maanantai 14. elokuuta 2017

Mistä löytäisi aikaa kehittyä?


Tiedän, suurin osa teistä - tämänkin blogin lukijoista - ette olevinaan löydä aikaa itsenne kehittämiseen. Sitä kuitenkin on. Nytkin kun luet tämän, saatat kehittyä. Jos käyt lukemassa tätä blogia säännöllisesti, kehityt varmasti. Kehityt aina, kun luet jotain, niitä fiktiivisiä romaanejakin. Lukeminen kannattaa aina, sanotaan ja se pitää paikkaansa.

Minulla on Böknäsit täynnä kirjoja, lattiasta kattoon. Ok, ne hyllyt nähneet tietävät, että onhan siellä joukossa Aku Ankka -kansioitakin, mutta ne sarjakuvalehdet ovat opettaneet minut lukemaan. Kun Aku ilmestyi keskiviikkoisin, minuun ei saanut mitään kontaktia tuntiin, kun tulin koulusta kotiin. Osaan keskittyä.

Luen paljon, mutta lukemisessa on yksi ongelma - se vie aikaa eikä samalla oikein voi tehdä muuta. Paitsi ehkä taittaa matkaa jossakin kulkuneuvossa, matkustajana. Vaikka lukemisen sanotaankin olevan unelmoimista silmät auki, ne silmät täytyy pitää kirjassa, myös siinä elektronisessa, jota kannan mukana reissuilla. On muuten loistava peli, kun saa kirjaston mukaansa mihin tahansa.

Silmien lisäksi meillä on kuitenkin korvat. Kun pitää silmät ja korvat auki, suun kiinni ja ottaa kädet pois taskuista, tapahtuu hienoja asioita. Lukemisen lisäksi kannattaa kuunnella. Kannattaa kuunnella vaikka äänikirjoja. Äänikirjat ovat melkein maailman hienoin keksintö - laiskalle ihmiselle ainakin.

Istun paljon autossa. Mitä sinä teet, kun ajat autoa? Kuuntelet musiikkia? Sekin on hyvä asia. Musiikin kuuntelu kannattaa myös aina. Siitä saa elämyksiä ja joskus se rauhoittaa, toisinaan taas saa ajatuksen virtaamaan. Minä kuuntelen autossa äänikirjoja. Olen löytänyt hyvän ajan kehittää itseäni. Olen oppinut hyödyntämään auton ratin pyörittämiseen käyttämäni ajan.

Tuossa vieressä on puhelimen äänikirjojen listaa. Suurimman osan olen kuunnellut lukuisia kertoja. Kuuntelen niitä vielä 1,25 tai 1,5 kertaisella nopeudella, niin opin enemmän lyhyemmässä ajassa. Äänikirjat ovat loistava tapa hyödyntää seisovaa aikaa. Missä muualla voisit kehittää itseäsi äänikirjojen avulla? Lenkillä? Aurinkoa ottaessasi, kun aurinko muuten häiritsee lukemista? Ainakin kaikissa niissä paikoissa, joissa nyt kuuntelet musiikkia. 

Itsensä kehittämiseen löytyy aina aikaa ja resursseja, jos vain haluaa. Kaikkeen löytyy, mitä haluaa. Itsensä kehittäminen kannattaa aina. Ja alaisten kehittäminen, kouluttaminen, opastaminen, auttaminen, jne. Minulta on usein kysytty, miksi olen kouluttanut työntekijöitäni niin paljon. Miksi olen lähettänyt heitä kaikenlaisille luennoilla, joilla itsekin laukkaan - kuuntelemassa. Että kannattaako se, jos työntekijä irtisanoutuu. Eikö kouluttaminen mene silloin hukkaan? 

Vastaan aina, että onko kannattavampaa se, että jättää työntekijän kouluttamatta siksi, että hän saattaa irtisanoutua joskus, vai kouluttaa siksi, että hän saattaa pysyä töissä. Minusta on ainakin kivaa kehittyä ja kehittää, jotta ei jää pyörimään paikalleen. Mukavia luku... tai siis kuunteluhetkiä. Kuullaan.

Voit oppia tavattoman paljon
pelkästään kuuntelemalla

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tuntuuko pahalta palata töihin?

