Ei ihan, mutta melkein!

Hävisimme Wikipediassa äänestyksen M&M:n sivun olemassaolosta vaivaisella 2,9%:n marginaalilla. Aihe sai aikaan ehkä ennätyksellisen määrän äänestäjiä ja ennätyksellisen määrän argumentointia. Lue itse!

Olemme nyt viikon ajan ravistelleet Wikiä. Aiheutimme suuren polemiikin Wikin äänestyskäytännöstä, tai oikeammin niistä rajoista, joilla voi osallistua äänestyksiin.

En ole eläissäni törmännyt yhtä suureen muutosvastarintaan, enkä myöskään urheilu- tai liikuntavastarintaan. Tämän vuoksi kirjoitin Wikipediaan artikkelin Muutosvastarinta, joka kuitenkin poistettiin sieltä parin päivän päästä. En tiedä, oliko sillä osuutta asiaan, että omistin sen kaikille Wikipedian tiedon rajoittajille, eli deletoijille. Nyt tein uuden artikkelin, joten katsotaan, kuinka kauan se pysyy sivulla.

Olen luottanut hieman sinisilmäisesti siihen, että Wiki oikeasti edustaisi luotettavaa tietosanakirjaa. Nyt kun olen raaputellut ja ravistellut Wikin pintaa, olen todennut, että yhteisön pitää avautua, jotta se voisi toimia tiedon valtatienä. Kun ravistellaan vielä hieman, niin eiköhän se saada muuttumaan paikaksi, josta voit löytää myös mielenkiintoista knoppitietoa eri aloilta ja aiheista.

Artikkeli Suomen suurimmista yrityksistä sai myös monen karvat pystyyn. Artikkelin olemassaolosta joudutaan mahdollisesti vielä taistelemaan, koska yritykset ja yrittäminen näyttäisivät olevan täysin punainen vaate suurimmalle osalle Wikin ylläpitäjistä. Yritysten historiaa, oli ne pieniä tai suuria, näyttäisi olevan vaikea saada Wikiin. Syyksi esitetään mainostamista.

Haluaisin, että edes kuntosalialan sivut tulevat asiallisiksi. Jos Sinulla on aikaa perehtyä Wikiin tai olet jo entuudestaan sen käyttäjä, osallistu sivun kehittämiseen. CMS-klubeista saatiin oma sivu, mutta Omaohjaajista ei. Se siirrettiin kuntosaliohjaajan alle.

Huomenna lähdetään lomalle, mutta en tiedä mihin. Rakas avovaimoni on ottanut hauskan tavan järjestää aina marraskuussa lomamatka johonkin, jota en saa tietää ennen kuin lentokentällä. Viime vuonna kävimme tuolla. Katsotaan, missä aivot lepää tällä kertaa.

Palloseura jatkaa mopollaan kohti pleijareita, joten tästä on hyvä lähteä aurinkoon, kassi täynnä kirjoja.

Wikipedia

M&M Kuntotaloa ei hyväksytä Wikipediaan? Osallistu Sinäkin äänestykseen M&M Kuntotalon säilyttämisen tai poistamisen puolesta. Mikä Wikipedia ideologia olikaan? Motivus ja SATS saavat olla sivuilla, mutta M&M ei. Outoa? Perusteluna on esitetty "Näkyy olevan yksittäinen sali. Nuo mainitsemasi ovat ketjuja, jotka ehkä siinä mielessä ovat merkittävämpiä."

Eli jos on ketju, pääsee Wikipediaan, vaikka olisi pienempi toimija kuin jokin yksittäinen organisaatio. Eli jos Penan Baareja on kaksi, se pääsee Wikipediaan, mutta esimerkiksi Bläk ei pääse ennen kuin niitä on kaksi.

Totuus on kuitenkin se, että M&M on Turun suurin kuntokeskus ja se kuuluu Suomen ylivoimaisesti suurimpaan ketjuun, CMS-klubeihin, jotka liikuttavat 50.000 suomalaista. M&M Kuntotalo on toiminut Turussa jo 20 vuotta. Wikipedia on väärällä linjalla ylläpitäjien osalta jos tietosisältöä aletaan rajoittamaan mielikuvien perusteella. Kuntosalitoiminta on liiketoimintaa, joka koskettaa M&M:n kohdalla noin 5000 henkeä kuukaudessa. Turku on yksi suurimmista Suomen kaupungeista ja M&M on Turun suurin kuntosali. Verkkolehtemme tavoittaa 3.800 lukijaa. Lokakuussa 5.077 eri tietokoneen kautta on googlattu M&M:n sivuille. Näistä 1.678 on googlannut itsensä meille Helsingistä. Kävijöitä on ollut yhteensä 7.218 eri koneelta.

