Haluatko laihtua?

Tammikuu on herkullinen ajankohta kirjoittaa laihduttamisesta. Kaikki tuutit ja tarjottimet ovat täynnä laihduttamista, tipattomien juomien lisäksi. Eilen seurasin mielenkiinnolla aiheeseen liittyvää keskustelua Twitterissä, jossa väännettiin aiheesta oikein kunnolla - jatkuen vielä tänäänkin. Laihduttaminen kun on kuitenkin tavattoman yksinkertaista - jos siis puhutaan vain painosta määreenä. Helpoksi sitä ei voi sanoa, koska ihminen keksii tukun tekosyitä ja selityksiä, miksi ei siinä onnistu. Niin me vain toimimme, valehtelemme itsellemme kaikenlaista, koko ajan.

Jokainen laihduttaja tietää tasan tarkkaan, miksi ei onnistu. Siis se tavallinen, normaalilla pääkopalla varustettu mussuttaja. Siitä huolimatta, tänäkin keväänä, moni kymmenen kilon painonpudotustavoitteen ottaneen suureksi yllätyksesi hän jää tänäkin vuonna vaivaiset kaksitoista kiloa tavoitteestaan.

Kyllähän vähänkään fiksu ihminen tajuaa jo pari päivää ruokapäiväkirjaa pitämällä sen, mistä kiikastaa, mutta siitäkin huolimatta suurin osa ihmisistä tarvitsee apua laihdutukseen - varsinkin kun mitään oikotietä tai poppaskonstia ei ole. Pitää katsoa mitä syö ja aktivoitua - siinä se. Helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi on valmentajia.

Twitterin keskustelussakin puhuttiin mittaamisesta. Siitä saa hyvän keskustelun aikaiseksi. Jos ihminen haluaa laihtua, tuleeko sillä vaa'alla käydä vai ei ja kuinka usein, jos pitää. Parantainen otti asiaan hyvin kantaa Pölli tästä -blogissaan jo vuonna 2015. Eipä tuo ajatus kai hirveästi ole tuosta muuttunut. Jostakin syystä ne TV:n laihdutusohjelmiin osallistuvatkin pillahtavat itkuun, nähdessään sen kalori- tai rasvamäärän, jonka ovat viikon aikana syöneet. Eivät olisi (mittaamatta) uskoneet.

Personal trainereille suunnatussa koulutuksessa puhun paljon laihdutukseen liittyvästä tuotteistamisesta, kuinka tuotteistaisin laihdutusvalmennuksen ensimmäisenä, jos olisin valmentaja. Tekisin kolme tuotetta, joille lupaisin täyden tulostakuun. Käyttäisin otsikkoa, Haluatko laihtua? Tai mahdollisesti jotain tosi raflaavaa, josta moni pahoittaisi mielensä iäksi.

Mutta siis, Haluatko laihtua:

• 10 kiloa? Ohjelman kesto on 6 kk, meillä olisi yhteensä 48 tapaamista ja saisit kaikki tarvittavat ohjeet ja ohjelmat sekä tuen, jotta tuo 10 kilon painonpudotus onnistuu, rahat takaisin takuulla.


• 5 kiloa? Ohjelman kesto on 3 kk, meillä olisi yhteensä 24 tapaamista.


• Pari kiloa? Ohjelman kesto on 6 vko, meillä olisi yhteensä 12 tapaamista.

Ja hinnoittelisin nuo paketit esimerkiksi 350 € / kilo. Lähettäisin ensimmäisen laskun heti ja seuraavan aina kun yksi kilo on tippunut. Tuotteistaisin tähän varmasti toimivat ohjelmat, jotta uskallan luvata tuon takuun. Jokainen vähääkään itseään valmentajaksi kutsuvat saa asiakkaaltaan nuo kilomäärät pois mainitussa ajassa ja mainituilla tapaamiskerroilla. Tule ensi viikolla Tampereelle kuuntelemaan Omasali.fi sponsoroima koulutus jossa saat tähänkin sopivia työkaluja.

Eikä asiakas edes pelkästään laihdu tuossa ajassa, hyvässä valmennuksessa, vaan tervehtyy monessakin mielessä ja ennen kaikkea, näyttää paremmalta alasti! Meistä tavallisista uuden vuoden lupaajista käytännössä kaikilla on tuo motiivi. Muut motiivit ovat itsepetosta. Oikeasti.

Mutta siitä mittaamisesta.... Jos lupaan asiakkaalle kilomäärään liittyvän tavoitteen toteutumisen, niin kyllä sitä pitää mitata. Mittaisin sitä kahden viikon välein, jotta me molemmat tietäisimme, että olemmeko vauvan kasvukäyrällä, jonka siis olen suunnitellut ja näyttänyt asiakkaalle valmiiksi ja jota yhdessä seurataan, motivaation ylläpitämiseksi. 

Jos taas lupaat trendikkäästi kokonaisvaltaista, räätälöityä hyvinvointivalmennusta ja elämäntapamuutosta, niin tuotteesi tavoitteen mittaaminen on käytännössä mahdotonta, jotta mitään voisi rahat takaisin -takuulla luvata. Hyvinvointi lisääntyy ja elämäntavat muuttuvat, mutta jotain täytyy myös mitata, jos asiakas haluaa ensisijaisesti laihtua - pudottaa painoaan. Ja hei, kukaan joka tuskailee peilin edessä vatsamakkaroitaan, ei ajattele, että kuuklaampa nyt jonkin kokonaisvaltaisen hyvinvointivalmentajan ja elämäntapamuuttajan, vaan arvaa, mitä hän kuuklaa ja haluaa? Ja mahdollisimman nopeasti.

Jos haluat laihtua,

syö peilin edessä

alasti

Lopeta se!

Olin keskiviikkona Trainer4You:n järjestämässä Motivaatioseminaarissa. Erittäin motivoiva tapahtuma ja se oli vielä ilmainen. Tuon vuoksi ihmettelin, että miksi niin moni alamme toimija jätti tuonkin koulutuksen väliin, vaikka lehterit olivatkin täynnä. No mutta se siitä.

Puhujat olivat parasta A-luokkaa ja omatkin ajatukset joko vahvistuivat tai saivat uutta pureskeltavaa. Mieleen jäi tämä video, koska olen yksinkertaistamisen fani. Aiheeseen liittyen voin suositella paria kirjaa, jotka juuri poistuivat lukulistaltani: Greg McKeown; Essentialism ja Ken Segall; Think Simple. Loistavia opuksia, elämän ja tekemisen yksinkertaistamisesta.

