perjantai 30. maaliskuuta 2007

Seniorilätkää

Käyn pelaamassa seniorilätkää TPS:n senioreissa. Olemme saaneet erittäin hyvät jäävuorot tiistailta ja torstailta, klo 22-23. Vuorot sopivat loistavasti työtä tekeville, jotka menevät aamulla töihin. Onneksi osa vuorolla käyvistä saavat nukkua töissä. Vaikka kuulunkin Palloseuran seniorien rinkiin, en ole koskaan pelannut edustusjoukkueessa liigakiekkoa, vaan kannukset ovat jääneet divaritasolle. Seniorijoukkueeseen kuuluu kuitenkin kohtalaisen koviakin entisiä tähtiä, joten voisi kuvitella, että saisimme parempia jäävuoroja, jo pelkästään kunnioituksesta vanhoja legendoja kohtaan.

Ehkä vanhojen tähtien kunnioitus on jonkun mielestä turhaa, eikä sitä juurikaan Suomessa harrasteta. Ehkä kuitenkin pitäisi. Pitää tuntea historia, jotta voi mennä eteenpäin. Tietojeni mukaan Montrealissa kaikki vanhat tähdet istuvat katsomossa heti vaihtoaition takana. Välissä ei ole pleksiä, vaan vanhojen partojen kommentit kuumottavat nuorempien korvia, joista suuri osa haluaisi joskus myös istua siinä vaihtoaition takana. Siihen kun pääsevät vain todelliset tähdet ja legendat. Montreal on aika tunnetu vanhojen pelaajien kunnioittamisesta, vai mitä sanotte tästä. Ja "vain" tämän vuoksi.

Parin viikon päästä (13.-15.4.) on meidän kautemme todellinen huipennus, Aura-turnaus, jossa urheilulliset, liikkuvat, modernia suunnanmuutospeliä harrastavat seniorijoukkueet ottavat mittaa toisistaan kaukalossa ja itsestään illanvietossa. Harmi, että itse pääsen vain perjantain peliin, kun pitää, ei vaan saa lähteä Floridan aurinkoon. Toivottavasti Panthersien kausi jatkuu pleijareissa, jotta pääsee taas katsomaan lätkää shortseissa ja t-paidassa Sunriseen.

tiistai 27. maaliskuuta 2007

Miehen ja naisen unelmapäivät

Ainakin Gene Simmons on tätä mieltä ja miksi emme häntä uskoisi, koska hänellä on jonkin verran kokemuksia naisista:

Naisen täydellinen päivä:

  • Herätys halauksiin ja suudelmiin ja pari kiloa taas kevyempänä ja laihempana.
  • Mies tuo aamupalan sänkyyn ja antaa arvokkaan korun yllätyslahjaksi.
  • Miellyttävä, pitkä kylpy YKSIN. Paljon kylpyvaahtoa.
  • Kevyt kuntoilu komean ja hauskan personal trainerin kanssa, joka huomaa laihtumisen.
  • Kasvohoito, manikyyri, hiusten pesu ja uusi kampaus.
  • Lounas parhaan ystävän kanssa muodikkaassa ulkoilmakahvilassa.
  • Huomaat miehen entisen tyttöystävän, joka on lihonut ainakin 10 kiloa.
  • Ostoksia ystävien kanssa, luottorajattomalla, miehen luottokortilla.
  • Päiväunien jälkeen kukkalähetti tuo tusinan ruusuja tuntemattomalta ihailijalta.
  • Kevyt kuntoilu, jonka jälkeen lihaksikas uros hieroo kevyesti ja kehuu, että saa harvoin hieroa niin kiinteää ja täydellistä vartaloa.
  • Kalliin ja tyylikkään iltapuvun valintaa kokovartalopeilin ääressä.
  • Kynttiläillallinen, jonka jälkeen tanssia. Muut ravintolan asiakkaat kehuvat pariskunnan tanssitaitoa.
  • Lämmin suihku. (Tietysti yksin)
  • Mies kantaa suihkusta sänkyyn, puhtaisiin, silitettyihin vuodevaatteisiin, joiden päälle on ripoteltu ruusun terälehtiä.
  • Iltajutustelua, kevyttä koskettelua ja halauksia ja nukahtaminen miehen vahvoille käsivarsille.

Miehen täydellinen päivä:

  • Herätys suuseksiin, jonka jälkeen Mahtava Paska, päivän lehden urheilusivuja lukiessa.
  • Aamiaiseksi pihviä, munia, kahvia ja paahtoleipää, alastoman naisen kokatessa ja tarjoillessa ja ajoittain kumartuen, paljastaen jalkovälinsä.
  • Limusiini saapuu viemään lentokentälle. Matkalla muutama olut.
  • Yksityinen kone lentää parhaimmalle golfkentälle. Matkalla tietysti suuseksiä, samalla kun juttelee kaverin kanssa puhelimessa.
  • Pelaat elämäsi kierroksen, jonka jälkeen lounaaksi hampurilainen, kokista, kolme olutta ja pullollinen Dom Perignonta.
  • Limusiini, yksityiskone ja syrjäinen kalastuspaikka, jossa odottaa iso kalastusvene, jossa on miehistönä ainoastaan alastomia naisia, jotka tietysti kumartelevat ajoittain.
  • Saat ennätyssuuren hain koukkuusi.
  • Lento kotiin, alastoman Playboy-mallin hierottavaksi, joka tietysti kumartelee ajoittain.
  • Paska, suihku ja parranajo, kun uutisissa kerrotaan pornon ja prostituution vapauttamisesta.
  • Illallisella alkupalaksi hummeria ja mehevä pihvi tarjoiltuna isoilta rinnoilta, katsoen samalla lätkäottelua seinän kokoisesta televisiosta. TPS voittaa kolmannen perättäisen mestaruuden junioreja täynnä olevalla joukkueella. (Oho!)
  • Seksiä kolmen naisen kanssa, joilla on taipumusta lesbouteen ja kumarteluun.
  • Yksin isossa sängyssä, Mahtava, 20 sekunnin Pieru, joka ajaa koiran huoneesta.

