sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Maaliskuun taistelu

Kolumnia pukkaa. Laitetaan nyt esille tämä viime viikolla ilmestyneessä You-lehdessä ollut löpinä, kun maaliskuuta on vielä vähän jäljellä.

Maaliskuu on latinaksi Martius. Maaliskuu oli sodanjumala Marsille omistettu kuukausi. Mars oli yksi muinaisten roomalaisten pääjumalista, sodan jumala sekä viljelysten suojelija. Rooman armeijan sotilaat uskoivat Marsin suojelevan heitä ja johdattavan heidät taisteluissa voittoon.

Oletko sinä selvinnyt taistelussasi jo maaliskuulle? Taistelussasi pitääksesi kiinni uudenvuodenlupauksestasi. Oletko tarvinnut Marsin tai Omaohjaajien apua sodassasi mielitekoja vastaan? Yhä useampi CMS-klubien asiakas uskoo Omaohjaajien ja Personal Trainereiden johdattavan heidät näissä taisteluissa voittoon.

Jos olet jo selvinnyt taistelussasi maaliskuulle, mikä estää sinua voittamasta sotaa? Olet voiton puolella, koska pimeä kaamos alkaa kääntymään kohti valoisampia aikoja. Päivien piteneminen alkaa maaliskuussa näkymään koko Suomessa. Auringon lämpö tuntuu mukavalta ulkona ollessa, vaikka ilma voikin olla vielä kylmä.

Miksi luovuttaa nyt, kun olet jaksanut tarpoa tai suksia hangessa tähänkin asti?

Jos et ole vielä hiihtänyt tänä vuonna kertaakaan, tee se nyt, vaikka mieli tekisikin jo juoksupoluille. Kelit ovat parhaimmillaan. Juoksemaan pääsee käytännössä aina, mutta hiihtäminen on ainakin meille länsirannikolla asuville harvinaista herkkua. Lenkkarien nauhojen sijaan on nyt syytä kiristää monojen nauhat. Kerrankin kaikilla suomalaisilla on siihen mahdollisuus.

Maaliskuussa erotellaan jyvät akanoista ja määritellään, kuka on talvehtinut terveimmin. Vaatetus alkaa vähenemään kohti kesää mentäessä. Ehkä talven vararavinnot eivät poistukaan vaatteiden toppauksien mukana. Valoisan ajan lisääntyessä meistä mahdollisesti jokainen aktivoituu. Talviunen rähmät on syytä pyyhkiä silmistä ja katsoa totuutta suoraan silmiin. Mitä minä tein tänä talvena?

Maaliskuu on yksi hienoimmista kuukausista. Luonto näyttää parhaimmat puolensa siirtyessään kesälaitumille. Kesä on lähempänä kuin uskotkaan. Enää pieni pyrähdys ja olemme kesäkuussa, jolloin laitetaan eniten lapsia alulle Suomessa. Kesäkuun riennot tuovat meille nämä maaliskuun lapset.
[Aiheeseen liittyen: Minä en jaksa / Koska Sinä aloitat? ]

BTW Suikkanen lupaa ketunkuonosarjaan hirveän hulabaloon. Toivottavasti saadaan hulabaloota aikaiseksi myös Turkuhallin katsomoon. Keskiviikko on tällä viikolla todellinen pikkulauantai, neljännen pelin lämmittely, joten sitä tuskin on syytä jättää väliin. Facebookin Mustaa Ja Valkoista Turkuhalliin ryhmään linkittyy play off -fiilistelyä ympäri maailman. Tukholmassa näyttää lätkä tällaiselta:

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

I am Canadian

Näytti päivän Aamusetissa olevan taas tuotos omalta näppikseltä, Alakoukku-kolumnissa. Se kuuluu näin:
Otsikko on olutmainoksesta. Tämä ei ole kuitenkaan olutmainos, vaikka se voisi hyvin olla.

Minä olen kanadalainen. Niin otsikossa lukee. En ole fyysisesti kanadalainen, mutta henkisesti kyllä. Haluaisin ehkä olla fyysisestikin.

Jos joskus haluat löytää minut todistajansuojeluohjelmasta, tule etsimään minua Kanadasta.

Kysyin Kanadassa asuvalta suomalaiselta ystävältäni, mikä pitää hänet Kanadassa. Listalta löytyvät ilmainen terveydenhuolto, kevyempi verotus, halvemmat talot, autot ja polttoaine sekä hyvät opiskelumahdollisuudet. Edellä mainittujen asioiden edellä on kuitenkin yksi juttu. Hänen mukaansa ihmisten kohteliaisuus ja avuliaisuus ovat ehdottomasti listan kärjessä.Tuntemattomatkin ihmiset tervehtivät tai hymyilevät, jos tulevat kadulla vastaan.

Olen omakohtaisesti päässyt kokemaan ihmisten ystävällisyyden. Minulla on ollut oikeus vierailla Kanadassa lukuisia kertoja. Ensimmäinen retki oli jo joskus junnuna, kun kävimme lätkimässä kiekkoa Drummondvillessä. Kaikki retket ovat olleet hienoja. Moni on saanut ensikosketuksensa kanadalaisuuteen Olympialaisten aikana. Uskon, että kosketus on ollut jokaiselle positiivinen elämys.

