keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Osuivatko vuoden 2010 ennustukset?

Tammikuussa pohdin kohta kuluneen vuoden fitness trendejä, joita ACE ennusti tälle vuodelle. Saattaa olla, että osuin väärään jo heti ensimmäisessä kohdassa. Vai ostitteko aikaisempaa enemmän kotiin erilaisia kuntoilulaitteita? Ehkä taantuma ei näkynyt kuntokeskuksissa niin vahvana, kuin osa yrittäjistä epäili. Tai se ei ainakaan näkynyt meillä.

Ryhmäliikuntakin jatkoi entiseen malliin, mutta ihmiset ovat selvästi alkaneet kaipaamaan lyhyempiä ja ehkä jopa tehokkaampia harjoituksia, myös ryhmäliikunnassa. Ainakin ylipitkät, yli 60 minuuttia kestävät harjoitteet ovat kadonneet ihmisten toiveista oikeastaan kokonaan. Jopa tunnin treeniä pidetään jo pitkänä. Tämä näkyy selvästi melkein kaikkien keskusten aikatauluissa. Aina tietysti löytyy joku poikkeus, mutta selvästi halutaan enemmän lyhyemmällä ajankäytöllä.

Kuntoilupelejä annettiin varmasti tänä jouluna ennätysmäärä lahjaksi. Mekin hommasin Wii-laitteistot kahvioomme. Emme ehkä ole saaneet ihmisiä innostumaan peleistä niin paljon kuin oletin. Syynä tuohon on tietysti markkinointimme laiskuus. Emme ole osanneet/jaksaneet/viitsineet innostaa asiakkaita pelaamaan. Ehkä nuo toimivat paremmin kotioloissa ja siksi olemme itsekin vierastaneet ajatusta. Olisiko teillä ehdotuksia, miten pelit saisi houkuttelevimmiksi ja jopa asiakkaat kisaamaan keskenään?

Elintasosairausryhmissä on hurja potentiaali. Taas tänään keskustelin pitkän tovin aiheesta toisen alan yrittäjän kanssa. Löimme tänään M&M:llä kevään laihdutus- ja selkäryhmien aloituspäivät lukkoon. Pienryhmät ovat iso juttu. Ainakin me tulemme panostamaan niihin entisestään. Ryhmät ovat oikeastaan kuntokeskus 2.0 -sarjaa. Ennen tehtiin kuntokeskus ja ajateltiin asiakkaita isona ryhmänä. 2.0 -versiossa ajatus kohdennetaan ison ryhmän sisällä oleviin pienempiin ryhmiin ja tehdään heille tuotteet. Tästä tulen varmasti kirjoittamaan vielä paljon.

Funktionaalinen harjoittelu löi selvästi läpi tänä vuonna. Kahvakuulia alkaa olemaan monen sängyn alla. Meidänkin asiakkaamme löysivät Funktionaalisen harjoittelun ryhmän kalenteristamme. Omaohjaajamme tekevät koko ajan kahvakuulilla ja muilla vastaavilla välineillä toteutettavia ohjelmia. Me lisäsimme kahvakuulien määrää salilla, josta tulikin mieleen, että uusin kahvakuulatoimituksemme onkin unohtunut johonkin. Kuulia tarvitaan lisää käyttäjämäärän kasvaessa.

Asiakkaiden tietoisuus terveydestään ja henkilökunnan ammattimaisuus korostuu yhä. Meidän Omaohjaajamme palkittiin Suomen parhaina. Omaohjaajamme käyttävät selvästi yhteistä aikaansa sparratakseen toisiaan asiakkaiden ongelmien kanssa. Se palkitaan asiakastyytyväisyydellä.

Kuntoilun seurantavälineet löivät myös läpi. Me ostimme asiakkaillemme Trainer.fi -palvelun Suunnon seurantajärjestelmän lisäksi. Varsinkin Facebookin käyttäjät ovat varmasti huomanneet seurantapalvelut, koska kaverien statuksissa vilisee eri palvelujen kuntoilumerkintöjä.

Loppupeleissä ennustuksethan pitivät aika hyvin paikkaansa.

Perjantaina käymme läpi vuoden 2011 trendit.

[ Aiheeseen liittyen: Top 10 Fitness Trendiä Vuodelle 2010 / Mikä on minun Fran? ]


BTW Kuntokeskuskartta muuttuu taas hieman ensi vuoden aikana Turussa. Sen johdosta YLE kävi haastattelemassa minuakin. Toimittaja oli kovasti sitä mieltä, että kilpailu kiristyy. Olen ihan eri mieltä. Haastattelun voit katsoa tästä, kohdasta 6:45 alkaen ja pidempänä kuunnella tästä. Sellaisella keskuksella on aina vaikeaa, joka ei ole hoitanut suhdettaan asiakaspintaan. Esimerkiksi keskuksen avauksen viivästyminen ei aina ole omissa käsissä, mutta asiakaspintaan informointi on.


BTW2 Pakko lisätä toinen btw: Coregasmi. Onko sinulle tuttu?

torstai 23. joulukuuta 2010

Vapaa-ajalla töissä

Pöydälleni oli tuotu palautelappu asiakkaaltamme:
23.12. on tavallinen työpäivä muillekin. Iltaan olisi pitänyt jättää jokin jumppatunti edes. Ja tapanina olisi illalla ollut kiva sulatella kinkkua hyvässä seurassa.
T: Jumpassakävijä
Piti kirjoittaa tänään jotain muuta, mutta tartutaan tähän asiaan.

Muiden vapaa-aika on meidän työaikaa. Kuntokeskuksissa työssä olevat ovat pääsääntöisesti aina silloin töissä, kun heidän kaikki muut ystävänsä ovat vapaalla. He ovat töissä iltaisin. He ovat töissä viikonloppuisin. He ovat töissä yleisinä vapaapäivinä.

Perinteisemmässä työssä käyvät ihmiset tulevat meidän työpaikalle silloin, kun he haluavat rentoutua omasta työstään. Siinä ei ole mitään vikaa. Me kaikki alalla olevat tajuamme sen, kun haluamme kuntokeskukseen töihin. Me tarjoamme vapaa-ajan palvelua. Asiakas ei aina ymmärrä, että hänen ollessaan viettämässä vapaa-aikaa kuntokeskuksen henkilökunta ei ole. Eikä asiakkaan tarvitsekaan ymmärtää. Hän maksaa siitä, että ei tarvitse ymmärtää.

Me M&M Kuntotalossa hiljennymme joulun viettoon näin aaton aattona jo klo 13. On totta, että tämä on muillekin normaali työpäivä. Tämä on myös meille normaali työpäivä, mutta vain aamuvuoromme osalta. Iltavuoroa ei enää viedä läpi. Päästämme henkilökuntamme perheidensä pariin, nauttimaan siitä normaalista vapaa-ajasta. Olemme toimineet näin aina ja veikkaan, että toimimme näin niin kauan kuin minä saan määrätä asiasta.

Tähän on yrityksessämme kaksi merkittävää syytä. Ensimmäinen on henkilökohtainen. Pidän joulua niin tärkeänä (perhe)juhlana, että en koe minulla olevan oikeutta viedä sitä henkilökunnaltani. Joulu on minulle rahoittumisen aikaa ja perheiden parissa oloa, joten se saa olla sitä myös henkilökunnalleni.

Toinen syy liittyy edelliseen. Kunnioitan henkilökuntaamme niin paljon, että en halua pakottaa ketään töihin, silloin kun ei ole pakko. Olen toki sitä mieltä, että silloin tehdään töitä, kun on töitä. Olen myös sitä mieltä, että silloin ei tehdä töitä, kun ei ole ihan pakko. Meidän keskuksemme on joka tapauksessa auki 06-24, myös kaikkina pyhinä, joten asiakkaamme pääsevät kuntoilemaan ilman henkilökuntaammekin.

Asiakkaankaan ei tarvitse tuijottaa kelloa, vaan hän voi tulla kuntoilemaan silloin, kun parhaiten aikatauluun sopii. Ei joulunviettoa kuulu keskeyttää jonkin jumpan vuoksi. Kuntoilla voi vaikka perheen tai muiden läheisten kanssa ulkoilemalla, lumiukkoja rakentamalla tai muuten vain nauttimalla yhdessäolosta. Jos ei ole ketään, jonka kanssa viettää joulua, voi tulla kuntosalille ja laittaa sielä saunan lämpimäksi. Kyllä täällä joku toinenkin on, melkein mihin aikaan tahansa.

Tiedän, että henkilökuntamme on tyytyväinen ratkaisuuni. Olen niin monta kertaa kuunnellut heidän kertomuksiaan, kuinka toisissa keskuksissa on tapeltu pyhien työvuoroista. Johto on joutunut irtisanomisuhalla pakottamaan henkilökuntaa töihin ja se ei ole ainakaan minun jouluni hengen mukaista. Yrityksen johto kuitenkin lähtee perheidensä pariin hyvissä ajoin, pois työntekijöiden jaloista. Ei sovi minulle. Olen mahdollisesti tänäkin jouluna se, joka sammuttaa toimistostamme valon.

Rauhallista joulua kaikille!

[ Aiheeseen liittyen: Jouluna auki ]

BTW Murre kiittää jälleen kaikki perinteiseen joulukeräykseen osallistuneita. Saimme ennätysmäärän lahjoituksia Turun Eläinsuojeluyhdistykselle. Kiitos!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Arvokasta lahjattomuutta

