Mistä löytäisi aikaa kehittyä?

Tiedän, suurin osa teistä - tämänkin blogin lukijoista - ette olevinaan löydä aikaa itsenne kehittämiseen. Sitä kuitenkin on. Nytkin kun luet tämän, saatat kehittyä. Jos käyt lukemassa tätä blogia säännöllisesti, kehityt varmasti. Kehityt aina, kun luet jotain, niitä fiktiivisiä romaanejakin. Lukeminen kannattaa aina, sanotaan ja se pitää paikkaansa.

Minulla on Böknäsit täynnä kirjoja, lattiasta kattoon. Ok, ne hyllyt nähneet tietävät, että onhan siellä joukossa Aku Ankka -kansioitakin, mutta ne sarjakuvalehdet ovat opettaneet minut lukemaan. Kun Aku ilmestyi keskiviikkoisin, minuun ei saanut mitään kontaktia tuntiin, kun tulin koulusta kotiin. Osaan keskittyä.

Luen paljon, mutta lukemisessa on yksi ongelma - se vie aikaa eikä samalla oikein voi tehdä muuta. Paitsi ehkä taittaa matkaa jossakin kulkuneuvossa, matkustajana. Vaikka lukemisen sanotaankin olevan unelmoimista silmät auki, ne silmät täytyy pitää kirjassa, myös siinä elektronisessa, jota kannan mukana reissuilla. On muuten loistava peli, kun saa kirjaston mukaansa mihin tahansa.

Silmien lisäksi meillä on kuitenkin korvat. Kun pitää silmät ja korvat auki, suun kiinni ja ottaa kädet pois taskuista, tapahtuu hienoja asioita. Lukemisen lisäksi kannattaa kuunnella. Kannattaa kuunnella vaikka äänikirjoja. Äänikirjat ovat melkein maailman hienoin keksintö - laiskalle ihmiselle ainakin.

Istun paljon autossa. Mitä sinä teet, kun ajat autoa? Kuuntelet musiikkia? Sekin on hyvä asia. Musiikin kuuntelu kannattaa myös aina. Siitä saa elämyksiä ja joskus se rauhoittaa, toisinaan taas saa ajatuksen virtaamaan. Minä kuuntelen autossa äänikirjoja. Olen löytänyt hyvän ajan kehittää itseäni. Olen oppinut hyödyntämään auton ratin pyörittämiseen käyttämäni ajan.

Tuossa vieressä on puhelimen äänikirjojen listaa. Suurimman osan olen kuunnellut lukuisia kertoja. Kuuntelen niitä vielä 1,25 tai 1,5 kertaisella nopeudella, niin opin enemmän lyhyemmässä ajassa. Äänikirjat ovat loistava tapa hyödyntää seisovaa aikaa. Missä muualla voisit kehittää itseäsi äänikirjojen avulla? Lenkillä? Aurinkoa ottaessasi, kun aurinko muuten häiritsee lukemista? Ainakin kaikissa niissä paikoissa, joissa nyt kuuntelet musiikkia. 

Itsensä kehittämiseen löytyy aina aikaa ja resursseja, jos vain haluaa. Kaikkeen löytyy, mitä haluaa. Itsensä kehittäminen kannattaa aina. Ja alaisten kehittäminen, kouluttaminen, opastaminen, auttaminen, jne. Minulta on usein kysytty, miksi olen kouluttanut työntekijöitäni niin paljon. Miksi olen lähettänyt heitä kaikenlaisille luennoilla, joilla itsekin laukkaan - kuuntelemassa. Että kannattaako se, jos työntekijä irtisanoutuu. Eikö kouluttaminen mene silloin hukkaan? 

Vastaan aina, että onko kannattavampaa se, että jättää työntekijän kouluttamatta siksi, että hän saattaa irtisanoutua joskus, vai kouluttaa siksi, että hän saattaa pysyä töissä. Minusta on ainakin kivaa kehittyä ja kehittää, jotta ei jää pyörimään paikalleen. Mukavia luku... tai siis kuunteluhetkiä. Kuullaan.

Voit oppia tavattoman paljon

pelkästään kuuntelemalla

Syön 1.800 kertaa tänä vuonna

Viime tammikuussa otin tavoitteeksi tehdä #365 treeniä vuoden aikana. Yhdeksi treenikerraksi riitti 30 minuutinkin suoritus, venyttelykin. Tavoite oli tiputtaa painoa juhannukseen mennessä 15 kiloa, 105 kilosta 90 kiloon.

