Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

600 aivopierua myöhemmin

Tämä blogi täytti kymmenen vuotta tämän vuoden maaliskuussa. Ensimmäisen tekstin, Tästä se alkaa, kynäilin 3.3.2007. En olisi tuolloin uskonut, että kirjoittelen tänne vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. En siksi, ettenkö kuvitellut vielä kirjoittavani, vaan siksi, että kuvittelin kaikkien blogien jo kuolleen vuonna 2017.

Nyt, 600 tekstiä myöhemmin, osa näistä kirjoituksista löytyvät Kunnon liiketoimintaa - Hyvinvoinnista bisnestä -kirjasta, joka sekin julkaistiin maaliskuussa, tänä vuonna ja nyt lasketaan jo tuhansissa ne kirjahyllyt, joista tuo kirja löytyy. Ja aika moni lienee sen lukenutkin, ennen kirjahyllyn täyttöönpanoa.

Kaikkien aikojen luetuin kirjoitus on pieni matkakuvaus Bora Bora -lomalta, vuodelta 2007. Hyvänä kakkosena pohdintani kuntokeskusten jäsenmääristä, vuodelta 2010. Aikamoisia kirjoituksia löytyy näiden 600 aivopierun joukosta, joita osa taitaa hieman olla.

Moni teksteistä päätynee tuleviin kirjoihin. Niitä löytyy jo nyt luentomateriaaleistani, koulutusdioista ja takaraivostani, edellä mainituissa tilaisuuksissa. Rekisteröin paljon asioita, itseni kiusaksi asti, jotka päätyvät tänne tai koulutuksiin. Mahdollisuuksia missataan niin paljon koko ajan, että tuntuu, etteivät kaikki maailman kirjahyllytkään riitä, jos ne kaikki kirjaisi ylös.

Paljon tehdään myös hyviä asioita. Rekisteröin myös niitä. On monia onnistujia ja menestystarinoita, joille nostan hattua. Olen saanut olla monessa mukana, todistaa läheltä, kuinka tehdään hienoja asioita, joskus olen saanut olla jopa tahtipuikossa kiinni. Elämä on antanut hienoja juttuja, joita on ollut kiva kirjoitella ihmisten luettavaksi. Asian ja varsinkin provokaatioiden seurana kulkevat lomakirjoitukset ja keikkaraportit, ympäri maailman, sujuvasti käsi kädessä.

En tiedä, onko kukaan teistä roikkunut mukana koko kymmenen vuoden ajan. Osa varmasti tipahti viimeistään blogin kuivina vuosina ja joku taas sen elvyttyä. Mutta paljon tätä käydään lukemassa yhä. Itse asiassa paljon enemmän, kuin alkuvuosina. Tämän vuoden lukijamäärät ovat olleet koko historian suurimpia. Kiitos siitä, vaikka en näitä kirjoitakaan lukijamääriä kerätäkseni. 

Kirjoitan yhä itselleni, terapeuttisena kokemuksena sekä omien ajatusten raatelua varten. Kenellä tahansa on mahdollisuus riepotella näkemyksiäni miten haluaa ja se tekee tästä kiinnostavaa. Kun laittaa ajatuksensa ja mielipiteensä toisten tallottavaksi, oppii paljon uutta. Ja kun olen vähän sitä mieltä, että jos ympäristö alkaa olemaan kanssani samaa mieltä, minun täytyy olla väärässä. Kuka tahansa kun voi olla kenen tahansa kanssa samaa mieltä, mutta vaatii paljon olla eri mieltä kaikkien muiden kanssa.

Jos joku olisi kertonut minulle kymmenen vuotta sitten, missä olen nyt, olisin silloin ollut aika tyytyväinen. Elämä on antanut, mutta se on myös ottanut. Olisi helppo sanoa, että jotain voisin korjatakin, mutta en sano, sillä juuri se korjaamattomuus on tuonut minut tähän, tehnyt minusta tällaisen, jotta voin korjata seuraavat kymmenen vuotta ja tehdä niistä haluamani näköiset. 

Moni tärkeältä nyt tuntuva asia konkretisoituu, kun miettii, onko sillä merkitystä vielä kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä kannattaa katsoa ympärilleen ja miettiä, kuka lähellä pyörivistä ihmisistä on yhä siinä kymmenen vuoden päästä ja ennen kaikkea miksi. Kymmeneen vuoteen mahtuu esimerkiksi paljon rakkautta. Teet mahdollisesti tänäänkin ratkaisun, jolla on merkitystä vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta todennäköisesti sillä ei ole.