Kuten ystävänikin toi esiin, ympäristö Kanadassa on mitä loistavin. On rantaviivaa, vuoria, jokia, järviä, koskia, korpea ja aroa. On lunta talvella ja lämmintä kesällä - jokaiselle jotakin. Valoakin on talvella tunteja pidempään kuin Suomessa. Elintaso on hyvällä mallilla. Luonnonvarojakin löytyy. Ihmiset voivat silmin nähden kohtalaisen hyvin ja näyttävät pitävän itsestään hyvää huolta. Hieno maa.

Kanadassakin kiekkoilleen suomalaisen lapset halusivat nopeasti takaisin Kanadaan, koska he pitävät suomalaisia töykeinä. Lapset availivat ovia puolisen tuntia suomalaisessa ostoskeskuksessa. Ainoastaan kaksi sanoi tytöille kiitos. Tuossa tilanteessa minäkin haluaisin olla kanadalainen ja lähteä takaisin kotiin.

Minä haluaisin olla kanadalainen, koska he ovat mukavia ihmisiä. He ovat vieraanvaraisia. He ovat positiivisia, mutta eivät yltiöpositiivisia kuten jenkit. He ovat kohteliaita. He ovat urheilukansaa, jolla on maailman paras jääkiekkojoukkue. He ovat isänmaallisia. He osaavat voittaa. He osaavat kannustaa. He osaavat arvostaa myös muiden hyvyyttä. He ovat parempi painos meistä suomalaisista.

Kuten ystäväni kiteytti kanadalaisuuden: "Ihmiset ja hockey. Kaikki muu on rekvisiittaa."

Siksi minä haluaisin olla kanadalainen.

Ja tietysti siksi, että sieltä on lyhyempi matka Floridaan.
Veikkaan, että jos olet käynyt Kanadassa, tämä teksti ei kaipaa selittelyjä. Jos et ole käynyt, voit hyvinkin pitää minua epäisänmaallisena. Sitä en kuitenkaan myönnä enkä tunne olevani. Viihdyn vain paremmin positiivisten ihmisten seurassa.

Jos kanadalainen verotuskäytäntö kiinnostaa, käy täällä.

[ Aiheeseen liittyen: Canadian / Minä olen sovinisti ]

BTW Jokipojat kulkevat tuttua tietä. 1994 velkataakkaa oli 11 miljoonaa markkaa, kun kiekot ammuttiin katsomoon ja jatkettiin kakkosesta. 2001 sitä oli pari miljoonaa markkaa ja taas aloitettiin alusta. Sopivasti liigakarsintojen alla jälleen pieni maksuhäiriö, kun eläkevakuutuksien maksussa on jotain häikkää. Jo tammikuussa ilmeisesti alkanut perintä etenikin nyt yllättäen konkurssihakemukseen, jota selitellään saatavan riitaisuutena. Maksukykyä kyllä on. Miksi sitä ei maksettu ja selvitetty jälkikäteen?
- Summa ei ole iso, kymppitonnin kahta puolta. On meillä sen verran rahaa, Jokipoikien puheenjohtaja Jussi Jormakka kertoi Ilta-Sanomille.
Kymppitonnin kahta puolta? Eläkevakuutusmaksut eivät ole suurta rakettitiedettä. Voisi kuvitella, että parin perintäkuukauden aikana tuo epäselvyys olisi jo saatu selvitettyä.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Runkosarja taputeltu

Aika onnistunut runkosarja, kun viimeisellä kierroksella oli jaossa niin paljon. Puuttui ainoastaan se, että viimeisestä sijastakin olisi taisteltu vielä viimeisellä kierroksella.

Palloseura otti suoran play off -paikan omien esitystensä ansiosta. Väitetyn liigan toiseksi pienimmän pelaajabudjetin omaavan joukkueen taakse jäi siis liuta kalliimman luokan joukkueita. Jopa ehkä superkalliita.

Tuosta minä pidän. Rahalla ei ole voitettu yhtään mestaruutta.

Pelaajamateriaali voidaan aina määritellä hinnalla ja on varmasti totta, että hintalapun summan kasvaessa voittojenkin mahdollisuus kasvaa. Mutta vain mahdollisuus. Se ei takaa voittoja. Hintalapun summa ei tule koskaan korvaamaan tahtoa.

Hintalapusta puhuttaessa, Jokerit sai vielä mahdollisuuden pestä kasvonsa. Samassa pesutilassa ovat pärstäänsä pyykkäämässä Kärpät. Jostain syystä se hieman tuntui hyvältä, että juuri nämä joukkueet hakevat sääleistä vauhtia. Kumpikin joukkue voi silti olla vielä ihan hyvin finaalissa.

Ilves on keskittynyt karsintapeleihin jo aika pitkän tovin. Silti on näköjään kiva tehdä kiusaa. Saipa romahti aivan käsittämättömästi. Valmennuksen ongelma?

Mestiksen mestari ei tule tiputtamaan Ilvestä. Olkaa mitä mieltä tahansa, mutta tasoero on kuitenkin niin iso. Yhden tai kahden voiton ottaminen on mahdollista, mutta sekin on kiven alla.

Palloseura saa mielestäni vastaan parhaan mahdollisen joukkueen. Siis Palloseuran kannalta. Lukko on selvästi alamäessä. Joukkueessa on tapahtunut selvä muutos. Ylivoima on muuttunut jopa tuskaksi. Ehkä muutos alkoi jo maalivahdin myymisestä. Siinä taidettiin myydä mestaruus.