Vaikka kyse on huumorista ja moni on valmis sanomaan, että eihän se noin vaan ole ja mene, niin silti jossakin sisällä ajattelen, että kyllä me voimme itse päättää juuri nytkin, mitä ajattelemme ja miten toimimme. Videossa on ylivoimaisesti paras ohje pahoinvointiin, pelkoihin, mihin tahansa harmilliseen toimintaan:

Mikä tahansa sinulle nyt aiheuttaakaan harmia, on sinulle tai yrityksellesi vahingollista, aiheuttaa hankaluuksia, mielipahaa, mitä tahansa negatiivista, lopeta se. Lopeta se nyt heti! 

Miksi et voi? Onko se oikeasti syy vaiko vain tekosyy?

Samaa voisi sanoa aloittamiselle. Aloitamme aina kaiken huomenna, kohta, ensi viikolla, kuun ensimmäinen, vuoden alusta... Mitä jos aloittaisit nyt heti. Aloita se! 

Mikä tahansa saisi sinut tai yrityksesi voimaan paremmin, menestymään, onnistumaan, mitä tahansa positiivista, aloita se nyt heti! Unohda tekosyyt ja aloita.

Aloita vaikka hankkimalla KUNnON 15 MINUUTTIA -kirja ja valitse itsellesi sopiva elämänalue, jonka parantamisen voit aloittaa kirjan ohjeilla välittömästi ja se vie vain vartin kerrallaan.

Päästän suustani erittäin usein lauseen, että se on yksinkertaista, mutta ei helppoa. Tavattoman moni asia meidän elämässä ja yrittämisessä ovat varsin yksinkertaisia, mutta vaikeaa niistä tekevät meidän tunteet. Jos vain osaisimme aina ajatella asioita rationaalisesti, ilman tunteita, elämä olisi juurikin niin helppoa, että voisi vaan lopettaa kaiken haitallisen heti. 

Join joskus Pepsi Max'ia todella paljon. Olin koukussa. Sitten päätin vain lopettaa sen juomisen, kuten 2011 kirjoitin, Elämä ilman aspartaamia -tekstissä, joka muuten saa huiman määrän hittejä yhä, jo vuodesta 2011. Toki jokainen lopettaminen ja aloittaminen vaatii yhden merkittävän elementin: Motivaation, josta muodostuu tahdonvoima, josta myös kirjoittelin joskus, Lupasin taas -tekstissä. Tahdonvoimahan on kyky vastustaa kiusauksia, johon taas tarvitaan motivaatiota. Siis hetkinen... Oliko kana nyt ennen munaa, vai miten se oli?

Kun seuraavaksi tulee mieleen sinulle haitallinen ajatus, mieti heti, voitko vain lopettaa ajattelemasta niin. Jos et mielestäsi voi, tarkastele, miksi muka et voi. Onko syy todellinen vaiko vain mielikuvituksen tuote. Sama pätee yrittämiseen, lopeta kaikki haitallinen toiminta. Motivaatioksi pitäisi riittää se, että se on haitallista.

L-O-P-E-T-A_S-E

Ainoa, joka voi pysäyttää sinut,

olet sinä itse

Kun joku ihminen pysäyttää

Tiistaina pysähdyin. Ihminen pysäytti minut. Pyyhin kyyneileitäkin. Siitäkin huolimatta, että tiesin aika tarkastikin, mitä tuo ihminen on ja tekee. Silti. Nähdä jotain noin hienoa ja mahtavaa, livenä, vei täysin mennessään. Omat murheet lähtivät taas sen sileän tien, vaikka ne itselleni isoja murheita ovatkin. Miten joku voi vaikuttaa olemuksellaan noin vahvasti? Miten jollakin voi olla noin positiivinen asenne? Hatun nostan päästä.

Nick Vujicic. Nyt osa jo ymmärtää. Ymmärtää, miksi Nick pysäyttää. Vaikka olen katsonut lukuisia hänen videoitaan ja kuunnellut puheitaan sekä lukenut tarinoitaan, pysähdyin. Kun näin hänet, livenä, ihmisenä, oikeana ihmisenä. Haltioiduin. Vain kuuntelin ja ihastelin. Nick'n ohjeet kun muistaisi, ei elämässä olisi ainoatakaan hädän eikä tuskan päivää.

Nick neuvoo vain miettimään kolmea asiaa, joista voi olla kiitollinen juuri nyt. Ne kolme asiaa ovat ne kaikkein tärkeimmät elämässä. Ne joita kannattaa vaalia. Kun olet keksinyt ne kolme tärkeintä asiaa, ne kolme asiaa, joista olet eniten kiitollinen, huolehdi niistä koko sydämestä. Älä päästä niitä elämästäsi.

Älä myöskään valita siitä, mitä sinulta puuttuu, vaan iloitse siitä, mitä sinulla on. Jos ihmisellä ei ole käsiä ja jalkoja, ainoastaan pieni jalan nysä, jossa varpaita, voi siitä nysästäkin olla iloinen, sen sijaan että murehtisi niitä puuttuvia raajoja. Kyllä, niinkin voi olla ja joku pärjää ilman raajojakin. Sillä jalan nysällä. Menestyy ja on perheen isä.

Pelko estää meitä kaikkein eniten tekemästä ja saavuttamasta jotain sellaista, mitä oikeasti tarvitsisimme ja haluaisimme. Pitää pystyä päättämään, mitä voi muuttaa elämässään eikä surra sitä, mitä ei voi muuttaa. Pitää miettiä, mitä haluaa tehdä elämässään ja elämällään, mikä on oma tarkoitus tällä pallolla, omassa elämässä. Miettiä, mitkä ovat kolme suurinta estettä, jotka estävät sen, mitä haluaisi olla ja sen jälkeen korjata ne esteet, poistaa se pelko, joka estää korjaamasta.

Epäonnistuminen ei tee epäonnistujaa. Nick ei ole pitänyt 3.000 puhetta sattumalta. Joku olisi varmasti lopettanut yrittämisen jo aiemmin. Ainakin samoista lähtökohdista lähtevä - viimeistään sen viidennenkymmenennen puhelun kohdalla. Epäonnistumisista oppii. Ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Analysoida kannattaa, mutta ei murehtia ja märehtiä.

Viisaita sanoja. Viisas mies. Jos et tiedä, mistä kirjoitan, katso tämä, mutta varoitan, sinulla voi mennä koko 45 minuuttia, kun aloitat katsomisen:

En ole koskaan tavannut katkeraa ihmistä, joka olisi kiitollinen

Enkä kiitollista, joka olisi katkera

~ Nick Vujicic

Mitä tekisit ilmaiseksi

Olen ollut elämässäni varsin etuoikeutettu, erityisesti työn suhteen. Pääsin joskus koulun penkiltä suoraan töihin jääkiekkovarusteita myyvään ja maahantuovaan yritykseen. Se oli kiekkoilijalle unelmaduuni. En kokenut kymmeneen vuoteen olevani päivääkään töissä. En laskenut tunteja. Sain tehdä sitä, mitä olisin tehnyt ilmaiseksikin, mutta joku maksoi minulle siitä.

