tiistai 26. huhtikuuta 2011

Foliohattuja jaossa

Kauhea kohu. Hirvittävä poru. Järkyttävää. Minuuteni ja koskemattomuuteni sekä oikeuteni on viety. Haastan kaikki oikeuteen.

Tuliko oikeasti jollekin yllätyksenä, että älypuhelimet tallentavat paikkatietoja? Nehän ovat tehneet niin käytännössä aina. Sen ei suinkaan pitäisi olla yllätys ainakaan niille, jotka ovat ymmärtäneet puhelimessa olevan GPS-paikannuksen mahdollistava ominaisuus. Sen ei pitäisi olla yllätys yhdellekään, joka on älypuhelimessaan käyttänyt jotakin paikannukseen perustuvaa ohjelmaa.

On mielestäni aivan selvää, että puhelimen rekisteristä saa paikkatiedot ulos. Näen sen ainoastaan positiivisena asiana, mutta minä en käykään hämärissä paikoissa. Seuraamalla minua Twitter'ssä, Facebook'ssa, Gowalla'ssa, Foursquare'ssa, Tumblr'issa, Path'ssä tai varjona perässä, näet suurimman osan paikoista, joissa kulloinkin olen. Minua ei paikannus häiritse. Minulla ei ole sen suhteen salattavaa. Ymmärrän toki, että kaikki eivät halua muiden tietävän, mitä harrastaa ja missä piireissä pyörii.

Nythän on nähtävästi niin, että paikkatiedot eivät lähde puhelimesta mihinkään, vaan ne säilötään vain laitteeseen (ja varmuuskopioihin). Näin ainakin kerrotaan, joskin muutakin epäillään Mitä sitten, vaikka ne lähtisivät puhelimen valmistajalle? Jos minun paikkatietoni auttavat kehittämään jotain palvelua, niin siitä vain. Selvää lienee se, että paikkatietoja tullaan käyttämään paikkatietoihin kohdennetussa markkinoinnissa, jota odotan suurella mielenkiinnolla. Muistatteko Minority Report -elokuvan kohtauksen ostoskeskuksesta? Ehkä tiedot on siksi laitettu entistä helpommin saataville.

Omat paikkatiedot ainakin Applen laitteesta saat näkyviin tällä aplikaatiolla. Saat myös kytkettyä paikkatallennuksen pois, niin halutessasi. Tosin tuolloin kaikki paikannusta hyväksikäyttävät aplikaatiotkin lakkaavat toimimasta kuten niiden kuuluu. Pois kytkeminen ei kuitenkaan lopeta nyt kyseessä olevien, ilmeisesti puhelinverkkolinkkeihin perustuvaa paikkatietojen kirjaamista. Ne tallentuvat yhä normaalisti. Jos kuitenkin pelkäät paikkatietojesi paljastuvan, voit ainakin salata varmuuskopiot. Jos puhelimen tiedot kiusaavat, Applen laitteessa niistä näyttäisi pääsevän eroo jailbreakin jälkeen asennettavalla ohjelmalla. Muista kuitenkin laittaa foliohattu ensin syvemmälle päähän.



On myös todettu, että kyseiset tiedot eivät läheskään aina vastaa todellisuutta, vaan ne voivat heittää jopa kilometreillä. Tämä lienee sekä hyvä, että huono asia, tilanteesta riippuen.

Aihe tuntuu joka tapauksessa olevan taas huikeaa draamaa. Yhdysvaltojen kongressissakin on herätty. Jopa Saksassa ollaan kysymysmerkkinä. Foliohattujen yhteiskunta on taas takajaloillaan isoveljen valvonnan alla. Toista on heristely silloin, kun ratkotaan rikoksia puhelimien paikkatietojen avulla. Onhan noista paikannustiedoista apua myös lasten seuraamiseen tai hunningolla pyörivän puolison paikantamiseen.



Helpoin tapa on päästä tästä ongelmasta eroon on tuhoamalla kaikki omat matkaviestimet ja lopettaa niiden käyttö kokonaan.