Me siis olemme merkittävä tekijä tällä alueella. Meidän kuuluu olla myös Wikipediassa, vai mitä?

Karhuherra murisi Hyviä Uutisia!

Karhuherra kommentoi Palloseuran tiedotetta Hyvistä Uutisista. Myös minä, (yleisönä,) olen ottanut uudistuneen joukkueen hyvin vastaan, mutta en edes odottanut tai olettanut TPS:n olevan liigakärjessä. Ehkä pari pykälää ylempänä, kuin nyt. Mielestäni joukkue on selvästi osoittanut sen, että kaikki joukkuueet ovat voitettavissa, joten mahdollisuuksia on mihin tahansa. Tilastojen vertailukelpoisuudesta (jota Nikkola kommentissaan epäili) voi myös sanoa sen, että nykyinen esitys kaukalossa on huomattavasti viihdyttävämpää, kuin viime vuonna. En usko, että kukaan voi väittää tässä vastaan. Mikä joukkueen sijoitus oli tällä hetkellä, viime vuonna?

Jotta alamäki voisi kääntyä ylämäeksi, pitää alamäen kääntyä ensin tasaiseksi. Ensin pitää siis saada katsojamäärän lasku pysähtymään ja näyttäisi siltä, että siinä olisi nyt onnistuttu. Seuraava askelhan on katsojamäärän lisääminen. Tapahtuuko se ensi kaudella tai sitä seuraavana, jää nähtäväksi, mutta nyt on olennaista (ja positiivista) se, että alamäki päättyy. Kelkan kääntäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Siihen tarvitaan nyt myös meitä turkulaisia.

M&M päätti syventää yhteistyötä TPS:n kanssa entisestään. Meidän mainoksia näkyy jatkossa peleissä huomattavasti enemmän ja teimme sopimuksen myös kahdesta kummipelaajasta, joiksi valittiin Aho ja Halonen. Lupasimme myös oma-aloitteisesti mainostaa jokaista peliä salimme omassa radiossa ja infokanavalla. Toivottavasti myös muut yritykset ja turkulaiset katsojat löytävät tiensä halliin, koska peli on oikeasti viihdyttävää! Ainakin me haluamme olla mukana jo nyt osaltamme kääntämässä kelkkaa.

TPS:n tavoitteitakin ihmeteltiin. Mielestäni olen myös kuullut tavoitteen olevan pleijaripaikka. Se on hyvä tavoite tälle kaudelle. Sen jälkeen voidaan ottaa vaikka mitä osatavoitteita ja mennä ottelu kerrallaan. TPS:n ensisijainen tavoite pitää tällä kaudella olla alamäen pysäyttäminen, myös taloudellisesti. Köyhän ei siis kannata ostaa halpaa, eikä oikeasti mitään, jos näilläkin voi mennä. Moni on sanonut, että TPS:ltä puuttuu ykköskenttä kokonaan. Ainakaan minä en ole ollut vielä yhdessäkään pelissä, jossa ensimmäisessä aloituksessa ei olisi ollut yhtään Palloseuran pelaajaa. Aina se ykköskenttä on sinne laitettu.

Seura voisi hyvin tehdä viiden vuoden ohjelman, jossa tämän kauden tavoitteena olisi pleijaripaikka. Ensi kaudella päästään ensimmäiseltä kierrokselta eteenpäin ja seuraavalla jo toiselta, jne, mestaruuteen asti. Kaikki, mikä tapahtuu aikeisemmin, on vain plussaa. Tavoitteiden rikkominen on aina mukavampaa, kuin niistä jääminen. On tietysti myös niin, että mikäli jättää riman aina liian alas, ei saavuta koskaan mitään suurta. Tavoite voi myös olla se, että osa tämänhetkisistä pelaajista on mukana ratkaisemassa tulevaisuuden mestaruuksia. Sekin on hyvä tavoite ja kertoo joukkueesta paljon.

5.9.2007 ennustin joukkuueen sijoille 1-4 ja toistan ennustuksen, enkä todellakaan odota yhtään uutta pelaajaa joukkueeseen. Ei tarvita. Nämä kaverit näyttävät vielä!

Voisiko sittenkin ostaa "roskaa"?

