Näytetään tekstit, joissa on tunniste leader. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leader. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. elokuuta 2019

Maailman paras työpaikka

Christa kysyi minulta tänään, että millaisista asioista koostuu maailman paras työpaikka - minulle? Mitä asioita ja ihmisiä siellä on ja mikä on tärkeää? Hänen kysymykseensä liittyvää keskustelua voit seurata LinkedIn'ssä.

Ei tarvinnut paljoa miettiä, vaan näpytellä vain selkäytimestä seuraavat ajatukset, jotka tulivat juurikin tässä järjestyksessä:
1. Johtamisen pitää olla johtamisen kolmannella tasolla, jossa asioita tehdään automaattisesti yrityksen edun mukaisesti, ilman että kaikkea pitää pyytää saati käskeä. Työyhteisön jäsenet haluavat tehdä asioita, joista on yritykselle hyötyä. Ihmiset tekevät mielellään myös asioita, joita eivät välttämättä haluaisi tehdä. Tuo on luottamuksen korkein taso johtamisessa, jota ennen ovat juurikin nuo pyytäminen ja käskeminen.
2. Työntekijöillä on vapaus tehdä ratkaisut oman maalaisjärkensä perusteella - oikeus tehdä päätöksiä niin kuin haluaisi itselleen tehtävän ja minkä näkee parhaimmaksi vaihtoehdoksi kussakin tilanteessa.
3. Vaikka olisikin esimies/alaissuhteet, niin toimitaan tiiminä, esimiehn ollessa tiimistään vastuussa ylöspäin, mutta muuten tiimi on sisäisesti tasa-arvoinen. Jokainen tiimin jäsen on tärkeä osa palapeliä, jolla tuloksia tehdään.
4. Jokaisen työntekijän omia  vahvuuksia ja osaamista hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Oikeasti pyritään hyödyntämään jokaisen yksilön taidot ja myös halu sekä mielenkiinto tehdä asioita, joista on työyhteisölle ja yritykselle eniten hyötyä.
5. Tiimin jäsenet ovat aina valmiit auttamaan toisiaan, missä ikinä apua tarvitaankin, myös vastuualueidensa yli. Jos joku jää tiimissä jälkeen, häntä autetaan, jotta tiimin yhteinen tavoite täyttyy. Jokainen kantaa silti vastuun tontistaan, tekee parhaansa.
6. Tehtävänkuvaukset ja vastuualueet ovat selkeitä ja jokainen työntekijä ymmärtää työnsä merkityksen, miksi tekee mitä tekee ja mikä sen merkitys yritykselle on. 
7. Ihmiset ovat kykyjensä mukaan oikeilla positioilla. Ihmiset istuvat oikeilla paikoilla yritysbussissa, myös ne takapenkin rääväsuut. Ihmiset kohdataan ihmisinä.
8. Työyhteisö koostuu positiivista ihmisistä, joilla saa olla myös huonojakin päiviä, mutta ne hoidetaan niin, etteivät ne näy asiakaspinnassa eikä yhdelläkään ole oikeutta aiheuttaa negatiivisen asenteen leviämistä saati kiusata työkaveriaan. Asioita - virheitäkin - lähestytään positiivisen oppimisen kautta.
9. Kun tehdään töitä, tehdään töitä, tosissaan mutta ei koskaan totisesti. Ei siis tuhlata aikaa eikä makseta tunneista vaan työn tuloksesta. Jokainen on selvillä siitä, mitä häneltä odotetaan ja on sen puitteissa vapaa toimimaan tarpeelliseksi katsomaansa aikaa ja muita resursseja käyttäen. Ei siis ole työaikaa, vaan työtulos, joka määrittelee työpäivien sisällön ja pituuden.
10. Kun saavutetaan tavoitteita, niistä nautitaan ja niitä juhlistetaan - yhdessä.
Tuossa oli minun kymmenen käskyä parhaimmaksi työpaikaksi. Tällaisia työpaikkoja minä haluan olla luomassa ja toivon, että ainakin välillä osun maaliin. Kaksi vuotta sitten kirjoitin, miten tuo tehdään.

