DBTL 2011

Voisiko sanoa turkulaisittain kesän päättävä DBTL on taas tähtäimessä. Tänäkin vuonna tullee joka päivä heiteltyä tänne blogiin jotain materiaalia, mitä illan aikana on kertynyt.

DBTL on siinä mielessä kesän päättävä festivaali tällaiselle lätkäjannulle, koska yleensä tämän jälkeen suurin osa kiekkoilijoista katoaa katukuvasta. Osa painuu nakkikattilan syövereihin, osa näyttää passiaan lentokentällä.

Monelle taviksellekin tämä festari päättää varsinaisen kesän. Festarin jälkeisellä viikolla aika monen työpiste kutsuu tekijäänsä.

Festivaalisää näyttää olevan vähintään kohtuullinen. Keskiviikoksi pientä mahdollista ropinaa, mutta muut päivät näyttävät hienoilta.

Esimakua tulevasta ja festarin rakentumisesta voi käydä tirkistelemässä Rumista Kuvista.

Passit tuli päivällä noudettua. Kohta treenin ja suihkun kautta jokirantaan. Tulkoon hieno festivaali.

Keskiviikko
Aloitamme keskiviikon hieman aikaisemmasta poikkeavalla tavalla ja olemme hommaneet oikein pöytävarauksen porukallemme. Tai itse asiassa pöydät taitavat olla varatun koko festivaalin ajaksi.

Ohjelmasta poimin tarkasteluun ehdottomasti Pelle Miljoona Oy:n, koska se jäi kuittaamatta Ruisrockista. Illan viimeinen esiityjä lienee laulattavan telttaa ainakin parilla biisillään.

18.00 Tumppi Varonen & Problem
Problems heitteli hienoja punk-covereita, vaikka en itse musisointia nähnytkään. Passibaarissa ruokaillessamme tuota vähän harmittelin, kun en nähnyt bändiä.

19.30 Pelle Miljoona Oy
Pelle oli punk, ei niinkään siististi cool. Hieno setti, vielä hienompi kokoonpano. Antaa videon kertoa.



Tahdon rakastella sinua


21.30 Raappana & Jukka Poika & Sound Explosion Band
Suomalainen reggae ei vaan tipahda. Pöytäseurueemmekin kertoi tuntevansa jotain biisejä. Silkki-niminen biisikin alkoi seurueemme mukaan ainakin viidesti, kunnes jossakin biisin vaiheessa totesivat, ettei tämä nyt ollutkaan se Silkki. Saatan tosin muistaa tuon biisin nimen ihan väärin, mutta ymmärtänette pointin.

23.15 Jare & VilleGalle
Olipa pojilla lyhyt setti. Ehkä hyvä niin.

Keskiviikon Rumia Kuvia voit selata tästä. Valot, ääni, Ferrari, Andy!

Torstai

Torstaina onkin sitten metallimiehen päivä. Stam1nan aikana poljen vielä spinningiä, mutta illan ehdoton kunkku on W.A.S.P.. Ilmeisen vetävää rokkia on luvassa. Kilpi on ollut tovin aika hiljaa. Onko mitään tietoa mahdollisesta uudesta materiaalista?

18.00 Stam1na
En ehtinyt näkemään tahtiakaan, ikävä kyllä. Kuulin keikasta vain ylistäviä sanoja. Katso Stam1nan Rumat Kuvat.

20.00 W.A.S.P.
Puolisen tuntia myöhässä, mutta hyvää kannatti odottaa. WASP oli jälleen kerran ihan hemmetin kova. WASP vaan toimii tuollaisessa intensiivisessä areenassa. Videoita on muutama latauksessa. Alla olevan lisäksi latailen jotain sunnuntaina.



L.O.V.E. Machine / Wild Child / 


WASP:sta on saanut myös Rumia Kuvia.

22.30 Kilpi

Kilpi pisteli ihan käyvän setin. En taas muistanutkaan, kuinka monta hyvää biisiä heillä onkaan. Täytyy varmaan verestää muistia taas jossakin vaiheessa. Niitä tuli spinningissäkin taannoin soiteltua oikein urakalla. Muutama hyvä biisi tallentuikin, mutta tietysti juuri siinä omasta mielestäni Kilven parhaassa biisissä tuli muistikortti täyteen. Ei kuitenkaan hätää, sillä onhan meillä Rumat Kuvat.



Nerokasta ikävää / Savuna ilmaan


Torstaista voisi poimia vielä Apollon jatkon, klo 24.00 The 69 Eyes achoustic plays Elvis, Doors, Ramones etc.
Jumankekka! Mietin siinä Kilven jälkeen, että hipsinkö vain kotiin, kun pitää taas aamuysiltä olla Kuuvuoren portaissa. Hetken jahkailtuani suunnistin Apolloon. Onneksi! Vaisto taisi taas olla oikeassa, sillä sain kokea Laituria parhaimmillaan. Mahdollisesti, ellei jopa todennäköisesti paras DBTL-akti ikinä, mitä olen todistanut.

Ikävä kyllä, kävi niin vanhanaikaisesti, että olin unohtanut tyhjätä Maidenin jälkeen toisen muistikortin, jonka vaihdoin Kilven aikana, enkä saanut tallennettua kuin pari biisiä. Niistä kuitenkin saatte tekin käsityksen menosta. Tuollainen sekametelisoppa, jota 69 tarjosi, on sitä Laituriperinnettä parhaimmillaan. Erikoisia, normaalista poikkeavia vetoja. Nyt se oli sellaista mannaa, että hehkutan sitä kauan.



Tuosta vielä Perfect Skin. Taitaa kortilla olla vielä yksi hyvä otos ekan levyn materiaalista. Muistaakseni se oli Juicy Lucy. Tutkin sisältöjä tarkemmin sunnuntaina. Tuuppasin Twitterissäkin 69:lle kehuvaa viestiä encoretta odotellessa, mutta encore vasta räjäyttikin pankin. Rockerin ja Lost Boysin lisäksi pisteltiin menemään mm. Light My Fireä, LA Womania ja Heart Break Hotelia. Täydellinen setti, muuta ei voi sanoa!

Toivottavasti saan itseni aamulla ylös...

Kas, Live Nation kuuntelee Twitteriä. Hienoa markkinointia!

Perjantai
Perjantain anti on myös kerrassaan hieno. Popeda, Suurlähettiläät ja Apulanta. Välissä olevat jäänevät vähemmälle huomiolle, mutta mainitut ovat suurta herkkua. Popeda on aina hyvä, kuten myös Apulanta. Suurlähettiläiltä odottelen silti illan suurinta yhteislaulua.

Tuossa välissä taidan suunnata katsomaan Kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä viihdyttävää Sir Elwoodin Hiljaset Värit -poppoota. Ilmeisesti tämä tilaisuus on jo ennakkoon loppuunmyyty, joten saattaa jäädäkin siis minulta väliin. Onnittelut järjestäjälle loppuunmyynnistä!

Kaupunginteatterin ala-aulassa olevaan Hanoi Heritage - Maailman laajin Hanoi Rocks -levykokoelmaan tulee tarkistettua ja samalla myös arvioidaan McCoy hits canvas - Andy McCoyn kuvataidetta.

Jokilava jää koskematta.

Aamu alkoi Kuuvuoren portaista. Hieno fiilis, kun sain itseni revittyä ylös sängystä. Päivällä vähän hierontaa päälle, niin onkin taas valmis illan koitoksiin. Tänään on Pitkä Ilta! Vieläkin ihan täpinöissä eilisestä 69:n keikasta.