Vaihteeksi jotain ihan muuta...

lauantai 24. maaliskuuta 2007

Core kuntoon

Seniorien treeneissäkin sivuttiin yksi ilta aihetta kiekkoilijoiden lihaskuntoharjoittelusta. Keskusteltiin, että pitääkö olla vahva ja kuinka paljon pitää kyykätä ja penkata. Martti Jarkko oli joskus kehunut, että 60 kiloakin on penkiltä noussut ja silti kiekko pysyi lavassa. En tiedä noista, mutta toin mielipiteenäni ilmi, että keskivartalon, coren, pitää olla kunnossa ja sitä pitää osata hallita, riippumatta siitä, paljonko rautaa pystyy liikuttamaan. Voimalla ei tee yhtään mitään, jos sitä ei osaa hallita.

Jere Lehtinen, Palmin blogissa: "Siinäkin iässä… On koko ikänsä treenannut ja pelannut… Ja joutuu opettelemaan uuden tavan hallita keskikroppaa… Mitenköhän tämän nyt sanoisi lyhyesti? Vaikka minulla on aina ollut vahva kroppa ja luullut että keskikroppakin on vahva, niin huomasin että eihän se olekaan niin hyvässä kunnossa kuin sen pitäisi olla. Lähdin tavallaan lasten askelista kehittämään tuota selkä-vatsa-osastoa… Eli “corea”, niin kuin kai suomessakin sanotaan? Ei ollut helppoa tässä iässä alkaa oppimaan uudestaan… Siinä meni monta kuukautta - puoli vuotta - ja sitä kautta alkoi syntyä tulosta, ja pystyin harjoittelemaan normaalisti. "

Jere on kuitenkin aika jässikkä. Kaikki kaverin nähneet ja tuntevat tietävät, että puntteja on kolisteltu. Jokaisen kiekkoilijan (ja itse tavallisen tallaajankin) tulisi kiinnittää huomiota keskivartalon kuntoon. Vaikka kyykystä nouseekin ja hauis paisuu, keskivartalo on yleensä heikossa kunnossa, eikä sitä osata hallita. Keskivartalon hallinta vaikuttaa olennaisesti myös liikkuvuuteen, käännöksiin, harhautuksiin ja tietysti myös tuuletuksiin, jotka lisääntyvät, kun keskivartalo saadaan kuntoon. Kaikki liike, luistelu, laukaukset, taklaukset, harhautukset ja huitomiset sekä painit lähtevät keskivartalosta(ISO PISTE) Ehkä tänä kesänä kannattaisi monessa lätkäjoukkueessa ottaa keskivartalo ja liikkuvuus, eli venyttely kesätreenien pääosaan.

Hyviä keskivartalon treenejä voi tehdä vaikka Girya kahvakuulilla, joita M&M:lle juuri hommasin. Kahvakuulilla voit Turussa heilua täällä, M&M:n jäsenenä vielä ilman eri maksua. Väitän, että keskittymällä keskivartaloon ja venyttelemällä, esimerkiksi pasiivisella venyttelyllä, moni kiekkoilija tekee ensi kaudella uskomattomia asioita jäällä. Puujalkapakkien aika on ollut ohi jo jonkin aikaa...

tiistai 20. maaliskuuta 2007

Millaista treeniä?

Terveyshaasteeseen liittyen moni on kysynyt, että mitä treenikertani sisältävät, koska niitä on kohtalaisen paljon. Kirjaan nyt tähän seuraavat kaksi viikkoa kaikki treenit, jotta saatte vastauksen. Haasteessahan treeniksi merkataan kaikki harjoitukset, jotka kestävät vähintään 30 minuuttia. Normaali viikko-ohjelma sisältää neljä kertaa sisäpyöräilyä ja kaksi kertaa jääkiekkoa TPS:n seniorivuorolla. Tämän lisäksi käyn pari kertaa viikossa kuntosalin puolella, mutta saliharjoitteluun en uhraa koskaan yli 30 minuuttia aikaa.

Kohtalaisen lihaskuntotreenin saa puristettua myös varttiin, olitte mitä mieltä tahansa. Tavoite ei ole tulla lihapääksi, vaan pitää lihaksistosta huolta, tasapainoisesti. Teen pääsääntöisesti kuntosalilla koko ajan jotain, eli kun pidän sarjataukoa toisesta liikkeestä, teen toista liikettä. Teen pitkähköjä sarjoja, 12-20 toistoa, yleensä kolme sarjaa/liike. Ei sillä kovaa lihaskasvua saa aikaan, mutta lihaksen pysyvät toimintakuntoisena ja kroppa voi hyvin. Vinkkejä treeniin löydät vaikka täältä.

Ja sitten ohjelmaan:
Ma 19.3.2007, kuntosalilla 20 minuuttia, selkä, hauis ja pohkeet.
Ti 20.3.2007, Intervalli Spinning, 50 minuuttia, neljä piikkiä maksimikestävyysalueella sekä seniorilätkää 60 minuuttia.
Ke 21.3.2007, Mountain Spinning, 50 minuuttia ja Cardio Spinning, 50 minuuttia.
To 22.3.2007, Seniorilätkää 60 minuuttia.
Pe 23.3.2007, Passiivinen venyttely 30 minuuttia. Kuntosalilla 20 minuuttia, rinta, olkapäät, ojentajat ja vatsa.
La 24.3.2007, Mountain Spinning 50 minuuttia.
Su 25.3.2007, Cardio Spinning 60 minuuttia.
Ma 26.3.2007, Kuntosali 20 minuuttia, selkä, hauikset ja pohkeet.
Ti 27.3.2007, Intervalli Spinning, 50 minuuttia, neljä piikkiä maksimikestävyysalueella sekä seniorilätkää 60 minuuttia.
Ke 28.3.2007, Mountain Spinning 50 minuuttia.
To 29.3.2007, Seniorilätkää 60 minuuttia.

lauantai 17. maaliskuuta 2007

Mies yli laidan

Turkulainen jääkiekko ei ole varmaan koskaan, tai ainakaan 10 vuoteen saanut näin paljon mediatilaa, joka päivä. Tämä näkyvyys ja kiinnostavuus pitäisi nyt osata hyödyntää ja pistää ensi kauden kausikortit myyntiin jo nyt. Jos yrityksistä haetaan pelastajia ja rahoittajia, niin kyllä niitä varmasti löytyy myös yksityishenkilöistä. Ei saa aliarvioida yksittäisen turkulaisen mahdollista panosta olla osaltaan auttamassa seuraa ylös suosta. TPS on kuitenkin Todella Pelastettava Seura meille turkulaisille. (Allen, Roger E. Nalle Puh ja johtamisen taito. WSOY 1997) (Siinäkin tavoitellaan hunajaa ja opetellaan johtajuutta, joten kirja sopii mainiosti myös TPS:n toimistoon)

Jos nyt saisi vaikka 250 kauskorttia myytyä uusille katsojille, niin sekin toisi kassaan toista sataa tuhatta. Jos ostaisi kortin jo nyt, voisi luvata kaupan päälle vielä ensi kauden pleijariliput, riskillä, jos vaikka siellä oltaisiin. Kausikortteihin pitäisi muutenkin sisällyttää pleijariliput, vaikka ne joutuukin tilittämään liigalle. Silloin KAIKKI kausikorttilaiset olisivat kannustamassa heti ensimmäisestä pleijariottelusta lähtien ja se on mielestäni tärkeintä. Hallin lisääntyneellä myynnillä katetaan kyllä ne liigalle tilitettävät pleijariliput.

Monessa blogissa ja artikkelissa sekä kommenteissa ihmetellään, miksi pleijareissa ei käy katsojia. Yksinkertainen syy: Olen koko kauden kannustanut omaa joukkuetta jatkoon ja nyt kun ne pääsi, joudun maksamaan lisää. Onks reiluu? Kausikorttilaiset pitäisi EHDOTTOMASTI palkita pleijarikorteilla. Yksi painava syy ostaa kausikortti, irtolippujen sijaan. Ja hei, mielestäni Palloseuran käsiohjelmasta laskin, että pleijarikausikortti maksoi suhteessa enemmän kuin jos olisin ostanut yksittäiset liput jokaiseen otteluun. Luinko vai ymmärsinkö väärin? Jos minä luin tai ymmärsin sen väärin, niin tekee varmasti joku muukin. Silläkin voisi selittää, miksi väkeä ei ole.

Ja sitten otsikon aiheeseen. Ei varmasti ole helppoa olla Jortsunkaan kalastussaappaissa. Ei varmasti ole mukavaa olla Ei Toivottu Henkilö mihinkään, saati sitten kokonaiseen kaupunkiin. Nelosen lätköohjelmat ovat ansioituneesti soittaneet Ruoska -orkesterin musisointia. Jortsun profiilissa voisi soida vaikka seuraava:

pudotessa tuntee nahoissaan/mihin kastiin kukin lasketaan/ kaikki menneet leikkiin mukaan/minun kanssani leiki ei kukaan//mies yli laidan// hädässä ystävä säälimättä/kädestä irti tempoo kättään/sen minkä taakseen jättää/sen vielä kerrran löytää edestään//mies yli laidan// huuto hukkuu hiljaisuuuteen/ hiljaisuus huutoon uuteen//mies yli laidan

perjantai 16. maaliskuuta 2007

Vaalit

Sunnuntaina uurnille. Pitää taas jättää painava ääni laatikkoon, paremman tulevaisuuden toivossa. Toivotaan, että kansa vihdoinkin tajuaa, että kateudella ja toisten haukkumisella ei päästä pitkälle.

En ole koskaan ymmärtänyt, kuinka joku työntekijöistäni voisi koskaan olla kateellinen työnantajalleen, jonka näkee tekevän 7 päiväistä työviikkoa ja olevan 10-12 tuntia päivässä työpaikalla. Tällä hetkellä tarjoamme työtä 28 henkilölle, joille joka kuukausi maksamme palkkaa, jotta heivvä ovisi pavempi ovva. Yrittäjä ei voi olla koskaan varma tulostaan, vaan välillä joutuu jopa jättämään palkan nostamatta, vaikka olisikin joka päivä tehnyt viime kuussa töitä.

Kuinka joku voi kadehtia esimerkiksi jonkin sähkölaitteiden korjausfirman omistajia, jotka joutuvat joka päivä jännittämään, tuleeko tänään jotain korjattavaa, joilla maksaa työntekijöiden palkan. Siitä huolimatta joukkoliikenteen matkustajia kehotetaan kadehtimaan kaikki niitä korjaamojen omistajia, jotka ajelevat limusiineilla ympäriinsä, työntekijöitään ruoskien. Onko se sittenkään niin? Onko työnantaja työntekijän vastakohta? Miten se voisi olla, kun yhtään työntekijää ei olisi olemassa ilman työnantajia.

Minulta on usein kysytty, kuinka viitsin/jaksan olla töissä joka ilta. Oikea vastaus on tietysti, että koska minun täytyy ja itse asiassa haluan olla töissä. Haluan varmistaa, että kaikki sujuu, joka päivä. Haluan tietää, millaista palvelua henkilökuntani antaa asiakkaillemme, joka päivä. Yleensä kuitenkin vastaan retorisesti, että kuinka monena aamuna itse heräät herätyskelloon. Yleisin vastaus on, että viisi kertaa. Minun ei tarvitse herätä herätyskelloon kertaakaan, jos en halua, koska voin tulla töihin, kun herään. Keskustelu päättyy yleensä siihen ja sitä saa kadehtiakin, mutta tule viikoksi saappaisiini, niin katsotaan, oletko valmis vaihtamaan ne herätykset työnantajan rooliin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, onko kansa sitä mieltä, että he saavat käydä töissä vai täytyykö heidän käydä töissä. Asenteessa on selkeä ero.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2007

Positiivista?

Mitä positiivista on siinä, että menee välillä huonosti?

Jokaisella ihmisellä, yhteisöllä tai yrityksellä menee välillä huonosti. Välillä enemmän huonosti ja välillä vähemmän huonosti. Sillä, että menee huonosti, on myös positiivisia puolia, jos ne osataan hakea ja hyödyntää. Mediasta voi lukea, että TPS:llä menee huonosti, ilmeisesti kaikilla osa-alueilla. Mitä siitä voi oppia?