Viimeinen lauantai ennen joulua. Monelle liikkeelle vuoden kiireisin päivä. On liikkeitä, jotka tekevät suurimman osan vuoden liikevaihdostaan joulukuussa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Hyvä, että ihmiset ostavat. Ajankohtaan sopiva kolumni keskiviikon Aamusetista:
Joulu lähestyy. Lahjojen hankkiminen lienee todella monelle työtä ja tuskaa. Täytyykö sen olla niin? Miksi lahjoja pitää antaa vain siksi, että on tapana? Eikö olisi järkevämpää antaa niitä tarpeeseen?
Ihan varmasti. Tosin tässä on pieni sudenkuoppa. Minulta kysyttiin, mitä haluan joululahjaksi. Ennen kuin ehdin edes ajattelemaan, suusta tuli sanat "en mitään, en tarvitse mitään." Kun mietin asiaa tovin, totesin mielessäni, että minulla ei ole ollut tarvetta saada tai hankkia yhtään mitään enää pitkään aikaan. Pärjäisin varmasti lopun elämäni näillä vaatteilla ja vempaimilla. Kattokin on pään päällä. Ainoa asia, jota ihan oikeasti joudun hankkimaan, on ravinto. Uskoisin monen päätyvän samaan ajatukseen.
Mutta muista, jos nainen sanoo, että hän ei halua lahjaa, se tarkoittaa oikeasti, että meidän miesten tulee tajuta silloin hankkia jotain ihan erityistä. Onhan meitä onnistanut, kun naisemme ei halua mitään. Tuo kerrottiin elokuvassakin, jota katsoin sivusilmällä lentokoneessa tätä kirjoittaessani.
Me emme tarvitse lahjoja. Me haluamme lahjoja. Me haluamme aina jotain vähän enemmän, vaikka emme suinkaan tarvitse. Suurin osa asioista, joita ostamme, ostamme halusta, emme tarpeesta. Halussa ei sinänsä ole mitään pahaa. Itse asiassa halu saa markkinatalouden pyörimään. Halun vuoksi meillä monella on työpaikka. Ilman halua maailmassa ostettaisiin ja myytäisiin ja sitä kautta valmistettaisiin paljon vähemmän. Huomattavan paljon vähemmän. Siksi on hyvä haluta.
Halusta annettavat lahjat lienevät ihan yhtä hyviä kuin tarpeesta annetut lahjat. Usein ehkä jopa parempia. Siinä pehmeässä paketissahan olivat aina ne villasukat, jotka toki tulivat tarpeeseen, mutta halua ne eivät hirveästi tyydyttäneet. Kova paketti oli jotain. Tarvitseeko lahjan kuitenkaan olla jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa? Yhteinen aika on usein arvokasta. Sitä pystyy harvoin rahalla ostamaan, mutta sitä voi antaa lahjaksi ihan ilmaiseksi. Myös oma aika voisi olla monelle arvokas lahja. Pieni hetki pois arjesta. Voisiko sitä antaa itselleen lahjaksi? Olisiko se itsekästä?
Mitä jos tänä jouluna vietettäisiinkin arvokasta lahjattomuutta? Anna lahjaksi avoin kuponki, jossa lupaat lahjan saajalle yhteisen ajan tai vaikka minkä tahansa palveluksen. Kun läheisesi haluaa lunastaa sen lahjakortin, lupaat löytää ajan ja keinot. Ei selityksiä. Ei vapautuksia. Todellinen veriveljen lahjakortti. Tuollainen lahja voisi tulla tarpeen ihan jokaiselle. Arki on usein niin kiireistä, että läheiset unohtuvat ja nyt joulun aikaan sitä menetettyä aikaa korvataan lahjoilla, niillä kovilla paketeilla.
Mieti, mikä on ollut arvokkain lahja, jonka olet koskaan saanut. Onko se ollut kallein lahja, jonka olet saanut?

Moni saattaa juuri nyt toivoa joululahjaksi tuota 7.3 miljoonan euron lottopottia. Pienen empiirisen tutkimukseni perusteella aika moni sijoittaisi isonkin osan tuosta potista. Onko se ahneutta vai mitä? Kyllähän tuotakin saa jonkin aikaa tuhlata. Miksi sen pitäisi tuottaa entistä enemmän?


Mitä sinä tekisit, jos voittaisit tuon potin?


[ Aiheeseen liittyen: Antamisen lahja ]


BTW Meneekö S-ryhmä ihan väärään suuntaan asiakaspalvelussaan, kun vessoihin pääsee ainoastaan S-etukortilla? Voisiko olla niin, että kalleimpia ostoksia tekevät eivät välitä kerätä bonuksia? Heidän ei välttämättä tarvitse. Nyt he eivät kuitenkaan pääse käymään vessassa, vaikka jättävät bonuksensa kaupan omaan käyttöön. Jotenkin ristiriitaista, mutta ei lainkaan yllättävää suomalaisessa asiakaspalvelussa. Joku fiksumpi voisi ihan oikeasti selittää tuon palvelulogiikan minulle. Tällaisenaan se ei aukea. Jos vessoissa on ollut epäsiistiä, niitä pitää yksinkertaisesti siivota enemmän ja paremmin.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Californication - Honda Center

Neljä päivää, neljä peliä, joista viimeinen todella hienoa viihdettä. Yksi parhaimpia näkemiäni runkosarjamatseja. Tutkin hieman sarjaohjelmaa ja tällaisen neljän pelin paketin löytäminen viikonvaihteeseen ei ole lainkaan harvinaista Kaliforniassa. Joukkueille on usein järjestetty pelit molempia joukkueita vastaan, kun kerran länsirannikolle saapuvat. Pakettiin saa helposti myös koripalloa. Suosittelen.

Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, Losin halli on ehkä hienoin, jossa olen tähän mennessä käynyt. Anaheimin Honda Center jää varjoon jo pelkästään mediakuutionsa kanssa. Tosin ikäeroakin on melkein kymmenen vuotta ja Staples Centerin jakaa kaksi NBA-jengiäkin. Toinen Kingsien otteluista tuli katsottua vielä Luxury Suitesta. Aika hienoa. Se mukava heppu ulkoa hommasi nämäkin tiketit pientä korvausta vastaan.

Honda Center on toki toimiva halli. Hyvät palvelut ja voin kuvitella, että siinäkin kattilassa on tunnelmaa kuten nykyisellä teurastamolla Turussa. Siis jos joukkue on finaalissa. Penkit ovat hieman ahtaammat kuin Staplesissa, jos näitä nyt oikein alkaa fyysisesti vertaamaan. Yleisön käytös on erilaista. Kuten kerroin, Losissa elettiin pelissä mukana koko ajan. Huokailtiin ja pompittiin ylös penkeistä. Anaheimin yleisö on selkeästi vaisumpaa, jopa viimeisessä, 6-2 päättynessä ottelussa.

Oli muuten silmiinpistävää, kuinka paljon molemmissa halleissa näkyi Calgary Flamesin paitoja heidän ollessa vierailulla. Minnesota Wildin paitoja oli vastaavasti vain muutamia.

Teemua ei nähty kaukalossa. Sakukin oli pois toisen pelin kokoonpanosta. Ei mennyt, kuten suunnittelimme. Kuten jo Twitterissä pari päivää sitten mainitsin, Lydmanin suoritukset jäävät turhan paljon huomiotta Suomessa. Tuollaiset minuutit ilman ylivoimia ja niitäkin saisi pelata, jos se olisi enää mahdollista kuormituksen suhteen. Mikko Koivun mailalla tehty maali aiheutti pienen polemiikin poikasen. Olisiko Suomessa edes ollut mahdollista, koska vastustajan mailasta kiinni pitäminen on rangaistuskirjassa? Tuon perusteellahan vastustajan mailalla ei voisi tehdä maalia.

Taas tuli mietittyä, kuinka pelaajat kasvavat koko ajan. Enkä tarkoita mitään viiksi-Parroksen kaltaisia puujalkoja, vaan tuollaiset Getzlafin tyyliset karjut alkavat olemaan kovaa valuuttaa. Kaksi metriä ja sata rasvatonta kiloa. Siinä on loistava aihio kiekkoilijalle. Jos vielä liikkuvuttaa piisaa ja kädet on kunnossa, niin paketti on siinä. Minä tilaisin sellaisen kiekkoilijan.

Minusta tulisi ihan yhtä hyvä kalifornialainen kuin floridalainen, mutta jos joutuisin valitsemaan, Florida voittaisi selkeästi. Kun en juurikaan pidä ympäriinsä pyörimisestä, niin Kalifornia ei tarjoa mitään sellaista kiinnostavaa, jota 
en löytäisi Etelä-Floridasta. Ruuhkat ovat ihan tolkuttomia. Matkakin on Kaliforniaan pari tuntia pidempi. Kohde sopii ilmeisen mainioksi parin päivän välilaskuksi, jos on menossa Havaijille tai vaikka Boralle. Ennemmin L.A. kuin Las Vegas. Minä majoittuisin matkan syystä riippumatta Santa Monicaan. Tuntui hyvältä valinnalta kaikin puolin.

Pitkä viikonloppu riitti ihan hyvin tarjoamaan jonkinlaisen käsityksen Kaliforniasta. Legendan maineessa olevat paikat eivät sittenkään vakuuttaneet. Pelkästään Rodeo Drive oli kuvittelemaani latteampi. Enemmän glamouria on Havaijillakin. Marilynin talokin olisi ollut mielenkiintoisempi, jos Marilyn olisi ollut kotona.  
Universalin studiot ovat vähän kertakäyttökamaa. Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka samanlaisia ne ovatkaan Orlandon vastaavan kanssa ja siitä on jo kuitenkin vuosia, kun Orlandossa tuli piipahdettua. Hauska paikka silti.

Hollywoodin kyltti kuvattu. Hollywood boulevardin tähtiä bongattu. Oscaria saatu Kodak-teatterissa ja hampurilaista mussutettu Hootersissa. Josta tulikin mieleen, että tiesittekö, että ainoastaan 2% paikallisen näyttelijäliiton jäsenistä saa toimeentulonsa näyttelemällä. Kilpailuko kovaa? Asettaa parin suomalaisen pyrkimykset tuohon kahteen prosenttiin ihan uuteen valoon. Kova suoritus nousta härmästä tuonne.

Väittivät, että kaikki Kalifornian palmut on tuotu sinne jostain muualta. Eivät lisäänny siellä itsenäisesti. Vaikea uskoa. On niitä sen verran paljon. Nyt niissä on vielä joku tauti, joten palmut häviävät kokonaan. Mitä on Kalifornia ilman palmuja?

Venice Beach, Muscle Beach - aika tavallisia hiekkarantoja. Erityistä niissä oli vain kyltit. Chopper-mallisen fillarin vuokraaminen on ihan cool. Tai rullaluistelu rantabaanalla. Forrest Gumpin kengissäkin tuli istuttua. Muuten Santa Monica Pierkin oli vain kaarensa arvoinen. Glamour on vain glamouria - utopiaa ja mielentilaa. Yksi neula lisää kartassa. Been there, done that.



Tässä ensimmäinen video. Antaa Bosen äänentoistojärjestelmän laulaa Nickelback'iä:




[ Aiheeseen liittyen: Californication - Staples CenterAloha! / Bora Bora / Sunshine State ]

BTW Meillä oli takaisin tullessa ruhtinaallinen seitsemän tunnin välilasku Lontoossa. Ei mikään lasten juttu lainkaan. Lentokenttäkuoleman välttääkseni piti ensin suunnistaa luotijunalla keskustan sykkeeseen. Jäi kuitenkin väliin. Lounas TGIF:ssä ja sen jälkeen loungeen lepuuttamaan. Onneksi löytyy sellainenkin kortti. Kotimatka hotellilta kotiovelle kesti kevyet 28 tuntia. Reissu oli silti sen matkan arvoinen.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Californication - Staples Center

En ole aikaisemmin ollut Los Angelesissa muuta kuin lentokentällä. Enkelten kaupunki. Glamour. Rock. Sunset Strip, Mötley Crüe - The Dirt. Whisky a Go-Go. Hollywood, Venice Beach. Mielikuvia tulee vaikka kuinka. Saa nähdä, mitä niille mielikuville nyt tapahtuu.

