Väärin ostettu

Otimme kesällä uuden tuoteryhmän myyntiin - M&M Smoothie. Virkistävät juomat ovat olleet menestys. Olemme myyneet niitä enemmän kuin osasin edes pelätä. Piti oikein ostaa tuplamäärä tehosekoittajiakin tuota varten. Smoothiet olivat hyvä lisä aikaisempaan drinkkitarjontaamme. Tästä innostuneena otamme marraskuun lopussa myyntiin keitot. Siitä lisää myöhemmin.

Koska myymme juomia paljon, eikä tukkumme valikoimissa ole smootheihimme sopivia aineita, käyn hakemassa ne lähistöllä olevasta Prismasta. Suunnistin sinne taas tällä viikolla kahden kylmälaukun kanssa, kuten niin monesti aikaisemminkin.

Kun täytin kylmälaukkuja, jäätelöaltaita täyttänyt työntekijä seurasi puuhiani. Aikansa seurattuaan, hän kysyi minulta:

Aiotko ottaa ne kaikki?

Kyllä aion.

Mutta sitten meillä on se kaappi kaksi päivää tyhjä.

Eikö nämä ole tarkoitettu ostettaviksi?

On, mutta jos otat kaikki, kaappi on sitten kaksi päivää tyhjä.

Mutta eikö se ole hyvä, että myytte kaikki pois? 

On, mutta kaappi on sitten kaksi päivää tyhjä. Voisit ilmoittaa etukäteen, jos tulet ostamaan paljon.

Ahaa. En tiennyt sen olevan mahdollista. Voisin ostaa näitä laatikoissa, jos se on mahdollista. Mihin voin ilmoittaa, kun haluan noutaa laatikot?

No, soita vaikka infoon kaksi päivää aikaisemmin.

Täydellisessä maailmassa tapaus olisi edennyt siten, että työntekijä olisi kysynyt, tarvitsetko usein näitä tuotteita noin paljon? Jos tarvitset, me voisimme toimittaa ne teille. Toimitetaanko säännöllisesti? Kun kyse on hypermarketista, se ei tietenkään toimi noin. Pienempi kauppias saattaisi olla kiinnostunut toimittamaan pakasteita meille säännöllisesti, mutta hypermarketin liikevaihdolle ei sillä ole mitään merkitystä. Suurempi merkitys on sillä, että hylly on tyhjä.

Ymmärrän hyvin pakastevastaavan ärtymyksen. Meneehän se hänen piikkiin, kun hän ei ollut osannut ennustaa jonkun tulevan ostamaan pakasteita kylmälaukut täyteen. Siinä mielessä työntekijän reaktio oli hyvä. Hän oli kiinnostunut siitä, että kaikkia tuotteita on saatavilla koko ajan sekä siitä, miltä hyllyt näyttävät.

Jotenkin tuli vain ostamisesta syyllinen olo. Ostin väärin, kun ostin kaikki. Ei kaikkia tuotteita olisi saanut ostaa.

Meillä kävi jokin aika sitten asiakas, joka osti periaatteessa kaikki superfoodimme. Minua harmitti vain se, että työntekijämme ei ollut tiennyt/muistanut, että pusseja oli lisää vitriinin alla olevassa kaapissa. Olisi saanut myydä nekin, vaikka hyllymme olisivatkin sitten olleet tyhjiä muutaman päivän. Myyntiin olen ne tänne ostanut ja haluan myydä ne mahdollisimman nopeasti, vaikka kaikki kerralla. Sivuhuomautuksena todettakoon vielä, että tämä asiakas ei ollut edes jäsenemme, vaan oli törmännyt aiheeseen kotisivuillamme.

Seuraavaksi kun haen pakasteita, soitan ensin infoon pari päivää aikaisemmin, jos löydän infon numeron jostakin. Odotan jo mielenkiinnolla infon reaktiota, kun kerron, että haluaisin tulla parin päivän päästä ostamaan laatikollisia pakasteita. Mitä veikkaatte, onnistuuko?

[ Aiheeseen liittyen: Ostamisen vaikeus / Miksi yrittäminen on vaikeaa? ]

BTW Ennen tämän iltapäivän spektaakkelia Turkuhallissa, kotijoukkueen pukuhuoneessa pitäisi varmasti pitää tämän henkinen palopuhe ja miksei jopa katsoa kyseinen leffa: 

Let me tell you something you already know. The world ain't all sunshine and rainbows. It is a very mean and nasty place and it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me, or nobody is gonna hit as hard as life. But, it ain't how hard you hit; it's about how hard you can get hit, and keep moving forward. How much you can take, and keep moving forward. That's how winning is done. 

