keskiviikko 14. toukokuuta 2008

"to walk together forever"

Kuten Mark Messier on sanonut Stanley Cupin voitosta, ainakin tämän kolumnin mukaan.

Tuo kolumni kannattaa lukea. Olen itsekin usein ihmetellyt, mikä saa ihmisen pelaamaan lätkää. Viimeksi ihmettelin sitä hiljaa mielessäni Halifaxissa, kun senioreissakin kanukit painoivat täysillä. Ei mitään hajua, miten höntsätään, venäläisistä puhumattakaan. Ne saa kyllä äidinmaidossa erilaista voittamisen halua. Koskaan ei lähdetä katsomaan, mihin rahkeet riittävät, vaan aina lähdetään voittamaan.

Mutta tuohan se on. To walk together forever. Sen vuoksi pelataan. Voittajat muistetaan. Joukkueurheilussa voittajia yhdistää aina jokin näkymätön side ja yhteenkuuluvuuden tunne. Voittajia kunnioitetaan ihan eri tavalla kuin niitä, jotka eivät ole koskaan voittaneet mitään. Tikkanenkin muistetaan, ainakin kirjansa mukaan, yhä New Yorkissa ja siellä on ollut aika paljon tähtiä...

Jokaisella kiekkoilijalla, nykyisellä tai entisellä, on pääkoppa täynnä muistoja. Suurin osa on varmasti hauskoja, mutta mielessä voi välillä pyöriä myös ne kirvelevät tappiot, joita kukaan muu ei kuitenkaan enää muista. Jokainen muistaa kuitenkin kaikki ne hetket, jossa mentiin yhdessä ja saavutettiin jotain sanoin kuvaamatonta.

Edellä mainitussa kolumnissa kerrotaan Mike Modanon sanoneen, että hän vaihtaisi lätkäammattilaisen homman silmän räpäyksessä golffarin ammattiin. Golfissa on ainakin epätodennäköistä, että vastustaja yrittäisi upottaa rautaysin kalloosi. Tuosta huolimatta Mike vetää taas tänään nauhat kireelle, enkä minäkään usko, että hän tekee sitä ainakaan pelkästään rahan vuoksi...

Olen seurannut lätkäammattilaisen hommaa aika läheltä ja aika pitkään. Olen todennut lukemattoman monta kertaa, että minusta ei olisi koskaan ollut siihen. En vaihtaisi koskaan sitä työtä, jota huipulle yrittäminen tai pääseminen vaatii, tavalliseen elämään. Niin paljon taaloja ei vain ole, että oikeasti pystyisin uhraamaan muun elämän jääkiekon vuoksi.

Siitä huolimatta, että jääkiekko on maailman paras peli ja jokaisen pojan unelma on olla lätkäammattilainen...

Suomellakin on taas tänään yksi mahdollisuus olla askeleen lähempänä kuolemattomuutta. Häviön myötä turnaus hautautuu sinne monen muun kahinan joukkoon, mutta voitolla pää säilyy yhä pinnalla. Saas nährä kui käy...

BTW Odottelen jo mielenkiinnolla tuota Palloseuran tutkimuksen julkaisua, tai siis tulosten julkaisua. Tutkimustuloksia pidetään artikkelissa positiivisina, joita ne voi tietysti olla, mutta... "Yrityskumppaneista kaksi kolmasosaa on niin tyytyväisiä, että voivat suositella yhteistyötä muillekin yrityksille." Eli kolmasosa yrityksistä ei ole tyytyväisiä yhteistyöhön. Mielestäni tuo on pelottavaa. Ja ainoastaan "80% katsojista ovat valmiita suosittelemaan TPS:n kotiottelua kavereilleen". Tuosta huolimatta myös minä olen sitä mieltä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Asiakkailta pitää kysyä, mitä he haluavat.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuohan on vähän sama kuin jos tuotteessa on 20 prossaa rasvaa, se on 80% fat free. Kyse on vain siitä, miten luvut ilmoittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Alkuperäinen lähde tuolle "walk together forever"-jutulle on tietysti Fred "The Fog" Shero, joka Philadelphia Flyerisin koutsina "sloganin" joukkueen kopin taululle ennen finaalia kirjoitti.