Elokuu ja lomat alkavat olla taas tältä kesältä lusittu, jos eivät jo ole. Millä mielellä sinä palaat työpisteellesi? Ottaako päähän? Onko lomaltapaluupaha, josta kirjoitin taannoin kolumnin Aamuset-kaupunkilehteen? Vai palaatko mielelläsi, energiaa täynnä, akut hyvin latautuneena, valmiina pitkään työputkeen?

Jos ahdistaa, kannattaa miettiä, voisiko elämällään tehdä jotain muuta. En tarkoita, etteikö sitä voisi harmittaa, että lomat on ohi ja kesäkin oli kylmä, vaan sitä, että harmittaa mennä töihin. Ne ovat eri asioita. Jälkimmäinen vaatii varmasti hieman lähempää tarkastelua, josko sille voisi tehdä jotain.

Kun viihdyt töissä, sinne on kiva mennä, lomankin jälkeen ja joskus jopa sen vuoksi. Mukavaa ja kivaa työympäristöä jopa hieman odottaa, jos työ antaa enemmän kuin se ottaa. Mukavia työkavereita on kiva nähdä. Mukavia pomojakin on kiva nähdä. Ainakin enemmän kuin niitä epämukavia.

Jos todellakin harmittaa mennä takaisin töihin, mieti, mitä tapahtuisi, jos et menisi. Mikä muuttuisi? Olisiko se katastrofi? Vai luuletko vain? Mitä tekisit elämälläsi? Olisiko se mahdollista? Riskitöntä tuskin, mutta olisiko se mahdollista? Jos olisi, miksi et muuttaisi elämääsi ja hakisi sellaista tekemistä, jonka pariin on mukava palata? Mitä tekisit ilmaiseksi, kuten tovi sitten kirjoitin.

Tarvitsetko sinä lomaltapaluurahan, palataksesi töihin? Tai nykyäänhän tuota nimitetään lomarahaksi, ehkä juuri siksi, että sen saa siihen oikeutetut kuin Manu illallisen, työehtosopimuksen tai muun erillisen sopimuksen perusteella, vaikka eivät palaisikaan töihin ajallaan. Tiesitkö, että lomaltapaluuraha keksittiin juurikin siksi, että työntekijät palaisivat ajallaan lomiltaan takaisin töihin? Että ryyppy- ja muut putket katkeaisivat, kun pitäisi olla taas sorvin ääressä. Jättäisikö joku nykyään palaamatta lomalta töihin, jos ei saisi lomarahaa? Jättäisitkö sinä?

Joka tapauksessa syksy on täällä ja työt häiritsevät jälleen vapaa-aikaa. Tämä blogikin aktivoituu jälleen, kesän jäljiltä, kun tekin olette palanneet koneidenne ääreen. Tiedän, että monella odottaa järjetön loman jälkeinen työkuorma, jonka alle voi helposti jäädä, jos ei toimi järkevästi. 

Ensimmäisenä vinkkinä annan sen, että siirrä kaikki lomasi aikana tulleet sähköpostit omaan lomalaatikkoon, lukematta niistä yhtäkään. Mikään ei kaadu, vaikka tyhjäisit inboxisi tyystin ja aloitat syksyn tyhjällä laatikolla. Kyllä joku varmasti kysyy jonkin meilin perään, jos on tarpeen ja löydät sen lomalaatikosta. Mutta usko, ei kysy. Eikä mitään katastrofaalista tapahdu. Ole rohkea!

Oikeasti, nyt heti siirrät kaikki loman aikana tuleet sähköpostit pois inboxista, lomalaatikkoon ja nautit tyhjästä taulusta. Sitten hoidat jokaisen meilin heti, kun se saapuu. Luet meilin vain kerran ja hoidat sen maaliin. Älä ikinä jätä niitä roikkumaan inboxiin. Mieti, paljonko aikaa kuluu, kun selaat niitä tunneittain ja tunnet stressin nousevan. Voit tehdä nyt kaiken toisin, jos vain haluat. Siksi on kiva palata töihin.

Tarvitsen kuuden kuukauden loman,
kaksi kertaa vuodessa