torstai 28. elokuuta 2008

Laadunseuranta 2008

Julkaisin eilen laajan laadunseurantatutkimuksemme tulokset. Ei voi kuin kiittää henkilökuntaa ihan mahdottoman hyvästä suorituksesta.

Ennätysmäärä, 94,6% vastaajista suosittelee M&M Kuntotaloa ystävilleen!

Tuo on täysin henkilökuntani ansiota. Hienoa, että he omistautuvat työlleen.

Laadunseurantatutkimuksemme toteuttaa puolueeton tutkimuspalveluja tekevä yritys, Information Partners Oy, joka on erikoistunut reaaliaikaisten liiketoimintamittareiden tuottamiseen yritysjohdolle.

Vastaajia oli hieman viimevuotista vähemmän, joka selittynee tutkimuksen kesäisellä ajankohdalla. Vastanneiden määrä on kuitenkin riittävä otos asiakaskunnasta, jotta tuloksia voidaan pitää luotettavina. Tutkimuksen virhemarginaali on alle 2%.

Sukupuolijakauma vastaajissa oli viimevuotisen tutkimuksen kaltainen ja 36-65-vuotiaiden määrät nousivat myös tänä vuonna, joka kuvaa hyvin asiakaskunnan muuttumista hieman vanhemmaksi.

97% kaikista annetuista arvosanoista olivat viimevuotista parempia. Tutkimuksen mukaan olemme siis kehittyneet. Tästä huolimatta me haluamme kehittyä yhä.

Vaikka saimmekin loistavia arvosanoja myös eri asiakaspalvelun osa-alueilla, tuo on silti suurin kehitysalueemme. M&M Kuntotalon asiakaspalvelun toimivuus joutuu taas koetukselle, kun aloitamme uutta syksyä, uusilla asiakaspalvelumme työntekijöillä. Koska meillä on uusia työntekijöitä, asiakaspalvelutilanteet vaativat välillä poikkeuksellisen paljon kärsivällisyyttä, myös asiakkailta.

Aiheeseen liittyen törmäsin hauskaan blogiin, jonka lisäsin myös blogiluetteloon. Sivulla www.aasiakas.net, asiakas on aina väärässä. Olen lueskellut noita asiakaspalvelutilanteita kyyneleet silmissä. Osa niistä on ollut niin hauskoja.

Miksi meistä tulee asiakkaina niin usein aasiakkaita? Mikä meihin aikuisiin välillä menee?

BTW FST5 tänään klo 22.30! Kaikkien aikojen poliisisarja alkaa alusta, osalla 1/146. Ei mikään Miami Vice, vaan oikea poliisisarja, Hill Street Blues. 80-luvun yksi parhaista televisiosarjoista. Let´s be careful out there...

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Oikeinkirjoituksesta...

Vaikka äidinkieli ei koskaan ollutkaan lempiaineeni, enkä ole ollut koskaan millään tavalla kirjallisesti tai kielellisesti lahjakas, ainakaan opettajien mielestä, minua ärsyttää tekstarikulttuuri.

Tuo pätkimiskulttuuri kadottaa oikeinkirjoituksen kokonaan. Minusta tekstarikulttuurin kapulakieltä käyttävästä saa jollain tavalla kouluttautumattoman käsityksen, riippumatta asiayhteydestä. Tai siis minä saan, mikä on tietysti minun ongelmani.

Missä ovat isot kirjaimet ja välimerkit? Miksi yhdyssanoja ei osata enää kirjoittaa? Ymmärrän hyvin, että tuolla kapulakielellä säästetään merkkejä tekstareista, mutta miksi sitä pitää käyttää sähköpostissa, tai missä tahansa viestinnässä, jossa merkkien määrää ei ole rajattu?

Miksi ihminen kirjoittaa sellaista tekstiä virallisiin tai edes puolivirallisiin viesteihin? Laiskuuttaan? Välinpitämättömyyttään? Huolimattomuuttaan? Vai onko pohjalla jopa pientä vastustusta, jopa anarkiaa yhteiskunnan sääntöjä vastaan?

Miksi tuota näkee jopa työhakemuksissa? Mitä se kertoo työnantajalle? Minä en palkkaa yhtään henkilöä, joka lähestyy minua kapulakielellä tai kirjoitusvirheillä. No tuon periaatteen vuoksi esimerkiksi Einsteinin työhakemus olisi joutunut minulla hylättyjen pinoon. En tiedä, olisiko meillä ollut muutenkaan mitään käyttöä Einsteinin tietotaidolla...

Vaikka tuo kieli ärsyttääkin minua, siinä on samalla jotain todella kiehtovaa. Välillä sorrun tuohon myös itse, tekstareissa, mutta vain erittäin läheisen ihmisen kanssa tekstatessa. Ja kun sorrun siihen, se tuntuu ruokottomalta, jopa syntiseltä. Mielenkiintoista tuossa on kuitenkin se, että yllättävän pienellä merkkimäärällä tulee ymmärretyksi ja myös väärin ymmärretyksi.