Mitä sinä lisäisit vielä tuohon? Vai poistaisitko jotain ja miksi?

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella,
se on vihreää siellä, missä kastelet sitä

torstai 29. maaliskuuta 2018

Johtajuus on muuttunut

Olen päässyt käymään hyviä keskusteluja yrittäjien ja johtajien kanssa johtajuudesta, pitämissäni konsultaatiotilaisuuksissa. Johtajuutta on vaikea hahmottaa, varsinkin kun suomen kielessä leader ja manager tarkoittavat samaa asiaa, kuten kirjoitin runsas vuosi sitten, Johtaja vai johtaja -tekstissä.

Johtajuus on muuttunut. Tuloksia tehdään nykyään ihan eri metodein, kuin vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Jonkun mielestä johtajuus on muuttunut lässymmäksi ja työntekijät herkimmiksi. Voi olla, mutta minä näen asian niin, että johtajuus on muuttunut ja tulee muuttua inhimillisemmäksi ja positiivisemmaksi. Uskon, että sillä saa parempia tuloksia. Olen sen todistanut itselleni monta kertaa, joten kaikki tähän viittaava kirjallisuus ei ole sekään hölyn pölyä.

Yhdessä keskustelussa otin esiin jääkiekkovalmennuksen. Otetaan esimerkiksi neljä ansioitunutta valmentajaa:

  • Hannu Jortikka
  • Raimo Summanen
  • Jukka Jalonen
  • Erkka Westerlund
Jokainen vähääkään jääkiekkoa seurannut tietää näiden valmentajien meriittejä. Vaikka ei olisi hirveästi seurannutkaan, saattaa näistä henkilöistä olla jonkinlainen mielikuva, jopa heidän valmennusmetodeistaan. Jokainen on ansioitunut, mutta päässeet menestykseen eri tavoin. Kenen valmennettavana juuri sinä haluaisit olla ja miksi?

Johtaa voi edestä, takaa, sivulta, ylhäältä tai alhaalta sekä positiivisuudella tai negatiivisuudella. Johtaa voi etsimällä virheitä tai etsimällä onnistumisia. Virheet voidaan käsitellä julkisesti tai kahden kesken, kuten myös onnistumiset. Joukkuehenkeä voi luoda pelolla johtaen tai yhdessä tekemällä. Yhteistä tavoitetta voi tukea Joukkueena mennään -mentaliteetilla tai heittämällä yksilöitä bussin alle. Kaikki nämä voivat toimia, mutta kumpaan sinä uskot? 

Kummalla tavalla haluaisit sinua johdettavan?

Meistä lähes jokainen vastaa noihin kysymyksiin samalla tavalla. Siitä huolimatta toistakin tapaa näkee ihan päivittäin. On vain tavattoman paljon helpompaa osoittaa virheitä kuin löytää onnistumisia. On paljon helpompaa käskeä kuin saada ihminen toimimaan oma-aloitteisesti. On helpompaa heitellä johdettavia bussin alle kuin ottaa itse vastuu johtamisestaan. On helpompi olla huonompi johtaja kuin parempi. On vaikea ymmärtää, että johtaja tarvitsee johdettaviaan paljon enemmän, kuin johdettavat johtajaansa. Yrittäjä tarvitsee työntekijöitään paljon enemmän, kuin työntekijät yrittäjää.

Mitä jos alkaisit virheiden etsimisen sijaan etsimään onnistumisia ja toisit niitä enemmän esiin? Uskon niitä kuitenkin olevan paljon enemmän, ehkä sen kymmenen kertaa enemmän, jotka positiivisuudellaan kumoavat yhden negatiivisuuden. Ei yksikään johdettava päätä aamulla, töihin lähtiessään, että aikoo olla huono työntekijä sinä päivänä. Ei kukaan päätä, että aikoo sössiä hommansa. Ei kukaan päätä jäädä jälkeen työpanoksestaan. Jokainen - ihan jokainen - haluaa olla työssään hyvä, joka päivä ja saada siitä kiitosta ja arvostusta.