Rahallisesti Lukko on unelmavastustaja. Jos siilomme ei ole heti ensimmäisestä kotipelistä alkaen täynnä, olen pettynyt turkulaisiin. Pelkästään Raumalta tulee ketun kuonoja pari tuhatta Turun valoja katsomaan. Ei pitäisi olla mahdoton temppu saada kaikkia paikkoja myytyä. Aikaa on toista viikkoa.

Samalla ehdottaisin play off -trendiin jatkoa. Mustaa ja Valkoista päälle. Ostakaa niitä lippuja ja kaulahuiveja, jotta teillä on jotain mitä heilutella. Ei tää oo, hei, niin vaikeeta!

Haastan jokaisen halliin tulevan TPS:n kannattajan pukemaan pelipaidan päälleen. Aivan sama, lukeeko käyntikortissasi toimitusjohtaja tai onko sinulla käyntikortti - Paita päälle!

Haastan myös Turun Sanomien kuvaajat pongaamaan hallista pelipaita päällä olevia julkkiksia, johtajia, työntekijöitä, faneja ja tekemään niistä Joukkue Olemme Me -kuvakollaasin jokaisen pelin jälkeen.  Aivan sama, onko se journalistisesti hyväksyttävää. Muutetaan kulttuuria nyt. Näytetään toisillemme kuinka iso juttu jääkiekko on Turussa.

[ Aiheeseen liittyen: We Are the C of RedFaneja vai katsojia / Minä olen fani ]

BTW Susan Heikkinen kirjoittaa Suomen Kuvalehden kolumnissaan, kuinka yleisönosastojen nurisijat nolaavat itsensä Ylen mediamaksua kommentoidessaan. Minä taas jäin ihmettelemään mielestäni noloa blogissa ollutta kommentia:
Eihän Yle ole kauppias, joka myy kansalaisille ohjelmiaan.
Ei vai? Miksi Yle sitten kilpailee tarjouksineen samoista ohjelmista kaupallisten kanavien kanssa? Kyllä Yle on kauppias. Ostajalla ei vain ole vaihtoehtoja maksun suhteen.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

1. Hyvä sisältö saa aina valtavan huomion

Viime viikolla listattiin 10 sosiaalisen median myyttiä, joihin ei kannata uskoa. Kommenteissa ehdotettiin, että kohdat voisi purkaa myös atomeiksi. Yritetään purkaa, jos ei ihan atomeiksi, niin ainakin hieman pienemmiksi suupaloksi..

Oli sitten kyse blogeista, Facebook-, YouTube- tai Twitter-tileistä tai muista sosiaalisen median välineistä niin hyvä sisältö ei saa aina valtavaa huomiota. Erityisen hyvä sisältökin saattaa jopa jäädä kokonaan huomiotta. Sisältö kuitenkin vaikuttaa pidemmän päälle kaikkein eniten. Säännöllisesti hyvä sisältö on mahdollisesti ainoa oikeasti ratkaiseva tekijä sosiaalisessa mediassa saatavassa huomiossa.

Satunnaista huomiota voi saada yhdelläkin tekstillä, mutta se ei kanna pitkään.

Huomiota saadakseen sosiaalisen median kanavat tarvitsevat sisällön lisäksi  syötteet, linkitykset, jakomahdollisuuden ja kommentoinnit.

Blogeja on jo toista sataa miljoonaa. Niitä tulee lisää päivittäin. Tekstien kirjoittaminen pöytälaatikkoon on siirtynyt blogeihin. Ennen oman blogin avaamista on mahdollisesti seurattu muita blogeja. On saatettu ajatella, että kyllä minäkin osaisin vähintään noin hyvin kirjoittaa. Monelle blogistille tulee kuitenkin yllätyksenä blogin pitämisen vaikeus. Se vaatii kärsivällisyyttä, kirjoitustaidon lisäksi.

Jotta blogi (tai muu kanava) saisi säännöllisiä lukijoita, sisällön pitää olla jotain erikoista, tekstistä toiseen. Sisällön pitää antaa lukijalleen jotain. Mielellään vielä jotain ainutlaatuista.

Blogien määrän ollessa noin valtava, kilpailu lukijoista on todellista taistelua. Pisimpään blogiaan kirjoittaneet ovat etulyöntiasemassa, koska hakukoneet löytävät aika hyvin pitkään elossa olleet blogit, jotka päivittyvät säännöllisesti. Kaikki tässä kirjoituksessa mainitut toimet lisäävät myös hakukonenäkyvyyttä.

Vinkkejä blogin pitämiseen löytyy vaikka kuinka. Darren Rowse¨n Problogger on yksi kanava, jossa kannattaa käväistä ennen blogin aloittamista. Toinen blogi, josta voi hakea apua on How To Make My Blog, jossa Marko Saric jakaa tietojaan. Sivuja on lukemattomia näiden lisäksi, mutta noistakin kun aloittaa, niin voi saada aikaan ihan toimivan blogin, jos asiaa riittää.

