Sano asiat suoraan

Kirjoitin eilen sosiaalisen median kanavillani erityisen paljon rektioita saaneen ajatuksen:

Mikä siinä on, että naiset eivät ymmärrä, että miehille pitää asiat sanoa suoraan, jos haluaa jotain.

Jos vastaus on ei, niin mitä sitten, kun vastaus voi olla kyllä ja saa haluamansa.

Vihjailemalla vastaus on lähestulkoon aina ei, eikä mies edes tajua vastanneensa ei, kun ei ole kuullut tai nähnyt kysymystä tai pyyntöä lainkaan.

Miksi me - kyllä, miehetkin - kiertelemme kysymystemme kanssa? Miksi me haluaisimme että olisi kiva, että esimerkiksi kumppanit ymmärtäisivät vihjailuistamme asioita, joita emme uskalla kysyä? Siis esimerkiksi näin:

1. Voisitko hieron minun hartioita?

2. Hitto kun on ollut rankka viikko, koneellakin joutunut näpyttelemään tosi paljon. Hartiatkin on varmaan ihan jumissa. Päätäkin särkee.

Miten hitossa kohdasta 2 voi olettaa olevan kyse kohdasta 1?

Teemme tuota, koska pelkäämme kieltävää vastausta. Ei meistä ole kivaa tulla torjutuksi. Ei meistä ole kivaa, kun pyynnöillemme ja toiveillemme sanotaan ei. Siksi toivomme, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtäisivät vihjeet. Ja kyllä, tuostakin esimerkistä voi ymmärtää vihjeen - myös sen, mitä pois menevä päänsärky voisi mahdollistaa - mutta kyllä tuo on helposti tulkittavissa vain jutusteluksi, johon riittää myös vain kuuntelu.

Mutta miksi kirjoitan tästä nyt täällä? No kun tämähän on yhtälailla johtamiskysymys. Sanotko sinä aina alaisillesi selkeästi, mitä haluat heidän tekevän? Ovatko ohjeesi selkeät? Käykö niistä selväksi, mitä odotat työntekijältä, minkä odotat työn suorittamisen lopputuloksen olevan? Onko teillä kirjalliset työnkuvat, joista nuo asiat selviävät?

Puhun koulutuksissa paljon, kuinka johtaminen ja yrittäjyyskumppanuus on verrattavissa parisuhteseen. Ette usko, kuinka toivonkaan kehittyväni siinä, että osaisin kotioloissa sanoittaa ja pyytää asioita yhtään niin selkeästi, kuin osaan työelämässä, jossa siinäkin on parannettavaa, Samat lainalaisuudet pätevät, käytännössä kaikissa ihmissuhteissa. Kerro, mitä haluat ja kerro, mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta. Kerro se niin kuin se on ja minkä haluat muuttuvan. On ihan turha mutista, että kumppani tai alainen ei keksi sitä vihjeistäsi.

Niin yksinkertaista, mutta se ei tee siitä helppoa. Ainakin kannattaa olla varovainen, jos lähettää miehen kauppaan näillä ohjeilla, erityisesti joulun aikaan, koska lopputulos voi olla jokin muu kuin toivottu:

Tuo kaupasta kaksi maitoa. Jos kaupassa on munia, tuo kuusi. 

Ole selkeä siis myös ohjeistuksissa, koskivat ne ketä tahansa. Selkeys vähentää yllätyksiä. Pelosta tuli kirjoitettua jo 2009, The 50th Law -kirjoituksessa. Pitänee lukaista tuokin kirja uudelleen.

Vaara voi olla todellinen, mutta pelko on aina valinta

Ryhmäliikuntaohjaus on surkeaa

No niin, nyt kun sain huomiosi ja ihokarvat pystyyn, sanon uudelleen:

Ryhmäliikuntaohjaajat ovat tylsiä ja tunnit ovat huonoja.

Toukokuussa tulee 20 vuotta täyteen kuntokeskusalaa. Aika monta ryhmäliikuntatuntia on tullut ohjattua. Kerran jopa allasjumppa, valmistautumatta, hätätilanteessa. Varsin monen lajin ohjauksen voisi heittää hetken mielijohteesta, selkäytimestä. On jonkinlainen käsitys siitä, mitä ryhmien ohjaaminen on ja mitä se vaatii.