Tuosta johtuen aika monessa foorumissa ja mediassa on jo keskusteltu oikeinkirjoituksen tarpeellisuudesta. Joku professorikin uskaltaa jo sanoa ääneen, että mitä sillä on väliä, miten kirjoittaa, jos lukija ymmärtää sanoman. Niinpä. Onko sillä oikeasti mitään väliä? Eihän ne viestit mene aina perille edes kirjakielellä.

Ymmärrän tuon keskustelun oikeinkirjoituksen tarpeellisuudesta englannin kielessä, jossa moni sana lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Yhdysvalloissa voidaan järjestää tavauskilpailujakin tuon syyn vuoksi. Suomessa vastaava kilpailu olisi aika tylsä, kun finaalissa olisi aina arviolta 98% lukutaitoisista ja kaikki olisivat jaetulla ensimmäisellä sijalla. Englannin kielessä on kuitenkin toisin.

Jostain luin, että arviolta neljännes englannin kielisistä ovat käytännössä (oikein)kirjoitustaidottomia, joille tavallisten lomakkeiden täyttökin tuottaa oikeinkirjoituksen suhteen ongelmia. Suomessa lomakkeiden täytön vaikeus ei johdu ongelmista oikeinkirjoituksesta, vaan ongelmista lomakkeiden laatijassa.

Onkohan se sittenkin niin, että tässäkin asiassa tuo nuorempi sukupolvi on sittenkin viisaampi. Voiko jopa syntyä täysin uusi, yleismaailmallinen kieli? Ehkä viestinnässä on sittenkin järkevämpää mennä yli matalimmasta kohdasta ja säästää merkkejä, tjms...

...niin ja BTW En tiedä, onko tämä nyt sitten yhtään parempi tapa viestiä ja kertoa asiaansa:
Tässä on nyt käynyt näin, mutta toisaalta olisi voinut käydä jotenkin toisinkin, tai sitten olisi voinut olla käymättäkin. Joka tapauksessa kuitenkin, väite tapahtuneesta ei ehdottomasti pidä paikkaansa, koska tämä asia on nyt niin, kuin olen jo aiemmin sanonut ja painotankin, että se on niin. En ole tehnyt mitään väärää, eikä kukaan muukaan ole tehnyt mitään väärää, sillä tiedän, etten tiennyt tietäväni, mutta en voi valitettavasti kertoa, mitä tiedän, sillä tiedän, että jos te tiedätte, mitä minä tiedän, niin silloin te tiedätte, että minä puhun täyttä paskaa. En kuitenkaan allekirjoita äskeistä väitettäni syistä, joita en voi kertoa.
Ehkä vähempi merkkimäärä olisi riittänyt sanomaan ei mitään...

maanantai 25. elokuuta 2008

Hinnan ilmoittaminen

Kuluttajavirasto lähestyi kuntokeskusyrittäjiä jälleen kirjeellä, jossa kerrotaan, että
Kuluttajavirasto on kesä-heinäkuussa 2008 selvittänyt useiden kuntosaliyritysten hintailmoittelua internetsivuilla. Selvitys osoitti, että vain hieman yli puolella tarkastetusta 75:stä yrityksestä oli minkäänlaisia hintatietoja internetisivuillaan ja ainoastaan kymmenkunnalla hintojen ilmoittamisen voidaan sanoa olleen kokonaisuutena suhteellisen selkeää.
Tuon jälkeen on taas perinteisesti kaksi sivua ympäripyöreää höpinää ja asetuksia ja määräyksiä, joita ei oikeasti osaa tulkita kukaan.

Kirjeen saatuani soitin Kuluttajavirastoon asiaa hoitavalle lakimiehelle (tai siis naiselle). Kysyin, että miksi tällainen kirje on tullut M&M Kuntotalolle. Vastaus oli selkeä: Teillä ei ole hintoja kotisivuilla. Jaa... Hinnat ovat olleet sivuillamme jo vuosia, vastasin. Ei ole. En ainakaan löytänyt, vastattiin. Jaa... No avaa nyt kotisivumme. No niin, minkä hinnan haluat nähdä? Jäsenyyksien hinnat ovat jäsenyyksien alla, solariumin hinnat solariumin alla, urheiluravinteet Shopissa... Miten niin meillä ei ole hintoja sivuilla? No kun teillä ei ole etusivulla hinnastolinkkiä. No niinpä tietysti...

Käy itse katsomassa, löydätkö hintoja.

Kirjoitin nyt tällaisen vastineen, kun kirjeessä pyydettiin ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin olemme ryhtyneet kirjeen pohjalta:
Viitaten selvityspyyntöönne, katsomme, että meillä ei ole korjattavaa hintojen esittämisessä. Näkemyksemme mukaan ilmoitamme hintamme ohjeistuksenne mukaan.