Olin paikalla hyvissä ajoin, juuri kun taivas syöksi vettä niskaan ämpäreittäin. Pasikin näytti huolissaan vilkuilevan taivaalle. Onneksi ilma selkiintyi ja ilmeisesti loppuunmyyty alue nautti hienosta kesäillasta. Enikinä uskaltaisi ottaa tällaista riskiä, jonka festarijärjestäjät ottavat. Säälle kun et koskaan voi itse yhtään mitään ja se voi pilata tuotoksesi kokonaan ja viedä talosi mennessään. Vähän sama juttu, kun en koskaan lyö vetoa asioista, joihin en itse pysty varmuudella vaikuttamaan.

18.00 Popeda
Popeda on ihan hemmetin kova festaribändi. Tai miksei muutenkin, mutta varsinkin fetareille poppoo sopii mainiosti. Voisivat heitellä tuntikaupalla hittejä toisensa perään. Ja vielä kansan syviin riveihin uppoavia hittejä. Ei mitään elitististä taidehapatusta, vaan puhdasta rokkia. Siis niinkuin "tultiin tänne teidänkin mestaan rokettia rappaamaan, matkalla se jo päätettiin, että tästä tulee mahtavaa..."



On näköjään yhä monta syytä olla kateellinen Costello Hautamäelle, jota jo pikkupoikana katselin ylöspäin.
Kun mies unelmoi -vetoonkaan ei koskaan näköjään kyllästy, varsinkin kun nyt lavalle marssitetaan Costellon poikaa. Aika huikealta täytyy tuntua, kun katsoo poikansa taputtelevan bassoa vieressä ja vielä Popedan riveissä. Olisihan sekin hienoa, että bändi siirtyisi isältä pojalle, siinä kuin jokin muukin yritys.


Popedan musiikin tipahtaa meikäläiseen kyllä niin vahvasti. Yksi parhaita suomalaisia bändejä kautta aikojen. Kummasti niitä hittejä tippuu jokaisesta levystä. Sellaisia biisejä, jotka jäävät oikeasti elmään, eivätkä vanhene koskaan. Moni niistä itse asiassa paranee vanhetessaan. Ehkä kaikki hyvät ja arvokkaat asiat tekevät niin.


Punaista ja makeaa / 20 senttiä / Synnyimme lähtemään /

19.45 Finnish Hockey Mafia

Ihan oikeastiko olivat yrittäneet saada vielä pelaajia pokaalin kanssa lavalle?


20.30 Ressu & Jussi feat. Aino -kuoro
Meni aika pitkälti sivukorvakuunteluksi, mukavassa seurassa. Ressu näytti juhlivan viisikymppisiään. Onnittelut lienevät paikallaan. Ressun ja Jussin hittireppuun mahtuu myös aika paljon tavaraa. Tosin niiden biisien ei voi sanoa paranevan vanhetessaan, vaan niiden kohdalla tulee ennemmin muisteltua sitä aikaa, jolloin kyseiset biisit olivat in. Eivät ehkä ihan sellaisenaan, ainakaan ilman niitä muistoja, sovellu ihan päivittäiseen tarkasteluun. Toisin kuin tuo edellä mainittu Popeda, joka rokkaa koska tahansa. 

22.15 Suurlähettiläät 20 vee juhlakuosi
Ei ehkä ollut niin vetovoimainen, kuin alkuun kuvittelin. Hyvä setti kuitenkin. Näytti siltä, että kovempaa laulantaa oli screenin edessä. Iso screen pöytien tuntumassa on hyvä juttu. Ensi vuodeksi sen kohdan äänentoistoa voisi vähän parantaa, niin siinä on vallan mainio biletyspaikka juomatarjoiluista nauttiville.



24.00 Apulanta
Oliko Apiksella vähän sellainen punkmaisen rosoinen ja tumma veto? Taidettiin taas hakea vähän sellaista autotallibändihenkeä, mikä sinällään on hyvä vastapainoa esimerkiksi Ruisrockin vetoon verraten. Kuten jo Ruisrockin tekstissä kirjoitin, mikäli järjestäisin mitä tahansa festaria, Apulanta olisi aina ensimmäinen kiinnitys. Se vaan toimii, vuodesta toiseen. 


Teltassa oli kyllä hikinen tunnelma, varsinkin kun Apulannan aikana tuli oltua alussa ihan yleisömeren keskellä. Oli pakko siirtyä väljemmille vesille myöhemmässä vaiheessa. Kuvaamisestakaan ei tullut yhtän mitään vellovan yleisön seassa.



Tuli illan päätteksi mentyä vielä Vegasiin katsomaan siellä pyörivää Pianowar-konseptia. Siinä tuntui olevan vinha ajatus. Ehkä yritämme saada setin salin joulujuhliimme. Meni niin pikkutunneille, että en jaksanut yöllä enää päivittää päivän kuulumisia. Kun vielä edellisen yön vain muutaman tunnin unet painoivat pohkeissa, päätin sukeltaa suoraan suihkun kautta pahnoille. Toivottavasti tekin olitte väsyneit, ettekä ole odotelleet tätä.

Lauantai

Vaavi ei sano mitään, mutta Kotiteollisuuden aikana olen varmasti teltan liepeiden alla. Sunrise Avenuella on levyillään 1-2 ihan hemmetin hyvää biisiä, joten ehkä sekin tulee kokonaan tarkkailtua. Dingo laulattanee muut lauantain esiintyjät taas suohon, Paulaa yhtään väheksymättä.

Ehkä käyn tovin kyttäämässä Lovexia. Ehtii hetken heilumaan Jokilavan tuntumassa ennen Kotiteollisuutta.

Lovexilta näin pari biisiä, kun starttasivat sen verran myöhässä. Ei jäänyt siitä lyhyestä virrestä paljon jälkipolville veisattavaa.



16.45 Vaavi
Vaavia en kuullut tahtiakaan. Kuolasin vielä kotona päiväunilla.

18.15 Kotiteollisuus
Näiden keikat ovat aina varsin hauskoja. Kun vielä musiikkikin tipahtaa tällaiseen yksinkertaiseen mieheen kuin kerroshampurilainen, salaatti on valmis. Välillä tulee mietittyä, että onko nuo Hynysen kohelluksetkin suunniteltuja. Kuka muuten katkoo kielen kahdesta kitarasta käytännössä saman biisin aikana? Kohellusta on hauska seurata, kun se vielä höystetään hauskoilla välispiikeillä. Pidän kovasti bändin aikaansaannoksista. Kieli poskella hyvää tavaraa.



Kadonneet / Kivireki / Soitellen Sotaan / Tuonelan koivut

20.15 Sunrise Avenue
Näiden festarien suurin yllättäjä, kädet alhaalla. SA sai minusta uuden fanin pelkästään lavaesiintymisellään. Jos 69 veti Apollossa parhaan setin ikinä DBTL:ssä, niin tämä oli yksi huippuesityksistä ikinä varsinaisella alueella. Toki bändillä on pari ihan loistavaa hittiä, mutta muuten levyjen sisältö on ollut vähän hissimusaa. Jos edes 32% tuosta lavailmeestä saisi siirrettyä levylle, bändin arvo nousisi tarkalleen 73%. Uskomattoman energinen ja yleisöä viihdyttävä setti. En edes löydä riittävän paljon kehusanoja tähän. Lisätkää te loput mielessänne. Kun taas nurkilla pyörivät, niin nyt menen varmasti katsomaan.



I don't dance / Hollywood Hills / Fairytale gone bad

22.00 Dingo
Festarien kovimmat yhteislaulut kuultiin (taas) Dingon keikalla. Helppoa festarimusaa, jota jokainen osaa laulaa vähintään kertsin verran. Uppoaa viikonlopun yleisöön täydellä kympillä.



