maanantai 28. helmikuuta 2011

YouTube-tili katosi

Ulkopuolisen ylläpitämä systeemi näytti minulle keskisormea jokin aika sitten. Se näyttää sitä yhä. Google-tilini sekoili ja siellä alkoi näkymään myös yrityksemme YouTube-tili yllättäen. En muuttanut mitään asetuksia mistään, mutta silti henkilökohtaisella tililläni näkyi yrityksemme tili. Jokin asia jossakin yhdisti ne.

Seuraavana hetkenä sieltä katosi henkilökohtainen YouTube-tilini. Se ei kadonnut pelkästään Google-tililtäni, vaan se katosi kokonaan, kaikki lataamani videot mukanaan. Näkyy vain ilmoitus, että olen sulkenut tilini. En kuitenkaan ole, vaan se katosi tuossa tilisekoilussa.

Olen nyt yrittänyt saada tiliä palautettua. Aivan uskomattoman vaikeaa. Tai siis ihan mahdotonta. Saan vain ohjeet, joilla palauttaa Google-tili, mutta siellä ei ole ongelmia, vaan YouTube-tilissä. Olen yrittänyt lähettää lukuisia sähköposteja asiaan liittyen, mutta aina tulee vain ohjeet Google-tilin palauttamiselle. Luovutin. Liian iso firma näin pienelle ihmiselle.

Avasin nyt uuden YouTube-tilin. Tuulimyllyä vastaan on turha taistella. Latailen koneelta löytämiäni videoita nyt putkessa uudelle tilille. Jos muistat minulla olleen jonkin videon, jota kaipaat, kerro siitä kommenteissa, niin yritän kaivaa sen jostakin ja ladata tuubiin. Samoin, jos huomaat täältä blogista jonkin videon puuttuvan, niin ilmoita ja linkitän sen uudelleen.

Eniten harmittaa kaikkien kommenttien katoaminen. Niitä ei korvaa mikään, eikä niitä olisi voinut edes varmuuskopioida mitenkään.

Tilin palauttamista voi pyytää tästä, mutta ilmeisesti videoita ja kommentteja ei saa mitenkään palautettua. Tosin tuon linkin takaa tuleva sähköposti on selvää sian saksaa suomalaiselle:
Moi,
Kiitos sähköpostistasi.

Maaari mong ligtas na balewalain ang email na ito kung HINDI mo hiniling na muling maisaaktibo ang iyong YouTube account. Wala kaming gagawing kahit ano hanggang sa matanggap namin ang iyong pag-verify.
Upang tingnan ang iyong account, kailangan naming makatanggap ng hiling mula sa email address na nauugnay dito. Ang address na iyong ginamit upang ipadala ang email na ito ay hindi nauugnay sa username na iyong tinukoy.
Na-BCC ko ang email na ito sa tamang email address. Sa sandaling natanggap mo ang naka-BCC na menshae sa tamang email address, mangyaring bumalik sa form na Makipag-ugnay sa Amin at muling isumite ang iyong hiling: http://help.youtube.com/support/youtube/bin/request.py?contact_type=reopenaccount
Gayundin, pakitandaang kung wala kang access sa iyong email account at nawala ang iyong username at/o password, hindi namin kayo matutulungan. Hindi kami nag-iimbak ng mga pribadong password, kaya hindi namin iyon mai-email sa iyo. Kung hindi mo magawang sumulat sa amin mula sa email address na nauugnay sa YouTube account, hindi namin mailalabas ang anumang impormasyon tungkol sa account sa iyo.
Terveisin,
YouTube-tuki

Turhapuron Uuno lienee kääntänyt tuon tekstin kovalla kiireellä.

Jos joku tietää, miten ja mistä myös videot saa palautettua, postatkaa ihmeessä ohje kommentteihin, muidenkin avuksi.

Muistakaa, että oli kyse mistä tahansa ulkopuolisen tarjoamasta palvelimesta, kuvanne, videonne, tekstinne, mitkä tahansa lataamanne materiaalit voivat kadota bittiavaruteen paljon nopeammin, kuin niiden lataaminen kesti.