M&M Kuntotalon nettisivuilla [liite 1] ilmoitetaan palvelukohtaiset hinnat jokaiselle palvelulle varatussa osiossa, jossa kerrotaan muutakin kyseisestä palvelusta. Jäsenyyksien hinnat kerrotaan Jäsenyys-kohdan alla [liite 2 ja 3] ja M&M Shopissa myytävien tuotteiden hinnat ilmoitetaan Shop-kohdan alla. Solariumpalveluiden hinnat ovat Solarium-palveluiden alla. M&S Hierontapalvelun, joka toimii M&M Kuntotalon tiloissa vuokralaisena, hinnat ilmoitetaan Hieronta-kohdan alla ja Kuntokompassin, joka myös toimii tiloissa vuokralaisena, hinnat ilmoitetaan Kuntokompassin tarjoamien palvelujen alla.

Kaikkien tuotteiden ja palvelujen hintojen kerääminen erillisen hinnaston alle ei ole järkevää, eikä varsinkaan asiakasystävällistä, vaan hinta on selkeintä ilmoittaa siinä kohdassa, jossa kyseisestä palvelusta kerrotaan yleensä.

Jäsenyyksien hinnat on ilmoitettu kotisivuilla ohjeenne mukaan. Jäsenyydet voi maksaa kertasuorituksen lisäksi maksusopimuksella, erissä. Erien hinnat ja kokonaishinta on ilmoitettu kotisivuilla. Myös kaikki määräaikaiset jäsenyydet sekä liittymismaksu on ilmoitettu selkeästi. Kotisivuilla ilmoitettujen hintojen lisäksi emme peri asiakkailtamme mitään maksuja.

Myös muiden palvelujen ja tuotteiden hinnat lienevät ilmoitettu ohjeidenne mukaan.

Hinnastomme [liite 4] on nähtävillä asiakaspalvelussamme sekä keskuksemme ikkunassa, ulko-oven välittömässä läheisyydessä.

Pyrimme jatkossakin huomioimaan ohjeistuksenne kaikessa markkinoinnissamme ja ilmoitamme kaikki tarpeelliset hinnat mainonnassamme mikäli se vain on mitenkään mahdollista ja tarpeellista.

Kirjeenne mukaan hinta olisi yksi merkittävimmistä tiedoista kuntoilupalvelujen ostopäätöstä tehtäessä. Tuo väite perustunee vain olettamukseen, koska en ole koskaan törmännyt yhteenkään tutkimukseen, jossa kerrottaisiin noin.

Korjaan olettamustanne sen verran, että alalla on tehty runsaasti kansallisia ja varsinkin kansainvälisiä, valintaperusteisiin liittyviä tutkimuksia ja haastatteluja ja niiden pohjalta voidaan todeta hinnan olevan vasta neljänneksi tai viidenneksi merkittävin tekijä ostopäätöksissä. Tuo vaihtelee hieman eri tutkimuksissa käytetyistä valikoista.

Ensisijainen valintaperuste on ylivoimaisesti kuntokeskuksen sijainti. Voidaan käytännössä sanoa, että yli 75% minkä tahansa kuntokeskuksen asiakkaista tulevat kuntoilemaan keskimäärin 7 minuutin matkan päästä. Ainoastaan alle 5% asiakkaista tulee yli 15 minuutin matkan päästä. Voidaan siis kohtuudella olettaa, että 95% valitsee kuntoilupaikkansa keskuksen sijainnin perusteella, keskuksen hinnoista riippumatta.

Toiseksi merkittävin valintaperuste ovat sosiaaliset syyt, eli kaverit ja keskuksen yleinen ilmapiiri. Kolmas valintaperuste on yleensä palveluvalikoima. Hinnan edelle menevät usein myös kulkuyhteydet sekä pysäköintimahdollisuudet. Hinta ei siis ole läheskään niin merkittävä tekijä, kuin annatte ymmärtää.

Hintojen ilmoittaminen ei tuota meille minkäänlaista ongelmaa. Se itse asiassa ehkäisee niitä. Hintojen ilmoittaminen tulee kuitenkin tehdä järkevästi ja asiakasystävällisesti. Hinnan ei todellakaan tarvitse välttämättä olla ensimmäinen asia, jonka asiakas löytää kuntokeskuksen sivuilta. Kuntokeskuksen sivuja selaava, mahdollinen asiakas, haluaa tietää kuntokeskuksen palveluista paljon muutakin kuin hinnan ja vielä ennen sitä hintaa, kuten edellä kerroin.

Jos hinnan ilmoittamisen perusteena esitetään esimerkiksi hintavertailun tekemisen mahdollisuutta, asiakkaallehan tulisi tällöin nimenomaan kertoa viimeistään hinnan esittämisen yhteydessä, mitä sillä hinnalla saa. Muussa tapauksessa todellinen hintavertailu on mahdotonta, koska palvelukuvaukset poikkeavat jopa huomattavasti eri kuntokeskusten välillä.