Flyers voitti Stanley Cupin ja slogan jäi elämään.

Kun Ville Nieminen voitti Colorado Avalanchen kanssa Stanley Cupin, niin hän vei isänsä haudalle kirjoitetun viestin, missä luki "we walk together forever". Ei ehkä alkuperäistä, mutta tunteellista ja hienoa.

Voittaminen tekee kipeää.

Sami Hurme kirjoitti...

Joo, muistelin myös, että se ei olisi Messierin omaa tuotantoa, mutta en voinut olla varma, kun tuo bloggaaja väitti muuta...

Mietin tätä asiaa vielä yöllä, kun katsoin Suomen peliä. Kuinka 37 sekunnissa voittajasta oli tulossa unohdettu häviäjä. Se käy nopeasti...

Nyt kävi kuitenkin hyvin.

Hitto! Lätkä on kyllä hieno peli ja tuossa kaukalossa se näyttää entistä hienommalta.

Anonyymi kirjoitti...

Ville kyllä säälittää, kaikkea ei voi saada mestarikaan..Uskon että Villen isä kuitenkin tietää...

Anonyymi kirjoitti...

Palloseuran tutkimushan taisi olla asiakkaille suoraan suunnattu tutkimus. Artikkelista voisi ainakin päätellä niin, koska siinä puhutaan valtaosan vastaajista käyneen peleissä jo vuosia. Jos näistä aktiiviasiakkaista vain tuo 80% suosittelee palveluja ystävilleen, tuo luku on huono ja tarkoittaa väistämättä sitä, että asiakasmäärät jatkavat laskuaan. Tuon luvun pitäisi olla yli 90%, jotta asiakasmäärä säilyisi, koska luonnollista poistumaa on joka tapauksessa.

Yrityspuolella tuo luku on, kuten sanoit, pelottavan huono. Tuon kyllä myös aistii turuilla ja toreilla (aamukahvilla). Ymmärtääkseni juuri tuo yritysmyynti, kausikorttimyynnin lisäksi, on ollut nyt akilleen kantapää. Yrityksistä ei ole pidetty huolta. Heiltä on vain otettu rahat. Tuo ei voi jatkua pitkään. Parina viime vuotena tuo sama temppu on tehty katsojille.

Puhutaan paljon uudistuksista, mutta mitään ei tapahdu. On sopimuksia, joita ei ole. Muutetaan pelitapahtumaa, joka ei muutu. Haetaan ykköskenttää, jota ei tule. Aloitetaan akatemiaa, joka ei ala. Puhutaan kivien pesemisestä, joita ei kuitenkaan pestä... Asiakkaita siis petetään yhä uudelleen, joten kelkan kääntäminen on vaikeaa, ellei yritysjohdossa ja -kulttuurissa tapahdu erittäin isoja muutoksia, jotka myös näkyvät.

Toivottavasti tuo tutkimus avaa edes hieman jonkun silmiä.

Sami Hurme kirjoitti...

Mahdollisesti juuri noin...

Me teetämme asiakastutkimuksia säännöllisesti eri asioista.

Joku asiakkaistamme saattaa olla sitä mieltä, että asioita tutkitaan liikaakin, mutta tuolloin voi tietysti jättää vastaamatta, jota en kuitenkaan toivo enkä suosittele.

Jokainen tutkimus, jonka olemme tehneet, on ollut erittäin hyödyllinen, koska niistä löytää aina jotain, millä tuotetta voi parantaa.

Tutkittu tieto on aina parempi kuin mutu, koska tutkitun tiedon virhemarginaali on joka tapauksessa pienempi kuin mutun.

Odotellaan, josko tuon tutkimuksen tulokset oikeasti julkaistaan, jonka jälkeen pystyy myös omia ajatuksia peilaamaan tutkimustuloksiin.

Voihan myös olla niin, että valtaosa ajattelee eri tavalla kuin minä, eikä mitään tarvitse muuttaa...