15 minuuttia päivässä

Löytäisitkö sinä 15 minuuttia päivässä, jos oikeasti haluaisit? Mitä vartissa saisi aikaan?

Kysyn aina koulutuksissa, kuinka monella ei ole aikaa lukea kirjoja. Käsiä nousee enemmän, kuin pysyy alhaalla. Väitän, että on olemassa vain tekosyitä, miksi ei ehtisi lukemaan ja opiskelemaan uutta. Siihen riittää vartti päivässä. Jokaiselta löytyy vartti päivässä, esimerkiksi ennen nukkumaan menoa.

Oletetaan, että luet kirjaa 15 minuuttia joka päivä. Tai sanotaan vielä, että luet 15 minuuttia joka arkipäivä. Viikonloppuna ei tarvitse lukea, siitäkin huolimatta, että monella olisi silloin enemmän aikaa. Otetaan nyt vain 15 minuuttia jokaisesta arkipäivästä.

15 minuuttia päivässä on 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Jos yhden kirjan lukemiseen menee keskimäärin neljä tuntia, kuukaudessa lukee yhden kirjan. Se tekee vuodessa siis 12 kirjaa. Vaikka olisi kaksi kuukautta lukematta, ehtii vuodessa lukemaan kymmenen kirjaa, vain 15 minuutin panostuksella, joka arkipäivä. On siis pelkkää selittelyä, että itseään ei ehtisi sivistämään.

Jos et löydä aikaa lukemiseen, löydät varmasti aikaa kuunteluun. Ala kuuntelemaan äänikirjoja, kuten minä teen, esimerkiksi autossa istuessani, kuten elokuun blogissa kerroin.

Löydämme aina aikaa sille, mille haluamme löytää aikaa. Terävöitin kohta valmistuville personal trainereille sitä, että he eivät lue päättökoetta varten, vaan sitä aikaa varten, joka alkaa valmistumisen jälkeen. Nousee aina karvat pystyyn, kun näen esimerkiksi Facebookissa, Liikunta-alan ammattilaisten ryhmässä, kuinka joku myy oppikirjojaan valmistuttuaan. Ja on vielä kirjoittanut myyntitekstiin, että kirjat lähes avaamattomia. Toivon aina, että tämä myyjä on päättänyt lähteä tältä alalta. Tosin hän ei pärjäisikään, kun ei ole kirjoja jaksanut avata edes koulussa.

Oppikirjoja tarvitsee oikeasti vasta valmistumisen jälkeen. Silloin kun tulee niitä oikeita asiakkaita, oikeiden ongelmien kanssa. Mitään ei opiskella vain kokeen vuoksi, vaan sen jälkeisen ammattiosaamisen vuoksi. Paitsi tietysti Piin likiarvoa, sitä en ole tarvinnut koskaan mihinkään. Tuskin sinäkään.

Jos opiskelet muistaaksesi, 

unohdat

Jos opiskelet ymmärtääksesi,

muistat

600 aivopierua myöhemmin

Tämä blogi täytti kymmenen vuotta tämän vuoden maaliskuussa. Ensimmäisen tekstin, Tästä se alkaa, kynäilin 3.3.2007. En olisi tuolloin uskonut, että kirjoittelen tänne vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. En siksi, ettenkö kuvitellut vielä kirjoittavani, vaan siksi, että kuvittelin kaikkien blogien jo kuolleen vuonna 2017.

Nyt, 600 tekstiä myöhemmin, osa näistä kirjoituksista löytyvät Kunnon liiketoimintaa - Hyvinvoinnista bisnestä -kirjasta, joka sekin julkaistiin maaliskuussa, tänä vuonna ja nyt lasketaan jo tuhansissa ne kirjahyllyt, joista tuo kirja löytyy. Ja aika moni lienee sen lukenutkin, ennen kirjahyllyn täyttöönpanoa.