[ Aiheeseen liittyen: TPS sinunkin tuubissa ]

BTW En oikein tiedä, miksi tuijotin Oscarien livelähetystä. Yritin oikein miettiä, miksi katsoin lähetystä. En keksinyt yhtään järkevää syytä. Silti katsoin sitä. Olisi sitä voinut nukkuakin. Naiset kyllä varastavat aina tuon shown puvuillaan. Muutama aika hehkeä tekele. Silmääni eniten miellytti Jennifer Lawrence'n punainen puku. Yksinkertaisen tyylikäs. Yksinkertainen on aina tyylikäs. Punainen oli selvästi muutenkin illan väri. Ok, Mila Kunis herätti huomiota. Olisi ehkä kannattanut nukkua. Olisi tämäkin btw jäänyt kirjoittamatta.

torstai 24. helmikuuta 2011

Elämä ilman aspartaamia

Runsas viikko sitten, hierojan plintillä päätin hetken mielijohteesta lopettaa light-limujen lipittämisen. Ehkä se kuuluu nyt johonkin aivoissani meneillään olevan kampanjaan terveellisemmän elämän puolesta. Kaikenlaista hullutusta alkaa tulemaan mieleen. Alkaakohan tuo 40 mittarilukema lähestymään liian nopeasti? Tiedä häntä.

PepsiMax oli pitkään suosikkijuoma. Se on ollut suosikki kolajuomista ilmestymisestään asti. Se on yhä paras kolajuoma. Lipitin sitä keskimäärin 1,5 litraa päivässä, siis kymmenisen litraa viikossa. Paljon vai vähän? Kun Mountain Dew Free ilmestyi hyllyihin Suomessa, se on hiljalleen vienyt markkinoita PepsiMaxiltä meidän jääkaapissa. Noin 2/3 yliotteella siirryin tuohon juomaan. Nyt kaikki viime viikolla ostetut pullot ovat yhä avaamattomina kaapissa.

Nouskaa seisomaan ja osoittakaa suosiota. -- Kiitos!

Kun tuohon juomamäärään vielä lisää toistakymmentä kahvikupillista päivässä, niin voitaneen sanoa aspartaamin (E 951) lisäksi kofeiininsaannin olleen kohdillaan. Kofeiinin saantivajeen johdosta meinasi pää räjähtää viikonloppuna, mutta en korkannut. En juo kotona kahvia, kun en jaksa keittää sitä, edes aivojen kirkuessa. Kofeiinivaje lienee ollut valtava.

Kun nyt olen ollut ryyppäämättä, huomaan, että kahvinkulutuskin romahtaa töissä ollessa. Tänäänkin olen juonut vasta kaksi kuppia, kun ennen olin hörppinyt tähän mennessä jo ainakin kymmenen astiallista. Mielenkiintoinen ilmiö. Luulin kahvinlatkimisen olevan vain tapa, mutta se taisikin ihan oikeasti tulla kofeiinin tarpeesta. Saa nähdä, miten elimistö reagoi.

Miksi sitten tein tuon päätöksen? Syy oli aspartaami. Olen moneen otteeseen lukenut sen väitetyistä haitoista. Toki vastaväitteitäkin on olemassa, mahdollisesti ihan perustellusti, suuntaan tai toiseen. Eviran propagandaa lisäaineiden suhteen voi lukea tästä.

Virvoitusjuomatuottajan sivuilta poimin tämän:
Viranomaisten määräämä aspartaamin ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) eli hyväksyttävä päivän saantiannos on 40 mg painokiloa kohti. 60-kiloinen aikuinen voisi näin ollen nauttia 2400 mg aspartaamia turvallisin mielin joka päivä. Asesulfaami K:n ADI-arvo on 9 mg painokiloa kohti. 60-kiloinen aikuinen voisi näin ollen nauttia 540 mg asesulfaami K:ta päivittäin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että keinomakeutettuja virvoitusjuomia voi nauttia 4-5 litraa päivässä ennen kuin raja ylittyy. 
Huolissani aloin olemaan, kun käsien vapina meinasi välillä riistäytyä hallinnasta. Tikkakin lähti sormista käskemättä kohti taulua. Aspartaamilla väitetään olevan hermostollisia vaikutuksia ja voisin kuvitella, että yhdistettynä tuohon mittavaan kofeiinimäärään, hermosto on väkisinkin touhunut omiaan.
Aivoissa aspartaami estää serotoniinin (säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa) muodostumista, mikä aiheuttaa ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, huimausta, unettomuutta, masennusta, maanisdepressiivisyyttä, paniikkihäiriöitä, käytöshäiriöitä kuten raivoa ja väkivaltaisuutta, muistinmenetystä, sekavuutta ja tajuttomuutta sekä kuukautisiin liittyviä mielen ja kehon ongelmia.
Jälkimmäisiä ei vielä ole ollut. No ei kyllä muitakaan, mutta en kuitenkaan uskalla jäädä niitä enää odottelemaan, vaan hörpyn laatu saa nyt vaihtua pysyvästi. Ei ole edes tehnyt mieli limuja, joka tuntuu oudolta.

