Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työyhteisö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työyhteisö. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. toukokuuta 2022

Sunnuntain tuplapalkka

Taas käydään julkisuudessa ja sosiaalisen median kanavilla keskustelua pyhäpäivien tuplapalkasta, onko se tarpeellinen ja jos on, niin kenelle ja pitääkö sen enää olla lakiin kirjattuna vai voisiko se olla alakohtainen. Mielipiteitä on monia ja minullakin on omani. Olen osallistunut myös keskusteluihin aiheesta.

Mielestäni liikunta-alalla nimenomaisesti, pyhäpäivistä maksettavalla tuplapalkalla on työllisyyttä vähentävä vaikutus. Väitän, että liikunta- ja palvelutarjonta olisi olennaisesti parempi kuntokeskuksissa pyhäpäivinä, jos pyhäpäivästä ei olisi pakollista maksaa kaksinkertaista palkkaa. Pyhäkorotus on merkittävin syy siihen, että ryhmäliikuntaohjaajista ja personal trainereista on tullut yrittäjiä, toimeksiantosopimuksella toimivia, sen sijaan että olisivat työsuhteissa.

Ei ole järkevää palkata ohjaajaa, jota ei voi käyttää pyhäpäivänä, yhtenä parhaimpana päivänä. Ei voi käyttää, koska ryhmäliikunnan tai valmennuskerran kate ei kestä sitä eikä tuplakorvausta voi oikein jyvittää arkiohjauksiinkaan. Tämä on vapaa-ajan ala, olemme pääasiassa töissä, kun muut ovat vapaalla. Tämä on syytä muistaa jokaisen, jo alalle kouluttautuessaan. Ei liikunta-alalle hakeuduta pyhälisien vuoksi. Tosin en usko, että hoito- tai millekään palvelualallekaan hakeuduta mahdollisten lisien vuoksi. Alalle kouluttautumiseen on ihan muut syyt.

Pyhäkorotuksen voisi helpostikin poistaa laista. Työ on muuttunut olennaisesti, erityisesti aukioloaikojen vapautuessa, palvelutuntien lisääntyessä merkittävästi. Pyhäkorvausta ei ole enää syytä pitää pakottavana, lainsäädännössä määriteltynä, koska pyhät ovat menettäneet sen merkityksensä, joka niillä on ollut, lakia säädettäessä. Eihän laista poistaminen tarkoita, että se poistuisi minkään alan työehtosopimuksesta. Toki sen se voi aiheuttaa, että siitä tulee neuvottelukortti, mutta jos se kortti joskus jostakin työehtosopimuksesta pelataan pois, tilalle on varmasti tullut jotain parempaa, työntekijän kannalta. Ja jos ei ole, lisä ei ollut niin merkittävä, kuin sen on kuviteltu olevan ko. alalla.

Muutamia vuosia sitten oli parikymmentä personal traineria johdettavana, työsuhteessa. Meillä ei valmennettu pyhäpäivisin, vaikka se on yksi parhaista ja halutuimmista valmennuspäivistä. Kokeilimme myös pyhävalmennusten korotettua hintaa, mutta asiakkaat eivät ainakaan silloin olleet valmiita maksamaan pyhävalmennuksesta latiakaan enempää, kuin muina päivinä. Ennemmin sijoiteltiin ne valmennukset halvempiin päiviin, koska se oli mahdollista. Vaikka isoja ennätyksiä tehtiinkin, oltaisiin tehty vielä isompia, jos valmennukseen olisi voinut käyttää 7 päivää viikosta, 6 sijaan. Valmentajathan olisivat halunneet valmentaa ihan peruspalkalla, mutta se ei ollut mahdollista. Se olisi ollut laitonta eikä sitä kierrä millään.

Twitterkeskustelussakin tuli monta erilaista ehdotusta, miten tuota pyhäkorvausta voisi olevinaan kiertää, mutta poikkeuksetta ne kaikki viritykset ovat laittomia. Ei voi sopia mitään sellaista, ei edes missään työehtosopimuksessa, joka on huonompaa työntekijälle kuin mitä laki määrää. Kaikki keinotekoiset viritykset ovat lain kiertämistä. Ne on varsin helppo tunnistaa.