Kuluttajaviraston tulisi mahdollisesti kiinnittää hinnan sijaan enemmän huomiota muihin asioihin ja lupauksiin, joita palvelujen tarjoajat kirjaavat sivuilleen ja mainoksiin. Nyt kiinnitetään huomiota aivan väärään asiaan.
Välillä tulee sellainen olo, että kuinka tyhminä kuluttajia pitäisi oikein pitää. Jos löytää tiensä netissä kotisivuillemme ja on kiinnostunut kuntoilusta, solariumista tai hieronnasta, niin kai silloin osaa niiden palvelujen hintatiedotkin hakea oikeasta paikasta. Vai eikö osaa? Olenko itse liian harjaantunut surffaaja?

On totta, että joka päivä joku avaa netin elämänsä ensimmäistä kertaa. Siitä on kuitenkin vielä järjettömän pitkä matka siihen, että tekisi netissä hintavertailuja. Kun niitä sitten tekee, osaa myös hakea hinnat ja katsoa, mitä se hinta sisältää.

Milloin myös viranomainen ymmärtää, että kuntokeskuksia on erilaisia, eri tasoisia, eri kokoisia ja niillä on erilaiset palveluvalikoimat, joten sen vuoksi niiden hinnatkin ovat erilaiset. On siis oikeasti ihan sama, onko ne hinnat sivuilla vai ei, koska kuntokeskuksen jäseneksi ei kuitenkaan voi liittyä käymättä paikan päällä. Korttia ei voi ostaa netistä tai postimyynnistä, joten miksi tästä täytyy pitää tällaista meteliä? Mitä tässä yritetään palvella?

Ei Prismakaan ilmoita tuotteidensa hintoja etusivulla tai ikkunoissa, vaan hyllyissä, jossa se tuote on. Mainoksissa ja ikkunoissa ilmoitetaan vain tarjoustuotteiden hinnat. Miksi se ei voi olla kuntokeskuksessa niin?

BTW Olipa outo Välihuomio lauantain Hesarissa. Mikko-Pekka Heikkinen ihmettelee ihan oikeasti sitä, että miksi ihmisen pitää laittaa itselleen happinaamari ennen kuin auttaa muita, jos lentokoneen ilmanpaine putoaa. "Senkö takia sotiemme veteraanit taistelivat suomalaisille kaveria ei jätetä -hengen, jotta jälkipolvet voivat heittäytyä kriisitilanteissa egoistisiksi mulkeroiksi." Mikko-Pekka ihmettelee. Seuraavaksi hän varmaan ihmettelee sitä, että miksi onnettomuustilanteissa pitää aina ensimmäiseksi huolehtia siitä, että ei satu lisäonnettomuuksia. Sekin on varmaan egoistisen mulkeron toimintaa, kun ei heti riennä auttamaan, vaan huolehtii, ettei kovin moni muu ole kohta samassa jamassa...

torstai 21. elokuuta 2008

Koska sinä aloitat?

Eilen ilmestyneestä You-lehdestä löydät tällaisen kolumnin:
Aloittamisen kerrotaan aina olevan hankalaa. Moni asia siirtyy vain sen vuoksi, että sitä ei aloiteta. Helpotkin tehtävät kaatuvat, jopa kokonaan, ainoastaan aloittamisen vaikeuteen.

Mikä on yleisin päivä aloittaa?

Nopeasti ajatellen sen täytyy olla tietysti maanantai. Sehän on viikon ensimmäinen päivä, joten olisi aika luonnollista aloittaa maanantaina.
- Se ei kuitenkaan ole maanantai.

No sitten sen täytyy olla tiistai. Maanantaihan on muutenkin aina täynnä ohjelmaa, eikä heti viikonlopun jälkeen jaksa tai pysty aloittamaan mitään.
- Ei se ole tiistaikaan.

Se on siis keskiviikko, koska alkuviikon kiireet ovat jo takana ja viikonloppu on vielä tarpeeksi kaukana. Joku väittää, että työaikaa tuhlataan nettisurffailuun eniten juuri keskiviikkona, joten sen täytyy olla myös suosittu päivä aloittaa jotain.
- Ei ole.

Voisiko se muka olla torstai? Keskiviikkohan on pikkulauantai ja seuraava päivä on jo melkein viikonloppu. Torstai on myös toivoa täynnä, joten silloinhan tietysti aloitetaan.
- Ei vieläkään.

Et voi väittää sen olevan perjantai! Silloin suunnitellaan viikonloppua. Jos mahdollista, häivytään töistäkin aikaisemmin ja voidaan jopa kurvata viinikaupan kautta kotiin. Ei silloin kukaan aloita mitään!
- Ei niin.

