Miksi aina sataa ja on kylmä? Kalenterissa lukee kesäisien kuukausien nimiä, mutta me joudumme ulkoilemaan melkein talvivaatteissa. Tai vähintään sadeasuissa. Suomen kesä on ihan surkea. Masentavaa. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen.
Noin meillä on ollut tapana puhua. Parina viimeisenä kesänä valittaminen on muuttunut. Voi kun edes joskus sataisi. Eihän tällaisessa helteessä pysty edes nukkumaan. Miksi koko ajan täytyy olla näin kuuma? Ei ehdi edes juomaan riittävästi. Ulkona kuntoilua ei voi edes harkita. Nurmikotkin kuolevat. Ihan sairasta.
Milloin me olemme tyytyväisiä? Kiroamme kesähelteitämme ja kuitenkin varaamme talveksi lomamatkan johonkin Thaimaan pätsiin, hotelliin, jossa ei ole ilmastoinnista kuultukaan. Siellä on ihan mukavaa, vaikka onkin kuuma. Järjettömän kuuma. Voisimme paahtua siellä viikkokausia. Mitä kuumempi, sen parempi. Kavereille jopa liioitellaan lämpötiloja.
Jos sataisi koko loman ajan, valittaisimme. Helteestä emme kuitenkaan valita. Miksi valitamme siitä kotimaassa, keskellä parasta lomakautta? Miksi nauttiminen on niin vaikeaa ja valittaminen niin helppoa? Onko tyytyväisyys niin vaikeaa? Vai johtuuko se kuitenkin siitä, että tutkimuksen mukaan suomalainen on parhaimmillaan 14 asteessa? Siis juuri nyt, näin syyskuussa.
Juhannuksena vielä näytti siltä, että saamme perinteisen kesän. Oli kylmä ja järvi melkein jäässä. Näytti vielä hyvältä. Saimme valittaa perinteisen kaavan mukaan. Ensimmäinen helleviikkokin meni vielä pessimistin silmin. Kohta kuitenkin sataa. Meni toinen viikko. Kolmas. Pessimistikin joutui jo taipumaan lämmöstä. Eikö sadakaan? Vedetkin ehtivät lämpeämään. Mitä nyt tehdään? Aletaan valittamaan lämmöstä. Se on hyvä ratkaisu. Siitä tulee hyvä mieli. Valittamisen tasapaino säilyy.
Onneksi on paljon yrityksiä, jotka ovat tällaisena kesänä olleet tyytyväisiä. Veikkaan monen kesäjuottolan, jäätelökioskin, uimalan, puuhapuiston ja kesäkinkerien tahkoneen hyviä tuloksia tänä kesänä. Monet ennätykset on rikottu, joka on hienoa. Varmasti jokainen kesätuotteita ja -palveluja tarjoava yrittäjä on aina sateen ja viiman keskellä toivonut tällaista kesää. Paitsi sateenvarjokauppias.
Helle-ennätysten myötä tämäkin kulunut kesä jää kirjoihin ja kansiin. Tätä kelpaa muistella tulevina kesinä, kun taas sataa ja on kylmä. Minulla on jo nyt vähän ikävä kesää, vaikka se vasta pari päivää sitten selvästi vaihtui syksyyn.Onneksi tätä kirjoittaessani tuntuu siltä, että rikotaan lämpöennätyksiä. Polttelin jo muutamia iltoja takassa valkeaa lämmitymielessä, mutta eilen ei tarvinnut. Oli sen verran lämmintä.
Vaikka pidänkin talvesta ja lumesta sekä monista talviurheilulajeista, olen selvästi kesäihminen. Parissa viimeisessä talvessa ei tosin ole ollut mitään vikaa. Jos ilmastonmuutos on tuonut meille nuoruusvuosien vuodenaikavaihtelut takaisin, sen ikuisesti vetisen syksyn sijaan, ilmastonmuutos saa minulta peukun.
On muuten ollut ihan eri huomata vuodenaikojen vaihtelu, kun tuli ilmastonmuutoksen aikoihin muutettua keskustan tuntumasta metsän reunaan. Keskustassa asumisessa on pointtinsa. Ne eivät vain ole minulle. Voisin asuttaa jotain vanhaa linnaa, keskellä korpea.
[Aiheeseen liittyen: Poispilatut / Valitetaan valittamisesta / FISH!]
BTW Tulee aika harvoin vastattua kyllä kaikenlaisiin kolumnipyyntöihin, varsinkin niihin korvauksettomiin. Nyt tuli vastattua kyllä. Olivat kysyjä ja aihe sen verran lähellä sydäntä, että päätin joustaa. Ehkä bongaatte sen myöhemmin jostakin. En muuten olisi ikinä voinut kuvitella, edes blogia aloittaessani, että joku ensinnäkin viitsii lukea tekstejäni ja toisekseen voisi vielä pyytää kirjoittamaan niitä aivottomia raapusteluja johonkin ja kolmanneksi vielä jopa maksaa niistä. Jotenkin absurdia. Tuohon Aamusetin Alakoukku-kolumniinkin on nyt tullut kirjoitettua jo yli puolitoista vuotta. Aloitin sen kertomalla olevani sovinisti. Mahtaakohan yksikään äidinkielen opettajistani lukea näitä? En tiedä, mutta sen tiedän, että jatkan Karhuherran uuden pesän kirjailujen lukemista. Blogosfäärin ehdottomasti parhaita sanailijoita.