Valveutunut yrittäjä ei jätä koskaan ilmoille sellaista riskiä, että joku työntekijöistä voisi jälkikäteen pyytää korvauksia jostakin tällaisesta keinotekoisesta järjestelystä. Korvausvelvollisuus säilyy takautuvasti vähintään kaksi kalenterivuotta. Siinä puhutaan äkkiä isoista rahoista, kun työntekijä alkaakin soutaa venettä eri suuntaan, syystä mistä tahansa. Vaikka kuinka ollaan herrasmiessopimusta tehtäessä samassa veneessä, mikä tahansa puhuri voi muuttaa soutusuunnan ja sen jälkeen yrittäjällä on vain hävittävää.

Henkilökohtaisesti ottaisin mieluummin ihmisiä työ- kuin toimeksiantosuhteeseen. Ottaisin jo pelkästään direktio-oikeudellisista syistä ja siitä, että vaikka toimeksiantosuhteen ja työsuhteen erot ovat verotuksellisessa mielessä varsin selviä, menevät nämä Verohallinnon syventävät ohjeet Palkka- ja työkorvauksesta helposti sekaisin ja veteen piirretyksi rajaksi, lisäten riskialttiutta sille, että toimeksiantosuhde tulkitaankin työsuhteeksi, jopa vuosien jälkeen. Näissä kannattaa olla tarkkana, kun toimeksiantosopimuksia sorvaa. 

Pyhäpäivä on hyvä päivä liikkua ja liikuttaa ihmisiä. Se varmasti huomattiin taas eilen, helatorstaina, kun ihmiset pääsivät liikkumaan vaikka keskellä päivää, jos tarjontaa oli. Itselläkin oli tupa puolen päivän aikaan jokaista asiakaspaikkaa myöden täynnä. On harmillista, että pyhäpäivän tuplapalkka vähentää näitä mahdollisuuksia, vaikka toki ymmärrän, että eilen oli varmasti kiva saada tuplasti parempi palkka kuin ensi tai viime torstaina. Mutta hulluahan sen on.

Herätään sunnuntaina aikaisin ja menään treenille, sanoi ei kukaan koskaan

torstai 29. maaliskuuta 2018

Johtajuus on muuttunut

Olen päässyt käymään hyviä keskusteluja yrittäjien ja johtajien kanssa johtajuudesta, pitämissäni konsultaatiotilaisuuksissa. Johtajuutta on vaikea hahmottaa, varsinkin kun suomen kielessä leader ja manager tarkoittavat samaa asiaa, kuten kirjoitin runsas vuosi sitten, Johtaja vai johtaja -tekstissä.

Johtajuus on muuttunut. Tuloksia tehdään nykyään ihan eri metodein, kuin vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Jonkun mielestä johtajuus on muuttunut lässymmäksi ja työntekijät herkimmiksi. Voi olla, mutta minä näen asian niin, että johtajuus on muuttunut ja tulee muuttua inhimillisemmäksi ja positiivisemmaksi. Uskon, että sillä saa parempia tuloksia. Olen sen todistanut itselleni monta kertaa, joten kaikki tähän viittaava kirjallisuus ei ole sekään hölyn pölyä.

Yhdessä keskustelussa otin esiin jääkiekkovalmennuksen. Otetaan esimerkiksi neljä ansioitunutta valmentajaa:

  • Hannu Jortikka
  • Raimo Summanen
  • Jukka Jalonen
  • Erkka Westerlund
Jokainen vähääkään jääkiekkoa seurannut tietää näiden valmentajien meriittejä. Vaikka ei olisi hirveästi seurannutkaan, saattaa näistä henkilöistä olla jonkinlainen mielikuva, jopa heidän valmennusmetodeistaan. Jokainen on ansioitunut, mutta päässeet menestykseen eri tavoin. Kenen valmennettavana juuri sinä haluaisit olla ja miksi?

Johtaa voi edestä, takaa, sivulta, ylhäältä tai alhaalta sekä positiivisuudella tai negatiivisuudella. Johtaa voi etsimällä virheitä tai etsimällä onnistumisia. Virheet voidaan käsitellä julkisesti tai kahden kesken, kuten myös onnistumiset. Joukkuehenkeä voi luoda pelolla johtaen tai yhdessä tekemällä. Yhteistä tavoitetta voi tukea Joukkueena mennään -mentaliteetilla tai heittämällä yksilöitä bussin alle. Kaikki nämä voivat toimia, mutta kumpaan sinä uskot? 