Moni piti tavoitetta hulluna. Moni oli valmis sanomaan, että ei onnistu. Sehän motivoi vain enemmän. Painotavoite, 90 kiloa, tuli tavoitettua kaksi viikkoa ennen juhannusta. Oli hauska huomata, kuinka muutama asiakaskin innostui haasteesta ja jopa läpäisivät sen myös. Ei se siis ole lainkaan mahdoton haaste, kun venytellä ja punnertaa voi vaikka televisiota katsellessa sen 30 minuuttia.

Maaliskuussa aloin vielä tuon kuntoilun ohella katsomaan hieman, mitä laitoin suusta alas. Noudatin menetelmään, jossa arkisin syön ravitsevaa, oikeaa ruokaa, sopivia annoksia ja viikonloppuisin sai vedellä mitä mieli teki.

Tuo toimi hyvin, joskin hiljalleen myös viikonlopun mässäilyt jäivät, kun siitä alkoi tulemaan tavattoman huono olo. Kroppa alkoi reagoimaan kaikenlaiseen sontaan. Kun se tapahtui noin, alkoivat mieliteotkin kadota, varsinkin kun niitä yhä sai olla ja toteuttaa, niin halutessaan. Nyt paino on pysynyt koko ajan alle tuon 90 kiloa.

No teinkö 365 treeniä? Uskoisin, +- 5 treeniä. Lopetin laskemisen kesälomalla, kun olimme kaksi viikkoa Espanjassa ja huomasin kuntoilevani käytännössä päivittäin. Tuolloin totesin tuosta tulleen tapa, joten laskemisesta ei ollut enää mitään käytännön hyötyä.

Tänä vuonna ajattelin syödä 1.800 kertaa, #1800ateriaa. Paljon vai vähän? Ei tämän tavoitteen tarkoitus ole kerätä paino neuvolapainosta takaisin yli sadan kilon, vaan tavoitteena on voida entistäkin paremmin. Ruoka on meidän polttoaine. Sitä pitää saada tasaisesti ja sen pitää olla laadukasta. Itsestäänselvyys, mutta kuitenkin niin tavattoman vaikea välillä. Jos tankki on usein tyhjä tai polttoaine on ihan kuraa, ei matka etene ja se eteneminen on ainakin nykivää.

1.800 kertaa tarkoittaa viisi ateriaa päivässä. Minä kokoan sen niin, että syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan sekä jossakin näistä väleistä yhden välipalan, riippuen siitä, miten kukin päivä rakentuu. Ruuan pyrin pitämään mahdollisimman sokerittomana ja viljattomana, erityisesti vehnää ajattelin vähentää radikaalisti. Maitotuotteita en ihan hirveästi käytä muutenkaan, mutta esimerkiksi ruuanlaittoon löytyy paljon hyviä (lehmän)maidottomia tuotteita, joten kiinnitän vähän siihenkin huomiota, kun sekin tuntuu olevan varsin trendikästä.

Katsotaan, mitä minulle tapahtuu. Ei varmaan mitään kamalaa ja pahaa ainakaan. Pitäisikö ottaa jokin ruokailun seurantaväline taas käyttöön, esimerkiksi FatSecret?

Syöminen on pakollista, mutta kokkaaminen on taidetta

Mikä on tarpeeksi?

Miksi ihmisen pitää olla tällainen vaatehamsteri? Ette usko, kuinka paljon minulla on esimerkiksi treenivaatteita. Jopa lähes käyttämättömiä. Kuka tarvitsee? 

Kuinkakohan vähällä määrällä vaatteita sitä oikeasti pärjäisi? 

Kymmenet kalsarit, kymmenen paria sukkia, kymmenen t-paitaa, kymmenen pitkähihaista paitaa, kymmenet housut, jne... Olisiko kymmenen se luku? Ja jos ostaa uutta, vanhasta kympistä pitäisi sama määrä lähteä, kun uutta tulee tilalle. Pärjäisiköhän tuolla? Jos ne kymmenen paria sukkiakin olisivat identtiset, ei haittaisi, vaikka pesukone söisi parinpuolikkaan.

Tuolloin ei ainakaan pitäisi olla näin paljon kaappeja ja kahta varastohäkkiä kellarissa. Voisin ottaa kolmannenkin. 

Sorttasin t-paidat. Sen jälkeen jäi vielä kaappiin arviolta 120 t-paitaa. Mitä hittoa? Ja muistaakseni kellarissa on vielä yksi laatikollinen. Minulla oli t-paitoja kaapissa peräkkäisissä pinoissa. Eli takimmaisesta pinosta en ole käyttänyt paitoja ehkä pariin vuoteen. Nyt hajotin pinot ja oli kuin kaupassa olisin käynyt. Calvin Kleinin kalsareita löytyy armeijalle. Samoin sukkia. Farkkujen määrä saa jo nauramaan. Jalkineiden itkemään. Ihminen on tyhmä eläin. 