Mitä jos käyttäisit johtajana jokaisesta työpäivästä edes 15 minuuttia positiivisten asioiden löytämiseen ja kertoisit niistä tiimillesi? Mitä se voisi tehdä yhteisöllenne? Voisiko tilanne mennä huonompaan vai parempaan suuntaan? Ja se vaatisi vain 15 minuuttia.

Et pysty luomaan positiivista ympäristöä negatiivisuudella


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Arvostus korreloi työsuhteen pituuteen

Milloin viimeksi koit arvostusta töissä? Onko siitä pitkä aika? Oletko tuona aikana miettinyt työpaikan vaihtoa? Mitä pidempi aika viimeisestä arvostuksen kokemuksestasi on, sitä ilmeisemmin olet miettinyt työpaikan vaihtoa.

Kun sinua ja työtäsi arvostetaan, todennäköisimmin viihdyt työssäsi. Meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee arvostusta, vaikka osa meistä ei sitä näytäkään ulos päin. Arvostus on siitä jännä veijari, että usein sen olemassaolon huomaa vasta, kun sitä ei ole. Arvostusta ei välttämättä tule ajateltua, ennen kuin tajuaa sen loppuneen tai että sitä ei koskaan ollutkaan. 

Jokainen huomaa jossakin vaiheessa arvostuksen puutteen, jos sen puutetta on. Tuon huomion jälkeen alkaa lähtölaskenta ja työnhakusivustojen selailu sekä ajatus CV:n päivittämisestä. Tuo viimeinen on muuten jo varma merkki siitä, että lähtö on edessä.

Arvostus saa meidät kokemaan itsemme tarpeelisiksi. Hyvän itsetunnon yksi peruskivistä on tuntea itsensä tarpeelliseksi. Kun saa terveellisen määrän arvostusta, sen rakentumalla itsetunnolla on mahdollisuus kehittyä terveeseen suuntaan. 

Siirappiset, teennäiset imartelut ovat taas asia erikseen. Ne eivät ole arvostusta. Arvostusta ei voi opetella lukemalla kirjoja tai edes tätä blogia. Arvostus tulee ihmisen sisältä ja mikäli ihminen on rikki sisältä, hän tuskin kykenee aitoon arvostukseen. Tämä on vähän kuin happinaamari lentokoneessa; Jos et laita sitä ensin itsellesi, et voi auttaa muita.

Arvostusta kokeva työntekijä pysyy työsuhteessa sitä pidempään, mitä enemmän ja useammin hän kokee itsensä arvostetuksi. Samahan pätee parisuhteissa ja käytännössä kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Hyvä ihmissuhde perustuu aina merkittävältä osin arvostukseen. Samoin on esimies-alaissuhteissa.