Aloitimme Staples Centeristä, jonka olen kuullut monessakin yhteydessä nostetun yhdeksi hienoimmaksi NHL-areenaksi. Monen olen kuullut kehuvan sitä kaikkein hienoimmaksi. Ehkä ihan aiheesta. Veimme vain matkatavarat hotelille Santa Monicaan ja lähdimme suoraan hallille. Liput saimme "mukavalta hessulta ulkoa". Hyvät paikat, hyvä hinta.

Olen ollut siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että olen päässyt tutustumaan aika monen eri NHL-joukkueen areenaan. Täytyy myöntää, että Staples Center on yksi hienoimmista, ellei jopa se hienoin. Halleissa on erityispiirteensä, mutta tämä areena oli tyylikäs. No ei ehkä ihme. Ollaanhan glamourin sydämessä ja hallissa pelaa joku Lakers-niminen pallon pomputtelujengikin. Ja Clippers. Itse asiassa lauantaina Clippers pelaa ensin hallissa koripalloa klo 12.30 alkaen ja Kings lätkää klo 19.30 alkaen.

Tämä oli ainakin toistaiseksi ensimmäinen halli, jossa en ole ollut jäällä. Muissa vierailemissani halleissa olen aina päässyt jäälle. Ehkä tuonkin pystyy vielä järjestämään. Siinä on aina jotain hienoa, kun pääsee katselemaan hallia jään pinnasta ja piirtämään omat kuvionsa jään pintaan. Voin vain kuvitella, miltä pelaajasta tuntuu kiertäessään ensimmäistä kertaa kutakin NHL-kaukaloa ottelun alussa.

Ottelu, Flames @ Kings, oli aika peruskiekkoilua, siis änärimittarilla. Joulukuiset SM-liiganyhjäykset tämä löi mennen tullen. Ei mikään älykkäin ottelu, mutta pari hyvää nahistelua näimme. Kaliforniassa ollaan kanssani näköjään ihan samaa mieltä. Tappelut ovat ottelujen suola. Ihmiset pomppivat muutenkin ylös penkeiltään merkittävän usein. Enkä tarkoita ruokaa hakemaan, vaan jokaisessa tilanteessa noustaan seisomaan. Jännää...

OJ teki maalin. Kipperi oli vahva, kakkostähden arvoinen. Yksi aivan maaginen mailatorjunta. Ei voinut maaleille mitään. Hakki näytti polkevansa täysillä, tapansa mukaan. Muuten Flames oli 55 minuuttia huono. Iginlakin oli ihan varjoissa. Pelasivat vain viimeisen vitosen. Ei riittänyt.

Huomenna pääsen tutustumaan taas uuteen areenaan, kun menemme Ankkojen kotiareenalle Anaheimissa, Flames vs. Ducks. Nyt nukkumaan. Huomenna aloitetaan klo 9.

[ Aiheeseen liittyen: Sunshine Hockey / Mediakuutio hyötykäyttöön / We are the C of red ]

BTW Miksei lentokoneessa voi tehdä upgradea koneessa? Olisin halunut upgradeta lippuni BA:n World Traveller Plus -luokkaan. Se ei onnistunut Suomessa, kun lähdimme. Eivät osanneet kertoa hintaa, vaikka tiskiltä soittelivat ympäriinsä. Lontoossa kävin kysymässä uudelleen palvelutiskiltä. Päätin käydä vessassa ensin. Se oli virhearvio. Kun pääsin helpottuneena tiskille, ystävällinen virkailija kertoi paikkoja olevan vapaana. Hän kertoi myös hinnan, joka minun tulisi maksaa paremmasta penkistä. Oli vain yksi ongelma. Lento oli suljettu kaksi minuuttia sitten. Lippua ei voinut enää vaihtaa. Paikanvaihto paremmaksi pitäisi olla mahdollista myös koneessa. Eikö olisi järkevää, että kuuluttaisivat koneessa tai edes hetki ennen boardingia, jos parempia paikkoja on vapaana? Samalla voisivat heittää niistä paikoista jonkin last change -tarjouksen. Saisivat lennosta enemmän rahaa. Jäykkyyden vuoksi heiltä jäi minun rahani saamatta. Onneksi sain järkättyä Redneck Business -paikan itselleni. 

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Liikuttavaa

Olemme viettäneet jo aika monta vuotta putkeen keskuksemme joulujuhlia joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Niin taas tänä vuonna. Arviolta pari sataa juhlijaa nauttivat tarjoiluistamme tällä kertaa. Ensimmäisissä joulujuhlissamme väkeä oli kourallinen. Pidimme juhlat keskuksemme Golden Clubissa. Mahduimme sinne hyvin. Nytkin oli yhä mukana niitä ensimmäisissä juhlissa olleita. Se on liikuttavaa.

Parhaimmillaan väkeä on ollut kolmisen sataa. Silloin opimme juhlien järjestämisestä paljon olennaista. Kaikki räjähti käsiin. Asiakkaamme muistavat nuo jonotusjuhlina. Muistan kuinka kävin illan alkutaipaleella sanomassa keittiöön, että
nyt tarvitaan kaikilta kärsivällisyyttä. Asiakkaat tulevat olemaan ihan hiilenä, emmekä me pysty tekemään asialle enää mitään. Voimme vain oppia.
Me opimme. Henkilökuntamme teki silloinkin parhaansa. He keksivät tehdä booliakin, jota kävivät jakamassa jonoon. Pieni lohtu. Selvisimme kuitenkin ilman yleistä mellakkaa. Se oli liikuttavaa.

Itse asiassa näiden vuosien aikana ei ole ollut yhtään järjestyshäiriötä. Portsarimme ei ole joutunut ottamaan kertaakaan kiinni muusta kuin ovenkahvasta. Kaikki ovat aina juhlissa erityisen positiivisella mielellä. Sekin on liikuttavaa.

Olemme oppineet juhlien järjestämisestä aika paljon. Nyt ne sujuvat. Tänä vuonna ne tuntuivat sujuvan taas aikaisempia paremmin. Katselin oikeasti kyyneleet silmissä, kun asiakkaamme olivat järjestäneet ohjaajamme johdolla tanssiesityksen. Pyytämättä ja täysin yllättäen he ovat uhranneet omaa aikaansa muiden viihdyttämiseksi. Se oli liikuttavaa.

Juhlien järjestäminen ei onnistuisi koskaan, jos en saisi johtaa tällaista henkilökuntaa. Heidän joustavuutensa juhlien onnistumiseksi on sanoin kuvailematonta. Eräs asiakas tuli sanomaan minulle illan aikana, että
ne pienet asiat, te hoidatte ne pienetkin asiat.
Kun kysyin, mistä on kyse, asiakas vastasi,
joku käy illan aikana siivoamassa vessatkin.
Pyytämättä ja yllättäen. En tiedä, kuka työntekijöistämme tuota teki, mutta arvostan sitä suuresti. Sitä ei ole ohjeistettu, mutta muistamme sen jatkossa. Opimme. Se on liikuttavaa.

Lupasin ensi vuoden joulujuhliin tehdä yhden pitkän pöydän, johon tulee lappu
Varattu
Siihen voivat istua ne, jotka kokevat olevansa siihen oikeutettuja. M&M Kuntotalo on asiakkaidensa klubi. Se ei ole minua varten. Se ei ole omistajia varten. Se ei ole henkilökuntaamme varten. Se on Teitä varten. Sekin on liikuttavaa.

Kumarrus.

[ Aiheeseen liittyen: Suomen paras kuntokeskusJoulu tulee... ]

BTW Olemme Itäharjulla nyt kymmenettä vuotta. Ensi vuoden elokuussa tulee 10 vuotta täyteen. M&M on perustettu 1987. Aloitimme jäsenyyksien myymisen kymmenen vuotta sitten. Tässä kuussa tulee ensimmäisille asiakkaille kymmenen vuotta jäsenyyttä täyteen. Osa on ollut asiakkaana pidempäänkin, mutta nyt tulee ensimmäiset kympit täyteen jäsenenä.  Palkitsimme heitä juhlissa. He saivat ensimmäisinä kultaiset jäsenkortit. Niitä ei voi ostaa. Ne voi vain ansaita ja sen kortin edut tietävät vain sen ansainneet. Uskomattoman pitkä asiakassuhde. Kunnioitan heitä erityisen paljon. Se on todella liikuttavaa!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Uhkailua ja kiristystä

Koulukaverini kuuluu toisen puheenaiheena olevan lentoyhtiön matkustamohenkilökuntaan. Päivän Facebook-statuksessa hänellä luki
Uhkailua ja kiristystä. 
Oletin tuon liittyvän meneillään olevaan epäselvyyteen työsuhteiden sisällöistä ja korvausperusteista, joten kommentoin statusta sanoilla
 Sitähän lakkoilu on. 
En usko kommentin piristäneen, mutta eipä sen ollut tarkoituskaan. Se on vain toinen näkökulma.

En pysty ottamaan juurikaan mutu-pohjaa kummemmin kantaa työehtoihin tai korvausperusteisiin enkä mahdollisiin työnantajan uhkailuihin tai kiristyksiin, mutta lakkokin on uhkailua ja kiristystä. Ensi lakolla uhkaillaan ja sitten sillä kiristetään. Siitä huolimatta, että on lakko-oikeus.

Luen mielestäni paljon uutiskirjoituksia. Olen alkanut lukemaan niitä selvästi enemmän, kun aloin käyttämään Twitteriä. Pidän Twitteriä parhaana uutisvälineenä, kun vain valitsee seurattavansa niiden annin mukaan. Luen yleensä myös uutisten perässä olevat keskustelut, silloin kun niitä on. Ne ovat aina mielenkiintoisia, koska niistä saa jonkinlaisen käsityksen, mitä kahvipöydät ovat mieltä kyseisestä aiheesta.

Olen pannut merkille, että Suomessa on kaksi lakkoilevaa työntekijäryhmittymää, jotka eivät saa juuri lainkaan tukea touhuilleen kahvipöydistä - paperityöntekijät ja lentohenkilöstö. Niiden lakkoilua pidetään poikkeuksetta asiattomana. Ahneen loppu osuu tuulettimeen. Melkein mikä tahansa muu ryhmittymä kun lakkoilee, valtaosa kansasta on tukemassa lakkoilijoiden tavoitteita.