  1. Kun ei ole rahaa, pitää kiinnittää huomiota kahteen asiaan, menoihin ja tuloihin. Yleensä yrityksissä ja yksityiselämässä puuttuminen kulurakenteeseen on helpoin tapa korjata omaa taloutta. Kun ei ole rahaa, pitää katsoa, mihin sitä menee ja karsia turhat menot pois. Mitä ovat turhat menot? Ne ovat niitä, jotka eivät vaikuta tuloon, vaikka ne poistettaisiin. Se on niin yksinkertaista, myös meidän jokaisen omassa taloudessa. Kaikki kulut, jotka eivät välittömästi vaikuta tulojen kehittymiseen, pitää olla poistolistalla, josta poistetaan kuluja niin kauan, että talous saadaan tasapainoon. Ostamme ihmisinä ja yrityksinä todella paljon tavaraa, palvelua ja työtä, jota emme todellisuudessa tarvitse. Meistä vain tuntuu siltä, että tarvitsemme niitä. Todellisuudessa me kaikki pärjäisimme aika vähällä ja joskus täytyy mennä äärimmäisyyksiin, jotta näkee, mikä todella on elintärkeää.
  2. Vaikka totuus onkin, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot, niin siitä huolimatta pitää menojen karsimisen jälkeen löytyä nöyryyttä tulojen kasvattamiseen. Miksi nöyryyttä? Mikään ei tule ilmaiseksi, vaan tulojen kasvattamiseksi pitää olla rahkeita kaivaa työhaalarit kaapista ja ruveta töihin. Työ, varsinkin myyminen, vaatii nöyryyttä. Se vaatii kunnioitusta itse myyntitapahtumaa ja asiakasta kohtaan. Mitään ei voi olettaa, vaan kaikki tulee tehdä ja vielä mahdollisimman tehokkaasti. TPS:n tapauksessa tulee olla nöyryyttä kohdata yksittäinen turkulainen ja pyrkiä myymään jääkiekko uudelleen tuotteena yksittäiselle kaupunkilaiselle, ei pelkästään yrityksille. Jokainen yksittäinen kauppa, vaikka se olisikin vain yhden kausikortin kauppa, tulee olla suuri asia ja askel kohti täyttä hallia. Kun yksittäisiä kauppoja saadaan tarpeeksi, yrityksetkin kiinnostuvat automaattisesti tuotteesta.

Pääsääntöisesti jokaisella menestyneellä yrityksellä on mennyt joskus huonosti. Joskus on oltu jopa minuuttien päässä konkurssista. Nokia, Marimekko, Pentik, Iittala, Marriot, Apple ja Donald Trump, pieninä esimerkkeinä, ovat olleet vailla viimeistä naulaa. Siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi ne ovat tällä hetkellä suotuisimmilla vesillä. Jos ette usko, lukekaa yritysten historiikkejä. Nämä yritykset ovat joutuneet ajattelemaan koko liiketoimintaansa uudelleen, pelkästään sen vuoksi, kun ei ole ollut rahaa. Oli pakko miettiä, mikä on turhaa ja mikä on kannattavaa, minkä voi poistaa ja mikä tulee säilyttää, mikä pitää ajaa alas ja mihin pitää satsata. Asiat on jouduttu laittamaan tärkeysjärjestykseen. Se vaatii sitoutumista, nöyryyttä, uskallusta ja jopa tunteettomuuttakin. Helppoa se ei ole, mutta miehen on tehtävä, mikä miehen on tehtävä.

lauantai 10. maaliskuuta 2007

Katsojamäärät ja tunnelma

TPS:n viimeisessä runkosarjan kotiottelussa oli väkeä yli 10.000 ja tunnelma oli sen mukainen. Tunnelma meinasi jopa nousta kilpalaulannan tasolle, ennen Jokerien maaleja. Turkuhallin yleisö meinasi jo aloittaa muutamien vuosien takaisten ottelujen mukaisen TPS, TPS, TPS huudot, jotka saivat Turkuhallin katon nousemaan muutaman sentin. Jokerien kannattajat toivat riemullaan erinomaisen tunnelman halliin, vaikka alku hieman myöhästyikin serpentiinien lentäessä jäälle. Pelin viivyttäminen ei varmasti ollut kenenkään tarkoitus. Tunnelma oli kuitenkin jo kuten suuressa urheilujuhlassa pitääkin olla.

Kului pari päivää ja joku, ehkä elämänsä ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa ollut, kirjoitti Turun Sanomien yleisönosastolla, että tunnelma oli kuin pubissa, kun humalaiset huutavat ja laulavat ja juovat vielä suoraan pullon suusta ulko-ovella. Kirjoittajan mielestä yleisömäärä ja varsinkin humaltuneiden määrä aiheutti suuren turvallisuusriskin ja antoi huonoa esimerkkiä lapsille. No niin, tässä sitä taas ollaan. Kuka käski tuoda ne lapset lauantain peliin, jossa kaikella varmuudella on myös humaltuneita? Poliisi yritti parhaansa mukaan puolustaa toimiaan seuraavan päivän lehdessä, vaikka mitään katastrofia hallilla ei edes tapahtunut, eikä kenekään turvallisuus ollut poikkeuksellisesti uhattuna.

Miksi aina täytyy olla joku, joka pilaa hyvän asian? Ensimmäisessä Play Offs -ottelussa, Turkuhallissa, oli katsojia 3.192, joten tilaa oli ja kenenkään turvallisuus ei ollut varmasti uhattuna. Toivottavasti kirjoittaja oli sitä peliä seuraamassa. Jos hän oli, niin nyt tietysti voi kirjoittaa yleisönosastolle, että katsojat olivat pakokauhun vallassa, palohälyttimien soidessa pari sekunttia ennen ottelun loppua, kun Pelicansin kannattajat laukaisivat sinisen savupommin aivan ottelun lopussa. Voi tietysti olla, että kirjoittaja istui jo perheineen autossa, menossa kohti kotia, koska puolet katsojista lähtee aina viisi minuuttia ennen ottelun loppua, välttääkseen ruuhkaa, oli ottelun tilanne ja jännitysmomentti mikä tahansa...

keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Terveyshaaste

Päätin vuoden alussa haastaa henkilökuntani ja M&M Kuntotalon asiakkaat sekä kaikki turkulaiset parantamaan terveyttään. Suurin osa suomalaisista on luvannut vuonna 2007 kohentaa kuntoaan ja terveyttään. Päätin tehdä Terveyshaasteesta julkisen, vaikka se karsiikin osallistujia. Kun lunastaa lupauksen julkisesti, ei voi luovuttaa. Kyse ei kuitenkaan ole kilpailusta, joskin palkintona kaikki osallistujat voivat ensi kesänä paremmin!

Käy katsomassa haastetta täällä .