24.00 Paula Koivuniemi
Katsoin ensimmäistä kertaa festarin historiassa Paulaa oikein teltan liepeillä. Tosin vain muutaman kappaleen, kun alkoi Paula pelottamaan. Peltirummun raiskausta kuuntelin ja ihan hyvää versiota Rakkautta ja Piikkilankaa -biisistä. Mitä muuten Uniklubille kuuluuu? Teltan liepeillekin eksyin, kun kaveri tarvitsi seuraa. Uhrauduin. Paula kyllä jotenkin sopii päättämään tämän festarin. Ehkä hänen kuuluu tehdä se jatkossakin.

Kertokaa myös te kommenteissa, mitä aiotte tehdä tai teitte ja koitte. Pidetään hauskaa, ihan kaikki.

Uskaltaisinko sanoa tämän vuoden festarin olleen oman kokemukseni mukaan kaikkein onnistunein paketti. Vaikka unohtaisin erityisjärjestelyt, joita ryhmällemme oli jälleen suotu, uskoisin kaikkien viihtyneen mallikkaasti. Joku monena muunakin vuonna paikalla olleista ihmetteli, miksi aina pitää olla samat bändit. Minä en ihmettele. Sanoin näille, että mene kuuntelemaan sitä Dingoa, Apulantaa tai mitä tahansa toistuvasti festareilla viihdyttävää ja mieti, miksi ne kannattaa buukata tuleviksikin vuosiksi. Ne vain toimivat.

Konsepti tällaisenaan on erittäin toimiva. Maailman parhain festivaali! Ei enempää, eikä vähempää. Keskustan sykkeessä, leppoisa ja rento, mukava yleisö, yleisöön menevät bändit. Siinä oli tiivistettynä meidän ulkomaanvieraiden ensivaikutelma Laiturista.

Toivottavasti jaksan sunnuntaina vielä ladata loput muistikortin sisällöt etteeriin ja selata sekä oikolukea tekstin vielä läpi, jotta saamme tälle festivaalikerralle pisteen. Oli mukava olla viihdytettävänä.

Kiitos, Pasi, Kari, Heini ja muut, jotka mahdollistavat tällaisen riekuntamahdollisuuden meille.

[Aiheeseen liittyen: DBTL 2010 / DBTL 2009 / DBTL 2008]

BTW Tämän vuoden mielenkiintoisin uudistus on tässä:

Tämänvuotisena uudistuksena on keskellä DBTL-aluetta sijaitsevan Kaupunginteatterin käyttöönotto, jonka suurella näyttämöllä järjestetään konsertit perjantaina ja lauantaina. Viikonloppuna myös teatterin aulatilat palvelevat DBTL:in laadukkaana Vip-tilana.

Todella jännä nähdä, miten tuo tila soveltuu festariin. Uskon sen toimivan vallan loistavasti ja tarjoavan hieman erilaisen ympäristön rokkaamiselle. (En sitten ehtinyt käymään täällä kertaakaan.)

Tappava liikkumattomuus

Olen monessa yhteydessä päivitellyt sitä, kuinka me kuntokeskusten markkinoinnista vastaavat olemme tavattoman tyhmiä. Me emme osaa markkinoida itseämme lainkaan. Ainoa asia, jonka osaamme, on antaa alennusta. Tyrkytämme alennusta, vaikka media syöttää meille koko ajan järjettömän hyviä makupaloja, joihin voisi tarttua.

Nyt sellaisen nappisyötön tarjosi Suomen Kuvalehti artikkelillaan Kiire sohvalle. Voisimme kaikki alalla toimivat poimia artikkelista ideoita ja mahdollisuuksia mille tahansa markkinointitempauksellemme - paitsi sille alennukselle.

Artikkeli perustuu pitkälti entisen juoksukaverini, UKK-instituutin johtajan, Tommi Vasankarin haastatteluun, jossa hän kiteyttää osuvasti:

Erikoislääkäreistä ainoa, jonka ei tarvitse tietää vähäisen liikunnan riskeistä, on patologi.

Liikunnan, liikkumisen, kuntoilun, urheilun, minkä tahansa liikkeen terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Voisimme poimia markkinointimme veturiksi minkä tahansa Vasankarinkin listaaman sairauden, johon kuntoilulla on ehkäisevää tai hoidannallista vaikutusta. Kuntokeskuksella olisi mahdollisuus tarjota mielikuvaa terveyden edistämisestä, alennuksen sijaan. Me voisimme vilpittömin mielin luvata ihmisille pidemmän ja terveemmän elämän, jos lyöttäytyisivät meidän kanssa yhteen. Luulisi sen olevan houkuttelevampi tarjous kuin yhdenkään euroalennuksen.

Enää ei poljeta aamuisin pyörällä tehtaan porteista, ei pestä iltaisin nyrkkipyykkiä eikä hakata halkoja. Töissä paita kastuu vain silloin, kun toimiston ilmastointi ei toimi.

Jokainen, joka on vähääkään kiinnostunut itsestään ja hyvinvoinnistaan - ja väitän jokaisen potentiaalisen kuntokeskusasiakkaan olevan - kuulisi varmasti mielellään jo markkinointivaiheessa siitä, mitä kuntokeskus voisi tehdä hänelle, alennuksen sijaan. Mutta me hakkaamme päätä seinään ja tarjoamme alennusta. Emme mukamas muuta keksi. Alennuksen jälkeen valtaosa keskuksista unohtaa asiakkaan tyystin, kunnes pitäisi saada lisää kassakoneen täytettä.

Olen ihan samaa mieltä Vasankarin kanssa, että liikuntasuosituksiin tarvittaisiin myös liikkumattomuuden enimmäismäärät. Hyötyliikunta on kadonnut lähes kokonaan. Ehkä meidän kuntokeskustyöntekijöiden pitäisi pyrkiä puuttumaan myös siihen ihmisten arkeen. Ehkä meidän pitäisi entistä enemmän pyrkiä vaikuttamaan myös siihen hyötyliikuntaan.

Lisäksi olemme oppineet, että kaiken liikkumisen voi laskea. Kun on alettu puhumaan arkiliikunnasta, on sanottu, että portaiden kiipeäminen tai kävely lähikauppaan on liikuntaa.

Etkö sinäkin tunne suorittaneesi, täyttäneesi ikään kuin liikuntavelvoitteen, kun kirjaat nurmikon leikkuun heijaheijoihin? Jopa silloin, kun sinulla on päällä istuttava leikkuri. Milloin haravoinnista tai koiran kanssa nurkalla käymisestä tuli kirjattava ja rekisteröitävä liikuntasuoritus? Ehkä tuota rekisteriä tulisikin tutkia kriittisesti ja todeta, kuinka vähän sitä oikeasti - siis oikeasti - liikkuu.

Kuntosalin ovenedusta saattaa olla sakkopaikkoja myöten täynnä autoja, mutta parkkipaikan perä on tyhjillään - kuka nyt kävellä haluaisi.

Kävelymatka parkkipaikan perältä juoksumatolle on yllättävän pitkä.

Melkein jokaisen asiakkaan aika on kortilla. Löytyy aika helpolla jotain kuntoilua mielekkäämpää tekemistä, joten ehkä meidän pitäisi ohjata asiakkaita myös hyötyliikunnassa. Kun sen on joku määrännyt ohjatusti tehtäväksi, se on suorite, joka on helpompi sisäistää tehtäväksi. On eri asia polkea tehtaan portille huvikseen kuin personal trainerin määräyksestä. Määräys kelvannee ylpeilyn syyksi jopa kahvipöytäkeskusteluun. Huvikseen polkemisesta saa helposti hullun leiman, varsinkin jos jättää vielä pullankin syömättä.