Hyvä - siis lukijoilleen käyttökelpoinen sisältö - ei siis riitä. Hyväkin sisältö, yksilöllisyydestään huolimatta, jää huomiotta, jos sitä ei löydetä. Sisällölle pitää siis saada lukijoita. Koska kyse on sosiaalisesta mediasta, siellä elävien sivujen ja kanavien pitää toimia kuin hämähäkin verkko:
1. Syötteet
Toimivakin sisältö tarvitsee syötteet. Lisää mahdollisuus tilata sisältö ja kommentit automaattisesti sähköpostilla tai esimerkiksi RSS-syötteillä. Katso blogin oikeasta yläkulmasta.
2. Linkitys
Kaikki sosiaalisen median välineet on valjastettava palvelemaan toisiaan. Linkitys on avainasemassa. Luettavaksi tarkoitetun tiedon voi linkittää kotisivuilta Facebookin kautta Twitteriin ja päinvastoin sekä ristiin. Huomaa, että monet linkit saa toimimaan automaattisesti. 
Blogitekstistä saa automaattisen syötön Facebookiin esimerkiksi NetworkedBlogs-työkalulla ja FB:n päivityksen voi syöttää automaattisesti Twitteriin. Tai päinvastoin. YouTube-kanavan saat myös päivittämään Facebook- tai Twitter-tiliäsi. Saat melkein minkä tahansa kanavan syöttämään automaattisesti muutokset Facebookiin.
Muista myös linkittää omia, samaan aihealueeseen liittyviä tekstejäsi ristiin. Voit vaikka listata ne loppuun, kuten minä olen tehnyt.
3. Jakaminen
Tee tekstin jakamisesta mahdollisimman helppoa. Jakonapit, kuten tämänkin tekstin perästä löytyvät, auttavat ihmisiä jakamaan tekstejäsi. Jaa myös muiden sisältöä, niin ehkä hekin jakavat jatkossa sinun sisältöä. Bloggeriin saat jakonapit tästä.
4. Kommentoiminen
Anna ihmisten kommentoida sisältöäsi. Vastaa kommentteihin. Käy kommentoimassa muiden blogeja ja kanavia. Jos aiheellista, jaa muiden blogeissa ja kanavissa linkkejä omiin teksteihin. Jaa ainoastaan aiheeseen liittyviä linkkejä muiden kanavissa! Aihealueen ulkopuolelle linkittämistä ei katsota hyvällä.
Näiden toimienkin jälkeen löytyy vielä kymmeniä työkaluja sisällön huomioarvon kasvattamiseksi. Noilla toimilla pääset kuitenkin hieman pidemmälle kuin pelkällä sisällöllä. Viilataan sisällön huomioarvoa lisää joskus myöhemmin.

On syytä myös muistaa, että hyväkin sisältö tai tuote vaatii promootiota. 5. Ole aktiivinen ja promoa sisältöäsi.

[ Aiheeseen liittyen: Sosiaalisen median 10 myyttiä... ]

BTW Tuli lisättyä uusi luokittelutoiminto, Sosiaalinen media. Siihen kategoriaan osuu kirjoituksia varmasti jatkossakin. Laitetaan tähän vielä aiheeseen liittyvä kirjasuosituskin: Inbound Marketing: Get Found Using Google, Social Media and Blogs.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Läskivero

Uutta läskiveroa on taas tulossa. Jäätelökin joutuu erityisverotuksen piiriin. Päätöksen makeisverosta jo saimme ja limonaadistaakin maksamme jatkossa läskiveroa.

Joutuvatko seuraavaksi passivoivat palvelut ja tuotteet erityisverolle? Pitäisikö television ääressä löhöilystä maksaa jotain läskiveroa?

Lihottavien tuotteiden verottaminen tuo luonnollisesti lisää verotuloja valtion kassaan. Siinä mielessä se on varmasti ihan perusteltua, koska valtiomme kassa on ilmeisen kuiva. En kuitenkaan voi sulattaa ajatusta, että kyseiset verot vaikuttaisivat mitenkään kyseisten tuotteiden menekkiin.

On aivan sama, maksaako jäätelölitra 30 senttiä enemmän vai vähemmän. Se ei ihan oikeasti vaikuta asiakkaan ostopäätökseen. Jos jäätelöä tekee mieli, sitä ostaa. Sama juttu on makeisten ja virvoitusjuomien kanssa. Veron pitäisi tuplata tuotteen hinta, ennen kuin sillä voidaan sanoa olevan terveydellistä merkitystä.

Sitä en ymmärrä, miksi keksien ja muiden leivonnaisten verottaminen lisäverolla olisi yhtään sen vaikeampaa kuin jäätelön, makeisten tai limonaadien. Jokainen varmasti mieltää myös nuo tuotteet lihottaviksi. Oikeasti pitäisi verottaa sokeria ja rasvaa. Ja niitäkin vai, mikäli tuotteen suhteellinen rasva- tai sokeripitoisuus ylittäisi jonkin rajan. Tällöin kaikki tuotteet mahdollisesti olisivat samalla viivalla.

Jos ajatellaan suomalaisten lihavuuden lisääntymistä, onko syy yksin jäätelön, makeisten tai virvoitusjuomien? Ei varmasti yksin, vaan kyse on monien asioiden summasta. Passivoituminen on varmasti merkittävä tekijä yhtälössä. Yksi mahdollinen verotukseen liittyvä terveysvaikutus voisikin olla kuntoilumaksujen verovähennysoikeus.

Jos jokainen suomalainen saisi vähentää vaikka 500 euroa kuntoiluun liittyviä maksuja verotuksessaan, sen terveysvaikutukset voisivat olla huomattavasti suuremmat kuin edellä mainituilla läskiveroilla.