En malta olla kirjoittamatta vastinetta itselleni, edelliseen blogitekstiin, jossa lainattiin Parkerin juttua Trumpin Blogista. Siinä kehotettiin välttämään roskan ostamista. Onko kaikki sittenkään roskaa, joka näyttää roskalta? Trumpista on helppo hypätä hotellien maailmaan.

The Spirit To Serve kertoo Marriott hotelliketjun tarinaa. Se kertoo hands on -johtamisesta, jonka kannattaja itsekin olen. Se kertoo siitä, kuinka vaikeaa Marriott-ketjullakin on ollut. Se kertoo paljon hyviä tarinoita. Suosittelen kirjan lukemista kaikille, jotka toimivat palvelualalla. Sen voi "lainata" useimmista, ellei peräti kaikista Marriott hotelleista. Kurkista seuraavaksi yöpöydän laatikkoon, siihen toisen Raamatun viereen.

Kirjasta pitää poimia nyt tähän aiheeseen sopiva palanen. Elettiin vuotta 1965, kun Marriott avasi ensimmäisen hotellin Atlantaan. Juuri kun hotelli oli viimeistelyä vailla valmis, Marriott´lle tarjottiin rakenteilla olevaa hotellia Atlantasta. Marriott´n väki kävi katsastamassa paikan ja totesivat sen olevan surkea kyhäelmä ja surkea tilaisuus. Siis täyttä roskaa. Sellainen rakennus ei voisi ikinä toimia hotellina. Olisi aivan hullua ostaa se. Eikä kaksi saman ketjun hotellia muutenkaan toimisi samalla alueella. Järjetöntä! Kauppa, tai itse asiassa koko tarjous jäi tekemättä.

Rakenteilla olevassa hotellissa oli poikkeuksellisen iso, monta kerrosta korkea aula, johon tuhlaantui järjetön määrä kuutioita ja neliöitä, jotka voisi Marriott`n väen mukaan hyötykäyttää huomattavasti paremmin. Mahtavat ravintolatilat ja juhlahuoneet lytättiin samaan, tilaa vievään kategoriaan. Nehän olivat vielä aivan väärässä paikassa. Eihän se ollut hotelli lainkaan, vaan jonkilainen messuhalli. Ei voi toimia!

Tästä hotellista alkoi Hyatt-ketjun tarina. Hetken päästä vastaavia rakennelmia yksinkertaisesti haluttiin kaikkiin kaupunkeihin, koska asiakkaan astuessa hotellin aulaan, hän vain seisoi aulassa ihmetellen suu auki sen mahtavuutta. Jos olet koskaan käynyt Hyatt hotellissa, tiedät, mistä nyt puhutaan. Jos et ole käynyt, katso kuvat tästä tai virtuaalikierros tästä. Marriott´n väki (muiden mukana) ei yksinkertaisesti osannut nähdä arkkitehdin visiota tulevaisuudesta tai vaihtoehdosta perinteiselle hotelille. Joku muu näki ja teki sen mahdolliseksi.

Nykyään Marriott -hotelleja (ja muitan ketjun majoitusliikkeitä) on muuten yli seitsemänkymmentä [keyword: Atlanta] Atlantan alueella. Ajat olivat tietysti toiset. Mitä tästä voi oppia? Mitä haluaa. Pääasia, että ymmärtää sen, että päätöksen tekemistä on myös se, että ei tee päätöstä. Päätöksen tekemiseen pitää kuitenkin olla aina halua, oli se päätös mikä tahansa. Seuraukset ovat usein hämärän peitossa, joten täytyy tehdä vain paras mahdollinen päätös, toivoa parasta ja jatkaa eteenpäin. Jahkaaminen harvoin muutta tilannetta ja jälkiviisaus on typerintä viisautta.

Roska on silti roskaa...

J.K. Edellä mainitusta huolimatta väitetään, että Marriott on tehnyt Amerikan liikehistorian suurimman virheellisen päätöksen, ei Hyatt´n kohdalla, vaan Disneyn kohdalla. 80-luvun alkupuolella Marriott tutkaili parin vuoden ajan mahdollisuutta ostaa Disney, mutta se jäi tekemättä ja on toinen tarina...

Jääkiekkomaajoukkueen arkea 1974

Juuso Wahlstenin paidanjäädytyksen (vaikka ura pelaajana päättyikin jo 1971, samana vuonna kuin synnyin) kunniaksi hieman nostalgiaa Ylen elävästä arkistosta, vuodelta 1974.