Tulin kuntokeskusalalle, sattumalta, vuonna 1999. Taas olen saanut tehdä sellaista, jota olisin tehnyt ilmaiseksikin, mutta tästäkin sai rahaa. Olen ohjannut sisäpyöräilyä vuodesta 2001. Sitäkin tekisin ilmaiseksi, mutta siitäkin maksetaan. 

Tiedän kuitenkin myös sen tunteen, kun pitää mennä töihin. Kun se herätyskello raikaa, niin tekisi mieli heittää se seinään. Ei siksi, kun se soi, vaan siksi, minkä takia se soi. En pystyisi siihen enää.

Olen taas elämässäni siinä kohtaa, kun voin valita, mitä teen jatkossa. Olen pyöritellyt lukemattomia ajatuksia mielessäni, kysyen aina itseltäni, tekisinkö tätä ilmaiseksikin. Jos en tekisi, se suunnitelma on saanut hautautua saman tien. Kun saa tehdä jotain sellaista, mitä tekisi ilmaiseksikin, se antaa elämälle sisältöä eikä ota sisältöä pois. Työ - tai oikeammin siitä maksettava palkka - on aina korvaus menetetystä vapaa-ajasta. 

Pystyisitkö sinä valitsemaan työsi sijaan intohimosi? Mikset tee niin?

Eräs yrittäjä oli jossakin aurinkohotellissa lomalla. Hän heräsi muuta perhettä aiemmin ja meni hotellin altaalle näpyttelemään tietokonettaan. Ohi käveli pariskunta, joka ihmetteli varsin kuuluvaan ääneen, kuinka harmillista on, että joku ei voi lomallaakaan irtaantua töistään. Tämä yrittäjä taas ajatteli, tuon kuultuaan, kuinka harmillista on, että jollain on niin vastenmielinen työ, että joutuu ottamaan siitä lomaa.

Tämä on minullakin se ajatus, jolla yritän elantoni valita. Sellaisen tavan, jota ei tarvitse lähteä karkuun, vaan jota tekee mielellään - vaikka ilmaiseksikin. Tässä on vain kohdallani sellainen huono puoli, kun vastaan neuvottelussa, kysyttäessä paljonko haluan korvausta, että tekisin ilmaiseksikin, vastapuoli taitaa saada valttikortin korvausneuvotteluun.

Toisaalta, Jokeri on sanonut niinkin, että mikäli olet hyvä jossakin, älä koskaan tee sitä ilmaiseksi.

Seuraa unelmiasi ja

muuta elämäsi

Kunnon liiketoimintaa -kirjan sisällysluettelo valmis

Tässä se nyt on, kirjan sisällysluettelo, mikäli menee tällaisenaan taitosta läpi. Tekstit ovat kasassa, taittoa valmiit painoon. 

Tämä paketti sisältää 44.087 painavaa sanaa, jolla on mahdollista onnistua hyvinvointibisneksessä.

1.2      Tappava liikkumattomuus      

1.3      Trendit ja megatrendit     

1.3.1   Fitnesstrendien kehittyminen  

1.4      Liikunta-alan villit työehdot   

2         Liikuntaliiketoiminnan aloittaminen  

2.1      Liiketoimintamalli ja kohderyhmä  

2.1.1   Valitse asiakkaasi  

2.1.2   35 – Maaginen rajapyykki    

2.2      Pareton periaate toimii  

2.3      Yhteistyöverkosto onnistumisen ytimenä    

3.        Kehity johtajana    

3.1      Lopeta sähköpostijohtaminen   

3.2      Sujuva arki yrityksessä  

3.3      Menestyvä omistaja  

4.        Yrityksen verenkierto - Budjetointi, hinnoittelu, kassavirta, seuranta   

4.2      Budjetti onnistumisen työkaluna  

4.1      Kassa kuralla – Lama opettaa   

4.2      Hinta on tekosyy     

4.2.1   Halvimmaksi pääsee aina    

4.2.2   Ilmainen tutustuminen on järjetöntä         

4.3      Markkinointi ja myynti   

4.3.1   Liidi ei ole markkinoinnin onnistumisen mittari     

4.3.2   Mainoksen ja mainostamisen tarkoitus         

4.4      Ensivaikutelma ratkaisee 

4.5      Ei pakkojäsenyyttä        

4.6      Yrityksen maine ja arvot markkinointivälineenä     

5.        Mitä on hyvä asiakaspalvelu – Asiakkaita vai faneja      

5.1      Tervehdys ei maksa mitään     

5.2      Muistamisen voima     

6.        Puntteja, laitteita, räkkejä vai köysiä       

6.1      Kohderyhmä määrittelee kalustuksen 

6.2      Laitehuolto on asiakaspalvelua      

6.3      Salietiketti on osa viihtyvyyttä     

7.        Ryhmäliikunnan monet kasvot    

7.1.     Tähtiä vai tiimipelaajia    

7.2.     Lajivalikoima – toimiva kattaus vai järjetön kaaos?  

7.3.     Ryhmäliikuntaa asiakaslähtöisesti      

7.4.     Ryhmäliikuntakalenterin suunnittelu 

7.5.     Ryhmäliikunnan arjen hallinnointi   

7.6.     Palkkausmalli ryhmäliikuntaan          

7.7.     Mitä ryhmäliikunnan pyörittäminen maksaa?      

8.        Valmennuspalvelut - Kulu vai sijoitus?     

8.1      Henkilöbrändi myy yksilövalmennuksessa        

8.2      Valmennustuote vai suklaarasia?    

8.2.1   Case: X-Method – Tulostakuulla parempaan kuntoon   

8.3      Kalenteriin ei mahdu lisää asiakkaita   

8.4      Pienryhmävalmennus yksilövalmennuksen vaihtoehtona 

8.5      Ei minun tarvitse myydä      

8.5.1   Kenen kannattaa hoitaa liidit     

8.6      Trainerit tekevät ilmaista työtä     

8.7      Valmennuksen tunnusluvut 

9.        Onko oheispalveluissa mitään järkeä? 

10.      Miten rakennetaan voittava tiimi      

10.1    Rekrytointi - Onko paras sopivin?   

10.2    Kouluttaminen kannattaa aina         

10.3    Miten työntekijöiden vaihtuvuus saadaan kuriin?   

10.4    Hyvinvoiva henkilöstö tuottaa parhaiten    

10.5    Työhyvinvoinnista työssä jaksamiseen 

11       Kiire – Mikä ihana tekosyy   

11.1    Työaika hallintaan        

11.2    Johtajan 40/20/40 -malli   

12       Huolehdi itsestäsi - Onko ylipainoinen johtaja vakuuttava?  

12.1    Menestyksen portaat

12.2    Tahdonvoima

Varmasti paketissa voisi olla paljon muutakin, mutta pitäähän sitä jotain jättää myös tuleviin kirjoihin. Toivottavasti sinäkin löydät tästä jotakin kiinnostavaa.

