lauantai 7. lokakuuta 2017

Kun joku ihminen pysäyttää

Tiistaina pysähdyin. Ihminen pysäytti minut. Pyyhin kyyneileitäkin. Siitäkin huolimatta, että tiesin aika tarkastikin, mitä tuo ihminen on ja tekee. Silti. Nähdä jotain noin hienoa ja mahtavaa, livenä, vei täysin mennessään. Omat murheet lähtivät taas sen sileän tien, vaikka ne itselleni isoja murheita ovatkin. Miten joku voi vaikuttaa olemuksellaan noin vahvasti? Miten jollakin voi olla noin positiivinen asenne? Hatun nostan päästä.

Nick Vujicic. Nyt osa jo ymmärtää. Ymmärtää, miksi Nick pysäyttää. Vaikka olen katsonut lukuisia hänen videoitaan ja kuunnellut puheitaan sekä lukenut tarinoitaan, pysähdyin. Kun näin hänet, livenä, ihmisenä, oikeana ihmisenä. Haltioiduin. Vain kuuntelin ja ihastelin. Nick'n ohjeet kun muistaisi, ei elämässä olisi ainoatakaan hädän eikä tuskan päivää.

Nick neuvoo vain miettimään kolmea asiaa, joista voi olla kiitollinen juuri nyt. Ne kolme asiaa ovat ne kaikkein tärkeimmät elämässä. Ne joita kannattaa vaalia. Kun olet keksinyt ne kolme tärkeintä asiaa, ne kolme asiaa, joista olet eniten kiitollinen, huolehdi niistä koko sydämestä. Älä päästä niitä elämästäsi.

Älä myöskään valita siitä, mitä sinulta puuttuu, vaan iloitse siitä, mitä sinulla on. Jos ihmisellä ei ole käsiä ja jalkoja, ainoastaan pieni jalan nysä, jossa varpaita, voi siitä nysästäkin olla iloinen, sen sijaan että murehtisi niitä puuttuvia raajoja. Kyllä, niinkin voi olla ja joku pärjää ilman raajojakin. Sillä jalan nysällä. Menestyy ja on perheen isä.

Pelko estää meitä kaikkein eniten tekemästä ja saavuttamasta jotain sellaista, mitä oikeasti tarvitsisimme ja haluaisimme. Pitää pystyä päättämään, mitä voi muuttaa elämässään eikä surra sitä, mitä ei voi muuttaa. Pitää miettiä, mitä haluaa tehdä elämässään ja elämällään, mikä on oma tarkoitus tällä pallolla, omassa elämässä. Miettiä, mitkä ovat kolme suurinta estettä, jotka estävät sen, mitä haluaisi olla ja sen jälkeen korjata ne esteet, poistaa se pelko, joka estää korjaamasta.

Epäonnistuminen ei tee epäonnistujaa. Nick ei ole pitänyt 3.000 puhetta sattumalta. Joku olisi varmasti lopettanut yrittämisen jo aiemmin. Ainakin samoista lähtökohdista lähtevä - viimeistään sen viidennenkymmenennen puhelun kohdalla. Epäonnistumisista oppii. Ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Analysoida kannattaa, mutta ei murehtia ja märehtiä.

Viisaita sanoja. Viisas mies. Jos et tiedä, mistä kirjoitan, katso tämä, mutta varoitan, sinulla voi mennä koko 45 minuuttia, kun aloitat katsomisen:


En ole koskaan tavannut katkeraa ihmistä, joka olisi kiitollinen
Enkä kiitollista, joka olisi katkera
~ Nick Vujicic

tiistai 3. lokakuuta 2017

Nordic Business Forum 2017

En ala nyt ruotimaan Nordic Business Forumin puhujia, koska ne ruoditaan monessa mediassa. Kyllä, ensimmäisen päivän Adam Grant oli loistava, kuten kirjansakin ja Sir Richardissa vaan on sitä jotain. Puutun yhteen lempiaiheistani - Asiakaskokemukseen.