Tai eivät kaikki ole, vaikka minä olenkin. Tiedän yhden, joka noudattaa tuota määräpolitiikkaa, eli aina kun ostaa jotain, vanhasta pitää luopua. Mutta se luopumisen tuska! Ei ole helppoa luopua, kun jos sittenkin vanhassa on vara parempi. Jos vaan pitäisi ja saisi kaiken? Johonkin varastoon. Onhan niitä, varastoja maailmassa. Jos sittenkin on joskus se mökki, jota maalatessa voi käyttää sitä kauhtunutta paitaakin. Vaikkakin niitä ehtii sitä odotellessa kauhtumaan kymmeniä lisää. Ja en kuitenkaan jaksa itse sitä maalata, kun ammattilaiset ovat sitä varten.

Millä pääsen tästä luopumisen tuskasta eroon? Miksi kaikki pitää säilyttää ja varastoida? Miksi ei voisi vain silmät kiinni pistää vanhan menemään? Ei, muutto ei ole vastaus. Siitä on todisteena varastossa olevat laatikot, jotka ovat viihtyneet siellä hyvin, avaamattomina, yli neljä vuotta, edellisestä muutosta.

Mitä teen tuolle nyt poistuvalle vaatevuorelle? Kyllä, nyt lähtee iso määrä johonkin, vaikkakin tolkuton ja täysin tarpeeton määrä vielä jää. Millä saan tämän uudenhankkimisvimman loppumaan? Miksi aina pitää saada jotain uutta, erikoista ja kivaa? Voisiko sitä vain tyytyä siihen, mitä nyt on? Selviytyäkseni en tarvitse enää yhtään vaatepartta. Enkä varmaan muutakaan. Tämä vuori kaikkea riittäisi ja kestäisi varmasti lopun elämän. 

Minulla on liikaa varastotilaa. - Sanoi ei kukaan, koskaan.

Menestyksen portaat

Oletko koskaan miettinyt, olisiko sinusta menestymään? Tai miksi joku toinen on menestynyt? Oletko miettinyt, olisiko sinusta niihin uhrauksiin, joita menestyminen useinkin vaatii? Olisitko sinä valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven ja sen ekstramailin? Mistä voisit tietää, olisiko sinusta siihen, jos et ole kokeillut?

Menestyminen vaatii tahtoa. Se vaatii muutoksia. Se vaatii päättäväisyyttä. Se vaatii uskoa. Sen vaatii paljon erilaisia asioita.

Olet varmaan kuullut tahdon portaista? Sellaiset ovat Turussakin, Kuuvuorella. Sellaiset löytyvät Tampereelta, Pispalasta. Sellaiset löytyvät Lohjaltakin, uimahallin rinteestä. Mutta miten portaat nyt liittyvät tähän?

Portaat ovat hyvä paikka testata, onko sinusta olemaan sillä epämukavuusalueella, jolla usein täytyy olla, saavuttaakseen jotain. Kun seuraavan kerran odotat hissiä, valitse sittenkin portaat. Tee tuo valinta kymmenen kertaa peräkkäin, ilman mitään selityksiä tai tekosyitä. Kymmennen seuraavaa kertaa kuljet portaita. Jos pystyt siihen, sinulla saattaa olla mahdollisuuksia menestyä. Sinulla saattaa olla tahtoa ja päättäväisyyttä riittävästi. Sinulla saattaa olla kykyä olla vaadittavalla epämukavuusalueella.

Vaikka et mittaisikaan mahdollisuuksiasi, valitse silti ne portaat, aina kun se on mahdollista. Portaat ovat parasta mahdollista hyötyliikuntaa. Olen nyt helmikuun alusta alkaen noussut tai laskenut arviolta 7.500 porrasta. Montako porrasta sinä olet kulkenut viimeisen kahden kuukauden aikana? Montako olisit voinut kulkea? Seisotko rullaportaissakin? Entä sillä lentokentän liikkuvalla matolla?

Tiesitkö, että esimerkiksi iPhonen Terveys-appissa on mahdollisuus kirjata ylös nousemasi kerrokset? Asumme ylimmässä kerroksessa, johon on 70 porrasta. Aika nopeasti totuin kulkemaan automaattisesti nuo portaat, kun havahduin hyötyliikuntani olemattomaan määrään. Ehkä minulla sittenkin on kyky menestyä.

Sinun ei tarvitse nähdä koko porraskäytävää, ottaaksesi ensimmäisen askeleen.

Se tunne, kun...

Tiedättehän sen tunteen, kun työpöytä on tyhjä ja sähköpostin inboxikin on tyhjä? Pöydällä ei ole yhtään paperia, joille pitäisi tehdä jotain eikä sähköpostissa yhtään meiliä, johon pitäisi vastata. Kyllä te tuon tunteen tiedätte. Ihan arkipäiväistä.

