Lauantain Hesarissa oli hyvä juttu voittamisesta. (Tässä pdf) Cristina Andersson on tutkinut suomalaista voittamisen kulttuuria tai siis lähinnä sen 
puuttumista. Tutkimuksesta syntyi jopa vuonna 2005 kirja "The Winning Helix" joka täytyy lukaista.
Anderssonin mielestä voittamista voi ja pitää harjoitella jo nuorena. Olen täysin samaa mieltä! Vaikeuksien kautta voittoon on olennainen osa voittamisprosessia. Kyse ei ole välttämättä siitä, miten käsittelee voittoja, vaan siitä, kuinka käsittelee niitä huonoja jaksoja, joita jokaiselle tulee. Voittaja pystyy myös voittamaan huonollakin suorituksella. Voittajan ei aina tarvitse onnistua voittaakseen.
Sitä saa mitä tilaa. Myös Andersson on sitä mieltä, että "Kilpailua tai peliä on aina lähdettävä voittamaan. Parhaansa tekeminen ei riitä tavoitteeksi - sillä asenteella ei voita ikinä." Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Ei todellakaan ole sattumaa, että Suomi on hävinnyt jääkiekossa kahdeksasta loppuottelusta seitsemän.
Antti Törmänen sanoi 2002 Jokerien mestaruuskauden jälkeen, että "Voittamisen täytyy antaa vain tapahtua". Ei ole sattumaa, että ennenkin jotain voittaneet ovat juuri niitä ratkaisijoita suurissa finaaleissa. Toivotaan, että Shedden osaa
opettaa leijonille voittamisen kulttuuria, koska me osaamme jo pelata jääkiekkoa. Emme vain osaa voittaa.
Kuten Anderssonkin sanoo, voittaminen tai voittamaan lähteminen on Suomessa kirosana. Jos Evilä lähtee voittamaan kilpailua, hän on ylimielinen, mutta jos Evilä ei voita, hän on melkein pettänyt maansa. Tämähän on hullua! Miksi Suomessa ei saa lähteä voittamaan, vaikka sitä voittamisen henkeä ylistetään sotahistoriassammekin?
Kaikki pelaa -järjestelmä on tavallaan hieno systeemi, mutta se tappaa voittamisen halun. Se
tappaa voittajayksilöiden kehittymisen. Se tappaa todellisten ratkaisijoiden kehittymisen. Kaikki pelaa -järjestelmä ei kuulu kilpaurheiluun, mutta se voi kuulua harrastustoimintaan, jotka ovat, tai ainakin pitäisi olla, periaatteiltaan erilaiset.
Jääkiekkoa voi harrastaa, mutta siinä voi myös kilpailla. Milloin seuroissa ymmärretään tämä periaatteellinen ero? Miksi ei löydy mahdollisuutta harrastaa jääkiekkoa jossakin seurassa, ilman että pitää kilpailla parempia vastaan ympäri Suomea? Harrastesarjassa kaikki pelaa, mutta kilpaurheilussa vain parhaat ovat kentällä. Kuten Andersson korostaa, "Jos täytyy lähteä johonkin voittamaan, mukaan mahtuvat ne ihmiset, jotka pystyvät sitä voittamista edistämään." Se on pelin, kilpaurheilun, henki ja sen ymmärtävät kaikki.
puuttumista. Tutkimuksesta syntyi jopa vuonna 2005 kirja "The Winning Helix" joka täytyy lukaista.Anderssonin mielestä voittamista voi ja pitää harjoitella jo nuorena. Olen täysin samaa mieltä! Vaikeuksien kautta voittoon on olennainen osa voittamisprosessia. Kyse ei ole välttämättä siitä, miten käsittelee voittoja, vaan siitä, kuinka käsittelee niitä huonoja jaksoja, joita jokaiselle tulee. Voittaja pystyy myös voittamaan huonollakin suorituksella. Voittajan ei aina tarvitse onnistua voittaakseen.
Sitä saa mitä tilaa. Myös Andersson on sitä mieltä, että "Kilpailua tai peliä on aina lähdettävä voittamaan. Parhaansa tekeminen ei riitä tavoitteeksi - sillä asenteella ei voita ikinä." Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Ei todellakaan ole sattumaa, että Suomi on hävinnyt jääkiekossa kahdeksasta loppuottelusta seitsemän.
Antti Törmänen sanoi 2002 Jokerien mestaruuskauden jälkeen, että "Voittamisen täytyy antaa vain tapahtua". Ei ole sattumaa, että ennenkin jotain voittaneet ovat juuri niitä ratkaisijoita suurissa finaaleissa. Toivotaan, että Shedden osaa
Kuten Anderssonkin sanoo, voittaminen tai voittamaan lähteminen on Suomessa kirosana. Jos Evilä lähtee voittamaan kilpailua, hän on ylimielinen, mutta jos Evilä ei voita, hän on melkein pettänyt maansa. Tämähän on hullua! Miksi Suomessa ei saa lähteä voittamaan, vaikka sitä voittamisen henkeä ylistetään sotahistoriassammekin?
Kaikki pelaa -järjestelmä on tavallaan hieno systeemi, mutta se tappaa voittamisen halun. Se
tappaa voittajayksilöiden kehittymisen. Se tappaa todellisten ratkaisijoiden kehittymisen. Kaikki pelaa -järjestelmä ei kuulu kilpaurheiluun, mutta se voi kuulua harrastustoimintaan, jotka ovat, tai ainakin pitäisi olla, periaatteiltaan erilaiset.Jääkiekkoa voi harrastaa, mutta siinä voi myös kilpailla. Milloin seuroissa ymmärretään tämä periaatteellinen ero? Miksi ei löydy mahdollisuutta harrastaa jääkiekkoa jossakin seurassa, ilman että pitää kilpailla parempia vastaan ympäri Suomea? Harrastesarjassa kaikki pelaa, mutta kilpaurheilussa vain parhaat ovat kentällä. Kuten Andersson korostaa, "Jos täytyy lähteä johonkin voittamaan, mukaan mahtuvat ne ihmiset, jotka pystyvät sitä voittamista edistämään." Se on pelin, kilpaurheilun, henki ja sen ymmärtävät kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti