Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuhlaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuhlaaminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. syyskuuta 2018

Kuinka isot puskurit pitää olla?

Sain edelliseen Isot puskurit -postaukseeni kommentin, jossa kysyttiin, kuinka isojen puskurien pitää sitten olla, kun investointeja suunnittelee. Asiallinen kysymys, joka on syytä ottaa tarkasteluun.

Meinasin kirjoittaa jo tuohon edelliseen postaukseen tästä, mutta totesin siinä olevan niin paljon muuttujia, että jätetään vain raapaisuksi ja palataan aiheeseen erikseen. Palataan nyt heti ja otetaan esimerkkitapaus siitä, kun kuntokeskus suunnittelee tekevänsä investoinnin, jonka kuukausittainen vaikutus kassavirtaan on 5.000 euroa negatiivinen. Joka kuukausi lähtee siis kassasta 5K rahaa, jota ei ole aiemmin lähtenyt.

Yleisesti yrityksellä olisi hyvä olla aina kassassa kolmen kuukauden käyttöpääoman verran rahaa. Vaikka siis kaikki kassavirrat tyrehtyisivät nyt, yrityksellä olisi vähintään kolme kk aikaa korjata kurssinsa ja parsia sukkansa. Tämä antaa jo puskuria sitä markkinahäirikköäkin vastaan, jollaisena moni yrittäjä pitää, hinnalla kilpailevia.

Optimaalisintahan olisi, jos investoinnin voisi tehdä kassasta, johon silti jäisi tuo em. käyttöpääoma. Harvalla asia on näin ja siksi pitäisi ensin laskea potentiaalinen myynnin kehittyminen. 

Oletetaan siis investoinnin vaikutuksen olevan -5.000 euroa / kk ja asiakkaat maksavat keskimäärin 50 euroa / kk. Unohdetaan nyt kaikki verot, katteet, kulut ja muut ja mietitään asiaa pastilliaskin kanteen. Älä siis takerru nyansseihin nyt, vaan lasketaan asia kaikessa yksinkertaisuudessaan koska se antaa osviittaa jo siihen, onko investointikulu mahdollista kattaa ja näin ollen onko se järkevä investointi. Jos tämä laskelma saa jo pissan housuun, niin kannattaa unohtaa koko investointi.

Lähtöasetelma:
  • Tarvitaan siis vähintään 100 uutta asiakasta, jotta 5.000 euron investointi maksaa edes itseään, saati tuottaa. 
  • Millä aikavälillä ja millä keinoilla tuo +100 asiakasta on mahdollista realistisesti saada?
  • Hyvä myyjä myy 40-50 asiakkuutta kuukaudessa. Onko meillä sellaista, hyvää, kokoaikaista myyjää? Jos ei ole, montako asiakkuutta myyntitiimi pystyy realistisesti myymään kuukaudessa?
  • 40 - 50 kaupan saavuttamiseksi tarvitaan usein vähintään 200 - 250 liidiä. Onko realistista saada noin paljon yhdessä kuukaudessa? Ja tarvittava määrä kuukausia peräkkäin? Tuo on jo 10 kuukaudessa 2.000 - 2.500 liidiä, potentiaalista asiakasyhteystietoa, johon myyjä ottaa yhteyttä.
  • Mistä liidejä saadaan? Kuka ne hankkii ja miten? 
  • Paljonko asiakkaita nyt lähtee?
Näistä luvuista tehdään runko suunnitelmalle:
  • Oletetaan, että lähtijöitä on 30 / kk ja tarvitaan 100 uutta asiakasta. 
  • Oletetaan, että meillä on se hyvä myyjä, joka tekee 40 kauppaa kuukaudessa ja oletetaan että saadaan 250 liidiä jostakin joka kuukausi, jotta tuo kauppamäärä onnistuu. 
  • Silti menee 10 kuukautta, ennen kuin tuo +100 asiakasta on hankittu, koska yhdessä kuukaudessa pystytään kasvattamaan asiakasmäärää 10 asiakkaalla.
  • Tällöin siis investointipuskuria pitäisi olla tuon 10 kk liikevaihdon lisäyksen ja investointikustannusvaikutuksen erotuksen verran, eli 1. kk => 5000 eur, 2. kk 4500, 3. kk 4000 jne eli yhteensä 27.500 euroa, siis kaikessa yksinkertaisuudessaan. 
Harvoin edes näin yksinkertaisesti laskettuja suunnitelmia näkee. Tässä mallissa pitäisi siis olla noin 30.000 euron käyttöpääomaextra tilillä tai se on pitänyt huomioida erikseen, investointia rahoitettaessa, ylimääräisenä lainapääomana. Yksinkertaista, mutta ei helppoa.

Esimerkiksi laiterahoituksiin tämä harvoin - jos koskaan - onnistuu, joten se raha pitäisi löytyä jostakin muualta, sen laiteleasingin lisäksi. Tavattoman usein se löytyy yrittäjän selkänahasta tai mummon pantatusta mökistä, jotka molemmat lähtevät, kun myynti ei päässytkään oletettuun tulokseen.

Millä myynti pääsee siihen haluttuun tulokseen, on taas oma juttunsa ja siinäkin osaan auttaa. Tiedän, miten myyjä myy keskimäärin 40-50 kauppaa kuukaudessa. Tiedän, miten se tehdään ja voin tehdä sen teidänkin myyjien kanssa. Ei tarvitse kuin ottaa minuun yhteyttä.