Tässä blogissa kerron jatkossa, miten minun haasteeni sujuu. Olen luvannut pudottaa painoa, joskaan en halua sen juurikaan alle 90 kilon tippuvan, mutta rasvaprosenttia pitää saada alas. Tämä tulee tarkoittamaan aerobista liikuntaa ja punttien heiluttelua. Aloitin 93 kilosta, rasvojen ollessa 24,2% mittarilla mitattuna. Sunnuntaina olin 90 kilossa, rasvojen tiputtua 20,6%:iin, joten hyvällä tiellä ollaan. Roskaruuan kanssa on vielä hieman ongelmia ja burgereita ja pitsoja tulee liikaa popsittua, mutta kun ne ovat niin hyviä... Yritän rajoittaa ne viikonloppuihin, kun aikaisemmin tuli poikettua Hesellä muutamana iltana viikossa. Yksi Denniksen pizza ja Kuningas Kebabin rullakebab tulee kuulumaan jokaviikkoiseen ruokavalioon. Niistä en lähde tinkimään!

Ilmoittaudu mukaan haasteeseen, jos kiinnostuit.

lauantai 3. maaliskuuta 2007

Mikä suomalaisessa jääkiekossa on vikana?

Runkosarja on päättymässä jännitysnäytelmään play off -paikoista. TPS ei mahdollisesti jääkkään säälipleijareihin, vaan pääsevät suoraan taistelemaan Suomen mestaruudesta. Huolimatta siitä, että moni olisi laskenut Palloseuran kokonaan ulos sarjasta, alkukauden esitysten perusteella. Jännitystä tarjotaan loppuun asti, mutta missä on katsojat?

Onko Suomen liiga maailman toiseksi paras sarja ammattijääkiekossa? Tästä voidaan olla monta mieltä. Peli kehittyy koko ajan, joten pelillisiä vaihteluja ja perusteluja löytyy varmasti eri maiden sarjojen paremmuudelle. Kun ajatellaan jääkiekkoa viihteenä, häviämme lähes kaikille Euroopan pääsarjoille, lajista riippumatta. Meillä taitaa olla ainoa maan ykkösurheilun pääsarja Euroopassa, jonka katsojamäärät ovat laskemaan päin. Miksi suomalainen, tai varsinkin turkulainen, ei enää käy jääkiekko-ottelussa? Meitä oli joskus Turussakin säännöllisesti melkein 10 000 katsomossa, joka pelissä.

Viihteellisyys
Jääkiekko on viihdettä. Tätä ei voi kukaan kieltää, mutta miksi se ei viihdytä? Voi olla, että peli on nykyään passiivisempaa. Yritetään vain saada aikaan mahdollisimman paljon erikoistilanteita, keinoja kaihtamatta. Maalimäärät ovat ehkä hieman lisääntyneet, kiitos lisääntyneiden erikoistilanteiden, mutta viihdyttääkö sekään? Varmasti aikaisempaa enemmän, mutta vahinko on jo tehty. Jääkiekko, siis se peli, ei kuitenkaan enää nykyään viihteenä riitä, vaan ottelujen yhteyteen tulisi saada aikaan myös muuta viihdettä. Kauniit (alaikäiset) tytöt, kireillä vaatteilla ei kuitenkaan tarkoita tätä, vaan katsojalle tulisi tarjota elämyksiä ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi mahdollisuus voittaa jotain. Voi jopa riittää, että katsojan saa edes kerran pelin aikana nauramaan. Tällöin huonostakin ottelusta voi jäädä hyvä mieli tai muisto. Esimerkiksi Turkuhallissa näyttäisi olevan kaikki resurssit vaikka mihin. Palloseura voisi varastaa kaikki maailmalla ja Suomessa käytetyt viihde- ja kannustuskeinot, joista suurin osa on tietääkseni kohtalaisen halpa toteuttaa. Varastamista, tai kauniimmin lainaamista, ei ole syytä hävetä. Kaikki NHL seurat lainaavat muiden hyviä ideoita!

Jonot palveluihin
Viihteellisyyteen liittyvä asia on myös ikuinen palveluiden jonottaminen. Eihän siinä ole järkeä, että katsoja olisi valmis aukaisemaan lompakkonsa, mutta kukaan ei ole valmis ottamaan rahoja vastaan. Mikäli koko erätauko menee ruokaa ja juomaa jonottaessa ja katsomoon palatessa järjestyksenvalvoja ilmoittaa, että ruokia ja juomia ei saa viedä katsomoon, niin kyllä siinä päre palaa innokkaammaltakin fanilta. Voi myös käydä niin, että jonotat lihapiirakkaa koko erätauon ja kun pääset tiskille, niin piirakat ovat jo loppu tai jäässä. Varmasti osa ongelmasta johtuu tilan puutteesta, mutta voihan niitä virvokkeita myydä myös suoraan katsomoon. Jos jääkiekko-ottelu yrittää kilpailla sohvan kanssa, niin katsojalle on luotava mahdollisimman viihdyttävä ympäristö, jossa kaikki palvelut ovat käden ulottuvilla, varsinkin kun katsoja on todellisuudessa valmis niistä maksamaan. Minulla on tapana syödä ja juoda jokaisella erätauolla, muiden katsojien joukossa, ei business clubissa, koska osa ottelua on nimenomaan erätauot ja syöminen käytävillä. Joka kerta käy niin, että odotan sitä pizzan palaa melkein koko tauon. Miksi? Jos menen otteluun Ruotsissa tai rapakon takana, en joudu minuuttia kauempaa jonottamaan, koska minulta halutaan lipun lisäksi rahaa, ja mahdollisimman paljon, ja joka tauolla, ja mahdollisuuksien mukaan myös erien aikana. Jos en olisi koko taukoa jonossa, voisin syödä sen pitsan myös katsomossa, katsoen väliaikaohjelmaa tai käydä ostamassa vaikka seuran fanituotteita. Jonossa niitä ei myydä eikä mainoksia näytetä.