Tämä kuluva taistelu taitaa olla kolmas vuoden sisään, joka koskettaa kotimaista lentoyhtiöttämme. Jo pelkästään siksi voisi kuvitella lakon olevan tuomittavaa. Välissä käytiin vielä tuhkaepisodi, jossa asiakkaan taskuun pissattiin nauramatta. Näkemykseni on kuitenkin se, että lakko tuomitaan kansalaisten keskuudessa siksi, että lentohenkilöstön lakoissa kärsijöinä ovat ainoastaan asiakkaat. Ensin kärsimme, kun jäämme kentälle, lennon peruuntuessa ja sen jälkeen korkeampina lippujen hintoina, koska lakon vaikutukset siirtyvät suoraan lippujen hintoihin. Me asiakkaat maksamme osapuolten mahdolliset kärsimykset.

Ilmeisen selvästi suurin haaste ovat toipumisvapaat, joista matkustamohenkilökunta ei haluaisi luopua. Ymmärrettävää. Kuka eduistaan haluaisi luopua? Ovatko ne kohtuullisia muuttuvassa maailmassa ja muuttuvissa kilpailutilanteissa, jääköön jokaisen omaan harkintaan. Minäkin haluaisin toipumisvapaan jokaisesta työpäivästä. Kuka ei haluaisi? Onko muilla aloilla paljon reissaavilla toipumisvapaita? Edes silloin, kun reissataan aikavyöhykkeiden yli?

Yrittäjänä tuntuu oudolta, että 100 tuntia töitä kuukaudessa voi tuoda 3.320 euron tulot. Tällä tuntimäärällä, mitä toimitusjohtajana saa tehdä, luulisi pääsevän tuollaisiin ansioihin jo viikossa, mutta luulo on turha - kuukausitasollakin.

Toki jostakin oli kaivettu se palkkahaitarin ääripää, joka kertoo kituuttavansa 1.500 euron palkalla. Tässäkin olisi syytä muistaa, että aika moni työntekijä tekee töitä tuolla palkalla ihan joka kuukausi, 11 kuukautta vuodessa. Taitaa itse asiassa olla niin, että tuon luokan palkkakuitteja löytyy Suomesta eniten. Pitäisikö muidenkin hävetä? Muut tekevät sentään sen 160 tuntia kuukaudessa töitä ansaitakseen saman.

Tottakai on helppo selitellä työnkuvalla pienen tuntimäärän korrelaatiota palkkaan. Joutuu olemaan paljon pois kotoa, vaikka ei töissä olisikaan. Tosin tuon pitäisi olla jo selvää alalle hakiessa. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä. Ja aina voi hakeutua muihin hommiin, jos ei nappaa.

Tätä kirjoitettaessa Blue1 lienee päässeen sopuun, mutta Finnair ei. En voi sanoa olevani yllättynyt. Olen lentänyt useammin Blue 1:lla kuin Finnairilla. Itse asiassa olen lentänyt aika monella yhtiöllä useammin kuin Finnairilla, eikä aina ole ollut syy pelkästään hinnassa.

Matkustamohenkilökunta tekee varmasti pääsääntöisesti hyvää työtä, eikä se olisi mukavaa, että koneita alkaa tippumaan sen vuoksi, että joku vetää väsyneenä väärästä kahvasta tai lähtee nousuun väärästä paikasta. Olen pahoillani, mikäli kaverini otti lukua kommentistani hänen Facebook-sivullaan. Siitä huolimatta nämä lakot johtavat siihen, että kohta emme enää lennä täältä sinivalkoisin siivin yhtikäs mihinkään. Joku muu hoitaa lennot.

{Edit klo 21:26}
P.S. Montako naulaa vielä tarvitaan? Taasko on pissattu asiakkaiden taskuun?
Helsinki-Vantaan lentokentän myymälät ovat sopineet hinnoista laittomasti, MTV3 uutisoi. Finnairin Cateringin entinen työntekijä kertoo MTV3:lle, että Finnair Catering ja Finavia olisivat sopineet useiden tuotteiden hinnoista.
[ Aiheeseen liittyen: Lentoyhtiö(t) kriisissä / London Calling / Tuhkasta nousuun ]

BTW Jos duunit alkavat muuten ahdistamaan, niin voi aina alkaa väsämään tällaisia. Saa ne päivät näinkin kulumaan.


lauantai 27. marraskuuta 2010

Kasvohoitoa

Kirjoittelin jokin aika sitten minilomista. Arjen voi rikkoa kaikenlaisilla erikoisilla jutuilla. Tai tavallisilla jutuilla, jotka kuitenkin poikkeavat rutiineista. Arjen voi rikkoa eri mittaisilla minilomilla. Olimme tänään minilomalla. Tein jotain ennenkokematonta.

Olimme Naantalin kylpylässä. Ensin hierontaa, sitten lounaalla ja sen jälkeen vielä kasvohoidossa. Luit oikein. Jätin kivekseni Bellezzan vastaanottoon ja sukelsin uusiin ulottuvuuksiin hoitotuolin hellään syleilyyn. Olipa kokemus. En yhtään ihmettele, että naiset laukkaavat tuollaisissa. Kyllä naisten kelpaa. Taidan minäkin mennä uudelleen.

Tunnin aikana leviteltiin pärstään kaikenlaisia aineita, välillä höyryn kera, joskus kylmänä, toisella kerralla kuumana, hieronnan kera. Partakin tarjottiin ajettavaksi höylällä, mutta sen tein viimeksi intissä, joten jätin väliin. Laput silmillä tuli huilattua joku kosteuttava naamio lärvissä. Olisi pitänyt ottaa kuva, mutta en jaksanut.  Oli niin rentouttavaa. Sanoisinko jopa ihanaa, siis ihan ihQ!

Onneksi tuotteen nimi oli sentään miesten kasvohoito. Mietin kuitenkin, että miesten pakettien nimet voisivat olla äijämäisempiä. Raksamiehen raavinnassa olisi äijämäisempää käydä. Tai ottaa Nyrkkeilijän korjaussarja mustiin silmänalusiin. Vaikka omassa arjessa käytänkin pärstän kuuraamiseen Neutrogenan Deep Clean Gentle Scrub'ia ja pesun jälkeen levittelen lärviin L'Oreal Men Expert -naamarasvaa, silmänympärysvoiteen levittelyn aikana kokeilin, onko kaapin ovi vielä kiinni.

Jos et ole koskaan käynyt kasvohoidossa, käy kokeilemassa. Vaikka väärällä nimellä ja valeasussa. Pidät siitä varmasti. Oma naama tuntuu rennolta vielä nyt illallakin.

Sitä vain en tajua, että miksi tuonkin tuotteen ja käytettyjen aineiden myyminen on niin hankalaa. Tai oikeammin, miksi niitä ei yritetä lainkaan myydä. Minulla oli ostoikkuna auki ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, eikä se ole vieläkään sulkeutunut. Silti minulle ei myyty mitään. Aukaisin ostoikkunaa moneen otteeseen kyselemällä tuotteista - siitä silmänympärysvoiteestakin. Huutelin sieltä kaapista. En kuitenkaan tiedä, myytiinkö niitä siellä. Mahdollisesti. Ehkä jopa todennäköisesti.

Kerroin kuitenkin, että olen jo sen verran modernisoitunut mies, että pesen kasvot käyttäen muutakin kuin vesijohtovettä. Kerroin kokeilleeni erilaisia pesuaineita ja todennut Neutrogenan Deep Clean Gentle Scrub -pesuaineen sopivan minulle parhaiten. [Neutrogena: Tuotteet voi lähettää työosoitteeseen, kiitos.] Kehuin myös L'Oreal Men Expert -tuotesarjan rasvoja, joita olen kokeillut monia. [L'Oreal: Kts. edelliset sulkeet.] Minulle olisi ollut kohtalaisen helppo myydä juuri minun iholleni sopiva pesuneste ja voide. Olisin ostanut ne, jos joku olisi ehdottanut.
Sivuhuomautus ja lisää metroilua: Sain kerran kaverilta näytepakkauksen Goldwell Superego -muotoiluvahaa. Geelit lensivät heti nurkkaan ja nyt en muuta käytä. Kävin heti kokeiltuani ostamassa Hairlekiinista [loistava liikenimi] kasan tuubeja. 
Session jälkeen kehuin vuolaasti, kuinka kokemus oli miellyttävä. Jos minulta olisi kysytty, tuletko uudelleen, olisin varannut ajan heti. Siitä huolimatta, että Naantaliin on matkaa. Olisin varanut ajan vielä samalta naiselta, koska nyt oli pää auki. Olisi vähemmän noloa mennä samaan paikkaan, samalle henkilölle. Päätin tuolilla huilatessani, että tulen uudelleen, jos sitä kysytään. Ei kysytty. Ainoaksi kerraksi tämä ei kuitenkaan jäänyt. Saa nähdä, missä kehtaan käydä seuraavaksi. Minusta voi saada helposti vakioasiakkaan.

Veikkaan, että kylpylöissä myytävissä tuotteissa on hyvä kate. Kylpylät kuitenkin häviävät rutosti rahaa, kun ei osata/viitsitä/uskalleta/haluta myydä. Mekin häviämme rutosti rahaa tuon saman syyn vuoksi. Jos asiakaspalvelumme kysyisi jokaiselta jauhepussin ostajalta, tarvitsetko shakerin, myyntimme voisi kasvaa 20%. Onko sinulta kysytty?

[ Aiheeseen liittyen: Lomaltapaluupaha ]

BTW Pidän kaikesta hullusta. StumbleUpon on ratkiriemukas iPhone/Pad applikaatio. Tai toimii se PC:säkin. Sen kautta törmäsin The Lying Down Game -sivustoon. Olen hekotellut kuvia vedet silmissä. Juuri tällainen harmiton hullutelu on mieleeni. The Lying Down Game toimii siten, että otatat itsestäsi kuvan maatessasi naamallasi jossakin oudossa paikassa. Facebook on täynnä ratkiriemukkaita kuvia. Taidan itsekin osallistua tähän hullutukseen. Ei taida olla vielä yhtään kuvaa Suomesta. Haastan jonkun liigakiekkoilijan menemään turvalleen juuri ennen aloitusta. Temppu voisi sopia myös Peter Nymanille loppukevennykseksi. YLE:ssä sitä ei uskalla tehdä. Kaikkein hienointa olisi kun saisi koko Turkuhallin turvalleen yhtä aikaa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Markkinointi on turhaa

Markkinointi on totaalisen turhaa silloin, kun ei pysty vastaamaan huutoonsa. Keskustelin eilen erään kuntokeskusalalle kotisivupalikkaa tarjoavan tahon kanssa. Esittelivät, kuinka eräs kuntokeskus on saanut palikan kautta vaikka kuinka paljon uusia asiakkaita. Näyttivät tilaston, jossa oli 423 kolaamatonta yhteystietoa.

