Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. joulukuuta 2021

Musta valkoinen joulu

Saimme kuin saimmekin valkoisen joulun ihan Etelä-Suomeen asti. Lumi, pienikin määrä, antaa aina kelpo säväyksen joulun tunnelmaan. Tunnelmaan, joka monessa osoitteessa on varsin musta. Ravintola-alalla jaettiin lomautuslappuja hieman aiemmin ja nyt kuntokeskusala sai mustan joululahjan, kun eilen ilmoitettiin taas koronasulusta, joka alkaa joulun jälkeen, meidän alan parhaaseen myyntiaikaan, josta juuri pari päivää sitten kirjoitin.

En edes jaksa tässä todistella, kuinka kuntokeskukset olisi pitänyt jättää sulun ulkopuolelle. Sitä hoitavat muut todella tarmokkaasti ja asiaan vedoten, kuten Katajiston Ari. Sen sanon, että hallituksella ja viranomaisilla on ollut kohta kaksi vuotta aikaa hoitaa hommat siihen mallin, ettei tällaisia älyttömyyksiä enää tapahdu. Eivät ole hoitaneet.

Vai mitä sanotte siitä, että kun kuntokeskuksessa on alkoholiluvilla varustettu baari, jossa saa siis myydä sinne saapuville asiakkaille alkoholia klo 17 asti vaikka kuinka ja asiakkaat voivat istuskella keskuksen baarissa, vaikka halaillen toisiaan, mutta se sama porukka ei saa samassa tilassa, samaan aikaan, harrastaa kuntoilua, riittävillä turvaväleillä, desinfioiduilla välineillä, hyvin ilmastoidussa tilassa. Ryypätä saa, mutta ei kuntoilla. Tätä ei oikeasti uskoisi todeksi, jollei sitä itse todistaisi.

Perinteisesti olen jouluaattona vähän kerrannut vuotta ja kyllä täytyy sanoa, että kun viime jouluna harmittelin sitä, että en voinut toteuttaa haavettani toimia ilmaiseksi pukkina vähävaraisille perheille, niin en uskonut sen olevan samoin tänäkin jouluna. Syksyllä jo näytti hyvältä ja tein suunnitelmia, mutta tässä sitä taas sohvalla istutaan, kun voisi tehdä lapsille elämyksiä. Olisiko jo ensi jouluna mahdollista?

Tämäkin vuosi on ollut koronan varjostama. Monet itkut olen konsultointityöni puolesta kuunnellut, kun korona syö elinkeinon ja pahimmissa tapauksissa koko kerätyn ja tulevan omaisuuden. Ei ole lapsille kerrottavia tarinoita nuo. Olen myös todistanut isoja onnistumisia, jopa ennätysmyyntejä ja -tuloksia. Kokonaisuutena vuosi on ollut erittäin opettavainen, ihmisten ostokäyttäytymisen ja asiakasuskollisuuden suhteen. Uskon olleeni jäljillä siinä, miten palveluyritys voi selvitä pahoistakin kriiseistä. Se lähtee asiakkaan kunnioittamisesta, ettei asiakas ole vain pelkkä numero kirjanpidossa.

Oma elämä on varsin nätisti asettunut uomiinsa. Olen osannut toteuttaa vähemmän on enemmän -mentaliteettia, ymmärtänyt yhä enemmän elämän helppoutta ja yksinkertaisuutta, kuinka siitä pystyy karsimaan kaikenlaista ylimääräistä sälää pois. Ihmisiäkin. Materialismi välillä houkuttaa tyhmiin päätöksiin, mutta niitäkin onnistun koko ajan välttämään enemmän ja sekin tekee vain hyvää. Luopumisen tuskaa pitää vielä työstää isosti, että omistamisen minimalismihalukkuuteni toteutuu. Ehkä tuleva vuosi on se, kun myyn kaappeja tyhjäksi kaikesta materialismin aikaisesta krääsästä.

Tyttö aloitti koulun ja on se vaan totta, että lapsista näkee ajan kulun. Ei uskoisi, että mittariin tuli 50 vuotta. Ei muuten tunnu siltä, vaikka välillä voi siltä näyttää. Elämänohjeitakin tuli taas kirjattua kymmenen lisää. Tytöstä on helppo olla ylpeä, mutta niin kai sitä jokainen vanhempi on jälkikasvustaan. Toivottavasti osaamme tytön äidin kanssa sekä muiden läheisten ihmisten kanssa tarjota turvallisen ja luottamusta sisältävän ympäristön kasvaa, ensin teiniksi ja siitä kohti aikuisuutta.

Elämä on sellaista, mitä siitä tekee. Sen saa, minkä haluaa ja ansaitsee. Miten reagoida tilanteisiin ja miten osaa tulkita ja ennen kaikkea hallita tunteitaan. Fuck your feelings, kuten Mark Manson kirjoittaa. Minusta on tullut iso Mark Manson fani, vaikkakin paras tänä vuonna lukemani kirja on Saku Tuomisen Kaikki on hyvin. Yhdyn kirjan jokaiseen ajatukseen ja siinä on hyvä opus juurikin myös noiden tunteiden hallintaan. 

Riippumatta siitä, miten kaikki on, kaikki on hyvin.

Jos haluaa nähdä sateenkaaren, pitää sietää sadetta

torstai 11. marraskuuta 2021

50 on uusi 30

Kun täytin 40, listasin tänne 40 asiaa, jotka olin oppinut 40 ensimmäisen elinvuoden aikana. Allekirjoitan yhä niistä ihan jokaisen. Varmasti hyviä elämänohjeita itse kullekin, vai mitä? 

Tuosta on nyt 10 vuotta ja tänään tulee mittariin 50 vuotta. Onko se paljon vai vähän? Ainakin se on 18.250 päivää. Vaihtaisinko niistä jonkun pois? Ehkä. Riippuisi siitä, mihin pitäisi vaihtaa. Ehkä en olisi minä, sellaisena kuin nyt olen, jos jokin päivistä vaihtuisi.

Sen sanon, että ei siltä tunnu, että olisi ehtinyt jo puolen vuosisataa täällä hengailla. Tai siis, kyllä sen puolesta, mitä kaikkea elämässä on tapahtunut ja mitä kaikkea on ehtinyt kokemaan, mutta viisikymppiseksi en itseäni koe. Minusta tuskin tulee koskaan henkisesti viisikymppistä, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Joku sanoo odottavansa, että kasvaisin edes täysi-ikäiseksi. 

Kymmenen vuotta on hujahtanut hiton nopeasti. Tovi sitten laitoin tuohon oikealle laskurin, joka laskee elinaikaa keskimääriseen miehen elinikään. Tänään näyttäisi päiviä olevan jäljellä 10.956. Onko se paljon vai vähän? Ainakin se on vähemmän kuin niitä on ollut. Ei ei ole kriisiä. En ole ostamassa moottoripyörää. Nythän on talvi! Mitä sillä talvella tekee?

Tytär täytti seitsemän kesällä ja meni syksyllä kouluun. Mitä hittoa? Vastahan tyttö syntyi. Lapsista näkee ajan kulumisen, sanotaan. Ovat oikeassa. Sanotaan myös, että aika kuluu nopeammin kun on mukavaa. Sitä ilmeisesti on ollut.

Vaikka viimeisin kymppi onkin mennyt aika haipakkaa, olen oppinut kymmenen käskyä lisää, tuon 40 listaamani käskyn päälle. Ne ovat tässä, olkaa hyvät:

41. Nuku riittävästi. Kuvittelin aiemmin, että pärjäisin vähemmällä unella, mutta olin väärässä. Koronan aikana annoin itselleni mahdollisuuden nukkua öitä niin pitkään kuin nukutti ja minulle riittävä yöuni on 9-10 tuntia. Elämä on hitokseen parempaa, kun ei väsytä.

42. Tee mahdollisimman vähän. Tämä aiheuttaa aina keskustelua, kun se mielletään laiskuudeksi, kun en pyri enää suorittamaan. Laiskuus onkin hyve, silloin kun se pakottaa tekemään mahdollisimman vähän, siis juuri sen, mikä on maksimaalisen tai riittävän tuloksen saavuttamiseksi tarpeellista. Kun tekee oikeita asioita, pystyy tekemään mahdollisimman vähän.

43. Voit elää vain omaa elämää. Apulanta laulaa Valot pimeyksien reunoilla -biisissä, kuinka viisaus on siinä, että ymmärtää, ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa. Noin se on. Itse teet oman elämäsi. Hienot ovat sanat kokonaisuudessaankin.

44. Älä vie lapsuutta pois, kuten Klamydia sanoittaa. Sitä opettelen tyttären kanssa, jotta hän saisi turvallisen ja oman näköisensä lapsuuden. Ainakin tähän asti ollaan onnistuttu tytön äidin kanssa varsin hyvin, joskin äiti lienee merkittävin vaikuttaja tässä yhtälössä.

45. Rahaa saa aina jostakin lisää, mutta aika on korvaamatonta. Voit elää vain tässä ja nyt. Olen joutunut pohtimaan pahan päivän juttuja, kun elämä pysäytti ja heitti sen totaalisesti uusille raiteille, joilla edetään yhä. Mitä muuten sinä tekisit, jos sinulla olisi kuukausi elinaikaa?

46. Elämässä on ollut tolkuton määrä ihan hirveitä tilanteita, jotka eivät ole koskaan toteutuneet. Näin varmasti sinullakin. Onneksi joka päivä onnistun paremmin siirtämään mielestä sellaiset pelot ja ajatukset, joiden toteutumisesta ei ole varmuutta. Se on hyvä taito ja auttaa nukkumaan yötkin rauhassa.

47. Älä odota lottovoittoa. Tai mitään muutakaan ihmettä. Odottavan aika on pitkä. Tee itse elämäsi onnistumiset. Elät joko omaa tai jonkun muun unelmaa. Uskalla elää ja tehdä asioita. Uskalla sanoa kyllä ja myös ei, mutta mahdollisimman vähän jälkimmäistä. Kadumme enemmän asioita, joita jätämme tekemättä, kuin niitä joita teemme. Älä elä sitku-elämää vaan elä nyt, sillä mitä on.

48. Kuuntele. Yksi parhaita kirjoja, minkä olen kuunnellut, on Kate Murphyn Et taida kuunnella. Tunnen puukot yhä selässä, vaikka monia asioita olenkin opetellut. Ehkä on taas aika kuunnella tuo kirja. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka kokee kommunikoinnin tarpeelliseksi taidoksi.