Johtaja voi osoittaa arvostusta monella eri tavalla. Työntekijän aito kuunteleminen on varmasti helpoin tapa osoittaa arvostusta. Läsnäolo on arvostusta. Kun johtajalla on aikaa työntekijöille, nämä kokevat arvostusta. Arvostaminen ei tarkoita palkitsemista, vaikka tavattoman moni näkee nuo synonyymeinä. Arvostus on arjen teoissa. Ari Rämö listasi taannoin blogissaan työyhteisössä näkyviä arvostuksen esimerkkejä:
  • tervehtii töihin tullessa kaikkia
  • hymyilee ja on ystävällinen
  • katsoo silmiin puhuessaan
  • kuuntelee aidosti mitä toisella on sanottavaa
  • jaksaa kuunnella lauseet loppuun ilman että tunkee omaa mielipidettä väliin
  • haluaa tietää ja ymmärtää miksi toinen ihminen ajattelee niinkuin ajattelee
  • lopettaa kaiken muun tekemisen keskustelun ja kohtaamisen ajaksi
  • ei räplää kännykkää toisen puhuessa
  • antaa toisen oikeasti olla sitä mieltä mitä on
  • toisen esittämä ongelma on oikeasti totta
  • toisen esittämä idea on oikeasti huomioitava
  • ryhmässä kaikkien mielipiteet huomioidaan
  • ryhmässä kaikkia kuunnellaan
  • antaa aikaa toiselle
  • tekee kaikkensa auttaakseen toista
  • ei ole kiire minnekään
  • rauhoittuu kohtaamiseen aidosti
Tunsitko piston sydämmessä? Niin minäkin.

Jos et anna arvostusta niille, jotka sitä ansaitsevat,
he lopettavat tekemästä sitä, mitä sinä arvostat

torstai 4. toukokuuta 2017

Miksi, miten, mitä

Olen kirjoittanut, kuinka manuaalit on syytä heittää roskiin. Manuaaleissa on usein yksi merkittävä vika. Ne kertovat, mitä asioita työntekijän pitää tehdä - tai ei saa tehdä, harvoin edes miten asioita tehdään, eivätkä juuri koskaan, miksi asioita tehdään. Manuaalit ovat mikrojohtamisen käsikirjoja, joissa jokainen toimi ja tehtävä on selitetty tehtäväksi jollakin tietyllä tavalla.

Manuaalia ei saa tehdä niin, paitsi ehkä niissä yrityksissä, joissa ei haluta tarjota asiakkaille yksilöllisiä wau-elämyksiä, vaan tasaisen varmaan asiakaskokemusta. Esimerkiksi kaikenlaisessa liukuhihnatyössä on varmasti paikallaan kertoa manuaalissa, mitä siinä hihnalla tulee tehdä. Toki sille hihnatyöntekijällekin voisi olla paikallaan tietää, miksi hän sitä työtä tekee tai ainakin miten. Se voisi tehdä työstä mielekkäämpää, tarkoituksellista, eikä vain ansaintakeinoa.

Palvelubisneksen manuaalissa ei saa lukea lainkaan, mitä asioita tehdään. Siinä pitää lukea vain miksi asioita tehdään, mikä on se lopputulos, johon pyritään, haluttu asiakaskokemus. Kun se on kerrottu manuaalissa mahdollisimman kattavasti ja työntekijälle annetaan mahdollisuus toteuttaa työnsä, kuten parhaaksi näkee, lopputulostavoite huomioiden, työntekijä keksii itse, mitkä asiat pitää tehdä ja miten. Asiakkaat saavat tällöin varmasti erinomaisia palvelukokemuksia ja työntekijä viihtyy työssään.

Mitä tarkempi kuva meillä on siitä, miksi mitäkin tehdään, sitä helpommin löydämme luovia, tehokkaita ja erityisesti asiakkaille sopivia kokemuksia tuovia ratkaisuja työssämme. Kun tiedämme, miksi asioita tehdään, miten ja mitä hoituvat usein itsestään. Simon Sinek on kirjoittanut aiheesta loistavan kirjan, Start with Why. 

Tässä Ted Talkissa Sinek tiivistää asian hienosti 18 minuuttiin:


Jos omistajille ja johtajille ei ole selkeää kuvaa siitä, miksi yritys on olemassa, miksi ihmiset tulevat töihin, heillä ei ole myöskään mahdollisuutta menestyä isosti. Heillä ei voi tällöin olla kykyä saada työntekijöitäkään ymmärtämään, miksi he tekevät, mitä ikinä tekevätkään töissä. Miksi on olennainen asia menestymistä.