Väität sen siis olevan viikonloppuna? Lauantai on viihdepäivä. Eihän silloin voi mitään aloittaa ja sunnuntai, siis lepopäivä, pitää muistaa pyhittää. Ei ne päivät voi sopia aloittamiseen!
- Ei niin.

Onpa outoa. Milloin siis on hyvä päivä aloittaa?
- Mikä tahansa edellä mainituista päivistä on yhtä hyvä päivä, kuin mikä tahansa muukin, aloittaa mitä tahansa. Yleisin päivä aloittaa jotain on kuitenkin huomenna.

Milloin on Sinun huominen? Voisiko se olla jo tänään?
Voit käydä kertomassa tässä, Aloitatko aina huomenna?

You-lehti on aika tuore tuttavuus lehtimarkkinoilla. Ensimmäinen numero ilmestyi tänä keväänä ja eilen julkaistiin numero 3. Seuraava numero ilmestyy 9.10.2008. Lehden levikki on tuoreudestaan huolimatta aika mittava, koska valtaosa CMS-klubeista tilaa sen asiakkailleen.

Uudessa numerossa oli lukuisia hyviä artikkeleita. Lehdessä esimerkiksi kerrottiin, että liikunnan harrastaminen raskauden aikana ei lisää ennenaikaisia synnytyksiä ja saattaa jopa vähentää niitä. Lehdestä löytyy myös mielenkiintoinen artikkeli pyöräilystä sekä sosiaalisten tekijöiden merkityksestä liikunnan aloittamiselle. Tommy Taberman kokkaa ja Afrikassa golfataan.

Paras juttu löytyy kuitenkin viimeiseltä aukeamalta. Ei. Ei se Bodypump-mainos, jossa kerrotaan, että Love Doesn´t need handles, vaan sen vieressä oleva Antti Pohjan kolumni Syrjähyppyjä.

Käy ostamassa lehti lehtipisteestä tai tilaa se tästä ja totea itse. Lehti on hyvä lisä elämäntapalehtien joukkoon.

BTW Saa nähdä, voidaanko vanha väite, rasva ei muutu lihakseksi, heittää kohta romukoppaan. Nyt tiedetään jo, että ruskea rasva on lihasten sukua.

Jos et halua lapsestasi Olympiatason urheilijaa...

... Uusin Tiede antaa sinulle ohjeet, miten toimia. Tiede-lehden mukaan kuusi keinoa torpata menestys ovat seuraavat:
* Pidä lapsi sisällä
* Kiellä riehuminen ja kiipeily
* Kuljeta autolla kouluun ja harjoituksiin
* Erikoistu päälajiin aikaisin, lopeta muu liikunta
* Harjoita lasta paljon, kovaa ja kurinalaisesti
* Vaadi varhain menestystä
Kun toimit noiden ohjeiden mukaan, niin vältät kaikki huippu-urheilun seurannaiset. Sinun ei tarvitse koskaan jännittää katsomossa tai television äärellä lastesi urheilusuorituksia. Sinun ei tarvitse koskaan matkustaa mihinkään lasten harrastusten vuoksi. Sinun ei tarvitse koskaan pelätä, ettei lapsesi näkisi terveitä päiviä, joita urheilijoilla ei ilmeisesti ole. Sinun ei tarvitse tehdä tuon enempää lapsesi hyväksi, päästääksesi hänet pahasta.

Leikki treenaa lapsen urheilun huipulle oli ihan hyvä artikkeli, vaikka se ei mitään uutta tuonutkaan esiin. Se vahvistaa omia käsityksiä siitä, että pihapelit, kirkonrotta, kymmenen tikkua laudalla, minisukset ja muut aktiviteetit pitää saada takaisin. Lapset pitää saada ulos! Muussa tapauksessa meidän lastenlastenlastenlapsilla on ainoastaan järjettömän nopeat sormet, eikä jalkoja lainkaan ja ne kirjoittavat ja puhuvat pelkillä konsonanteilla.

Artikkeli vahvistaa myös käsitystäni siitä, että urheilevien lasten ja nuorten pitää talvella hiihtää, pelata lätkää ja sisäpalloilla sekä kesällä juosta maastojuoksuja, yleisurheilla, pelata jalkapalloa ja pesäpalloa, soutaa, uida... Ilman, että pitää tehdä lajivalintoja.

Miksi pitäisi tehdä lajivalinta, jos pärjää monessa lajissa? En ole koskaan ymmärtänyt tuota. Miksi kiekkojunnun pitäisi käydä kesätreeneissä, jos hän pelaa futista tai yleisurheilee? Hän on todennäköisesti syksyllä vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin hän oli keväällä, lätkäkauden päättyessä. Sama toimii tietysti päinvastoin.

Ennen kesällä pelattiin futista ja talvella lätkää. Miksi se ei voisi onnistua myös nykyiseltä numpalta? Eivät ne lajit niin paljon ole kehittyneet, etteivätkö junnut voisi nykyään tehdä tuota samaa.

