Näytetään tekstit, joissa on tunniste lama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lama. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. toukokuuta 2017

Hyvästä fiiliksestä kannattavaa liiketoimintaa

Joni Jaakkola otti tovi sitten esiin mielenkiintoisen näkökulman otsikon aiheeseen Facebookissa:
Yks juttu häiritsee 2017 johtajuus / esimies / yrittäjyys -keskustelussa.
Se, että ulostulot ja dialogit käydään aina helppojen, positiivisten ja No Shit, Matlock -tyyliasten juttujen ympärillä ja sit peukutetaan ja ollaan, että "vau, miten hienoa!"
Että kun firma tahkoo hilloa ja ollaan mediassa että "meillä työntekijä on keskiössä", "meillä ei ole top down managementtia vaan ollaan kaikki yhtä perhettä" ja "meillä saa tehä aina vaan kivoja juttuja!" niin onhan se hieno juttu mutta en mä siitä nyt mitalia myöntäisi.
Näkisin, että jyvät karsitaan akanoista ja true johtaja -mitalit jaetaan silloin kun kakka osuu tuulettimeen ja enemmän kiinnostaisi miten asiat hoidetaan kun pitää laittaa jengiä pihalle, kioskia kiinni tai sanoa työntekijälle "ei" for the greater good ja firman strategia.
Niin, olen muutamaan otteeseen huumorilla heittänyt, että saataisiinkohan NBF:ään tai muuhun vastaavaan, nykyaikaisen johtamisen seminaariin luennoitsija, joka olisi todellinen riistäjä. Sellainen, joka tulisi kertomaan, millä tavalla työntekijät ovat vain numeroita ja massaa, josta kuuluu ottaa kaikki irti, mitä siitä massasta saadaan. Näitä yrittäjiä kuitenkin on - ehkä enemmän kuin valveutuneita ihmisjohtajia. 

Jenkkilässä on sanonta, että yrittäjäksi kasvaa vasta konkurssin tehtyä. En allekirjoita. Yrittäjäksi kasvaa, kun pelastaa konkurssikypsän yrityksen. Ei konkurssi ja työntekijöiden pihalle heittäminen mitään opeta, muuta kuin helppoon ratkaisuun. Kun käärii hihat ja onnistuu yrityksen ja työpaikkojen pelastamisessa, oppii paljon enemmän.

Kyllä se opettaa tulkitsemaan lukuja, asiakkaita, henkilöstöä ja kaikkea yrityjkseen liittyvään, kun aloittaa jokaisen työpäivän tutkimalla tilin saldon, tulevat tilisuoritukset ja maksamattomat laskut ja alkaa soittelemaan velkojille, samalla kun firmasta lähtee sähköt, maksamattoman laskun vuoksi. Soittelu katkeaa ja käyt tyhjäämässä omaa tiliä, sen rippeistä, kun et ole pystynyt nostamaan itse palkkaa aikoihin, jotta olet saanut työntekijöiden palkat hoidettua ja käyt käteisellä maksamassa laskun sähkölaitokselle ja sen jälkeen jatkat puheluja, odotellen sähköjen palaamista. Sellaisen firman kun nostaa parhaaseen AAA-luottoluokkaan, niin oppii varmasti enemmän kuin konkursseista koskaan.

Uskon, että jokainen johtaja käy oman polkunsa läpi. Joistakin kasvaa todellisia liidereitä - niitä luennoitsijoita - koska ovat käyneet pohjalla ja ehkä huomanneet siellä, kuinka tärkeitä työntekijät loppujen lopuksi ovat. Ne viimekädessä firman nostaa suosta, ei yrittäjät tai johtajat. Johtajia tarvitaan toki, jotta henkilöstö tekee, mitä yrityjksen nostaminen vaatii, mutta vain positiivinen johtaminen ja positiivinen henki voi nostaa yrityksiä suosta. Ja kun ne nousee, ne nousevat lujaa, henkilöstöä myöden. Minä myöntäisin mitalin siitä. 

Olen samaa mieltä, että juurikin siinä kohtaa, kun yrityksellä on vaikeaa, erottuvat jyvät akanoista. Akanoista ei vaan ole tarinoiksi asti. Jyvistä on ja niitä me kuuntelemme, koska ne jyvät ovat kasvaneet mielenkiintoisiksi tarinoiksi. Konkursseista kertovat kirjat eivät ole kivoja tarinoita. Surullisia ovat ne tarinat.