[Aiheeseen liittyen: Hifistelyä / Treenikaveri vähentää luovuttamista / Minä en jaksa / Alennusta tarjouksessa]

BTW Syksyn kuntoilukausi on lähempänä kuin arvaattekaan. Mistä sen tunnistaa? Kuluttajaviranomainen aloittaa propagandansa tyrkyttämällä juttujaan lehdistölle. Nyt siihen tarttui ainakin Kauppalehti, Kymen Sanomien johdolla. Muistatte varmaan, kuinka tammikuussa ihmettelin tätä asiaa. Joka syksy ja joka tammikuu kuluttajaviranomainen tulee ulos kolostaan. Nyt ihmeteltiin mm. ryhmäliikuntakalenterissa tapahtuvia muutoksia. Asiakkaalla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti irtisanoa sopimuksensa, jos jokin ryhmäliikuntatunti poistuu tai muuttaa ajankohtaa kalenterissa. Miksi kuluttajaviranomainen ei puutu median välityksellä kanavapaketteihin sillä perusteella, että jokin katsojan lempisarja päättyy? Voisin taas listata vertailuna samankaltaisia juttuja. Jostain syystä tämä yhteiskunnallisesti tärkeä ja tuottava* alamme on aivan turhaan tuon viranomaisen hampaissa. Ehkä tuon virkakoneiston jäsenillä on vain antipatioita liikkumista kohtaan.

*) Vuonna 2007 liikkumattomuuden kustannukset diabeteksen osalta olivat Suomessa noin 700 miljoonaa euroa. Hoidon kustannukset nousevat 5-6 prosenttia joka vuosi.

Oikea loma

Tällä viikolla taitaa olla eniten suomalaisia lomalla. Minä en ole. Olen mielelläni kesällä töissä, kun muut lomailevat. Katkaisen vuoden mieluummin aina marras- ja huhtikuussa, pidemmällä auringonpalvonnalla.

Kalenterin ollessa tyhjä, ehtii tekemään Oikeita Töitä sekä myös arjesta poikkeavia töitä. Nyt ole maalannut kuntosalin taljojen painopakkoja. Sekin on tietynlaista lomaa. Muuna aikana harvoin saa tehdä jotain sellaista, jossa näkee heti kätensä jäljen. Se on palkitsevaa ruudun edessä tuhraamisen seassa.

Taloussanomatkin kirjoitti, kuinka

Asiantuntijoiden mukaan keskikesä voi olla kaikkein parasta ja tehokkainta työaikaa.

Allekirjoitan artikkelin oletukset täysin. Meidän alalla alkaa vuoden kuumin sesonki heti lomien jälkeen. Me olemme aina valmiita tuohon sesonkiin, kun olemme kesän suunnitellet sitä. Monella muulla alan yrittäjällä on työpöytä täynnä rästejä ja sähköposti tukossa jo valmiiksi, kun mennään vuoden tärkeimpään ajanjaksoon.

Vaikka olenkin kesän töissä, tarvitsen lomaa. Tajusin aikoinaan loman merkityksen Bora Boralla. Siellä ei toiminut kännykkä. Nettiin ei päässyt. Tai pääsi jostain, mutta se maksoi maltaita. Faksiyhteys oli ainoa, joka oli siedettävä, joten päätin jättää senkin hyödyntämättä.

Runsas kaksi viikkoa ilman mitään kontaktia omaan arkeen. Ensimmäinen viikko oli helvettiä. Toinen viikko paratiisia myös mielentilan suhteen. Oikea loma. Akut latautuivat oikeasti ja huomasin tarvitsevani lomaa. Huomasin myös osaavani lomailla, olla tekemättä mitään, kun ympäristö pakotti siihen. Sitä ennen luulin olevani lomaa kaipaamaton teräsmies, kaikessa uhrautuvuudessani ja tehokkuudessani.

Myös henkilökunta piti tilanteesta. Joutuivat ratkomaan itse ongelmat. Olen huomannut poissaolojen nostavan henkilökunnan ratkaisukykyä ja jopa työmotivaatiota. Nyt en edes enää tiedä kaikesta, mitä talossamme tapahtuu. Joskus tiesin. Aivan kaiken. Harrastin mikrojohtamista. Onneksi olen pääsemässä tuosta hulluudesta eroon.

Jos et ole lomaillut viikkoa kauempaa, kokeile nyt ainakin sitä ensin. Vuosilomalain määräämä kaksi, tai työntekijöillekin lain sallima neljä viikkoa putkeen voisi tehdä ihmeitä. Se vaatii vain sen, että menee niin kauas, ettei yllä työpöydälle edes virtuaalisesti, vaikka se voikin olla muotia. Tosin virkamiehen 11 viikon lomaputki voisi saada ainakin minut hermoraunioksi.

Joskus jätin henkilökunnalle monisivuisia ohjeita. Nykyään henkilökunnalle jää yksi ohje:

Jos tulee ongelmia, soittakaa - jollekin muulle.

[Aiheeseen liittyen: Lomaltapaluupaha / Miksi pitäisin kesälomaa? / Arki kuin lomaa]

BTW Suosin minilomia varsinkin näin kesällä. Kun kalenteri on tyhjä, arki on hieman helpompi rikkoa. Miniloman ei tarvitse olla mitään suurta ja mullistavaa. Riittää, kun arkiset askareet rikkoontuvat. Pyrin pitämään näin kesällä muutaman miniloman joka viikko. Viime torstaina se oli illallinen Pippurimyllyssä. Veljeni ja vanhempani laukkaavat tuolla syömässä säännöllisesti. Vaikka he tekevät niin ja Pippurimylly on ollut olemassa jo vuodesta 1974, olin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Se teki siitä poikkeuksellisen miniloman. Jatkossa suuntaan Pippurimyllyyn useasti minilomalle. Ruoka ja palvelu olivat kerrassaan mainioita. Ruokalistankin olisin voinut ottaa mukaan iltalukemiseksi. Yksi parhaita ensimmäisiä ravintolakokemuksia ikinä.

Google+ vs. muu maailma

Jonkun mielestä Google+ aiheuttaa suurta hypeä. Kutsujenkin perään huudellaan Facebookissa ja Twitterissä. Hype johtuu (meistä) early adaptoijista, jotka ovat etunenässä jokaisessa somekokeilussa. Hype ei näy missään muualla, kuin somesekaantujien kärjessä. Tämä kärki hypettää vielä tuota hypeä. Tavallinen FB-käyttäjä ei ole vielä kuullutkaan Google+:sta. Sille Twitterkin on vielä vieras maailma.

Sain tuon Googlen plussan avattua jo jokin aika sitten, ilman mitään kutsuja. Siellä ei ollut silloin vielä "kukaan". Ehkä sain sen auki, koska taidan olla Googlen tuotteiden aktiivinen käyttäjä. Googlen tililtäni kun löytyy paljon käytössä olevia, ihan loistavia palikoita, joista olen erittäin kiitollinen Googlelle. Pyytämättä se kuitenkin aukesi. Lähetin kutsuja aliaksilleni ja olen touhunut niiden kanssa Plussassa piirileikkejä.

Ikävä kyllä, en löydä tuosta mitään varsinaista punaista lankaa uutuudenviehätyksen lisäksi. Yleensä itse innostun kaikesta uudesta heti. Aina kun näen jonkun hypettävän Plussaa Twitterissä tai Facebookissa, yritän kysyä, mitä mullistavaa siinä on. Yhtään mullistavaa vastausta en ole saanut. Tämä sarjakuva on mullistavin juttu:

Ehkä Scott Stratten puki sen sanoiksi Twitterissä:

@unmarketing Add me on Google+ where me and others have no idea what we're doing, but it's cutting edge.