Tästä myrkytysoirelistasta sitten jo voikin poimia tukun oireita:
Aspartaamimyrkytyksen yleisiä ensioireita ovat jatkuva väsymys, ruuansulatusvaivat kuten pahoinvointi, turpoaminen, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien ja jalkojen tunnottomuus ja pistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia-oireet, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, selluliitti, huimaus, päänsärky ja migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, halvaus, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, parkinsonismi ja puhehäiriöt. 
Aspartaamin lisäksi olisi ehkä aihetta laittaa myös asesulfaami K (E 950) suurennuslasin alle. Sen on väitetty lisäävän mielitekoja syömiseen, lähinnä herkutteluun. Tiedä nyt tuosta. Joku väitti, että sillä aineella bulkataan sikoja. Ilmankos se on maistunut. En kuitenkaan löytänyt väitteelle mitään tukea.

Olen oman osani kantanut virvoitusjuomateollisuudelle. Saa nähdä, kuka nämä eurot saa jatkossa. Jotainhan tulee aina tilalle. Mielitekojen määrähän on maailmassa vakio. Varmasti juon kolaa ja muita juomia jatkossakin, mutta vain tarkoin harkituissa tilanteissa.

Ehkä nyt voin taas suunnata kirurgiksi, kun skalpelli pysynee jatkossa teippaamatta kädessä.


BTW On ollut hieno huomata, kuinka moni oikeasti lukee Aamusetin kolumneja, joita sinne on tovi tullut paiskottua. Viimeisin kirjoitus on saanut tuttuja ja melkein tuntemattomiakin pysäyttämään minut ja puhumaan aiheesta. Joku kertoi jopa leikanneensa kirjoituksen talteen. Siis minun höpinöitäni ja aivopierujani? Aika hienoa, vaikka itse ylimielisyyttäni sanonkin. Vedän suoraan tästä johtopäätöksen, että muutkin ovat kyllästyneitä ainaisiin valittajiin.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Maksaisitko laiskuudesta?

Jos maksat jostakin palvelusta kuukausimaksua, mutta et käytä palvelua, voisit kokea maksavasi turhasta. Tosiasiassa et maksa turhasta, vaan yhä siitä olemassa olevasta palvelusta, jota et kuitenkaan jostain syystä käytä. Maksat siis käyttämättömyydestäsi. Palveluhan on yhä olemassa ja se tarvitsee maksun ollakseen olemassa, kun haluat palvelua käyttää.

Meillä on asiakkaita, jotka maksavat kuukausimaksua, vaikka eivät käytä palvelujamme. He kuitenkin odottavat meiltä kuukausittaista puhelinsoittoa, jossa yritämme saada heidät kuntoilemaan. Tiedän, että on olemassa yrittäjiä, jotka lopettavat yhteydenottonsa asiakkaaseen, joka ei käytä palvelua. Yrittäjät pelkäävät, että asiakas irtisanoo maksusopimuksensa yhteydenoton jälkeen. On siis parempi painaa strutsimaisesti pää hiekkaan ja pitää peukkuja, kuin yrittää aktivoida asiakkaitaan.

Minua käy hieman sääliksi nuo yrittäjät. Miksi on ajautunut palvelussaan tilanteeseen, jossa pelkää asiakkaan irtisanoutuvan? Minäkin tiedän, että joskus joku irtisanoutuu välittömästi yhteydenoton jälkeen. Emme ole silloin onnistuneet ja hiekkaan hautaamisen sijaan pistän pään peilin eteen ja yritän oppia. Tosin tiedän myös, että moni asiakas irtisanoutuisi, jos emme ottaisi yhteyttä. Silloin se olisi asiakkaallemme merkki siitä, että me olisimme luovuttaneet hänen kohdallaan ja näin ollen hänkin kokee oikeudekseen luovuttaa.

Aika usein asiakas kertoo maksavansa kuukausimaksua kuntoilumahdollisuuden vuoksi. Mikäli hän lopettaa maksamisen, hän ei kaikella varmuudella tule enää käyttämään palveluamme. Niin kauan kuin hän maksaa, mahdollisuus on olemassa ja käyttämättömyydestä kärsii vain itse. Asiakas maksaa siis oikeasti laiskuudestaan ja siitä, että me jaksamme tuosta huolimatta välittää hänestä ja taivutella häntä kuntoilemaan.