Kummalla tavalla haluaisit sinua johdettavan?

Meistä lähes jokainen vastaa noihin kysymyksiin samalla tavalla. Siitä huolimatta toistakin tapaa näkee ihan päivittäin. On vain tavattoman paljon helpompaa osoittaa virheitä kuin löytää onnistumisia. On paljon helpompaa käskeä kuin saada ihminen toimimaan oma-aloitteisesti. On helpompaa heitellä johdettavia bussin alle kuin ottaa itse vastuu johtamisestaan. On helpompi olla huonompi johtaja kuin parempi. On vaikea ymmärtää, että johtaja tarvitsee johdettaviaan paljon enemmän, kuin johdettavat johtajaansa. Yrittäjä tarvitsee työntekijöitään paljon enemmän, kuin työntekijät yrittäjää.

Mitä jos alkaisit virheiden etsimisen sijaan etsimään onnistumisia ja toisit niitä enemmän esiin? Uskon niitä kuitenkin olevan paljon enemmän, ehkä sen kymmenen kertaa enemmän, jotka positiivisuudellaan kumoavat yhden negatiivisuuden. Ei yksikään johdettava päätä aamulla, töihin lähtiessään, että aikoo olla huono työntekijä sinä päivänä. Ei kukaan päätä, että aikoo sössiä hommansa. Ei kukaan päätä jäädä jälkeen työpanoksestaan. Jokainen - ihan jokainen - haluaa olla työssään hyvä, joka päivä ja saada siitä kiitosta ja arvostusta.

Mitä jos käyttäisit johtajana jokaisesta työpäivästä edes 15 minuuttia positiivisten asioiden löytämiseen ja kertoisit niistä tiimillesi? Mitä se voisi tehdä yhteisöllenne? Voisiko tilanne mennä huonompaan vai parempaan suuntaan? Ja se vaatisi vain 15 minuuttia.

Et pysty luomaan positiivista ympäristöä negatiivisuudella


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tuntuuko pahalta palata töihin?

Elokuu ja lomat alkavat olla taas tältä kesältä lusittu, jos eivät jo ole. Millä mielellä sinä palaat työpisteellesi? Ottaako päähän? Onko lomaltapaluupaha, josta kirjoitin taannoin kolumnin Aamuset-kaupunkilehteen? Vai palaatko mielelläsi, energiaa täynnä, akut hyvin latautuneena, valmiina pitkään työputkeen?

Jos ahdistaa, kannattaa miettiä, voisiko elämällään tehdä jotain muuta. En tarkoita, etteikö sitä voisi harmittaa, että lomat on ohi ja kesäkin oli kylmä, vaan sitä, että harmittaa mennä töihin. Ne ovat eri asioita. Jälkimmäinen vaatii varmasti hieman lähempää tarkastelua, josko sille voisi tehdä jotain.

Kun viihdyt töissä, sinne on kiva mennä, lomankin jälkeen ja joskus jopa sen vuoksi. Mukavaa ja kivaa työympäristöä jopa hieman odottaa, jos työ antaa enemmän kuin se ottaa. Mukavia työkavereita on kiva nähdä. Mukavia pomojakin on kiva nähdä. Ainakin enemmän kuin niitä epämukavia.

Jos todellakin harmittaa mennä takaisin töihin, mieti, mitä tapahtuisi, jos et menisi. Mikä muuttuisi? Olisiko se katastrofi? Vai luuletko vain? Mitä tekisit elämälläsi? Olisiko se mahdollista? Riskitöntä tuskin, mutta olisiko se mahdollista? Jos olisi, miksi et muuttaisi elämääsi ja hakisi sellaista tekemistä, jonka pariin on mukava palata? Mitä tekisit ilmaiseksi, kuten tovi sitten kirjoitin.

Tarvitsetko sinä lomaltapaluurahan, palataksesi töihin? Tai nykyäänhän tuota nimitetään lomarahaksi, ehkä juuri siksi, että sen saa siihen oikeutetut kuin Manu illallisen, työehtosopimuksen tai muun erillisen sopimuksen perusteella, vaikka eivät palaisikaan töihin ajallaan. Tiesitkö, että lomaltapaluuraha keksittiin juurikin siksi, että työntekijät palaisivat ajallaan lomiltaan takaisin töihin? Että ryyppy- ja muut putket katkeaisivat, kun pitäisi olla taas sorvin ääressä. Jättäisikö joku nykyään palaamatta lomalta töihin, jos ei saisi lomarahaa? Jättäisitkö sinä?