TILAA KIRJA TÄSTÄ

Kunnon liiketoimintaa Facebookissa

Asiakkaan palveleminen ei ole rangaistus. Se on etuoikeus.

Syön 1.800 kertaa tänä vuonna

Viime tammikuussa otin tavoitteeksi tehdä #365 treeniä vuoden aikana. Yhdeksi treenikerraksi riitti 30 minuutinkin suoritus, venyttelykin. Tavoite oli tiputtaa painoa juhannukseen mennessä 15 kiloa, 105 kilosta 90 kiloon.

Moni piti tavoitetta hulluna. Moni oli valmis sanomaan, että ei onnistu. Sehän motivoi vain enemmän. Painotavoite, 90 kiloa, tuli tavoitettua kaksi viikkoa ennen juhannusta. Oli hauska huomata, kuinka muutama asiakaskin innostui haasteesta ja jopa läpäisivät sen myös. Ei se siis ole lainkaan mahdoton haaste, kun venytellä ja punnertaa voi vaikka televisiota katsellessa sen 30 minuuttia.

Maaliskuussa aloin vielä tuon kuntoilun ohella katsomaan hieman, mitä laitoin suusta alas. Noudatin menetelmään, jossa arkisin syön ravitsevaa, oikeaa ruokaa, sopivia annoksia ja viikonloppuisin sai vedellä mitä mieli teki.

Tuo toimi hyvin, joskin hiljalleen myös viikonlopun mässäilyt jäivät, kun siitä alkoi tulemaan tavattoman huono olo. Kroppa alkoi reagoimaan kaikenlaiseen sontaan. Kun se tapahtui noin, alkoivat mieliteotkin kadota, varsinkin kun niitä yhä sai olla ja toteuttaa, niin halutessaan. Nyt paino on pysynyt koko ajan alle tuon 90 kiloa.

No teinkö 365 treeniä? Uskoisin, +- 5 treeniä. Lopetin laskemisen kesälomalla, kun olimme kaksi viikkoa Espanjassa ja huomasin kuntoilevani käytännössä päivittäin. Tuolloin totesin tuosta tulleen tapa, joten laskemisesta ei ollut enää mitään käytännön hyötyä.

Tänä vuonna ajattelin syödä 1.800 kertaa, #1800ateriaa. Paljon vai vähän? Ei tämän tavoitteen tarkoitus ole kerätä paino neuvolapainosta takaisin yli sadan kilon, vaan tavoitteena on voida entistäkin paremmin. Ruoka on meidän polttoaine. Sitä pitää saada tasaisesti ja sen pitää olla laadukasta. Itsestäänselvyys, mutta kuitenkin niin tavattoman vaikea välillä. Jos tankki on usein tyhjä tai polttoaine on ihan kuraa, ei matka etene ja se eteneminen on ainakin nykivää.

1.800 kertaa tarkoittaa viisi ateriaa päivässä. Minä kokoan sen niin, että syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan sekä jossakin näistä väleistä yhden välipalan, riippuen siitä, miten kukin päivä rakentuu. Ruuan pyrin pitämään mahdollisimman sokerittomana ja viljattomana, erityisesti vehnää ajattelin vähentää radikaalisti. Maitotuotteita en ihan hirveästi käytä muutenkaan, mutta esimerkiksi ruuanlaittoon löytyy paljon hyviä (lehmän)maidottomia tuotteita, joten kiinnitän vähän siihenkin huomiota, kun sekin tuntuu olevan varsin trendikästä.

Katsotaan, mitä minulle tapahtuu. Ei varmaan mitään kamalaa ja pahaa ainakaan. Pitäisikö ottaa jokin ruokailun seurantaväline taas käyttöön, esimerkiksi FatSecret?

Syöminen on pakollista, mutta kokkaaminen on taidetta

Kyllä kansa tietää

Miten se olikaan, on hyvä, että kansan annetaan päättää heille tärkeistä asioista. 

No, silloin kansa saa, mitä ansaitsee. 

Paljonkohan tarvitaan vielä esimerkkejä siitä, että kansan ei saisi antaa äänestää yhtään mistään? Demokratia on tietysti yhä se paras mahdollinen vaihtoehto, mutta kyllä usko siihenkin alkaa rapisemaan, jos demokratia on rajatonta. Silloin tulos voi olla mitä vain, pahinkin mahdollinen.

Tosin, voimme hyvinkin sanoa viiden vuoden päästä, että onneksi kävi näin tässä äänestyksessä. Se on enemmän kuin mahdollista tässä nykyisessä maailmassa. Tuskin kukaan enää osaa ennustaa, mikä on milloinkin hyvä ratkaisu. Ainakaan äänestysgalluptoimistot eivät osaa ennustaa yhtään mitään. Turhia ovat. Sanoin monessa yhteydessä ja monelle henkilölle, että Trump voi ihan oikeasti voittaa. Eivät uskoneet. Nauroivat.

Pysähdyin bussipysäkillä, jossa oli jokin ala-asteen luokka. Pysähdyin kuuntelemaan keskustelua, kun aihe oli äänestyksen aamuinen tilanne. Ei minua tuollainen kiinnostanut tuossa iässä. Ei muuten pätkääkään.

Joku voi sanoa, että populismi pääsee somen voimin kukoistamaan ja Trumpin valinta on oiva esimerkki tuosta. Samoin Brexit. Varmasti, mutta some saa tuon kymmenvuotiaankin kiinnostumaan tästä aiheesta. Onko se hyvä asia, en tiedä, mutta minut se pysäytti.

En yllättynyt tuloksesta. En lainkaan, vaikka ennusteet kertoivat toista tulosta. On ihan eri asia kertoa kysyjälle äänestysvalinnastaan, kuin kirjoittaa se äänestyslappuun. Kun on Yhdysvaltoja nähnyt eri puolilta, tietää, että se ei ole sitä, miltä se turistista ja matkaoppaista näyttää. Se ei välttämättä ole joka puolella sellainen sivistysvaltio, jollaisena sitä pidämme. Trump osasi iskeä siihen suuren kansanosaan, joka on varsin tyytymätön tilanteeseen ja tästä kirjoitetaan vielä politiikan oppikirjoja. 

Joka tapauksessa tämä muuttaa politiikkaa isosti, ympäri maailman. Politiikka ei ole rehellistä, eikä tule sitä koskaan enää olemaan. Harmi.