Valtion kannalta tämän voisi tietysti väittää laskevan verotuloja, jota se yksipuolisesti katsottuna tekee. Verovähennysoikeus kuitenkin lisäisi kuntoiluun liittyviä verotuloja esimerkiksi yritysten maksaman arvonlisäveron muodossa. Kuntoilun lisääntyminen voisi hyvinkin näkyä terveystilastoissa, jolloin valtion ja kuntien terveysmenot laskisivat ja tuottoa tulisi tuota kautta.

Asiaa voi lähestyä monelta eri kantilta. Joka tapauksessa näin pieni jäätelön läskivero ei vaikuta mitenkään tuotteiden kulutukseen. Sen tarkoitus on vain kerätä valtiolle rahaa ja se verhoillaan hyvän aatteen alle, jolla se myydään (tyhmälle) kansalle.

Ainoa, jotka verosta voivat kärsiä, ovat erityisen pienituloiset. Niitähän tässä rangaistaan, jos ketään. Ei muita.

[ Aiheeseen liittyen: Liikkuisitko enemmän, jos... ]

BTW Kerroin syksyllä, mikä on minun Fran. Väliaikatietona sen verran, että tangon paino on tuplaantunut ja leuanvetolaitteen avustus on vähentynyt 20 kiloa. Vaikka kuorma on kasvanut, noilla asetuksilla Fran taipuu nyt 7-8 minuuttiin. Kevään aikana olisi tarkoitus saada 50 kiloa tankoon ja silti päästä sarjassa alle 10 minuutin, jopa kahdeksan minuutin pintaan. Kehitystä on siis tapahtunut.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Sosiaalisen median 10 myyttiä...

... joihin ei kannata uskoa.

Digitallabz kirjoittaa kymmenestä sosiaalisen median myytistä joihin ei kannata uskoa. Ei kai me sitten uskota. Vai uskotaanko? Kirjoitin omien kokemusten pohjalta kommentit kohtiin.

1. Hyvä sisältö saa aina valtavan huomion - Ei tosiaankaan saa. Muuttujia on ihan liikaa ja niiden ennustettavuus on melkein mahdotonta. Samaa mieltä, että moni esimerkiksi aloitteleva blogisti luulee räjäyttävänsä pankin mahtavilla kirjoituksillaan. Tie on kuitenkin aika pitkä ja kivinen ja kilpailu kovenee koko ajan.

2. Siellä ei ole sääntöjä - Nopealla vilkaisulla se saattaa näyttää siltä. Harjaantuneet käyttäjät kuitenkin paljastavat aika nopeasti korttisi. Mitään et pääse karkuun. Jos olet jotain joskus kirjoittanut, joku kaivaa sen oikeassa paikassa esiin. Osalle voi tulla yllätyksenä se, että ei voikkaan kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa, ilman vastuuta kirjoituksestaan.

3. Et voi muodostaa laadukasta yhteyttä netissä - Onneksi moni pitää vielä sosiaalisen median välineitä älyttöminä. Me yhteisöllisyyteen uskovat saamme huomattavan kilpailuedun. Olen käynyt lukuisia loistavia ajatustenvaihtoja sellaisten ihmisten kanssa, joita en ole koskaan nähnyt enkä tiedä, missä he luuraavat. Osan kanssa käydään keskustelua säännöllisen epäsäännöllisesti.

4. Mitä enemmän ystäviä, sitä parempi - Ei tosiaankaan. Itse olen aika kriittinen sen suhteen, kuka löytyy ystävistä Facebookista tai ketä minä seuraan Twitterissä. Olennaista ei ole kuinka moni, tai aina edes kuka, vaan miksi. Eli miksi kyseinen henkilö haluaa olla ystäväsi FB:ssä tai seurata sinua Twitterissä. Määrä ei tässäkään korvaa laatua. Tosin laatu lisää väkisinkin määrää.

5. Markkinoiminen sosiaalisessa mediassa on helppoa - Se oli ennen helpompaa, kun sai temmeltää rauhassa. Kilpailu kovenee tälläkin saralla koko ajan. Sosiaalinen media on kokonaisuus. Vain paloja poimimalla voi polttaa näppinsä. Markkinoiminen vaatii osallistumisen. Jos et osallistu, et tule onnistumaan sosiaalisen median valloittamisessa. Tosin osallistuminen ja kokemus tekee markkinoinnista helpompaa, joten kokeneelle käyttäjälle markkinointi voi olla kohtalaisen helppoa.

6. Sosiaalinen media kuolee - Joo, samoin kuin puskaradio. Me vain jostain syystä lopetamme tuotteiden ja palvelujen kehumisen ja haukkumisen ystävillemme. Ei koskaan. Tietysti jos uskot, että internet kaatuu joskus tai tila loppuu sieltä, niin silloin myös sosiaalinen media kuolee. Joka tapauksessa se ei tapahdu huomenna eikä ehkä vielä ensi viikollakaan.

7. Sosiaalinen media korvaa perinteisen markkinoinnin - Ei ainakaan minun mielessäni. Sosiaalinen media tuo lisätyökaluja perinteiseen markkinointiin. Eri medioiden yhdistäminen on avainasemassa nykyaikaisen markkinoinnin onnistumisessa.

8. Sosiaalinen media parantaa kaiken - Ei tosiaankaan. Moni kuvittelee, että kun ryntään sosiaaliseen mediaan, niin kassakone alkaa huutamaan armoa. Se ei kuitenkaan korjaa yhtään puutetta tuotteestasi tai palvelustasi. Se voi tuoda ne vahvemmin esiin, joten ole tarkkana. Sosiaalinen media voi myös tappaa tuotteesi tai palvelusi, jos myymäsi juttu ei ole kunnossa.