Kaikkien aikojen luetuin kirjoitus on pieni matkakuvaus Bora Bora -lomalta, vuodelta 2007. Hyvänä kakkosena pohdintani kuntokeskusten jäsenmääristä, vuodelta 2010. Aikamoisia kirjoituksia löytyy näiden 600 aivopierun joukosta, joita osa taitaa hieman olla.

Moni teksteistä päätynee tuleviin kirjoihin. Niitä löytyy jo nyt luentomateriaaleistani, koulutusdioista ja takaraivostani, edellä mainituissa tilaisuuksissa. Rekisteröin paljon asioita, itseni kiusaksi asti, jotka päätyvät tänne tai koulutuksiin. Mahdollisuuksia missataan niin paljon koko ajan, että tuntuu, etteivät kaikki maailman kirjahyllytkään riitä, jos ne kaikki kirjaisi ylös.

Paljon tehdään myös hyviä asioita. Rekisteröin myös niitä. On monia onnistujia ja menestystarinoita, joille nostan hattua. Olen saanut olla monessa mukana, todistaa läheltä, kuinka tehdään hienoja asioita, joskus olen saanut olla jopa tahtipuikossa kiinni. Elämä on antanut hienoja juttuja, joita on ollut kiva kirjoitella ihmisten luettavaksi. Asian ja varsinkin provokaatioiden seurana kulkevat lomakirjoitukset ja keikkaraportit, ympäri maailman, sujuvasti käsi kädessä.

En tiedä, onko kukaan teistä roikkunut mukana koko kymmenen vuoden ajan. Osa varmasti tipahti viimeistään blogin kuivina vuosina ja joku taas sen elvyttyä. Mutta paljon tätä käydään lukemassa yhä. Itse asiassa paljon enemmän, kuin alkuvuosina. Tämän vuoden lukijamäärät ovat olleet koko historian suurimpia. Kiitos siitä, vaikka en näitä kirjoitakaan lukijamääriä kerätäkseni. 

Kirjoitan yhä itselleni, terapeuttisena kokemuksena sekä omien ajatusten raatelua varten. Kenellä tahansa on mahdollisuus riepotella näkemyksiäni miten haluaa ja se tekee tästä kiinnostavaa. Kun laittaa ajatuksensa ja mielipiteensä toisten tallottavaksi, oppii paljon uutta. Ja kun olen vähän sitä mieltä, että jos ympäristö alkaa olemaan kanssani samaa mieltä, minun täytyy olla väärässä. Kuka tahansa kun voi olla kenen tahansa kanssa samaa mieltä, mutta vaatii paljon olla eri mieltä kaikkien muiden kanssa.

Jos joku olisi kertonut minulle kymmenen vuotta sitten, missä olen nyt, olisin silloin ollut aika tyytyväinen. Elämä on antanut, mutta se on myös ottanut. Olisi helppo sanoa, että jotain voisin korjatakin, mutta en sano, sillä juuri se korjaamattomuus on tuonut minut tähän, tehnyt minusta tällaisen, jotta voin korjata seuraavat kymmenen vuotta ja tehdä niistä haluamani näköiset. 

Moni tärkeältä nyt tuntuva asia konkretisoituu, kun miettii, onko sillä merkitystä vielä kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä kannattaa katsoa ympärilleen ja miettiä, kuka lähellä pyörivistä ihmisistä on yhä siinä kymmenen vuoden päästä ja ennen kaikkea miksi. Kymmeneen vuoteen mahtuu esimerkiksi paljon rakkautta. Teet mahdollisesti tänäänkin ratkaisun, jolla on merkitystä vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta todennäköisesti sillä ei ole.

Olin vanha kymmenen vuotta sitten

Aika on rahaa arvokkaampaa

On sanottu, että aika on rahaa. Mielestäni aika on jotain muuta, kuin rahaa, vaikka ymmärrän toki tuon lauseen sanoman. Aika on kuitenkin jotain arvokkaampaa kuin raha. Aikaa et saa koskaan takaisin. Et ainuttakaan sekunnin sadasosaakaan.