Olin vanha kymmenen vuotta sitten

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Antamisen ja auttamisen ilo

Aloitin blogin pitämisen kymmenen vuotta sitten, Tästä se alkaa -otsikoidulla kirjoituksella. Minulta on kysytty monia kertoja, miksi jaksan ja viitsin kirjoittaa blogia. Siihen on monta syytä, nämä ensin lueteltuina:
  1. Olin ajatellut joskus kirjoittaa näistä teksteistä kirjan. Nyt se on kirjoitettu, juurikin moniin blogikirjoituksiin pohjautuen.
  2. Olen aina halunut jakaa tietoa. Koen, että saan muilta sitä enemmän tietoa, taitoa ja apua, mitä enemmän jaan sitä itse.
  3. Kirjoittaminen, ajatusten julki tuominen, on omanlaistansa terapiaa. Siinä joutuu laittamaan ajatuksensa ja jopa itsensä alttiiksi kaikelle kritiikille ja arvioinnille.
Pääpirteissään Kunnon liiketoimintaa -kirjakin kirjoitettiin, koska haluan ja haluamme jakaa tietoa eteenpäin. Palaute, jota olemme kirjasta saaneet, on ollut se hedelmä, se päämäärä, joka antaa meille kaikkein eniten. Kun kuulee, että kirjoituksista on ollut jollekin erityistä apua, se palkitsee. Se saa ihon kananlihalle.

Jokainen kirjoitus ja jokainen niiden sana on tarkoitettu auttamaan muita. Blogissa ja kirjassa. Ne on kirjoitettu antamisen ja auttamisen ilosta. Näiden kommenttien vuoksi:
"Kovaa kamaa, vahva lukusuositus!"- Joni Jaakkola, Optimal Performance
"Terve! Kehua pitää silloin kun on kehumisen paikka! Hankin kirjasi Kunnon Liiketoimintaa ja luin sen samalta istumalta. Oli erinomainen kirja ja antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. Pyöritän yksin kuntosalia Helsingissä ja kirjasta on minulle konkreettista hyötyä. Hyvää duunia!"
"Kunnon asiaa. Olet opettanut minulle paljon, Jutta. Paljon on vielä opittavaa ja halu kehittyä on suuri. #jutanpuljustaponkaissut #kunnonliiketoimintaa #liikuntabusiness"
"Hei ja terveiset Thaimaasta! Lomalla pitää lukea aina jotain myös ammatillisesti sivistävää kun aikaa kerrankin on. Kiitos kirjastanne. Olen toiminut ohjaajana lukuisissa kuntokeskuksissa viimeisen 7 vuoden aikana ja nähnyt kuntosalitoiminnan koko skaalan - ainakin lähes. Läpi kirjan koin riemastuttavia aahaa- elämyksiä palautteen muodossa, sain vahvistusta omille ajatuksilleni niinä hetkinä kun koin jossain tehtävän asioita hyvin - ja huonosti. Toisin sanoen sain vahvistusta omalle näkemykselleni. Olen siirtymässä asteittain päiväduunista liikuntayrittäjäksi - sain myös tätä varten hyviä vinkkejä ja oivalluksia sitä ajatellen - Pareton periaate jne. - sekä rohkeutta tarvittaessa puhaltaa yhteistyö- tai asiakassuhteita poikki jos ei toimi. Toivoisin että jokainen yrittäjä lukisi tämän kirjan (aina voi olla optimisti, mutta mahdollisimman moni). Kerrankin asioita todetaan suoraan eikä saivarrella. Kaikki höttö oli teoksestanne myös poissa."
Näitä voisi poimia vielä lisääkin ja ehkä joskus poimitaankin. Tällaiset kommentit ovat niitä juttuja, miksi osaamistaan kannattaa jakaa. Muiden konkreettinen auttaminen vie aina elämässä eteenpäin. Ei raha. Ei omaisuus. Ei maine. Eivät ennätykset. Eivät palkinnot. Ne eivät ole oikeita menestyksen mittareita, vaan se, kuinka monta olet auttanut urallaan eteenpäin - etkä koe heidän jääneen sinulle siitä mitään velkaa.

Käytännössä on olemassa kahdenlaisia ihmisiä - yrittäjiäkin - ottajia ja antajia. Ottajat saattavat syödä paremmin, mutta antajat nukkuvat paremmin. On ollut oikeasti mielenkiintoista nähdä, kuinka nämä antajat hakeutuvat toisten antajien seuraan ja ottajat - no he taivaltavat omia polkujaan, jättäen palavia siltoja ja kuiviin puristettuja hedelmiä taakseen.

Jos minulle sanoo rekrytointitilanteessa, että haluaa minun paikalleni, nousevat hakijan osakkeet välittömästi rekrytointiasteikolla. Ihmisiä pitää auttaa eteenpäin, silloinkin kun he havittelevat sinun tuoliasi. Yrittäjänä sinun tulee vain huolehtia, että pallillesi istuu sinua pätevämpi henkilö.

Blogiin ilmestyy yhä tekstejä noista mainitsemistani syistä. Toivottavasti sinäkin saat edes ajoittain niistä jotakin ajateltavaa, etenkin jos olet eri mieltä. Silloin minä olen onnistunut.

Auta muita saavuttamaan unelmiaan,
niin saavutat omia unelmiasi