Työntekijäsi mahdollisesti tietää, että soivaan puhelimeen tulee vastata. Se varmaan lukee manuaalissa. Mutta lukeeko siellä, miten puhelimeen vastataan? Voi olla, mutta veikkaan, että siellä ei lue, miksi siihen tulee vastata. Jos työntekijä tietäisi, miksi puhelimeen pitää vastata, sinun tuskin tarvitsee kertoa, että siihen tulee vastata eikä välttämättä edes sitä, miten siihen vastataan. Työntekijä keksii kyllä nuo itse, mitä paremmin hän on ymmärtänyt, miksi puhelimeen yleensäkin vastataan yrityksessäsi.

Ensin he kysyvät, miksi teet sen,
sitten he kysyvät miten teit sen.

torstai 16. helmikuuta 2017

Heitä manuaalit roskikseen

Tai jos ei nyt roskikseen, niin ota ne ainakin uudelleen tarkasteluun ja katso niitä toisesta näkökulmasta. Ole rohkea tuossa uudessa näkökulmassa.

Palvelualalla yrityksen ensimmäinen tehtävä on palvella asiakasta. Auttaa häntä siinä, missä hän tarvitsee apua ja mistä hän maksaa. Palvelutilanteet ovat erittäin usein toisistaan poikkeavia. Jotta saavutetaan hyvä ja tasainen asiakaspalvelukokemus - tai hyvä asiakaskokemus yleensä - siihen tarvitaan manuaali. Siinä mielessä manuaalia ei siis kannata heittää roskiin. Manuaali on kuitenkin tasaisen hyvän asiakaskokemuksen perusta.

Manuaali kannattaa vain kääntää kuvainnollisesti ylösalaisin. Manuaalihan tehdään usein, ellei peräti aina, yrityksen tarpeen mukaan. Mitä yritys haluaa tehtävän, yrityksen näkökulmasta, käytettävissä olevin resurssein ja työtehtävin, jotka määritellään manuaalissa ja joita jokaisen työntekijän tulee noudattaa, niin kuin ne ovat manuaaliin kirjattu. Liian moni johtaja uskoo tuollaisen manuaalin tuottavan erinomaista tai jopa uskomattoman hyvää asiakaspalvelua. Manager uskoo niin, leader ei, kuten aiemmassa kirjoituksessa selvensin.

Se saattaakin tuottaa hyvää palvelua, mutta se ei tuota erinomaista asiakaspalvelua, saati uskomattoman hyvää asiakaspalvelua. Leader tietää tuon. Erinomaista ja jopa uskomatonta palvelua tuotetaan, kun manuaali tehdään asiakkaan näkökulmasta, mahdollisimman hyvä palvelu- ja asiakaskokemus silmällä pitäen. Palvelutilanteet ovat usein niin erilaisia, että nykyisen mallisista manuaaleista ei voi löytyä ratkaisuja niihin kaikkiin. Ei edes suurimpaan osaan. Tästä käy hyvänä esimerkkinä Prisman tämänviikkoinen palvelukukkanen, jossa sekä työntekijä, että tämän esimies - varmasti manager - noudattivat vain manuaalia, maalaisjärjen sijaan. Prismassa manuaalia pitää selvästi noudattaa, ihan jokaisessa tilanteessa ja tarpeen tullen itkettää asiakasta, jos manuaali antaa siihen aiheen.

Manuaalin pitää siis pohjautua haluttuun palvelukokemukseen ja tämän kokemuksen toteuttajille on annettava vapaat kädet, manuaaliin kirjattujen rajojen sisällä, jotka nekin saavat olla pääsääntöisesti veteen piirrettyjä rajoja. Kärjistäen manuaalissa siis on kirjattuna vain se, minkä halutaan olevan lopputulos. Käytettävät välineet sekä menetelmät jätetään suurilta osin avoimiksi tai viitteellisiksi, ei koskaan orjallisesti noudatettaviksi. Täytyy olla lupa tilannetajuun. Kun manuaalin ensimmäinen lause kuuluu, Ole mukava, ollaan jo aika pitkällä.