Mikä leffa? On muuten ihan järjetön alkamisaika tänään, kello 16. Ihan keskellä päivää. Miksi ihmeessä näitä alkamisaikoja on nyt lauantaille kolme eri aikaa?

Pyyheralli

IKEAn siniseen kassiin mahtuu noin 100 kpl kuntosalin hikipyyhkeiksi sopivia pyyhkeitä. Ai mistäkö tiedän? Olen ostanut niitä arviolta 15 kassillista. Yksi pyyhe maksaa 50 senttiä. Ne maksoivat vielä vuosi sitten 25 senttiä.

M&M Kuntotalon pukuhuoneissa on pino valkoisia pyyhkeitä, joita asiakkaat saavat käyttää hikipyyhkeenä harjoitellessaan meillä. Muutama yrittäjä on kysynyt minulta, miten me voimme tarjota asiakkaille hikipyyhkeet veloituksetta lainaksi. Olen aina ihmetellyt kysymystä. Ei varmasti pysty tarjoamaan, jos ei halua. Me haluamme.

Ymmärrän kuitenkin ihmettelyn. Yrittäjälläkin on tapana karsastaa vaivaa, vaikka se koituisi asiakkaiden hyväksi. Yrittäjäkin on usein laiska. Hän haluaa päästä helpolla.

Pyyherallimme vaatii luonnollisesti ensin ne pyyhkeet. Niitä pitää olla hyllyssä pari sataa koko ajan. Ne pitää hankkia jostakin. Me hankimme ne IKEAsta, koska ne ovat siellä kohtalaisen edullisia.

Monella on kotona olevassa pesukoneessa sellainen vika, että se syö sukkia. Se syö aina vain toisen parin. Keskuksemme pesukoneessa näyttää olevan sellainen vika, että se syö pyyhkeitä. Siksi olen kantanut niitä meille parin vuoden aikana arviolta tuon 1.500 kappaletta.

Merkkaamme pyyhkeet M&M-kirjaimin, mutta siitä huolimatta pyyhkeitä päätyy pesukoneemme sijaan johonkin muualle. Olen usein ajatellut, että pitäisikö pyyhepinon viereen laittaa säästöpossu ja kyltti, jossa lukee:

Pyyhkeen lainaaminen kuntoilun ajaksi on ilmaista. Jos haluat viedä pyyhkeen mukanasi, laita 50 senttiä possuun.

Mahtaisikohan joku maksaa pyyhkeestä?

Hävikistä huolimatta näen pyyhkeiden tarjoamisen myös taloudellisesti kannattavana. Luonnollisesti se lisännee asiakastyytyväisyyttä, pyyhkeen tarjoamisen ollessa vielä varsin harvinaista Suomen kuntokeskuksissa. Tarjoamalla pyyhkeen, me säästämme laitteiden huoltokustannuksissa, kun asiakkaista suurin osa on oppinut käyttämään hikipyyhettä. Nahkapinnat pysyvät merkittävästi kauemmin ehjinä ja laitteet muutenkin siistimpinä.

Pyyheralli pyörittää pesukonettamme kolmesta viiteen kertaan päivässä, joten vaatihan se henkilökunnaltakin lisäpanosta. Jonkun täytyy muistaa hakea pyyhkeet pukuhuoneesta, viedä uudet tilalle ja laittaa likaiset pesukoneen jälkeen kuivuriin ja takaisin kiertoon. Kaikki tämä on kuitenkin järjestettävissä, jos sen vain haluaa organisoida.

Joku voisi kysyä, onko tämä millään mittarilla luontoystävällinen. Me perustelemme sen itsellemme sillä, että nähdäksemme on järkevämpää, että kaikki keskuksessa käytettävät hikipyyhkeet pestään keskitetysti, kuin yksittäin asiakkaan kotona. Suurin osa asiakkaista käyttäisi varmasti omaa pyyhettään, jos me emme tarjoaisi sellaista lainaksi.

[ Aiheeseen liittyen: Asiakaspalvelumittari / Muistamisen voima ]

BTW Me elämme mielenkiintoisessa maailmassa. Miten ihmisillä riittääkään energiaa valittaa kaikenlaisista asioista. En ole juurikaan lueskellut Raamattua, mutta nyt näyttää siltä, ettei sitä uskalla lukea jatkossakaan. Tai jos luen, pitää se laittaa kettingillä tai jollakin kiinni käsiin, ettei se satu tippumaan tai jopa lennähtämään käsistä. Joku voi tehdä rikosilmoituksen. Jos ihmisen ainoa murhe on Tervon tapa käsitellä pyhää kirjaa, olen hänelle kateellinen. Toisaalta taas voisi ajatella, että ihmisellä on tukuttain murheita, jos antaa Tervon tavan käsitellä pyhää kirjaa sekoittaa oman arjen.