Joka tapauksessa syksy on täällä ja työt häiritsevät jälleen vapaa-aikaa. Tämä blogikin aktivoituu jälleen, kesän jäljiltä, kun tekin olette palanneet koneidenne ääreen. Tiedän, että monella odottaa järjetön loman jälkeinen työkuorma, jonka alle voi helposti jäädä, jos ei toimi järkevästi. 

Ensimmäisenä vinkkinä annan sen, että siirrä kaikki lomasi aikana tulleet sähköpostit omaan lomalaatikkoon, lukematta niistä yhtäkään. Mikään ei kaadu, vaikka tyhjäisit inboxisi tyystin ja aloitat syksyn tyhjällä laatikolla. Kyllä joku varmasti kysyy jonkin meilin perään, jos on tarpeen ja löydät sen lomalaatikosta. Mutta usko, ei kysy. Eikä mitään katastrofaalista tapahdu. Ole rohkea!

Oikeasti, nyt heti siirrät kaikki loman aikana tuleet sähköpostit pois inboxista, lomalaatikkoon ja nautit tyhjästä taulusta. Sitten hoidat jokaisen meilin heti, kun se saapuu. Luet meilin vain kerran ja hoidat sen maaliin. Älä ikinä jätä niitä roikkumaan inboxiin. Mieti, paljonko aikaa kuluu, kun selaat niitä tunneittain ja tunnet stressin nousevan. Voit tehdä nyt kaiken toisin, jos vain haluat. Siksi on kiva palata töihin.

Tarvitsen kuuden kuukauden loman,
kaksi kertaa vuodessa

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Arvostus korreloi työsuhteen pituuteen

Milloin viimeksi koit arvostusta töissä? Onko siitä pitkä aika? Oletko tuona aikana miettinyt työpaikan vaihtoa? Mitä pidempi aika viimeisestä arvostuksen kokemuksestasi on, sitä ilmeisemmin olet miettinyt työpaikan vaihtoa.

Kun sinua ja työtäsi arvostetaan, todennäköisimmin viihdyt työssäsi. Meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee arvostusta, vaikka osa meistä ei sitä näytäkään ulos päin. Arvostus on siitä jännä veijari, että usein sen olemassaolon huomaa vasta, kun sitä ei ole. Arvostusta ei välttämättä tule ajateltua, ennen kuin tajuaa sen loppuneen tai että sitä ei koskaan ollutkaan. 

Jokainen huomaa jossakin vaiheessa arvostuksen puutteen, jos sen puutetta on. Tuon huomion jälkeen alkaa lähtölaskenta ja työnhakusivustojen selailu sekä ajatus CV:n päivittämisestä. Tuo viimeinen on muuten jo varma merkki siitä, että lähtö on edessä.

Arvostus saa meidät kokemaan itsemme tarpeelisiksi. Hyvän itsetunnon yksi peruskivistä on tuntea itsensä tarpeelliseksi. Kun saa terveellisen määrän arvostusta, sen rakentumalla itsetunnolla on mahdollisuus kehittyä terveeseen suuntaan. 

Siirappiset, teennäiset imartelut ovat taas asia erikseen. Ne eivät ole arvostusta. Arvostusta ei voi opetella lukemalla kirjoja tai edes tätä blogia. Arvostus tulee ihmisen sisältä ja mikäli ihminen on rikki sisältä, hän tuskin kykenee aitoon arvostukseen. Tämä on vähän kuin happinaamari lentokoneessa; Jos et laita sitä ensin itsellesi, et voi auttaa muita.

Arvostusta kokeva työntekijä pysyy työsuhteessa sitä pidempään, mitä enemmän ja useammin hän kokee itsensä arvostetuksi. Samahan pätee parisuhteissa ja käytännössä kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Hyvä ihmissuhde perustuu aina merkittävältä osin arvostukseen. Samoin on esimies-alaissuhteissa.