Ja te piditte minua hulluna. ~ George W. Bush

Menestyksen portaat

Oletko koskaan miettinyt, olisiko sinusta menestymään? Tai miksi joku toinen on menestynyt? Oletko miettinyt, olisiko sinusta niihin uhrauksiin, joita menestyminen useinkin vaatii? Olisitko sinä valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven ja sen ekstramailin? Mistä voisit tietää, olisiko sinusta siihen, jos et ole kokeillut?

Menestyminen vaatii tahtoa. Se vaatii muutoksia. Se vaatii päättäväisyyttä. Se vaatii uskoa. Sen vaatii paljon erilaisia asioita.

Olet varmaan kuullut tahdon portaista? Sellaiset ovat Turussakin, Kuuvuorella. Sellaiset löytyvät Tampereelta, Pispalasta. Sellaiset löytyvät Lohjaltakin, uimahallin rinteestä. Mutta miten portaat nyt liittyvät tähän?

Portaat ovat hyvä paikka testata, onko sinusta olemaan sillä epämukavuusalueella, jolla usein täytyy olla, saavuttaakseen jotain. Kun seuraavan kerran odotat hissiä, valitse sittenkin portaat. Tee tuo valinta kymmenen kertaa peräkkäin, ilman mitään selityksiä tai tekosyitä. Kymmennen seuraavaa kertaa kuljet portaita. Jos pystyt siihen, sinulla saattaa olla mahdollisuuksia menestyä. Sinulla saattaa olla tahtoa ja päättäväisyyttä riittävästi. Sinulla saattaa olla kykyä olla vaadittavalla epämukavuusalueella.

Vaikka et mittaisikaan mahdollisuuksiasi, valitse silti ne portaat, aina kun se on mahdollista. Portaat ovat parasta mahdollista hyötyliikuntaa. Olen nyt helmikuun alusta alkaen noussut tai laskenut arviolta 7.500 porrasta. Montako porrasta sinä olet kulkenut viimeisen kahden kuukauden aikana? Montako olisit voinut kulkea? Seisotko rullaportaissakin? Entä sillä lentokentän liikkuvalla matolla?

Tiesitkö, että esimerkiksi iPhonen Terveys-appissa on mahdollisuus kirjata ylös nousemasi kerrokset? Asumme ylimmässä kerroksessa, johon on 70 porrasta. Aika nopeasti totuin kulkemaan automaattisesti nuo portaat, kun havahduin hyötyliikuntani olemattomaan määrään. Ehkä minulla sittenkin on kyky menestyä.

Sinun ei tarvitse nähdä koko porraskäytävää, ottaaksesi ensimmäisen askeleen.

Se tunne, kun...

Tiedättehän sen tunteen, kun työpöytä on tyhjä ja sähköpostin inboxikin on tyhjä? Pöydällä ei ole yhtään paperia, joille pitäisi tehdä jotain eikä sähköpostissa yhtään meiliä, johon pitäisi vastata. Kyllä te tuon tunteen tiedätte. Ihan arkipäiväistä.

Minulla kävi taas noin. Ei yllättäen eikä pyytämättä, vaan muutaman viikon aktiivisen työajanhallinnan avulla. Alan olemaan tässäkin jo aika hyvä, kun päästän niin usein työajan hallinnastani, kunnes otan taas aikaa niskasta kiinni ja tyhjään pöydän. Kiire on niin ihana tekosyy.

Mehän käytämme kaikkeen aina juuri niin paljon aikaa, kuin siihen on. Suurimman osan työtehtävistä voisimme tehdä aina heti pois, mutta emme viitsi/jaksa/kykene. Pyörittelemme ihan turhaan papereita pöydällä, kun ne voisi aina heti hoitaa määränpäähänsä eikä vain siihen pöydän kulmalla olevaan pinoon. Samoin on sähköpostien kanssa, silmäilemme samoja posteja monta kertaa päivässä tai jopa viikossa. Miettikää, paljonko tuohon turhautuu aikaa ja mitä se tekee stressitasolle. Tuhlaamme tolkuttomasti aikaa.

Otan ajan haltuun siten, että minulla on työpöydällä kalenteri. Siitä saan varata enintään neljälle työtehtävälle slotin jokaisesta työpäivästä. En yhtään enempää, koska kokemuksesta osaan jo sanoa, että neljä tehtävää on se maaginen määrä, jonka viitsii/jaksaa/ehtii tehdä. Aloitan niistä heti toimistolle saavuttuani.

Sen jälkeen luen meilit ja vastaan lukemaani meiliin heti, jos siihen pitää vastata. Muut meilit menevät omiin kansioihinsa. Jos johonkin pitää vastata tai reagoida myöhemmin, se menee tehtäväksi pöytäkalenteriin, vieden yhden niistä kullekin päivälle varatusta neljästä slotista. Jokaiselle tehtävälle on aikansa, niin ne eivät rasita pääkoppaa, tekemättömänä työnä.

Kun nuo hommat ovat paketissa, on aika avata päivän postit, jotka varmasti ovat jo siihen aikaa ilmestyneet lokerooni. Sama juttu näissä, kukin posti on nenän edessä vain kerran, jonka jälkeen se löytää lopullisen päämääränsä tai se jää keskeneräisiin ja varaa merkinnän pöytäkalenterista, jolloin se hoidetaan maaliin. Kun se ei jää vain pyörimään pöydälle, se ei myöskään kuormita voimavaroja.

Tuota kaavaa noudattamalla työpöytä ja meilin inbox tyhjenee muutamassa viikossa. Kokeile. Samaa kaavaa noudattamalla se pysyykin sellaisena, mutta jostain syystä sitä helpolla taas lipsuu kaavasta, kun aika tuntuu lisääntyvän. Olen mantrannut 40/20/40 -säännöstä aiemmin ja nyt pitäisi taas olla aikaa noudattaa tuota mantraa. Oikeasti niihin meileihin ja posteihin - toteuttamiseen - menee maksimissaan tuo 20 % työajasta, jos työajan käyttää järkevästi. Suunnitteluun ja seurantaan pitää johtajalla jäädä 40 % työajasta kumpaankin.

Sain taannoin johtamisvalmentajalta hyvän vinkin, kun kirosin ääneen sähköpostien tulvaa. Vinkki oli yksinkertainen:

Jos haluat vähemmän sähköposteja, lopeta niiden lähettäminen.

Siitä asti läppärin nurkassa on ollut lappu, Lopeta sähköpostijohtaminen.

Kun saa ajan hallintaan, tulee melkein välittömästi olo, että en ole enää tarpeellinen. Tosin olen aina sanonut, että johtaja osaa hommansa silloin, kun hän on tarpeeton, mutta hyödyllinen. 4 tunnin työviikossa on tietyllä tavalla järkeä.