Otsikkoon liittyen, ymmärrän hyvin, että juuri sinä et kuulu tuohon kategoriaan. Eihän kukaan kuulu - omasta mielestään. Paitsi kuuluu, asiakkaiden - minunkin - mielestä.

Olen viimeisen muutaman viikon aikana tehnyt laajempaa empiiristä tutkimusta ja kiertänyt pääkaupunkiseudun ryhmäliikuntatunteja oikein urakalla. Monena päivänä on tullut osallistuttua kahdelle tunnille. Asiakkaana yhdyn otsikkoon, joskin iso osa asiakkaista pitänee tunteja ihan hyvinä, kun eivät tiedä paremmasta. Rima on niin tavattoman alhaalla. Se tuli taas huomattua ja koettua.

Niin, juuri sinä et kuulut tuohon tylsien ja huonojen ohjaajien joukkoon, koska sinähän et koskaan syyllisty alla lueteltuihin asioihin ja sinulta saa aina elämyksen, josta asiakkaat kirjoittavat jälkipolvillekin. Sinulta saa aina vain ja ainostaan priimaa asiakaskokemusta, eikö vain? Näitä kuitenkin poimin ryhmäliikuntatunneilta jo pelkästään näiden muutaman viikon aikana:

• Ohjaaja on myöhässä, minkä tekosyyn vuoksi kulloinkin.
• Ohjaaja ei ole varmistanut, että systeemit toimivat, ennen kuin tunti alkaa ja kiroaa asiakkaille, että laitteissa on aina jotain vikaa.
• Ohjaaja aloittaa tunnin kertomalla, että täällähän ovat nämä 20 vuotta vanhat fillarit. Eihän näitä oikein saa säädettyä, tai jotain muuta vastaavaa negatiivista välineistä. Ohjaaja saa sillä asiakkaan ajatteleman, että välineet ovat huonoja vaikka asiakas ei todennäköisesti niin ajatellut.
• Ohjaaja aloittaa tunnin sanoilla, onpa täällä huono ilma tai ilmanvaihto on surkea. Ohjaaja saa sillä jokaisen asiakkaan tuntemaan samoin, vaikka eivät olisikaan tunteneet niin.
• Ohjaaja kertoo olevansa siinä ja tässä taudissa ja on niin vahva lääkitys, että toivottavasti sydän ei pysähdy tunnin aikana. Ohjaaja on siis hyvä esimerkki asiakkaille, kun tulee sairaana kuntoilemaan ja tartuttamaan asiakkaatkin.
• Tunnilla puolet asiakkaista on menossa väärään suuntaan, ovat väärässä asennossa, ovat vartalot eri suuntiin, mutta eihän vika ole ohjaamisessa, vaan asiakkaissa. Eivät osaa tai kuuntele.
• Ohjaat tavalliselle asiakkaalle tarkoitettua perustuntia, joka on kovempi ja haastavampi mitä keskuksen haastavimmat tunnit tulisi olla.
• Ohjaat intervallituntia sisäpyöräilyssä, mutta musiikin tempo on 128 biittiä, koko tunnin ajan ja polkutempo 64 rpm ja sanot mikkiin monotonisesti jotain, kun muistat, tuubimusiikin keskelle.
• Pyörität lähes koko sisäpyöräilytunnin yli 80 rpm, lähellä 100 rpm ja sen ylikin, ymmärtämättä, että tavalliset asiakkaat eivät enää pysty oikeasti pyörittämään 80 rpm nopeudessa. Edistyneimmistäkin ainoastaan ehkä 20 % pystyy pyörittämään ja hallitsemaan tuon pyörityksen. Huomaat tuon siitä, kun asiakkaat alkavat hyppiä satuloilla ja/tai nojaamaan tankoon.
• Et ole suunnitellut tuntia lainkaan, vaan valitset biisejä luurista yksi kerrallaan. Oho, ei kun toi. Äh, väärä biisi...
• Olet kellottanut tunnin niin, etteivät temppusi osu lainkaan musiikkiin ja biisit voivat vaihtua täysin kesken kertosäkeen. Jos et osaa miksata musiikkia, tee lista kappaleittain ja jätä biisien väliin tauko. Toimii paljon paremmin, kuin biisien äkillinen katkominen.
• Tuntuu siltä, että olisit paljon mieluummin ihan jossakin muualla, kuin ohjaamassa tuntia juuri nyt, niille asiakkaille, jotka ovat juuri nyt valinneet tulla juuri sinun tunnillesi, tunnille, jonka tähti olet sinä. Tai pitäisi olla. Et ole antamassa sitä, mitä asiakkaat ovat hakemassa.
• Vedät selvästi omaa treeniä. Olet siis asiakkaana, jolloin sinun pitäisi maksaa tunnista eikä niin, että sinulle maksetaan ohjaamisesta.