Minulla kävi taas noin. Ei yllättäen eikä pyytämättä, vaan muutaman viikon aktiivisen työajanhallinnan avulla. Alan olemaan tässäkin jo aika hyvä, kun päästän niin usein työajan hallinnastani, kunnes otan taas aikaa niskasta kiinni ja tyhjään pöydän. Kiire on niin ihana tekosyy.

Mehän käytämme kaikkeen aina juuri niin paljon aikaa, kuin siihen on. Suurimman osan työtehtävistä voisimme tehdä aina heti pois, mutta emme viitsi/jaksa/kykene. Pyörittelemme ihan turhaan papereita pöydällä, kun ne voisi aina heti hoitaa määränpäähänsä eikä vain siihen pöydän kulmalla olevaan pinoon. Samoin on sähköpostien kanssa, silmäilemme samoja posteja monta kertaa päivässä tai jopa viikossa. Miettikää, paljonko tuohon turhautuu aikaa ja mitä se tekee stressitasolle. Tuhlaamme tolkuttomasti aikaa.

Otan ajan haltuun siten, että minulla on työpöydällä kalenteri. Siitä saan varata enintään neljälle työtehtävälle slotin jokaisesta työpäivästä. En yhtään enempää, koska kokemuksesta osaan jo sanoa, että neljä tehtävää on se maaginen määrä, jonka viitsii/jaksaa/ehtii tehdä. Aloitan niistä heti toimistolle saavuttuani.

Sen jälkeen luen meilit ja vastaan lukemaani meiliin heti, jos siihen pitää vastata. Muut meilit menevät omiin kansioihinsa. Jos johonkin pitää vastata tai reagoida myöhemmin, se menee tehtäväksi pöytäkalenteriin, vieden yhden niistä kullekin päivälle varatusta neljästä slotista. Jokaiselle tehtävälle on aikansa, niin ne eivät rasita pääkoppaa, tekemättömänä työnä.

Kun nuo hommat ovat paketissa, on aika avata päivän postit, jotka varmasti ovat jo siihen aikaa ilmestyneet lokerooni. Sama juttu näissä, kukin posti on nenän edessä vain kerran, jonka jälkeen se löytää lopullisen päämääränsä tai se jää keskeneräisiin ja varaa merkinnän pöytäkalenterista, jolloin se hoidetaan maaliin. Kun se ei jää vain pyörimään pöydälle, se ei myöskään kuormita voimavaroja.

Tuota kaavaa noudattamalla työpöytä ja meilin inbox tyhjenee muutamassa viikossa. Kokeile. Samaa kaavaa noudattamalla se pysyykin sellaisena, mutta jostain syystä sitä helpolla taas lipsuu kaavasta, kun aika tuntuu lisääntyvän. Olen mantrannut 40/20/40 -säännöstä aiemmin ja nyt pitäisi taas olla aikaa noudattaa tuota mantraa. Oikeasti niihin meileihin ja posteihin - toteuttamiseen - menee maksimissaan tuo 20 % työajasta, jos työajan käyttää järkevästi. Suunnitteluun ja seurantaan pitää johtajalla jäädä 40 % työajasta kumpaankin.

Sain taannoin johtamisvalmentajalta hyvän vinkin, kun kirosin ääneen sähköpostien tulvaa. Vinkki oli yksinkertainen:

Jos haluat vähemmän sähköposteja, lopeta niiden lähettäminen.

Siitä asti läppärin nurkassa on ollut lappu, Lopeta sähköpostijohtaminen.

Kun saa ajan hallintaan, tulee melkein välittömästi olo, että en ole enää tarpeellinen. Tosin olen aina sanonut, että johtaja osaa hommansa silloin, kun hän on tarpeeton, mutta hyödyllinen. 4 tunnin työviikossa on tietyllä tavalla järkeä.

Minun maanantai alkoi siten, että olen nyt runsaan tunnin aikana hoitanut taas kaikki meilit ja postit. Nyt saan loppupäivän suunnitella ja seurata sekä parantaa tuotetamme ja asiakaskokemusta. Niissä olen parhaimmillani. Siitä klubimme ja asiakkaamme hyötyvät eniten.

Aikaa on rajallisesti. Tuhlaa sitä viisaasti.