Mitä jos laiskuudesta joutuisi maksamaan korotettua kuukausimaksua? Mitä jos niiltä kuukausilta, jolloin ei käytä palvelua, joutuisi maksamaan vaikka 50% korkeampaa kuukausimaksua? Eikö olekin absurdi ajatus? Mutta motivoiva. Ihmiselle tuntuu suurin motivaattori olevan raha. Ajattele, jos säästäisit tuon 50% korotuksen sillä, että kävisit edes kerran kuussa kuntoilemassa. Sakko rapsahtaisi, jos et kävisi.

Ei voisi toimia vai?

Yhdysvalloissa toimii. Gym-Pact tarjoaa sinulle kuntoiluohjelman, jonka noudattamatta jättämisestä rangaistaan taloudellisesti. 
As a member, if you successfully fulfill your commitment, you enjoy great discounts on a fitness membership that you actually use.  If you fall short of your commitment, a motivational fee is charged for each day missed that week to motivate you to get back on the fitness track.  Members can choose both the number of days and the motivational fee, with a minimum of one day per week and $10 paid each missed day.  
Ohjelma tarjoaa siis alennuksia niin kauan kuin pysyt tavoitteessasi. Mikäli lipsut siitä, sinulta veloitetaan valintasi mukainen erillinen motivaatiomaksu. Eikö olekin loistava idea? Olisitko sinä kiinnostunut tällaisesta tuotteesta?


Joka tapauksessa tämä on taas loistava esimerkki päinvastaisen ajattelun mahdollisuudesta. Normaalisti asiakas kokee olevansa oikeutettu alennukseen, jos hän ei käytä palvelua laiskuuttaan tai muun syyn johdosta. Täysin päinvastoin ajateltuna siitä rangaistaan. Väitän jälkimmäisen olevan asiakkaan kannalta hyödyllisempi vaihtoehto.


Taidammekin periä kaikilta kesälomataukoa kyseleviltä ylimääräisen motivaatiomaksun tulevana kesänä, jos eivät viitsi kuntoilla...


[ Aiheeseen liittyen: Minä en jaksa! / Silloin kun sinulle sopii ]


BTW Omaohjaajatutkimuksemme on jälleen käynnissä. Viime vuonna olimme Suomen parhaita. Alustavien tietojen mukaan muut ovat saaneet parantaa aika paljon, päästäkseen Omaohjaajiemme ohi tuloksissa. Aika moni on toivonut, että ohjaaja ehtisi vaikka joka kerta treenikaveriksi. Sekin on mahdollista. Voit ostaa Omaohjaajilta Personal Trainer -paketteja seuraavasti:


  • 69 euroa / tunti/kerta

  • 5 kertaa 299 euroa

  • 10 kertaa 549 euroa

  • 20 kertaa 990 euroa


  • Jäsenillemme myönnetään vielä 10% alennus mainituista hinnoista.

    lauantai 19. helmikuuta 2011

    Tehot sekoittimesta

    Smoothiet ovat maittavia juomia. Rainbow tekee vielä annospakattuja smoothie-hedelmä -pusseja. Tuon johdosta tehosekoittimet ovat surisseet M&M:llä ja kotona monen monta kierrosta. Ongelma on vain se, että ne tehosekoittimet eivät kestä päivittäistä käyttöä.

    Olemme nyt kokeilleet Wilfan, OBH Nordican, Phillipsin ja viimeisenä Tefalin Jamie Oliver -sarjan tehosekoitinta. Kaikki ovat hajoneet jopa jo muutamien viikkojen jälkeen. Osassa on käämi kärähtänyt, tai siis savu päässyt ulos, kun on huonot tiivisteet. Osassa menee kannun ja moottorin välinen kytkentäratas rikki. Miksi ihmeessä ne tehdään muovista, joka ei kestä rasitusta?

    Laitteissa on poikkeuksetta kahden vuoden takuu, mutta en millään jaksa ja kehtaa käydä koko ajan vaihtamassa niitä. Takuut ovat hoituneet mukisematta, mutta alkaahan tuo olemaan rasittavaa ja noloa. Mistä siis apu?