Totta kai hyviäkin ohjaajia on. Voisin nyt nimetä niitä tähän, mutta olen kertonut sen heille, jokaisen tuon kehun arvoisen tunnin jälkeen, eilen viimeksi. Kerron jatkossakin. Hyviä ja erinomaisia ohjaajiakin on, mutta ikävä kyllä, harvemmassa kuin huonoja. Yllä mainittuja huomioita kun kertoo ohjaajalle, saa vastaan sellaisen hyökkäyksen ja selittelytulvan, että pois alta. Yleensä vasta-argumentointi alkaa lauseella, josta käy ilmi se tolkuton vuosien määrä, jonka ohjaaja on ohjannut. Että älä tule mulle sössöttämään, että en osaa.

Ennen kuin alat vaahtoamaan, että jostakin ryhmäliikuntaan olennaisesti kuuluvasta toimesta ei makseta, katso tuota listaa ja merkitse kaikki ne, jotka ovat ilmaisia toteuttaa, vain sinun valintoja, ihan vapaaehtoisia valintoja. Valintoja, haluatko olla hyvä ohjaaja. Ja jos haluat olla erinomainen, saada tuntisi poikkeuksetta täyteen, sitten ruksit nuo kaikki ja huolehdit, että juuri sinun tunnilla ei noin tapahdu koskaan, koska sinähän et ollut se tylsä ja huono ohjaaja, joka tarjoaa huonoja tunteja, elämyksetöntä massaa.

Oletko ohjaajana koskaan miettinyt, miltä tuntuu olla itsesi asiakkaana? Kävisitkö itse omilla tunneillasi? Toisitko kaverisi omille tunneillesi? Maksaisitko tunneistasi ja kuinka paljon? Miltä asiakkaasta tuntuu? Millaisen kokemuksen hän saa? Miksi hän tulisi uudelleen? Annatko persoonasi tulla esiin? Ohjaatko tuntia sydämestä? Asiakas on se, joka sinulle sen ohjauspalkan oikeasti maksaa, ei se keskus, jossa ohjaat. Asiakkaan ei kuulu kohdata mahdollista omaa tyytymättömyyttäsi ohjaamiseen, ympäristöön tai olosuhteisiin liittyen.

Ja hei, kertokaa minulle yksi juttu. Mietin tätä kirjoitusta pohtiessani ja yhden miehen tunnilta tullessani, että olenkohan koskaan ollut miehen ohjaamalla tunnilla, joka olisi ollut huono. En muistanut tällaista tapahtuneen. Oletteko te olleet? Mistäköhän tämä voisi johtua? Minulla on pari ajatusta, mutta tuleeko teille mitään mieleen? 

Viltsun kanssa ollaan puhuttu, kuinka lopetamme ryhmien ohjaamisen sinä päivänä, kun ei enää mennä ohjaamaan sitä uran parasta tuntia, kun ei enää tunnu siltä, että pystyn vetämään tämän aiempaa paremmin ja lähden tekemään sitä uran parasta vetoa - joka tunti. Oletko sinä jo ohjannut elämäsi parhaimman vedon? Voisiko seuraava olla se paras? Miten valitset tehdä?

Ole niin hyvä, että asiakkaasi haluavat tuoda ystävänsäkin

Kulut eivät kaada yrityksiä

Liikunta-alan vuoden kohokohta, Liikunnasta liiketoimintaa -seminaari on taas takana ja seuraavaan risteilyyn voi alkaa laskea päiviä. Jos et ole koskaan ollut - tai vaikka olisitkin ollut - tule mukaan taas ensi vuonna. Siellä vaan on järkevää olla mukana. Ensi vuonna on 10-vuotisjuhlakin.