Lukujen orja

Luvut ovat mukavia, vaikka ne välillä orjuuttavatkin. Luvut myös motivoivat. Toki ne voivat myös lannistaa, jos lukujen suuntaus on halutun vastainen. Luvut eivät valehtele, jos niitä ei laita valehtelemaan. Luvuilla on helppo myös huijata - itseäänkin. Lukuja voi helposti ymmärtää tai tulkita väärin. Luvut ovat tunteettomia, matemaattisen kylmiä ratkaisuja. Lukuja on ainakin minun helppo uskoa, vaikka uskon vahvasti myös intuitioon.

Näistä huolimatta tai niiden vuoksi minä pidän luvuista, tilastoista ja raporteista. Kysykää vaikka työntekijöiltäni. Kaikki on mitattavissa. Parantaisen blogissa pohdittiin tovi sitten, mitä mittaaminen tarkoittaa. Siellä pohdittiin myös, miksi mittaaminen ahdistaa. Minkään mittaaminen ei ahdista minua. Päinvastoin, tykkään mitata asioita. Teen paljon päätöksiä näppituntumalla, fiiliksen mukaan, mutta aika usein tuon fiiliksen taustalla on kuitenkin lukuja, tiedostamattakin. Pyrin mittaamaan kaiken mahdollisen, jolla on merkitystä menestymiseen tai nyt tällä kertaa omaan hyvinvointiin.

Niin kuin moni muukin, aloitin vuoden alussa kesäkuntoon-projektin. Otin tavoitteeksi pudottaa painoa 10 kiloa kesään mennessä. Tiedän, miten tuo tehdään. Painon pudottaminen on pelkkää matematiikkaa. Siksi päätin ottaa avuksi tukun työkaluja, jotka mittaavat tekemistäni ja tekemättä jättämisiäni. Luvut näyttävät minulle tien ja sen kaikki kuopat ja kurvit.

Tammikuun aikana pudotin jo kuusi kiloa painoa. Olen siis hyvässä kurssissa. Harmittaa, että en tehnyt mitään kehonkoostumusanalyysiä aloittaessani. Se vain unohtui ja olisi ollut oiva lisä tähän matemaattiseen todentamiseeni. Olkoon siis peili todistajani.

Painonhallinta lähtee siitä, mitä laitamme suusta sisään. Sillä on kaikkein suurin merkitys. Otin tavoitteeksi syödä joka päivä 3.000 kcal, riippumatta siitä, mitä päivän aikana teen. Otin avuksi FatSecret-ohjelman, jossa on varsin helppokäyttöinen sovellus mobiililaitteisiin. Aika nopeasti totuin kirjaamaan syömiset siihen ja opin huomaamaan, että tuon kilokalorimäärän saa aika nopeasti täyteen, jos ahmii sisäänsä kaikki tarjolla olevat herkut. Opin sanomaan itselleni ei, vastustamaan kiusauksia, kun tiesin, että kiusaukseen lankeaminen täytyy kirjata ylös.

Tammikuun syömisten yhteenveto on tässä:

Helmikuussa voisin kiinnittää huomiota siihen, että hiilihydraattien määrää tulisi korvattua proteiineilla, vai mitä? Rasvat menettelee noin, niin pysyy rasva-aineenvaihdunta kuosissa. Proteiinien saantiin joutuu oikeasti kiinnittämään huomiota, vaikka syömmekin varsin terveellisesti. Mitä sinä ohjeistaisit minulle?

Movescount kirjasi kaikki kuntoilusuoritukseni. Aika optimaalinen määrä, eikä tullut ahnehdittua. Maltti säilyi ja vapaapäiviäkin kertyi. Tähän olen erittäin tyytyväinen. 22 treeniä ja lähes 19.000 kcal. Se on 28 Hesburgerin Kerroshampurilaista.

Suurin yllätys on ollut hyötyliikunnan olematon määrä. En päässyt yhtenäkään viikkona Polar Flown tavoitteeseen ja ainoastaan vain muutama päivä sisälsi tavoitetta enemmän aktiivisuutta. Tähän täytyy kiinnittää huomiota töissäkin. Pitääkö aina istua niin paljon? Voisiko välillä kävellä enemmän? Päivittäiset askelmäärät ovat tavattoman alhaisia.

Vaikutukset omaan hyvinvointiin ovat olleet merkittävät jo tämän yhden kuukauden aikana. Beddit mittaa yöuntani. Unesta on tullut aiempaa huomattavasti rauhallisempaa enkä heräile öisin käytännössä lainkaan. Verenpaine on tullut humisten alas. Vointini on huomattavasti parempi. Tästä on hyvä jatkaa Hikistä Helmikuuta.

Et koskaan kadu ensimmäistä askelta kohti hyvinvointia

Laihduttaminen on helppoa

Ja ennen kaikkea se on järkevää, kunhan sen tekee järkevästi. Helppoa se on, koska se on matematiikkaa, mutta siitä saa vaikeaa ja järjetöntäkin, jos haluaa heti mulle kaikki.