Vaikka menettäisit kaikki rahasi, voit saada ja tehdä sitä lisää, mutta aika - sen kun menetät, sitä ei korvaa eikä hyvitä millään. Aika on ehtyvä luonnonvara, ainakin näin ihmisen näkökulmasta. On totta, että ihmisen taival on hyttysen pissan pienintä molekyyliäkin pienempi, kun katsotaan aikaa yleisesti, mutta jokaiselle ihmiselle aika on aina ainutkertainen. Jokainen hetki on ainutkertainen. Jokaisen hetken menetät ikuisiksi ajoiksi - ainakin siihen asti, kunnes opimme siirtymään ajassa.

Aika on ihmisen keksimä määre. Aikaa ei sinällään ole olemassa, mutta kysy minuutin merkitys siltä, joka juuri myöhästyi lentokoneesta tai sekunnin merkitys siltä, joka juuri vältti onnettomuuden tai sekunnin sadasosan merkitys Juha Miedolta. Aika ratkaisee ja merkitsee, vaikka sitä ei ole olemassa.

Aikaa ei siis ole tuhlattavaksi, mutta me tuhlaamme sitä koko ajan. Me tuhlaamme sitä koko ajan enemmän ja uskoakseni vain siksi, että sitä on koko ajan enemmän tuhlattavaksi. Tai näin me luulemme. On sanottu, että on kahdenlaisia tietokoneita, niitä jotka tuhlaavat arvokasta aikaa ja niitä jotka tuhlaavat sitä tuplasti nopeammin. Vaikka kymmeniä vuosia sitten eläneillä ei ollut läheskään yhtä paljon vapaa-aikaa, kuin nyt meillä, he olivat kiireettömämpiä. Mihin sinä käytät eniten aikaa? Entä mihin tuhlaat eniten aikaa? Oletko sinä jonottanut tuntitolkulla ilmaista ämpäriä? Kannattiko? Olisitko voinut käyttää tuon ajan johonkin tärkeämpään, mukavampaan tai muuten vain tähdellisempään?

Työajan tuhlaaminen on mahdollisesti tyhmintä, mitä voi tehdä. Työ vie meidän vapaa-aikaa ja siitä saatava palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Joka kerta, kun tuhlaat työaikaa, tuhlaat vapaa-aikaasi, siitäkin huolimatta, että sinulle saatetaan maksaa siitä palkkaa. Jos sinulle maksetaan työpanostasi enemmän, voit olla varma, ettei makseta pitkään. Aika voi todellakin olla rahaa - sinulle tuloa ja yrittäjälle menoa - jos tuhlaat työaikaa. Etkä koskaan saa niitäkään minuutteja tai tunteja takaisin, joten voisitko olla senkin ajan hyödyllinen? Mitä se maksaisi sinulle?

Ajan kulumisen huomaa silloin, kun sitä menettää. Vähän kuin terveys, sen olemassaolon huomaa vasta silloin, kun sen menettää tai se lähestyy loppuaan. Katso kelloa hetki. Jokainen viisarin värähdys tai numeron vaihtuminen on kadonnut iäisyyteen. Siinä näet konkreettisesti ajan kulumisen. Tuohon kannattaa välillä pysähtyä ja miettiä, teetkö juuri nyt niitä asioita, joilla haluat tuon ajan täyttää. Ja jos et tee, mikä estää?

Kalifornian yliopistossa tehdystä tutkimuksesta luin joskus, että aikaa arvostavat ovat onnellisempia kuin rahaa arvostavat. Uskon tuon. Tähän liittyy myös aiempi pohdintani siitä, Mitä tekisit ilmaiseksi. Aikaa voi käyttää arvokkaasti, ilman rahallista arvoa. Aika ei siis läheskään aina ole rahaa. Se on vain muuten arvokasta ja korvaamatonta. Tuhlaa aikaa siis viisaasti.