Keskity olennaiseen

Otsikon ohje on yksinkertainen. Olennaiseen keskittyminen on parhaimpia asioita joita meistä jokaisen tulisi tehdä. Ytimen ulkopuolella olevat asiat ovat kuitenkin niitä, jotka tuntuvat vaikuttavan eniten päätöksiimme ja asenteisiimme. 


Yritykset menestyisivät paremmin, jos ne keskittyisivät olennaiseen. Kysykää vaikka Nokialta, joka selvästi on vasta aloittamassa toimintojensa yksinkertaistamista, puhelimien käyttöjärjestelmistä lähtien. Joukkueet menestyisivät paremmin, jos joukkue pystyisi keskittymään olennaiseen. Ulkopuoliset tekijät, kuten esimerkiksi fanit ja media kääntävät joukkueen katseen pois olennaisesta, voittamisesta. Kysykää vaikka Palloseuralta, joka oli varmasti tilanteessa, jossa kaikkia kiinnosti eniten valmentajatilanne.

Keskittämällä ajatukset olennaiseen, voi poistaa mielestään häiriötekijöitä. Tuon pystyy opettelemaan ja uskallankin väittää, että sekä urheilussa että yritysmaailmassa menestyvät osaavat ajatella selkeästi. He osaavat poistaa häiriötekijät mielestään. He näkevät metsän puilta.

Keskittyminen on olennainen osa suoritusta. Keskittymisen avulla voi saada energiaa ja voimaa, oli sitten kyse fyysisestä tai mentaalista puolesta. Pesäpalloon osuminen vaatii keskittymistä. Mihin tahansa maaliin osuminen vaatii keskittymistä. Jos keskittyminen herpaantuu, onnistumisen mahdollisuus pienenee. Tämä lienee selvä asia.

Miksi me sitten annamme häiriötekijöille periksi? Miksi keskittymisemme herpaantuu? Ehkä siksi, että olemme ihmisiä. Meillä on tunteita. Tunteet saattavat ajaa saalistusvaistomme edelle.


Keskittymisessä on avainasemassa omien lahjojen tunnistaminen. Eräässä sarjakuvassa Jaska Jokunen palaa pesiksessä. 

Hitsi, minusta ei tule koskaan ammattipelaajaa. Minusta ei vain ole siihen! Olen koko elämäni unelmoinut ammattilaisuudesta, mutta minusta ei vain ole siihen. 

Jaskan ystävä Tellu ohjeistaa: 

Jaska Jokunen, sinä ajattelet ihan liian kauas. Sinä tarvitset maalit hieman lähempää.

Läheempää?

Kyllä. Aloita vaikka seuraavasta vuoroparista. Yritä vaikka päästä syöttöpaikalle kaatumatta.

Joskus on parempi ajatella pienesti, jos fokus on kadoksissa.


Palloseura pelasi tänään oikein vuoristoratamatsin. Kaksi pistettä pitkästä aikaa. Kolme oli varmasti tähtäimessä, mutta kaksi on paljon enemmän kuin yksi tai nolla. Edelliseen postaukseenkin viitaten, sitä jotenkin toivoisi, että Palloseurasta kiinnostuneetkin ymmärtäisivät ottaa maalinsa hieman lähempää. On ihan liian aikaista miettiä, mitä tapahtuu ensi keväänä. Nyt pitää keskittyä vain ja ainoastaan seuraavaan peliin ja siinä seuraavaan vaihtoon.

Tuskin kukaan oli vielä joulunkaan jälkeen, viime kaudella, valmis lyömään hirveästi rahaa likoon Palloseuran pleijaripaikan puolesta. Mestaruuden puolesta vetoa lyöviä tuskin oli lainkaan. Pienien tavoitteiden kautta tehtiin kuitenkin historiaa.


[ Aiheeseen liittyen: Seth Godin - The Dip / Voittamisen kulttuuri kadoksissa ]


BTW Ilves on aika hyvässä putkessa. Ovat tainneet ottaa pisteitä 7/8 ottelusta Wild-pelin jälkeen. Ei ehkä kannata aliarvioida tuollaisen ottelun merkitystä nuorten pelaajien itseluottamukselle. 

Nukutaan yön yli

Saan paljon hyviä ideoita vessassa, Aku Ankkaa lukiessani. Suihku tai sauna on monelle verraton ideatehdas. Treenin aikanakin saattaa lamppu välähtää. Joskus on jopa tehnyt mieli lopettaa spinningtunnin ohjaaminen kesken, kun päähän on puskenut jokin loistava idea.