Minä en juurikaan käynyt lätkän kesätreeneissä, vaikka pelasin miesten divaria. Siitä huolimatta olisin ollut aika kova tuossa 3.000m testissä, jota nykyään harrastetaan. Minun mielestäni esimerkiksi lätkään sopii paljon paremmin testiksi 100m ja 400m, joista ainakin jälkimmäisellä olisin ehkä myös ollut aika kova lätkäjoukkueen testeissä. Siitä huolimatta, tai juurin sen vuoksi, kun en käynyt lätkätreeneissä kesällä.

Maailma muuttuu ja kehitys kehittyy, mutta kuinka paljon ja miksi?

BTW Tiede tarjoaa meille muutakin vahvistusta. Lehti väittää, että Kaljalla seura kaunistuu. Tuo lienee nyt tutkittu tosiasia. Mitäköhän lienee Herra Churchill`n mielessä liikkunut, kun on käynyt tämän keskustelun:
Lady Astor, aghast at a party: "Mr. Churchill you're drunk!"
Mr. Churchill: "And you, Lady Astor, are ugly. As for my condition, it will pass by the morning. You, however, will still be ugly." Näitä lisää täältä.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Speed Trap

Lauantain 100m finaali jää taas pitkäksi ajaksi mieleen. Tämä kuva tallentui taas takaraivoon. Alle 9.70! Miten joku voi olla näin ylivoimainen noin lyhyellä matkalla?
Siitä on 20 vuotta aikaa, kun viimeksi näimme yhtä suvereenin suorituksen samalla matkalla. Tuokin kuva on jäänyt vahvasti mieleen, jälkipyykistä huolimatta. Alle 9.80! Jo 20 vuotta sitten!Pääsin sopivasti 100m finaalin tunnelmaan päästessäni Speed Trap -nimisen kirjan loppuun. Kirja kertoo historian suurimpaan olympiaskandaaliin johtaneista taustoista, pikajuoksuvalmentaja, "kemikaali Charlie" Francis'n silmin.

Kemikaaleista huolimatta Ben Johnson on ollut lähes kaksi vuosikymmentä ehkä maailman nopein ihminen. Kirja kertoo miksi. Syy ei ole yksin kemikaalien, vaan tärkein syy on varmasti ollut oikeanlainen harjoittelu, josta puhui myös Suomen uusien soututähtien valmentaja. Valmentaja kertoi kaksikon harjoittelevan vähemmän kuin muiden. Mielenkiintoista?

Kirjan harjoitteluun liittyvä viesti on Less is more, jos teet oikeita asioita. Määrä ei korvaa koskaan laatua, kun puhutaan huippu-urheilijan harjoittelusta. Vaikka kirja onkin kirjoitettu valmentajan silmin, siitä paistaa läpi Francisin ammattitaito ja kyky nähdä ja jalostaa urheilijan potentiaalia. Onko järkevämpää kehittää urheilijan heikkouksia vai vahvuuksia vai molempia?

Speed Trap on mielenkiintoisia tarinoita sisältävää kerrontaa ajasta, jolloin kemikaalit tulivat hiljalleen kielletyiksi aineiksi urheilussa ja miten sen jälkeen eri maat systemaattisesti rakensivat ja toteuttivat kemikaaliohjelmiaan. Mm. Yhdysvaltojen "testausprotokolla" on ollut aika mielenkiintoinen 80-luvulla.

Kirjassa tehdään selväksi se, että Ben käytti kiellettyjä lääkeaineita säännöllisesti, monen vuoden ajan. Siinä suhteessa käry Olympialaisissa oli tietysti oikeutettua. Aine, stanozolol, josta Ben kärysi, oli poistettu Benin kemikaaliohjelmasta jo aikoja sitten, koska se ei sopinut hänelle.

Tuo aikaansai taannoin sen salaliittoteorian, joka aiheutti monessa hämmennystä. Käryn aiheuttajaksi ilmoitettiin poikkeama endokriinisessa profiilissa, jonka pohjalta ketään ei oltu aikaisemmin kärytetty ja joita kirjassa väitetään löydetyn 80%:lla kaikista noissa kisoissa testatuilta.

Koska tuon poikkeaman aiheuttajaksi kerrottiin stanozololin käyttö, jota Ben ei ollut käyttänyt, mutta joka metaboloituu jo alle tunnissa ja Ben odotti näytteenottohuoneessa puolitoista tuntia, juoden kymmenen pulloa olutta, sabotaasin mahdollisuutta ei ole voitu sulkea kokonaan pois, kaikkien silmissä.

Muistat varmaan, kun puhuttiin, että testaustilassa olisi ollut asiattomia henkilöitä. Tuokin on myöhemmin näytetty toteen. Carl Lewis on kertonut henkilön olleen hänen ystävänsä. Tästä on olemassa jopa kaksi valokuvaa. On myös epäilty, että Ben olisi ottanut lisäpotkua valmentajan ja/tai lääkärinsä tietämättä, mutta tuo tuskin pitää paikkaansa, koska stanozolol ei sopinut Benille.

