olla simputusta. Teemu on täysin oikeassa, kun kirjoittaa, että "Jos ihminen ei ole ennen palvelustaan liikkunut, liikunta tuskin jatkuu palveluksen jälkeen." Mutta mitä sitten? Kai tämä asepalvelukseen astunut sohvaperuna voi mukisematta liikkua edes sen kuusi kuukautta, kuten muutkin. Sen jälkeen hänen ei ole pakko liikkua. Joku voi kuitenkin saada kipinän kohentaa kuntoaan, joten pakkoliikunnalla on varmasti kansantaloudellista hyötyä, myös armeijassa.

Armeijan perimmäinen tarkoitus taitaa yhä olla maanpuolustus, ei sohvaperunoiden elämäntavan muuttaminen, joten on aika syvältä hatusta vedetty kysymys "Mitä maksaa pakkoliikunta?"

Ruisrock 2007

Taas tuli rokattua viikonloppuna, mutta ensimmäistä kertaa tuli katsottua vain kaksi bändiä alusta loppuun. Muiden kohdalle osui aina "tärkeämpää ohjelmaa." Kunnian saivat Sonata Arctica ja Hanoi Rocks, joista jälkimmäinen oli lievä pettymys, koska kaikki pommit ja raketit puuttuivat kokonaan. Kyllä muitakin bändejä tuli seurattua, mutta ei alusta loppuun. Yksi merkittävä oli Ne Luumäet, joka 14 vuoden tauon jälkeen kiipesi lavalle. Tämän vuoden bändilista ei minua juurikaan heiluttanut. Ehkä juuri sen vuoksi tämän vuoden rokissa musiikki oli aikaisempaa pienemmässä osassa festivaalia. DBTL:n bändilistakin näyttää vähintään yhtä hyvältä, ellei jopa paremmalta. (klikkasitko Hanoin linkkiä?)

Paljon oli kuitenkin uutta ja positiivista. Uusi aluejärjestely oli loistava. Vaikka lauantaina oli runsaasti väkeä, ainakaan minä en törmännyt suuriin pullonkauloihin, vaan väkimassat soljuivat kohtalaisen hyvin joka paikassa. Saattaa olla, että en vain osunut ruuhkiin tai osasin välttää ne, koska lehdissä niistäkin kirjoiteltiin. Lauantai-illan pieni sateen ropina sai tietysti aikaan pieniä jonoja katettuihin anniskelupaikkoihin, mutta eivät nekään kasvaneet tolkuttomiksi. Onneksi anniskelupaikkoja oli aikaisempaa enemmän.

Sunnuntain sateinen sää verotti varmasti lipunmyyntiä, mutta oli mukava kuulla, että ennätyksiä rikottiin ja järjestäjille jää muutakin kuin harmaita hiuksia. Sitä aina asiakkaan roolissa unohtaa, kuinka suuren työn takana tuollaisen festivaalin järjestäminen on. Täytyy taistella välillä jopa leppäkerttuja vastaan. On aika outoa kuvitella, että Ruisrock olisi Ruisrock, jos se järjestettäisiin jossain muualla. Luonto ja siitä huolehtiminen on tärkeää, mutta välillä tuntuu, että luonnonsuojelussakin on mukana politiikkaa ja henkilökohtaisia intressejä, jotka verhoillaan luonnon suojeluksi.

Ensi sunnuntaina Metallica!