Satamassa, risteilylle lähtiessämme, oli pöhinää siitä, että joko olisi aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Puhuttiinko? En tiedä, kun ihan jokaiseen kahvipöytäkeskusteluun ei pystynyt osallistumaan. Puhuttiin tai ei, sen aika kuitenkin on nyt. Ja se puheenaihe on, että kuntokeskusalalla epäonnistutaan enemmän kuin onnistutaan. Meillä ei mene hyvin, kuin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Olen lähiaikoina osallistunut keskusteluihin, joissa esimerkiksi lähtökohtana on se, että korkeat kulut kaatavat kuntokeskuksia. Ei muuten pidä paikkaansa. Kuluja on helppo syyttää, koska ne ovat kasvottomia ja jotenkin irrallaan muusta liiketoiminnasta, kun eihän niille oikein mitään voi. Voihan - ja paljonkin. Kuluilla on iso merkitys, mutta ne eivät kaada yritystä. Säästämällä ei pelasteta yhtään keskusta, ne pelastetaan myymällä.

Kuntokeskuksen perustamiseen tarvitaan merkittävästi pääomia. Kirjoitin puskureistakin hetki sitten. Kiinteät kulut ovat merkittävä osa minkä tahansa kuntokeskuksen kuluista. Vuokra lienee monella 30 - 50 % kuluista, riipuen henkilökunnan määrästä, joka on yleensä se toinen merkittävä kuluerä. Näistä kahdesta merkittävimmästä kuluerästä säästäminen on kaikkein vaikeinta. Nämä kulut kun ovat varsin usein, ellei aina, tiedossa jo ennen kuin projektia edes aletaan tarkemmin suunnittelemaan. Tämä on suurin syy sille, miksi kuntokeskus ei koskaan kaadu kuluihin.

Kun tiedämme merkittävimmät kuluerät, teemme budjetissa kulujen kattamiseen tarvittavat suunnitelmat liikevaihtoa saadaksemme. Näin ollen, jos keskus kaatuu, kaatuuko se budjetissa olleisiin kuluihin vaiko siihen liikevaihtosuunnitelmaan, siis myyntiin? Yksinkertaista vai mitä? On helpompaa syyttää kuluja, kuin ottaa vastuu siitä, että en osannut/pystynyt/kyennyt/viitsinyt/ehtinyt panostaa myyntiin riittävästi. Olinhan kuitenkin itse suunnitellut onnistuvani siinä. Kuluthan olivat jo olemassa ja minun piti vain myydä, tekemäni suunnitelman ja asettamieni tavoitteiden mukaan. Epäonnistuin. Ei ole kiva myöntää, joten vikahan on kuluissa. Ei ole. Se on peilissä.

Tämä Hervannan tapaus on ihan yhtä karmeaa luettavaa, kuin mikä tahansa vastaava, jossa menee rahat, ihmissuhteet ja terveys. Ei hirveästi jää jäljelle, mistä ponnistaa. Tässä kuitenkin korostuu pari asiaa. Ensinnäkin olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka yrittäjät sanovat, että 

"kuntosalin perustamisen piti olla helppoa ja turvallista." 

Ei siinä mitään, lupauksia voi tehdä vaikka millaisia, mutta jos yrittäjäksi aikova ajattelee hetkenkin, että yrittäminen on helppoa rahaa, turvallistakin vielä, epäonnistuu varmasti. Ei ole. Usko tuo, vaikka kuka lupaisi mitä. Töitä joudut tekemään ihan tosissaan. Myyntitöitä.

Toinen on tuossa hommassa asiakasmäärä. 

"Ehdimme toimia kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta. Ketjun tekemien laskelmien mukaan meillä piti olla tänä kesänä 2 500 asiakasta. Nämä laskelmat on esitetty myös rahoittajille eli pankille ja Finnveralle, eikä niitä epäilty millään tavalla. Todellisuudessa meillä oli runsaat 500 asiakasta" 

Hervannassa? Siinä kilpailutilanteessa? Hitosti olisi pitänyt tehdä duunia - myydä. Ei myyty. Viitaten aikaisempiin kirjoituksiini, tässä taas protskujauhepussin kylkeen laskettuna tämä auki:

• Tavoite saada 2.500 jäsentä kuntokeskukselle.
• Jos asiakkaiden lisäys on +100 per kuukausi, tämän saavuttaminen kestää 25 kuukautta. (Sadan lisäys on ihan tolkuton määrä, sivuhuomautuksena.)
• Vaikka onnistuisit saamaan 500 asiakasta ennen avajaisia, 2.500 saavuttaminen kestää +100 määrällä 20 kuukautta. Jos 500 ei vielä riitä kattamaan kulujasi, teet tappiota niin kauan, kunnes sinulla on riittävä määrä asiakkaita. Jos 1.000 on se riittävä määrä ja onnistut saamaan +100 per kuukausi, teet viisi ensimmäistä kuukautta tappiota, ihan reilusti. Jos +50, niin 10 kuukautta, jne...
• Jo pelkästään 100 kaupan tekemiseen tarvitaan ihan minimissään kaksi kokoaikaista myyjää.
• Kun asiakkaita myös lopettaa koko ajan, 3 - 6 % koko asiakasmäärästä kuukaudessa, tarvitaan myyntiä keskimäärin 150 kauppaa kuukaudessa, eli minimissään kolme kokoaikaista myyjää.
• 150 kauppaan tarvitaan 600 - 750 liidiä, joka kuukausi, siis 30 - 40 joka työpäivä, siis ihan jokainen työpäivä. Mistä ja miten ne saadaan? Ja kuka hoitaa, että myyjät saavat luurin päähän 20 - 25 ihmistä, joka työpäivä?
• Kuinka paljon on pelkästään myyjien myyntiprovisio, jos tekevät 150 kauppaa joka kuukausi? Elämä on.
• Verkkokauppa voi toimia, mutta siihenkin pitää olla vastaavaan lukuralliin liittyvä suunnitelma. Siitä ehkä toiste, kun saan siitä riittävää dataa jostakin.

Ei, mielestäni ei vieläkään puhuttu oikeasta aiheesta, vaan kaikilla menee yhä ihan hyvin. Ei mene. Isojakin toimijoita on ihan nesteessä, pienistä puhumattakaan. Kissa pitää nyt nostaa pöydälle. On myös ihan ok pyytää apua, kysyä joltakin, että olisiko jotain tehtävissä, eikä vain strutsimaisesti haudata päätään hiekkaan. Rohkea ja järkevä yrittäjä osaa kysyä. Apua saa ihan varmasti, kun kehtaa vain kysyä. Mutta kun häpeä - josta Sarasvuokin risteilyllä puhui. Kumpi hävettää enemmän, kysyminen vaiko epäonnistuminen? 

Jos aiot alalle, lähetä liiketoimintasuunnitelma vaikka minulle, sami.hurme[d]kunnonoy.fi, niin vastaan siihen seuraavan aamukahvini jälkeen ja palkkioksi riittää vain kiitoskortti, jonka olet omin käsin kirjoittanut. Jos et ole tyytyväinen asiakasmäärän kehitykseen, tiedän, miten niitä saa lisää. Osaan näyttää, missä sinun pitää tehdä enemmän töitä. Sitä työtä en voi tehdä puolestasi. Tai voin, mutta siihen sinulla ei ole riittävästi rahaa. Jotain joudut tekemään ihan omin käsin.

Ei ole tarkoitus lyödä jo lyötyjä, vaan nostaa realiteetit esiin. Ne pitää nostaa esiin alan tervehdyttämiseksi, että voisimme alkaa oppia oikeista onnistumisista eikä vain piilotella epäonnistumisia. Minäkin tiedän, miltä tuntuu kuntokeskusyrittäjänä soittaa joka päivä velkojille ja pyytää maksuaikaa. Ei ole kivaa ja hävettää ihan hemmetisti. Nyt vasta, viitisentoista vuotta myöhemmin, kehtaa puhua asiasta. Mutta tiedän myös, miten sieltä noustaan korkeimpaan AAA-luottoluokkaan. Yhdessä tätä laivaa kuitenkin viedään eteenpäin. Kuntokeskusalakin on varsin yksinkertaista, kuten mikä tahansa yrittäminen, mutta helppoa siitä tuskin tulee koskaan.

Älä suutu tuloksille,

joita et saanut,

työstä jota et tehnyt

Palautetta palautteesta

Yrittäjä tietää sen tunteen, kun joku reklamoi, välillä syystä ja toisinaan syyttä. Erityisesti tuo jälkimmäinen nostattaa verenpaineen ja tekisi mieli pyytää asiakasta hyppäämään pituutta, niin pitkälle kuin yrityksestä vain kykenee. Verenpaine nousee silti, vaikka ymmärtäisi, että asiakas ei ole aina oikeassa, mutta hänen kokemuksensa on oikea, kuten vuosi sitten kirjoitin.