[Aiheeseen liittyen: Foursquare - Mikä se on? / Ilmainen Wi-Fi]

BTW Gowalla, Foursquare ja Facebook Places alkavat selvästi kiinnostamaan koko ajan suurempaa joukkoa Suomessa. Täällä rapakon takana varsinkin Foursquaren takaa saatat löytää ihan loistavia tarjouksia kirjautuessasi johonkin paikkaan. Törmäsin myös aplikaatioon, joka kirjaa sinut automaattisesti suosikkipaikkoihin ja myös ulos sieltä. Tuo data voisi olla mielenkiintoista kuntokeskusyrittäjän näkökulmasta. Saisi ainakin tilastoa siitä, kuinka pitkään keskimäärin asiakkaat viettävät aikaa keskuksessa. Näen paikkaan perustuvassa markkinoinnissa todella suurta potentiaalia. Potentiaalia on paljon, koska tämä markkintointikanava perustuu pitkälti vastaanottajan vapaaehtoisuuteen - ainakin vielä.


torstai 21. huhtikuuta 2011

Hifistelyä

Kevät on erilaisten treenimetodien vertailun kulta-aikaa. Joku haluaa kesäksi kuntoon, toinen syksyllä alkavaan sarjaan mennessä. Osalla puhaltavat tavoitteiden saavuttamiseksi uudet tuulet, osa tahkoaa vanhoilla metodeilla, varsinkin jos on kokenut ne hyviksi.

Viime viikon keskiviikon Aamusetissa sivusin hieman aihetta:
Kaverini kirjoitti Facebookissa, kuinka hän oli kuntoillakseen heilutellut lekaa, heitellyt autonrenkaita, kantanut hiekkasäkkejä, selättänyt norsun, paininut krokotiilien kanssa ja touhunnut kaikenlaisia muita äijämäisiä juttuja. Hän kertoi sen olevan todellista treenaamista. Ei ehkä vatsalihakset näy, mutta äijä pysyy kertomansa mukaan kunnossa. Samalla hän lähetti terveisiä kaikille hifistelijöille, jotka kuntoilevat kuntokeskuksissa ja istuvat höyrysaunassa treenin päälle. Hifistely kun ei ole oikeaa treenaamista lainkaan.
Mitä jos ei halua olla maailman paras lekan heiluttaja? Tai edes hyvä siinä? Mitä jos ei halua nostella säkkejä tai heitellä ajoneuvojen renkaita? Mitä jos ei välitä, onko kahvakuula virallisen kisakuulan painoinen. Se voi silti olla painava. Mitä jos haluaa vain hyvää oloa ja hyvää omatuntoa? Hyvän olon voi saada muuallakin kuin kellarissa, pierun hajussa, autonrenkaiden keskellä. Ei kuntoilu askeettisissa oloissa tee siitä yhtään oikeampaa. Kuten ei tee höyrysaunassa istuminenkaan. Väärin kuntoilu on tuskin koskaan mahdollista.
Minä olen kaverin kategoriassa varmasti kuntoilun suhteen hifistelijä. Ymmärrän hyvin, että joku haluaa punnertaa kuin Rocky Siperiassa, mutta minä en halua. Olen mukavuudenhaluinen. Mukavuudenhaluni ei kuitenkaan tee kuntoilustani väärää tai vähempiarvoista. Olen varmasti hyvässä kunnossa, vaikka hifistelenkin. Vatsalihaksetkin erottuvat. Käytän jopa sykemittaria ja täytän netissä treenipäiväkirjaa. En kuitenkaan koe olevani niiden vuoksi huono kuntoilija. Näen vain asian eri tavalla. Voi olla, että häviän säkkien kannossa, mutta väitän kaverini jäävän kakkoseksi mitkä tahansa luistimet jalassa - säkkien kannossakin.
Kaikki kuntoilu on hyvästä. On aivan sama, millä tavalla ihminen huolehtii kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Pääasia, että huolehtii. En usko kenelläkään olevan kompetenssia arvostella toisen kuntoilumetodeja ja tavoitteita. Vatsalihasten näkyminen on aivan yhtä hyvä tavoite kuin lekan heittäminen kymmenen metrin päähän. Kuntoiluun ei välttämättä tarvita mitään apuvälineitä eikä erityistä paikkaa. Kuntoilla voi vaikka ilkosillaan. Suosittelen kuitenkin tekemään sen tuolloin sisätiloissa ja sulkemaan verhot. Jos et pysty menemään kyykkyyn ja nousemaan sieltä ylös 100 kertaa peräkkäin, et tarvitse lainkaan lisäpainoja tai muita välineitä harjoittelussasi. Oma painosi riittää tuolloin mainiosti kuntoiluvälineeksi.
Mitä tahansa teetkin, tee se kunnolla. Jos laistat kuntoilusta, tai jopa harjoitteista, petät ainoastaan itseäsi. Joukkueurheilussakin pitäisi armeijamaisten yhteisharjoitusten sijaan pyrkiä yhä enemmän omatoimisuuteen. Se onnistuu, jos joukkueen jäsenille saadaan selväksi kaiken lintsaamisen kostautuvan ensisijaisesti itselleen, jossakin muodossa. Joukkue on vain sijaiskärsijä, joka kuitenkin voi aina pistää rapakuntoisen hyllylle.