Pahin konkurssi on se, kun
yrittäjän intohimo on loppunut

lauantai 6. helmikuuta 2016

Ilmaiseksi lätkämatsiin

En ole aikoihin kirjoitellut mitään lätkään liittyvää. Sitä tulee tällä hetkellä seurattuakin vain sivusilmällä. Kaikenlaisen taustakohinan ollessa kotimaisessa lätkässä taas pinnassa, tuon pitkään päässä pyörineen ajatuksen eetteriin.

Liigassa peräänkuulutetaan muutosta, jopa niin vahvasti, että pallit heiluvat nimettömien vaikuttajien räksyttäessä. Veikkaan, että nämä nimettömät räksyttäjät ovat yhtä munattomia itse tekemään mitään muutosta aiheuttavia ratkaisuja, kuin ovat munattomia nimettömyytensä takana. 

Yleensä kaikkein merkittävin ja mullistavin idea on se, josta kaikki ovat sitä mieltä, että ei toimi, ei ainakaan meillä Suomessa. 

TPS kertoi haluavansa nuorempia katsomoihin. Miksi? Miten, ei varmastikaan ole se interaktiivisuus, jota ajattelevat tarjoavan. Eivät näytä tietävän, mitä jonnet puuhaavat. En jaksa uskoa, että liveottelun houkuttavuus paranee interaktiivisuudella. Olen tosin mielelläni väärässä tässä.

Kuntokeskualalla pohdimme jatkuvasti, millä tavalla saamme sellaisia henkilöitä palvelujemme pariin, jotka eivät ole koskaan meillä käyneet ja joilla varmasti on jokin mielikuva kuntokeskuksesta. Yleensä se on väärä, joten se tuo lisähaasteen. Tämä sama haaste lienee kaikilla ihmisten vapaa-ajasta taistelevilla. Kuntokeskuspalvelujen ylivoimaisesti suurin käyttäjäryhmä on alle 35-vuotiaat. Johtamallani klubilla kaksi kolmesta asiakkaasta ovat yli 35. Uimme siis vahvasti vastavirtaan.

Me olemme kovaa vauhtia menossa omallakin alalla siihen, että pitää antaa yhä enemmän ilmaiseksi, jotta saadaan asiakas sitoutumaan pitkiksi ajoiksi maksavaksi asiakkaaksi. Väitän, että mitä enemmän annamme ilmaiseksi, sitä pidempi tulee asiakassuhteesta. Enkä tarkoita nyt ilmaista treeniaikaa, johon pystyvät kaikki, vaan ihan jotain muuta. Se olkoon oma tarinansa, mutta mitä lätkä voisi tehdä?

Jotain radikaalia muutosta siis haetaan. Tekisin niin, että päästäisin Turkuhallin yläkatsomoon aina katsojat ilmaiseksi. Kyllä, ainoastaan alakatsomoon edes pystyy ostamaan kausikortin tai paikkalipun. Yläkatsomo olisi jokaisessa runkosarjan pelissä avoin - ilmaiseksi - jokaiselle halukkaalle.

Mitä pahaa ja ikävää tästä voisi seurata:
  • Yleisömäärä olisi selkeästi nykyistä korkeampi.
  • Tunnelma hallissa paranisi.
  • Kahvio- ja tarvikemyynti lisääntyisi.
  • Kynnys tulla katsomaan peliä, alenisi olennaisesti, koko perheellä.
  • Kynnys tulla uudelleen katsomaan peliä, alenisi olennaisesti.
  • Kynnys ostaa paikkalippu alakertaan, alenisi olennaisesti.
  • Kynnys ostaa kausikortti, alenisi olennaisesti.
  • Yritykset kiinnostuisivat aiempaa enemmän katsojamäärää kasvattavasta tuotteesta.
  • Yritykset saattaisivat olla valmiita maksamaan yläkatsomon otteluisännyydestä ilmaiskatsojien määrän mukaan, kun saisivat markkinoida heille.
  • Kaikenlaisten ryhmien ja yhteisöjen olisi erityisen houkuttelevaa saapua hallille viettämään yhteistä aikaa ja juhlaa sekä nauttimaan hallin antimista.
Toisin vielä kaikki ilmaiseksi paikanpäälle, niillä matsibusseilla.

Jos tuonkaan jälkeen katsojamäärät eivät lisääntyisi, vika on itse tuotteessa ja ottelutapahtumassa, ei ainakaan hinnassa, jonka niin moni on valmis kertomaan syyksi, miksi ei käy peleissä, oli siellä koskaan käynyt tai ei.