Hetki, jonka tuhlaamisesta nautit,

ei ole hukattua aikaa

Kunnon liiketoimintaa -kirjan sisällysluettelo valmis

Tässä se nyt on, kirjan sisällysluettelo, mikäli menee tällaisenaan taitosta läpi. Tekstit ovat kasassa, taittoa valmiit painoon. 

Tämä paketti sisältää 44.087 painavaa sanaa, jolla on mahdollista onnistua hyvinvointibisneksessä.

1.2      Tappava liikkumattomuus      

1.3      Trendit ja megatrendit     

1.3.1   Fitnesstrendien kehittyminen  

1.4      Liikunta-alan villit työehdot   

2         Liikuntaliiketoiminnan aloittaminen  

2.1      Liiketoimintamalli ja kohderyhmä  

2.1.1   Valitse asiakkaasi  

2.1.2   35 – Maaginen rajapyykki    

2.2      Pareton periaate toimii  

2.3      Yhteistyöverkosto onnistumisen ytimenä    

3.        Kehity johtajana    

3.1      Lopeta sähköpostijohtaminen   

3.2      Sujuva arki yrityksessä  

3.3      Menestyvä omistaja  

4.        Yrityksen verenkierto - Budjetointi, hinnoittelu, kassavirta, seuranta   

4.2      Budjetti onnistumisen työkaluna  

4.1      Kassa kuralla – Lama opettaa   

4.2      Hinta on tekosyy     

4.2.1   Halvimmaksi pääsee aina    

4.2.2   Ilmainen tutustuminen on järjetöntä         

4.3      Markkinointi ja myynti   

4.3.1   Liidi ei ole markkinoinnin onnistumisen mittari     

4.3.2   Mainoksen ja mainostamisen tarkoitus         

4.4      Ensivaikutelma ratkaisee 

4.5      Ei pakkojäsenyyttä        

4.6      Yrityksen maine ja arvot markkinointivälineenä     

5.        Mitä on hyvä asiakaspalvelu – Asiakkaita vai faneja      

5.1      Tervehdys ei maksa mitään     

5.2      Muistamisen voima     

6.        Puntteja, laitteita, räkkejä vai köysiä       

6.1      Kohderyhmä määrittelee kalustuksen 

6.2      Laitehuolto on asiakaspalvelua      

6.3      Salietiketti on osa viihtyvyyttä     

7.        Ryhmäliikunnan monet kasvot    

7.1.     Tähtiä vai tiimipelaajia    

7.2.     Lajivalikoima – toimiva kattaus vai järjetön kaaos?  

7.3.     Ryhmäliikuntaa asiakaslähtöisesti      

7.4.     Ryhmäliikuntakalenterin suunnittelu 

7.5.     Ryhmäliikunnan arjen hallinnointi   

7.6.     Palkkausmalli ryhmäliikuntaan          

7.7.     Mitä ryhmäliikunnan pyörittäminen maksaa?      

8.        Valmennuspalvelut - Kulu vai sijoitus?     

8.1      Henkilöbrändi myy yksilövalmennuksessa        

8.2      Valmennustuote vai suklaarasia?    

8.2.1   Case: X-Method – Tulostakuulla parempaan kuntoon   

8.3      Kalenteriin ei mahdu lisää asiakkaita   

8.4      Pienryhmävalmennus yksilövalmennuksen vaihtoehtona 

8.5      Ei minun tarvitse myydä      

8.5.1   Kenen kannattaa hoitaa liidit     

8.6      Trainerit tekevät ilmaista työtä     

8.7      Valmennuksen tunnusluvut 

9.        Onko oheispalveluissa mitään järkeä? 

10.      Miten rakennetaan voittava tiimi      

10.1    Rekrytointi - Onko paras sopivin?   

10.2    Kouluttaminen kannattaa aina         

10.3    Miten työntekijöiden vaihtuvuus saadaan kuriin?   

10.4    Hyvinvoiva henkilöstö tuottaa parhaiten    