Kerroin viimeksi, että alan olemaan jo painonpudotuksen ammattilainen. Olen tehnyt sitä niin usein, että tiedän kaavan, jolla se onnistuu väistämättä. Nyt olen pudottanut painoa yli viisi kiloa, vuoden vaihteesta. Se on onnistunut taas todella helposti ja tiputan yhtä helposti toisen viisi kiloa.

Perusterveelle ihmiselle kaava on varsin yksinkertainen:

1. Laske perusaineenvaihduntaan (PAV, BMR) tarvittava energiamäärä. Minulla se on noin 2.000 kcal vuorokaudessa. Tuon verran kulutan energiaa päivässä, jos makaan koko päivän tiedottomana sängyssä. Voit laskea sen vaikka täällä.
2. Kerro tuo perusaineenvaihduntasi määrä 1,5:llä ja syö ja/tai juo tuo määrä energiaa joka päivä. Minun siis tulee ravita itseäni 3.000 kcal joka päivä.

Mitään muuta sinun ei tarvitse tehdä. Oikeasti. Huolehdit vain, että saat energiaa joka päivä tuon määrän, etkä juurikaan ylitä sitä ja elät normaalia elämää. Ei sinun kirjevaakaa tarvitse ostaa, vaan kaiken määrän voit arvioida. Se ei ole lainkaan vaikeaa. Harjaannut siihen tavattoman nopeasti.

Pidä siis ruokapäiväkirjaa, jotta tiedät varmasti saavasi tuon määrän energiaa, etkä juurikaan ylitä sitä määrää. Ruokapäiväkirjaksi suosittelen esimerkiksi FatSecretin nettisovellusta, josta löytyvät myös kätevät mobiilisovellukset. Siihen tulee aika vaivattomasti kirjattua aamupala, lounas ja päivällinen sekä välipalat. Minun yhteenveto näyttää tuolta.

Opettele ensin pitämään tuota päiväkirjaa ja pitämään rajasta kiinni. Lupaan, että opit aika nopeasti katsomaan, mitä syöt, kun opit aterioiden ravintoarvoja. Yhtenä iltana söin kaksi siivua juustokakkua ja kun lisäsin ne päiväkirjaan, niin totesin, että loppupäivä syödäänkin käpyjä. Seuraavaksi riittä varmasti yksi viipale tai saatan jopa sanoa sille ei. Eilen oli iltamyöhään vielä 6 % määrästä täyttymättä ja tuli mieliteko. Yksi joulupipari on 3 % päivän annoksesta. Löysin niitä kaksi keittiöstä.

Toki voit ja kannattaa aloittaa myös kuntoilu, jos haluat tuloksia nopeammin, kuin pelkästään syömällä järkevämmin. Movescount on kirjannut liikkumiseni näin:

Ei siis mitään ihan himoliikuntaa ja pari vpaapäivääkin löytyy kalenterista. Kevyttä ja pitkäkestoista liikuntaa voisi lisätä, kun kaikki tekeminen on teholtaan aika kovaa. Minulla on myös Polarin Loop ranteessa ja sillä seuraan hyötyliikunnan määrää, tai oikeammin sen puutetta. Aika vähän sitä tulee työssä tai kotona liikuttua. Ranneke ei ole vielä oppinut muistuttamaan minua, mutta ehkä sekin aktivoi minut kohta välillä ylös sieltä työtuolistakin.

Miksi laihduttaminen on järkevää? Katso, mitä olen tehnyt minun verenpaineelle kahdessa viikossa. Olisiko vastaavasta hyötyä sinun hyvinvoinnillesi?

Oikeasti, vain kahdessa viikossa! Sopiva energiansaanti ja liikuntaa vaikuttaa olennaisesti verenpaineeseen. Todistan sitä nyt taas kerran itselleni. Aika moni popsii siihen lääkettä ihan turhaan, kun jo kahdessa viikossa voi elämäntapamuutoksilla korjata asiaa parempaan suuntaan. 

Entä yöunet? Minulla Beddit mittaa ja analysoi nukkumistani. Vaikutus yöunen laatuunkin on huima. Herään aamuisin selvästi aiempaa pirteämpänä ja se johtuu juurikin siitä, että uni on tasaisempaa ja rauhallisempaa. Jopa kuorsaaminen loppuu.

Jos muuten Beddit kiinnostaa, niin meiltä Töölöstä saa edullisesti. Voin jopa toimittaa, jos toimittaminen onnistuu vaivattomasti minulle.