Hesari uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan liikunta määrää onnellisuuden.
Valtaosa kuntoliikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa harrastavista vastaajista kokee terveytensä hyväksi. He ovat myös onnellisia ja tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa. Lisäksi he kokevat työssään enemmän arvostusta ja ovat tyytyväisempiä ajankäyttöönsä kuin ne vastaajat, jotka harrastavat liikuntaa alle kerran viikossa.
Voin allekirjoittaa väiteen. Voin aina henkisestikin sitä paremmin, mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olen. En ole ainakaan kymmeneen vuoteen ollut näin hyvässä kunnossa ja samalla voinut henkisesti näin hyvin. Pienet elämäntapamuutokset ovat palkinneet.

[Aiheeseen liittyen: Täytyykö treenaamisen olla ikävää? / Elämä ilman aspartaamia / Virtaa on kuin ydinvoimalassa]

BTW M&M Kuntotalossa hifistellään kohta tällaisella laitteella:



Vapaan liikeradan harjoittelu myös laitteilla on kovaa valuttaa kuntoilumarkkinoilla. Kysy sinäkin seuraavassa Omaohjaajatapaamisessa, mitä sinä voisit tehdä tuolla laitteella. Saatat yllättyä sen tehosta, vaikka hifisteletkin.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Scream for me Fort Lauderdale

Iron Maiden Panthersien kotiluolassa, Sunrisessa. Olipa mahtava päätös päivälle. Yleisö ei hillunut ihan niin villinä kuin Suomessa, mutta tunnelma oli silti kerrassaan hieno. Vanhan kaartin biisit purevat yleisöön täälläkin parhaiten. Olen ollut paremmilla keikoilla, mutta myös huonommilla. Yleisö heräsi valtavaan huutoon jo pelkästään nähdessään The Trooperin takakankaan tulevan esiin.



Jenkkityyliin hallin parkkipaikalla oli vietetty pitkää päivää tailgate partyissä, grillaillen, juoden ja tietysti Iron Maidenin huutaessa autojen ämyreistä. Nämä bileet näyttivät jatkuvan keikan jälkeenkin. Voisiko tuollainen käytäntö istua Suomeen? Olin ajoissa hallilla ja tuota touhua oli hieno seurata. Omanlaistaan fanikulttuuria.

Halli oli käytännössä loppuun myyty. Löysin ihan loistavan lipun kohtuuhintaan Stubhub.com'sta. Suosittelen sitä, jos haet lippuja Jenkeissä loppuun myytyyn konserttiin. Jälkimarkkinat toimivat ihan loistavasti, kuten toimii myös lippukauppa areenojen ulkopuolella. Ei siis kannata koskaan huolestua, ettei pääsisi jollekin keikalle. Joku myy aina lipun jossakin.

Nopealla yleisöanalyysillä väittäisin Suomessa olevan huomattavan paljon enemmän naisia katsomossa. Iron Maidenin kaltainen metallimusiikki on selvästi miesten juttu täällä. Nuoremman kaartin faneja oli myös yllättävän vähän. Metalli ei selvästikään siirry täällä isältä pojalle, kuten meillä.