Erilaisten aktiviteettien aikana mieli vapautuu käsittelemään siellä pyöriviä pähkinöitä. Eräs yrittäjä kertoi viikonloppuna minulle golfaavansa tuon vuoksi. Työn ongelmat unohtuvat kentällä ja unohduksesta huolimatta pää tekee salaa töitä ongelmien eteen. Mielenkiintoinen tuo meidän pääkoppamme.

Thomas Edisonilla oli tapana istua tuolilla, kannatellen pieniä painoja molemmissa käsissään. Juuri kun hän meinasi nukahtaa, painot putosivat käsistä herättäen hänet. Edison pyrki hyödyntämään ideapankkia, joka luuraa unen ja valveilla olon rajamailla. Tuo mielentila voi olla otollinen maaperä loistaville päätöksille, ideoiden lisäksi.

Paniikkinappulaa painamalla tehdyt päätökset ovat erityisen usein todellisia hätäratkaisuja, joista ei voi odottaa suuria. Suuria ratkaisuja tehtäessä pitäisi yleensä pystyä nukkumaan yön yli, varsinkin silloin, jos on oikeasti väsynyt. Väsyneenä ei saisi tehdä yhtään suurta päätöstä. Se pitäisi kieltää oikein lailla.

Kun olet ison päätöksen edessä, mieti ensin, oletko lainkaan väsynyt. Jos olet, siirrä päätöksen tekoa, seurauksesta huolimatta. Vireänä teet varmemmin oikean päätöksen.

Lähde: The Truth About Making Smart Decisions by Robert E. Gunther

[ Aiheeseen liittyen; Ajattele kuin Einstein / Kuka vei mun juuston? ]

BTW Onneksi minun ei tarvitse tehdä päätöstä siitä, mitä Palloseurassa pitäisi tehdä. Kovin moni vaihtaisi valmentajaa, joku pelaajia, joku taas jotain muuta, melkein mitä tahansa. Mielenkiintoisia kommenteja oli kerätty Ilta~Sanomien toimesta. Entisten pelaajien viesti on aika selkeä. Muistutuksena niille, jotka odottavat seuralta päätöksiä, niin päätös on sekin, että mennään näillä ja uskotaan homman kääntyvän. Mahdollinen käännös voi silloin tuntua poikkeuksellisen hyvältä. Silloin olisi taas takinkääntäjillä mahdollisuus kertoa, kuinka he olivat aina olleet sitä mieltä, että muutoksia ei kannattanut tehdä.

Me ollaan hävitty tää kausi

Johdolle potkuja. Niitä on jaettu tai ainakin suunniteltu taas monessa paikassa. Nokia ajoi itsensä nurkkaan johtajakysymyksessä. Suomen Palloliitto tiedottanee päävalmentajamuutoksesta perjantaina. TPS:n valmennusjohto taitaa tassutella monen mielestä heikoilla jäillä, vaikka ensilumi satoi vasta maahan.

Yhteistä näille kaikille tapahtumille on se, että johtajatilanne kiinnostaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kokemusta johtamisesta ja sen vaikutuksesta koko organisaatioon. Toimittajat esittävät johtamisesta kysymyksiä usein jopa vailla mitään kompetenssia. Baxter puolusti hienosti reviiriään. Samoin teki Leime aiemmin.

Kahvipöytäkeskusteluista löytyvät kuitenkin ne parhaimmat johtajat, jotka tietävät, mitä pitää tehdä. Tai oikeammin ovat aina tienneet.

Tuosta sain kimmokkeen Aamusetin keskiviikon Alakoukkuun:

Me turkulaisetko olemme kääntötakkeja? Emme suinkaan. Me olemme tunnettuja siitä, että autamme miestä mäessä. Autamme siellä mäessä, mutta emme koskaan laakson pohjalla. Autamme aina huipulle asti, josta sitten mielihyvää tuntien tönäisemme miehen alamäkeen ja katsomme tyytyväisinä perään huudellen.

Minunkin mielestäni on keskimäärin mukavampaa, jos paikalliset urheiluseurat menestyvät. Olisihan se hienoa, jos Turussa saisi aina juhlia kaikkien lajien mestaruuksia. Välillä olemme saaneetkin juhlia ja silloin mestaruuksien tekijöitä ovat torit täynnä. Jokainen haluaa kertoa olleensa mukana rakentamassa menestystä. Jokainen haluaa osingoille. Suurin osa ihan aiheetta.