Ruokailu kuntoon ja vähän liikuntaa, niin siitä homma lähtee käyntiin. Minulla tämä kesäksi kuntoon -projekti jatkuu varmasti siten, että katson nykyistä tarkemmin, mitä suusta menee sisälle. Proteiinien määrä mahdollisesti nousee ja hiilihydraattien määrä laskee. Sen pystyy tuosta yhteenvedostakin jo näkemään tarpeelliseksi.

Eilen katsottiin Hannan kanssa kropan puutteita pilateksessa ja tänään Jatta teki taas ruodon korjausta osteopatialla.  Edellä mainittujen lisäksi tämä kroppa on tarkoitus saada taas toimintakuntoon, jotta kevään myötä voisi oikeasti treenata jopa kovaa. Mennään nyt askel kerralla.

Jokainen päivä on mahdollisuus tulla paremmaksi

Läskille kyytiä

Painon pudottaminen on yksi helpoimpia asioita, joita tiedän. Olen tehnyt sen niin monta kertaa, että alan olemaan jo harjaantunut painon pudottaja. Isoiltakin miehiltä putoaa paino harva se päivä - kuntosaleilla ympäri maailman.

No joo, oikeasti elopainonkin pudottaminen on helppoa. Painoa voi pudottaa syömällä vähemmän kuin kuluttaa ja niinhän se paino käytännössä putoaakin - aina, jos unohdetaan kaikki epäluonnolliset keinot. Tarvitaan enemmän kulutusta kuin otetaan sisään energiaa. Yksinkertaista. Laskennallisesti se ei ole tuon vaikeampi kaava.

Miksi sitten kaikki eivät onnistu? Miksi minäkään en aina onnistu, vaikka osaankin tuon lähes täydellisesti? No tietysti kyse on siitä tahdonvoimasta, kyvystä sanoa ei houkutuksille.

Painoin pyhien jälkeen 105 kiloa. Muistatteko, kun meni 100 kiloa rikki? Sen jälkeen paino on pysytellyt kolminumeroisena, mutta en muista sen koskaan olleen 105 kiloa.

Numerosta löytyi nyt motivaatio. Ei tämä voi jatkua näin, että rima vaan nousee koko ajan. Ja olen ihan sinut sen kanssa.

En koe vieläkään olevani läski, vaikkakin jos minulta olisi kysytty muutama vuosi sitten, niin olisin ehdottomasti ollut omasta mielestäni läski, tässä nykyisessä formaatissani. Eivät nämä kilot elämää haittaa, joten siksi niitä kai ihmisille hiljalleen kertyy. Kun niitä ei oteta yht'äkkiä reppuselkään, vaan ne kerääntyvät salakavalasti ihon alle, niin kertymistä ei oikein huomaa.

En ehkä saa joka aamu sukkia jalkaan pystyasennossa, mutta sekin on helposti ratkaistavissa ja selitän sen johtuvan muista fyysisitä syistä. Tiedän, että ne muutkin syyt johtavat sylttytehtaalle. Kilot haittaavat Suomessa jo joka neljännen työntekoakin. Monikohan heistä huomaavat sen?

Olen siis painon pudottamisen konkari. Otin tuon 105 kilon mittauksen jälkeen tavoitteeksi kevään aikana pudottaa painoa 10 kiloa. Nyt on enää 4,5 kiloa jäljellä.

Kuten sanoin, painon pudottaminen on helppoa. En edes muista, koska olen viimeksi painanut alle sata kiloa, siis ollut neuvolapainossa. Tai muistan, kun luen sen blogista. Hyppäsin vaakaan kolmesti, jotta tulos oli varma. Se oli, 99,5 kiloa.

Taidan ottaa rinnalle jonkin oikeasti haastavan tavoitteen kevääksi. Minä 90 kiloisena olisin jo aika mikki hiiri, joten ehkä pidättelen itseni tuosa 95:ssä, kunhan sinne laskettelen. Onko ehdotuksia tavoitteeksi?

 Ai miten onnistun taas tässä painon pudottamisessa? Siitä seuraavaksi. Varsin yksinkertaista.

Minä en ole läski, minulla on läskiä.

Lupasin taas

Mukavaa vuoden vaihdetta! Katselin välipäivinä Facebookissa, kuinka yksi jos toinenkin kavereista on osallistumassa yhteen jos toiseenkin uuden vuoden lupaus -ryhmään. On sokeritonta ryhmää, vähäsokerista, lisäaineetonta, väriaineetonta, lihatonta, vihatonta, tipatonta, savutonta, 100 päivää, 21 päivää, jokunen viikko sitä ja jokunen tätä, ilman tai sen kanssa sekä tietysti hyviä tekoja ja ajatuksia vuoden jokaisena päivänä -ryhmiä. Jokaiselle varmasti löytyy omansa, jossa pyristellä, kunnes tahdonvoima pettää. Niin moni lupaus karahtaa karille tänäkin vuonna tahdonvoiman loppuessa.