    Olen nyt metsästänyt Blendtec'in tehosekoittimia. En ole vielä löytänyt suomalaista myyjää. Vinkatkaa ihmeessä, koska olen selvästi tämän mainosputken uhri:



    Will it blend? Jos smoothie-hedelmät eivät tuolla tokene, niin sitten on jokin vialla jossakin muualla.

    On ihan uskomatonta, kuinka paljon nykyään tehdään melkein kertakäyttöisiä koneita. On varmasti totta, että käytän näitä tehosekoittimia poikkeuksellisen paljon, mutta niissä ei nähdäkseni ole mitään käyttöaikarajoitusta. Eivät tunne vapaapäiviäkään, ainakaan käyttöohjeiden mukaan.

    Mikä on seuraava malli, jonka otan koekäyttöön? Kuka uskaltaa myydä minulle tehosekoittimen? Millä valmistajalla riittää uskallusta myydä minulle tehosekoitin todelliseen testiin, josta kerron varmasti tulokset?

    Minulle ehdotettiin Facebookissa KitchenAid'ia. Kannattaako hakea testiin? Ilmeisesti Stockmann myy, vaikka en sivuilta tuota löytänytkään.

    [ Aiheeseen liittyen: Väärin ostettu ]

    BTW Vaalien alusaika on ihan järjetöntä. Miksi me äänestäjät hyväksymme poliittiset lupaukset ja uhot, joihin ei koskaan pystytä kuitenkaan vastaamaan? Vaalilupaukset menevät koko ajan hullummiksi ja naurettavimmiksi. Jos minulla olisi puolue, lupaisin maailmaan rauhan ja kaikille kilon setelejä päivässä. Tyhmä kansa uskoisi ja äänestäisi puoluettani varmasti. Kukaan ei koskaan tule kuitenkaan jälkikäteen kyselemään lupausten perään. 
    (Lupaan poliittisesti, etten politikoi tämän enempää.)

    keskiviikko 16. helmikuuta 2011

    Valitetaan valittamisesta

    En tiedä, miksi työt häiritsevät koko ajan harrastuksia. Ei ehdi edes blogissa jaarittelemaan tyhjänpäiväisiä. Ei ehdi edes jalostamaan tekstinraakileita valmiiksi. Täytyy alkaa valittamaan johonkin.

    Aloitin valittamisella valittamisesta päivän Aamusetissa:
    Maailma on ikävä paikka. Kenelläkään ei ole mukavaa. Kaikilla on asiat huonosti. Kaikilla muilla on aina kaikki asiat paremmin. Kukaan ei viihdy missään. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kukaan ei näytä viihtyvän töissä. Eikä kotona, työmatkasta puhumattakaan. Työkaverit ja työnantajat kiusaavat. Työttömänäkään ei ole kivaa. Lomallakin on surkeaa. Köyhänä ei ole kivaa. Aina voisi olla rikkaampi. Ihmiset valittavat kaikesta, koko ajan.

    Tuolta ainakin tuntuu, kun lukee päivän lehtiä ja seuraa työpahoinvointi-iltoja. Eletään omaa elämää pelkkien negaatioiden kautta. Valitetaan kaikesta. Ymmärretään kaikki väärin. Nähdään jokaisessa sanassa ja teossa uhkia, solvauksia, asiattomuuksia tai mitä tahansa, jonka voisi kuvitella olevan itseään vastaan. Oikein itkettää.
    Missä on positiivisuus? Missä on tyytyväisyys? Missä on toisten huomioiminen? Missä on vastuun kantaminen? Missä on auttaminen? Missä on kehuminen? Missä on elämä?
    Pitäisikö sittenkin vilkaista joskus peiliin? Voisiko olla niin, että joka aamu ja joka hetki voi itse valita fiiliksensä? Voisiko valittamisen sijaan tehdä asioille jotain? Valittamalla ei muutu mikään. Ainoastaan toimimalla saa jotain aikaan. Kuka tahansa osaa valittaa, mutta aika harva näyttää osaavan muuttaa asennettaan. Jos aina tekee kaiken samalla tavalla, on turha odottaa eri lopputulosta. Einstein oli fiksu mies.
    Sitä saa, mitä tilaa. Niin makaa, kuin petaa. Sitä niittää, mitä kylvää. Ovat olleet fiksuja nuokin ihmiset, jotka ovat tuollaiset lauseet lohkaisseet. Jos esimerkiksi työyhteisö ahdistaa, voisiko ahdistus olla itse aiheutettua? Voisiko tilanteen korjata muuttamalla omaa asennettaan ja käytöstään? Voisiko työn tehdä paremmin? Voisiko työkavereihin suhtautua positiivisemmin? Voisiko lopettaa muiden tekemisten kyttäämisen? Voisiko lopettaa yhteisön myrkyttämisen? Voisiko olla luotettava? Voisiko olla sanansa mittainen? Voisiko työhyvinvointi olla omissa käsissä?
    Valittaminen on muotia. On selvästi trendikästä voida pahoin. Olet erilainen, jos et voi pahoin. Pahoinvoinnista yhteisöissä puhutaan niin paljon, että kuka tahansa alkaa voimaan pahoin. Kuka tahansa alkaa etsimään ympäristöstään aiheita, joiden vuoksi voida pahoin. Oletteko vähään aikaan nähneet tai kuulleet juttua, jossa kerrottaisiin hyvin voivasta yhteisöstä? Niitä kuitenkin on olemassa. Toisaalta, mitä minäkin tässä oikein valitan? Nauttisin olostani.
    Kertokaa te, mistä löytyy niitä hyviä (työ)yhteisöjä. Kertokaa myös, miksi ne ovat hyviä.