Järjestelyissä huomattavaa oli se, että ei (taaskaan) ollut mitään turvatarkastuksia halliin mentäessä. Mitä ihmettä Suomessa etsitään rokkikansalta? Olen kiinnittänyt tuohon aikaisemminkin huomiota. Hallista lähtiessä taas virkavaltaa on joka nurkassa ja mutkassa. Poliisiautojen valot vilkkuvat joka paikassa. Liikennettä ohjataan. Kävelijät pidetään ruodussa. Todella ammattimaista joukkojen käsittelyä. Sitä on ilo seurata.

Bruce osaa ottaa yleisön, vaikka väitänkin kerran kuulleeni,
Scream for me Orlando. 
Pari tunteikasta puhetta. Varsinkin ennen Blood Brothers -kappaletta höpisty tasa-arvoisuusjulistus sai yleisöltä lämpimän vastaanoton.

Fort Lauderdalen keikkapaidan selässä oli mielenkiintoinen teksti, vapaasti käännettynä:
Oliko tämä albatrossin viimeinen lento? Jos oli, minä olin siellä.
Final Frontier -kiertue. Onko sittenkin niin, että Iron Maiden on laittamassa kitarat koteloon tämän kiertueen jälkeen? Sitä ennen heilutaan kuitenkin Helsingissä bändin tahtiin heinäkuussa. Tunnelmia tulossa lisää YouTubeen. Saatan tehdä jopa koosteen keikasta, jos viitsin.

[Aiheeseen liittyen: Sonisphere 2010 / Iron Maiden Helsinki ]

BTW Viikon päästä samalla areenalla hulluttelee Charlie Sheen. Olen ihan kahden vaiheilla, käynkö katsomassa sen. Ilmeisesti siitä on pidetty, koska liput tuntuvat menevän kuumille kiville. Sitä on Winning, Warlockin tapaan.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Nokiaa jalkoihin

Koska Nokiaa kampitetaan monesta suunnasta, heitän ilmaan ajatuksen, että ehkä Nokia voisikin hetken keskittyä potkuvälineisiin, joilla heitä potkitaan nilkkoihin. Itse asiassa he voisivat hetkeksi palata juurilleen ja valmistaa retrohenkisesti kumisia välineitä, joilla potkia muita jalkoihin.

Kumisaappaat ovat tämän hetken hittituote. Katselin lentokoneeseen mennessä, kun yhdellä selvästi muotitietoisella naisella oli Burberryn kuviolla verhoillut kumisaappaat jalassa. Toivoin, että hän ei istu lähellä ja ota kumppareitaan jalasta koneessa. Tuli armeijamainen haju mieleen. Se on aika miehinen nenänkutittaja.

Kaikilla varteenotettavilla muotitaloilla tuntuu olevan nyt valikoimassaan kumisaappaat. Löytyy Kate Spade'a, Michael Kors'ia, Pradaa, siis ihan kaikki.

Kumpparit ovat kuuminta hottia näköjään myös täällä Floridan auringossa. Täällä ne lienevät todella kuumat, siis ainakin käyttää. Käsittämätöntä, miten joistakin perinteisistä jalkineista voi yhdessä yössä tulla hitit. Niin kävi joskus Hush Puppies -jalkineille jenkeissä ja Reinoilla meillä härmässä. Nyt on kumisaappaiden vuoro. Kuka hemmetti käytti niitä ekaksi ja loi tämän trendin? Hush Puppies lähti uuteen lentoon pienen porukan saattelemina, New Yorkin klubeista. Reinot varmaan Tampereen torilta.

Hunter lienee seuraava UGG jalkinemarkkinoilla. Hunter taitaa nyt olla muotitietoisen The Saapas.

Nokia voisi hyvin olla nyt aallon harjalla ja lanseerata legendaariset kumisaappansa puhelinbrändin alla. Alkuperäisen ja ainoan oikean saappaan lisäksi voisi leikitellä sinisellä värillä ja uudella logolla. En pitäisi lainkaan mahdottomana, että joku tepastelisi sinisillä saappailla, joissa lukisi valkoisella NOKIA isolla varressa, pystysuuntaan, koko varren mitaltaan. Hipster-maailma on siitä ihmeellinen, että ei koskaan tiedä, millainen vihainen lintu lyö läpi. Nokian rynniminen takaisin kumisaapasmaailmaan olisi ihan loogista.