10.5    Työhyvinvoinnista työssä jaksamiseen 

11       Kiire – Mikä ihana tekosyy   

11.1    Työaika hallintaan        

11.2    Johtajan 40/20/40 -malli   

12       Huolehdi itsestäsi - Onko ylipainoinen johtaja vakuuttava?  

12.1    Menestyksen portaat

12.2    Tahdonvoima

Varmasti paketissa voisi olla paljon muutakin, mutta pitäähän sitä jotain jättää myös tuleviin kirjoihin. Toivottavasti sinäkin löydät tästä jotakin kiinnostavaa.

TILAA KIRJA TÄSTÄ

Kunnon liiketoimintaa Facebookissa

Asiakkaan palveleminen ei ole rangaistus. Se on etuoikeus.

KUNNON LIIKETOIMINTAA – HYVINVOINNISTA BISNESTÄ

Liikunta ja hyvinvointi ovat tämän ajan yksi kasvava ja kiehtova trendi. Liikunta ja hyvinvointi ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä tekijöitä, kun kansan keski-ikä nousee ja liikkumis- sekä ravitsemustottumukset muuttuvat.

Yhä useampi vaihtaa alaa ja siirtyy liikuttamaan ja huolehtimaan ihmisistä tavalla tai toisella, samalla kun koulujen penkeiltä valmistuvat tulevat intoa puhkuen kasvattamaan ihmisten hyvinvointia.

Ihmiset tarvitsevat lisääntyvässä määrin apua liikunta- ja ruokailutottumustensa korjaamiseen ja tukemiseen, joten on luonnollista, että terveyteen liittyvillä aloilla on imua.

Miten kunnon liiketoimintaa tehdään ja mitä se vaatii? Oletko ajatellut liikuntaan ja terveyden edistämiseen liittyvän yrityksen perustamista? Oletko jo tällä alalla ja tarvitset tukea omaan toimintaasi? Haluatko kehittyä johtajana, oli alasi mikä tahansa? Onko sinun budjettisi tasapainossa? Entä henkilöstö, miten se voi?

Kunnon liiketoimintaa on idearikas ja käytännönläheinen opas kaikille yrittäjille. Vaikka esimerkit ovatkin liikunta-alalta, opit sopivat kaikille itseään arvostaville johtajille. Aina on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Kunnon liiketoimintaa on yksi työkalu parempaan huomiseen.

Kunnon liiketoimintaa auttaa rakentamaan voittavia tiimejä, hallitsemaan budjettia ja kassavirtaa, sekä miettimään omaa ja tiimisi ajankäyttöä. Ennen kaikkea se kertoo paljon yrittäjän ja yrittämisen arjesta.

Jokaisella yrityksellä ja yrittäjällä on tarinansa. Tämä on kahden liikunta-alan ammattilaisen ja vaikuttajan tarina. Näillä eväillä on rikottu ennätyksiä, tehty tyytyväisiä asiakkaita sekä rakennettu pitkiä työsuhteita.

KAUPOISSA MAALISKUUSSA 2017

Kirja julkaistaan 16.-17.3.2017 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa, Gymtec-messujen yhteydessä.

TILAA KIRJA TÄSTÄ

Kunnon liiketoimintaa Facebookissa

Se tunne, kun...

Tiedättehän sen tunteen, kun työpöytä on tyhjä ja sähköpostin inboxikin on tyhjä? Pöydällä ei ole yhtään paperia, joille pitäisi tehdä jotain eikä sähköpostissa yhtään meiliä, johon pitäisi vastata. Kyllä te tuon tunteen tiedätte. Ihan arkipäiväistä.

Minulla kävi taas noin. Ei yllättäen eikä pyytämättä, vaan muutaman viikon aktiivisen työajanhallinnan avulla. Alan olemaan tässäkin jo aika hyvä, kun päästän niin usein työajan hallinnastani, kunnes otan taas aikaa niskasta kiinni ja tyhjään pöydän. Kiire on niin ihana tekosyy.