Tuosta huolimatta lääkeaineita oli käytetty. Charlie kertoo aika avoimesti heidän dopingseikkailuistaan. Hän kertoo heidän olleen tuon suhteen silloisia ammattilaisia. Entisen Itä-Saksan vastaavaan ohjelmaan kuuluivat jopa 10-kertaiset annokset heidän annoksiin verrattuna, joka tietysti kostautui DDR:n naisissa ikävällä tavalla.

Suomea koskettaa yksi mielenkiintoinen väite. Charlie kertoo, että Helsingin MM-kisoissa 1983, on kerrottu annetun vähintään 38 positiivista dopingnäytettä, joista 17 oli yhdysvaltalaista, mutta yhtään urheilijaa ei kärytetty. Käryt olisivat kirjan mukaan romuttaneet koko yleisurheilun, koska nimet olivat niin suuria tähtiä.

Nykyaikana voisi hyvin kuvitella, että kaikki matkat voittavaa uimaria olisi arvelluttavaa käryttää, vaikka virtsa tai veri olisi pelkkää testosteronia. Siinä romutettaisiin harvinainen Olympiamitaliennätys, joka aiheuttaisi valtavan varjon Kiinan kisojen ylle, jonka avajaisetkin olivat osaltaan lavastettuja.

Enkä tarkoita tällä sitä, että joku sellainen urheilija käyttäisi kiellettyjä aineita, joka ei ole kärynyt. Niin kauan kuin missä tahansa palkintopallilla on urheilija, joka on puhdas, uskon puhtaan urheilun mahdollisuuteen. Niin kauan kaikki väitteet siitä, että ei voi menestyä ilman aineita, ovat ainoastaan häviäjän sanahelinää.

Tarkoitan tällä vain sitä, että jos esimerkiksi 20 vuoden takainen skandaali toistuisi nyt sadalla metrillä, koko Olympia-aate ja yleisurheilu kärsisi järjettömän kolhun, josta toipuminen kestäisi pitkään. Balco-jupakka ja Marion Jonesin tapaus jo itsessään kertoo karua kieltään siitä, että 80-luvulla alkanut testaajien harhauttaminen jatkuu yhä.

Välillä tulee sellainen olo, että pitäisikö dopingrajoja muuttaa, mutta mitä se kuitenkaan auttaisi. Aina on kuitenkin niitä, jotka rikkovat niitäkin rajoja ja ehkä jopa niitä, jotka ovat liian suuria kärytettäviksi. Nollatoleranssi on ainoa vaihtoehto ja rangaistuksia pitää koventaa, jopa kriminalisoida, jos urheilu halutaan puhdistaa. Jokaisessa käryssä on liian paljon sijaiskärsijöitä, jonka me Suomessa tiedämme liian hyvin.

Olivat taustat mitkä tahansa, tuollainen ylivoima satasella on loistavaa viihdettä. Se oli vaikuttavaa 1988 ja se on vaikuttavaa 2008. Penkkiurheilijallehan huippu-urheilu on joka tapauksessa viihdettä, jonka ehdoilla kaikkien kisojen järjestäjät joutuvat tekemään monta päätöstä.

BTW Vuoden 1988 Olympialaisissa Kanadalla oli 103 Olympiafinalistia. Johnsonin käryn jälkilöylyissä Sport Canada, joka vastaa Kanadan huippu-urheilusta, aloitti Fair Play -politiikan, jonka tarkoitus oli antaa urheilijoille viesti, että on hyväksyttävämpää hävitä kuin nolata. Jo seuraavana vuonna samalla tasolla kilpailevia oli kirjan mukaan enää 64, siis 38% vähemmän...

perjantai 15. elokuuta 2008

Avoimet ovet

Nyt ei ole kyse näistä avoimista ovista, mutta tuosta ja Nikkolan blogin kommentoinneista saatiin aasinsilta tähän:

Kuntokeskusten sesonki on taas alkamassa. Aika monessa kuntokeskuksessa on tänäkin syksynä Avoimet Ovet -tapahtuma. Joissakin tapauksissa se tarkoittaa, että kuka tahansa voi mennä veloituksetta harjoittelemaan, eikä kukaan kysele perään. Toisissa taas kukaan ei voi harjoitella kyseisenä päivänä, vaan se on varattu tilojen esittelyyn palvelusta kiinnostuneille.

Miksi tuollaisia tapahtumia järjestetään? Miksi Masku jakaa grillimakkaroita ja/tai hernekeittoa ilmaiseksi pihalla?

Oli tuo tapahtuman toteutus ja periaate mikä tahansa, Avoimien Ovien päivän ja hernekeiton jakamisen tarkoitus lienee kaupan lisääminen.