Palloseura nosti vasta kolmannen paidan kattoon. (Löytyykö TPS:n sivuilta jäädytetyt numerot?) Nostalgiset paidat, joilla ensimmäinen erä pelattiin, ja joka näkyy tuossa Turun Sanomien Jane Iltasen ottamassa kuvassa, olivat todella upeat. Tästä huolimatta en pystynyt ostamaan hallilta yhtään nostalgista paitaa, numerolla kahdeksan ja nimellä varustettuna! Olin ajatellut istua elämäni ensimmäisen kerran Palloseuran ottelussa pelipaita, Wahlstenin pelipaita päällä, pelkästä kunnioituksesta. Ei pystynyt, oli liian hapokasta.

Karhuherra osui aika oikeaan muristessaan juhlista. Oodi Juusolle oli kuitenkin hieno! Suomessa ei vaan osata hehkuttaa. Me taidamme olla siihen liian juroja. Meillä on vielä tavallisen pitkä matka esimerkiksi tähän Montrealin hehkutukseen, vaikka pidämmekin itseämme urheilukansana. Myös minä jäin kaipaamaan, sen paidan lisäksi, standing ovationia, Juuson hakemista screenille myös jokaisen erän aikana, Juuson haastatteluja erätauoilla, nostalgisia pätkiä screenillä, oli niissä Juuso mukana tai ei, jne... Oli kyseessä kuitenkin erikoisottelu, myös Palloseuran pitkän historian juhlaottelu.

Ensimmäisessä erässä käytettyjen pelipaitojen huutokaupan (vai mitä niille paidoille tehdään?) olisi voinut aloittaa jo pelissä. Mainostaa huutokauppaa screenillä ja kertoa, paljonko mistäkin paidasta on jo tarjottu. Niistä paidoista saa rahaa (luulisin). M&M:n kummipelaajien (Aho&Halonen) paidoista olisin ainakin tarjonnut jotain jo pelissä, jos se olisi ollut mahdollista!

No peli itsessään oli mielestäni hyvää viihdettä, kun TPS vei voitonkin, ansaitusti. Peli oli varmasti parempaa viihdettä, kuin yksikään viimekaudella näkemäni ottelu. Pidän erityisesti Palloseuran tavasta karvata agressiivisesti ja erityisestä halusta olla aina ensimmäisenä kiekossa kiinni. Välillä vauhtia voi olla liikaa taitoihin ja kokemukseen nähden, mutta uskon, että joukkueessa on tällä hetkellä hiomattomia timantteja, jotka tulevat joskus vielä ratkaisemaan mestaruuksia Palloseuralle. Hienoa katsottavaa! Tuon perusteella kaikki pelit on voitettavissa...

Juusolle syvä kumarrus!

Älä osta roskaa!

Trumpin blogista pitää nyt hieman lainata juttua. Richard Parker kirjoittaa bisneksen ostamisesta ja ohjeistaa, että älä osta roskaa. Olen täysin samaa mieltä. Kannattaa tehdä vain hyviä kauppoja. Mistä hyvän kaupan tunnistaa? Parker jakaa bisnekset kolmeen kategoriaan: Roskaa, Hyvää bisnestä ja Loistavaa bisnestä.

Parker kirjoittaa "You may be saying that if a business is Garbage, it represents opportunity because there’s only one way to go, and that’s up. But to me, no matter what you try to make of it, it’s still Garbage." Ja jatkaa, että roskayritykset ovat täynnä ongelmia, kuten huonot käytetyt autot. Voit toki tehdä kaupat halvalla, mutta älä erehdy luulemaan, että juuri sinä saat pelin toimimaan paremmin, kuin edellinen omistaja. "There are more bad owners than bad businesses, but there is no shortage of bad businesses on the market." Roskan ostaminen voi olla tilaisuus, mutta se on silti roskaa. Uusi, juuri perustettu yritys on aina aluksi roskaa. Usein omistajaa tai taustayhtiötä vaihtava yritys on kaikella varmuudella roskaa.

Kannattaako ostaa sitten Hyvä bisnes? "The climb from Good to Great is less steep than from Garbage to Good, and along the way there are places to land if you should stumble. In fact, your goal should be to buy a Good business at a Great price, which is quite different from looking for a Garbage business at a cheap price." Siis kannattaa ostaa vain hyviä bisneksiä.

Miksi ei sitten kannata ostaa Loistavaa bisnestä? Jos bisnes on loistavaa, maksat historiasta ja bisneksen parantaminen entisestään on erittäin vaikeaa. Parker heittää myös kysymyksen: "If a business is so Great, then why is it being sold?" Niinpä. Miksi joku luopuisi lypsävästä lehmästä? Tämän taustoittaminen on yleensä erityisen hankalaa. Herää aina kysymys, tietääkö myyjä jotain, mitä ostajankin olisi syytä tietää.