Tavallisella toopella ei ole (ainakaan vielä) mitään syytä siirtyä Facebookista Plussaan. Eikä toopella tietysti ole vielä sitä kutsuakaan. Twitterissähän toope ei edes vielä ole. Ehkä toope siirtyy Twitterin sijaan suoraan Plussaan. Yksikään someaktiivi ei voi luopua Facebookista ja Twitteristä ja siirtyä yksistään Plussan käyttäjäksi. Ei nyt eikä ehkä koskaan. Edellä mainitut ovat liian isoja tapettavaksi. Näin ainakin ajattelen puhtaasti markkinointimielessä.

Somen alkuaikoina murhia pystyi vielä tekemään, koska tavalliset toopet eivät vielä olleet sopuloituneet tähän virtuaalimaailmaan. Siksi MySpace notkahti. Minäkään en ehtinyt sinne. Isojen massojen siirtely, siis tavallisten kuluttajien siirtely palvelusta toiseen on työläs ja pitkä projekti. High end -hypellä sitä ei vielä tehdä. Kysykää vaikka Diaspora'lta tai Path'ltä, tai miltä tahansa somelaatikolle lapioineen ja ämpärineen tunkevalta. Sen voi nykyään tehdä melkein ainoastaan yrityskaupalla.

Jonkun mielestä Plussassa on yhdistetty Facebook ja Twitter. Kyllä, tavallaan, mutta ei kuitenkaan. Voit toki pyytämättä ja yllättäen huudella toisten pöytiin, jos ovat sen mahdollistaneet, mutta mitä sitten? Onko tuo se mullistava ominaisuus, johon Twitter perustuu ja jonka Facebook voisi halutessaan tehdä? Haluavatko yksityisyydestään (omasta mielestään) tarkat toopet, että kuka tahansa voikin seurata heidän profiiliaan?

Toisen mielestä Plussa on siitä kiva, kun voi aloittaa piirien rakentamisen alusta. Ei kuitenkaan mitään uutta, vaikka tuo väline onkin näppärä Plussassa. Jokaisen pitäisi tehdä Facebook-tilissäänkin siivous ja heivata kaikki puolitutut ja järjestää jäljelle jäävät omiin ryhmiinsä, jos siellä aikoo julkaista rajattua kohderyhmää vaativaa materiaalia. Siis jos aikoo.

Yhtä vaivalloista se on Plussassa miettiä, mille piirille, eli kohderyhmälle kunkin viestin jakaa. Kohta niitä piirejä on niin paljon, ettei itsekään pysy niissä mukana. Vahinkoja julkaisuissa tapahtuu varmasti nykyistä enemmän, kun piirit mahdollistavat tuntemattomien tyyppien haalimisen profiliinsa. Voin jo kuvitella tilanteet, jossa viestin ei pitänytkään lähteä tuolle piirille lainkaan.

Twitter-tilin siivous onnistuu kätevästi tällä. Sitäkin kannattaa välillä harrastaa. Plokkaan itse surutta pois sellaiset, joilla ei ole minulle mitään annettavaa. Jos joku aloittaa seuraamaan minua Twitterissä, katson seuraajan viimeisimmät viserrykset ja teen päätöksen sen mukaan, seuraanko vai enkö. En seuraa ketään vain siksi, että hän seuraa minua.

Joona Haaralan spekulointiin Google+:sta heitin jo muutaman vastapallon. On ihan totta, että Picasa on toimiva peli semiamatööristi valokuvien kanssa touhuavalle, mutta sekään ei ole mikään mullistus - sille toopelle. Mitä sitten, jos kuvat ovat Plussassa parempilaatuisempia kuin Facebookissa tai Twitterissä? Ei some mikään valokuva-ateljee ole. Tarkoitushan on jakaa vain hetkellisiä juttuja visuaalisesti kavereiden kanssa. Eikö?

Hangout'ia on kehuttu mullistavaksi ominaisuudeksi. Ehkä netissä paljon chattaava voi kokea sen kivaksi, mutta Facebookin croup chat tulee ajamaan saman asian, varsinkin Skype-yhteistyön kautta. Veikkaan kuitenkin Mesen olevan vielä pitkään Se Kova Juttu paljon ryhmäkeskusteluissa hengaavien keskuudessa. Eikä hangout edes toimi iPadilla vielä. (Tiedän, tuote on kehitysvaiheessa.) Padilla hengaamisen jotenkin näen houkuttelevaksi.

Sparks näyttää toimivan vain hakukoneena, johon voit valita kiinnostavia aiheita. Ehkä siinä tavoitellaan StumbleUpon-tyylistä palvelua, joka sinällään on hauska lelu. Olen hekotellut monena iltana kyyneleet silmissä interwebin hauskuutta. Tosin aika harva ainakaan Suomessa edes tajuaa, mikä StumbleUpon on.

En usko, että Google+:lle käy kuten Buzz'lle ja Wave'lle. Kolmas kerta sanoo toden. Plussalle löytyy varmasti käyttäjiä. Jollain tasolla uskon sen jäävän meille aktiivisimmille kolmanneksi isoksi palikaksi Facebookin ja Twitterin seuraksi. LinkedIn'n jätän suosiolla pois isojen piiristä, koska se on selvästi vain ammattikäyttöön. Tavoittaako Plussa isoja massoja, siis sen toopen, jää vain nähtäväksi.

Mitä itse odotan, on Google+:n toimivuus markkinointivälineenä. Mitä sinä odotat? Jos lontoo taipuu, tästä voit lukea ajatuksia käyttäjiltä, omaa kutsua odotellessasi. Minultakin voi kutsun saada, jos kiltisti pyytää.

[Aiheeseen liittyen: Facebook - Kyllä nykyään on helppoa / Twitter alkaa hahmottumaan / Foursquare - Mikä se on? / Foliohattuja jaossa]

BTW Liittyen pariin aikaisempaan postaukseen, Toimittajan mylly ja Poispilatut, nyt joku vapaaehtoinen työntekijä on suivaantunut Ruisrockille. Talkootyö ei nähtävästi ollutkaan vain hengaamista festarilla, vaikka palkaksi työstä luvattiin pääsy festarialueelle. Siellä joutuikin Oikeisiin Töihin. Käyhän töihin sitoutuminen tuosta hakuilmoituksestakin selville:

Ruisrock tahtoo tarjota myös talkoolaisilleen ikimuistoisen festivaalikokemuksen! Vaikka työvuorot ovat sitovia, on homma mukavaa ja rentoa. 
Emme maksa vapaaehtoisille palkkaa, mutta tarjoamme sisäänpääsyn festivaalialueelle koko Ruisrockin ajaksi, lämpimän ruuan työvuoron aikana ja Ruisrock t-paidan, joka on tarkoitettu työpaidaksi. Tarjoamme muilta paikkakunnilta tuleville vapaaehtoisille mahdollisuuden koulu- tai leirintämajoitukseen koko festivaaliviikonlopuksi. Vapaaehtoisena sitoudut tekemään ennalta sovitut työvuorot, ja olet valmis noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Vuoroja tulee kolmen päivän aikana yhteensä kaksi, jotka kestävä noin kuusi tuntia. Alkoholin ja päihteiden käyttö työvuoron aikana ei luonnollisesti ole sallittua. Mikäli talkoolainen kuitenkin ilmestyy työvuoroonsa päihtyneenä, poistetaan hänet festivaalialueelta ja laskutetaan festivaalilipun hinnan verran. Reilu peli kaikille!