9. Sosiaalinen media on lapsille - Pitääkö tähän edes kommentoida? Jos joku kuvittelee niin, ei kannata edes harkita sosiaalisen median käyttöä mihinkään. Alkutaival on tuossa tapauksessa ihan liian kivinen. Tällainen henkilö lyö hanskat tiskiin heti alussa, joten ei kannata edes aloittaa.

10. Digg on ainoa merkittävä juttu - Ainakin Suomessa vielä "ihan tuntematon" palvelu. Ihan mukava väline, mutta opetellaan me vielä Twitteriä täällä Suomessa.

[ Aiheeseen liittyen: Facebook - Kyllä nykyään on helppoa! / Twitter alkaa hahmottumaan ]

BTW No niin. Ilves teki sen, joka sen ehkä olisi pitänyt tehdä kymmenen tai edes viisi kierrosta sitten. Päävalmentaja sai väistyä. Nyt ei ole enää pelastettavissa kuin sarjapaikka, joka tietysti lienee tällä hetkellä tärkein pelastettava. Jotain muutosta olisi ehkä pitänyt tehdä jo aikaisemmin, kun ainoa tapa voittaa otteluja on ollut oman maalin pitäminen puhtaana. Siellä tietysti on maalivahti sitä varten, että se ottaa kohti tulevat lätkät kiinni, mutta se ei ole koko joukkue, ainakaan pelistä toiseen. Toivotaan, että muutos tuo muutoksen. Muutoksen ainoa huono puoli lienee se, että Hiitelä Jr ei enää jatkossa revi Ilveksen takkuista turkkia.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Kuntokeskuksissa syrjitään ihmisryhmiä?

Kuntokeskusten markkinointi on köyhää. En varmaan koskaan lopeta asian ihmettelemistä. Miksi tämän alan yrittäjät kuvittelevat alennuksen olevan ainoa oikea tapa saada tuotettaan myydyksi?

Me myymme tuotetta, josta jokaiselle ostajalle on varmasti hyötyä, jos hän käyttää sitä. Tuotteemme tuo ihmisille tutkitusti lisää elinaikaa ja siitä huolimatta yrittäjät ratsastavat hinta edellä markkinoille.

Me olemme ihan idiootteja!

Alennus markkinointikeinona on jollain tasolla ymmärrettävää, jos ei muuta oikeasti keksi, mutta miksi pitää laittaa alennuksen suhteen ihmisiä eri arvojärjestykseen. Eikö se ole Kuluttajasuojalain vastaista?

Aika ajoin törmää kuntokeskusten mainoksiin, joissa alennusta annetaan iän tai kilojen perusteella. Ymmärrän, että se on jonkun mielestä hauska tapa markkinoida, vaikka se on todellisuudessa ihan typerä tapa.

Ymmärrän, että sen tarkoitus voi olla saada keskuksiin vanhempaa ja/tai lihavampaa väkeä. Mutta en ymmärrä, miksi markkinointi ei tuolloin oikeasti pureudu ikääntyneen tai ylipainoisen ongelmiin. Miksi alamme yrittäjät pitävät kuluttajia noin tyhminä?

Tietääkseni Suomessa on ikäsyrjintä lailla kielletty. Taitaa EU:llakin olla säädettynä ikäsyrjinnän kieltävä direktiivi.

Kuluttajansuojalain 2. luvun 2. pykälän mukaan:
Markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa ja erityisesti jos siinä esiintyy sukupuoleen, ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää.
Aika selkeää, vai mitä? Ikään tai painoon perustuva alennus lienee tuon pykälän vastainen.

Verrattuna muihin pykälässä mainittuihin ominaisuuksiin, ikä koskettaa meistä jokaista. Jos esimerkiksi tuotteesta saa alennusta iän perusteella, jokainen joutuu syrjityksi ikänsä perusteella, koska jokainen vanhempi henkilö saa iästään perusteetonta hyötyä.

Paino on samanlainen ominaisuus. Se jakaa ihmiset eriarvoisiksi, jos paino määrittelee tuotteen hinnan.

Ehkä ikä on kuitenkin painoa parempi alennusvaihtoehto, koska se on vähemmän leimaava.

Ikäsyrjintä on perinteisesti sitä, että vanhempi henkilö asetetaan nuorempaa huonompaan asemaan. Ikään perustuva alennus toimii päinvastoin. Mitä nuorempi henkilö on, sitä epäedullisempaan asemaan hän joutuu. Se on syrjintää.

Luulisi että kansainvälisilläkin ketjuilla olisi sen verran fiksut markkinointiosastot, että niiden ei tarvitsisi pelleillä ikään liittyvän alennuksen kanssa. Minä käskisin markkinointipäällikön ideansa vuoksi nurkkaan miettimään vahvuuksiamme.

Alamme markkinointi-ihmiset ovat selvästi väsyneitä - tai vain ammattitaidottomia - kun vahvuuksiamme ja tuotteemme tärkeyttä ei osata tuoda markkinoinnissa esiin. Keskuksiin halutaan varttuneita aikuisia eli ikäryhmää 50+, mutta heitä ei osata arvostaa kuluttajina. Heitä ei osata ottaa lainkaan huomioon mainonnassa ja markkinoinnissa muuta kuin ikäalennuksen muodossa.