Karu totuus paljastuu vääjäämättä myöhemmin. Mestaruuden rakentajat katoavat yön pimeyteen, jos kurssi lähtee laskuun. Verkkareista ja kansitakeista ratkotaan seuran merkit pois ja siirrytään toriparlamenteissa ja netin keskustelupalstoilla muiden antifanien joukkoon. Mestaruushuuma unohdetaan nopeasti. Puukottaminen on juhlimista mukavampaakin, koska sen voi tehdä sohvalla maaten. Vastajännärin maailmassa kaikki mielipiteet ja mielialat vaihtuvat menestyksen mukana.

On aivan sama, juhlitaanko mestaruutta viheriöllä tai kaukalossa, vastajännärit kääntävät välittömästi kelkkansa, jos mestaruuden jälkeen ei tule uutta mestaruutta. Kuka haluaisi olla häviäjien puolella? Sitä tuntee itsensä voittajaksi, kun saa potkia häviäjiä. Tukea ei irtoa kuin puukolla. Siihen saa nojata niin lujaa kuin pystyy.

Mihin hävisivät FC Interin katsojat mestaruuskauden jälkeen? Entä missä ovat TPS:n keväistä mestaruutta juhlineet kaupunkilaiset nyt? Miksi emme pysty auttamaan seuraa silloin, kun se tarvitsee apuamme, mutta olemme heti valmiita juhlimaan, jos vain aihetta ilmenee?

Negatiivinen kierre lähtee helposti liikkeelle. Ei ole väliä, onko kyseessä yritys tai seurajoukkue. Kun organisaatiolla ei mene hyvin, johto alkaa luonnollisesti pohtimaan muutoksia. Pohdinta tarttuu kohta koko organisaatioon ja sitä kautta myös julkisuuteen ja kahvipöytäkeskusteluihin. Sonta valuu alamäkeen. Mitä enemmän johto toimii kuin tuuliviiri, sitä suurempi on sontakuorma. Tilanne johtaa väkisin muutostarpeeseen. Ei välttämättä alkuperäisen tarpeen vuoksi, vaan jahkailun seurauksena syntyvän vaihtamisen tarpeen vuoksi. Ei voi enää perääntyä, kun epäilyn siemen on kylvetty organisaatioon. Ollaan löysässä hirressä kaikki.

Kun organisaatio ajaa itsensä johtamiskysymyksessä nurkkaan, yleinen paine aiheuttaa paniikkinappulan painamisen. Syyllinenhän pitää aina löytää. Ilman syyllistä ei koskaan tapahdu mitään. Jos jokin asia menee päin mäntyä, pitää aina ensimmäiseksi etsiä syyllinen. Vai pitääkö? Voisiko joskus miettiä, mitä voisi itse tehdä ongelmissa rypeävän organisaation eteen? Syyttäminen on helppoa - peiliin katsominen tavattoman vaikeaa - toimiminen vielä vaikeampaa.

Minulla on tapana puolustaa alakynnessä olevia. En ole koskaan tykännyt siitä, että maassa makavaa potkitaan. Aika moni näyttää nettikeskusteluissa saavansa siitä jonkinlaista tyydytystä. Varsinkin kun saa painaa anonyymisti. Siitä saanee selvästi helpotusta pahaan oloonsa. Toki se on aina parempi, että purkaa mielipahansa netissä eikä grillijonossa.

Lienee kuitenkin niin, että suurimmat räksyttäjät eivät kuitenkaan ole koskaan valmiita tekemään muutoksen eteen mitään muuta kuin räksyttämään. Tuo voi joskus olla organisaation sisäinenkin uhka. Ongelmat ovat helppoja niille, jotka eivät joudu ongelmia hoitamaan.

Ehdotin Nikkolan blogissa ja ehdotan uudelleen, että nyt jos koskaan TPS tarvitsee yleisönsä apua. Toki rakkikoirat lyttäsivät idean heti. Sehän on selvä. Rakkikoirat toivovat salaa rämpimisen jatkuvan, jotta oman elämän paha olo helpottuisi. Ryvetään yhdessä epätoivossa, niin omat ongelmatkin lievenevät.

Seuraava peli on lauantaina. Mitä sinä aiot tehdä? Tuletko kannustamaan tappioputken poikki vai jäätkö kotiin ilkkumaan vahingoniloisesti, kevään sampanjan kitkerä maku suussa?