Jos ostat asioita, joita et tarvitse,
myyt kohta asioita, joita tarvitset

tiistai 3. lokakuuta 2017

Nordic Business Forum 2017

En ala nyt ruotimaan Nordic Business Forumin puhujia, koska ne ruoditaan monessa mediassa. Kyllä, ensimmäisen päivän Adam Grant oli loistava, kuten kirjansakin ja Sir Richardissa vaan on sitä jotain. Puutun yhteen lempiaiheistani - Asiakaskokemukseen.

Olen ollut NBF:n matkassa Jyväskylästä asti. Joka kerta NBForum on onnistunut ylittämään odotukset. Palvelu on ollut parempaa ja hienompaa. Tilaisuus on ollut isompi ja mahtavampi. Eväät yrittämiseen ovat olleet painavampia ja motivoivampia. Mutta tänä vuonna?

Onko niin, että tilaisuuden kasvaessa, pienet yksityiskohdat unohtuvat tai menettävät olevinaan muuten merkityksensä? Ei sillä, tilaisuus oli varmasti vieläkin mahtava kokemus - varsinkin ekakertalaisille, jotka eivät tiedä vieläkin paremmasta.

Viime vuonna palvelu ja varsinkin tunne siitä, että on tervetullut, oli ihan huippua. Erittäin iloiset ihmiset ottivat vastaan rivissä jo ulkona. Sai tulla sisään kuin kunniakujassa. Ei ollut nyt. Ensivaikutelman voi antaa vain kerran ja siinä tuli ensimmäinen kysymysmerkki. Mitä on tapahtunut?

Viime vuonna oli jo merkkejä siitä, että festariyleisöä pidettiin nälässä. Tänä vuonna ei ollut enää merkkejä. Jäi nälkä. Ymmärrän, että tilaisuuden yksi aiheista oli ruuan tuhlaamisen lopettaminen, mutta että oikein nälässä pitämiseen astiko sitä pitää välttää? Ymmärrän myös, että tilaisuuden kasvaessa, osallistujien ruokkimisesta tulee aina vain haastavampaa eikä laatuun ja määrään pysty panostamaan aiemman lailla. Mutta se laskee kokemusarvoa, asiakaskokemusta, elämyksellisyyttä. Onneksi asia oli korjattu toisen päivän kahvitauolle ja osasin ottaa omat eväät mukaan lounaaksi.

Ensimmäisen päivän annistakin jäi nälkä. Ymmärrän, että ilmasto on tärkeä ja sillee, mutta ei se motivoinut. Ei motivoinut olemaan maanantaina parempi työssään. Jotenkin jäin ajattelemaan, että ehkä ilmastofoorumit pitäisi olla erikseen, niille, jotka ovat siitä erityisen kiinnostuneita. Niille, jotka katsovat kieroon Q7:aani. 

Ymmärrän aiheen tärkeyden, mutta ei ole näin lähellä sydäntä, vaikka sitä ei saisi ääneen sanoa. On epätrendikästä, vaikka tavattoman moni ajattelee samoin, mutta eivät kehtaa sanoa, luonnonvihaajaksi leimautumisen vuoksi. Jätän tuon tontin niille, joille se on intohimo. Minä autan tämän pallon ihmisiä siellä, missä minä koen intohimoa auttaa. Ja sekin on paljon, ainakin omissa resursseissa. Kaikkea kun ei pysty parantamaan ja hoitamaan.

Onneksi toisen päivän kattaus korjasi tilanteen bisnesfoorumin näkökulmasta ja Rachel Botsman ja Patrick Lencioni saivat mustan kirjan sivut täyttymään kirjaimista. Nick Vujicic - Ei tarvitse sanoa mitään, nostan vain hatun. Boyan Slat - 23 ja istui siinä, muina miehinä, tyhjäämässä valtamerta muovista. Will Smith - Elävänä. Hyvä paikkaus ensimmäiselle päivälle.

Asiakaskokemuksen ylläpito on koko ajan vaikeampaa, saati odotusten ylittäminen, varsinkin jos olet ollut ylivoimaisesti paras. Uusi asiakas tyytyy aina vähempäänkin, koska uusien asiakkaiden odotusarvot ovat yllättävän alhaalla, mutta se kokenut asiakas - hänen tyytyväisenä pitäminen on haastavaa, vaikka jokainen ymmärtää asiakasuskollisuuden merkityksen.

Jotenkin sellainen olo, että ensimmäisenä päivänä mentiin pois bisnessfoorumista. Ainakin liian kauas siitä, mitä tulin hakemaan. Toisena päivänä löydettiin takaisin, mutta ensimmäinen päivä jäi vähän hampaankoloon.

Ehkä minusta on vain tullut kermaperse. Vaikea pitää tyytyväisenä. Ostin silti lipun ensi vuodelle. Annan NBForumille vielä uuden mahdollisuuden saada minusta uudelleen tilaisuuden fani. Ja kyllä puhujien viestit tulevat näkymään täälläkin. Sen verran hyviä juttuja tuli kirjattua ylös. Nyt kotiin.

Älä syytä muita pettymyksistä
Syytä itseäsi liian korkeista odotusarvoista