Onkohan kukaan markkinointivastaava koskaan kysynyt 50+ asiakkaalta, miksi hän valitsi kyseisen keskuksen ja miksi hän yleensäkin käy siellä? Veikkaan, ettei yksikään sano käyvänsä kuntoilemassa saamansa ikäalennuksen vuoksi. Ei se tarjous niin hyvä ole!

Ongelma voi hyvinkin olla se, että mainostoimistoissa kolmekymppiset tekevät mainontaa ikäisilleen tai sitten keskuksen mainoksista vastaa joku 20 vuotta alalla ollut punttipena. Monella taitaa yhä olla 50+ asiakkaasta käsitys, että hän kulkee hieman kumarassa ja on kiinnostunut humpan lisäksi enintään allasjumpasta.

Jos keskukseen halutaan varttuneempaa väkeä, tulee vetää ihan jostain muusta narusta kuin hintanarusta. Sama koskee painonhallintaa. Ylipainoista ei kiinnosta hinta tai alennus vaan se, että pystyykö keskus auttamaan häntä.

Kylmä totuus on että osa keskuksista olisivat jo valmiita pureutumaan eri ikä- ja ihmisryhmien terveysongelmien ratkaisuun, mutta yrittäjät ja keskusjohtajat eivät ole. Sen kertoo markkinoinnin köyhyys.

Tarkoitus ei ole torpata kenenkään markkinointia. Olen sitä mieltä, että markkinoinnin keinoja rajoitetaan tässä holhousvaltiossa usein ihan turhaan tai ainakin ihan liikaa. Mutta mikäli naisellisempi, vasenkätisempi, tummaihoisempi tai homompi saisi toistaan enemmän alennusta, siitä nousisi aika nopeasti ihan järjetön haloo varsinkin sosiaalisessa mediassa.

[ Aiheeseen liittyen: Hintarasismi / Kuka vei mun juuston? / Mikä tarjous toimii? ]

BTW M&M Kuntotalo avasi oman YouTube-kanavan. Sieltä voit käydä katsomassa ryhmäliikuntaan ja muuhun kuntoiluun liittyviä videoita, mainoksiemme lisäksi. Tuotamme kanavalle myös venyttelyvideoita, treeniohjeita ja keräämme tuubista muiden tuottamia mielenkiintoisia otoksia. Käy seuraamassa. Ilmoitukset uusista videoista saat seuraamalla M&M Kuntotaloa Twitterissä.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Kunto Kortilla 3 vuotta

Aloitin blogin pitämisen tasan kolme vuotta sitten, täysin hetken mielijohteesta, kun sain vinkin tähän maailmaan. Kiitos vinkistä, buddy!

En enää muista mikä blogi* minulle vinkattiin, mutta sen muistan kuinka sitä kautta tuli avattua tämä oma blogi. Uusi maailma avautui.

Nimeksi valikoitui ensimmäiseksi mieleen tullut, Kunto Kortilla. Yleensä nimivalinnoissa se kaikkein ensimmäiseksi mieleen juolahtanut on aina paras. Nimen taustalla ei ole mitään sen erikoisempaa kuin että pidän nimen moniulotteisuudesta. Se voi kertoa monta eri asiaa ja tarkoittaa eri käsitteitä. Kukin valitkoon itselleen sopivan merkityksen.

Kuinka ollakkaan aloitin kitisemällä jääkiekon ongelmista. Kolme vuotta ja yli kolmesataaviisikymmentä tekstiä myöhemmin jääkiekko on kutakuinkin samassa tilassa.

En tiedä, uskoinko koskaan kirjoittavani tätä blogia vielä kolmenkin vuoden päästä. Nyt toivon kirjoittavani tätä vielä kolmenkin vuoden päästä. Sen verran paljon tämä kirjoittelu on kehittänyt minua ihmisenä ja yrittäjänä sekä selvittänyt ajatuksiani, että en ole aikeissa kyllästyä. Uskokaa tai älkää, tämä on tuonut meille myös asiakkaita. Voi tietysti olla, että toisesta ovesta on samaan aikaan joku lähtenyt suivaantuneena ajatuksistani, ovet paukkuen.

Olen monesti kertonut kirjoittavani vain itselleni. Kun omia ajatuksia kirjoittaa julkisesti luettavaksi, niitä joutuu välillä vähän miettimään. En kuitenkaan muista sensuroineeni yhtään ajatusta, vaan välillä näppäimistö on sauhunnut ihan hetken mielijohteestakin. Joku on varmasti sitä mieltä, että itsesensuuri olisi voinut olla välillä paikallaan. Siihen mielipiteeseen Sinulla on oikeus ja toivottavasti esität kritiikkiä myös jatkossa. Yhtään tekstiä en ole poistanut tai muokannut palautteen vuoksi. Enkä poista.

Kolmen vuoden aikana on tullut kirjoitettua kaikenlaista, pääsääntöisesti yrittämiseen, kuntoiluun ja jääkiekkoon liittyvää. Mukaan on mahtunut myös matkailua ja musiikkia sekä satunnaisia otoksia milloin mistäkin. Eniten olette kommentoineet Budjetti-nimistä tekstiä. Yli 40 kommenttia. Kolmisenkymmentä kommenttia sisältäneitä tekstejäkin näytti olevan yllättävän paljon. Kiitoksia kaikille kommenteista!