Miksi joku onnistuu ja toinen ei? Kyse lienee juuri tahdonvoimasta. Jos tahtoo riittävästi jotain, sen saa varmasti. Tahto vie läpi harmaasta kivestäkin. Niin väitetään ja se lienee todistetun lukuisia kertoja. Minä olen todistanut sen itselleni tavattoman monta kertaa. Mutta mitä on tahdonvoima? Miksi joillakin on sitä enemmän kuin toisilla? New York Times'n best seller Willpower pureutuu tuohon kysymykseen, jos se kiinnostaa syvällisemmin.

Tahdonvoimassa on kyse itsekontrollista. Siinä on kyse siitä, kuinka hyvin kukin pystyy välttämään houkutuksia. Houkutukset ovat ne, joita lupauksissa pyritään välttämään. Ne jotka pystyvät sanomaan houkutuksille ei, menestyvät ja onnistuvat, oli kyse urheilusta, bisneksestä tai lupausten pitämisestä. Jotta voimme onnistua, meidän tulee kehittää itsekontrollia. Kehittää kykyä sanoa ei houkutuksille.

Todellisessa onnistumisessa kyse ei siis koskaan voi olla lakosta, mistään johon on jokin määräaika. Lähes kuka tahansa tekee mitä tahansa tai on tekemättä, kunhan määräaika on sopiva, tai siis sopivan lyhyt. Mitä lyhyempi, sitä suurempi mahdollisuus onnistua. Eikö niin? Määräaika pilaa kuitenkin aina kaikki lupaukset. Määräaika ei kehitä itsekontrollia, se saa ainoastaan ihmisen odottamaan määräajan päättymistä. Määräaika antaa luvan repsahtaa. Ja niin käy, lupaan sen.

Jos siis haluat oikeasti onnistua, unohda ensimmäiseksi kaikki määräajat. Teet niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä ja totuttelet uuteen fiilikseen. Jos olo tai fiilis paranee, miksi uutta elämäntapaa ei jatkaisi? Miksi hyvälle ololle pitäisi olla jokin määräaika ja palata sen jälkeen pahaan oloon ? Ja jos olo tai fiilis ei parantunut muutoksen vuoksi, miksi jatkaa muutosta?

Jos oikeasti haluaa muuttaa elämäntapoja, pitää siis oppia itsekontrollia. Mieti urheilua. Siinä menestymiseen vaaditaan varmasti eniten juuri itsekuria, houkutuksista kieltäytymistä, enemmän kuin esimerkiksi lahjakkuutta. Samoin on bisneksessä. Molemmissa pitää olla tahtoa kiivetä myös niitä korkeita aitoja eikä vain etsiä matalia. Houkutus on molemmissa oikaista, mutta menestyjän itsekontrolli estää tuon.

Jos olisi olemassa pilleri, jolla ihminen muuttuisi haluamakseen, moni ottaisi sen - ehkä jokainen, joka kokisi olevansa muutoksen tarpeessa. Aika harva on valmis tekemään vaadittavia töitä muuttumisen eteen, koska se tarkoittaisi niin monesta houkutuksesta kieltäytymistä. Itsekuri puuttuu tai sitä on yksinkertaisesti liian vähän. Siksi huipulla on yksinäistä.

Väitetään myös, että osa menestyjistä ovat laiskoja. Heillä on kyky löytää helpompi tie menestykseen, juuri siitä syystä, että ovat laiskoja. Ehkä ne matalat aidat ovat sittenkin olemassa tarkoituksella. Miksi kiivetä turhaan korkea aita, jos vieressä on matalampi - tai jopa portti - aidan toiselle puolelle? Tästä huolimatta laiskallakin menestyjällä tulee olla kyky itsekontrolliin. Se on perimmäinen avain onnistumiseen.

Lupasin itselleni laittaa itseni taas fyysisesti hyvään kuntoon. Viimeksi kun tein saman lupauksen vuosi sitten syksyllä, elämä heitti vähän isompia kiviä rattaisiin ja sitten Tapanina vielä aivotkin tilttasivat verenvuodosta kesken kuntoutuksen. Nyt rattaat on taas siivottu ja uusi aloitus on mahdollista. Pysy kanavalla ja lähde mukaan. Katsotaan, kummalla on parempi itsekuri. Otatko haasteen vastaan? Aloitan jo tänään, jotta olen päivän edellä niitä, jotka aloittavat vuoden ensimmäinen päivä ja viikon edellä niitä, jotka aloittavat vasta loppiaisen jälkeen.

Tavoitteen ja saavutuksen ero on itsekurissa