    [ Aiheeseen liittyen: Elämä on kovaa / The 50th Law / Ajattele kuin Einstein ]

    BTW Kauppalehti uutisoi eilen, kuinka joukko piensijoittajia olivat perustaneet PlanB-ryhmän Nokian ja Microsoftin yhteistyön vaihtoehdoksi. Tweettasin sen eilen tuoreeltaan naurettavaksi. Sitähän se oli. Kauppalehti uutisoikin tänään kapinan kuihtuneen. Aihe ei herättänyt kiinnostusta institutionaalisissa sijoittajissakaan. Tänään on joku hakkeroinut Kauppalehden uutisen linkin tai PlanB:n sivut, koska se näyttää nyt tältä.


    Edit 17.2.2011: Koko PlanB lienee ollut huijaus.

    perjantai 11. helmikuuta 2011

    Myyntikirje, osa 4 - Mitä tässä myydään?

    Postin mukana tulee järjetön määrä kuraa muulloinkin kuin syksyllä. Tänään taas heitin arviolta kaksi kiloa postin kantamaa paperia roskiin. Osan lukematta. Osan avaamatta. Osan muuten vain. Montakohan puuta mahdan heittää roskiin vuodessa, ihan turhaan?

    En tiennytkään, että meillä on toimintaa Tuusulassa. M&M Viihdepalvelu lähestyi meitä Elokuvalisenssiasialla. Jotenkin tuntui tuo "Yleislupahakemus DVD-levyjen laillisesta ja julkisesta esittämisestä kuntosaleissa" tuulesta temmatulta. Voin toki olla väärässä ja M&M on se taho Suomessa, joka jakaa lupia. Kommenteissa voi oikaista ja valistaa tietämätöntä, jos joku kokee sen tarpeelliseksi.

    Mielenkiintoni kohdistui kuitenkin toisesta kuoresta tipahtaneeseen mainokseen. Pyörittelen sitä yhä tässä pöydällä ja yritän selvittää, mistä siinä on oikein kyse. Kertokaa, mitä tässä oikein myydään? Kenelle ja miksi? Kuoreen oli kuitenkin liimattu minun nimeni sisältävä osoitetarra.

    Nokkela otsikko? Ai ei vai?

    Ei mitään hajua, mitä ensimmäisellä sivulla myydään tai viestitään. Olenko minä jossakin rekisterissä "alle 30-vuotias, vähintään alemman korkeakoulututkinnon omaava työnhakija"? Rekrytointiohjelma on ainakin suunnattu sellaisille.

    Mikä on junior-tason henkilö? Mikä on junior-taso?

    Teksti on täyttä diibadaabaa.

    Minkä hakuprosessin ilmoittautumislomakkeen lähettäminen käynnistää? Mitä siinä haetaan ja mihin?

    Toisen sivun marssijärjestyskuvio on yhtä valaiseva. Mitä siinä yritetään kertoa? Värit ja nuolet ovat ojennuksessa.

    Osallistumismaksu on 3.500€. Mihin? Mitä sillä saa?

    Jos sillä saa työntekijän 80 päiväksi, se on halpaa kuin kura. Palkkakustannus on mahdollisesti pienempi kuin VR:n rekkakuskeilla, 5,47 euroa tunnissa ja vielä ilman TA-kuluja.