Johtaja voi osoittaa arvostusta monella eri tavalla. Työntekijän aito kuunteleminen on varmasti helpoin tapa osoittaa arvostusta. Läsnäolo on arvostusta. Kun johtajalla on aikaa työntekijöille, nämä kokevat arvostusta. Arvostaminen ei tarkoita palkitsemista, vaikka tavattoman moni näkee nuo synonyymeinä. Arvostus on arjen teoissa. Ari Rämö listasi taannoin blogissaan työyhteisössä näkyviä arvostuksen esimerkkejä:
  • tervehtii töihin tullessa kaikkia
  • hymyilee ja on ystävällinen
  • katsoo silmiin puhuessaan
  • kuuntelee aidosti mitä toisella on sanottavaa
  • jaksaa kuunnella lauseet loppuun ilman että tunkee omaa mielipidettä väliin
  • haluaa tietää ja ymmärtää miksi toinen ihminen ajattelee niinkuin ajattelee
  • lopettaa kaiken muun tekemisen keskustelun ja kohtaamisen ajaksi
  • ei räplää kännykkää toisen puhuessa
  • antaa toisen oikeasti olla sitä mieltä mitä on
  • toisen esittämä ongelma on oikeasti totta
  • toisen esittämä idea on oikeasti huomioitava
  • ryhmässä kaikkien mielipiteet huomioidaan
  • ryhmässä kaikkia kuunnellaan
  • antaa aikaa toiselle
  • tekee kaikkensa auttaakseen toista
  • ei ole kiire minnekään
  • rauhoittuu kohtaamiseen aidosti
Tunsitko piston sydämmessä? Niin minäkin.

Jos et anna arvostusta niille, jotka sitä ansaitsevat,
he lopettavat tekemästä sitä, mitä sinä arvostat

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ihminen nimen takana

Tiedätkö vanhempiesi nimet? Entä muiden läheisten? Ystävien? Kavereiden? Varmasti, mutta entä naapurien? Samassa talossa tai kadulla asuvien nimet? Mahdollisesti et.

Me tiedämme meille tärkeiden ihmisten nimet. Ihmiset ovat meille eri tavoin tärkeitä ja osa enemmän ja osa vähemmän tärkeitä, mutta kaikkien tärkeiden ihmisten nimet me tiedämme. Oikeastaan päivänselvä asia, eikö vain?

Olemme myös kiinnostuneita meille tärkeistä ihmisistä. Heiltä kysytään, miten he voivat, mitä heille kuuluu, voiko heitä auttaa jotenkin, heitä on kiva nähdä. Tärkeillä ihmisillä on merkitystä meidän omaan elämään. Me haluamme heidän vaikuttavan elämäämme.

Miten työyhteisössä? Eikö niin, että työntekijöiden pitäisi olla johtajille tärkeitä? Työkavereiden pitäisi olla toisilleen tärkeitä? Pomojen pitäisi olla tärkeitä alaisilleen? Vai pitääkö?

Työhyvinkonsultit - minäkin - ovat sitä mieltä, että työyhteisöissä pitää välittää sen jäsenistä. Ovat oikeassa - minäkin. Se lisää merkittävästi työhyvinvointia ja sitä kautta myös yrityksen tulosta. Tästä on jo olemassa niin paljon tilastoja, esimerkkejä, tarinoita ja kirjoja, että jokainen valveutunut johtaja ja yrittäjä on ymmärtänyt tämän.

Tiedätkö sinä alaistesi nimet? Entä työkaverien, samassa organisaatioissa toimivien nimet? Esimiestesi nimet? Heidän esimiesten?

Hyvä johtaja ja hyvä työntekijä tietää nuo. Erinomainen johtaja ja työntekijä tietää myös näiden ihmisten läheisten nimet ja mitä heille kuuluu.

Koska olet oikeasti - siis ihan oikeasti - kysynyt työkaverilta, pomoltasi, alaiseltasi, keneltä tahansa työyhteisöösi kuuluvalta, mitä hänelle kuuluu? Entä mitä hänen puolisolle, lapsille, koiralle, kultakalalle tai vaikka pölykoirille kuuluu? No muistatko, mitä heille kuuluu?

Kohteliaisuutta on tietää ja muistaa ihmisten nimet, mutta välittämistä on tietää, mitä nimien takana oleville ihmisille kuuluu. Muistamisessa on voimaa, mutta välittämällä tehdään ihmeitä.