Mehän käytämme kaikkeen aina juuri niin paljon aikaa, kuin siihen on. Suurimman osan työtehtävistä voisimme tehdä aina heti pois, mutta emme viitsi/jaksa/kykene. Pyörittelemme ihan turhaan papereita pöydällä, kun ne voisi aina heti hoitaa määränpäähänsä eikä vain siihen pöydän kulmalla olevaan pinoon. Samoin on sähköpostien kanssa, silmäilemme samoja posteja monta kertaa päivässä tai jopa viikossa. Miettikää, paljonko tuohon turhautuu aikaa ja mitä se tekee stressitasolle. Tuhlaamme tolkuttomasti aikaa.

Otan ajan haltuun siten, että minulla on työpöydällä kalenteri. Siitä saan varata enintään neljälle työtehtävälle slotin jokaisesta työpäivästä. En yhtään enempää, koska kokemuksesta osaan jo sanoa, että neljä tehtävää on se maaginen määrä, jonka viitsii/jaksaa/ehtii tehdä. Aloitan niistä heti toimistolle saavuttuani.

Sen jälkeen luen meilit ja vastaan lukemaani meiliin heti, jos siihen pitää vastata. Muut meilit menevät omiin kansioihinsa. Jos johonkin pitää vastata tai reagoida myöhemmin, se menee tehtäväksi pöytäkalenteriin, vieden yhden niistä kullekin päivälle varatusta neljästä slotista. Jokaiselle tehtävälle on aikansa, niin ne eivät rasita pääkoppaa, tekemättömänä työnä.

Kun nuo hommat ovat paketissa, on aika avata päivän postit, jotka varmasti ovat jo siihen aikaa ilmestyneet lokerooni. Sama juttu näissä, kukin posti on nenän edessä vain kerran, jonka jälkeen se löytää lopullisen päämääränsä tai se jää keskeneräisiin ja varaa merkinnän pöytäkalenterista, jolloin se hoidetaan maaliin. Kun se ei jää vain pyörimään pöydälle, se ei myöskään kuormita voimavaroja.

Tuota kaavaa noudattamalla työpöytä ja meilin inbox tyhjenee muutamassa viikossa. Kokeile. Samaa kaavaa noudattamalla se pysyykin sellaisena, mutta jostain syystä sitä helpolla taas lipsuu kaavasta, kun aika tuntuu lisääntyvän. Olen mantrannut 40/20/40 -säännöstä aiemmin ja nyt pitäisi taas olla aikaa noudattaa tuota mantraa. Oikeasti niihin meileihin ja posteihin - toteuttamiseen - menee maksimissaan tuo 20 % työajasta, jos työajan käyttää järkevästi. Suunnitteluun ja seurantaan pitää johtajalla jäädä 40 % työajasta kumpaankin.

Sain taannoin johtamisvalmentajalta hyvän vinkin, kun kirosin ääneen sähköpostien tulvaa. Vinkki oli yksinkertainen:

Jos haluat vähemmän sähköposteja, lopeta niiden lähettäminen.

Siitä asti läppärin nurkassa on ollut lappu, Lopeta sähköpostijohtaminen.

Kun saa ajan hallintaan, tulee melkein välittömästi olo, että en ole enää tarpeellinen. Tosin olen aina sanonut, että johtaja osaa hommansa silloin, kun hän on tarpeeton, mutta hyödyllinen. 4 tunnin työviikossa on tietyllä tavalla järkeä.

Minun maanantai alkoi siten, että olen nyt runsaan tunnin aikana hoitanut taas kaikki meilit ja postit. Nyt saan loppupäivän suunnitella ja seurata sekä parantaa tuotetamme ja asiakaskokemusta. Niissä olen parhaimmillani. Siitä klubimme ja asiakkaamme hyötyvät eniten.

Aikaa on rajallisesti. Tuhlaa sitä viisaasti.