Tosin, Nokia voi tapansa mukaan olla jo myöhässä, vaikka seuraavassa isossa uutisessa saatetaankin antaa saapasta monelle. Irtisanomislahjaksi voisi sitten antaa ironisen muodikkaat kumisaappaat.

Mahtavatkohan minun vanhat saappaani olla tallessa vanhempieni luona? Olisihan se aika hienoa osoittaa taas katu-uskottavuutensa käännettyjen saappaanvarsien teksteillä. Niihin olisi voinut nyt myydä vaikka vaalimainoksia. Ennen niihin kirjoitettiin bändien nimiä, nyt voisi lukea vaikka PerSut potkii, Demarit monottaa, Keskustalta kenkää, Kokoomus kopistelee... Keksi itse lisää...

[Aiheeseen liittyen: Tuoteasettelua - Adidas / Rebel Spirit ]

BTW Aamulenkki rannalla, auringon noustessa [x]
Aamupalaksi Puplixista ostettu sub [x]
Paikallisuutiset, CNN ja ESPN [x]
Lippu huomiselle Iron Maidenin keikalle respasta [x]
Rannalle aurinkotuoliin [x]
Suihku ja hetki sitcomia; Everybody loves Raymond [x]
Galleria mall [x]
Papa John's pizzaa [x]
Kanavasurffailua [_]
Unta meren kohinassa [_]
Elämä on taas tovin raiteillaan.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Yllätä asiakkaasi

Asiakkaan yllättäminen on liiankin helppoa. Ikävä kyllä, yllätys on yleensä asiakkaalle negatiivinen kokemus. Asiakkaan yllättäminen negatiivisesti on helppoa. Sen me osaamme kaikki. Positiivinen yllättäminen vaatii jo vähän ajatusta ja jopa taitoakin.

Ymmärrän yllättämisen vaikeuden erittäin hyvin. Sen vuoksi kävin pitkän ja vaativan neuvottelun M&M Kuntotalon toimitusjohtajan kanssa. Sain pitkään taivutella hänet mukaan tähän ajatukseen, jossa M&M Kuntotalo tarjoaa muille yrityksille välineen asiakkaidensa yllättämiseen.

Sain hänet suostuteltua painamaan kaikille halukkaille yrityksille lahjakortteja, joita nämä toiset yritykset voivat jakaa asiakkailleen halunsa mukaan. Kassa voi sujauttaa asiakkaan ostosten joukkoon mukavan yllätyksen, 35 euron arvoisen yllätyksen. 35 euron arvoisen liikuntalahjakortin, jolla saa M&M Kuntotalon liikuntapalveluja 35 euron arvosta.

Lahjakortteja on ollut maailman sivun, myös M&M Kuntotalossa. Tässä lahjakortissa on sellainen houkutteleva ominaisuus, että se ei maksa yritykselle latin latia. Ei dineroakaan, euroista puhumattakaan. Silti se on tuhannen taalan mahdollisuus yllättää asiakkaita ja antaa heille jotain pientä ekstraa. Kaikkihan me haluamme ekstraa, mutta emme halua maksaa siitä.

Mikä tahansa yritys, kukkakaupasta saapastehtaaseen, voi tilata lahjakortteja M&M Kuntotalosta haluamansa määrän. M&M hoitaa ne veloituksetta yritykselle. Yritys voi suunnitella lahjakortin itse tai se voidaan tehdä heidän puolestaan. Tilauskin on vaivaton. Tilauksen voi tehdä sähköpostilla, johon liittää valmiin A6-kokoisen materiaalin tai logon sekä tekstin, jonka lahjakorttiin haluaa. Yksinkertaista?

Ensimmäiset kortit menivät Putsplankille, joka pesee ja hoitaa autot ja veneet. Skanssin Rolls saa myös korttitoimituksen lähipäivinä. Samoin pari Teboilia. Mikäli sinä haluat yrityksellesi lahjakortteja, seuraavat toimitukset ovat toukokuussa. Tilaa ne nyt heti.

Asiakkaan yllättäminen ei ole nyt tämän vaikeampaa. Tämän parempaa hinta/laatu-suhdetta saa etsiä.