Mietin heti, että kyseinen keskus tarvitsee apua. Ensin konsultointiapua ja sen jälkeen myyntihenkilökuntaa. Kysyin, onko heillä tosiaan yli 400 yhteystietoa hoitamatta. On. Syy oli siinä, kun olivat luvanneet asiakkaille jonkin kuntokartoituksen ja nyt omistajien kädet ovat täynnä näiden kartoitusten kanssa. Eivät ehdi olemaan uusiin asiakkaisiin lainkaan yhteydessä.

Kiinnitin kuulema väärään asiaan nyt huomiota. Enkö aina? Tuo on 200 työtunnin projekti.

Kirjoita ylös: Ensivaikutelman voit antaa vain kerran.

Miksi markkinoida, jos ei pysty vastaamaan huutoonsa?

Kirjoita ylös: Varaudu siihen, että markkinointisi toimii.

Törmäsin Facebookissa kaverin turhautumiseen. Joku on saattanut nähdä tämän mainoksen:



Mahdollisesti juuri mainoksen innoittamana kaverini
metsästi Blåkläderin työvaatteita, jo toisesta paikasta löytyi joku kenen kautta niitä pystyi tilaamaan. Mallikin oli nähtävillä.
Tuosta statuspäivityksestä aloitettiin. Kaikki tuntui olevan kohdallaan. Statuksen päivitys kuitenkin jatkui seuraavasti:
Teemana tuntuu olevan: tehdään hyviä tuotteita, laitetaan pystyyn pirun iso mainoskampanja, tehdään hienot kuvastot mistä poikkeuksellisesti löytyy myös hinta! Sitten tehdään Turun alueelle 3 myymälää joista 1 on sähkötukku mistä ei voi ostaa mitään ilman tilin tekoa, toisesta löytyy lappu "Loput Blåkläderit 30 % alennuksella", kolmas ei saa annettua tavaraa varastosta kun pomo on Helsingissä eikä kellään muulla ole varaston avainta... Hyvin menee, tällä tavalla se markkinaosuus kasvaa kohisten!
Ok, ei ehkä mennyt ihan niin kuin maahantuojan toimistolla joku markkinointinikkari oli ajatellut. Minua ihmetytti tuo 30% alennus. Kertooko se sittenkin siitä, että tuotteet eivät ole hintansa arvoisia, vaiko vain siitä, että tuotteet eivät ole liikkuneet oletetusti. Muitakin selityksiä varmaan on. {Edit klo 12:16:} Tuotteet olivat loppuunmyynnissä. Siksi alennus. Syytä loppuunmyyntiin emme tiedä.

Kirjoita ylös: Tee henkilökunnalle varaston avaimesta kopio.

Kaverini oli ollut yhteydessä maahantuojaan. Ilmeisesti kyseisten vetimien markkinat keskittyvät vahvasti pääkaupunkiseudulle, koska status päivittyi vielä seuraavalla kommentilla:
Suomen pääkonttorin ohje oli: Tule tänne Vantaalle (Espooseen?, en muista enää) katsomaan malleja niin voidaan tilata. Toki! Varmasti lähden ajamaan 300 km yksien housujen takia.
Mitä luulette, millaisen kuvan kaverini sai mainostetuista työasuista, kokeilematta?

[ Aiheeseen liittyen: Markkinoinnin sudenkuoppaMainoksen tarkoitus ]

BTW Olettehan te nähneet, mitä Mona Lisalle tapahtui viikon Jenkkireissun aikana:

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Lisävaruste sandaaleissa

Flip-flopeissa, varvastossuissa, on mukava kulkea. On aina kesäinen fiilis, kun saa laittaa sandaalit jalkaan. Ostin pari päivää sitten Reef-merkkiset sandaalit paikallisesta ostoskeskuksesta. Piti ostaa uudet, kun aallot veivät yhdet ja yksistä petti pohja. Mailit tulivat täyteen.

Sen lisäksi, että läpsyt ovat miellyttävät jalassa - jalkaan kun ovat tarkoitetut - ne ovat ihan asiallisen näköisetkin, vai mitä:

Reef on surffareiden merkki. Näin minua informoitiin. Läpsyt olivat yhtenä päivänä selällään hiekassa. Huomasin, että pohjassa on jokin metallikoukku, molemmissa läpsyissä:

En kuitenkaan jäänyt niitä sen enempää ihmettelemään, mutta asia kuitenkin vaivasi, koska kysyin niistä koukuista tutulta rantavahdilta. Tämä kyseinen rantavahti paahtaa kaikenlaisilla laudoilla pitkin Fort Lauderdalen rantavesiä aina vapaapäivinään. Oletin hänen kertovan koukkujen liittyvän johonkin vesilajiin.

Mitä luulette, että tämä surffari vastasi?

En ensin uskonut, ettekä tekään usko, mutta mitä ilman yksikään surffari ei taida tulla toimeen? Koukut eivät niinkään liity vesillä lautailuun tai muuhun vesiurheiluun, mutta liittynee kaiketi olennaisesti vesillä ja rannalla viihtymiseen. Tai ainakin vähintään tasapainoiluun maalla tai merellä. Siis ainakin kovan luokan surffarin mielestä.

Koukku on, pampparampparampparaaaa....
PULLONAVAJA! 
Ihan oikeasti. Minun varvastossujeni pohjassa on pullonavaja. Kuinka kätevää ja kekseliästä! Ehkä seuraavassa mallissa olisi ollut kylmälaukku. Nyt pitää vain opetella pullojen avaaminen jalalla, niin voi olla rantojen kunkku.

Ihan mielenkiinnosta, mitä kuvittelitte koukkujen olevan?

[ Aiheeseen liittyen: Ei löytynyt mitään. Niin sanattomaksi veti. ]

BTW Jos myyt autoja ammatiksesi ja haluat saada tarjouksesi kaikkien uutiskanavien lähetykseen, tee kuten tämä missourilainen autokauppias. Tarjoa kaikille auton ostajille AK 47 kivääri. Herättää varmasti median mielenkiinnon.


P.S. Koneen pitäisi olla juuri nyt nousukiidossa kohti kotia. Jos minusta ei kuulu enää mitään, niin heippa! Kivaa oli! 
Mahdollista paluutani odotellessanne voitte veikata, heitteleekö tyttö palloja vasta-alkajan tuurilla?

tiistai 16. marraskuuta 2010

Ilmainen Wi-Fi

M&M Kuntotalossa on ollut ilmainen w-lan niin kauan kuin olen tiennyt sellaisen mahdollisuuden olemassaolosta. Meillä on ollut mahdollisuus päästä verkkoon jo paljon aikaisemmin kuin w-lan -valmiuden omaavat mobiilipäätteet alkoivat todella yleistymään. Asiakaskäyttöön tarkoitetut koneetkin ovat toimineet langattomassa verkossa. Asiakaskäyttöä varten meillä on aina ollut oma Elisan nettiliittymä. Yrityksen sisäistä verkkoa ei kannata koskaan jakaa asiakkaille.

Minulle on ollut jo kauan itsestään selvää, että asiakkaille tulee tarjota veloituksetta mahdollisuus päästä nettiin myös omilla laitteillaan. Nyt tuon saman pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle yrittäjälle, joka on kuluttajien kanssa tekemisissä. Tuohon on monta syytä. Kerron ensin tärkeimmän syyn - paikannuspalvelut.

Paikannuspalvelut ovat vasta tulossa Suomeen. Suosituin palveluista näyttää tällä hetkellä Suomessa olevan Foursquare, joka näyttää jättävän Gowallan taakseen. Näin näyttää olevan myös Yhdysvalloissa. Ruotsissa taas kuulemani mukaan Gowalla on selvästi Foursquarea käytetympi. Jos et ole kuullut kummastakaan, ei hätää. Olet varmaan jo kuullut Facebookista. Facebook Places tulee räjäyttämään pankin paikannuspalveluissa. Palvelu toimii jo Yhdysvalloissa, Briteissä ja Japanissa. Olen jo testannut sitä, kun se tuli iPhone aplikaation päivityksessä, Floridassa ollessani. Sekä Foursquarea että Gowallaa olen käyttänyt säännöllisesti jo jonkin aikaa.

Miksi paikannuspalvelujen tulisi kiinnostaa kuluttajamarkkinoilla häärääviä? Paikannuspalvelussa käyttäjä kirjautuu sisään kohteeseen. Esimerkiksi tullessaan kuntoilemaan M&M Kuntotaloon, hän kirjautuu sisään M&M:lle palvelussa. Moni palvelujen käyttäjistä on linkittänyt kirjautumisensa Facebookiin tai Twitteriin, josta kaverit näkevät, missä palvelun käyttäjä liikkuu. Facebook Places -palvelussa kirjautumiset näkyvät aina automaattisesti kaverien seinällä. Kirjautumisen yhteydessä voi samalla kertoa ja vinkata muille kohteesta, tuotteista, palvelusta, mistä tahansa.

Hirvittävän suuri markkinointipotentiaali! Jokainen kirjautuminenhan on pieni mainos. Jos joku kavereista käy paljon jossakin paikassa, sen paikan tai palvelun täytyy olla hyvä, eikö? Näen nämä kirjautumiset jopa tärkeämpänä kuin yrityksen Facebook-sivun tykkääjien määrän. Jos tuote on kunnossa, näissä kirjautumisissa  saattaa vilistä paljonkin yritystä markkinoivia lauseita ja suosituksia - Ihan ilmaiseksi.

Jotta kirjautumiset olisivat sinun yrityksessäsi mahdollisimman helppoja, pitää tarjota nettiyhteys. Voit vaikka laittaa yhteytesi aloitussivuksi oman yrityksesi kirjautumissivun edellä mainituissa paikannuspalveluissa. Tämän mahdollisuuden lisäksi asiakaspalvelusi paranee. Jonotusajat lyhenevät. Tai siis ne tuntuvat asiakkaan mielestä lyhenevän, koska asiakas voi surfata odotellessaan. Etuja on vaikka kuinka. Haittoja en keksi yhtään.

Mikäli omistat kahvilan tai ravintolan, ilmainen nettiyhteys olisi pitänyt olla jo eilen. Tai itse asiassa jo aikoja sitten. Minäkin valitsen välillä kahvipaikan ilmaisen yhteyden perusteella. Starbucks tarjoaa sellaisen. Moni lounasruokailija saattaa tehdä saman valinnan. Jos sinulle tuli nyt mieleen ne asiakkaat, jotka tulevat hengaamaan paikkaasi vain ilmaisen netin vuoksi, olet ihan väärällä alalla. Suosittelen alan vaihtoa heti. Ihan heti. Vaihda johonkin, jossa ei tarvitse olla lainkaan kuluttaja-asiakkaiden kanssa tekemisissä. Ihan totta!