    Joku konsultti voisi konsultoida tuota konsulttifirmaa. Tai minua.

    [ Aiheeseen liittyen: Myyntikirje osa 1 / osa 2 / osa 3 ]

    BTW Kävikö tänään niin, että Nokia pyysikin kaverin sinne palavalle lautalle, mahdollisesti sammuttamaan paloa? Ei tuo ainakaan nopeasti arvioiden tuntunut hypyltä tuntemattomaan. Jos kaksi käyttäjäkokemukseltaan kömpelöä toimijaa lyövät viisaat päänsä yhteen, voidaanko siitä odottaa käyttäjäystävällisempiä tuotteita? Siis kummankaan leirissä. Toivon toki, että löytävät yhteisen jyvän, mutta ehkä taivun pessimismiin markkinoiden mukana. Joka tapauksessa Suomessa annetaan tänä vuonna kumisaapasta takalistoon hirvittävä määrä. Näin uskon ja pelkään.

    tiistai 8. helmikuuta 2011

    Virtaa on kuin ydinvoimalassa

    Nyt tiedän, miltä Duracell-pupusta tuntuu, kun sillä on hanurissa hyvät paristot. Ei sillä, että minulla olisi hanurissa jotain erikoista koskaan ollutkaan. Tai kerran oli joku tähystysletku, mutta se ei ollut kivaa eikä siitä saanut virtaa.

    Vaihdoin talven tullessa akun autoon. Ostin siihen jonkun pirun kalliin geeliakun. Nyt auto on käynnistynyt melkein ajatuksesta joka kerta. Silläkin on selvästi enemmän virtaa. Jätetään kuitenkin tuo aihe rasvanipoille.

    Tein aika pienet ja jokaiselle mahdolliset muutokset elintapoihin marraskuun lopussa. Oli nähtävästi vaaka mennyt loman aikana rikki, joten sitä piti alkaa korjaamaan. Olin myös kuullut hurjia juttuja yhdestä pillerivalmisteesta. Ihmiset olivat valmiita kehumaan sitä maasta taivaaseen ja siitä ylikin.

    Vaihdoin arkiruuasta kaikki pastat, riisit ja perunat pois. Vaihdoin ne pakastevihanneksiin ja -juureksiin. Muuten kaikki mässytykset pysyivät entisellään. Vihannesten ja juuresten päälle kipataan yhä se sama pastakastike, makkarahässäkkä tai mitä nyt kulloinkin nenän eteen on laitettu.

    En muuttanut mitään muuta. Syön yhä makeisia niin paljon, että hammaslääkärini ei ikinä usko, kun yrittää löytää legoista jotain korjattavaa. Teen varmasti oman osuuteni virvoitusjuomateollisuuden ylläpitämiseksi. Tosin PepsiMax on melkein kokonaan vaihtunut Mountain Dew Freeksi jo jokin aika sitten. Tai siis silloin, kun tuo juoma ilmestyi kauppojen hyllyihin Suomessa.

    Marraskuun lopussa aloin myös syömään sitä väitettyä ihmepilleriä. Ei sitä sinistä.

    Vielä vuoden alussa ajattelin, että eipähän ole ollut mitään vaikutusta. Ne pakastealtaan tärkkelyksen korvikkeet ovat tosin alkaneet maistumaan hyvälle. Osa pusseista sisältää ruuaksi kelpaamattomia makuja, mutta muuten ruokaan on tullut uusia makuja. Nyt siinä maistuu muukin kuin kastike.

    Pystyn kertomaan viikon, jolloin tapahtui iso muutos. Se tapahtui nopeasti. Sen huomasi jopa hierontapöydälläkin. Edeltäneellä viikolla sai purra kapulaa, kun väsyneitä jalkoja leivottiin. Nyt ne ovat höyhenen kevyet. Jopa naurettavan rennot. Voin näköjään tehdä rajattoman määrän treenejä päivässä. Normaalisti esimerkiksi tiistaiaamuisin jalat ovat olleet todella väsyneet. Poljen maanantaisin kaksi, jopa kolme spinningtuntia ennen lätkätreenejä. Eilen olisin voinut mennä vielä lenkille tuon paketin päälle.

    Uskomaton muutos! Nukun kuin tukki 6-7 tuntia ja herään poikkeuksellisen pirteänä. Voisiko minusta tulla vielä aamuihminen? Olen aina ajatellut, että maailmassa ei tuoteta niin paljon kahvia, että minusta saisi aamuihmisen. Se voi yhä pitää paikkaansa. Muilla muutoksilla sen ehkä voikin saada aikaan.