Minun maanantai alkoi siten, että olen nyt runsaan tunnin aikana hoitanut taas kaikki meilit ja postit. Nyt saan loppupäivän suunnitella ja seurata sekä parantaa tuotetamme ja asiakaskokemusta. Niissä olen parhaimmillani. Siitä klubimme ja asiakkaamme hyötyvät eniten.

Aikaa on rajallisesti. Tuhlaa sitä viisaasti.

Lukujen orja

Luvut ovat mukavia, vaikka ne välillä orjuuttavatkin. Luvut myös motivoivat. Toki ne voivat myös lannistaa, jos lukujen suuntaus on halutun vastainen. Luvut eivät valehtele, jos niitä ei laita valehtelemaan. Luvuilla on helppo myös huijata - itseäänkin. Lukuja voi helposti ymmärtää tai tulkita väärin. Luvut ovat tunteettomia, matemaattisen kylmiä ratkaisuja. Lukuja on ainakin minun helppo uskoa, vaikka uskon vahvasti myös intuitioon.

Näistä huolimatta tai niiden vuoksi minä pidän luvuista, tilastoista ja raporteista. Kysykää vaikka työntekijöiltäni. Kaikki on mitattavissa. Parantaisen blogissa pohdittiin tovi sitten, mitä mittaaminen tarkoittaa. Siellä pohdittiin myös, miksi mittaaminen ahdistaa. Minkään mittaaminen ei ahdista minua. Päinvastoin, tykkään mitata asioita. Teen paljon päätöksiä näppituntumalla, fiiliksen mukaan, mutta aika usein tuon fiiliksen taustalla on kuitenkin lukuja, tiedostamattakin. Pyrin mittaamaan kaiken mahdollisen, jolla on merkitystä menestymiseen tai nyt tällä kertaa omaan hyvinvointiin.

Niin kuin moni muukin, aloitin vuoden alussa kesäkuntoon-projektin. Otin tavoitteeksi pudottaa painoa 10 kiloa kesään mennessä. Tiedän, miten tuo tehdään. Painon pudottaminen on pelkkää matematiikkaa. Siksi päätin ottaa avuksi tukun työkaluja, jotka mittaavat tekemistäni ja tekemättä jättämisiäni. Luvut näyttävät minulle tien ja sen kaikki kuopat ja kurvit.

Tammikuun aikana pudotin jo kuusi kiloa painoa. Olen siis hyvässä kurssissa. Harmittaa, että en tehnyt mitään kehonkoostumusanalyysiä aloittaessani. Se vain unohtui ja olisi ollut oiva lisä tähän matemaattiseen todentamiseeni. Olkoon siis peili todistajani.

Painonhallinta lähtee siitä, mitä laitamme suusta sisään. Sillä on kaikkein suurin merkitys. Otin tavoitteeksi syödä joka päivä 3.000 kcal, riippumatta siitä, mitä päivän aikana teen. Otin avuksi FatSecret-ohjelman, jossa on varsin helppokäyttöinen sovellus mobiililaitteisiin. Aika nopeasti totuin kirjaamaan syömiset siihen ja opin huomaamaan, että tuon kilokalorimäärän saa aika nopeasti täyteen, jos ahmii sisäänsä kaikki tarjolla olevat herkut. Opin sanomaan itselleni ei, vastustamaan kiusauksia, kun tiesin, että kiusaukseen lankeaminen täytyy kirjata ylös.

Tammikuun syömisten yhteenveto on tässä:

Helmikuussa voisin kiinnittää huomiota siihen, että hiilihydraattien määrää tulisi korvattua proteiineilla, vai mitä? Rasvat menettelee noin, niin pysyy rasva-aineenvaihdunta kuosissa. Proteiinien saantiin joutuu oikeasti kiinnittämään huomiota, vaikka syömmekin varsin terveellisesti. Mitä sinä ohjeistaisit minulle?

Movescount kirjasi kaikki kuntoilusuoritukseni. Aika optimaalinen määrä, eikä tullut ahnehdittua. Maltti säilyi ja vapaapäiviäkin kertyi. Tähän olen erittäin tyytyväinen. 22 treeniä ja lähes 19.000 kcal. Se on 28 Hesburgerin Kerroshampurilaista.

Suurin yllätys on ollut hyötyliikunnan olematon määrä. En päässyt yhtenäkään viikkona Polar Flown tavoitteeseen ja ainoastaan vain muutama päivä sisälsi tavoitetta enemmän aktiivisuutta. Tähän täytyy kiinnittää huomiota töissäkin. Pitääkö aina istua niin paljon? Voisiko välillä kävellä enemmän? Päivittäiset askelmäärät ovat tavattoman alhaisia.

Vaikutukset omaan hyvinvointiin ovat olleet merkittävät jo tämän yhden kuukauden aikana. Beddit mittaa yöuntani. Unesta on tullut aiempaa huomattavasti rauhallisempaa enkä heräile öisin käytännössä lainkaan. Verenpaine on tullut humisten alas. Vointini on huomattavasti parempi. Tästä on hyvä jatkaa Hikistä Helmikuuta.

Et koskaan kadu ensimmäistä askelta kohti hyvinvointia

Läskille kyytiä

Painon pudottaminen on yksi helpoimpia asioita, joita tiedän. Olen tehnyt sen niin monta kertaa, että alan olemaan jo harjaantunut painon pudottaja. Isoiltakin miehiltä putoaa paino harva se päivä - kuntosaleilla ympäri maailman.

No joo, oikeasti elopainonkin pudottaminen on helppoa. Painoa voi pudottaa syömällä vähemmän kuin kuluttaa ja niinhän se paino käytännössä putoaakin - aina, jos unohdetaan kaikki epäluonnolliset keinot. Tarvitaan enemmän kulutusta kuin otetaan sisään energiaa. Yksinkertaista. Laskennallisesti se ei ole tuon vaikeampi kaava.

Miksi sitten kaikki eivät onnistu? Miksi minäkään en aina onnistu, vaikka osaankin tuon lähes täydellisesti? No tietysti kyse on siitä tahdonvoimasta, kyvystä sanoa ei houkutuksille.

Painoin pyhien jälkeen 105 kiloa. Muistatteko, kun meni 100 kiloa rikki? Sen jälkeen paino on pysytellyt kolminumeroisena, mutta en muista sen koskaan olleen 105 kiloa.

Numerosta löytyi nyt motivaatio. Ei tämä voi jatkua näin, että rima vaan nousee koko ajan. Ja olen ihan sinut sen kanssa.