Ymmärrän varsin hyvin vapaaehtoisten, siis ilmaisen työvoiman käytön tällaisen festivaalin pyörittämiseksi, mutta jos minä vaihtaisin yrityksessämme töitä palveluihimme, ateroihin ja asusteisiin, verottaja kiinnostuisi meistä heti.

Ruisrock 2011

Perinteinen Ruisrock liveblogi starttaa tällä kertaa päivän myöhässä. Perjantai nautittiin Iron Maidenin musisoinnista Olympiastadionilla. Olipa mahtava ilta, matkantekokupruista huolimatta!

Perjantain tarjonta näyttäisi paperilla - tai iPhone appissa - olevan tämän festarin parasta antia, joten siinä mielessä hieman harmittaa tuo eilinen päällekäisyys. Toivottavasti löysitte totuuden kaurapuurosta ja onnistuitte olemaan siististi cooleja. Kertokaa tuolla kommenteissa, mistä jäin paitsi.

Lauantain tarjonnasta tultaneen poimimaan varmuudella vain Bullet For My Valentine. Muutama hyvä ralli heillä. Tuosta siirtynen Apulannan katsomoon. Koko muu päivä on ihan auki.

Toivottavasti Bloggeria pystyy tänään päivittämään iPhonen kautta. Safarilla päivitys on ajoittain tökkinyt Bloggerin uudistusten myötä.

Mitä ehdottaisitte poimittavaksi tarjonnasta? Päivä mennee perinteisissä pre-partyissä, mutta ehdotelkaa silti jotain koettavaa.

Ei onnistunut päivittäminen livesti tällä kertaa. Jos 3G verkko oli pystyssä, niin Bloggerin päivittäminen Safarin kautta tökki. Ruisrockilla oli Facebookissa livekisoja. Se on hieno idea, mutta se vaatisi teleoperaattoreilta sen, että kaistat pysyisivät ylhäällä. Ehkä Ruisrockin kannattaisi järjestää wlan alueelle, muuallekin kuin VIPiin, rokkikansan käyttöön.

Puhelinverkot näyttivät muutenkin olevan kovilla. En saanut koko kisojen aikana yhteyttä DNA:n verkossa toimiviin puhelimiin.

Karhuherran vinkkaama Bring Me The Horizon pisti yleisönsä ihan matalaksi. Tällä kertaa hyvällä tavalla. Muuten piti siirtyä teltan liepeiden ulkopuolelle, kun en osaa olla konserteissa korvatulpissa. Poistan tikkaristakin paperin, kun syön sen. Olen outo.



Bullet For My Valentine ei ollut läheskään niin hyvä, kun odotin. Ehkä huonoin kuulemani versio Metallican Creeping Death -klassikosta. The Last Fight jäi oikeastaan ainoaksi, joka miellytti. Ehkä tuo kokonaisuus on vielä hieman rajua makuuni.



Jos järjestäisin mitä tahansa suomalaista festaria, kiinnittäisin sinne aina ensimmäisenä Apulannan. Se vain toimii festareilla vuodesta toiseen. Armo taisi olla bändillekin hieno kokemus.



Yritin taas kovin päästä sisään PMMP-maailmaan. Epäonnistuin taas. Pelkkää lallattelua ja välispiikit yritetään olla hurjia kiroilemalla. Tuossa taitaa olla kohdallani kaksi syvää kuilua, sukupolvien ja sukupuolien välinen kuilu. PMMP on vähän kuin Kiroileva Siili. Ei minulle.

Uusi VIP-alue oli aikaisempia parempi jo pelkästään lisätilojensa vuoksi.

Liikennejärjestelyt pois alueelta onnistuivat tänä vuonna historian parhaiten. Esimerkiksi lauantaina illalla, saaresta pois ajaessa, tiellä ei hillunut kukaan, vaan kaikki kulkivat järjestyksessä omilla poluillaan. Todella esimerkillistä toimintaa järjestävältä taholta.

67.000 oli kävijäsaldo, kiitos varmasti loistavien kelien, vaikka sunnuntaina "jäätiinkin" 16.000 maksaneeseen. Ilmeisesti kannattavuusraja oli noin 60 kiloa, joten plussalle jäätiin. Hyvä niin, mutta huonolla kelillä tuo alla oleva ajatukseni olisi voinut realisoitua. Ehkä niitä todellisia magneetteja sittenkin tarvitaan, jos halutaan liikutella isoja massoja.

[Aiheeseen liittyen: Ruisrock 2010 / 2009 / 2008 / 2007]

BTW Joku kertoi, että megabändien näkyminen suomalaisilla festareilla on ohi. En usko tuohon. Yhden tai kaksi vuotta voit vedellä jotain festaria varamiehillä, mutta kyllä se oikeasti on niin, että suuria vetonauloja tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Ainakin jos lipun hinta halutaan pitää vähintään nykyisellään. Äänestys tapahtuu lipputiskillä. Ruisrockin kohdalla on kuulunut tänä vuonna aika paljon nurinaa bändikattauksen suhteen. Ehkä oma kaveripiiri ei innostu näistä pumpuista, mutta nekin löytävät kohdeyleisönsä.

Iron Maiden - Helsinki 2011

scream for me helsinki

Perjantaina mennään taas Olympiastadionin täydeltä, kun The Final Frontier World Tour kurvaa Helsinkiin. Takuuvarmaa Brittimetallin juhlaa. Viimeksi bändi tulikin tsekattua huhtikuussa Floridassa. Hyvä veto sielläkin, vaikka sikäläinen yleisö ei ihan innostu suomalaisten tasolle. Iron Maiden kuuluu metallin pääkaupunkiin, Hellsinkiin.

Sonispheren myrskyisä konserttikin oli olosuhteista huolimatta nautinnollinen kokemus. En oikeastaan muista kuin yhden Maidenin keikan, josta jäi sellainen maku, että se vedettiin vähän hätäisesti, pakkopullana. Tiedättekö, mitä keikkaa tarkoitan?

Jenkkilässä nuo metallikonserttiin osallistuvat naiset tuntuvat pukeutuvan perinteiseen pornahtavaan kasariasuun. Jopa ihan oikeita käärmeennahkahameita väitän huhtikuussa nähneeni. Ne voisivat taas tulla muotiin muuallakin kuin Slut Walkissa.

Vaikka Maiden on selvästi stadionluokan bändi - ainakin Suomessa - hallikeikat ovat yleensä stadioniversioita parempia. Iron Maidenin show on vaan hallissa näyttävämpi. Suurin syy lienee tuo aurinko, joka mollottaa meillä yömyöhään. Ei anneta sen kuitenkaan haitata, vaan nautitaan loistavasta metalli-illasta laskevassa auringossa. Keli lienee mitä loistavin.

Tällä kertaa tuli kiihdytettyä katsomaan myös lämppäri. Alice Cooperin showkin on yleensä ihan katsottava ja niin se oli nytkin. Sounditkin tuntuivat olevan erityisen hyvin kohdillaan. Perinteinen Suomen lipun heiluttelua sekä Leijonien lätkäpaita upposivat kansaan kuin Patapaita porilaisiin.

Alice oli hyvä, vai mitä sanotte alla olevasta tai tästä Poison-biisistä.



Alice Cooper oli saanut todella hyvin äänentoiston toimimaan. Cooperin napinvääntäjät voittivat Maidenin vastaavat.

Iron Maiden oli jälleen kertakaikkisen loistava, vaikka soundit olivatkin välillä hakusessa.

Floridan keikallakin spekuloitiin ajatuksella, että onko tämä Maidenin viimeinen kiertue, nimensä mukaisesti. Bruce kertoi, että näin ei ole. Tuo tieto sai meidät hullut suomalaiset osoittamaan suurta huomiota.