Minulta kysyttiin juuri muutama päivä sitten, mitä tekisin toisin, jos nyt alkaisin johtamaan jotain organisaatiota. Yksi vastaus tuli heti mieleen. Välittäisin ihmisistä aiempaakin enemmän ja olisin heistä kiinnostunut, muutenkin kuin työsuoritteen suhteen. Sen minä tekisin paremmin.

Jos ihminen kohtelee sinua,
kuten hän ei välittäisi sinusta,
usko häntä

tiistai 14. helmikuuta 2017

Johtaja vai johtaja

Kun katson englanti-suomi -sanakirjasta sanoja manager ja leader, molempien suomennos on johtaja. Molemmat ovat johtaja suomeksi, vaikka noissa on vinha ero.

Ei ole kuitenkaan yllättävää, että molemmat tarkoittavat suomeksi samaa. Meillähän suurin osa johtajista ovat managereita, jo pelkästään tittelinsä perusteella. Jos jonkun johtajan käyntikortissa lukee managerin tai johtajan sijaan leader tai liideri, hän on keksinyt jotain hienoa, varsinkin jos on sisäistänyt toiminnassaan noiden kahden eron. 

Koripallovalmentaja Henrik Dettmann on tajunnut eron. Hän vaihtoi Suomen koripallomaajoukkueessa tittelinsä, kilven toimistonsa ovenpielessä, muodosta Valmennuksen päällikkö, muotoon Palvelija. Dettmann on leader.

Pikaruokaketjut eivät koskaan etsi liidereitä. He eivät voi etsiä. Pikaruokalassa tulee noudattaa sääntöjä. Siellä ei voi soveltaa ja keksiä uusia ratkaisuja paistaa pihvi ja tarjoilla se asiakkaille. Manager noudattaa sääntöjä. Manager huolehtii, että hänen alaisensa noudattavat sääntöjä. Manager ja hänen tiiminsä ovat tehtäväkeskeisiä.

Leader soveltaa ja antaa henkilökunnalle vapauksia. Leader näkee metsän puilta ja häntä kiinnostaa vain lopputulos, asiakaskokemus, johon hän antaa alaisilleen vapaat kädet tehdä siitä mahdollisimman hyvän. Itse asiassa hän motivoi tekemään siitä erinomaisen, nimen omaan antamalla vapauksia. Leaderiä ei kiinnosta, miten erinomaiseen burgeriin päästiin, jos asiakas oli burgeriinsa erittäin tyytyväinen.

Suomessa toimivat kuntokeskusketjut ovat menossa samaan muottiin, osan jo ollessa siellä vahvasti. Liidereillä ei ole enää tilaa ketjuissa, joissa erinomaista asiakaspalvelukokemusta tärkeämpää on noudattaa yhdenmukaisia sääntöjä ja manuaaleja. Kuntokeskusburgerinkin pitää olla jokaisessa ketjun paikassa samanlainen ja samanlaisilla välineillä ja metodeilla paistettu. Parempiin metodeihin ei saa lupaa eikä saa anteeksi, vaikka pääsisi parempaan lopputulokseen ketjun manuaaleista poikkeavilla toimilla. Parempaa ei saa tehdä, vaikka osaisi ja pystyisi.

Manager ei saavuta tiiminsä kanssa koskaan ennätyksiä. Se voi tehdä tasaistakin tulosta, mutta kaikki ennätykset jäävät kauas saavuttamattomiin. Leader taas takoo tiiminsä kanssa ennätyksiä toisensa perään, koska leader ja hänen tiiminsä ovat tuloskeskeisiä. Positiivinen asiakaskokemus ajaa sääntöjen edelle ja positiiviset asiakaskokemukset tuovat tulosta, poikkeuksetta.

Managerilla on alaisia, leaderillä seuraajia. Olennainen ero työyhteisön hengessä. Alaiset tekevät, kuten manager sanoo, tai ainakin yrittävät näyttää tekevänsä. Seuraajat taas tekevät, kuten asiakkaille on parasta ja he todellakin tekevät niin, kuten parhaimmaksi näkevät, koska leader uskoo heidän pystyvän siihen. Manager tarvitsee manuaalipatteriston tuekseen, kun leader nojautuu vain arvostukseen ja luottamukseen tiiminsä panoksesta.