En koe vieläkään olevani läski, vaikkakin jos minulta olisi kysytty muutama vuosi sitten, niin olisin ehdottomasti ollut omasta mielestäni läski, tässä nykyisessä formaatissani. Eivät nämä kilot elämää haittaa, joten siksi niitä kai ihmisille hiljalleen kertyy. Kun niitä ei oteta yht'äkkiä reppuselkään, vaan ne kerääntyvät salakavalasti ihon alle, niin kertymistä ei oikein huomaa.

En ehkä saa joka aamu sukkia jalkaan pystyasennossa, mutta sekin on helposti ratkaistavissa ja selitän sen johtuvan muista fyysisitä syistä. Tiedän, että ne muutkin syyt johtavat sylttytehtaalle. Kilot haittaavat Suomessa jo joka neljännen työntekoakin. Monikohan heistä huomaavat sen?

Olen siis painon pudottamisen konkari. Otin tuon 105 kilon mittauksen jälkeen tavoitteeksi kevään aikana pudottaa painoa 10 kiloa. Nyt on enää 4,5 kiloa jäljellä.

Kuten sanoin, painon pudottaminen on helppoa. En edes muista, koska olen viimeksi painanut alle sata kiloa, siis ollut neuvolapainossa. Tai muistan, kun luen sen blogista. Hyppäsin vaakaan kolmesti, jotta tulos oli varma. Se oli, 99,5 kiloa.

Taidan ottaa rinnalle jonkin oikeasti haastavan tavoitteen kevääksi. Minä 90 kiloisena olisin jo aika mikki hiiri, joten ehkä pidättelen itseni tuosa 95:ssä, kunhan sinne laskettelen. Onko ehdotuksia tavoitteeksi?

 Ai miten onnistun taas tässä painon pudottamisessa? Siitä seuraavaksi. Varsin yksinkertaista.

Minä en ole läski, minulla on läskiä.

Lupasin taas

Mukavaa vuoden vaihdetta! Katselin välipäivinä Facebookissa, kuinka yksi jos toinenkin kavereista on osallistumassa yhteen jos toiseenkin uuden vuoden lupaus -ryhmään. On sokeritonta ryhmää, vähäsokerista, lisäaineetonta, väriaineetonta, lihatonta, vihatonta, tipatonta, savutonta, 100 päivää, 21 päivää, jokunen viikko sitä ja jokunen tätä, ilman tai sen kanssa sekä tietysti hyviä tekoja ja ajatuksia vuoden jokaisena päivänä -ryhmiä. Jokaiselle varmasti löytyy omansa, jossa pyristellä, kunnes tahdonvoima pettää. Niin moni lupaus karahtaa karille tänäkin vuonna tahdonvoiman loppuessa.

Miksi joku onnistuu ja toinen ei? Kyse lienee juuri tahdonvoimasta. Jos tahtoo riittävästi jotain, sen saa varmasti. Tahto vie läpi harmaasta kivestäkin. Niin väitetään ja se lienee todistetun lukuisia kertoja. Minä olen todistanut sen itselleni tavattoman monta kertaa. Mutta mitä on tahdonvoima? Miksi joillakin on sitä enemmän kuin toisilla? New York Times'n best seller Willpower pureutuu tuohon kysymykseen, jos se kiinnostaa syvällisemmin.

Tahdonvoimassa on kyse itsekontrollista. Siinä on kyse siitä, kuinka hyvin kukin pystyy välttämään houkutuksia. Houkutukset ovat ne, joita lupauksissa pyritään välttämään. Ne jotka pystyvät sanomaan houkutuksille ei, menestyvät ja onnistuvat, oli kyse urheilusta, bisneksestä tai lupausten pitämisestä. Jotta voimme onnistua, meidän tulee kehittää itsekontrollia. Kehittää kykyä sanoa ei houkutuksille.

Todellisessa onnistumisessa kyse ei siis koskaan voi olla lakosta, mistään johon on jokin määräaika. Lähes kuka tahansa tekee mitä tahansa tai on tekemättä, kunhan määräaika on sopiva, tai siis sopivan lyhyt. Mitä lyhyempi, sitä suurempi mahdollisuus onnistua. Eikö niin? Määräaika pilaa kuitenkin aina kaikki lupaukset. Määräaika ei kehitä itsekontrollia, se saa ainoastaan ihmisen odottamaan määräajan päättymistä. Määräaika antaa luvan repsahtaa. Ja niin käy, lupaan sen.

Jos siis haluat oikeasti onnistua, unohda ensimmäiseksi kaikki määräajat. Teet niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä ja totuttelet uuteen fiilikseen. Jos olo tai fiilis paranee, miksi uutta elämäntapaa ei jatkaisi? Miksi hyvälle ololle pitäisi olla jokin määräaika ja palata sen jälkeen pahaan oloon ? Ja jos olo tai fiilis ei parantunut muutoksen vuoksi, miksi jatkaa muutosta?

Jos oikeasti haluaa muuttaa elämäntapoja, pitää siis oppia itsekontrollia. Mieti urheilua. Siinä menestymiseen vaaditaan varmasti eniten juuri itsekuria, houkutuksista kieltäytymistä, enemmän kuin esimerkiksi lahjakkuutta. Samoin on bisneksessä. Molemmissa pitää olla tahtoa kiivetä myös niitä korkeita aitoja eikä vain etsiä matalia. Houkutus on molemmissa oikaista, mutta menestyjän itsekontrolli estää tuon.

Jos olisi olemassa pilleri, jolla ihminen muuttuisi haluamakseen, moni ottaisi sen - ehkä jokainen, joka kokisi olevansa muutoksen tarpeessa. Aika harva on valmis tekemään vaadittavia töitä muuttumisen eteen, koska se tarkoittaisi niin monesta houkutuksesta kieltäytymistä. Itsekuri puuttuu tai sitä on yksinkertaisesti liian vähän. Siksi huipulla on yksinäistä.

Väitetään myös, että osa menestyjistä ovat laiskoja. Heillä on kyky löytää helpompi tie menestykseen, juuri siitä syystä, että ovat laiskoja. Ehkä ne matalat aidat ovat sittenkin olemassa tarkoituksella. Miksi kiivetä turhaan korkea aita, jos vieressä on matalampi - tai jopa portti - aidan toiselle puolelle? Tästä huolimatta laiskallakin menestyjällä tulee olla kyky itsekontrolliin. Se on perimmäinen avain onnistumiseen.

Lupasin itselleni laittaa itseni taas fyysisesti hyvään kuntoon. Viimeksi kun tein saman lupauksen vuosi sitten syksyllä, elämä heitti vähän isompia kiviä rattaisiin ja sitten Tapanina vielä aivotkin tilttasivat verenvuodosta kesken kuntoutuksen. Nyt rattaat on taas siivottu ja uusi aloitus on mahdollista. Pysy kanavalla ja lähde mukaan. Katsotaan, kummalla on parempi itsekuri. Otatko haasteen vastaan? Aloitan jo tänään, jotta olen päivän edellä niitä, jotka aloittavat vuoden ensimmäinen päivä ja viikon edellä niitä, jotka aloittavat vasta loppiaisen jälkeen.