Vaikka blogien määrä maailmassa onkin tainnut rikkoa jo sadan miljoonan rajapyykin, tämän blogin lukijamäärät ovat olleet koko ajan hienoisessa kasvussa. 700 päivittäisen absoluuttisen yksilöidyn kävijän määrää ei vielä ole rikottu, mutta lähellä on käyty. Aika moni näyttää käyvän täällä ihan säännöllisesti, joten ilmeisesti sitä joskus osuu näppäimillään oikeaan. Kiitos mielenkiinnosta.

Muistuttaisin myös lukemaan oikealla olevia blogeja, joita seuraan säännöllisesti. Saatte niistä varmuudella hyvää tietoa jos vähääkään olette kiinnostuneita samoista asioista kanssani. Iso kiitos muille blogisteille kehittämisestäni.

Tämän juhlapuheen voi vain lopettaa kahteen sanontaan:
Vain harva pystyy tyynesti ilmaisemaan lähiympäristön ennakkoasenteista poikkeavan mielipiteen. Moni ei pysty lainkaan muodostamaan eriävää mielipidettä. ~Albert Einstein


Jokaisella on oikeus olla väärässä mielipiteissään. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta olla väärässä faktoissaan. ~Bernard Baruch
Toivottavasti pidätte uudesta ulkoasusta. Joka vuosihan pitää uudistua.

Kiitos ja anteeksi.
 * Höpö, höpö. Tämä oli ensimmäinen blogiteksti, jonka luin.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Treenikaveri vähentää luovuttamista

Oletko jo heittänyt hanskat tiskiin kuntoiluun liittyvän lupauksesi suhteen? Ei hätää. Voit aina aloittaa uudelleen.

Hanki itsellesi treenikaveri. Se auttaa tutkitusti onnistumaan.

24 Hour Fitness teetti StrategyOne'lla tutkimuksen, jonka mukaan 80% vastanneista ilmoitti treenikaverin auttavan kuntoiluohjelmassa pysymisessä. Treenikaveri on siis yksi parhaimmista motivaattoreista, personal trainerin ohella. Kaverille ei oikein kehtaa tehdä ohareita. Eikä varsinkaan trainerille, koska se maksaa.

83% vastaajista ilmoitti treenikaverin nimen omaan motivoivan kuntoiluun. 82% ilmoitti treenikaverin rohkaisevan heitä terveellisempiin elämäntapoihin. 82% ilmoitti treenikaverin tekevän kuntoilusta turvallisempaa ja 78% mielestä kuntoilu on hauskempaa treenikaverin kanssa.

Missä siis on sinun treenikaverisi?

Lisäksi vastaajista 85% ilmoitti kuntoilun ystävien ja perheenjäsenten kanssa syventävän ystävyys- ja perhesuhteita. Olisiko tässä vastaus suomalaisten mahdollisiin suhdeongelmiin? Ainakin moni perhe on tänä talvena löytänyt hiihdosta yhteisen harrastuksen.

Suurin este treenikaverin kanssa harjoitteluun löytyy aikataulujen sovittamisesta yhteen. Tuttu ongelma mihin tahansa hommaan, johon tarvitaan yhtä enemmän henkilöitä. Kyse on kuitenkin priorisoinnista tässäkin asiassa.

Suomessakin alkaa jo olemaan kimppakyytiporukkoja. Yhdysvalloissa kimppakyydit ovat ihan arkipäivää. Tästä tulee melkein väistämättä ajatus kimppakortista, jota suunnittelimme jo vuosia sitten, mutta emme koskaan toteuttaneet.

Kimppakortin ajatus oli ja on sellainen, että kyseiseen kimppaan kuuluvat pääsevät kuntoilemaan vain yhdessä. Ryhmän pitäisi siis saapua keskukseen aina yhtä aikaa. En tiedä, toimisiko. Ehkä jos kimppaan kuuluva saisi jotain todellista taloudellista hyötyä. Mitä mieltä Sinä olet?

Joka tapauksessa suosittelen harkitsemaan treenikaveria, jos sinulla on taipumusta kuntoilla aaltoillen. Treenikaverin voit löytää viereiseltä laitteelta, kunhan vain uskallat epätyypilliseen suomalaiseen tapaan kysyä ja esittäytyä.

Pitäisikö meidän tehdä oikein treenikaveripooli, jossa asiakkaamme voisivat ilmoittaa hakevansa treenikaveria tai -kavereita tietylle päivälle, tiettyyn kellonaikaan? Mahtaisikohan sellainen toimia?

[ Aiheeseen liittyen: Mikä motivoi? / Kunnossa koko kilpailukauden / Kiire - Mikä ihana tekosyy ]

BTW Olympialätkästä kirjoitellaan nyt monessa torvessa. Ihan aiheesta. Kuten Petteri Lehto puki asian, kyse oli The Game of Our Lives -tapahtumasta. Loistava kirjoitus. Olen myös Karhuherran kanssa ihan samaa mieltä, että NHL:n peukaloruuvi vuoden 2014 kisojen suhteen löystyi aika tavalla. Taisi jopa pudota lattialle kuin liian iso mestaruussormus. Hiitelä tarttui kiinni Sid the Kid -aspektiin. Kuinka jollekin pelaajalle on kohtalona ratkaista juuri niitä Isoja Pelejä. Ei mikään paha kohtalo.