Nyt joku viisas saa listata kommentteihin, miksi tätä ei kannattaisi/voisi/pystyisi/saisi tehdä. Minä en keksi mitään muuta kuin sen, että joku saattaa hypätä alakatsomosta yläkatsomoon, vain palatakseen takaisin, kun huomaa yläkatsomon olevan yläkatsomo. Voihan tietysti käydä myös niin, että yläkatsomosta tulee hallin tunnelmallisin paikka, oikea livekatsomo, johon voi alkaa muutaman vuoden kuluttua myymään lippuja, ensin eurolla....
Tavallisen ja epätavallisen erottaa toisistaan epätavallisuus.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Uutisista, hyvää päivää

Päivän kaksi uutista saivat taas mielen myllertämään, kuinka ääripäissä ihmisten ajatukset kehityksestä menevät.

Mitä on ihmisen kasvussa mennyt pieleen, kun hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ilkivallalla? Mihin tämä yksilö ajattelee tänään vaikuttaneensa eilisellä toiminnallaan? Onko hän tyytyväinen tulokseen? Ovatko hänen tulevaisuuden näkymänsä tänään parempia kuin eilen? Paraneeko oma hyvinvointi sillä, että saa nyt laskun aiheuttamistaan vaurioista?Joskus olisi kiva päästä hetkeksi tällaisen anarkistin mielentilaan, jotta voisi ymmärtää, että miksi kuvittelee ikkunan rikkomisen tai auton peilin vääntämisen edistävän omaa hyvinvointia.

Ja sitten Bruce Oreck kertoo Helsingin Sanomissa, että lopettakaa ruikutus ja ottakaa nämä viisi askelta menestykseen. Oreck on mahtava tyyppi. Joo, kyllä, amerikkalaista habatustakin, mutta niin oikeassa, taas kerran.
  • Kohta yksi: Tähdätkää korkealle ja päättäkää, että teistä tulee maailman parhaita markkinoinnissa ja tarinankerronnassa. Kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen pronssia.
  • Kaksi: Jotta kehitystä voi seurata, on laadittava mittarit.
  • Kolme: Sitten toimintaa, action. Suomalaisille esikouluikäisistä väitöskirjaopiskelijoihin on opetettava tarinankerrontaa, markkinointia ja itseluottamusta.
  • Neljäs askel: Harjoitelkaa, vimmatusti. Ei kukaan soita viulua eikä pelaa huipputasolla jääkiekkoa ilman harjoittelua.
  • Ja viides eli viimeinen askel: Kun olette valmiita, nauttikaa siitä. Menkää ja vallatkaa maailma, puhukaa se pyörryksiin!

Jaksan onneksi vielä uskoa, että tuo Oreckin tapa on paras keino kehittää yhteiskuntaa ja ennen kaikkea omaa hyvinvointia. Uskon, että juhlimme 100-vuotiasta Suomea nykyistä positiivisemmassa ympäristössä, ilman järjetöntä sääntelyä ja järjettömiä sosiaaliverkkoja, jotka tukevat, ruokkivat ja lisäävät ensiksi mainittua toimintaa. Tuo muutos asenteisiin on tapahtumassa, kuten Oreck myös mainitsee. Meillä on edessämme varsin hieno tulevaisuus.

Lama ei katoa mihinkään. Unohtakaa nousukauden odottaminen ja sopeutukaa vallitsevaan tilanteeseen. Ei nousukausi ole se, joka tämän kelkan kääntää. Sen kääntää asennemuutos. Eivätkä tällä hetkellä perustettavat ja lentoon lähtevät yritykset välitä lamasta tuon taivaallista, koska se on ainoa taloustilanne ja -ympäristö, jonka he tietävät. Siitä huolimatta nämä yritykset menestyvät ja niitä perustetaan. Sopeutumattomat ovat ainoita, jotka kärsivät, yhteisö- ja yksilötasolla. Sopeutuminen on aina oma valinta.

Lamasta tulee pysyvä muoto. Tämä nykyinen taloustilanne ei oikene koskaan, velkaantumisen ollessa kestämätön. Ei oikene, vaikka joku heittäisi sata pyörätelinettä näyteikkunoihin. Meidän tulee vain lopettaa valittaminen ja sopeutua tilanteeseen sekä löytää ne toimivimmat mallit tähän tilanteeseen. Niitä on ihan tolkuttomasti, kun vain tyytyy etsimään niitä, valittamisen ja itsesäälin sijaan.

Ilkivalta ei nosta kenenkään mielialaa. Se ei paranna kenenkään tulevaisuutta. Ei ilkivalta ole oikeasti anarkiaa, se on vain ihmisen typeryyttä. Ilkivalta on yhtä huono työkalu kuin väkivalta. Oreckissa ja hänen mielipiteissään on tällä hetkellä enemmän anarkiaa kuin yhdenkään eilen kadulla mellastaneen toimissa.

Anarkisti on se, joka ei tarvitse poliisia ohjaamaan käyttäytymistään. ~ Ammon Hennacy