[ Aiheeseen liittyen: Faneja vai katsojia? / Minä olen fani / Ajattele kuin Einstein ]


BTW Törmäsin surffatessani sattumalta (taas) Satu Tuomisen kandidaattitutkielmaan vuodelta 2005. Tuominen on tutkinut valmentajan vaihtamista kesken kauden jääkiekon SM-liigassa. Mielenkiintoisia ajatuksia jo tiivistelmässä:

Menestymättömyyden myötä ulkopuolinen paine ja taloudelliset menetykset pakottavat seurajohdon tekemään ratkaisuja herättääkseen joukkuetta ja yleisöä. Valmentajan vaihtaminen koetaan usein helpoimmaksi ratkaisuksi, vaikka valmentajaa ei edes nähtäisi syynä joukkueen menestymättömyyteen. 

Jos aihe lainkaan kiinnostaa, niin kannattaa lukea koko tutkimus. Voisi tehdä monelle toimittajallekin ihan hyvää. 

Valmentajan vaihtamisen positiivisiin vaikutuksiin suhtauduttiin varauksella, vaikka suurin osa haastatelluista vastasikin vaihtamisen voivan vaikuttaa jollakin lailla positiivisesti. Pysyviin positiivisiin vaikutuksiin ei uskottu, vaan vaikutusten uskottiin kestävän vain lyhyen aikaa. Valmentajan erottamisen jälkeen joukkue saattaa hetkeksi herätä ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta muutaman pelin jälkeen palataan helposti valmentajan erottamista edeltäneelle tasolle.

Toimintakertomus 2010

Mikä lama?

Merkittävintä kuluneella tilikaudellamme M&M Kuntotalossa olivat luottotappioiden kasvu. Tilikauden luottotappiomme kasvoivat 350%, yli 12.500 euroa. Se on aika paljon rahaa. Se on sen verran paljon, että teimme pitkästä aikaa tappiollisen tuloksen.

Olennaista oli sellaisten asiakkaiden lisääntyminen, joilla ei ole ollut aikomustakaan maksaa palveluistamme. Se lienee taantumalle tyypillistä, että kuluttaja katsoo oikeudekseen käydä yrittäjien taskulla. Kaikenlaiset varkaudet tuntuvat lisääntyvät lamassa. Miksei siis myös meillä?

Tappio, 1.321,94 euroa, ei kuitenkaan heiluta venettä mitenkään. Näillä liikevaihdoilla se vain tuntuu pahalta, olematta paha. Tosin vedämme poistotkin mahdollisimman nopeasti läpi kirjanpidosta, joten kikkailemalla olisi saanut tehtyä selvästi positiivisen tuloksen. En kuitenkaan pidä siitä, että kirjanpidossa roikkuu mitään, vaan se pyritään pitämään mahdollisimman siistinä ja yksinkertaisena ja sitä myöden myös läpinäkyvänä.

Hallituksen toimintakertomuksen voit lukea tästä.

Onneksi nuo luottotappiot ovat nyt asettuneet aikaisempien vuosien tasolle. Meillä on yleensä ollut luottotappioita jopa poikkeuksellisen vähän, ottaen huomioon, että myymme jäsenyydet pääsääntöisesti luotolla. Joku kuntokeskus onkin siirtynyt tarkistamaan asiakkaidensa luottotiedot liittymishetkellä. Henkilökohtaisesti en koe tuota tarpeelliseksi, ainakaan vielä. Saattaa olla, että asiakas on polttanut luottotietonsa, mutta haluaa silti hoitaa kuntoilun kunnialla.

Tämän kuluvan tilikauden ensimmäinen neljännes on huomattavasti viimevuotista parempi. Menemme ainakin tällä hetkellä kohti kaikkien aikojen parasta tulosta. Sen myös otin henkilökohtaiseksi tavoitteeksi. Se on vähintä, mitä tappion jälkeen voi tehdä. Sen verran paljon se syö miestä ja laittaa tekemään töitä.

[ Aiheeseen liittyen: Toimintakertomus 2009 / Budjetti / Halvimmaksi pääsee aina ]

BTW Tänään on yhdestoista hetki Turkuhallissa. Vaikka yleensä toivonkin Palloseuran voittoa, tämä on yksi niistä peleistä, jossa olen veikannut Palloseuraa vastaan. Sisäpiirin tiedon mukaan illan tulos on 2 - 4, siis Ilveksen hyväksi. Repikää siitä.

Aika vaihtaa?

Vaihtaminen on monessa jutussa nyt ajankohtaista. Lokakuun lopussa vaihdetaan kesäaika talviaikaan. Autojen kesärenkaat vaihdetaan kohta talvirenkaisiin. Kesäturkki vaihtuu talviturkkiin. Joku kiekkojoukkuekin saattaa miettiä valmentajan tai pelaajien vaihtoa.