49. Materialismi ei ole hyvä asia. Minä olin materialisti. Onneksi sekin on alkanut rapistua pois, elämän iloa tukahduttamasta. Jos aina haluaa jotain enemmän, isompaa, parempaa, kauniimpaa, niin jää elämä helposti elämättä ja ainakin hyvät jutut nauttimatta. Pystyin jo kävelemään Via Condottin, koskematta yhteenkään ovenkahvaan.

50. Kaikki on hyvin. Jos aiot lukea yhden kirjan enää tässä elämässä, lue Saku Tuomisen kirja Kaikki on hyvin. Riippumatta siitä, miten kaikki on, kaikki on hyvin. Allekirjoitan kirjan jokaisen sanan ja pilkkujen paikatkin. Olen 50 ja kaikki todellakin on hyvin.

En tiedä, mitä seuraavat kymmenen vuotta opettavat, mutta voi pojat kun olisi nelikymppisenä jo sisäistänyt nuokin kymmenen asiaa, niin.... Tai paskat. Hyvä näin. Oppimista on tämä elämän polku.

Tänään on taas yhdestoista hetki. Hyvää syntymäpäivää minulle Roomasta, mistäpä muualtakaan kuin Pantheonin edestä Piazza della Rotondolta, jossa nostan maljan elämälle ja sen mutkille sekä kaikille hienoille muistoille, joita Roomakin on elämääni tuonut. My haven.

Olen elossa.

Mene sinne, jossa tunnet eniten eläväsi

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Elämän kaksi tavoitetta

En muista, olenko koskaan aiemmin osallistunut mihinkään sosiaalisen median haasteeseen, vaikka minut on lukuisia kertoja niihin haastettu, niin kuin varmasti teidät kaikki. Nyt kuitenkin osallistuin, kun Yrittäjän päivänä minut haastettiin kertomaan itsestäni seitsemän valitsemaani faktaa. Ensimmäinen vastauksistani aiheutti jälleen keskustelua, kuten aina, kun vastaan noin kysymykseen oman elämäni tavoitteista.

Elämäni kaksi tavoiteltavaa asiaa ovat:

  • Ei tarvitse herätä herätyskelloon.
  • Ei tarvitse katsoa pankkitilin saldoa.

Aiemmin viikolla tuli vaihdettua ajatuksia elämän tavoitteista, jossa totesimme olevamme samassa kohtaa elämää, tavoitteiden suhteen. Minulta kysytään ajoittain, mitä tavoitteita ja unelmia minulla on elämältä. Vastaan siis nykyään aina nuo ja se aiheuttaa väistämättä keskustelua.

Se viikolla käyty keskustelu pohjautui pitkälti siihen, että mitä jos on jo saavuttanut tavoitteet ja unelmat. Miksi ei voisi vain nauttia niistä? Miksi ei voisi vain nauttia elämästä, tavoittelematta enää mitään merkittävää? Ei se tarkoita, että olisi toimeton ja hyödytön luuseri, vaan se tarkoittaa, että on oppinut elämään tässä ja nyt ja nauttimaan siitä, mitä on tässä ja nyt. Tavoitteet ja unelmat eivät määrittele, ohjaa ja määrää elämää enää silloin, kun ne on jo omalla tavallaan saavuttanut. Asiat, jotka ovat tarkoitettu tapahtuvan, tapahtuvat ja niistä nautitaan siinä hetkessä. Pitkään blogia seuranneet muistavat poimimani tarinan meksikolaisesta kalastajasta, postauksessa Jää minieläkkeelle.

Olen kirjoittanut, kuinka olin - ja varmasti olen yhä - materialisti, mutta pääsemässä siitä eroon. Siihen liittyy olennaisesti tuo pankkitilin saldo. Hyvä kysymys itselle on, että mikä omassa elämässä muuttuisi, jos voittaisi päävoiton vaikka Eurojackpotissa. Mikä merkitys pankkitilin saldolla on itselle, muu kuin että voi luottaa sen riittävän sellaiseen elämään, josta nauttii ja jota elää. Jos koko ajan haluaa jotain lisää, jotain enemmän, jotain suurempaa, jotain kalliimpaa, niin uskon elämän jäävän elämättä. Ainakin jää paljon saavutuksia nauttimatta ja minulla on jäänyt. Koskaan ei mikään tuntunut riittävän. Nykyään riittää enkä tiedä, muuttaisiko lottovoitto elämääni merkittävästi.

Tuo lause on siis selkeästi kaksisäikeinen, siinä on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen tavoite on se, että luottaa katsomatta saldoa, että rahat riittävät ja toinen liittyy tarpeeseen kasvattaa saldoa, että sitä tarvetta ei olisi. Että saldon määrä ei olisi mikään mittari elämässä onnistumiselle tai omille unelmille. Että on aivan sama, mikä pankkitilin saldo on. Saldo ei määrittelisi omaa arvoa, onnistumista, menestymistä tai mitään muutakaan. Sellainen saldo on mukava saldo.

Herätyskello kertoo tehdyistä elämän valinnoista ja myös monien unelmien täyttymisestä. Herätyskellottomuus mahdollistaa paljon asioita. Jos ei tarvitse herätä herätyskelloon, on todennäköisesti sellaisessa työssä, joka ei ole aikatauluun sidottu. Rakastan vapautta, työelämässä ja muutenkin. Se todennäköisesti mahdollistaa myös sen, että työtä voi tehdä missä lokaatiossa tahansa, ainakin suurelta osin. Se mahdollistaa hitaat aamut myös arkena, jos siltä tuntuu. Se mahdollistaa rauhalliset aamupalat ja -toimet lasten ja muiden läheisten kanssa tai yksikseen, vaikka aamuauringosta nauttien. Se mahdollistaa sen, että on paljon aikaa läheisille. Aika arvokkaita asioita, jotka jo itsessään voivat olla tavoitteita, mutta minä katson asiaa niin, että herätyskellon soiminen tai soimattomuus on mittari näihin. 

Herätyskelloton aamu tarkoittaa myös elämänhallintaa ja levon merkityksen ymmärtämistä. Minän nukun 9-10 tuntia yössä, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos siis pitää herätä klo 7 aamulla, pyrin olemaan sängyssä 21 pintaan, jolloin suurella todennäköisyydellä herään ennen kellon soittoa, hyvin levänneenä, valmiina päivään, aikaisesta herätyksestä huolimatta. Elämänhallintaa parhaimmillaan, josta hyötyvät läheisetkin. Olen ymmärtänyt levon ja unen merkityksen vasta oikeastaan koronan aikana, kun tuli mahdollisuus nukkua pitkiä unia. Huomasin unentarpeen olevan paljon suurempi, mitä olin kuvitellut. Väsymykseen tottuu ja nyt siihen tilaan ei ole mitään kaipuuta takaisin. Levollinen kroppa ja mieli ovat merkittäviä asioita elämänilossa.

Nyt ymmärtänet paremmin, miksi nuo kaksi ovat oman elämäni merkittävimpiä tavoitteita saavuttaa ja ylläpitää. Kun nuo on saavutettu, ne muut elämän ilot ja merkitykset mahdollistuvat, edellä mainituista syistä. Kävin aiheesta myös sellaisen keskustelun, jossa koettiin nuo tavoitteet julkaisukelvottomaksi, koska joku asiakas voisi lähteä sen vuoksi, kun on saavuttanut nuo. Vastasin, että joku voi myös tulla asiakkaaksi, koska olet saavuttanut nuo. Kysyin, kumman asiakkaan haluat mieluummin yritykseesi, sen joka lähtee noiden vuoksi vai sen joka tulee noiden vuoksi. Vastaus lienee aika selvä.

Aika vähän tarvitaan onnelliseen elämään

torstai 24. joulukuuta 2020

2020 - Hyvä vuosikerta

Millainen mahtaa olla viinien vuosikerta 2020? Millainen viinivuosi tämä on ollut eri puolilla maailmaa? Aikamoinen vuosi alkaa lähestyä päätöstään. Monelle erilainen ja jopa epätodellinen vuosi. Joulukin saattaa olla tyystin erilainen, mitä se on koskaan ollut. Korona on muuttanut paljon asioista, osan jopa pysyvästi. Se on tehnyt sitä myös ihmisille - minullekin.

Vuosi 2020 on ollut melkoinen vuoristorata, tunteiden myrskyä, niistä kaikkein kipeimmistä ja ikävimmistä tunteista ihan huippufiiliksiin, jälkimmäisiä olleen loppua kohden koko ajan enemmän. Minä olen muuttunut, mutta pysynyt myös samana. Sydänkin on revitty niin kappaleiksi, että sen parsimiseen on mennyt ja menee vielä paljon parsinlankaa. Mutta siitäkin tulee hyvä, entistä vahvempi. Nyt se toimii jo tasaisesti, ilman lääkkeitä, jota se ei ole tehnyt vuosiin.

Kaiken tämän vuoden kipuilun, kaiken sen itkun ja tuskan, epäonnistumisen tunteiden, yrittämisessä ja elämässä yleensä ja vaikeuksien jälkeen voin paremmin kuin vuosiin. En edes muista, koska olen ollut näin tasapainoinen, rauhallinen, murheeton ja ennen kaikkea läsnä elämässä. Olen yhä enemmän tässä ja nyt. En eilisessä. En huomisessa, vaan tässä hetkessä. Ja siinä on nyt varsin hyvä olla.

Tännekin on tullut kirjoitettu elämän tämän vuoden oivalluksista. Instagramissa vielä enemmän, hetken fiiliksiä ja tuntemuksia, joihin palata nyt joulunakin. Instagram on aina ollut minulle päiväkirja itselleni. Julkaisen siellä asioita pääasiassa itselleni, itseni vuoksi, muistutuksena hetkistä ja kokemuksista sekä elämyksistä ja matkoista, joihin palata, joita kelata, kun menee hyvin ja kun menee huonosti. Kelata, jotta ymmärtää elämän arvon ja sen, että tottavie, ihan kaikesta voi selvitä, kaikesta mistä haluaa sekä sen, kuinka etuoikeutettu sitä on, kokeakseen kaikkea tällaista. Toki siihen on tarvittu myös sitä hulluutta, että sanon enemmin hupsista, kuin että olisinpa silloin tehnyt.