Hinnat
Puhutaan paljon, että jääkiekon seuraaminen on kallis harrastus, mutta onko se kuitenkaan sitä? Riippuu tietysti vertailukohdasta, mutta usein ollaan valmiimpia maksamaan oopperasta, elokuvista tai teatterista. Tietysti, jos tarvitsee verrata, maksaisiko 9 euroa elokuvista, vai 20 euroa jääkiekko-ottelusta, voi olla, että allekirjoittanutkin menisi elokuviin. Kuntosalillekin maksaa nykyään jo vähintään kymmenen euroa, mikäli käy harjoittelemassa vain kerran. Meille M&M:lle maksaa yksi kerta 15 euroa, eikä se ole ongelma, koska tällöin käydään harjoittelemassa vain kerran. Jos käy useammin, maksaa vähemmän. En usko, että hinta sinänsä on ongelma, vaan se, mitä sillä saa. Maksoihan suomalaiset World Cup otteluista vähintään 80 euroa lipusta, ilman kitinää. Lippu oli siis nelinkertainen hinnaltaan, mutta oliko ottelujen viihteellisyys silloin nelinkertainen? Jääkiekko-otteluiden hinnoittelussa on yksi erittäin merkillinen asia ja se on kertalipun hinta. Lipun hinta yhteen ainoaan otteluun on liian halpa. Se on niin halpa, että on itse asiassa, muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, kaikkein järkevintä ostaa yksittäisiä lippuja, koska aina on otteluja, joihin ei vain pääse. Jos käy katsomassa yli 50% otteluista, pitäisi kausikortin olla tässä kohtaa jo järkevin ostos. Miksi ajatusmallia ei voisi muuttaa?

Tulin kuntosalille töihin 1999, jolloin kertamaksu oli 15 markkaa, 10 kertaa maksoi 130 markkaa ja kuukausi 150 markkaa ja vuosikortti 1500 markkaa. Jos kävi kaksi kertaa viikossa harjoittelemassa, kannatti maksaa kertamaksuja vuosikortin sijaan. Hinnoittelua piti siis muuttaa. Silloiset omistajat eivät tuntuneet ymmärtävän lainkaan näkemystäni, mutta sain muuttaa hinnoittelua. Nykyään kaikki menestyvät keskukset myyvät vain jäsenyyksiä, ei siis edes kausikortteja, joka on vain yhdelle kaudelle/vuodelle, vaan sopimukset jatkuvat, kunnes asiakas irtisanoutuu. Miten tämä oli mahdollista? Seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 2006, kertamaksu on 15 euroa, eli kuusinkertainen aikaisempaan. Yksi kuukausi maksaa 89 euroa, eli 3,5 kertaa aikaisempaa enemmän ja vuosi maksaa 708 euroa, vajaa kolme kertaa aikaisempaa enemmän. Sitoutuminen on siis halventunut suhteessa lyhyisiin harjoittelupätkiin. Olennaista tässä on myös se, että aikaisemmin vuoden pystyi ostamaan vain maksamalla heti 1500 markkaa, kun nyt voit maksaa 59 euroa kuukaudessa, 12 kuukauden ajan. Syksyllä 1999 yritimme myydä vuosikorttia tarjouksella hintaan 1290 markkaa. Myimme niitä kolme kappaletta. Soitin silloiselle omistajalle, että miksi emme voisi myydä vuosikorttia siten, että asiakas maksaa erissä. Sain luvan ja seuraavan viikon aikana myimme 12 vuosikorttia siten, että teimme sopimuksen, jossa asiakas maksoi 160 markkaa kuukaudessa, 12 kuukauden ajan, eli 1920 markkaa vuodessa. Myimme nelinkertaisen määrän samaa palvelua 50% kalliimmalla hinnalla. Näin ihminen toimii.

Näen, että jääkiekon hinnoittelu on samassa pisteessä, jossa kuntosaliala oli vuosituhannen vaihteessa. En näe mitään syytä, miksei sama kehitys voisi tapahtua jääkiekossa. Ässien tempaus loppuotteluissa 2006 oli hyvä esimerkki uudesta ajattelusta, jota jääkiekko kaipaa, myös hinnoitteluun. Kun kausikortin hinta on suhteessa kaikkein järkevin ostos, niitä myös myydään eniten, sitä on turha kiistää. Tällöin yksittäisten ottelujen mainostaminen jää vähemmälle ja säästetään markkinointikuluissa. Itse asiassa kaiken markkinoinnin tulisi koskea pääsääntöisesti kausikorttien myymistä, eikä yksittäisiä otteluja tarvitsisi markkinoida lainkaan. Jokaisessa ottelussa pitäisi vähintään olla mahdollisuus ostaa kaikki jäljellä olevat ottelut tai ainakin kolme tai viisi seuraavaa ottelua. Kaikki liput pitäisi myydä vähintään paketeissa, eikä yksittäisiin otteluihin pitäisi myydä lippuja kuin erityisen korkeaan hintaan. Jos haluaa tulla vain yhteen otteluun, pitää siitä olla valmis myös maksamaan. On totta, että asiakkaat ihmettelevät hetken, mutta mikään ei koskaan muutu, jos sitä ei kukaan muuta.

Otteluiden alkamisajat
Miksi ihmeessä suomalaiset seurat olettavat, että kiireinen, joustavan työajan omaava ihminen ehtii viihteelle arkisin kuuden jälkeen? Tämä alkamisaika oli varmasti hyvä parikymmentä vuotta sitten, kun kaikki menivät seitsemään töihin ja pääsivät kotiin kolmelta tai neljältä. Kuinka moni nykyään edes tekee perinteistä työaikaa? Työpäivät päättyvät yhä useimmin vasta kuudelta tai jopa vielä myöhemmin. Eihän esimerkiksi Helsingissä voi ikinä ehtiä otteluun, jos pääsee töistä viideltä, hakee lapset tarhasta ja yrittää vielä ehtiä syömäänkin jotain perheen kanssa. Ongelmia tässä on Turussakin. Joku voi selitellä alkamisaikaa sillä, että urheiluruutuun ehtii materiaalia kierrokselta, mutta eikö liigalla ole sopimus Nelosen kanssa? Mielestäni jääkiekon suhteen illan päälähetys, kaikki maalit, tulee vasta selkeästi kymmenen, joskus jopa vasta yhdentoista jälkeen. Ottelut voitaisiin aloittaa vaikka vasta kahdeksalta ja silti myös television katsojat saisivat yhteenvedot otteluista, nyt vain myöhemmin, Nelosen päälähetyksessä.

Kaikki muut organisaatiot ja palvelut pyrkivät sopeuttamaan aukioloaikojaan nykyiseen malliin, paitsi Suomen ykkösurheilu. Olen antanut kertoa itselleni, että yksi syy alkamisajoille on se, että lasten pitää päästä ajoissa kotiin, kun on koulua. Paljonko niitä maksavia lapsia käy otteluissa? Onko se pääkohderyhmä? Jos on, onko se väärä pääkohderyhmä? Luulen, että tässä on seurojen johdolla kiire kotiin, mutta voin myös olla väärässä. Muuta selitystä en oikeasti keksi, eikä kukaan ole siihen yhtään järkevää syytä esittänyt. Mikään muu viihde ei ala siihen aikaan. Missään muualla maailmassa ei ala pallopelit tähän aikaan. Miksi Suomessa alkaa? Miksi edes lauantain ja perjantain pelit eivät ole myöhemmin, jotta ne voisivat oikeasti olla viihdettä aikuisille? Silloin ei ole lapsilla kouluakaan. Miksi sunnuntain pelit eivät voi olla aikaisemmin, jotta ne voisivat olla perhepelejä, johon tullaan koko perhe katsomaan luistelevia muumeja erätauolla? Jos tarjotaan viihdettä, sitä pitää tarjota silloin, kun asiakas haluaa. Eihän yökerhossakaan kukaan illalla käy ja varmasti omistajat sulkisivat paikkansa jo puolilta öin, koska palkkakulut olisivat pienemmät. Jostain kumman syystä ne vain ovat auki aamuyöhön.

Kohderyhmän huomioiminen
Mikä on liigan tai Palloseuran kohderyhmä? Lapset se ei voi todellisuudessa olla, vaikka se alkamisaikoihin vaikuttaisikin. Koko liiketoiminta pitäisi lähteä kohderyhmän valinnasta. Valinnan jälkeen mietitään, mitä kohderyhmä haluaa. Tämän jälkeen markkinointi kohdennetaan ryhmään. Kun kohderyhmästä on tavoiteltavissa oleva määrä saatu halliin, voidaan miettiä, mistä saadaan väkeä lisää. Mutta vasta, kun kohderyhmä on hanskassa. Asiakaslähtöisyyttä ei ole valmentajien usein hokema kommentti, että pelit häiritsevät harjoittelua. Miksi kukaan tulee katsomaan peliä, jos harjoitus on sittenkin jääkiekon ykköstapahtuma? Harjoituksia pääsee seuraamaan ilmaiseksi. Miten tällaisia kommentteja voidaan päästää suusta? Pelejä on kuulemma liikaa, mutta eikö seurat saa tulonsa pääasiassa peleistä? Tietysti, jos pelitapahtuma on aina tappiollinen korkeiden hallivuokrien ja pienien yleisömäärien vuoksi, niin sitten kannattaa vain harjoitella. Asiakasta pitää kuunnella ja kaikki panostus pitää suunnata ottelutapahtumaan, myös valmentajien kaikissa kommenteissa. Pelipäivä on pelaajan juhlapäivä. Sen pitäisi olla myös valmentajan ja muun johdon juhlapäivä, mihin laitetaan parhaat ylle. Sen pitäisi olla myös katsojan juhlapäivä. Niin kauan, kuin se ei ole jonkin edellä mainitun ryhmän juhlapäivä, juhlat eivät onnistu.

Mistä ratkaisu?
Milloin yleisö kohahtaa? Ainakin, kun tulee maali tai kova taklaus. Myös pienet kahinat saavat takapuolet nousemaan penkistä, oli valtion ja liigan johto mitä mieltä tahansa. Miksi näitä kolmea tapahtumaa ei enää juurikaan nähdä? Tuomarit ovat ottaneet tehtäväkseen puhaltaa pilliin joka kerta, kun pienikin kontakti tapahtuu. Joukkueet välttävät kontaktia, jotta ei tule erikoistilannetta, josta voisi tulla maali. Tämä oravanpyörä ei ainakaan tuo ratkaisua. Tuntuu välillä, että tämä on ihan hölmöläisten hommaa. Tietysti pelaajien turvallisuutta täytyy pyrkiä lisäämään, mutta onko kysytty myös pelaajien mielipidettä? Uskon, että myös pelaajat kaipaavat maaleja ja kovia tilanteita. Miksi niitä ei anneta? Eikö olisi kiva voittaa aina 5-4, kun on vielä tehnyt viimeisen maalin kolmen miehen alivoimalla tyhjiin?

Yhteistyökumppaneista?
Yhteistyökumppanit ovat myös avainasemassa. Kun yhdessä pelissä, Turussa, jaettiin Raision margariinia, moni lähti paremmalla mielellä kotiin. Frölunda jakaa palkintoja katsojille muutaman minuutin välein. Samoin tehdään NHL:ssä. Jaetaan palkintoja, joita he saavat yhteistyökumppaneilta. Olen luvannut jo muutaman vuoden ajan lahjoittaa jokaiseen Palloseuran kotiotteluun yhden M&M Kuntotalon vuosijäsenyyden, jonka arvo on 800 euroa, mutta en ole ollut tästä lahjoituksesta valmis mitään maksamaan, enkä ole vieläkään. Lahjoittaa sen voin ja Fc Interille lahjakortit ovat jo kahtena kautena kelvanneet, enkä niiden lahjoittamisesta ole joutunut maksamaan. Jokainen katsoja, joka voittaa itse ottelussa jotain, on varmasti tyytyväinen, joten miksei palkita vaikka kaikki katsojat, joka kerta, jos mahdollista. On varmasti yrityksiä, jotka painattaisivat paikallisen seuran logolla varustettuja paitoja vaikka jokaiseen peliin, jos saisivat mainoksensa selkään. Jos vaikka 30% katsojista laittaisi kyseisen paidan, jonka sai ovella, päälleen, olisi katsomossa aika paljon mustaa, tai muuta seuran väriä. Koskisen Sedu yritti aktivoida joskus turkulaisia katsojia pukeutumaan mustaan. Miksi ei yritetä uudelleen? Pieni asia, joka ei maksa mitään, mutta näyttäisi aika hienolta, kun kaikki katsojat olisivat pukeutuneet seuran väreihin, vaikka eivät fanipaitaa kehtaisikaan laittaa päälleen.