[Aiheeseen liittyen: Faneja vai katsojia / Hire the American Dream / The Breakthrough Company]

BTW Mikäli haluatte, toimitamme liikkeeseenne vielä oman postilaatikon, johon asiakkat voivat palauttaa lahjakorttinsa. Työntekijämme käy tyhjäämässä laatikon säännöllisin väliajoin. Mikäli et halua personoitua lahjakorttia, voimme toimittaa laatikon mukana, tai ilman laatikkoa, meidän näköisemme lahjakorttinipun.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Logomo.ka

Aseman kupeessa toimiva Logomo on ollut ilmeisen onnistunut viritelmä näin kulttuurin vuotena. Nyt näyttää siltä, että saamme Logomon lisäksi logomokan täksi vuodeksi. Huonolla tuurilla saamme niitä kaksin kappalein, eri sarjatasoilla.

Kirjoitin helmikuussa 2009 M&M Kuntotalon logosta, otsikolla
Ei nimi miestä pahenna.
Mekin olemme ajoittain harkinneet logon vaihtamista. Olemme harkinneet jopa nimen vaihtamista: 
Miksi me sitten olemme miettineet nimen muuttamista? Yksinkertaisesti siksi, kun olemme muuttuneet. 
Nimi voi myös olla rasite, varsinkin kehittyvillä markkinoilla oleville tuotteille ja palveluille.
Onneksi emme ole vaihtaneet nimeä ja olemme pysyneet perinteillemme ja logollemme uskollisina. Uskon, että siinä on osa voimaamme, vaikka joku voi hyvinkin ajatella päinvastoin. Älä kuitenkaan korjaa sitä, mikä ei ole rikki. Keskity niihin asioihin, jotka ovat rikki.

Viimeksi kun kävin mainostoimiston kanssa juttusilla, ensimmäisten palaverien jälkeen kuvittelin, että olemme toimiston kanssa samalla aaltopituudella. Olin jopa yllättynyt, koska kaikki aikaisemmat kokemukset olivat olleet surkeita.

Menin palaverien jälkeen kuuntelemaan esitystä, jolla tuotettamme piti myydä enemmän. Esitys alkoi sanoilla:
Olemme ajatelleet, että teidän pitäisi nykyaikaistaa logoanne. Olemme suunnitelleet teille kolme vaihtoehtoa.
Nousin tuolista ja kerroin palaverin päättyneen. En missään vaiheessa ilmaissut halua koskea logoon. Halusin ainoastaan myydä enemmän. Koin ehdotuksen loukkaavaksi kahdesta syystä:
  1. Minua ei kuunneltu sittenkään.
  2. Minä rakastan logoamme. Se on yhtä kuin yrityksemme. Älä loukkaa sitä ainakaan kysymättä.
Miksi mainostoimisto haluaa aina hyökätä logon ja värien kimppuun, jos siihen vainkin on mahdollisuus? Vastaus on selvä ja ymmärrettävä. Minäkin tekisin varmasti niin, jos minä olisin mainosmies. Hyvä mainosmyyjä osaa myydä tällaisen pommin yritykselle. Eikä häntä työstään voi syyttää.

Kun päästään vaihtamaan logoa, ansaan astuva yritys joutuu laittamaan kaiken uusiksi. Käyntikortit, kirjekuoret, kirjepaperit, leimasimet, valomainokset, lehtimainokset, lippalakit, kondomit, mustekynät, ihan kaikki. Jonkun pitää ne kaikki suunnitella.

Jonkun pitää myös suunnitella ja toteuttaa tämän logovaihdoksen ympärille kaikenlaista markkinointihässäkkää, jopa äänestyksiä, kun on ensin veloitettu muutamasta suunnitellusta vaihtoehdosta. Parhaassa tapauksessa äänestyksestä tehdään vielä julkinen, jolloin jonkun täytyy suunnitella eri kokoisia ja mallisia mainoksia kaikkiin mahdollisiin lehtiin, julkaisuihin, tolppamainoksiin, flyereihin... Listaa voi jatkaa kassan pohjalle asti.