Tavoitteen ja saavutuksen ero on itsekurissa

Elämä ilman aspartaamia

Runsas viikko sitten, hierojan plintillä päätin hetken mielijohteesta lopettaa light-limujen lipittämisen. Ehkä se kuuluu nyt johonkin aivoissani meneillään olevan kampanjaan terveellisemmän elämän puolesta. Kaikenlaista hullutusta alkaa tulemaan mieleen. Alkaakohan tuo 40 mittarilukema lähestymään liian nopeasti? Tiedä häntä.

PepsiMax oli pitkään suosikkijuoma. Se on ollut suosikki kolajuomista ilmestymisestään asti. Se on yhä paras kolajuoma. Lipitin sitä keskimäärin 1,5 litraa päivässä, siis kymmenisen litraa viikossa. Paljon vai vähän? Kun Mountain Dew Free ilmestyi hyllyihin Suomessa, se on hiljalleen vienyt markkinoita PepsiMaxiltä meidän jääkaapissa. Noin 2/3 yliotteella siirryin tuohon juomaan. Nyt kaikki viime viikolla ostetut pullot ovat yhä avaamattomina kaapissa.

Nouskaa seisomaan ja osoittakaa suosiota. -- Kiitos!

Kun tuohon juomamäärään vielä lisää toistakymmentä kahvikupillista päivässä, niin voitaneen sanoa aspartaamin (E 951) lisäksi kofeiininsaannin olleen kohdillaan. Kofeiinin saantivajeen johdosta meinasi pää räjähtää viikonloppuna, mutta en korkannut. En juo kotona kahvia, kun en jaksa keittää sitä, edes aivojen kirkuessa. Kofeiinivaje lienee ollut valtava.

Kun nyt olen ollut ryyppäämättä, huomaan, että kahvinkulutuskin romahtaa töissä ollessa. Tänäänkin olen juonut vasta kaksi kuppia, kun ennen olin hörppinyt tähän mennessä jo ainakin kymmenen astiallista. Mielenkiintoinen ilmiö. Luulin kahvinlatkimisen olevan vain tapa, mutta se taisikin ihan oikeasti tulla kofeiinin tarpeesta. Saa nähdä, miten elimistö reagoi.

Miksi sitten tein tuon päätöksen? Syy oli aspartaami. Olen moneen otteeseen lukenut sen väitetyistä haitoista. Toki vastaväitteitäkin on olemassa, mahdollisesti ihan perustellusti, suuntaan tai toiseen. Eviran propagandaa lisäaineiden suhteen voi lukea tästä.

Virvoitusjuomatuottajan sivuilta poimin tämän:

Viranomaisten määräämä aspartaamin ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) eli hyväksyttävä päivän saantiannos on 40 mg painokiloa kohti. 60-kiloinen aikuinen voisi näin ollen nauttia 2400 mg aspartaamia turvallisin mielin joka päivä. Asesulfaami K:n ADI-arvo on 9 mg painokiloa kohti. 60-kiloinen aikuinen voisi näin ollen nauttia 540 mg asesulfaami K:ta päivittäin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että keinomakeutettuja virvoitusjuomia voi nauttia 4-5 litraa päivässä ennen kuin raja ylittyy. 

Huolissani aloin olemaan, kun käsien vapina meinasi välillä riistäytyä hallinnasta. Tikkakin lähti sormista käskemättä kohti taulua. Aspartaamilla väitetään olevan hermostollisia vaikutuksia ja voisin kuvitella, että yhdistettynä tuohon mittavaan kofeiinimäärään, hermosto on väkisinkin touhunut omiaan.

Aivoissa aspartaami estää serotoniinin (säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa) muodostumista, mikä aiheuttaa ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, huimausta, unettomuutta, masennusta, maanisdepressiivisyyttä, paniikkihäiriöitä, käytöshäiriöitä kuten raivoa ja väkivaltaisuutta, muistinmenetystä, sekavuutta ja tajuttomuutta sekä kuukautisiin liittyviä mielen ja kehon ongelmia.

Jälkimmäisiä ei vielä ole ollut. No ei kyllä muitakaan, mutta en kuitenkaan uskalla jäädä niitä enää odottelemaan, vaan hörpyn laatu saa nyt vaihtua pysyvästi. Ei ole edes tehnyt mieli limuja, joka tuntuu oudolta.

Tästä myrkytysoirelistasta sitten jo voikin poimia tukun oireita:

Aspartaamimyrkytyksen yleisiä ensioireita ovat jatkuva väsymys, ruuansulatusvaivat kuten pahoinvointi, turpoaminen, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien ja jalkojen tunnottomuus ja pistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia-oireet, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, selluliitti, huimaus, päänsärky ja migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, halvaus, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, parkinsonismi ja puhehäiriöt. 

Aspartaamin lisäksi olisi ehkä aihetta laittaa myös asesulfaami K (E 950) suurennuslasin alle. Sen on väitetty lisäävän mielitekoja syömiseen, lähinnä herkutteluun. Tiedä nyt tuosta. Joku väitti, että sillä aineella bulkataan sikoja. Ilmankos se on maistunut. En kuitenkaan löytänyt väitteelle mitään tukea.

Olen oman osani kantanut virvoitusjuomateollisuudelle. Saa nähdä, kuka nämä eurot saa jatkossa. Jotainhan tulee aina tilalle. Mielitekojen määrähän on maailmassa vakio. Varmasti juon kolaa ja muita juomia jatkossakin, mutta vain tarkoin harkituissa tilanteissa.

Ehkä nyt voin taas suunnata kirurgiksi, kun skalpelli pysynee jatkossa teippaamatta kädessä.

[ Aiheeseen liittyen: Virtaa on kuin ydinvoimalassa / Lakritsioireyhtymä / Liikaa kahvia ]

BTW On ollut hieno huomata, kuinka moni oikeasti lukee Aamusetin kolumneja, joita sinne on tovi tullut paiskottua. Viimeisin kirjoitus on saanut tuttuja ja melkein tuntemattomiakin pysäyttämään minut ja puhumaan aiheesta. Joku kertoi jopa leikanneensa kirjoituksen talteen. Siis minun höpinöitäni ja aivopierujani? Aika hienoa, vaikka itse ylimielisyyttäni sanonkin. Vedän suoraan tästä johtopäätöksen, että muutkin ovat kyllästyneitä ainaisiin valittajiin.