Välillä tekisi vain mieli huutaa asiakkaalle kitarisat ulkona, että mitä hittoa! Tuo tunne tulee tulee varsinkin silloin, kun olet tehnyt kaikkesi asiakkaiden eteen. Olet rakentanut heille parhaat mahdolliset puitteet ja tarjonnut parhaan mahdollisen palvelun ja joku kehtaa senkin jälkeen reklamoida, yleensä tuossa vaiheessa jo varsin mitättömästä asiasta.

Keksin joskus yrittämiseni alkuaikoina, Turussa, kuinka palautteisiin voi - ja mielestäni kannatti - vastata julkisesti. Joo, varmasti, mutta ei ehkä sillä tavalla, kuin tein. Kirjasin aina kaikki palautteet ylös ja säännöllisin väliajoin tulostin pukuhuoneiden seinälle Palautetta palautteista -tiedotteen. En muuten kirjoittaisi niin enää. Ja jos kirjoittaisin, sosiaalinen media olisi tehnyt minusta ja yrityksestä selvää jo aikoja sitten. Minähän kostin negatiivisesta palautteesta. Sitä näkee ajoittain toki muissakin reklamaatiovastauksissa.

Ymmärrän hyvin, että näkyy. Se hiveli yrittäjän mielihyvää, kun sai hieman aukoa päätään takaisin, tiedätte, sillä sarkastisella tavalla. Tuntui hyvältä, kun sai alentaa sen kurjan, joka kehtasi ja uskalsi reklamoida ja vielä mielestäni varsin typerästä asiasta. Tiedättehän te? Jos ette tiedä, niin käykää lukemassa Aasiakas on aina oikeassa -sivustoa. Siellä on sitä Palautteista palautetta -kamaa.

Ei kai tuosta tunteesta kuitenkaan koskaan pääse eroon, vaikka sitä oppiikin suhtautumaan palautteeseen paremmin, ymmärtäen että sen tarkoitus on vain kehittää. Saa olla kiitollinen, että asiakkaat yleensä antavat palautetta. Jokainen yritys tarvitsee niitä asiakkaita, jotka antavat palautetta. Annamme sitä ihan liian vähän. Saattoi olla, että tuona rekyyliaikana sain jo siksi hulluja palautteita, että joku keksi katsoa, mitä hullumpaa vastaan. Tiedä häntä. Maailma on kuitenkin muuttunut ja itse on ymmärtänyt jopa etsiä sitä negatiivistakin palautetta, jotta pystyisi olemaan parempi.

Muista, että varsinkin negatiiviseen palautteeseen kannattaa aina vastata kasvotusten tai soittamalla!

Ei asiakkaita voi enää kohdella huonosti, jos koskaan on voinut. Kai sitä itsekin on aasiakas ajoittain, vaikka ymmärtää yleisesti saavansakin parempaa palvelua, kun pitää villihevosensa tallissa ja säilyttää asiakkaanakin malttinsa. Kyllä sitä välillä asiakkaana saa, mitä tilaa, vaikka se ei kuuluisi olla niin. Me olemme kaikki kuitenkin vain ihmisiä ja jokaisella on ne huonotkin päivänsä, jotka on helppo purkaa ympäristöönsä. Ja sitten on toki niitä, joille ei mikään ole koskaan hyvin.

Tyytymättömimmät asiakkaasi ovat paras kehityksesi lähde

Nordic Business Forum 2017

En ala nyt ruotimaan Nordic Business Forumin puhujia, koska ne ruoditaan monessa mediassa. Kyllä, ensimmäisen päivän Adam Grant oli loistava, kuten kirjansakin ja Sir Richardissa vaan on sitä jotain. Puutun yhteen lempiaiheistani - Asiakaskokemukseen.

Olen ollut NBF:n matkassa Jyväskylästä asti. Joka kerta NBForum on onnistunut ylittämään odotukset. Palvelu on ollut parempaa ja hienompaa. Tilaisuus on ollut isompi ja mahtavampi. Eväät yrittämiseen ovat olleet painavampia ja motivoivampia. Mutta tänä vuonna?

Onko niin, että tilaisuuden kasvaessa, pienet yksityiskohdat unohtuvat tai menettävät olevinaan muuten merkityksensä? Ei sillä, tilaisuus oli varmasti vieläkin mahtava kokemus - varsinkin ekakertalaisille, jotka eivät tiedä vieläkin paremmasta.

Viime vuonna palvelu ja varsinkin tunne siitä, että on tervetullut, oli ihan huippua. Erittäin iloiset ihmiset ottivat vastaan rivissä jo ulkona. Sai tulla sisään kuin kunniakujassa. Ei ollut nyt. Ensivaikutelman voi antaa vain kerran ja siinä tuli ensimmäinen kysymysmerkki. Mitä on tapahtunut?

Viime vuonna oli jo merkkejä siitä, että festariyleisöä pidettiin nälässä. Tänä vuonna ei ollut enää merkkejä. Jäi nälkä. Ymmärrän, että tilaisuuden yksi aiheista oli ruuan tuhlaamisen lopettaminen, mutta että oikein nälässä pitämiseen astiko sitä pitää välttää? Ymmärrän myös, että tilaisuuden kasvaessa, osallistujien ruokkimisesta tulee aina vain haastavampaa eikä laatuun ja määrään pysty panostamaan aiemman lailla. Mutta se laskee kokemusarvoa, asiakaskokemusta, elämyksellisyyttä. Onneksi asia oli korjattu toisen päivän kahvitauolle ja osasin ottaa omat eväät mukaan lounaaksi.

Ensimmäisen päivän annistakin jäi nälkä. Ymmärrän, että ilmasto on tärkeä ja sillee, mutta ei se motivoinut. Ei motivoinut olemaan maanantaina parempi työssään. Jotenkin jäin ajattelemaan, että ehkä ilmastofoorumit pitäisi olla erikseen, niille, jotka ovat siitä erityisen kiinnostuneita. Niille, jotka katsovat kieroon Q7:aani. 

Ymmärrän aiheen tärkeyden, mutta ei ole näin lähellä sydäntä, vaikka sitä ei saisi ääneen sanoa. On epätrendikästä, vaikka tavattoman moni ajattelee samoin, mutta eivät kehtaa sanoa, luonnonvihaajaksi leimautumisen vuoksi. Jätän tuon tontin niille, joille se on intohimo. Minä autan tämän pallon ihmisiä siellä, missä minä koen intohimoa auttaa. Ja sekin on paljon, ainakin omissa resursseissa. Kaikkea kun ei pysty parantamaan ja hoitamaan.

Onneksi toisen päivän kattaus korjasi tilanteen bisnesfoorumin näkökulmasta ja Rachel Botsman ja Patrick Lencioni saivat mustan kirjan sivut täyttymään kirjaimista. Nick Vujicic - Ei tarvitse sanoa mitään, nostan vain hatun. Boyan Slat - 23 ja istui siinä, muina miehinä, tyhjäämässä valtamerta muovista. Will Smith - Elävänä. Hyvä paikkaus ensimmäiselle päivälle.

Asiakaskokemuksen ylläpito on koko ajan vaikeampaa, saati odotusten ylittäminen, varsinkin jos olet ollut ylivoimaisesti paras. Uusi asiakas tyytyy aina vähempäänkin, koska uusien asiakkaiden odotusarvot ovat yllättävän alhaalla, mutta se kokenut asiakas - hänen tyytyväisenä pitäminen on haastavaa, vaikka jokainen ymmärtää asiakasuskollisuuden merkityksen.

Jotenkin sellainen olo, että ensimmäisenä päivänä mentiin pois bisnessfoorumista. Ainakin liian kauas siitä, mitä tulin hakemaan. Toisena päivänä löydettiin takaisin, mutta ensimmäinen päivä jäi vähän hampaankoloon.

Ehkä minusta on vain tullut kermaperse. Vaikea pitää tyytyväisenä. Ostin silti lipun ensi vuodelle. Annan NBForumille vielä uuden mahdollisuuden saada minusta uudelleen tilaisuuden fani. Ja kyllä puhujien viestit tulevat näkymään täälläkin. Sen verran hyviä juttuja tuli kirjattua ylös. Nyt kotiin.

Älä syytä muita pettymyksistä

Syytä itseäsi liian korkeista odotusarvoista