Kun jokaisella tuöntekijällä on kristallin kirkkaana mielessä - manuaaliin kirjattujen työtehtävien sijaan - manuaali 2.0:aan kirjatut, yrityksen tavoittelemat palvelukokemukset, työntekijä osaa soveltaa tilanteet niin, että tuo palvelukokemus täyttyy. Tällöin ylitetään asiakkaiden odotusarvoja ja tehdään erinomaista ja jopa uskomattoman hyvää palvelua. Ainakin asiakkaiden ongelmat tulevat hoidettua mallikkaasti. Ja kuinka ollakaan, henklökunta alkaa keksiä varsin mahtavia ideoita asiakkaiden hyvinvoinnin parantamiseksi, kun heihin luotetaan ja heitä kannustetaan palvelemaan siten kuin haluaisivat heitä palveltavan.

Mikrojohtamisen manuaalilla ja mikrojohtajan - managerin - johtamistavalla tulee vain ja ainoastaan enintään tasaisen hyvää asiakaskokemusta, lukuisten palvelun kukkasten rinnalla. Jos työntekijä saa ja uskaltaa ajatella ongelmatilanteiden ratkaisuja ilman manuaalia, maalaisjärjellä, päästään varmasti parempaan lopputulokseen asiakaskokemuksen suhteen. Tämä tosin vaatii nimen omaan sen, että työntekijöiden päätöskykyyn ja arviointikykyyn luotetaan. Tämä luottamus saavutetaan kouluttamisella, jossa niitä hyviä ja onnistuneita palvelutilanteita käydään läpi ja annetaan niille ja niiden tekijöille kunniaa tekemistään ratkaisuista.

Olen usein ohjeistanut työntekijöitäni tekemään kunkin asian niin kuin parhaaksi näkee, kuten haluaisivat yrityksen toimivan, jos he olisivat samassa tilanteessa. Lisään yleensä myös lauseen, että autoani ette saa antaa. Tuskin antaisivatkaan, koska edellä olevaan viitaten, tuskin itsekään asiakkaana odottaisivat saavansa yrityksen johtajan autoa ongelmatilanteessa. Tähän pohjautuen voin oikeasti sanoa, että mikäli osaat rekrytoida niitä penaalin terävimpiä kyniä, uskallat antaa heille päätösoikeuden ongelmatilanteisiin ja muihin palvelutilanteisiin. Suurimmalla osalla täysjärkisistä ihmisistä on maalaisjärki kohdallaan.

Ja jos joskus tuo päätös menee metsään, se ei ole virhe, vaan paikka oppia ja määritellä toimintamallien rajoja. Ei päätös kuitenkaan niin paljon metsään mene, etteikö yrityksesi kestäisi sitä, uskoisin.

Tee niin kuin haluaisit sinulle tehtävän

tiistai 14. helmikuuta 2017

Johtaja vai johtaja

Kun katson englanti-suomi -sanakirjasta sanoja manager ja leader, molempien suomennos on johtaja. Molemmat ovat johtaja suomeksi, vaikka noissa on vinha ero.

Ei ole kuitenkaan yllättävää, että molemmat tarkoittavat suomeksi samaa. Meillähän suurin osa johtajista ovat managereita, jo pelkästään tittelinsä perusteella. Jos jonkun johtajan käyntikortissa lukee managerin tai johtajan sijaan leader tai liideri, hän on keksinyt jotain hienoa, varsinkin jos on sisäistänyt toiminnassaan noiden kahden eron. 

Koripallovalmentaja Henrik Dettmann on tajunnut eron. Hän vaihtoi Suomen koripallomaajoukkueessa tittelinsä, kilven toimistonsa ovenpielessä, muodosta Valmennuksen päällikkö, muotoon Palvelija. Dettmann on leader.