    Ainakin tässä kohtaa voin suositella samaa muutosta. Kannattaa ainakin kokeilla.

    Ai mikä se pilleri on? Se on D-vitamiini. Oma päiväannos on noin 3.000 IU, eli 75 µg, siis kymmenkertainen annostus suomalaiseen suositukseen verrattuna. Chicago Blackhawks jyräsi viimeisissä Stanley Cup -finaaleissa 125 µg päiväannoksilla, siis lähes seitsemäntoistakertaisilla annoksilla suositukseemme nähden. Aika hurjaa...

    [Aiheeseen liittyen: Lakritsioireyhtymä / Liikaa kahvia ]


    BTW Tajusin tänään, kun luin Jokinorsun blogia, että tänä vuonna tulee 40 mittariin. Pitäisikö silloin tapahtua jotain? Mitä sen jälkeen? Onko sitten vanha? Onko se puolimatkan krouvi? Kääntyykö juna? Täytyykö ostaa Harrikka? Eikö sen jälkeen enää saa poikamaisesti kujeilla? Pitääkö ihan oikeasti aikuistua?


    Päivän kysymys: Mistä tietää, että Harkimon ja Alahuhdan kanssa talviklassikkoa seuraamassa ollut Nokian toimitusjohtaja Stephen Elopp tulee maasta, jossa on lätkäkulttuuria?

    torstai 3. helmikuuta 2011

    Isojen poikien automaatti

    Dubai - tuo aavikon keskenkasvuinen helmi.

    Jossain vaiheessa taisi olla kolmannes maailman nostokurkista Dubaissa. Lujaa mentiin. Kunnianhimoinen tavoite on rakentaa maailman suurin metropoli keskelle hiekkalaatikkoa. Meillä pitää olla kaikki maailman parasta, hienointa ja suurinta. Menkää ja tehkää. Ihan sama, mitä maksaa. Niin kuului käsky.

    Dubain paikka maailman metropolien joukkoon isojen uutiskanavien säälähetyksissäkin on tiettävästi ostettu. Sitä ei ole ansaittu koon tai muiden meriittien perusteella, vaan isolla paalilla rahaa. Käy sekin.

    Nyt ei mennä niin lujaa. En ole koskaan nähnyt missään näin paljon keskeneräisiä työmaita, jotka on tyystin hylätty. Jopa toisen palmusaaren rakennustyöt ovat ilmeisesti kokonaan jäissä. Täällähän on suoranaisia aavelähiöitä.

    Tosin, kun iso pyörä taas pyörähtää, niin isojen poikien automaateissa voivat kultaharkkojen koot kasvaa. En ole aikaisemmin nähnyt automaatteja, joista voi ostaa kultaharkkoja. Täällä on kaikkea - tarpeellistakin.

    Eihän sheikki nosta automaatista rahaa, vaan kultaharkkoja. Kuka rahaa käyttää?

    Näin retken puolivälissä taidan jo tietää, että Dubai on sellainen yhden käynnin kohde. Tai ehkä ainakin pitää kulua vuosia visiittien välissä. Siitä huolimatta, että tämä valtakunta on tehty amerikkalaisille. Maisema palmusaarella on aivan kuin istuisi rannalla Etelä-Floridassa. Ostoskeskuksissa on kaikki mahdolliset jenkkien suosikkimerkit. Jos tänne halutaan isot yritykset jenkkilästä, vaimojen pitää viihtyä.

    Yritämme vielä ehtiä muutaman kokemuksen keräämään, minkä aikataluilta ehdimme. Niitä täällä saa niin paljon kuin taskussa riitää dirhameita ja kalenterissa päiviä.

    Tänään tein yhden mukavimmista treeneistä koskaan. Ollaan muinakin aamuina juostu palmusaaren C-lehvä melkein päädystä päätyyn ja takaisin, mutta tänään otimme juoksun päälle kilpauintia keihäsrauskujen kanssa ja vielä siihen muutama altaanmitallinen polskuttelua. Päivä lähti hyvin käyntiin.
    [ Aiheeseen liittyen: Isojen poikien lelut ]

    BTW Kuntokeskukset ovat aika hulppeita. Katsotaan, josko niistä tehtäisiin oma yhteenveto tänne jossakin vaiheessa. Kuten sanottu, vaimojen pitää viihtyä.