Olisiko sinunkin aika vaihtaa? Vaihda vaikka kuntokeskusta. Tiedän hyvän keskuksen.

Turun kuntokeskuskartta on taas muuttumassa. Keskustassa oleva Centrumin kiinteistö menee remonttiin vuodeksi ja siinä oleva keskus sulkee ovensa. Elixia avaa uuden keskuksen siinä kiinteistössä mahdollisesti joskus loppuvuodesta 2011. Elixia ottaa muutenkin ison askeleen vuonna 2011, kun se avaa kesän kynnyksellä keskuksen myös läntiseen Turkuun.

Muutosta on siis ilmassa, kun vielä joitain pienempiäkin keskuksiakin näyttää tulevan ja menevän kartalla. Muutos on aiheuttanut ainakin sen, että meille on lähiviikkoina tullut paljon asiakkaita ovensa sulkevasta keskuksesta. Osa on ollut erityisen tuohtuneita saamaansa informaatioon, tai oikeammin sen puutteeseen. Se on ymmärrettävää, kun hetki sitten myytiin vielä vuosikortteja tarjouksella ilman tietoa jatkosta. Tiedottomuus näyttää jatkuvan.

No news is NOT good news, asiakkaan kannalta, tässä tapauksessa.

Koska potentiaalisia asiakkaita on nyt liikkeellä, helpotamme keskuksen vaihtamista ja nopeutamme päätösprosessia:

Siirtyneissä asiakkaissa on ollut paljon myös palaavia asiakkaita. Toivotan heidät erityisen lämpimästi tervetulleiksi takaisin. Toivottavasti olemme onnistuneet kehittämään tuotetamme siitä, kun lähditte. Lupaan, että pidämme teistä kaikista erityisen hyvää huolta ja autamme kaikin mahdollisin tavoin teitä saavuttamaan tavoitteenne.

Tarjoamme toisesta keskuksesta siirtyvälle asiakkaalle ensimmäisen kuukauden veloituksetta, koska hänellä saattaa olla sitoumus toiseen keskukseen vielä voimassa. Tämä ilmainen veloitukseton kuukausi pidentää peruskautta kuukaudella. Nyt on siis aika vaihtaa. Enää ei kannata odotella.

[ Aiheeseen liittyen: Vaihtamalla parani / Ei nimi miestä pahenna / Suomen paras kuntokeskus ]

BTW Eräs helsinkiläinen yrityskauppoja järjestelevä yritys oli meihin yhteydessä vielä tällä viikolla. Joku anonyymi toimija olisi välttämättä halunnut pikaisesti keskustella keskuksemme ostosta. Mikäköhän se anonyymi toimija mahtoi olla? Emme keskustele. Emme ole keskustelleet muidenkaan kanssa, jotka ovat olleet yhteydessä. Emme myöskään ole aikeissa keskustella, mutta aina voi tietysti yrittää.

Wild vs. Ilves

Ilves lienee kotijoukkue, joten noin päin nuo joukkueet tuohon otsikkoon piti tällätä, vaikka mainoksessa ne ovat toisin päin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä. Sillä on, että Wild pelaa maanantaina Tampereella, Turun sijaan.

En tiedä, kuinka suuresta taloudellisesta riskistä oli ottelun järjestämisessä kyse, mutta ymmärrän hyvin, että riskiä ei haluttu Turussa ottaa. Tehtyjä ratkaisuja on turha murehtia jälkikäteen.

Mielenkiintoinen ottelu on joka tapauksessa tiedossa. Moni Ilveksen nuorista pelaajista unelmoi varmasti NHL-kaukaloista, mutta eivät tule mahdollisesti koskaan pääsemään tämän lähemmäksi NHL-tähteyttä. Toivottavasti he osaavat ottaa ilon irti kokemuksestaan.

Veikkaisin Ilveksen lepuuttavan vanhempaa kaartia ottelussa, koska tiistaina liiga jatkuu Kuopiossa. Voin toki olla väärässäkin, mutta tuo tuntuisi loogiselta. Nuorille kokemus on once in the lifetime -luokkaa ja muutenkin loukkaantumisista kärsinyt rosteri ei ehkä kaipaa lisää ryppyjä.

Toivotaan, että Ilves saa väkeä katsomoon ja tunnelmaa halliin, sillä Wildin hovi oli erittäin vaikuttunut HIFK-Ässät -ottelun tunnelmasta. Täydennetään tunnelmia ottelusta tapahtuman jälkeen. Ja hei, vielä näyttää mahtuvan katsomoon.