Fanituotteista?
Fanituotteista voisi kirjoittaa paljon ja pitkään. Mistä niitä saa ostaa esimerkiksi Turkuhallissa? Jos menet katsomaan ottelua missä tahansa muualla, sinulle yritetään myydä fanituotteita on ovelta alkaen ja jokaisessa kulmassa. Tuotteiden pitää tietysti olla kunnossa, jotta niitä voidaan myydä. Laittaisinko minä pelipaidan päälle otteluun? Olen laittanut, mutta en Turussa, enkä Palloseuran paitaa. HIFK:n paidan voisin laittaa, koska se on aidon oloinen ja muutenkin siisti. Seurojen pitäisi löytää paitamalli, joka pysyy vuodesta toiseen. Mainokset voivat vaihdella, mutta perusmallin tulee säilyä. Tällöin voidaan myydä perusmallista paitaa, ilman niitä kirjavia mainoksia, jolloin paidat ovat ajattomia. NHL:n paitamyynti perustunee pelkästään tähän muuttumattomuuteen. Kun halutaan myydä lisää paitoja, tehdään sunnuntaipaita, itsenäisyyspäivän paita, jne. Paidan pitää olla myös kankainen, ei muovinen, jotta myös aikuinen mies laittaisi sen päälle. Frölundassa miehet käyttävät pukujensa päällä Frölundan heritage paitaa, eli todella vanhaa mallia, jota myivät ainakin aikaisemmin eniten. Frölunda myy aika käsittämättömän määrän fanituotteita jokaisessa pelissä, joten se on mahdollista myös Suomessa.

Yleisöstä?
Onko yleisöltä koskaan kysytty mitään? Ainakaan minä en ole koskaan Turkuhallissa täyttänyt yhtään kyselyä. Mitäköhän me haluamme?

Hinnoittelusta?
Mielestäni yksittäisten lippujen ja jopa kausikorttien myymisestä pitäisi siirtyä myös jääkiekossa ”jäsenyyteen”, johon jo aikaisemmin viittasin. Katsomoon tulemisesta pitää saada elämäntapa, ei vain yhden ottelun tai kauden mittainen osa elämää. Mikä on jäsenyys? Maksat 50 euroa kuukaudessa, toistaiseksi, aina 12 kuukautta voimassa olevalla sopimuksella ja saat aina seuraavan sopimuskauden liput postissa jäsenkirjeen mukana. Voit liittyä katsojajäseneksi mihin vuodenaikaan tahansa ja joululahjaksikin voi ostaa vaikka 12 kuukauden sopimuksen, joka pitää siis sisällään kaikki ottelut seuraavan 12 kuukauden aikana, siis myös mahdolliset loppuottelut, harjoitusottelut, ym. Liput tulee aina ottelun varmistuttua postissa ja mukana on tiedote. Katsojajäsenyyden voi laskuttaa kerran vuodessa, lähettämällä asiakkaalle 12 laskua tai asiakas voi valita suoraveloitussopimuksen, joka voisi toimia tässä tapauksessa paremmin. Kausikortista pyydetään nyt 5-600 euroa, kerralla maksettuna. Jos pyydetään vain 50 euron ”käsiraha” ja loput veloitetaan tililtä kuukausittain, kynnys palvelun ostamiselle laskee olennaisesti. Tämä on varmasti uusi ajatus, mutta koskaan ei kannata sanoa ei, vaan aina kannattaa harkita.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole kritisoida ketään henkilöä, seuraa tai yhteisöä, vaikka välillä siinä taitaa kritiikkiä ollakin. Tarkoitus on vain herättää uusia ajatuksia. Pohjaan kaikki kommentit vain niihin lukemattomiin otteluihin, joita olen nähnyt Suomessa ja maailmalla. Olen rekisteröinyt näitä asioita monen vuoden ajan ja mielessäni ihmetellyt, että onko se sittenkään niin vaikeeta... Toiseaalta, jos se olisi helppoa, kaikki tekisivät sitä!

Tästä se alkaa

Kuten Juhani Wahlsten on moneen otteeseen todennut, maailmassa on monta asiaa, joita et voi muuttaa, mutta yhtä asiaa voit muuttaa aina ja se on oma asenteesi. Tutustuin tänään ensimmäistä kertaa yhteen blogiin ja se oli uusi kokemus interaktiivisesta maailmasta. Maailmassa on monta asiaa, joita en voi muuttaa ja vielä enemmän asioita, joista on hyvä saada toisten mielipiteitä, joita sitten voi suodattaa haluamallaan tavalla.

Jos eksyt tänne uudelleen, toivon, että löydät täältä asioita, jotka näkyvät toimenkuvaani hoitaessani, kun seuraan laiskistuvaa ja rasvoittuvaa kansaamme. Mihin me olemme menossa? Miksi emme ota mitään vastuuta tekemisistämme tai itsestämme. Kaikkeen ovat aina syyllisiä muut ja minä olen aina oikeassa. Ja niinhän minä olenkin. Mutta jos olen väärässä, myönnän sen heti, kun itse uskon olevani väärässä. En häpeä myöntää olevani väärässä, mutta kukaan muu ei pysty väittämään minun olevan väärässä, jos itse uskon olevani oikeassa. Periaatteistaan täytyy pitää kiinni!

Asenne, johon Juusokin viittaa, on koko elämämme ja hyvinvointimme perusta. Omalla asenteellasi pystyt vaikuttamaan kaikkeen. Se mikä tapahtuu, ei ole tärkeää, vaan se, miten siihen reagoit. Maailma potkii jokaista jossakin vaiheessa. Joku jää maahan makaamaan ja joku nousee ylös entistä vahvempana. Se on asennetta, omaa valintaa. Voittaja ei koskaan luovuta ja luovuttaja ei koskaan voita. Kaikkeen tekemiseen ja olemiseen vaikuttaa asenne. Miten käyttäydyn liikenteessä ja ihmissuhteissa? Kadehdinko naapureita tai olevinaan parempiosaisia? Välitänkö muiden mielipiteistä? Joudunko lähtemään töihin joka päivä, vai saanko lähteä töihin joka päivä? Onko töissä mukavaa vai eikö ole? Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Jos et usko, lue kalakaupan tarina kirjasta FISH!

Aikaisempia, alaani liittyviä ajatuksia voit käydä lukemassa http://www.mmkuntotalo.com/index.html?n=989

Tervetuloa mukaan parempaan maailmaan!