Olen kiitollinen elämäni ihmisistä. Niistä, jotka ovat siinä ja niistä jotka ovat vain käyneet, poistuakseen kuka mistäkin syystä. Tämä vuosi on pitänyt sisällään ihan huikeita kohtaamisia, uusia tuttavuuksia, maailman paranatmista ja elämän parantamista. Kaikki ovat opettaneet minulle asioita, joista saan nyt nauttia, juuri tässä hetkessä, jouluaattona, joka sekin on erilainen, jollaiseksi sen ajattelin vuosi sitten. Oli tarkoitus toimia pukkina vähävaraisille perheille, pelkästä auttamisen ja lasten ilosta. Toivottavasti sen pystyn toteuttamaan ensi vuonna. Jostakin syystä sen ei ollut tarkoitus vielä tapahtua. Viime joulu oli kyllä tuskainen. Olin kyllä mörön perseessä, kun vertaa tämän vuoden fiilikseen. Ja kyllä siellä Virkkalan korvessa, järven rannalla olikin kuin mörön perseessä, pimeää jottei eteensä nähnyt.

Merkittävintä tässä vuodessa on ollut huomata tyttären kasvu. Hänestä on ollut tähänkin vuoteen enemmän kuin iloa ja positiivisuutta. Hänen jokainen päivä on ollut elämänsä paras ja mitä kuuluu -kysymykseen tulee aina vastauksena, että hyvää tietenkin. Mitäpä muutakaan. Aivan uskomaton tyyppi, vaikka omaa kehunkin. Vuoteen on mahtunut paljon kirjoja, ihan tajuttoman hyviä kirjoja, Elämän tarkoituksesta, kuinka emme taida kuunnella, hyvän historiaa ja tietysti se, kun kaikki on hyvin. Monta muutakin voisi mainita, elämän iloa ja oppia siitä, miten tätä elämää kannattaa lähestyä, löytyy noista opuksista riittämiin.

Elämähän on loppuunsa varsin yksinkertaista. Meillä on vain taipumus tehdä siitä ihan hiton haastavaa, kun annamme mielikuvitukselle, pelolle ja häpeälle vallan. Mitä sinä pelkäät juuri nyt? Onko ne pelkosi ihan oikeasti aiheellisia? Antaisitko niiden oikeasti tapahtua? Entä mitä häpeät? Voiko sille tehdä jotain vai onko se vaan historiaa, jota ei pysty muuttamaan, jonka voi vain hyväksyä? Jos voi muuttaa, muuta, jos se on pysyvää historiaa, anna olla.

Pysähdyin tänään yhteen twiittiin, jossa kansalainen kertoi, että ne ja nuo ruuat tehty ja tyttäret tuovat loput, kunhan joku vielä silittäisi joululiinan.... Ei siinä mitään, ihan normaali joulutwiitti, kunnes katsoin hästägit, #viimeinenjoulu #syöpä... Pala kurkkuun välittömästi ja harmiton ja ylimalkainen twiittien selailu pysähtyi kuin seinään. Sanojen merkitys on välillä valtava.

Mitä jos tietäisit juuri tämän joulun olevan viimeisesi? Mikä siinä muuttuisi ja miksi? Muista nauttia hetkistä, ajasta ja ihmisistä. Ne ovat loppuunsa katoavaisia ja korvaamattomia.

Eilinen, huominen vai nyt - Missä sinä haluat olla? Entä missä pystyt olemaan?

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Yhdestoista hetki

Wikisanakirja kertoo yhdennentoista hetken tarkoittavan juuri ennen kuin on liian myöhäistä. Sanonta lienee peräisin Raamatusta, Matteuksen evankeliumin 20:nnesta luvusta Jeesuksen vertauksesta, jossa isäntä palkkaa viinitarhaan työntekijöitä juuri ennen päivän loppua. Raamatussa yhdestoista hetki tarkoittaa 11:ttä tuntia aamukuuden jälkeen eli viittä iltapäivällä.

Tänään on 11.11. Kiinalaisittain 双十一. Jenkkiläisittäin Double Eleven.

Tämä päivämäärä on sinkkujen päivä, jolla juhlistetaan ihmisten sinkkuutta. Ei ole ihan varmaa, mistä asti sinkkujen päivää on vietetty, mutta varmaa lienee se, että se on kiinalaislähtöinen ja sitä olisi juhlittu ensimmäistä kertaa Nanjingin yliopistolla, vuonna 1993. Täytin silloin 22 vuotta. Tuolloin joukko nuoria miehiä juhli sinkkuuttaan protestina ystävänpäivälle ja ostivat toisilleen lahjoja.

Minulla alkoi tänään 50. vuosi tätä nykyistä elämää. Aikamoista. Ei ole sellainen olo. Päivän teemaan liittyen, heräsin 11 pintaan, yksin, lukuisten valintojeni johdosta. Ehkä jonkin valinnan muuttaisin tai sitten en. Ne valinnat ovat kuitenkin tuoneet minut tähän, jossa on tällä hetkellä varsin hyvä olla. Olen aina ollut yksinäinen susi, erakko, vaikka moni ei välttämättä sitä uskoisi, koska minussa on myös sosiaalinen puoleni. Mutta läheiset ja tärkeät ihmiset tietävät. 

En ole koskaan tykännyt huomiosta, juhlia omaa syntymäpäivää tai omia saavutuksia, mitään, jossa joutuu tuon vuoksi olemaan valokeilassa. Sitäkään ei uskoisi, kun jostakin saattaa tuntua, että tarpeeni olla esillä on suuri. Se ei kuitenkaan ole sitä huomion vuoksi, vaan muutoksen vuoksi, sen vuoksi että uskon pystyväni muuttamaan ja vaikuttamaan asioihin ja se vaatii ajoittaista esilläoloa. Kun jokin asia muuttuu, tulee onnistumisia, annan mielelläni huomion ja krediitit muille. Minulle riittää puppet master -rooli, taustalla olo. 

Olen aikuisiällä ollut lähes aina syntymäpäivääni karussa, jossakin ulkomailla, välillä jopa mahdollisimman kaukana. Nyt kirjoitan tätä yksin kotona, itsenäisyydestä ja koettelemusten tuomasta vahvuudesta nauttien. Kohta lähden hakemaan tyttären eskarista ja mennään balettiin ja chillaillaan ilta yhdessä. Mahtavuutta. Hänelle annan tänään isosti rakkautta.

Tiesittekö muuten, että tämä päivämäärä, Double Eleven, on Alibaban rekisteröity tuotemerkki ja Singles' Day on nykyään kokonaismyynnin arvoltaan maailman suurin sesonkipäivä, ohittaen esimerkiksi Black Fridayn. Alibaba otti tämän päivämäärän haltuun vuonna 2009. Vähän nyt harmittaa, etten tajunnut hyödyntää tätä merkkipäivää kampanjamuodossa. Olisi sopinut ja toiminut. Ehkä ensi vuonna.

Tämä on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen vuosi. Joku sanoi tätä paskaksi vuodeksi. On ollut minullekin, jos antaisin sen olla. Joskus kuitenkin on niin, että paskasta tehdään hyvääkin, jopa sitä suklaata, kun niin haluaa. Isosti toivon, että tilanne maailmassa sallii olla vuoden päästä taas jossakin karussa, mutta mielellään niiden tärkeiden ihmisten seurassa. Minulla on vuosi aikaa järjestellä elämääni siten - on yhdestoista hetki siihen, millaisen haluan lopun elämästäni olevan.

Aika hienoja asioita tapahtuu usein juuri sillä hetkellä, kun olet luovuttamassa

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Kolme tärkeää asiaa elämässä

Eilen vietettiin Yrittäjän päivää. Päivä on monessa mielessä varmasti poikkeuksellinen, vallitsevasta tilanteesta johtuen. Kuten Jack Björklundkin setissään ihmettelee, minäkin ihmettelen suomenkielen sanaa yrittäminen - yrittäjä. Tai en nyt niinkään sitä sanaa, vaan millainen kaiku sillä on Suomessa. En ole koskaan ymmärtänyt sen negatiivista kaikua, kuinka yrittämistä ruoskitaan ja kuinka sitä pyritään selkeästi vaikeuttamaan tälläkin hetkellä, jopa hallituksenkin toimesta. Yrittäjyys ja yrittäjät nähdään pahana, vaikka yrittäjyys käytännössä mahdollistaa sen kaiken hyvän, jota meidän pohjoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on. Yritykset tämän maksavat.

Perustin ensimmäisen yritykseni, toiminimen, parikymppisenä. Sen jälkeen on tullut yritettyä, perustettu yrityksiä, yhdessä ja yksin, ostettu ja myyty osakkuuksia, jopa haettu niitä yrityksiä konkurssiin. Olen monelle sanonut, että toiset maksaa omakotitaloja itselleen ja toiset, kuten minä, maksamme vähän kalliimpia harrastuksia, kuten nyt vaikka yrittäjyyttä. Olennaista on se, että jos olisin eilen voittanut päävoiton Eurojackpotissa, jatkaisin tätä ihan samaa yrittämistä, auttaisin muita yrittäjiä onnistumaan.

Olen ollut juuri sellainen yrittäjä, joka eli yrittämisestä. Enkä tarkoita nyt edes taloudellisesti. Sitä on joskus jättänyt pitkiäkin jaksoja palkkoja itselleen maksamatta, jotta työntekijät ovat saaneet palkkansa. Tarkoitan ajankäytöllisesti. Yrittäminen täytti lähes kaiken vapaa-ajan, nukkumisen jälkeen. Se on vienyt mukanaan ihmissuhteitakin. Se ei ole ollut hyvä juttu. Nyt näen ja ymmärrän, että yrittämisessä ei ole kyse siitä, että pitää aina olla kurjaa ja kovaa sekä niukkaa ja ennen kaikkea aina töissä. Yrittämisen ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista ja oman selkänahan repimistä. Se voi olla myös kivaa, kunhan tekee Oikeita Asioita, uskaltaa luopua.

Olen nyt viimeistään koronan myötä ymmärtänyt Mukava Elämä -konseptin yrittämisessä. Sen ymmärtäminen on vaatinut monta kirjaa, lukuisia luentoja, itse pidettyjä ja kuuntelijana istuttuja, tavattoman monta epäonnistumista ja onnistumista, pohdintaa, istuskelua rantakalliolla, oman elämän tulkintaa ja analysointia sekä tietysti mietintää siitä, mitä haluan isona. Haluan Mukavaa Elämää ja saan sitä, kun kerron siitä myös muille. Kerron, kuinka less is more - yrittämisessäkin. Yrittäminen ja elämä yleensäkin on varsin yksinkertaista, vaikka sitä helpoksi ei voikaan luonnehtia.

Olen ymmärtänyt, että tekemällä oikeita asioita, keskittymällä olennaiseen, huolehtimaan niistä juuri sen hetken tärkeimmistä asioista, pääsee mukavammin maaliin. Yksinkertainen on vain kaunista. Jos haluat onnistua yrittäjänä, sinulla on vain muutama Todella Tärkeä Asia ja ihan ensimmäinen niistä on myynti. Kun huolehdit, että yrityksessäsi myydään tarpeeksi, on todennäköisempää, että sinulla on riittävä kassavirta, josta huolehtiminen on toiseksi tärkein asia. Kassavirran tyrhetyminen voi kaataa varsin elinkelpoisenkin yrityksen. Jos lipsut noista, millään muulla asialla ei ole kohta enää mitään merkitystä, niitä ei ole kohta enää olemassa. 

Kolmanneksi tärkein on henkilökunnasta huolehtiminen, jos sinulla on sellainen. Jos ei ole, itsestään huolehtiminen on se kolmanneksi tärkein asia. Ja siinä kolme tärkeintä asiaa ovat lepo, ravinto ja aktiivisuus. Jos haluat saada itsestäsi kaikki tehot irti, elää Mukavaa Elämää, sinun pitää huolehtia siitä, että nukut riittävästi ja että unen laatu on hyvää. Et voi unohdella ruoka-aikoja ja syödä vaan pikaruokaa, nopeasti autossa istuen, kiiruhtaessasi johonkin, mistä olet jo myöhässä. On pakko laittaa niitä lenkkarin nauhoja välillä vähän kireämmälle, jotta jaksat kaikki yrittämisen haasteet ja pystyt tekemään yrittämisessä mahdollisimman vähän. 

Sama kolmen asian kaava toistuu ihmissuhteissa. Parisuhteessakin on käytännössä kolme asiaa, joista tulee huolehtia, jotta ihmissuhde ei näivety ja kuole pois. Suhteessa pitää olla luottamusta, siinä täytyy olla arvostusta sekä siinä on oltava läsnä. Jos suhde ei toimi, vika on jossakin noista tai kaikissa. Muilla ei juurikaan ole merkitystä, jos nuo kaikki kolme kohtaa toteutuvat tai jäävät toteutumatta. Jos haluat ansaita hyvät alaiset, ansaitset ne huolehtimalla nuo kolme asiaa välillänne kuntoon.

Yrittäjän polkuni on ollut aikamoinen ralli. Se on antanut paljon, mutta myös ottanut. Voisi nopeasti ajatella, että jotkin ratkaisut ovat olleet varsin tyhmän riskin ottamista, mutta ei se ole niin. En olisi tässä enkä olisi koskaan tajunnut Mukava Elämä -konseptia, jos en olisi niitä hurjiakin ratkaisuja tehnyt. Ne ratkaisut mahdollistavat nyt sen, että saan toisesta puolikkaasta tätä elämää paljon enemmän irti, ilman että hukuttaudun töihin. Ja saan vielä auttaa muita samanlaiseen tulevaisuuteen.

Olen kohdannut lähiaikoina yrittäjiä, jotka ovat mahdollisesti myös ymmärtäneet, että yrittämisen vastakohta ei ole Mukava Elämä, vaan yrittäminen voi mahdollistaa Mukavan Elämän. Pitää vaan tehdä Oikeita Asioita ja uskaltaa luopua, ehkä jopa kipuakin tuottavista asioista. Pitää kohdata myös häpeä. Pitää keskustella itsensä kanssa, millainen ja mikä se oma yrittäjän identiteetti on, mihin se perustuu ja miksi. Tämä identiteettikysymys onkin usein se haastavin, kun yrittäjäminä on niin vahva ja sitä omaa identiteettiään peilaa yrittämisen suorittamisen kautta. 

Näkisin mieluusti, että yrittäminen nähtäisiin sellaisena, jossa tehdään asioita ja töitä tavalla, johon suuri osa ihmisistä ei pystyisi, jotta voisi elää loput elämästä tavalla, johon suurella osalla ihmisistä ei ole mahdollisuutta. Onhan se niin, että jos et toteuta omia unelmiasi, kaikella todennäköisyydellä joku on palkannut sinut toteuttamaan hänen unelmiaan. Ja siihen elämä on kyllä liian lyhyt. 

Jos ihmiset ihmettelevät, kuinka pitkälle voit mennä, mene niin pitkälle, että et enää kuule heitä

tiistai 25. elokuuta 2020

Minä olin materialisti

Tuntuupa hyvältä kirjoittaa minä olin materialisti. Se tuntuu hyvältä kahdesta syystä, ensimmäinen on se, että pystyn tuon myöntämään ja toinen on lauseen imperfekti. Minulla on ollut suuria vaikeuksia myöntää tuo asia, vaikka läheiset siitä ajoittain kysyivätkin. Miksi kirjoitan siitä tänään? Miten se liittyy tähän ajankohtaan? Odottakaapas....

Istun takapihan terassilla, tätä kirjoittaessani, auringonpaisteessa, vaikka ennusteen mukaan piti sataa. Musiikki soi kaiuttimesta, huomasin lauleskelevani mukana, hyvä fiilis, kun aamupala tuli juuri nautittua. Kirjoitin tovi sitten sosiaaliseen mediaan näin:

Kuppi kahvia kivassa kahvilassa 5 €

Smoothie 6 €

Pari voileipää 8 €

Aamupala omalla terassilla, auringonpaisteessa, PRICELESS

Jonnet eivät muista vanhoja Master Cardin mainoksia, mutta katsokaa vaikka tämä YouTubesta, niin saatte kopin. Elämässä on tolkuton määrä mahtavia asioita, joita ei rahalla saa. Luulin, että vain rahalla ja materialla on väliä, että se tuo hyvää oloa ja että sitä saadakseen pitää uppoutua töihin, olla aina töissä, kuten tunnollisen yrittäjän kuuluu. Niin maailma makasi ja kompensoin materialla sitä puutetta, jota sillä materialla ei korvaa. Se ei tuonut onnea, onnellisuutta eikä hyvää oloa, vaan päinvastoin, teki ne mahdottomaksi.

Nykyään, kun minulta kysytään, mitä teen työkseni, lähes poikkeuksetta vastaan ensimmäiseksi, että mahdollisimman vähän. Itse asiassa tuotahan minä koulutan, kuinka päästä mahdollisimman vähällä tavoiteltuun tulokseen. Kuinka tehdä oikeita asioita - niitä joilla on suurin merkitys tavoitteeseen nähden. Laiskuus on tässä kohtaa hyve. Olen hyvä keksimään, miten tehdä asioita nopeammin, tehokkaammin ja ennen kaikkea vähemmällä vaivalla. Se ei tarkoita, etteikö saisi silti paljon aikaiseksi. Uskoakseni saan sitä enemmän aikaiseksi, mitä vähemmän osaan tehdä.

Korona on pysäyttänyt paljon asioita - myös minut. Huomasin esimerkiksi, että onneksi kaikki yrittämisen suunnitelmani eivät menneet, kuten olin suunnitellut. Olisin hukkunut töihin ja elämä olisi jäänyt elämättä. En olisi koskaan saanut tietää, miltä tuntuu viettää viikonloppu siten, ettei edes mieti töitä. Ei ole tietokonetta mukana minilomalla eikä työpuhelimessa ääniä päällä. On ollut mahtavaa elää välillä, nauttia, olla läsnä juuri siinä missä sillä hetkellä on ja nauttia ihmisistä ympärillä. Nauttia niistä hetkistä ja ihmisistä, joita ei rahalla voi ostaa ja jotka voivat kadota iäksi, jos niitä ei arvosta. Samaan kohtaan virtaa voi astua vain kerran.

Keskustelin viime viikolla yhden kuntokeskusyrittäjän kanssa, joka soitti kysyäkseen neuvoa, sulkeako toinen keskuksista. Kysyin ensimmäisenä, miten elämänlaatusi muuttuisi, jos lopettaisit sen huonommin menestyvän keskuksen. No se elämä muuttuisi olennaisesti helpommaksi. No sitten kysyin talousnäkökulmasta, että miten oma tulotaso muuttuisi. Sekin paranisi. Mikä meitä estää tekemästä näitä kivuliaita päätöksiä luopua jostakin sellaisesta, mistä todellakin tulee luopua? Ensi viikolla lounastamme ja teemme uskoakseni ensimmäiset askelmerkit kohti parempaa elämää.

Minulle viimeisin luopumisen päätös oli jo helppo, koska tiesin, kuinka paljon elämäni helpottuisi päätöksen jälkeen. Ja sen se teki. Nyt saan taas tehdä sitä, mitä oikeasti haluan, auttaa ihmisiä samassa tilanteessa tai estää sitä tilannetta konkretisoitumasta. Se on minun elämäntehtäväni työn saralla juuri tässä hetkessä, enkä osaisi sitä tehdä, jos en olisi itse tehnyt niitä päätöksiä. Pari viikkoa sitten sain kiitosmeilin yhdeltä yrittäjältä, joka viimeinkin oli uskaltanut lopettaa kannattamattoman yrityksensä ja alkaa toteuttaa unelmiaan...

En edes muista, koska olisin ostanut mitään, jonka voisin liittää materialismiin. Kellosta ranteessa luovuin muutama kuukausi sitten. Pidin itseäni kelloharrastajana. Joku teistä on nähnyt kellokokoelmani. Toki suurella osalla niistä kelloista on tarinansa, mutta nyt ne jäävät tarinoihin. Muistan ne tarinat kun kävelen kellolaatikoiden ohi. Saatan ehkä vielä jopa kellonkin laittaa ranteeseen, kun on jokin juhla, mutta silloin se kello tulee valittua sen tarinan vuoksi, ei sen kellon arvon tai ulkonäon vuoksi.

Älä pelkää luopua asioista, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Äläkä pelkää pyytää apua luopumisprosessiin. Muista kuitenkin, että kukaan ei tee sitä prosessia puolestasi, sen kivun joudut käymään itse läpi, mutta järjestelyissä on apua aina saatavilla. Luopumiset kannattaa tehdä oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Pakottamalla tehdyt rikkovat helposti kaiken.

Joskus on onnenpotku, kun et saa, mitä haluat

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Oletko tässä?

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!”, kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”
Frank Martela kirjoittaa kirjassaan Elämän tarkoitus, kuinka onnellisuus on vain tunnetila. Frank on oikeassa. Ja tunnetilat me valitsemme, sen olemmeko onnellisia vaiko emme. Edellä mainittua kirjaa voi helposti suositella. Ei ole korkealentoista rakettitiedettä, vaan varsin maanläheistä ja ainakin omia ajatuksia herättelevä.

Martela kirjoittaa, psykologisten tutkimusten pohjalta, kuinka maksimaalista onnellisuutta tavoittelevien on keskimääräistä vaikeampaa nauttia elämästä ja kuinka tuo onnellisuuden tavoittelu tuhoaa ihmissuhteita. Ja kuinka elämän merkityksellisyys taas tulee siitä, että on merkityksellinen jollekin toiselle, ei siis itselleen. 

Elämän tarkoitus ei taida lurkkia itsekeskeisyydessä, vaikka moni onkin valmis vannomaan, että omien tarpeiden kuuluu mennä kaiken muun edelle. Ehkä se ei sittenkään ole niin, jos haluamme olla onnellisia ja saada elämään jotain merkitystä - ehkä jopa tarkoitusta. Ehkä sitä on itsekin ymmärtänyt nyt uudella tavalla oman hymnini, It's My Life, sanat. Ehkä se todellinen sanoma onkin kertosäkeiden välissä.

Korona on lähentänyt ihmisiä, mutta se on myös erottanut ihmisiä. Ennen kuin Sebastian Vettelistä tuli formulamaailman suurimpia tähtiä, Aki Hintsa pyysi Sebastiania [kuten monia muitakin] listaamaan niiden ihmisten nimet suljettuun kirjekuoreen, jotka ovat hänelle juuri sillä hetkellä tärkeimmät ja merkityksellisemmät. Ja muistamaan ne, no matter what, vaikka kuinka paljon ympärillä tulisi pyörimään ihmisiä. 

Ne nimet olivat ne, jotka tuovat merkityksen elämään myös silloin, kun menee lujaa, saati silloin kun menee huonosti. Niitä ihmisiä ei kannata unohtaa, vähätellä eikä jättää huomiotta.

Mitä nimiä sinä kirjoittaisit omaan listaasi? Kenet sinä haluaisit nähdä vierellä, jakamassa onnistumisia? Haluatko saman ihmisen vierelle, kun taistelet hengestäsi sairaalavuoteella? Miten kohtelet heitä nyt? Voitko olla varma, että he ovat vierelläsi tuolloin, kun sinä haluaisit? Mistä tiedät? Mitä sinä olet tehnyt sen eteen tänään? Eilen? Viime viikolla....

Kuten joku teistä on saattanut sosiallisen median kanaviltani lukea, korona on tehnyt minulle hyvää. Se ei suinkaan ole ollut pelkkää lakua, hattaraa ja auringonpaistetta, vaan se on ollut myös tuskaa, sydänsurua ja hemmetin monta saavillista kyyneliä. Kaikilla on ollut tarkoituksensa tai ainakin paikkansa ja ne ovat muuttaneet minua. Minä olen tässä. En ollut aiemmin. En etsi enää mitään - olen tässä. Hetkessä.

En minä pysähtynyt kuvaamaan auringonlaskua. En laitumella makaavia lehmiä. En syöttämään oravia. Hitto, kun se tuntuu hyvältä - olla tässä. Tuntuu hyvältä tietää, keiden haluaa olevan elämässä. Kuka tuo merkitystä ja kenelle sitä haluaa olla merkityksellinen. Kirjoitin tuon listan eilen ja mietin, mahdankohan minä olla jonkun listalla ja jos olen, olenko ansainnut olla sillä listalla.

Jos teet jotakin pääsääntöisesti kerran vuodessa, neljä kertaa, kuusi kertaa... - montako kertaa tulet tekemään sitä vielä tämän elämän aikana? Onko se riittävästi? Haluaisitko tehdä sitä enemmän? Miksi et tee? Jos se on jonkin ihmisen näkeminen, ajan viettäminen hänen kanssaan, onko se määrä riittävästi?

Korona on jo tähän mennessä opettanut minulle tärkeitä asioita. Sen, mihin kannattaa tässä elämässä keskittyä, jos haluaa elämälleen tarkoituksen. Ja keskittyä siihen hetkeen, missä on, koska muita hetkiä ei ole - eikä välttämättä enää tule. Mietin eilen, myyntikäyriä katsellessa, että miten vaikka kymmenen vuoden päästä näitä erilaisia ajan käyriä tarkastellaan, sanotaanko, että tuo kohta käyrällä oli se koronavuosi vai sanotaanko, että tuosta kohdasta tämä alkoi...

Nasu: Miten rakkaus kirjoitetaan?
Nalle Puh: Sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan sydämellä.

tiistai 24. joulukuuta 2019

Pari sanaa joulusta

Ei ole aikoihin tullut kirjoitettua tänne mitään henkilökohtaista. Tosin aika hiljaista ollut muutenkin. Jotenkin näin vuoden vaihteessa voisi taas tehdä päätöksen aktivoitua täälläkin. Siihen löytyisi monta syytä. Puhutaan nyt kuitenkin joulusta.

Kirjoitan tätä juuri nyt, jouluaattona, kellon ollessa 17.20. Istun leppoisassa nojatuolissa, takkatulen ääressä, pimeää järvimaisemaa välillä katsellen, saunan lämmetessä ja odottaessaan minua sinne - yksin. Vaikka olenkin yksin jouluaattona, se ei tarkoita että tunnen olevani yksinäinen. Selailin juuri sosiaalisen median kanavia, jotka täyttyvät ihmisten, läheisten, tuttujen, puolituttujen ja tuntemattomien jouluperinteistä. Paljon on niidenkin taustalla sellaista, joka ei kuvissa ja teksteissä näy. Osa kuvissa olevista ovat paljon yksinäisempiä kuin minä, vaikka ympärillä onkin ihmisiä - läheisiäkin.

Kiiltokuvaa. Eikä jouluna saa muuta edes olla. Siltä tuntuu ja näyttää. Ehkä hyvä niin. Onhan joulurauha. En ole koskaan ollut sellainen jouluihminen, joka koristelee ovenkahvatkin, kulkee jo maaliskuusta asti jouluinen villapaita päällä ja vaihtaa juhannuskoivut joulukuuseen. Osallistun siihen kyllä, jos sellaista lähipiirissä harrastetaan, mutta minulle joulu on rauhoittumista, pysähtymistä, lähellä oloa, rauhaa - rauhaa riidoista ja erimielisyyksistä, aikaa jolloin on joulurauha, ihan jokaisella. Kehoitetaanhan meitä kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään. Tehkäämme siis niin.

Olen tehnyt aina paljon töitä, joten joulu on ollut yksi iso mahdollisuus pysähtyä, vain olla, mielellään valmiiden ruokapöytien ääressä, kotona, vanhempien luona. Meidän joulu on aikuisiällä ollut aina varsin maltillinen, monessa mielessä ja erityisesti rauhoittumisen aikaa. Syödään ja maataan sohvalla, elokuvia katsellen. Sellaista se on ollut. Ei hössötystä. Ei ylenpalttista lahjojen jakoa. Ei pönöttäviä perinteitä. Verkkarit päällä sohvalla selällään. Sellaista. Sellaiseen minä olen tottunut ja siihen tilaan pääsee itsekseenkin. Saapahan tehdä ja olla juuri niin kuin itse haluaa - tällainen itsekkääksi kehuttu.

Kulunut vuosi on ollut ihan helvettiä. Siihen on mahtunut paljon murhetta, huolta, kyyneleitä, sydänsuruja, menetyksiä, tappioita, puutetta, varmasti vihaakin, sellaista minkä alle olisi ollut helppo rusentua, vain luovuttaa, antaa olla. Se ei kuitenkaan kuulu omaan työkalupakkiin, pahoissakaan tilanteissa ja usko pois, sellaisia on ollut. Vaikka vuosi onkin täyttynyt edellä mainituista asioista - ollen tuossa mielessä ehkä karmein vuoteni ikinä - siihen on mahtunut tolkuton määrä myös hyviä juttuja. Onnistumisia, pelastumisia, pelastuksia, auttamista, hyvän tekemistä, rakkautta, iloa, naurua, yltäkylläisyyttäkin. Paljon asioita, joista voi olla tyytyväinen, kuten esimerkiksi tämä hetki, tässä ympäristössä, vaikka siitä pitääkin nauttia yksin. Vaikka sen mielellään jakaisi läheisten ihmisten kanssa. 

Kaikesta karmeudesta ja kurjuudesta huolimatta vuosi on ollut loppuunsa mahtava kokemus - koettelemus - joka on opettanut minusta ja minulle paljon. Tiedän selviytyväni varmasti mistä tahansa. Olen käynyt aiemmin läpi isoja terveydellisiä ongelmia, joita seurataan yhä. Avioeron. Tunteen, joka tulee, kun ei voi olla niin paljon läsnä lapsensa elämässä kuin haluaisi. Ihmissuhteiden haasteita. Nyt tämän vuoden pohjalta olen vielä yhtä konkurssiakin rikkaampi. Olen oppinut siitäkin, itse prosessista, mutta myös minusta ja myös läheisten suhtautumisesta. On aika selvää, ketkä ovat niitä elämän tärkeitä ihmisiä ja asioita. Ketkä ovat valmiita auttamaan pahoissa paikoissa ja ketkä kusevat muroihin. On myös tullut yllätyksiä, erityisesti jälkimäisessä. Kaikki eivät ole sitä miltä näyttävät ja mitä esittävät - joulun kiiltokuvissakaan.

Tämän kirjoituksen voi varmasti lukea negatiivisena, mutta se ei ole sitä. Sen ei ainakaan ole tarkoitus olla. Sen tarkoitus on kertoa, että kaikesta selviää. Olisin toivonut, että olisin pystynyt kertomaan sen parhaalle ystävälleni, ennen kuin se oli myöhäistä. Toivon, että pystyn opettamaan sen tyttärelleni. Toivon, että lähellä olevat ihmiset ovat kauttani oppineet, että kaikesta selviää, niistä karmeimmista peloistaankin. Toivon, että olen pystynyt kertomaan tuon konsultaatioissa, luennoilla, koulutuksissa, missä tahansa, jossa olen jakanut osaamistani. 

Olen tehnyt paljon ikäviä asioita, ollut typerä, ärsyttävä, laiminlyövä, ilkeäkin, mutta uskon olleeni myös hyvä, antava, mukava, kiva ja opettavainen. Vaaka uskoakseni kallistuu jälkimmäisiin. Helppoa minusta ei koskaan saa, ei ihmissuhteissa eikä muillakaan elämän osa-alueilla. It's my life, kuten lauletaan. Biisi, joka olin minä, ensikuuntelulta. 
This ain't a song for the broken-hearted / No silent prayer for the faith-departed / I ain't gonna be just a face in the crowd / You're gonna hear my voice / When I shout it out loud
Viikonloppuna, kuten lähes aina, lopetin koulutuksen taas ajatukseen: 
Tavoite ei ole tehdä asioita niiden kanssa, jotka haluavat, mitä sinulla on, vaan niiden kanssa, jotka uskovat siihen, mihin sinä uskot!
Niin se on. Ympäröi itsesi niillä ihmisillä, jotka menevät samaan suuntaan. Jos joku vetää sinua jatkuvasti pois siitä, mihin sinä uskot, irrota siitä. Tämän kirjoittamiseen näytti menneen 55 minuuttia. Monessa osoitteessa on joulupukki juuri nyt, jossakin se on jo käynyt ja johonkin se on menossa. Joka tapauksessa Joulupukki on olemassa. Se asuu meidän jokaisen sydämessä. Tämän kirjoituksen aikana päätin, että tämä on viimeinen joulu, jonka vietän yksin, oli tilanne mikä tahansa. Kiiltokuvaa se ei kuitenkaan tule koskaan olemaan. Nauttikaa hetkistä, iloista, läheisistä, positiivisista asioista. Niitä on aina enemmän kuin negatiivisia - aina!

Edit klo 19:15: Hetken sohvalla maatessani päätin, että ensi jouluna toteutan jo pari vuotta pohtimani ajatuksen, että olen ensi jouluna joulupukkina - ihan ilmaiseksi, niille joilla ei sellaiseen ole muuten mahdollisuutta. Pitää vaan hankkia kunnon joulupukin vetimet...

Edit 25.12. klo 20:29: Kavereissa on voimaa. Tänään aamulla sain tarjouksen, jossa kaverini lupasi tulla kuskiksi ensi jouluna. Muorin paikalle hän ei kuitenkaan taivu. Hetkeä myöhemmin toinen kaveri ilmoitti hommaavansa viimeisen päälle pukin kamat minulle. Nyt kun joku vielä lupautuu maskeeramaan minulle kunnon pukinmaskin vuoden päästä, niin päästään antamaan lapsille elämyksiä ja kokemuksia, joita muistella pitkään. Saas nähdä, mitä tuosta vielä kehittyy...

Rauhallista joulua, juuri Sinulle.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Lopeta se!

Olin keskiviikkona Trainer4You:n järjestämässä Motivaatioseminaarissa. Erittäin motivoiva tapahtuma ja se oli vielä ilmainen. Tuon vuoksi ihmettelin, että miksi niin moni alamme toimija jätti tuonkin koulutuksen väliin, vaikka lehterit olivatkin täynnä. No mutta se siitä.

Puhujat olivat parasta A-luokkaa ja omatkin ajatukset joko vahvistuivat tai saivat uutta pureskeltavaa. Mieleen jäi tämä video, koska olen yksinkertaistamisen fani. Aiheeseen liittyen voin suositella paria kirjaa, jotka juuri poistuivat lukulistaltani: Greg McKeown; Essentialism ja Ken Segall; Think Simple. Loistavia opuksia, elämän ja tekemisen yksinkertaistamisesta.

Vaikka kyse on huumorista ja moni on valmis sanomaan, että eihän se noin vaan ole ja mene, niin silti jossakin sisällä ajattelen, että kyllä me voimme itse päättää juuri nytkin, mitä ajattelemme ja miten toimimme. Videossa on ylivoimaisesti paras ohje pahoinvointiin, pelkoihin, mihin tahansa harmilliseen toimintaan:


Mikä tahansa sinulle nyt aiheuttaakaan harmia, on sinulle tai yrityksellesi vahingollista, aiheuttaa hankaluuksia, mielipahaa, mitä tahansa negatiivista, lopeta se. Lopeta se nyt heti! 

Miksi et voi? Onko se oikeasti syy vaiko vain tekosyy?

Samaa voisi sanoa aloittamiselle. Aloitamme aina kaiken huomenna, kohta, ensi viikolla, kuun ensimmäinen, vuoden alusta... Mitä jos aloittaisit nyt heti. Aloita se! 

Mikä tahansa saisi sinut tai yrityksesi voimaan paremmin, menestymään, onnistumaan, mitä tahansa positiivista, aloita se nyt heti! Unohda tekosyyt ja aloita.

Aloita vaikka hankkimalla KUNnON 15 MINUUTTIA -kirja ja valitse itsellesi sopiva elämänalue, jonka parantamisen voit aloittaa kirjan ohjeilla välittömästi ja se vie vain vartin kerrallaan.

Päästän suustani erittäin usein lauseen, että se on yksinkertaista, mutta ei helppoa. Tavattoman moni asia meidän elämässä ja yrittämisessä ovat varsin yksinkertaisia, mutta vaikeaa niistä tekevät meidän tunteet. Jos vain osaisimme aina ajatella asioita rationaalisesti, ilman tunteita, elämä olisi juurikin niin helppoa, että voisi vaan lopettaa kaiken haitallisen heti. 

Join joskus Pepsi Max'ia todella paljon. Olin koukussa. Sitten päätin vain lopettaa sen juomisen, kuten 2011 kirjoitin, Elämä ilman aspartaamia -tekstissä, joka muuten saa huiman määrän hittejä yhä, jo vuodesta 2011. Toki jokainen lopettaminen ja aloittaminen vaatii yhden merkittävän elementin: Motivaation, josta muodostuu tahdonvoima, josta myös kirjoittelin joskus, Lupasin taas -tekstissä. Tahdonvoimahan on kyky vastustaa kiusauksia, johon taas tarvitaan motivaatiota. Siis hetkinen... Oliko kana nyt ennen munaa, vai miten se oli?

Kun seuraavaksi tulee mieleen sinulle haitallinen ajatus, mieti heti, voitko vain lopettaa ajattelemasta niin. Jos et mielestäsi voi, tarkastele, miksi muka et voi. Onko syy todellinen vaiko vain mielikuvituksen tuote. Sama pätee yrittämiseen, lopeta kaikki haitallinen toiminta. Motivaatioksi pitäisi riittää se, että se on haitallista.
L-O-P-E-T-A_S-E

Ainoa, joka voi pysäyttää sinut,
olet sinä itse

maanantai 27. elokuuta 2018

Tänään on kaunis päivä

Tänään on kaunis päivä, kun aurinko paistaa.
Tänään on kaunis päivä, kun sai juoda aamukahvinsa auringonpaisteessa.
Tänään on kaunis päivä, kun sai kuntoilla heti aamusta.
Tänään on kaunis päivä, aloittaa ja rakentaa jotain uutta.
Tänään on kaunis päivä, kun saa rekrytä uusia ihmisiä yritykseensä.
Tänään on kaunis päivä, kun uusi kirja, KUNnoON 15 MINUUTTIA ilmestyy.
Tänään on kaunis päivä, siitäkin huolimatta, että viimeinenkin isovanhemmistani nukkui aamulla pois.

Minä en saa hänen kanssaan enää sitä 15 minuuttia. En voi soittaa hänelle, jutellakseni 15 minuuttia. Yritin muutamia vuosia sitten ja juteltiinkin tovi, vuosien tauon jälkeen. Tuntui hyvältä, mutta siitä ei seurannut hyvää. Suku on joskus pahin. Nyt en enää saa sitä mahdollisuutta. Se vietiin minulta haluamattani. Voin vain jättää jäähyväiset.

Vaikka olitkin minulle jo vuosia varsin etäinen, tahtomattani, olit mielessä tavattoman usein. Kyyneleen sait silmääni joka kerta, kun lähetit kortin lapsenlapsenlapsellesi. Nyt kortteja ei enää tule, mutta ne kyllä säilyy. Viimeisimmässä oli ballerinan kuvia, tietysti.

Emme pysty valitsemaan sukuamme. Voimme kuitenkin valita, millainen suku haluamme olla. Millaisia ihmisiä haluamme olla. Suku on kuin puun oksat. Ne kasvavat eri suuntiin, mutta juuret ovat aina samat. Jos juurista ei pidä huolta, oksatkin kuihtuvat.

Piti kirjoittaa kirjan ilmestymispäivänä ihan jotain muuta, mutta ehkä tämä on herättävä avaus, koska kirjakin on varsin herättävä. Ainakin minä heräsin tänään varsin erilaiseen aamuun. Ote kirjasta, jonka yhdessä kappaleessa pohditaan, kenen kanssa haluaisit istua alas vartiksi:
Olisiko sinun vartissa edesmennyt fammu tai pappa? Kenties joku edesmennyt läheinen? Mitä haluaisit kysyä? Mistä haluaisit puhua? Kaipaisitko joitain viisaita neuvoja? Onko joku isovanhempasi yhä elossa? Voisitko käydä nämä samat keskustelut hänen kanssaan, jos siihen vielä oikeasti on mahdollisuus? Entä omat vanhemmat? Mitä voisit heidän eteensä tehdä juuri tänään? Olisiko sinulla aikaa soittaa ja kysyä heidän kuulumisiaan tai mennä kylään vartin kahville? Onko ruokaa tehty kotona niin paljon, että siitä voisi viedä vähän heillekin ja ilahduttaa tällaisella vartin vierailulla? Moni meidän ja muiden isovanhemmista istuu kotona tai palvelutalossa yksin kaikki päivät. Mieti miten suuri asia jollekin vanhukselle olisi, että kävisit vartin kahvilla kerran viikossa? Kun on sinun vuoro istua siinä keinutuolissa, niin kuka tulee silloin katsomaan sinua?
Tänään on kaunis päivä. Nauti siitä ja ota siitä kaikki sen suoma ilo irti. Iloa on - aina.

Rakkaus on suurin lahja, minkä edellinen sukupolvi voi jättää seuraavalle

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kenet sinä tunnet?

On sanottu, että pitää tuntea oikeat ihmiset. Keitä ovat nuo oikeat ihmiset? Facebook ilmoitti minulle, että olen saavuttanut 500 Facebook-kaverin rajan. Aloin miettiä, että täytyy käydä tuo lista läpi täikammalla. Teistäkin osa harrastaa tuota, joku jopa säännöllisin väliajoin. Ehkä hyvä niin.

Kirjoitamme kirjassa KUNnON 15 MINUUTTIA, kuinka ihmisellä on erään Brittiläisen tutkimuksen mukaan normaalisti noin 40 tuttavaa. Näistä kaksi on parhaita ystäviä, neljä parhaita kavereita ja viisi työkaveria. Kirjoittelin tätä samaa aihetta sivuten vuonna 2011, Kaverit kertovat -kirjoituksessa, jossa käsittelin läheisten vaikutusta meihin ihmisenä ja meidän maineeseen. Kirjoitus on näköjään julkaistu juhannuksena, joten lopussa on sopivasti näin juhannuksen alusaikaan sopiva juhannustaika.

Sattumalla kuuntelen juuri silmät avaavaa, tai pitäisikö sanoa korvat avaavaa kirjaa, The Power of Who, jonka perusajatus on, että ei välttämättä kannata tavoitella uusia ystäviä, kavereita, tuttuja ja kontakteja, vaikka varsin moni on valmis vannomaan verkostoitumisen nimeen. Pitäisi muka olla tolkuton määrä kontakteja. Ilman niitä ei ole tunnettu eikä voi edetä urallaan - menestyä. Tätä mantraa jauhetaan varsinkin LinkedIn:ssä. 

Miettikää kontaktejanne siellä. Tai minun 500 kontaktia Facebookissa. Tai omianne, missä tahansa kanavassa. Kuinka monella niistä on oikeasti merkitystä menestymiseesi? Kuinka moni niistä kontakteista on oikeasti täysin turhia ja merkityksettömiä. The Power of Who:n ajatuksen pystyn allekirjoittamaan, vaikka en sitä ollutkaan ajatellut. Tunnen jo kaikki ne ihmiset, joilla on suurin merkitys menestymiseeni ja erityisesti onnellisuuteeni.

Miettikää Avicii ja kaikki muut maailmantähdet, joilla luulisi olleen kaikki. Elvisikin, kuuluisa, komea, lahjakas ja vaikka mitä, mutta jotain isoa puuttui näiltäkin. Uskon, että se puute on juurikin ne tärkeimmät ihmiset. Kontakteja on, mutta tärkeät ihmiset ovat kadonneet ja unohtuneet, kaiken vauhdin keskellä. On vain tullut mietittyä, kenestä on juuri nyt lyhytaikaista hyötyä, seuraavaan steppiin. Tuttavuuksia, hyötyjiä, hyödynnettäviä, kaveriksin esittäytyviä, niitä tulee ja menee, jättäen tärkeät ihmiset varjoonsa.

Kirjoitin viimeksi, kuinka aloitin kilautella kavereille. On ollut ihan huippua ja vie oikeasti vain vartin kerrallaan! Kun olen selaillut puhelimen yhteystietoa, randomisti valiten osoitekirjan kirjaimen, on helppo huomata, kuinka vähän luurissa oikeasti on Erittäin Tärkeitä Kontakteja. Niitä, jotka tiedät auttavan sinua missä tahansa asiassa tai ongelmassa. Joilta voit pyytää ja saada pyytämättäkin apua. Ja kuinka paljon on niitä, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä elämääsi.

Väitetään, että 70 % avoimista työpaikoista eivät ikinä tule avoimille markkinoille. On totta, että on tärkeää tuntea oikeat ihmiset, kun työpaikkoja jaetaan, mutta kuka on oikeasti se tärkeä ihminen, esimerkiksi työnhaussa? Varmasti sellainen, joka oikeasti tuntee sinut ja voi suositella sinua mihin tahansa, puhtaasti sydämellä, tietäen, että oikeasti osaat ja olet henkilö paikallaan. Kuinka moni kontakteistasi - vaikka LinkedIn:ssä - pystyy tuohon? 

Kenet sinä tunnet, on hyvä kysymys, mutta oikea kysymys on, kuka tuntee sinut. Valitse tarkasti, kuka sinua suosittelee.

Aika on rajallista
käytä se oikeiden ihmisten kanssa

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kilauta kaverille - Vartin metodi

Täällä taas, pienen tauon jälkeen. Näppäimistö lauloi hetken kovalevylle, kun tuli kuun vaihteessa palautettua uuden, syksyllä julkaistavan kirjan käsikirjoitus. Elokuussa ilmestyy Kunnon-kirjasarjan seuraava teos, KUNnON 15 MINUUTTIA - Vartin vaille muutos. Kirja käsittelee varttia, kuinka paljon pystyt parantamaan elämääsi vain vartin säännöllisillä muutoksilla. Kirjaa on tilattu jo ennakkoon toista tuhatta, joten mikset sinäkin tilaisi sitä tästä?

Oli silmiä avaavaa kirjoittaa tuota ja huomata, kuinka sitä voi ihan itsekin alkaa toteuttaa saarnaamaansa. Kirjassa on luonnollisesti 15 eri elämänaluetta, joita käsittelemme. Yhdessä niistä käsitellään aihetta, kenelle voisit antaa vartin ajastasi ja miksi. Mitä se tekisi ihmissuhteillesi, jos vaikka soittaisit vartin puhelun jollekin kaverille.

On helppo sanoa, että ei ole aikaa ystäville. Meistä jokaiselta löytyy varmasti vartti - vaikka joka päivä - jos vain haluamme. Ajattelin itse ottaa nyt härkää sarvista ja aloittaa tänään oman Vartin metodini, soittamalla joka päivä jollekin kavereistani. En missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomisti valiten, kuka tulee mieleen tai kenen yhteystieto luurista osuu silmään. Jos koet olevasi kaverini etkä ihan heti saa puhelua, niin se ei tarkoita, että olisit b-listalla tai kokonaan ulkona listoilta. En siis arvota soiton saavia millään tavalla. Mikään ei myöskään estä sinua soittamasta ensin minulle.

Tiedätte sen tunteen, kun näkee kavereitaan pitkästä aikaa. Aika ja elämä vain kuluu eikä pidetä yhteyttä, mutta sitten nähdään jossakin ja kaikki on kuin silloin, kun viimeksi nähtiin. Aivan kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Sovitaan, että nyt pidetään yhteyttä ja nähdään useammin, mutta sitten taas aika ja elämä kuluu. Kuitenkin se yhteydenpitäminen on vain vartin päässä. Se on aika vähän ja sillä voisi saada elämäänsä aika paljon rikkautta lisää - ainakin kivoja ihmissuhteita.

Kun sinä innostut tekemään samoin, niin heittele palautteita someen. Voit kirjoittaa niitä tämän blogin kommentteihin tai Facebookissa. Voit myös vain tägätä postiisi #vartinmetodi tai lähettää tarinasi ja kokemuksesi osoitteeseen vartinmetodi[q]kunnonoy.fi. Tarinoiden seuraaminen onnistuu myös Instagramissa. Parempi elämä on vain ja ainoastaan omissa käsissäsi. Sinä teet elämäsi ja päätät, mihin varttisi käytät. Kuka ystävistäsi tai kavereistasi on tämän päivän vartin arvoinen?

Hyvät ystävät ovat kuin tähdet
et aina näe niitä
mutta siellä ne ovat

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kierros pohjoista Italiaa

Jokainen työntekijä, johtaja ja yrittäjäkin tarvitsee lomaa, vaikka toisin saattavat luulla. Minäkin kirjoitin blogiin joskus, vuonna 2008, että Miksi pitäisin kesälomaa. Siitä kirjoitetiin oikein Iltalehdessäkin. 
"Mikä kummajainen tämä sian vuonna syntynyt skorpioni oikein on? Kaikkihan nyt heinäkuussa tahtovat hellittää."
Olin väärässä. Minäkin tarvitsin lomaa. En vain kokemattomuuttani tiennyt sitä. Olen oppinut sen viimeisen kymmenen vuoden aikana, siitäkin huolimatta, että arkeni on yhä kuin lomaa, kuten kirjoitin vuonna 2007. Ei minun arkeani tai työtäni karkuun ole koskaan tarvinnut lähteä. Jos tarvitset lomaa arjestasi, muuta arkeasi.

Meillä on ruhtinaallisen paljon lomaoikeutta Suomessa. Tavallisimmin se on viisi viikkoa vuodesta, mutta monilla aloilla jopa viikkoja pidempi. Yhdysvalloissa taitaa yhä olla vallallaan kahden viikon kesälomat. Jos nyt kuitenkin kuvittelet olevasi niin tärkeä, että ehdit viettämään vain viikon loman, annan sinulle loistavan vinkin, lähde Italiaan. Tee vaikka tämä retki perässä, koska matkustaminen on ainoa asia, jonka ostamalla teet itsestäsi rikkaamman.

Lennä Venetsiaan. Vuokraa sieltä auto kuudeksi päiväksi. Lähde pohjoiseen, kohti Prosecco roadia, joka on alue, jossa kaikki maailman proseccot valmistetaan. Varaa sieltä majoitus kahdeksi yöksi joltakin viinitilalta tai vaikka Hotel Villaguardalta, joka on varsin viihtyisä majapaikka. Pyydä vastaanottoa varamaan yksityinen proseccotilakierros - tai tilaa se täältä, oli varsin hyvä tour - ja nauti kuohuvasta erittäin mielenkiintoisissa paikoissa. Suosittelun saa esimerkiksi Toffoli ja Nani Rizzi -tiloilla piipahtaminen. Molemmissa omistajat ovat enemmän kuin vieraanvaraisia eikä suu jää kuivaksi, vaikka molemmilla on myös erittäin kuivaa proseccoa tarjolla. Rizzin tilallisen kanssa tuli tehtyä jopa sopimus rypäleiden poimimisesta. Tosin prosecolla saattoi olla jo jotain tekemistä sopimuksen kanssa, vaikka voisi sen toteuttaakin helposti, ehkä jo tulevalla sadonkorjuukaudella. Myös Cartizzen alueella sijaitsevalla Col Vetoraz'n maistelupaikassa voi käydä, mutta vain näköalansa vuoksi. Omaa makuhermoa tuon tilan (kalliit) juomat eivät hivelleet. On todellakin niin, että hinta ei kerro välttämättä mitään proseccon mausta. Proseccon alue on kaiken kaikkiaan hienoa seutua ja kun tiloja on yli 200, niin niistä riittää useammallekin matkalle.

Proseccosta voikin lähteä kohti Gardaa, mutta kannattaa ajaa moottoriteiden sijaan pohjoisemman kautta, vuoristomaisemaa ihaillen. Ota suunnaksi Feltre, kiva pieni kylä ja sieltä laskettelet alas Bassano del Grappaan, jossa kuluu helposti muutama tunti, esimerkiksi lounastaen ja ostoksia tehden. Uskomattoman jylhät maisemat vievät sinut kohti Gardaa illaksi, joten muista pysähtyä välillä ja ottaa vaikka siemaus proseccoa matkalla - kuskille vähän vähemmän. Osta vaikka Ice Bag ja pyydä jostakin ravintolasta se täyteen jäitä ja upota proseccopullo siihen matkaevääksi. Kyliä ja pysähdyspaikkoja on vaikka kuinka ja esimerkiksi Fiume Brenta sopii mainiosti jäätelön nuolaisupaikaksi. Tällä retkellä ei todellakaan ole tärkeää se määränpää, vaan matka. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Hotelli tuli bongattua matkalla Desenzano del Gardalta. Villa Rosa Hotel oli todella miellyttävä, yhden yön majapaikaksi, joten sitä sopii mainiosti suositella tuolta alueelta. Pieni iltafillarointi pitkin rantaa ja kylää on suositeltava iltapuuha, kun etsii illallispaikkaa. Sirmionen niemenkärki kannattaa ehdottomasti tarkistaa, esimerkiksi seuraavana aamuna, kun starttaa retkelle Gardajärven itärantaa pitkin kohti Monte Baldoa. Matkalle mahtuu taas paljon kivoja paikkoja ja Monte Baldo itsessään on häkellyttävä, monen tunnin visiitti. Kannattaa ehkä ajaa autolla köysiradan puoleen väliin, vaunujen vaihtopaikkaan, niin saa mukavan ajoreitin näköaloineen Gardalle.

Malcesinesta kannattaa jatkaa vielä pohjoisemmaksi, järven kärkeen asti, Nago-Torbole'en asti ja sieltä valita reitti vuorten yli kohti Valpollicellan viinialuetta. Kun olet hikoillut ylös vuoren rinnettä, rattia käännellen, niin hetki Monti Lessini Sega di Ala -kyltin jälkeen saavut Erbezzo'on, jossa - yllätys - on baari auki, keskellä ei mitään, 1.393 metrissä. Bar Passo-Fittanze on hyvä levähdyspaikka ennen kuin matka jatkuu kohti Trenagoa ja siellä sijaitsevaa Tenuta le Cave -viinitilaa. Pari yötä täällä ja viinimaistelu tilan puolesta toiselle illalle on helmi juttu. Valpollicella ja Amarone maistuvat varsin hyvältä, niiden omassa ympäristössään. Saat lisää knoppitietoa Italian viineistä ja nautit varsin yleellisestä majoituksesta ja rauhoittavasta näköalasta. Ennen tuota viininmaistelua kannattaa kurvailla Soaveen, jonka viinit ovat ihan jotain muuta luokkaa, kuin luulet, sen halvan kuran perusteella, jota Suomessa on myyty.

Yksi yö siis jäljellä, joten seuraavana päivänä kannattaa suunnata kohti Venetsiaa, mutta kannattaa taas vältellä moottoriteitä ja nauttia matkalle osuvista kylistä. Voit kurvata Veronan ja Vicenzan kautta, mutta Padovaa en nopeasti suosittele, vaikka varsin idyllinen paikka tuokin. Olet kuitenkin jo nähnyt niin paljon hienoja paikkoja, että kannattanee viimeinen yö ja päivä käyttää Venetsiassa. Sitten oletkin jo ladannut itsesi täyteen pohjoisempaa Italiaa vain kuudessa päivässä. Siihen löydät aikaa, jos vain haluat, kaikesta tärkeydestäsi huolimatta. Kun teet sen vielä juhannuksen aikaan, et menetä kuin pari työpäivää ja saat elämäsi kokemuksen sekä noin 800 kilometriä vuokra-auton mittariin. Suomessa sataa kuitenkin juhannuksena ja elämä on mukavampaa sandaaleissa. Niin ja jos linnat kiinnostavat, olet nähnyt niitä tolkuttoman monta.

Ainoa asia, joka sinuakin askarruttaa, miten saat kaikki ostamasi pullot ja viinilasit matkaan. Vinkkinä pullojen kuljettamiseen matkalaukussa voin antaa, että osta kaupasta elmukelmua ja kääri pullot niihin. Pehmustavat pulloa ja jos sattuvat rikkoutumaan matkalla, sisältö ei ole ympäri laukkuasi. Kelpaa kotona palata proseccon maisemiin aina, kun avaa aidon ja oikean kuplivan.

En puhu italiaa,
mutta proseccoa puhun sujuvasti

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pessimisti ei pety - paitsi elämäänsä

Wikipedian mukaan
pessimismi tarkoittaa huonojen puolien näkemistä kaikessa ja oletusta, että asiat pahenevat, epäilevää suhtautumista tulevaisuuteen. 
Pessimisti on siis nykytilanteesta huolimatta tyytymätön tulevaan. Tuon täytyy olla raskasta ihmiselle. Vaikka tilanne olisi tällä hetkellä kuinka hyvä tahansa, pessimisti ei osaa - ei pysty nauttimaan siitä, kun pessimistin mielessä tilanne huononee kuitenkin. Silloinkin kun huononemisesta ei ole mitään viitteitä.

Pessimistihän ei pety, koska hän tietää aina saavansa kaikkea pahaa ja sillä myös tilaa sitä itselleen. Pessimisti nauttii siitä, kun pääsee sanomaan, että tiesi niin käyvän. Ainahan niin käy - hänelle varsinkin. Ja käykin, koska hän toimii niin, että pahin mahdollinen tapahtuu. Pessimistin painajainen on se, että pahin mahdollinen ei tapahdukaan. Siksi hän tekee kaikkensa, saadakseen pahimman mahdollisen toteutumaan.

Pessimismi ja lannistuminen ovat kaksi eri asiaa. Optimistikin voi lannistua, kun hakkaa päätään seinään riittävän kauan. Fiksu osaa jopa luovuttaa ajoissa, ennen kuin lannistuu. En tiedä, voiko pessimisti koskaan lannistua, kun hän on käytännössä aina jo valmiiksi lannistunut. 
Ei tästä kuitenkaan mitään tule. Ei ole koskaan tullut. Eikä tule. Ei onnistu. Ei pysty. Ei kykene. Ei silloinkaan, kun näyttää siltä, että voisi tulla. 
Ei kai silloin voi lannistua?

Ihmiset taitavat jakaantua täysin kahteen leiriin tässä asiassa. Olet joko pessimisti tai optimisti. Lasisi on joko puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Välimuotoa tai tilannevaihtuvuutta ei juurikaan taida olla. Optimistiksi taitaa kuitenkin pystyä opettelemaan. Tai siis pessimismin voi opetella pois sisältään. Ja sanotaan, että kokemus tekee optimististakin pessimistin. Optimististakin voi tulla pessimisti, oikeissa - tai siis väärissä olosuhteissa.

Totuus lienee se, että pessimismillä ei ole saavutettu yhtään ennätystä tai voitettu ainuttakaan mestaruutta. Pessimisti ei vaan usko koskaan niin käyvän, että voisi saavuttaa mitään hyvää tai voittaa yhtään kilpailua. Pessimistin ei oikeastaan kannata edes yrittää. Häviää kuitenkin. Pessimismi voi helposti tuhota elämän kokonaan, varsinkin tulevaisuuden, parisuhteet, tavan kommunikoida muiden kanssa, koko elämänkatsomus kääntyy helposti ainoastaan negatiiviseksi. Siksi omaa pesiimismiä kannattaa tarkkailla ja jos joku sanoo sinua pessimistiksi, todennäköisesti olet jo sitä.

Joku nokkela on keksinyt, että pessimistin ja optimistin lisäksi on olemassa realisti. Ehkä, niille jotka kokevat olevansa näitä kahta vaihtoehtoa parempia. Olen vain realisti, sanoo pessimisti.

Lainaa aina rahaa pessimistiltä.
Hän ei odota saavansa sitä takaisin.

torstai 25. toukokuuta 2017

Mitä tekisit ilmaiseksi

Olen ollut elämässäni varsin etuoikeutettu, erityisesti työn suhteen. Pääsin joskus koulun penkiltä suoraan töihin jääkiekkovarusteita myyvään ja maahantuovaan yritykseen. Se oli kiekkoilijalle unelmaduuni. En kokenut kymmeneen vuoteen olevani päivääkään töissä. En laskenut tunteja. Sain tehdä sitä, mitä olisin tehnyt ilmaiseksikin, mutta joku maksoi minulle siitä.

Tulin kuntokeskusalalle, sattumalta, vuonna 1999. Taas olen saanut tehdä sellaista, jota olisin tehnyt ilmaiseksikin, mutta tästäkin sai rahaa. Olen ohjannut sisäpyöräilyä vuodesta 2001. Sitäkin tekisin ilmaiseksi, mutta siitäkin maksetaan. 

Tiedän kuitenkin myös sen tunteen, kun pitää mennä töihin. Kun se herätyskello raikaa, niin tekisi mieli heittää se seinään. Ei siksi, kun se soi, vaan siksi, minkä takia se soi. En pystyisi siihen enää.

Olen taas elämässäni siinä kohtaa, kun voin valita, mitä teen jatkossa. Olen pyöritellyt lukemattomia ajatuksia mielessäni, kysyen aina itseltäni, tekisinkö tätä ilmaiseksikin. Jos en tekisi, se suunnitelma on saanut hautautua saman tien. Kun saa tehdä jotain sellaista, mitä tekisi ilmaiseksikin, se antaa elämälle sisältöä eikä ota sisältöä pois. Työ - tai oikeammin siitä maksettava palkka - on aina korvaus menetetystä vapaa-ajasta. 

Pystyisitkö sinä valitsemaan työsi sijaan intohimosi? Mikset tee niin?

Eräs yrittäjä oli jossakin aurinkohotellissa lomalla. Hän heräsi muuta perhettä aiemmin ja meni hotellin altaalle näpyttelemään tietokonettaan. Ohi käveli pariskunta, joka ihmetteli varsin kuuluvaan ääneen, kuinka harmillista on, että joku ei voi lomallaakaan irtaantua töistään. Tämä yrittäjä taas ajatteli, tuon kuultuaan, kuinka harmillista on, että jollain on niin vastenmielinen työ, että joutuu ottamaan siitä lomaa.

Tämä on minullakin se ajatus, jolla yritän elantoni valita. Sellaisen tavan, jota ei tarvitse lähteä karkuun, vaan jota tekee mielellään - vaikka ilmaiseksikin. Tässä on vain kohdallani sellainen huono puoli, kun vastaan neuvottelussa, kysyttäessä paljonko haluan korvausta, että tekisin ilmaiseksikin, vastapuoli taitaa saada valttikortin korvausneuvotteluun.

Toisaalta, Jokeri on sanonut niinkin, että mikäli olet hyvä jossakin, älä koskaan tee sitä ilmaiseksi.

Seuraa unelmiasi ja
muuta elämäsi