Perinteinen Fear of the Dark -äänite löytyy tästä. Maailman parhain livebiisi, koskaan, missään. The Number of the Beast on tullut yleensä tallennettua, ja niin nytkin. Josko ensi vuonna saisimme Maidenin taas vaihteeksi halliin.

Keikkareissulle osui muutakin jännittävää kuin Helsingin liikennevalot ja ratikat. Mennessä autosta hajosi ilmastointi. Oli hieman hikinen tunnelma, kun ajeltiin paahtavan auringon alla. Tullessa tuo ei enää kiusannut, mutta noin kilsa ennen kotia autosta katosivat jarrut kokonaan. Onneksi ne päättivät häipyä tilanteessa, jossa auton pysäyttäminen rampille oli mahdollista.

Kelasin pientareella istuessani kaikki niitä mahdollisuuksia, joissa olisi voinut henki lähteä, jos jarrut olisivat tehneet tepposensa hieman aiemmin. Tämä taisi olla sellainen onnellisten tähtien alla syntyneen läheltä piti -tilanne.

Auto oli kaksi viikkoa sitten jarrusatularemontissa. Mitä lie jättäneet kiristämättä.

[Aiheeseen liittyen: Scream For Me Fort Lauderdale / Sonisphere 2010 / Iron Maiden Helsinki]

BTW Jää tällä kertaa Ruisrockin perjantai Iron Maidenin jalkoihin. Se jää siitä huolimatta, vaikka perjantain anti näyttää olevan parasta, mitä Ruisrock tänä kesänä tarjoaa. Siististi cool Pelle Miljoona ja totuutta kaurapuurosta etsivä Lama tulisi ehdottomasti tarkastettua. Kotiteollisuus saisi myös läsnäoloni. Paramore olisi isolla kysymysmerkillä. Voisi olla mielenkiintoinen tuttavuus. The Prodigy voisi jäädä Firestarteriin, missä vaiheessa se ikinä soisikaan. Tosin bändi taitaa olla pirteä livenä, vai mitä sanotte tästä henkäyksestä?



Suosittelen kaikille iLuurin omistajille Ruisrock-applikaatiota, jonka voit ladata tästä. Siitä näyttää löytyvän kaikki tarpeellinen festarivieraalle. Hyvä palvelu. Ruisrockiin palataan lauantaina, perinteisen liveblogin merkeissä.

Poispilatut

Hesarin kuukausiliitteessä on jälleen kerran mainio kirjoitus. Seija Sartti toteaa Poispilatut-artikkelissaan, kuinka suomalaisille ei kelpaa muu kuin mariseminen.

Ruoka ei kelpaa, työ ei kelpaa, palvelu ei kelpaa, politiikka ei kelpaa, mikään ei kelpaa. Mankuminen kelpaa.

Olen tehnyt saman huomion. Ikävä kyllä. Suomesta puuttuu tekeminen ja vastuun ottaminen. Oletetaan, että joku muu hoitaa kaikki ikävät asiat. Jonkun muun on aina oltava vastuussa omistakin töpeistä. Vahingoissa on syyllinen aina löydyttävä ja se on saatava tuomiolle. Ei meissä voi olla mitään vikaa. Emmehän me ole tehneet mitään. Velkaantumiseenkin on löytynyt syyllinen muualta kuin velan ottajasta.

Sartti toteaa osuvasti:

Suomen kahtiajaosta ei puhuta turhaan: on se Suomi, joka valittaa, ja se Suomi, joka tekee.

Omalla tavallaan tuo Linnanmäen jupakkakin liittyy tähän. Valitetaan anonyymisti netissä, lipat vinossa, sen sijaan, että tehtäisiin asioille jotain. Odotetaan, että joku toimittaja tai viranomainen korjaa asioita, joihin voisi itsekin vaikuttaa. Ei vain kyetä. Valittaminen - varsinkin anonyymisti - on helpompaa. Silloin voi myös vähän värittää, ilman että joutuu kantamaan vastuutaan värittämisestä tai muusta tekemisestään.

Jokaisen pitäisi vain saada etua, tekemättä mitään ja jopa pyytämättä. Valitetaan jos niin ei käy - tai jos niin käy.

Etuudet ovat sitä varten, että niistä voi valittaa. Kukaan ei valittanut opintotuesta [tai mistään muistakaan tuista. Blogistin huomio.] silloin, kun sitä ei ollut.

Kuten Sartti toteaa, nyt valitetaan kaikista tuista. Ne kaikki ovat liian pieniä - tai ainakin naapuri saa niitä ihan liikaa. Ei mitään järkeä. Tuskin pystyn koskaan ymmärtämään sitä, että joku, varsinkin terve ja työkykyinen ihminen, saa jostakin rahaa tekemättä mitään. Siis muusta kuin Lotosta. Tai tarviihan siinäkin täyttää kuponki jossakin muodossa.

Poispilatut suomalaiset loukkaantuvat vähästä: he kantelevat oitis viranomaiselle tai lähtevät käräjille peräämään oikeuksiaan.

Juuri niin. Oma napa on ainoa, jolla on merkitystä.

Linnanmäenkin, kuten minkä tahansa työyhteistön työoloja voisi varmasti parantaa, jos joku vaan viitsisi olla aktiivinen ja osaisi myydä parannukset johdolle. Kaikki yhteisöt toimivat niin. Lakkoilulla, uhkailulla ja valittamisella luodaan aina vain pahaa verta osapuolten välille. Näin käy tuossakin jupakassa.

Työntekijän pitää osata myydä vaatimuksensa niin, että pomo näkee sen edut omalta kantiltaan. Jos vaikka kioskissa on kuuma, työntekijän pitää osata perustella pomolleen, että kun lämpötila saadaan viisi astetta alhaisemmaksi, jäätelö säilyy paremmin ja työntekijäkin on tyytyväisempi, jolloin asiakaspalvelu paranee. Keinoja on monia, kun vain ajattelee ja avaa suunsa, kahvipöydässä ja netissä valittamisen sijaan.

Jos pomo ei osta parannusehdotustasi, se ei ole pomon tai työnantajan vika. Et vain osannut myydä ajatusta, tai se ei ollut resurssien mukainen, ja sinun tulee mennä takaisin piirustuspöydän ääreen ajattelemaan. Tässäkään tilanteessa ei auta uhkailu, valittaminen eikä hampaiden kiristely. Pakottamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Joku voi kysyä, voidaanko nuorelta työntekijältä odottaa edellä mainittua aloitekykyä. Mielestäni voitaisiin, jos heidät olisi opetettu sellaisiksi, eikä kaikkea olisi aina pureskeltu valmiiksi pumpulipilven päälle. Jos et pidä työstäsi, vaihda sitä tai vaihda asennetta. On vain kaksi vaihtoehtoa. Kaikki välimallit ovat sinulle pahaksi. Sama pätee käytännössä mihin tahansa tilanteeseen.

Sarttin kirjoitus on yksi parhaista, joita olen vähään aikaan lukenut. Juuri sitä ennen luin Seth Godinin päivän pamauksen, jossa ihmeteltiin, kuinka joka vuosi ihmisiä matkustaa johonkin maailman kolkaan todetaakseen siellä olevan monsuunikauden tai sisällisodan. Sitten he ihmettelevät kohtaloaan ja hakevat syyllistä.

Samaa reaktiota voi todistaa työelämässä. Väitän, että monella tänäkin vuonna Linnanmäelle töihin päässeellä ei ollut mitään käsitystä, mitä huvipuistotyö on. Kuvitellaan, että se on vain auringonpaisteessa möllöttämistä. Sitä, minkä näkee asiakkaan näkökulmasta. Kun totuus iskee kasvoille, alkaa valittaminen. Ei ollutkaan kivaa töissä.