Miksi poimin tämän aiheen tuhansien blogitekstien joukosta? Kuntosalit ovat lähiaikoina vaihtaneet omistajaa poikkeuksellisen paljon Suomessa. Meillekin on muutamia saleja tarjottu, myös Turusta. Kun olemme selvitelleet myytävien yritysten taustoja, olemme päätyneet siihen, että ei kannata ostaa. Voitte itse päätellä, mihin kategoriaan olen laittanut myynnissä olevat yritykset. Jos taustalla toimiva yritys on esimerkiksi vaihtanut nimeään ja Y-tunnusta säännöllisin väliajoin, pitää kellojen soida. Jotain on tällöin taustoihin haudattu ja luurangot voivat tipahtaa omaan syliin, jos sellaisen yrityksen erehtyy ostamaan.

Tietysti tällaisessa tapauksessa voi aina ostaa vain liiketoiminnan ja vuokrasopimusvastuun sekä kaluston, ilman siis varsinaista yritystä ja sen muita vastuita. Haluaako kukaan myydä niin, on toinen asia. Taitaa kuitenkin olla niin, että myös roskalle löytyy aina ostaja, joka kuvittelee, että kyllä minä osaan...

Jotain ihan muuta?

Edellisen blogitekstin kommentoinnista saatiin hyvä aasinsilta tähän ajatusleikkiin. Kuten yhdessä vastauksessani kirjoitin, sehän on niin, että pitää nähdä kokonaisuus, mutta ainoastaan yksityiskohdat ratkaisevat. Vaikka esimerkiksi ravintolan puitteet olisivat kuinka hyvät, ruoka ei voi olla huonoa, mutta jos ruoka on erityisen hyvää, ei puitteilta vaadita ehkä niin paljon. Rähjäisetkin ravintolat saavat asiakkaita, jos ruoka on todella hyvää. Entä voisiko toimia toisinpäin?

Ajatellaan jääkiekkoa ruokana ja Turkuhallia ravintolana. Jos jääkiekko ei ole tällä hetkellä riittävän hyvää, jotta saataisiin tarpeeksi asiakkaita, pitää keskittyä enemmän puitteisiin. Monessa tuutissa toitotetaan sitä, että Palloseuralla ei ole ykköskenttää lainkaan tai ainakin maalintekijät puuttuvat. Ruoka ei siis ole hyvää, tai alkupalat puuttuvat kokonaan, tai ainakin jälkiruoka on surkeaa. Pystytäänkö se korjaamaan parilla hankinnalla, joiden yhteisarvo on vaikka 400.000 euroa? Paraneeko ruoka olennaisesti hankinnoilla? Hankinnan pitäisi tuoda jäljellä oleviin 24 kotiotteluun yli 800 katsojaa lisää, JOKAISEEN OTTELUUN. Onnistuuko, vai onko riski liian suuri?

Joku on kertonut budjetissa olevan vielä rahaa hankintoihin, joten siltä osin pelaajahankinta saattaisi olla harkittavissa. Mitä jos rahalla tehtäisiin ihan jotain muuta? Mitä muuta kuin pelaajia sillä 400.000 eurolla voisi saada? Voitaisiinko saada yli 800 katsojaa lisää jollakin muulla tavalla? Sillä summalla:

• Voisi lyhentää velkaa, joka olisi tulevaisuuden kannalta varmasti järkevää ja vähentäisi esimerkiksi rahoituskuluja.
• Voisi ostaa omasta shopista keskikokoisia kannatuslippuja 33.333 kpl ja jakaa ne jokaisessa kotiottelussa 1.388 ensimmäiselle lipun ostajalle. Saadaan lipunheiluttajia lisää katsomoon, jolloin tunnelma mahdollisesti paranee.
• Voisi ostaa omasta shopista 6.779 fanipaitaa (tai jotain ihan muuta) ja jakaa ne jokaisessa kotiottelussa 282 ensimmäiselle lipun ostajalle. Tunnelma ja näkyvyys voisi parantua.
• Voisi maksaa 4.166 ensimmäisen auton pysäköintimaksun jokaiseen kotiotteluun. Aika moni kritisoi pysäköinnin maksullisuutta ja pitää sitä jopa verukkeena sille, että ei tule hallille.
• Voisi maksaa ilmaisen bussikuljetuksen jokaiseen kotiotteluun niille, jotka tulevat vähintään 30 minuuttia ennen ottelun alkua ja lähtevät aikaisintaan 30 minuuttia ottelun päättymisen jälkeen. Saadaan ihmiset ostamaan hallilta jotain myös ennen ja jälkeen ottelun, eikä kenenkään tarvitse kiukutella maksullisesta bussikuljetuksesta.
• Voisi rakentaa pysyvän lapsiparkin esimerkiksi Joulumaahan (vai mikä se on) johon voisi tuoda lapset peuhaamaan veloituksetta pelin ajaksi. Jos lapsilla on siellä erityisen hauskaa, ne haluavat sinne uudestaan ja pakottavat vanhemmat peliä katsomaan.
• Voisi näyttää BB 24/7 (tai jotain ihan muuta) ravintoloissa, jos peli ei kiinnosta.
• Voisi laittaa kausikortit loppukaudeksi myyntiin juniorijoukkueille ja maksaa heille provisiota jokaisesta myydystä kausikortista. Moni ostaisi kausikortin jo pelkästään sen vuoksi, että voi tukea kyseistä juniorijoukkuetta. Provision ollessa vaikka 100 euroa, voidaan summalla saada 4.000 kausikorttia myydyksi. Myynnin voi ulkoistaa kenelle tahansa tuolla kuviolla. (Jos kausikortin keskihinta on 466 euroa ja se kerrotaan 4.000...)
• Voisi tehdä jotain ihan muuta, aikaisemmasta poikkeavaa, joka houkuttelisi niiden 5.000 lätkäfanin lisäksi myös sellaisia katsojia, joita lätkä ei juurikaan kiinnosta. Unohdetaan siis se jääkiekko toistaiseksi ja mietitään, mitä muita houkuttimia ja koukkuja on olemassa.

Tämä siis ihan vain ajatuksena. Ei kai se aina ole pelkästään pelaajista tai niiden nimistä kiinni, viihtyykö katsoja hallilla tai lähteekö se hallille. Jos tarvitaan kasvua sellaisista asiakkaista, jotka eivät juurikaan jääkiekkoa seuraa, on aivan sama, mikä nimi pelipaidassa lukee, kun he eivät kuitenkaan sitä pelaaja tunne nimeltä. Pääasiassa, että hallissa viihtyy! Silloin tulee paikan päälle myös uudelleen...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan?

...Jos tuotetta ja palvelua ei huolleta ja kehitetä. Detroit Red Wings myi hallinsa loppuun 396:een peräkkäiseen peliin, mutta nyt se loppui. Siis todellakin, jokaisen pelin joulukuusta 1996 alkaen. Nyt hallissa oli 2.500 myymätöntä paikka! En tiedä, onko huolto ja kehitys jäänyt tekemättä, mutta siitä voi lukea lisää tuolta. Syyksi ainakin johto haluaa antaa yleisen talouden kehityksen, mutta keskustelusta voi lukea jotain muuta. Jos tuote on kunnossa, se kiinnostaa, oli taloudellinen tilanne mikä tahansa. Nyt muut viihteet ovat päässeet jostain syystä edelle.

"There was a time when only two words were required from the Wings come October -- "We're back!" -- and this city would fall all over itself in unabashed exhilaration. But there's now heated competition for the city's heart as well as its entertainment dollar, and the Wings seem ill prepared for battle." Taistelu ihmisten vapaa-ajan rahoista kovenee koko ajan. Suomalainen jääkiekko on saanut kokea vastaavan tilanteen. Ei ole enää helppoa. Pitää osata myydä ja markkinoida.

NHL:ssä voidaan syy vierittää kätevästi vielä työsulunkin niskaan: "General manager Ken Holland believes a residual resentment remains from the owners' lockout three years ago. If you take away something once thought irreplaceable, and people comfortably adjust to life without it, they no longer consider it essential when it returns." Mikäli edellä lausuttu pitää vähänkään paikkansa, siitä omistajat voivat syyttää vain itseään. Työsulun kerranaisvaikutukset ovat olleet huikeat ja se näkyy vielä jatkossakin lajin taloudessa ja varsinkin siihen liittyvissä keskusteluissa.

"Hockey is no longer the obsession it once was in Detroit, and it's time for team management to stop buying its own marketing hype and seek practical solutions for getting Joe Louis Arena filled once again." Jääkiekko ei ole enää pakkomielle, jota se joskus oli Turussa, anteeksi Detroitissa...