... "Viikon päättää porraskärsimys", tulee tällä kertaa Jussi Leppäsyrjän kynästä ja on luettavissa lauantain Turun Sanomista tai tästä. Kuvan nappasi Jari Laurikko.- Tässä nähdään, mitä kaverit ovat syöneet aamiaiseksi. Aika usein käy niin, että aamupala tulee jossain vaiheessa ylös, Rautala nauraa.Keskiviikkona taas jatketaan nopeustreenillä...
- H...vetti Rautala, Seikola manaa ja säntää rappusiin Kallion perään.
- Hyvä Ilves, kuuluu Rautalan rauhallinen vastaus Tampereella ensi kaudella pelaavalle puolustajalle.
Lisätään vielä koko blogisarja: Osa 1 , osa 2 , osa 3 ja osa 4.
BTW Muistatteko kun tämän IKEA-bloggauksen lopussa kerroin hieman Barbien taustasta, kun nukke oli tiettävästi kopioitu Saksan tuliaisesta. Nyt tuo maailman suurin lelujätti voitti vastaavanlaisen taistelun, liittyen Barbien kilpailijaan, Bratziin. Mitä seuraavaksi?
23 kommenttia:
Kuuvuoren portaat on loistava harjoitus juuri jääkiekkoilijalle. Rappusten välit on niin pienet, että pitää ottaa useampi kerrallaan, mikä pakottaa pitämään nousunopeudun aika kovana.
Matkaa on juuri sopivasti, että hapot ei tapa, mutta pulssi nousee tylysti. Alas menessä lyhyt rappusväli taas auttaa, kun voit tavallaan rullata alas.
Tosin pitää muistaa, että ensimmäistä kertaa harjoituksen tehneillä alasrullaamisessa saattaa mennä pohkeet jumiin, mikäli jännittää liikaa.
Alas päästyä lähdetään heti uuteen nousuun. Kuusi nousua ja 5min sarjapalautus. Sitten uusi kuuden nousun setti ja 5min. Kolmas kuuden nousun setti alkaa jo tuntumaan aika kovalta, mutta miehet testataan vasta neljännessä setissä, missä jyvät erottuu akanoista.
Esimerkiksi moni pienikokoinen ja kevyempi erinomainen Cooperin testin tai 3.000m testin juoksija hyytyy usein matkalle, koska ylöspäin mentäessä pitää olla myös styrkkaa jaloissa.
Lisäksi energiaa liikkeeseen haetaan enemmän lihaksen glugoosi-varastoista kuin tasaisessa juoksussa, joten jääkiekon ominaisuudet tulevat esille paremmin.
Loistava harjoitus yksinään tai vähemmillä nousmäärillä yhdistettynä tasamaan vetoihin. Kun sijoittaa rappuset viikon viimeiseksi harjoitukseksi, niin se on motivoivaa ja koneesta todella otetaan kaikki irti.
Kunnon loppuverryttely kuona-aineiden liikkeelle saamiseksi. Sauna ja suihku. Nestetasapainon ja elektrolyyttien kunnollinen tankkaus.
Ravitseva lounas, minkä jälkeen tarvittaessa lyhyt 30-45min. nokoset, minkä jälkeen parempaa vaatetta päälle ja (hyvällä säällä) Donnan kannelle hankkimaan D-vitaamiinia auringosta.
Ohrapirtelöstä hankitaan autuas ja raukea olo. Ladataan henkistä akkua.
Rankka päivä päätetään Mantun grillin tarjonnasta. Hieman rasvapitoiset, mutta taivaallisen hyvät, eväät pystyy syömään ilman tunnontuskia, sillä aamun Kuuvuoren setti poltti muutaman kalorin.
Seuraava päivä kokonaan vapaata. Toivottavasti ohrapirtelön kanssa on oltu kohtuullisia, jotta ansaittu palautuspäivä harjoittelun suhteen ei mene kokonaan maksan ylityöhön.
Olisi todella hienoa, JOS Tepsin liigajoukkue pystyisi 24 nousuun Kuuvuorella. Se saattaisi tietää voittoja myös joulukuun jälkeen.
Oma mielipiteeni on, että 24 nousua on aivan liikaa, hyväkuntoisellekin. Treenistä lähtee mielenkiinto ja tehot laskevat. Tehokas harjoittelu voi olla myös mielekästä. Alle kymmenellä nousulla saa aikaan loistavan treenin.
24 nousun treenin sykekäyrästä on helppo kertoa, mikä treenissä menee pieleen.
Ei se ollut liikaa, mutta silloin jouduttiin nostelemaan kannua, mikä on nykyisin pois ohjelmasta, joten varmasti vähemmälläkin pärjää.
Alle 10 nousulla saa varmasti hyvän treenin, jos sen ohella on paljon muutakin. Mutta lämmittely, alle 10 nousua, ja jäähdyttely on satujumppaa pelaajalle, joka haluaa menestyä.
Rappuset eivät kuitenkaan sovi nopeusharjoitteluksi, joten perusteet vähäisiin toistomääriin on vähäiset.
Niin no, en tiedä kannujen nostelemisesta, mutta tässä bloggauksessakin mainituille ammattikiekkoilijoille riittää viisi minutin vetoa radalla ja sen päälle viisi porrasnousua...
Jos et usko sen treenin tehokkuuttaa, seuraa blogia ja tule kokeilemaan, miltä se tuntuu. Elokuussaa vedetään kaikille avoin treeni. Määrä ei todellakaan korvaa aina laatua.
Olisi tosiaan kiva nähdä tuollaisen 24 nousun sykekäyrä ja kuulla sen jälkeen koutsin analyysi harjoitteesta, mitä haettiin ja mitä se kehitti.
Tuollainen 24 nousun treeni voi olla joskus perusteltua, kun "otetaan luulot pois", jos siihen on jostain syystä tarvetta, mutta säännöllisenä, joka viikko toistuvana siinä ei tuntuisi olevan järkeä, kun vähän tietää, mitä kiekkoilijat tekevät muuten viikon aikana.
Voi tietysti olla, että tuo sopii jollekin, mutta vastaavan tehoisen treenin voi varmasti tehdä vaihtelevamminkin, jolloin sen mielekkyys kasvaa. Ei treenin tarvitse olla epämiellyttävää ollakseen tehokasta.
Kysy Rautalalta, onko hän ollut valvomassa 24 nousun harjoitusta tai onko hänen vihoissaan siitä merkintää? Kaikki harjoitusvihot ovat kyllä Hanskilla tallella.
Ei 24 nousua sen kovempi ole kuin 12 minuutin vetoa, mutta se kyllä paljastaa hyytymisen helpommin, kun ylöspäin mennessä ei voi oikein rullata.
Kyllähän se luontoakin mittaa, kuten anaerobinen harjoitus melkein aina, mutta kyllä siinä enemmän näkee onko pelaaja hyvässä kunnossa.
Kyllä me näistä ollaan välillä Rautsin kanssa keskusteltu, viimeksi tänään puhuttiin aiheesta.
Rautsi muisteli, että nousuja olisi ollut maksimissaan 3*6, eli 18 kpl. Tuohan on kuitenkin tarkistettavissa niistä vihoista.
Kokemuksen myötä tuo perjantain harjoite on kuitenkin muuttunut aikojen saatossa ja voi tietysti muuttua jatkossakin.
Nykyinen muoto on viisi minuutin vetoa radalla ja sen jälkeen viisi kertaa portaat, jostain syystä, jonka Rautsi tietysti tietää paremmin. Tuo tuntuu järkevältä ja siinä tuntuu saavan itsestään paljon irti suhteellisen lyhyessä ajassa. Mielekkyys säilyy, eli treeni ei ota lainkaan päähän ja akut ovat aivan tyhjät sen jälkeen.
Minä en ole koskaan valmentanut ketään, eikä se edes ainakaan tällä hetkellä kiinnosta lainkaan. Kommentoin näitäkin vain omien tuntemusten ja kokemusten kautta. Joku muu voi ajatella ja harjoitella eri tavalla.
Vaikka harjoittelen joka päivä aerobisesti, silti pohjakunto ei aina riitä viemään edes tuota treeniä läpi. Se ei parane lisäämällä portaita tai vetoja vaan lisäämällä peruskuntoharjoitetta aerobisen kynnyksen sykealueella. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki treenit ovat anaerobisen kynnyksen sykealueella ja se olisi ammatikseen urheilevalle huonompi juttu.
Kun tätä ikää tulee pikku hiljaa, niin kyseenalaistaa monta asiaa ja yksi on se, että miksei treeni saa olla miellyttävää, kun se voi olla?
itse ilmoittaudun siihen kunniakkaaseen ryhmään, joka on oksentanut sekä Kuuvuoren portaiden että Vartiovuoren portaiden nousemisen jälkeen. Tuli vaan mieleen, kun olen tänään puhutellut vessanpönttöä toistuvasti ihan ilman juoksemistakin.
Määristä en tiedä mitään, mutta joku aiheeseen (treenaamiseen, ei oksentamiseen) perehtynyt kertoi joskus, että niillä oksentavilla jätkillä on huippu-urheilijan keho - kaikkien kroppa ei anna periksi viedä itseään niin äärirajoille. Minä tunnustaudun auliisti säännön vahvistavaksi poikkeukseksi, tai ainakin väärää lajia treenanneeksi.
Aeroobisen pohjan lisäämisellä on se huono puoli, että se johtaa usein voimien ja nopeuden vähenemiseen.
Jos näin käy, niin esim. rappusissa ylös kiipeäminen syö enemmän energia kuin ennen ja kehitys junnaa paikallaan.
Enemmänkin hokipelaajan kantilta katsottuna.
Jääkiekkotermein havainnollistettuna voisi sanoa nopeuden olevan myös kestävyyttä.
Miten ihmeessä?
Kun Teemu Selänne ja joku hitaampi luistelija (jolla paremmat aerobiset arvot kuin Teemulla) laitetaan luistelemaan samaa nopeutta X matka, niin tämä hidas luistelija väsyy ennen paremmasta kestävyyspohjastaan huolimatta.
Syy on se, että hän joutuu käyttämään enemmän energiaa kuin Teemu, kun luistellaan samaa vauhtia, koska Teemu kuluttaa vähemmän energiaa.
Tästä samasta syystä Lasse Viren ei pärjäisi Johannes Lahdelle Kuuvuoren rappusissa näillä tehoilla mentäessä.
Neuvostoliittolaisten tutkijoiden vikaa, että moisia kirjoittelen. Tietysti käytännössäkin asiaa on havaittu.
"Syy on se, että hän joutuu käyttämään enemmän energiaa kuin Teemu, kun luistellaan samaa vauhtia, koska Teemu kuluttaa vähemmän energiaa."
Tämän voisi ehkä korjata eli Teemu on kauempana maksimivauhdistaan kuin kilpakaveri.
En ole mikään toimittaja, prkl.
"Aeroobisen pohjan lisäämisellä on se huono puoli, että se johtaa usein voimien ja nopeuden vähenemiseen."
Tuota lähden nyt työpöydän äärestä kotiin miettimään, kun olen asiasta ihan eri mieltä...
Jos vaikka huomiseksi joku olisi selittänyt tuon teorian...
Nopeus/voima on kestävyyden vastakohta. Kansankielellä voisi ottaa vaikka esimerkin pikajuoksijasta ja kestävyysjuoksijasta. Vartalonmalli täydellisesti erilainen.
Jos pikajuoksija alkaa tekemään liikaa aeroobista harjoittelua, niin hän menettää voimaa ja sitä kautta myös nopeutta.
Teet jo joka päivä aeroobista pohjaa ja sen lisääminen todennäköisesti vähentää voima/nopeusominaisuuksiasi.
Rappusjuoksussa aeroobinen puoli auttaa kyllä palautumisessa alaspäin tullessa, mutta ylöspäin mennään ATP-KP-varastoilla energiatasolla, mutta vahva ja nopea kaveri käyttää suhteellisesti vähemmän energiaa kuin heikompi/hitaampi kaveri.
Jos haluaisit paremman "tuloksen" rappusissa, niin (olettaen sulla olevan suht hyvän aeroobisen pohjan=joka päivä sitä treenaat) yrittäisin mielummin saada reisiin/pohkeisiin enemmän voimaa, mikä vielä hyppyjen ja loikkien kautta jalostettaisiin asiaa palvelemaan.
Tällöin palautumiskykysi olisi ennallaan, mutta suorituskyky ylös mennessä parempi. Tuon paremman suorituskyvyn pystyisi käyttämään kahdella eri tavalla:
1)teet nousut "entisellä" nopeudella, jolloin kulutat vähemmän bensaa ja pulssikin jää alemmas.
2)teet nousut nopeammin kuin ennen, jolloin jo se on kehitystä, vaikka lopulta yhtä väsynyt olisitkin.
Mutta olet mukana vain omaksi iloksesi, eikä sun iässä (40v?) välttämättä ole edes helppoa voima/nopeusominaisuuksia kehittää.
Luonnollinen hidastuminen alkaa jo 28-vuotiaana, joskin pikajuoksijoita on tehnyt omia ennätyksiään tuonkin jälkeen, mutta ne ovat laadukkaamman harjoittelun (ja joskus parempien lääkkeiden;) ansiota. Tutkimusten mukaan tuo 28 on sellainen raja.
Mitä kiekkoilijoihin tulee, niin SM-liigassa ja junioreissa on menossa 70-lukulainen vaihe. Juostaan 50km viikossa ja harjoitellaan 4h päivässä alhaisilla tehoilla (ei koske Rautalan ryhmää tai NHL-pelaajia yleensä).
Tehdään pohjia, pohjia ja pohjia. Mutta koneessa ei ole hevosvoimia, millä pääsisi irtiottoihin.
Esimerkiksi erään A-junnujoukkueen harjoitukset menee tyyliin 1h spinningiä, minkä päälle jalkapuntti ja loppulenkki. Sitten illalla tunnin lenkki ja pitkiä vetoja. Jne. jne.
Tämä on johtanut siihen, että kaverien mj-leirin ponnistus- yms. räjähtävää voimaa mittaavissa testeissä tulokset ovat romahtaneet. (38v. Selänne olisi edelleen näitä kundeja paljon edellä.)
Nuorten turnauksien tulokset kertovat asiasta omalla tavallaan. Formula-kisoissa ei auta, jos pystyy ajamaan 50km/h vaikka vuorokauden.
Mutta se siitä. Mielenkiintoinen aihe, mistä pitäisi keskustella paljon enemmän ja (loukkaamatta blogistia) isommilla foorumeilla.
Tarkoitan valtamediaa, missä joku toimittaja voisi joskus tehdä asiantuntevia kysymyksiä heti sen jälkeen, kun jokainen liigavalmentaja kertoo "joukkueen harjoitelleen kovempaa kuin koskaan ennen".
Mitä olette tehneet? Miksi? Miten työmäärä on korreloitunut testituloksiin? Miten tehty työ siirtyy kaukaloon? Miten on mahdollista tehdä joka vuosi enemmän työtä 30 vuoden ajan peräkkäin?
Mika ja Mikko Saariselle voisi vielä esittää kysymyksen: Haittaako peliohjelma harjoittelua? (vinkkinä: molemmat ovat näin julkisesti sanoneet;)
Mahtaako konsertit haitata Bon Jovin harjoittelua?
Good night.
Ei kai ne nyt vastakohtia ole?
Pikajuoksijan ja kestävyysjuoksijan suora vertaaminen ei ole perusteltua, koska todennäköisesti urheilijan perusominaisuudet jo määräävät sen, kuinka pitkä matka kannattaa valita päämatkaksi. Onko se 100m vai 42km vai jotain siltä väliltä?
Esimerkiksi kymmenottelijalta vaaditaan nopeus-, voima- ja kestävyysominaisuuksia. Juoksulajeista minulle rakas ja tuttu 800m vaatii myös molempia nopeus- ja kestävyysominaisuuksia, joskaan en ole koskaan pitänyt itseäni nopeana, mutta siitä huolimatta olin ja olen yhä nopeampi kuin moni kiekkoilija, ainakin radalla.
Nopea ihminen voi olla myös kestävyydeltään kovassa kunnossa.
Vaikka laji olisikin pelkästään nopeuslaji, eikä esimerkiksi edellä mainittu molempia ominaisuuksia vaativa, kuntopohja pitää joka tapauksessa rakentaa erikseen. Ilman hyvää peruskuntoa ei pysty tekemään vaativia nopeus ja/tai voimaharjoitteita, koska kunto ei vaan kestä.
Sehän on aika selvä asia, että pikajuoksijan ei kannata harjoitella kuin maratoonari, tai päinvastoin, ellei ole vaihtamassa matkaa.
Olennaistahan harjoittelussa on suunnitelmallisuus ja se, että otetaan huomioon lajitavoitteet, valmennettavan henkilökohtaiset ominaisuudet ja lähtötaso. Eihän se sen hankalampaa ole, mutta miten ne huomioidaan toteutuksessa, se taas voi olla hankalaa ja vaatinee myös kokemusta ja niitä vuosien varrella kerääntyneitä vihkoja.
Ei kai näillä keskusteluilla ketään pysty loukkaamaan. Treenaamisessa ei ole koskaan oikeaa tai värää. On vain näkemyseroja ja erilaisia valmennettavia. Kaikki metodit eivät sovi kaikille. Esteenä voivat olla fyysisten ominaisuuksien ohella myös psyykkiset ominaisuudet. Joku vain pystyy ottamaan itsestään enemmän irti, myös treeneissä, kuin toinen.
Minä en käy portaissa sen vuoksi, että minusta tulisi hyvä porrasjuoksija. En käy nyppimässä niitä vetojakaan sen vuoksi, että minusta tulisi vielä sprintteri. En käy spinningissä, sen vuoksi, että minusta tulisi pyöräilijä. En käy kuntosalilla sen vuoksi, että minusta tulisi maailman vahvin. Käyn niissä sen vuoksi, että oma kuntoilu olisi mahdollisimman monipuolista ja näin ollen kaikenlainen toimintakyky pysyisi yllä.
Jos vaikka joskus ajautuu tilanteeseen, että joku tulee heilumaan puukolla koriskentälle, on mukavampi huomata, että pääsee karkuun, kuin että joutuu voimamittelöön puukon kanssa.
Eiköhän tuo (juoksu)nopeuskin kehittyy noiden nopeustreenien myötä, koska tuo juoksutekniikka itsessään kehittyy tai ehkä oikeammin löytyy uudelleen.
Kunnon suhteen minun ongelmani on nimen omaan peruskunto. Matalatehoista, siis aerobisen kynnyksen tuntumassa tapahtuvaa harjoittelua ei ole juuri lainkaan. Tuolla sykealueella harjoittelu on helpompaa kuin se satujumppa ja ehkä sen vuoksi sitä ei tule tehtyä.
Olemme testanneet tuon kuntotason monesti polkupyöräergolla. Jos haluaisin parantaa kuntoa, minun pitäisi lisätä matalatehoista treeniä tai ehkä oikeammin korvata matalatehoisella treenillä tämän hetkistä treeniä.
Aika moni ryhmäliikuntaohjaaja saa oletettua heikomman tuloksen kuntotestissä, koska ne ovat samassa tilanteessa kuin minä. Aina mennään kovaa ja vielä hieman adaptoidutaan siihen, jolloin se todellinen pohja jää rakentamatta ja hetken kuluttua ollaan hieman ylikunnossa koko ajan.
Tuon "stressitilan" näkee kätevästi myös veriarvoista, lymfosyyttien laskusta ja neutrofiilien noususta...
Nuo edellisessä bloggauksessa esitetyt kysymykset ovat erittäin aiheellisia. Olisi kiva joskus kuulla, saako toimittaja niihin vastaukset ja onko niissä vastauksissa mitään järkeä.
Miksi muuten NHL-ammattilaiset harjoittelevat kesällä aivan eri tavalla kuin liigakiekkoilijat? Johtuuko se siitä, että änärissä on vain jotain 80 peliä kaudessa?
Pelipäivä on kiekkoilijan juhlapäivä.
Eihän tässä nyt kysymys varmaan ole harjoittelun monipuolisuudesta tai eri lajien vaatimista ominaisuuksista.
Jääkiekko lajina vaatii nopeutta, voimaa ja kestävyyttä. Näissä kaikissa on omia alalajejaan, kuten nopeuskestävyys, maksimivoima jne. jne. jne.
Harjoittelun pitää olla monipuolista ja ensimmäinen kommentti kehui rappusjuoksua yhtenä hyvänä harjoitteena. Mahtuu aivan hyvin kerran viikossa ohjelmaan, muut yhdeksän harjoitusta (nuoremmille) on sitten jotain muuta.
Nopeus ja kestävyys ovat oppineiden mielestä vastakohtia, koska toisessa rekrytoidaan nopeita soluja ja energia tulee lihaksen varastoista, kun taas toisessa käytöön pyritään ottamaan hitaat solut ja happi olisi hieman eri asemassa.
Jos olen jossain kirjoittanut, ettei molempia pitäisi olla tai voisi olla, niin olen kirjoittanut asiani todella huonosti.
Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että suomalaisessa urheilussa rakennetaan nykyään liian paljon sitä pohjaa.
Kun joku Keskisalo juoksee pari kisaa vuodessa ja eilenkin seitsemän sekuntia heikommin kuin Jouko Kuha tiilimurskalla sandaaleissaan 40 vuotta sitten, niin homma herättää ihmetystä.
Ei niinkään minun, vaan Tapio Kantasen, jonka mielestä vauhtia pitää kannattaa pitää yllä ympäri vuoden, eikä vain mennä hitaasti ja alhaisilla sykkeillä koko talvea.
Lisäksi Kantanen juoksi parhaimmillaan 52 kisaa vuodessa. Jos joku on unohtanut miehen, niin hän on edelleen 3000m esteiden SE:n omistaja ajalla 8.12.60 (1976).
NHL pelaajien 82 ottelulla on pelaajien kesäharjoitteluun vähemmän merkitystä kuin sillä, että eivät joudu tekemään asioita tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa ilman minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta harjoitteluohjelmaan.
Myös Ruotsissa ja Sveitsissä pelaavat suomalaiskiekkoilijat harjoittelevat kesäisin eri tavalla kuin liigakiekkoilijat.
Kiitoksia keskustelusta, mutta nyt pitää mennä perheen luokse hoitamaan niitä pohjia.
Yksi syy siihen, että ennen wanhaan tehtiin (myös) kovia tuloksia, voi olla se, että silloin niitä pohjia hankitiin hyötyliikunnalla ja harjoittelu oli erikseen.
Nyt kun kaikki junnut viedään joka paikkaan autolla eikä pihapelejä pelata eikä minareilla lasketa eikä kymmentä tikkua laudalla kuulu, niin tuo varsinainen pohja jää ehkä hankkimatta.
Minä näen todellisena pohjana, peruskunnon perustana tuon hyötyliikunnan tapaisen liikkumisen, joka tapahtuu aerobisen kynnyksen alapuolella, ei siis hengästytä juuri lainkaan.
Ehkä tuota pohjaa yritetään rakentaa mahdollisesti sillä aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä, jopa anaerobisesti ja ongelma olisi ennemmin siinä. Ehkä.
Keskustelu on aina hyvä asia ja kun provosoi hyvin ja tuo näkemyksiä vahvasti esille, keskustelusta tulee joskus hedelmällistäkin. Kyllä tätäkin tekstiä joku muukin lukee ja ehkä jopa uhraa jonkin ajatuksenkin...
Karhuherra otti viestikapulan ja jatkaa hyvällä askeleella kakkososuutta.
Yllättäen Tepsi treenaa... kovaa;)
Toisaalta onhan siellä jo 4kk kovaa menty ja nyt 2kk vielä kovempaa ennen kovan sarjan alkamista. Kahden sarjatauon aikana ennen joulua harjoitellaan tietysti kovaa.
Oikeastaan ihan ihan samaa ovatko harjoitelleet kovaa, kunhan se on tapahtunut oikein, mikä sitten siirtyisi jäälle ja otteluihin voittojen muodossa.
Ilman niitä pisteitä ei ole toivoa suuremmista yleisömääristä ja ilman myynnin kasvua edessä on taas iso keskustelu kovista talouslukujen miinusmerkeistä.
Tepsin materiaali ja valmennus lupaa edelleen sijoja 8-10, mutta tulevalla kaudella materiaalierot ovat aikasempaa pienempiä. Tällöin mahdollisuus korkeammalle sijalle nousemiseen ja siellä pysymiseen ovat aina olemassa. Ihan realistisesti.
Esimerkiksi HIFK:sta on kirjoitettu paljon, mutta materiaali on käytännössä aivan sama kuin viime kaudella. Kojo koutsina tuo varmasti uutta ilmettä ja tähän ketjuun liittyen kuntokoutsin osalta on otettu iso edistysaskel.
Harri Hakkarainen korvasi Kyösti Lampisen ja nyt diesel-jalat saadaan taas liikkeelle.
Mä olisin halunnut olla ankkuri!
Piti lisätä koko Kunnon kesätreeni -blogisarja vielä tuohon bloggauksen loppuun, että näette vaivattomammin, ilma erityistä hakemista, mistä ollaan lähdetty liikkeelle ja mistä on puhuttu.
On muuten mielenkiintoinen aihe...
Ja vielä aihetta sivuten, sain Rautsilta juuri lainaksi Speed Trap -nimisen kirjan, jota täytyykin tästä lähteä heti lukemaan.
Petterille terveisiä, jos luet tämän. Rautaa radalle!
Muistatteko, kun juostiin ensimmäisen kerran alle 9.80 satasella? Kuinkakohan nopeasti se vielä pystytään meidän elinaikana juoksemaan?
Heips, on tuo Fear of the dark aika hyvä biisi mutta ei se nuin hyvä oo ettei sitä vois jo vaihtaa johonkin muuhun hyvään biisiin joka pyörii päässä...
Man is the head but woman turns it...Summertime, hyvä biisi näillä keleillä :)
Suomalaisia kesäbiisejä löytyy, mutta mukana paljon käännöksiä, kuten Hanskin Kesäviini.
Mutta yksi alkuperäinen on Maaritin Jäätelökesä (Hurmerinta-Alatalo), joka vielä n. 30 vuoden jälkeenkin on ihan oikeasti hyvä. Sen voisi kääntää lontooksi ja antaa jonkun supertähden laulettavaksi - TOP 10 kauttaa maailman.
Bonon ja The Corrs'in Summerwine maistuu toki ulkomaan elävien kesäbiisinä. Viinikin tietty maistuu. Kultivoidusti.
Jep, Jäätelökesä löytyy jopa minun kesäiseltä spinninglevyltäkin.
Kesäbiisejä on aika paljon ja laitetaankin niitä nyt sarja. Bon Jovi sai siis aloittaa ja Billy Idolilla jatketaan kohti uutta, aiheeseen liittyvää bloggausta...
Kuntokoutsaus on hyvä topiikki, ehdottomasti.
Paikallinen Palloseura luisteli viime syksynä kaikilta jalat alta kunnes joulukuusta alkaen alettiin hävitä kamppailuja nimenomaisesti voimassa ja nopeudessa (ainakin silmämääräisesti arvioituna). Paitsi Laine ja Sweatt, joilla oli kaiketi erilainen kesä takana? Kyllä kai tässä yhtälössä jokin erikoisuus on.
Oliko tämä romahdus (edellyttäen tietenkin että se voidaan todentaa silminnäkijähavaintojen lisäksi myös paperilla, testituloksina tmv.) pelkästään kuntokoutsin syytä?
Ei välttämättä, päävalmentajan rooli pitää selvittää myös. Ottaen huomioon että Hantta kaiketi on innokas hölkkääjä siviilissäkin, voinee jonkinlaisia aerobispainotteisia työhypoteeseja asiasta ainakin tehdä.
Mielenkiintoista nähdä mihin Lampisen Kyösti projektillaan pääsee, ensiraportit treenipaketeista ovat... mielenkiintoisia.
Lähetä kommentti