Olen ollut NBF:n matkassa Jyväskylästä asti. Joka kerta NBForum on onnistunut ylittämään odotukset. Palvelu on ollut parempaa ja hienompaa. Tilaisuus on ollut isompi ja mahtavampi. Eväät yrittämiseen ovat olleet painavampia ja motivoivampia. Mutta tänä vuonna?

Onko niin, että tilaisuuden kasvaessa, pienet yksityiskohdat unohtuvat tai menettävät olevinaan muuten merkityksensä? Ei sillä, tilaisuus oli varmasti vieläkin mahtava kokemus - varsinkin ekakertalaisille, jotka eivät tiedä vieläkin paremmasta.

Viime vuonna palvelu ja varsinkin tunne siitä, että on tervetullut, oli ihan huippua. Erittäin iloiset ihmiset ottivat vastaan rivissä jo ulkona. Sai tulla sisään kuin kunniakujassa. Ei ollut nyt. Ensivaikutelman voi antaa vain kerran ja siinä tuli ensimmäinen kysymysmerkki. Mitä on tapahtunut?

Viime vuonna oli jo merkkejä siitä, että festariyleisöä pidettiin nälässä. Tänä vuonna ei ollut enää merkkejä. Jäi nälkä. Ymmärrän, että tilaisuuden yksi aiheista oli ruuan tuhlaamisen lopettaminen, mutta että oikein nälässä pitämiseen astiko sitä pitää välttää? Ymmärrän myös, että tilaisuuden kasvaessa, osallistujien ruokkimisesta tulee aina vain haastavampaa eikä laatuun ja määrään pysty panostamaan aiemman lailla. Mutta se laskee kokemusarvoa, asiakaskokemusta, elämyksellisyyttä. Onneksi asia oli korjattu toisen päivän kahvitauolle ja osasin ottaa omat eväät mukaan lounaaksi.

Ensimmäisen päivän annistakin jäi nälkä. Ymmärrän, että ilmasto on tärkeä ja sillee, mutta ei se motivoinut. Ei motivoinut olemaan maanantaina parempi työssään. Jotenkin jäin ajattelemaan, että ehkä ilmastofoorumit pitäisi olla erikseen, niille, jotka ovat siitä erityisen kiinnostuneita. Niille, jotka katsovat kieroon Q7:aani. 

Ymmärrän aiheen tärkeyden, mutta ei ole näin lähellä sydäntä, vaikka sitä ei saisi ääneen sanoa. On epätrendikästä, vaikka tavattoman moni ajattelee samoin, mutta eivät kehtaa sanoa, luonnonvihaajaksi leimautumisen vuoksi. Jätän tuon tontin niille, joille se on intohimo. Minä autan tämän pallon ihmisiä siellä, missä minä koen intohimoa auttaa. Ja sekin on paljon, ainakin omissa resursseissa. Kaikkea kun ei pysty parantamaan ja hoitamaan.

Onneksi toisen päivän kattaus korjasi tilanteen bisnesfoorumin näkökulmasta ja Rachel Botsman ja Patrick Lencioni saivat mustan kirjan sivut täyttymään kirjaimista. Nick Vujicic - Ei tarvitse sanoa mitään, nostan vain hatun. Boyan Slat - 23 ja istui siinä, muina miehinä, tyhjäämässä valtamerta muovista. Will Smith - Elävänä. Hyvä paikkaus ensimmäiselle päivälle.

Asiakaskokemuksen ylläpito on koko ajan vaikeampaa, saati odotusten ylittäminen, varsinkin jos olet ollut ylivoimaisesti paras. Uusi asiakas tyytyy aina vähempäänkin, koska uusien asiakkaiden odotusarvot ovat yllättävän alhaalla, mutta se kokenut asiakas - hänen tyytyväisenä pitäminen on haastavaa, vaikka jokainen ymmärtää asiakasuskollisuuden merkityksen.