Mikäli vielä et ole tarkistanut, löytyykö oma yrityksesi edellä mainituista palveluista, tee tarkistus nyt. Pidä myös huoli siitä, että tuotteesi on kunnossa. Mikäli se ei ole, sosiaalisen median välineet voivat tuhota elinkeinosi. Se voi tapahtua nopeastikin, jos et ole varuillasi ja valmiina vastaamaan asiakkaiden viesteihin uudessa ympäristössä.

On tietysti totta, että paikannuspalvelut houkuttelevat vasta minun kaltaisiani aikaisin asioista kiinnostuvia. Yritin jo kovin ladata uutta yhteisöpalvelua - Path - puhelimeeni, mutta ainakaan vielä se ei onnistunut suomalaiseen puhelimeen. Tuo uusi palvelu on mielenkiintoinen, koska ystäväpiiri on rajattu 50 ystävään. Paikannuspalveluissa on varmasti kehitettävää, mutta joka tapauksessa niistä tulee arkipäiväisiä. Ei ehkä huomenna, mutta kohta.

Veikkaan, että olemme ainoa kuntokeskus Suomessa, jonka ovessa on Foursquarelta tullut tarra, joka kehottaa kirjautumaan sivullemme Foursquaressa. Saattaa olla, että muunkaan alan yrityksien ovista tai ikkunoista ei löydy tuota tarraa. Tehdäänkin niin, että joulujuhlissa palkitaan se henkilö, joka on M&M Kuntotalon Mayor tuona päivänä. Jos et tiedä, mitä se tarkoittaa, kirjaudu Foursquareen ja ota selvää.

{Edit @ 8:15 local time}
Törmäsin sitten vielä illalla Googlen uuteen paikannuspalveluun - Hotpot. Palvelu ei toimi vielä suomeksi, mutta lontooksi kyllä. Kirjauduin (tietysti) palveluun ja testasin, mitä palvelu kertoo Fort Lauderdalen ravintoloista. Ravintolatähdillä tullee olemaan ehkä suurtakin merkitystä varsinkin turistikohteissa. M&M Kuntotalon voit arvioida tästä.

[ Aiheeseen liittyen: Foursquare - Mikä se on? / Twitter alkaa hahmottumaan / Facebook - Kyllä nykyään on helppoa ]

BTW Kaikki eivät osaa Jenkeissäkään. Eräs liike Aventura Mall'ssa, Floridassa, on nimenyt oman verkkonsa seuraavasti:
Don't steal wifi, cheepo!
Älä varasta verkkoa, krokotiili!
Iso moka. Onnea vaan muulle asiakaspalvelulle. Jos joku tulee liikkeesi eteen vain surffaamaan, hän on silti potentiaalinen asiakas. Hän voi ihan hyvin tulla joskus ovesta sisään ostoksille. Tuo viesti ei kuitenkaan ole kovin kutsuva.
Ai ihmettelit tuota korokotiilia? Cheepo ei tarkoita varsinaisesti krokotiilia. Se sopii hyvin Floridasta kertovaan juttuun, kun se samalla tässä yhteydessä tarkoittaa pihiä, jota myös tuo cheepo tarkoittaa. Mieti krokotiilin olemusta. Krokotiilin raajat ovat niin lyhyet, että ne eivät koskaan ylety taskuihin, kun pitää maksaa jotain.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kumarran Applea

Olimme tänään Fort Lauderdalen rannalla, kuten kaikkina muinakin päivinä, jotka olemme täällä henganneet. Aallot löivät rantaan sen verran, että pari ilmeisen selvää aloittelijaa kokeili nousta laudalla aaltojen päälle. Merenkäynti ei kuitenkaan ollut mitenkään epänormaalia. Vesi oli edellisiä päiviä korkeammalla, joten hotellin rantatuolit olivat vähän aiempaa ylempänä rannalla.

Makoilimme rantatuoleissa kuunnellen meren kohinaa. Lueskelin erästä erinomaista kirjaa, josta lisää myöhemmin. Mukana kassissa oli tietysti kaikki tarpeellinen elektroniikka, jota ilman ei rannalla pärjää. Oli iPad, iPod, iPhone, kamera ja Nokian N900. Kaikkia kun tarvitsee aina välillä.

Yht'äkkiä iso aalto pyyhkäisi ylitsemme. Täysin varoittamatta ja erityisesti täysin pyytämättä ja yllättäen. Ehdin sen verran reagoimaan, että nostin pään kirjasta, kun kohina kuulosti erilaiselta. Sitten alkoi tavaroiden kalastus. Sandaalit menivät aaltojen mukana ja kassi oli täynnä vettä. Onneksi kassi ei ehtinyt lähtemään meren mukana, kuten sandaalit. Vaatteet ja pyyhkeet läpimärkiä. Kaikki elektroniikka kastui. Alkoi nopea kuivaaminen.

Kaikki muut laitteet pimenivät, paitsi Nokian puhelin. Merkki jostakin? Tai itse asiassa iPadin tarkistin ensimmäisenä ja se toimi, joten jatkoin muiden laitteiden tarkistusta. Ensimmäisenä kuivattelun jälkeen tokeni iPod, sitten iPhone. Huokaisin jo helpotuksesta, vaikka kamera ei reagoinut mitenkään. Avasin siitä kaikki luukut ja jätin sen aurinkoon kuivumaan. Näpytellessäni iPadia, se ilmoitti hetken kuluttua, että laitteessa ei ole SIM-korttia. Mitä ihmettä? Kastuiko se sittenkin? No kastui. Kohta näytöllä vilkkui omena ilkeästi ja hetken kuluttua sekin elämä sammui. Ravistelin laitetta ja tulihan aukoista vettä. Kiva juttu. Muutama tuleva blogikirjoituskin huuhtoutui meriveden mukana.

Harmittelin asiaa hotelissa ja tutkin jo eri matkavakuutusteni ehtoja. Yllättävä tapahtuma, joten ymmärrykseni mukaan kärsimäni vahinko olisi ainakin kahden vakuutuksen ehtojen mukaan korvattavien joukossa. 50 euron omavastuun jälkeen ei näyttäisi koituvan vaivaa kummempaa tappiota. Hieman siis valoa tunnelissa.

Lähellä olevassa ostoskeskuksessa, Galleria Mall'ssa on Apple Store. Ajattelin suunnata laitteen kanssa sinne. Olen asioinut siellä lukuisia kertoja. Jos vaikka saisivat laitteen herätettyä. Kerroin laitteen kastuneen. Varasivat minulle henkilökohtaisen ajan jollekin nörtille. Kävin välissä ostoksilla. Palattuani tapaamiseen, nörtti kävi tutkimassa laitetta ja kertoi sen tosiaan kastuneen. Kertoi sen olevan aika harvinaista ja laite tuskin enää heräisi unestaan. Ennen kuin ehdin reagoimaan mitenkään, nörtti ilmoitti vaihtavansa laitteen veloituksetta uuteen!


Siis ilmaiseksi? Enkö joudu maksamaan mitään?


Ihan oikeasti sain uuden laitteen tilalle. Piti vain täyttää paperit ja sain uuden laitteen kainaloon. Aivan uskomatonta! Olin varautunut uuden ostoon. Ei tullut edes mieleen, että laite menisi takuuseen, jos kastelen sen. Eihän se ollut mitenkään Applen vika. Applen ei olisi tarvinnut korvata laitetta, mutta he korvasivat sen silti. Sanat loppuvat! Toki olen ostanut juuri tuosta liikkeestä paljon tavaraa ja se näkyy nimelläni heidän rekisterissään, mutta silti.

Mietin jo vakuutusehtoja tutkiessani, että jos en kerrokaan laitteen kastuneen. Kerron sen vain pimentyneen. Unohdin sen kuitenkin samantien, koska minusta ei vain ole siihen. Vahingot kärsitään kuten kuuluu. Ehkä tämä oli taas palkkio rehellisyydestä. Ehkä tämä oli sitä hyvää karmaa.

[ Aiheeseen liittyen: Apple Store palvelee ]

BTW Olettehan nähneet tämän videon, jonka Domino's pizzan tyytymätön asiakas sai, kun ketjun eräs piste mokasi pahasti ja asiakas avautui asiasta Twitterissä. Eräänä myrskyisänä iltana, huhtikuussa 2009, Amy Ravit Korin tilasi pizzan Domino's'lta. Pizzan saapuminen kesti yli tunnin ja toimitettu pizza oli väärä. Hän esitti negatiivisen kehunsa Twitterissä. Some-valveutunut Ramon De Leon, joka omistaa monia Chicagon alueen Domino'seja, vastasi tweettiin tunnin päästä, pahoitellen tapahtunutta. Ramon ei kuitenkaan jättänyt asiaa tuohon, vaan lähetti edellä linkatun videon Amylle sekä vielä myöhemmin tusinan ruusuja. Näin virheen voi korjata voitoksi. Apple tosin korjasi minun virheeni. Se oli vielä hienompi ele.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Mielipiteiden vangit

Jonossa on hyviä juttuja, mutta otetaan silti tähän kohtaan poiminta keskiviikon Aamusetista:
Meistä jokaisella on mielipiteitä. Mielipiteemme muodostuvat kokemustemme ja ennakkoarvioidemme pohjalta.  Mielipiteemme ovat henkilökohtaista omaisuuttamme, pääomaa, jota on syytä opetella käyttämään. Meidän pitäisi esittää mielipiteemme useammin ja vahvemmin. Miksi emme sitten tee niin?
Ympäristömme pitää meitä vankeinaan. Olemme ympäristömme suhteen mielipiteidemme vankeina. Emme uskalla kertoa, mitä mieltä me oikeasti olemme. Kuten Einstein on sanonut: "Vain harva pystyy tyynesti ilmaisemaan lähiympäristön ennakkoasenteista poikkeavan mielipiteen. Moni ei pysty lainkaan muodostamaan eriävää mielipidettä." Pelkäämme ympäristön reaktioita mielipiteisiimme. Miksi?
Varsinkin julkisuuden henkilöt ovat koko ajan mielipiteidensä kanssa suurennuslasin alla. Kaikkia pitäisi pystyä miellyttämään. Hengellisesti elämäänsä suhtautuva ei saa esittää vakaumuksensa mukaisia ajatuksia. Ulkomaalaisvastaisen leiman saa todella nopeasti otsaansa. Kaikilla heteroilla tuntuu olevan homofobia. Ja homoilla heterofobia. Kaikista sanoista saadaan väännettyä mitä tahansa halutaan, kun niitä kohdellaan kuten Tervo Raamattua - tai siis kun luetaan kuin piru Raamattua. Niinhän se meni. Valtavirran vastaisesti ajattelevia katsotaan kieroon suvaitsevaisuuden nimissä. Eikö olekin kieroa?
On paljon helpompi olla jees-mies. Päivästä selviää haavoittumatta, kun on aina kaikkien kanssa samaa mieltä. Ihan sama, mitä mieltä ympäristö on. Jees-miehiä on yllättävän paljon. Moni poliitikkokin on pelkkä jees-mies. Tasa-arvon vuoksi täytyy varmaan mainita myös jees-naiset. Myös ne poliitikot. Jotta oltaisiin korrekteja, niin puhutaan sittenkin jees-henkilöistä. Jees-henkilöiden mielestä kaikki ovat hänen kanssaan aina samaa mieltä. Täytyyhän niiden olla, koska heidän ajatuksensa eivät koskaan ui vastavirtaan. Mielipidekin vaihtuu aina ympäristön mukaan ja pää nyökyttelee hyväksyvästi. He lopettavatkin usein mielipiteensä sanoen, kaikki muutkin ovat tätä mieltä. Vaikka eivät oikeasti ole.
Katselin eräänä iltana ulkomaista ohjelmaa, jossa pohdittiin mitä rauha on. Eri ryhmittymillä oli ainakin omasta mielestään erittäinkin yleviä näkemyksiä ja mielipiteitä rauhasta. Muiden mielipiteet olivat aina vääriä. Talouden nimeen vannovat näkevät rauhan olevan lähes yhtä kuin vapaan kaupan määrä. Voi olla. Naureskelin kuitenkin mielessäni tuota pohdintaa. Miksi rauha on niin vaikeasti käsitettävissä? Minun mielessäni asia on ihan yksinkertainen. Rauha on yksinkertaisesti sitä, kun ei halua vahingoittaa toista. Mitä mieltä sinä olet? Ole nyt edes jotain mieltä.
Ole jotain mieltä. NYT!