Miettikää, paljonko tällainen projetki vie yrityksen energiaa ja resursseja. Lukuisia päiviä kuluu hukkaan, kun mietitään fontin kallistuskulmaa ja värisävyjä eri taustoissa. Joku viisas pystyy varmasti perustelemaan omasta mielestään luotettavasti, että sävyillä on väliä. Ja fontilla. Kansa vaan tuppaa olemaan niin tyhmää, ettei se ymmärrä niitä perusteita tehdessään ostopäätöksiä

Tosin, jos jokin logo on jo kestänyt melkein sata vuotta ajan hammasta, saahan sen jo hävittää. [Tämä on sarkasmia]


[Aiheeseen liittyen: Ei nimi miestä pahenna / Vi älskar Malmö / En gång IFK - Alltid IFK]


BTW Toisesta mahdollisesta logomokasta saanee lukea ajatuksia täällä ja toisesta puolestaan täällä.


Lisätään vielä Karhuherran pohdinta. Sielläkin käytäneen keskustelua aiheesta.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Rebel Spirit

Kävelin Dubaissa, Atlantis hotellin käytävällä, kun Via Rodeo -nimisen liikkeen näyteikkunassa olleet asusteet iskivät tajuntaani. Koin elämyksen jo liikkeen ulkopuolella. Sisältä ostin käytännössä kaiken, josta löytyi sopiva koko. Siisteimpiä vaatteita pitkästä aikaa, missään.

Kotiin päästyäni aloin vähän selvittelemään, että mikä tämä Rebel Spirit oikein on. Slogankin on
The Royal Way Of Life
Sehän sopii minulle kuin nakutettu. Kun vielä lisätään vaatteiden tageissa oleva teksti:
Rebel Spirit was created as a reaction to the bland. We do not follow the trend nor set it. Our goal is to define life by creating an image that expresses individuality.
olen ihan myyty. En halua olla tavallinen. En jumankauta ole tavallinen! En minäkään halua seurata tai luoda trendejä. Haluan olla sitä, mitä olen, piti ympäristö siitä tai ei. Haluan herättää hämmennystä. En ole seinäruusu. En ole koskaan ollut.


Minäkin olen Rebel Spirit, villi ja kapinoiva sielu. Minun näköiseni juttu. Siitä se ajatus sitten lähti. Siksi otin hetken mielijohteesta yhteyttä Kaliforniaan, päämajaan. Muutamia yhteydenottoja täytyi ottaa, ennen kuin minun tajuttiin olevan tosissani. Hetkeä myöhemmin olimme maahantuojia ja ensimmäinen tilauksemme oli jo matkalla.
Saimme ensimmäisen lähetyksen torstaina ja FedExin seurannan mukaan toisen lähetyksen piti tulla perjantai-iltaan mennessä. Se mennee kuitenkin maanantaille. Nyt saapuneet paidat ovat jo hyllyssä ja aloitamme myyntipaikkojen kartoittamisen. Emme taida lähestyä lainkaan perinteisiä vaateliikkeitä, vaan haemme erikoisia myyntipaikkoja. Onhan kyseessä Rebel Spirit, joka ei etene kaavojen mukaan.


Luuletko, että sinulla olisi riittävän erikoinen myyntipaikka tuotteillemme? Kokeile onneasi ja ota yhteyttä. Seuraava tilauksemme lähtee jo ensi viikolla. Ehditkö siihen mukaan?


Mietimme myös, pitäisikö tuotteiden ostamisellekin asettaa jotain ehtoja. Tuotteita ei saisi ihan kuka tahansa, vaan sinun pitäisi olla esimerkiksi rekisteröitymisen kautta hyväksytty ostaja. Kuluttajan pitäisi siis anoa ostolupaa, ostaakseen tuotteita. Ostajan pitäisi täyttää Rebel Spirit -henkisyyden vaatimukset. Tämä oli mielenkiintoinen ajatusleikki.

Miten sinä toisit Rebel Spirit'in markkinoille? Hyvästä ideasta sinäkin voit päästä nauttimaan Kuninkaallisesta Elämäntavasta.

[ Aiheeseen liittyen: Myyntikirje, osa 1 / KMB ]

BTW Maailma on täynnä erilaisia juttuja, joita voisi rahdata meidän suomalaisten iloksi. Tämä on meidän päänavauksemme. Tulette törmäämään vielä lukuisiin muihinkin tuomiimme tuotteisiin. Se on varma. Olen suunnitellut tätä jo kohta kymmenen vuotta. Nyt siihen on vihdoinkin löytynyt aikaa ja resursseja. Ehdotuksiakin otamme vastaan.