[Aiheeseen liittyen: Valitetaan valittamisesta / Elämä on kovaa / Ei ollut minun vikani]

BTW Tämän blogin sisältö on aina ollut sekalainen. Kaikenlaista tulee huomioitua ja kirjattua ylös. Osa ei saa koskaan julkaisua osakseen, jonkun olisi ehkä voinut jättää julkaisemattakin. Veikkaan, että sisältö tulee jatkossakin olemaan mitä tahansa. Voit kuitenkin kertoa toiveesi sisällöstä tässä Facebookin kyselyssä. Voit toki antaa äänesi myös kommenteissa. Vaikuttaako tulos mitenkään? Eihän sitä koskaan tiedä.

Toimittajan mylly

Linnanmäki näytti saaneen taas uuden laitteen, Toimittajan myllyn. Kansa ainakin puhuu siitä.

Mylly käynnistyy tästä:



En pysty ottamaan mitään varsinaista kantaa Linnanmäen työolosuhteisiin. Minulla ei ole niistä sekuntiakaan kokemusta ja kaikki tieto perustuu edellä esitettyyn videoon. Viimeisestä käynnistäkin on, öh, tovi. Eikä minua juuri kiinnostakaan Linnanmäen työolosuhteet, koska en vastaa niistä, enkä ole aikeissa hakea sinne töihin. Sen toki tiedän, että ainakin monesta muusta paikasta löytyy riistäjiä ja nöyryyttäjiä.

Otan aiheen esille siksi, kun tapana on ajatella asioita toiseltakin kantilta. Yritän kuunnella molemmilla korvilla ja katsoa ja lukea molemmilla silmillä. Jokaisessa kiistassa tuntuu aina olevan kolme totuutta, osapuolien totuus ja oikea totuus.

Linnanmäki toimitusjohtajineen ahdistetaan melkoisella kohuhakuisella journalismilla nurkkaan. Ikävä huomata, että kansallisen Yleisradiommekin on tarvinnut lähteä tälle tielle saadakseen katsojia ja kuulijoita.

Jos tuon A-Studion pätkän kuuntelee molemmilla korvilla, kuulee kuinka potkut saanutta työntekijää on ensin varoitettu suullisesti siitä, että on jättänyt tulematta työvuoroonsa. Tämän toimittajakin sivuuttaa sujuvasti ja ottaa esille ainoastaan myöhästymisen ja pelien pelaamisen potkujen syynä. Jos työntekijä on jo muutenkin kesken ainoastaan kesän kestävän työsuhteen rikkonut ohjeistuksia kolmesti, on hän todellakin potkunsa ansainnut. Nuokin kolme kertaa ovat siis vain niitä, joista on jäänyt kiinni tai huomautettu. Ihan turha nyt kitistä kohtaloaan.

Ei tuota hirveästi kannattaisi televisiossa käydä kuuluttamassa, ikään kuin uhrin asemassa. Jos Iiro Veck nyt tulisi lippa vinossa minun eteeni työhaastattteluun, voisi sen sanoa olevan ohi tervehdyksestä. Nestori Kuparinen voisi laittaa korvan taakse, että kyllä tämä maailma makaa niin, että hyvät tyypit pääsevät ensimmäisinä töihin takaisin, myös Linnanmäelle, kuten Räikkönenkin totesi, esimerkillä höystäen. En usko Nokiankaan aloittaneen potkujen jakamista parhaimmista työntekijöistään.

Kehotan aina työantajia katsomaan työtodistuksista arvioita, kun rekrytoivat uutta väkeä. Jos niitä ei löydy, pitää kellojen soida. Arvioiden puuttumiseen on usein syynsä. Saman ohjeen annan työntekijöille. Pyytäkää todistukset arvioilla, jos koette olevanne arvioiden arvoisia. Jos ette koe, muuttakaa asennettanne välittömästi, jos aiotte pärjätä tässä maailmassa.

Minusta on lohdullista kuulla, että lasten suosimassa huvittelupaikassa on tiukat säännöt ja niiden noudattamista myös valvotaan tiukasti. Nämä työntekijät ovat vastuussa siitä, että hommat sujuvat huvipuistossa. Ihmiset antavat lapsensa heidän huomaansa. Ei sitä voi hoitaa puolin valoin tai kännykässä rupatellen. Ymmärtääkseni palveluntuottajalla on korostettu vastuu varsinkin alaikäisistä asiakkaistaan, joten tarkat säännöt ovat enemmän kuin ymmärrettävät. Ne ovat selviö.

Muistan lukeneeni, että yhdysvaltalaisissa huvipuistoissa puhallutetaan kaikki työntekijät aina työvuoroon tullessa. Nollatoleranssi. Ei oteta riskejä. Tämäkin toimittaja olisi ensimmäisten joukossa kyselemässä, miksi ohjeita on laiminlyöty, jos sen vuoksi tapahtuisi huvipuistossa jotain ikävää.

Miksi toimitusjohtaja Räikkösen poistumista ihmetellään? En minäkään olisi jäänyt tuollaista kuuntelemaan, varsinkin jos on sovittu puhuttavan ihan jostakin muusta. Kuten Räikkönen totesi, toimittajan alku on vedättänyt, siis valehdellut hänelle. Onko se sopivaa YLE:n tai minkään muunkaan arvostetun uutismedian toimittajalle? Jotenkin voisin kuvitella, että haastattelujen saaminen on sellaiselle toimittajalle helpompaa, joka ei syö sanojaan ja edes vähän kunnioittaa haastateltavaansa.

Miksi vessatauon mahdollisuutta edes tarvitsee ihmetellä? Voisin kirjata tähän pitkän listan ammateista, joissa ei voi mennä heti vessaan, kun tuntuu pissattavan. Ei tämä ole mitenkään kummallista aikuisten maailmassa.

Miksi kukaan ei ihmettele nuoren toimittajan hermostumista eikä mielestäni toimittajalle sopimatonta käytöstä edellä esitetyn videon lopussa?

Tarkoitushakuisessa journalismissa on toki viehätyksensä. Sillä saa nykyään niin tärkeitä klikkejäkin. Tässä mentiin nyt metsään ja verkkoyhteisöt luovat mielikuvansa katsomatta ja kuuntelematta haastattelua molemmilla silmillä ja korvilla. Ainuttakaan työyhteisöä ei paranneta tällaisella journalismilla. Työyhteisöjen parantamiseen on olemassa ihan muut keinot. Toimittaja perusti juttunsa anonyymeihin nettikeskusteluihin sekä edellä mainittujen kahden veijarin juttuihin. Väittäisin, että oikaistiin pahasti.

Nyt ihmiset kertovat tämän vaikuttavan negatiivisesti Linnanmäellä käymiseen, mutta me kaikki tiedämme, ettei se ole totta. Samat laitteet, sama hauskuus. Tällä kritiikillä ei ole oikeasti mitään merkitystä. Netissä on vain hyvä olla populistisesti jotain mieltä - kauhistella - niin saa hyvän omatunnon. Oikeasti me haluamme asiakkaina mahdollisimman halvalla tuotettuja palveluja, jotta me saamme ostaa ne mahdollisimman halvalla. Ikävä kyllä.

Vähentääkö kritiikki intoasi käydä Linnanmäellä?

87%	13%
Ääniä 5870

[Aiheeseen liittyen: Hei, me lennetään]

BTW Pitääkö paikkaansa, että Linnanmäki oli leikannut joitakin toimittajille perinteisesti kuuluneita lippuetuja? Vaikka eihän moinen vaikuta toimitukseen. Eihän?