[ Aiheeseen liittyen: Mikään ei tunnu miltäänAjattele kuin Einstein ]


BTW Täytin eilen vuosia. Facebookin kautta tuli jokunen onnittelu. Osassa luki vain HBD. Näin me nykyään toivottelemme toisillemme asioita. Lyhyesti ja ytimekkäästi, netissä. Ajatushan on tärkein, vai mitä? Facebook on siitä mukava, kun se muistuttaa kaverien, tai siis FB-kaverien merkkipäivistä. Olen ottanut omaksi käytännökseni sen, että en juurikaan onnittele FB-kavereita. Saatan satunnaisesti onnitella, mutta onnittelut tuntuvat menevän niille, joita onnittelen muillakin tavoilla. Älkää ymmärtäkö väärin. Onnittelut ovat hieno asia ja FB on oiva välinen onnitteluihin. Minä vain toimin eri tavalla. En lähetä joulukorttejakaan. Olen kuitenkin kiitollinen onnitteluista, ihan jokaisesta. Totesin myös, että CDON.com ja Flying Blue ovat ottaneet tavaksi onnitella asiakkaitaan sähköpostilla. Hieno ele, vaikka se onkin automatisoitu. Tuo automatisointikin on enemmän kuin yksikään muu klubi, johon kuulun, on nähnyt vaivaa. Siitä pisteet edellisille. Mahtoikohan kotiin tulla yhtään perinteistä korttia? Vai onko posti jossakin lakossa taas? Perinteisen kortin voima kasvaa koko ajan, sitä mukaa kun postikortti harvinaistuu. Miten sinä haluaisit onnittelujen tulevan? Vai haluatko niitä lainkaan?

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Myydään kivet

Jenkki on kova poika myymään ja rahastamaan. Mummotkin myydään, kunhan hinnasta sovitaan. Kaikki on kaupan. Mitä tahansa voit myydä, koska aina on joku, joka ostaa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Kauppa se on, joka kannattaa ja pitää maailman radallaan.

Ostaisitko katukiven? Entä jos sen hinta on 50$? Etkö mistään?

Aika moni on ostanut Fort Lauderdalen Riverwalkilta. Riverwalk (aka Riverfront) on puistoalue Fort Lauderdalen keskustan tuntumassa. Alueella on ulkoilumahdollisuus myös kaupoissa ja baareissa.

Riverwalk Trust myy puistossa luikertelevalta kävelypolulta katukiviä. Hieno idea. Jos tilaat kiven nyt, se asennetaan seuraavan kuun puolessa välissä. Saat vielä erikseen todistuksen ja kartan, jossa kivesi sijainti kerrotaan. Toki voit esittää toiveesi, missä haluaisit juuri sinun kivesi sijaitsevan. Hinta määräytyy sijainnin mukaan. Sinulla on mahdollisuus saada kivestäsi myös kopio, jonka voit asentaa vaikka omalle pihallesi.

Oman katukivesi voit tilata tästä. Mukava yllätys matkakumppanillesi, jos joskus matkustatte Fort Lauderdaleen. Jenkki on keksinyt mitä erikoisempia tapoja kosia. Aika usein rantaviivan tuntumassa lentää lentokone, joka vetää perässään kosintaviestiä. Tämä kivi voisi olla suomalaiselle naiselle hieno yllätys.

Halvimmillaan kivi maksaa 50$ ja kalleimmillan 225$. Ihan kohtuullinen hinta. Kivi on käytännössä ikuinen. Pariskunta voi tuoda myöhemmin lapsensakin katsomaan kosintakiveä. Romanttista?

Jos kivet eivät kiinnosta, samalta alueelta voit näin juhlapyhien lähestyessä adoptoida puun tai valotolpan, jossa voit viestiä asiaasi. Puun adoptoiminen maksaa 150$ ja tolpan 125$.

Olisiko näistä ideoista apua suomalaisille kunnille, jotka taistelevat taloutensa kanssa? Voisiko joku lätkäjengi modifioida näistä itselleen sopivia tuotteita? Voisiko joku fani haluta ostaa katukiven hallin pihalta? Tai jopa hallista? Voisiko hallissa olla The Floor of Fans, Fanikäytävä?

Ilmoittaudun ensimmäisen kiven ostajaksi Turkuhallista.

[ Aiheeseen liittyen: Isojen poikien lelut / 250 taalan pizza ]

BTW Edelliset ostokset voit rahoittaa vaikka Master Kard'lla. Ei tullut kirjoitusvirhettä. Tänään, marraskuun 10. julkaistiin Master Card -luottokorttiyhtiön uusi kortti, jonka markkinoinnissa käytetään Kardashianin perheen tyttöjä. Kyse on pre paid -luottokortista, joka on lähinnä suunnattu teineille. Korttiin voi ladata käyttövaroja jopa puhelimitse, jos perheen Suzy Swipe-a-lot on käyttänyt jo viikkorahansa paikallisessa ostoskeskuksessa. Vanhemmat näkevät laskusta, mihin rahat on käytetty. Pre paid -luottokortti olisi ehkä monelle aikuisellekin se ainoa oikea luottokorttivaihtoehto, myös Suomessa.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Älä lähde sinne!

En ymmärrä amerikkalaisesta jalkapallosta mitään, mutta tämä peli oli hieno temppu:



Vaikka kyse onkin koulun pelistä, vastustajan voi yllättää monella eri tavalla. Ei ehkä menisi läpi ammattilaissarjassa, mutta yllättävä se voisi olla sielläkin. Gleessä oli kuulema jokin vastaavanlainen peli. Ehkä rohkeus tällaiseen peliin haettiin sieltä.

Ei mulla muuta tähän väliin.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Oikea perspektiivi

Jo ensimmäinen blogitekstini 3.3.2007 oli selvästi asenteellinen. Asenteesta on sen jälkeen kirjoiteltu aika usein. Miksei siis nytkin?

Meillä jokaisella on ajoittain vaikeuksia asettaa asioita oikeaan perspektiiviin. Kärpäsestä tulee herkästi härkänen ja pienetkin asiat tuntuvat välillä kaatavan koko maailman. Ehkä elämänkokemus vähän tasoittaa tätä intervallia, mutta silti perspektiivi on välillä kadoksissa.

On totta, että ei ole mitään merkitystä, mitä tapahtuu. Merkitystä on vain sillä, miten suhtaudumme kyseiseen tapahtumaan. Jokaisessa vastoinkäymisessä on opetus. Joskus sitä on mielen myllerryksessä vaikea löytää, mutta se on siellä. Mieti omia kokemuksia. Väitän, että juuri vastoinkäymiset ovat olleet niitä opettavaisimpia kokemuksia.

John C. Maxwell kertoo hyvän tarinan kirjassa The Difference Maker. Opiskelemaan lähtenyt tyttö lähettää äidilleen kirjeen, jossa kertoo kuulumiset opiskelijan elämästä. Kirje kuului näin:
Rakas Äiti,
Olen nyt ollut poissa kotoa kokonaisen vuoden, joten on aika kertoa kuulumiset opiskelijan elämästä. Hieman sen jälkeen, kun tulin opiskelemaan, kyllästyin opiskelija-asuntolaan ja varastin viisikymppisen huonekaverilta.  Tuolla rahalla vuokrasin moottoripyörän, jonka kuitenkin romutin valotolppaan muutaman korttelin päässä. Jalkani murtui onnettomuudessa, mutta minut pelasti nuori lääkäri, joka asuu lähistöllä olevassa talossa. Hän kantoi minut sisään, paketoi jalkani ja hoiti minut kuntoon. Hänen ansiostaan olen taas jalkeilla.
Me halusimme sinun tietävän, että me menemme naimisiin mahdollisimman nopeasti. Ikävä kyllä, meillä on jotain merkillistä verikokeiden tuloksissa. Eivät terveyskeskuksessa vielä tiedä, mitä se on, mutta eiköhän se selviä. Toivottavasti se kuitenkin selviää nopeasti, jotta voimme mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Sen jälkeen tulemme kaikki asumaan sinun ja isän kanssa. Tiedän, että opitte rakastamaan lastamme, vaikka lapsen isä onkin eri uskontokuntaa ja haluaa minunkin kääntyvän uuteen uskoon. Toivon että ymmärrät, että tulemme kotiin vain siksi, että tuleva puolisoni heitettiin ulos lääketieteellisestä, koska hänen koko aikansa meni minun hoitamiseen.
Oikeasti, rakas Äiti, mikään edellä mainituista ei ole totta. Arvosanani eivät vain ole olleet hyviä, joten halusin teidän hyväksyvän ne laittamalla ne oikeaan perspektiiviin.
Niin usein, ellei aina, asiat voisivat olla pahemmin. Iloitse siitä, mitä on - Älä murehdi sitä, mitä voisi olla.