Pikaruokaravintola ei koskaan tarjoa gourmet-aterioita ja siihen on juurikin syy säännöissä ja manuaaleissa. Gourmet-annoksia ei tehdä keittokirjasta. Toki on ymmärrettävää, että pikaruokapaikka ja kuntokeskusketju etsii vain managereita, koska molemmat tavoittelevat vain hyväksyttävän hyvää asiakaskokemusta, mahdollisimman laajalla rintamalla, ei niinkään niitä yksittäisiä uskomattoman hyviä gourmet-kokemuksia. Managereita on tavattoman paljon helpompi löytää, kuin liidereitä. Ja halvempi. Manager suostuu manuaalin vahtijaksi halvemmalla, kun liideri ei suostu eikä taivu siihen mistään hinnasta.

Management ja leadership ovat siis täysin kaksi eri asiaa, vaikka molemmat kääntyvät suomeksi johtajuuteen. Ymmärrätkö sinä noiden eron? Jos et ymmärrä, älä nosta rimaa turhan ylös. Se tippuu kuitenkin.

Leader näyttää tien, manager liikennemerkit

perjantai 10. helmikuuta 2017

Valvottaako pomosi?

Mieli ja aivot tarvitsevat unta. Tarvitsemme unta uuden oppimiseen ja muistamiseen sekä tietysti väsymyksen poistamiseen. Meistä jokainen tietää väsymyksen ja pirteyden eron, työelämässäkin.

Aivot käsittelevät unen aikana edellisen päivän tapahtumia, lajittelevat niitä ja tallentavat tapahtumia pitkäkestoiseen muistiin. Unen aikana käsitellään myös päivän aikana läpikäytyjä tunteita, myös niitä, jotka jäivät huomiotta päivän aikana, joihin ei ollut aikaa tai muita resursseja käsitellä.

Mitä, jos pomosi kummittelee unissasi? 

Jos pomo on reilu, alainen nukkuu paremmin, kertoi Helsingin Sanomat. Työstressi ja epäoikeudenmukainen johtaminen todella lisäävät unihäiriöitä, selviää Työterveyslaitoksen tutkimuksesta:
Jos esimies kohtelee alaisiaan tasapuolisesti ja reilusti, he nukkuvat paremmin.
Jos työntekijöillä taas on työstressiä ja tunne epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, uni alkaa kärsiä.
Oliko tämä yllätys jollekin?

Me vietämme keskimäärin kolmanneksen päivästämme töissä. Jos saamme siellä epäreilua kohtelua, se vaikuttaa väistämättä kahteen muuhun päivän kolmannekseen, uneen ja vapaa-aikaan, kummassa tahansa järjestyksessä ja varmasti yhtä aikaa.

Ajaudumme siis oravanpyörään, jossa emme saa nukutuksi, kun pomo on piilossa unissamme. Emme jaksa herätä töihin, kun emme ole nukkuneet. Emme jaksa töissä sitä pomoa, joka on kummitellut jo koko yön, emmekä oikein sen vuoksi sitä työtäkään. Emme jaksa vapaa-aikaakaan, perhettä, läheisiä, mitään, koska pomo valvottaa öisin.

Kaikki työyhteisön ongelmat – työstä johtuva unettomuuskin – ovat seurausta johtamisen ongelmista, huonoista johtajista. Tätä ei pysty selittämään kauniiksi. Eikä sitä voi laittaa työntekijöiden syyksi.

Johtajat saavat aina ansaitsemansa alaiset. Huonot johtajat eivät vain ymmärrä tuota faktaa.

Unen tehtävät pähkinänkuoressa Mielenterveysseuran mukaan:
  • Palauttaa elimistön voimatasapainon ja lataa akut.
  • Ehkäisee stressiä, ylläpitää vastustuskykyä ja torjuu sairauksia.
  • Ylläpitää aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tasapainoa.
  • Palauttaa henkisen voiman ja vireyden.
  • Auttaa käsittelemään tunteita.
  • Ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä.
Mitä unta sinä näit viime yönä? Menikö se näin:

... Silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa, kaikkien kanssa vehtaan ...

Vai oliko pomo sittenkin unesi kapellimestari?

Uni on parasta meditaatiota