Pikaruokaketjut eivät koskaan etsi liidereitä. He eivät voi etsiä. Pikaruokalassa tulee noudattaa sääntöjä. Siellä ei voi soveltaa ja keksiä uusia ratkaisuja paistaa pihvi ja tarjoilla se asiakkaille. Manager noudattaa sääntöjä. Manager huolehtii, että hänen alaisensa noudattavat sääntöjä. Manager ja hänen tiiminsä ovat tehtäväkeskeisiä.

Leader soveltaa ja antaa henkilökunnalle vapauksia. Leader näkee metsän puilta ja häntä kiinnostaa vain lopputulos, asiakaskokemus, johon hän antaa alaisilleen vapaat kädet tehdä siitä mahdollisimman hyvän. Itse asiassa hän motivoi tekemään siitä erinomaisen, nimen omaan antamalla vapauksia. Leaderiä ei kiinnosta, miten erinomaiseen burgeriin päästiin, jos asiakas oli burgeriinsa erittäin tyytyväinen.

Suomessa toimivat kuntokeskusketjut ovat menossa samaan muottiin, osan jo ollessa siellä vahvasti. Liidereillä ei ole enää tilaa ketjuissa, joissa erinomaista asiakaspalvelukokemusta tärkeämpää on noudattaa yhdenmukaisia sääntöjä ja manuaaleja. Kuntokeskusburgerinkin pitää olla jokaisessa ketjun paikassa samanlainen ja samanlaisilla välineillä ja metodeilla paistettu. Parempiin metodeihin ei saa lupaa eikä saa anteeksi, vaikka pääsisi parempaan lopputulokseen ketjun manuaaleista poikkeavilla toimilla. Parempaa ei saa tehdä, vaikka osaisi ja pystyisi.

Manager ei saavuta tiiminsä kanssa koskaan ennätyksiä. Se voi tehdä tasaistakin tulosta, mutta kaikki ennätykset jäävät kauas saavuttamattomiin. Leader taas takoo tiiminsä kanssa ennätyksiä toisensa perään, koska leader ja hänen tiiminsä ovat tuloskeskeisiä. Positiivinen asiakaskokemus ajaa sääntöjen edelle ja positiiviset asiakaskokemukset tuovat tulosta, poikkeuksetta.

Managerilla on alaisia, leaderillä seuraajia. Olennainen ero työyhteisön hengessä. Alaiset tekevät, kuten manager sanoo, tai ainakin yrittävät näyttää tekevänsä. Seuraajat taas tekevät, kuten asiakkaille on parasta ja he todellakin tekevät niin, kuten parhaimmaksi näkevät, koska leader uskoo heidän pystyvän siihen. Manager tarvitsee manuaalipatteriston tuekseen, kun leader nojautuu vain arvostukseen ja luottamukseen tiiminsä panoksesta.

Pikaruokaravintola ei koskaan tarjoa gourmet-aterioita ja siihen on juurikin syy säännöissä ja manuaaleissa. Gourmet-annoksia ei tehdä keittokirjasta. Toki on ymmärrettävää, että pikaruokapaikka ja kuntokeskusketju etsii vain managereita, koska molemmat tavoittelevat vain hyväksyttävän hyvää asiakaskokemusta, mahdollisimman laajalla rintamalla, ei niinkään niitä yksittäisiä uskomattoman hyviä gourmet-kokemuksia. Managereita on tavattoman paljon helpompi löytää, kuin liidereitä. Ja halvempi. Manager suostuu manuaalin vahtijaksi halvemmalla, kun liideri ei suostu eikä taivu siihen mistään hinnasta.

Management ja leadership ovat siis täysin kaksi eri asiaa, vaikka molemmat kääntyvät suomeksi johtajuuteen. Ymmärrätkö sinä noiden eron? Jos et ymmärrä, älä nosta rimaa turhan ylös. Se tippuu kuitenkin.

Leader näyttää tien, manager liikennemerkit