Jotenkin sellainen olo, että ensimmäisenä päivänä mentiin pois bisnessfoorumista. Ainakin liian kauas siitä, mitä tulin hakemaan. Toisena päivänä löydettiin takaisin, mutta ensimmäinen päivä jäi vähän hampaankoloon.

Ehkä minusta on vain tullut kermaperse. Vaikea pitää tyytyväisenä. Ostin silti lipun ensi vuodelle. Annan NBForumille vielä uuden mahdollisuuden saada minusta uudelleen tilaisuuden fani. Ja kyllä puhujien viestit tulevat näkymään täälläkin. Sen verran hyviä juttuja tuli kirjattua ylös. Nyt kotiin.

Älä syytä muita pettymyksistä
Syytä itseäsi liian korkeista odotusarvoista

maanantai 2. lokakuuta 2017

15 minuuttia päivässä

Löytäisitkö sinä 15 minuuttia päivässä, jos oikeasti haluaisit? Mitä vartissa saisi aikaan?

Kysyn aina koulutuksissa, kuinka monella ei ole aikaa lukea kirjoja. Käsiä nousee enemmän, kuin pysyy alhaalla. Väitän, että on olemassa vain tekosyitä, miksi ei ehtisi lukemaan ja opiskelemaan uutta. Siihen riittää vartti päivässä. Jokaiselta löytyy vartti päivässä, esimerkiksi ennen nukkumaan menoa.

Oletetaan, että luet kirjaa 15 minuuttia joka päivä. Tai sanotaan vielä, että luet 15 minuuttia joka arkipäivä. Viikonloppuna ei tarvitse lukea, siitäkin huolimatta, että monella olisi silloin enemmän aikaa. Otetaan nyt vain 15 minuuttia jokaisesta arkipäivästä.

15 minuuttia päivässä on 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Jos yhden kirjan lukemiseen menee keskimäärin neljä tuntia, kuukaudessa lukee yhden kirjan. Se tekee vuodessa siis 12 kirjaa. Vaikka olisi kaksi kuukautta lukematta, ehtii vuodessa lukemaan kymmenen kirjaa, vain 15 minuutin panostuksella, joka arkipäivä. On siis pelkkää selittelyä, että itseään ei ehtisi sivistämään.

Jos et löydä aikaa lukemiseen, löydät varmasti aikaa kuunteluun. Ala kuuntelemaan äänikirjoja, kuten minä teen, esimerkiksi autossa istuessani, kuten elokuun blogissa kerroin.

Löydämme aina aikaa sille, mille haluamme löytää aikaa. Terävöitin kohta valmistuville personal trainereille sitä, että he eivät lue päättökoetta varten, vaan sitä aikaa varten, joka alkaa valmistumisen jälkeen. Nousee aina karvat pystyyn, kun näen esimerkiksi Facebookissa, Liikunta-alan ammattilaisten ryhmässä, kuinka joku myy oppikirjojaan valmistuttuaan. Ja on vielä kirjoittanut myyntitekstiin, että kirjat lähes avaamattomia. Toivon aina, että tämä myyjä on päättänyt lähteä tältä alalta. Tosin hän ei pärjäisikään, kun ei ole kirjoja jaksanut avata edes koulussa.

Oppikirjoja tarvitsee oikeasti vasta valmistumisen jälkeen. Silloin kun tulee niitä oikeita asiakkaita, oikeiden ongelmien kanssa. Mitään ei opiskella vain kokeen vuoksi, vaan sen jälkeisen ammattiosaamisen vuoksi. Paitsi tietysti Piin likiarvoa, sitä en ole tarvinnut koskaan mihinkään. Tuskin sinäkään.

Jos opiskelet muistaaksesi, 
unohdat
Jos opiskelet ymmärtääksesi,
muistat