[ Aiheeseen liittyen: Tästä se alkaaThe 50th Law ]

BTW Pomitaan kirjasta toinenkin opiskeluun liittyvä kirjeenvaihto. Se täytyy kertoa lontooksi, koska tähän sopivaa suomalaista vastinetta sanalle prepare oli hankala keksiä. Nuori mies lähetti äidilleen meiliä:
Flunked out of school and coming home tomorrow. Prepare Dad.
Äiti vastasi aika nopeasti:
Dad prepared. Prepare yourself!

torstai 4. marraskuuta 2010

Muista käyttäytyä

Mikä voisi olla rentouttavampaa kuin nukahtaa valtameren kohinaan ja herätä meren horisontista nousevaan aurinkoon? Vaikka tulikin taas päivä matkustettua, se kannatti. Yksi yö ja mieli on jo levännyt. Hyvä fiilis.

Olen muutamia kertoja istunut lentokoneen etuosassa pitkillä matkoilla. En ole kertaakaan aikaisemmin ostanut etupään lippuja. Aikaisemmat kerrat ovat olleet lentomailien kautta ansaittuja. Matkustusmukavuus on aina ollut tällaiselle isolle miehelle miellyttävä. Niin nytkin.

Lentoyhtiöt ovat karsineet peruslippujensa sisältöä siihen malliin, että kalliimmat liput alkavat kiinnostamaan. Jo pelkästään matkalaukkujen määrän karsiminen tuo houkuttelevuutta paremman lipun ostamiselle. Olen lentänyt rapakon yli kutakuinkin kaikkien lentoyhtiöiden kanssa, joihin Suomesta on järkevät yhteydet. Finnair, SAS, Lufthansa, Air France/KLM ja British Airways ovat tuleet tutuiksi. Vaikka Virgin Atlantic on vielä kokematta, BA on nyt selvä suosikki.

Vaikka ensimmäinen Lontoon kautta Miamiin suuntautunut reissu keskeytyikin viikoksi Lontooseen, samalla reitillä tuli nytkin livahdettua Sunshine Staten huomaan. British Airways on loistava lentoyhtiö. Hoitivat mukisematta viikon kulummekin Lontoossa, toisin kuin kotimainen yhtiö teki. Koneet ovat monin verroin parempia kuin esimerkiksi AF/KLM:llä, pienemmistä yhtiöistä puhumattakaan. En olisi uskonut, että sanon tätä koskaan, mutta ruoka on BA:lla ihan loistavaa.

Miamin kentälle tultaessa päästään otsikon aiheeseen. Ajelen Hertz'n vuokra-autolla toista kuukautta joka vuosi. Siitä johtuen kuulun Hertzin #1 Club Gold'iin. Esimerkiksi Miamin kentän Hertzissä auto on odottanut nimetyllä paikalla takaluukku avoimena. Ei ole tarvinut kuin ladata laukut autoon ja painaa kaasua. Ei mitään paperihässäköitä tai jonottamisia tiskillä. Käynnistä ja aja.

Eilen kentälle tullessa ei näkynyt nimeä listalla, joka kertoo ruudun, jossa auto odottaa. Club Goldin tiskilläkin oli jonoa. Mitä ihmettä? Ei muuta kuin jonottamaan, muiden vihaisten ihmisten jatkoksi. Seurasin ihmisten kiukkua ja päätin taas lähestyä tilannetta eri tavalla. Muistutin itselleni, että
Muista käyttäytyä!
Kun tuli vuoroni, yritin olla mahdollisimman ymmärtäväinen tilanteelle, jossa virkailija kertoi, ettei heillä ole lainkaan autoja tallissa. Suurin osa jonossa olleista ajautui tiedosta raivon partaalle, joku soccer mom jopa sen ylikin. Jälkikasvunkin pelihousut revittiin. Hillitsin itseni.

Juttelin virkailijan kanssa niitä näitä heidän selvitellessään ongelmia. Kehuin Miamin kentän uutta autonvuokraussysteemiä ja sitä, kuinka hieno Club Gold -palvelu on. Nyt kun joutui pitkästä aikaa jonottamaan, tajusi kuinka hieno palvelu heillä on meille kanta-asiakkaille. Olin varmasti ainoa, joka ei räyhännyt tiskillä.

Lähdimme hallista viimeisen päälle hienolla, valkoisella GMC Yukon -mallilla, muiden jäädessä ihmettelemään tilannetta. Autoa ei ollut millään listalla, mutta virkailija kaivoi sen jostakin, mahdollisesti vain siksi, että älysin ymmärtää, että tilanne ei ollut virkailija vika. On muuten ihan hemmetin hieno kulkupeli, kaikilla mahdollisilla herkuilla. Ja maksamme siitä silti peruskärryn hinnan. Kannatti käyttäytyä. Se kannattaa aina, pitkällä juoksulla, uskokaa pois.

Hotellissa meitä odotti mukava yllätys. Saavuimme hotellille kymmenen aikaan illalla. Vaikka managerin työvuoro oli alkanut jo 12 tuntia aikaisemmin, hän odotti meitä hotellin aulassa. Managerilla ei ollut mitään hajua saapumisajastamme ja hän kertoikin jo epäilleensä, että emme tule lainkaan, mutta hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä kotiin. Oli jo muutamia kertoja soittanut perheelleen, että menee vielä tovi töissä. Tuon vuoksi tämä on nyt 12. kerta tässä hotellissa. Arvostavat rahaamme, jonka voisimme viedä mihin tahansa muuhunkin rannan hotelliin.

[ Aiheeseen liittyen: Muistamisen voima / Turhia kieltoja ]

BTW Päivän todellinen lätkäuutinen on turkulaisittain mielenkiintoinen. Suikkanen taisi kokea juuri Venäjän kiekkoliigan merkillisyyden. Suikkanen ei saanut joukkettaan toista sijaa ylemmäs lohkossaan, joten täytyyhän siitä monoa saada. Vaatimukset ovat rajan takana ihan jotain uskomatonta. Vain voittamalla voi voittaa. Tietysti taustalla voi olla jotain muutakin kuin sijoitus. Turussa tuskin kannattaa odottaa messiaan paluuta. Verottaja pitänee siitä huolen. Herkullinen tilanne olisi toki, kaikin puolin.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Väärin ostettu

Otimme kesällä uuden tuoteryhmän myyntiin - M&M Smoothie. Virkistävät juomat ovat olleet menestys. Olemme myyneet niitä enemmän kuin osasin edes pelätä. Piti oikein ostaa tuplamäärä tehosekoittajiakin tuota varten. Smoothiet olivat hyvä lisä aikaisempaan drinkkitarjontaamme. Tästä innostuneena otamme marraskuun lopussa myyntiin keitot. Siitä lisää myöhemmin.

Koska myymme juomia paljon, eikä tukkumme valikoimissa ole smootheihimme sopivia aineita, käyn hakemassa ne lähistöllä olevasta Prismasta. Suunnistin sinne taas tällä viikolla kahden kylmälaukun kanssa, kuten niin monesti aikaisemminkin.

Kun täytin kylmälaukkuja, jäätelöaltaita täyttänyt työntekijä seurasi puuhiani. Aikansa seurattuaan, hän kysyi minulta:
Aiotko ottaa ne kaikki?
Kyllä aion.
Mutta sitten meillä on se kaappi kaksi päivää tyhjä.
Eikö nämä ole tarkoitettu ostettaviksi?
On, mutta jos otat kaikki, kaappi on sitten kaksi päivää tyhjä.
Mutta eikö se ole hyvä, että myytte kaikki pois? 
On, mutta kaappi on sitten kaksi päivää tyhjä. Voisit ilmoittaa etukäteen, jos tulet ostamaan paljon.
Ahaa. En tiennyt sen olevan mahdollista. Voisin ostaa näitä laatikoissa, jos se on mahdollista. Mihin voin ilmoittaa, kun haluan noutaa laatikot?
No, soita vaikka infoon kaksi päivää aikaisemmin.
Täydellisessä maailmassa tapaus olisi edennyt siten, että työntekijä olisi kysynyt, tarvitsetko usein näitä tuotteita noin paljon? Jos tarvitset, me voisimme toimittaa ne teille. Toimitetaanko säännöllisesti? Kun kyse on hypermarketista, se ei tietenkään toimi noin. Pienempi kauppias saattaisi olla kiinnostunut toimittamaan pakasteita meille säännöllisesti, mutta hypermarketin liikevaihdolle ei sillä ole mitään merkitystä. Suurempi merkitys on sillä, että hylly on tyhjä.

Ymmärrän hyvin pakastevastaavan ärtymyksen. Meneehän se hänen piikkiin, kun hän ei ollut osannut ennustaa jonkun tulevan ostamaan pakasteita kylmälaukut täyteen. Siinä mielessä työntekijän reaktio oli hyvä. Hän oli kiinnostunut siitä, että kaikkia tuotteita on saatavilla koko ajan sekä siitä, miltä hyllyt näyttävät.

Jotenkin tuli vain ostamisesta syyllinen olo. Ostin väärin, kun ostin kaikki. Ei kaikkia tuotteita olisi saanut ostaa.

Meillä kävi jokin aika sitten asiakas, joka osti periaatteessa kaikki superfoodimme. Minua harmitti vain se, että työntekijämme ei ollut tiennyt/muistanut, että pusseja oli lisää vitriinin alla olevassa kaapissa. Olisi saanut myydä nekin, vaikka hyllymme olisivatkin sitten olleet tyhjiä muutaman päivän. Myyntiin olen ne tänne ostanut ja haluan myydä ne mahdollisimman nopeasti, vaikka kaikki kerralla. Sivuhuomautuksena todettakoon vielä, että tämä asiakas ei ollut edes jäsenemme, vaan oli törmännyt aiheeseen kotisivuillamme.

Seuraavaksi kun haen pakasteita, soitan ensin infoon pari päivää aikaisemmin, jos löydän infon numeron jostakin. Odotan jo mielenkiinnolla infon reaktiota, kun kerron, että haluaisin tulla parin päivän päästä ostamaan laatikollisia pakasteita. Mitä veikkaatte, onnistuuko?

[ Aiheeseen liittyen: Ostamisen vaikeus / Miksi yrittäminen on vaikeaa? ]

BTW Ennen tämän iltapäivän spektaakkelia Turkuhallissa, kotijoukkueen pukuhuoneessa pitäisi varmasti pitää tämän henkinen palopuhe ja miksei jopa katsoa kyseinen leffa: 
Let me tell you something you already know. The world ain't all sunshine and rainbows. It is a very mean and nasty place and it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me, or nobody is gonna hit as hard as life. But, it ain't how hard you hit; it's about how hard you can get hit, and keep moving forward. How much you can take, and keep moving forward. That's how winning is done. 
Mikä leffa? On muuten ihan järjetön alkamisaika tänään, kello 16. Ihan keskellä päivää. Miksi ihmeessä näitä alkamisaikoja on nyt lauantaille kolme eri aikaa?