No niin, retki tehty. Ottelu alkoi Tampesterissa klo 19 ja kotona Turkkusessa oltiin jo 23.20. Ei lainkaan ylivoimaisen paha rasti. Täytyykin varmaan käydä joku muukin Ipan matsi tarkastelemassa.

Joku jo ehti kommenteissa epäilemään ajatustani peluutuksesta, mutta mikäli oikein näin, nimen omaan nuorille annettiin vastuusta ottelussa. Hyvä niin, koska Ilves oli pari erää ja jopa tovin kolmattakin ihan hyvin pelissä mukana. Ihan loppuun asti ei jaksettu, vaan viimeisillä minuuteilla keskittyminen herpaantui muutamassa kohdassa ja lamppu paloi. Pojat saivat lopussa oppia siitä, että ammattilaiset latovat maaleja heti, kun annat paikan.

Ottelu oli ihan kelpoa viihdettä. Ei oikein voi verrata oikeisiin NHL-otteluihin, koska jokin siitä puuttui. Ei ehkä menty ihan sata lasissa. Herrasmieslätkää. Ilves hävisi lähes poikkeuksetta kaikki kaksinkamppailut. Törmäyskurssilla oltaessa, turkista rapisi varmasti kaikki punkit ja täit. No pitäähän eroa palkan verran ollakin.

Vajaa viisi tuhatta katsojaa. En tiedä, onko se paljon vai vähän. Joku kylläkin väitti katsomossa olleen paljon enemmän väkeä, ainakin jos vertaa liigamatsin katsojalukuihin. Ehkä tapahtuman järjestelijöiden liput oli jätetty laskennasta ulos. Jotenkin voisi olettaa, että suomalainen edes hieman innostuisi tällaisesta tapahtumasta, varsinkin kun kotijoukkue oli pelissä hyvin mukana, mutta se jää vain oletukseksi.

Tapahtuman järjestäminen näyttää olevan Tampereella ihan yhtä vaikeaa kuin Turussa. Oliko tapahtumasta olemassa käsikirjoitus? Jos oli, se ei ollut kaikkien tiedossa tai se oli vain yksi A4. Jos en ihan väärin muista Calgaryn reissulta, Flamesin yhden runkosarjaottelun käsikirjoitus on lähes 50 sivua. Siksi se tapahtuma pääsääntöisesti toimii. Tuossa meillä lienee eniten opittavaa.

Ottelun loppuun olisi voinut järjestää rankkarikisan, ihan vain katsojien iloksi. Niin taidetaan tehdä rapakon takanakin, harjoitusotteluissa. Kansa tykkää ja pelaajatkin saavat ihan hyvää kertausta. Minnesotan tähdet olisi tullut vielä kerran esiteltyä yleisölle, joka olisi päässyt hurraamaan maalia tai Aittokallion koppia.

Pelaajatkin pyörivät ottelun jälkeen jäällä vähän ihmeissään. Kokoontuminen rentoon yhteiskuvaankin olisi ollut monen fanin pokkarissa mukava yllätys. Ehkä jopa jonkun nuoremman pelaajankin pokkarissa. Tai ainakin äidin kännykkäkamerassa. Vähintään lopussa olisi voinut edes kiittää katsojia, pelaajia, NHL:ää ja varsinkin sitä, joka on päättänyt, että Hakametsän hallissa myydään jättilihiksiä.

Ottelutapahtumasta irrallisena pitää nostaa esiin hyvä idea. Ilveksen toipilaana olevat pelaajat jakoivat nimmareita erätauoilla, erikseen osoitetussa paikassa. En tiedä, onko Ilveksellä aina tapana toimia näin, mutta noinhan sen pitää olla. Muutkin liigajoukkueet voisivat tehdä saman. TPS Shopin edusta olisi Turkuhallissa hyvä paikka tehdä tuota PR:ää.

Olisiko tapahtuma ollut Turussa onnistuneempi? Paha sanoa. Hakametsässä tosin näkyi todella paljon tuttuja Turusta. Melkein yhtä paljon kuin Turkuhallissa TPS:n pelissä. Ja on muuten ihan tosi!



[ Aiheeseen liittyen: NHL Helsingissä / Sunshine hockey ]

BTW Katselen sivusilmällä Subilta tulevaa ohjelmaa tätä kirjoittaessani. Jonkun mielestä minäkin saatan olla naimisissa M&M Kuntotalon kanssa. Siltä se välillä tuntuu itsestäkin. Ohjelman henkilöt menevät kyllä rakkaudessaan vielä pidemmälle. Tosipaikka: Puolisoni Eiffel-torni. Miten ihmeessä ihminen voi mennä noin sekaisin? Tuntuu ihan uskomattomalta, mutta lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi tästä.