Miksi tuollainen tapahtuma toimii?

Toimiiko se siksi, että silloin tuo kuntoilu on ilmaista tai ostaminen helpompaa? Vai toimiiko se siksi, että tuolloin on helpompi tulla tutustumaan tiloihin tai tuotteisiin? Vai voisiko se toimia siksi, että silloin saa tuotteesta tai palvelusta alennusta? Tai ainakin kuvitellaan niin. Tapahtumissahan tehdään aina parhaat kaupat, vai tehdäänkö?

Miksi Avoimet Ovet tai muut tempaukset eivät toimi?

Voiko syynä olla huono markkinointi? Tällöin ei tule väkeä paikalle, joten kaupan lisääminen on käytännössä mahdotonta. Jos tempauksen markkinointi epäonnistuu, kaikki muut punnerrukset ovat aika turhia. Markkinointi on siis olennainen osa koko tapahtumaa.

Jos markkinointi toimii ja liike ja piha-alueet ovat täynnä väkeä, eikä silti tehdä kauppaa, niin missä silloin on vikaa?

Voiko syynä olla huono myyntiorganisaatio, joka ei osaa tai pysty myymään suurelle väkijoukolle? Voiko olla niin, että myyjää ei ole koulutettu myymään satunnaiselle ohikulkijalle? "Myyjä" on tottunut siihen, että kaikki asiakkaat tulevat aina liikkeeseen ostamaan tai ovat ainakin kiinnostuneita tuotteista tai palveluista, joita liikkeessä on tarjolla?

"Myyjän" ei ole tarvinnut koskaan myydä, siis tehdä tuotteesta houkutteleva sellaiselle, joka ei ole tuotteesta koskaan kuullutkaan. Hän on oikeasti siis vain esittelijä. Tällainen henkilö ei onnistu lisäämään kauppaa tapahtumissa, vaan itse asiassa siinä käy päinvastoin. Esittelijä häkeltyy väkijoukosta, eikä tiedä, miten sitä joukkoa pitää käsitellä.

Katso tv-shoppeja tai hyviä messumyyjiä. Ne osaavat tehdä mistä tahansa tuotteesta houkuttelevan, vaikka kuulija ei olisi koskaan edes kuvitellut kyseisen tuotteen olevan missään muodossa tarpeellinen. Aika moni tätäkin lukevasta on varmasti ostanut jotain ainoastaan hyvän myyjän vuoksi.

Miten sen pihalla seisovan hernekeitonlatkijan saa sitten ostamaan tuotteen, jota se ei tullut ostamaan?

En tiedä, mutta latkijaa ei saa ostamaan mitään,
jos häneen ei ota mitään kontaktia,
jos hänelle ei kerro tuotteesta tai palvelusta,
jos hänelle ei kerro mahdollisesta tarjouksesta, joka on voimassa vain tänään,
jos hänen antaa vain latkia keittonsa ja lähteä,
jos tyytyy vain odottamaan, että latkija muuttuisi asiakkaaksi ja tulisi kysymään esittelijältä jotain,
jos hänelle ei myy mitään!

Ikävintä tuollaisten tapahtumien järjestämisessä on se, jos on panostanut markkinointiin järjettömästi, eikä kukaan saavu paikalle, edes ilmaisen keiton toivossa. Siinä joutuu jo miettimään syntyjä syviä.

M&M Kuntotalo ei järjestä enää avoimia ovia, koska ne eivät toimi meillä. Jopa meidän omat jäsenemme jäävät silloin kotiin, vaikka meillä on voinut harjoitella ihan normaalisti. Kokemuksemme mukaan, meidän palvelua ei osteta ohi kulkiessa, vaan kuntoilupäätöstä mietitään joskus jopa vuosia ja palvelustamme tullaan kysymään sitten kun sen aika on. Tuolloin hinnallakaan ei ole suurta merkitystä, kun tarve on kasvanut riittävän suureksi.

Moni asiakkaamme on liittyessään kertonut, että ei viitsinyt tulla Avoimien Ovien tapahtumaan, kun ajatteli, että silloin on niin paljon hälinää, ettei kukaan ehdi keskittymään hänen henkilökohtaiseen ongelmaan.

Melkein kaikilla uusilla asiakkaillamme on jokin henkilökohtainen ongelma, johon hän hakee meiltä ratkaisua. Tuota ratkaisua ei osteta alelaatikosta, vaan se myydään ja räätälöidään henkilökohtaisesti, henkilökohtaisella palvelulla.

Silti tuo asiakas on tietysti voinut saada sen viimeisen tönäisyn juuri tuosta Avoimien Ovien markkinoinnista. Siksi joku voisi hyvinkin perustella tuollaisten tapahtumien tarpeellisuuden. Voi myös olla niin, että latkijalla ei ole ostotarvetta juuri nyt, mutta käy nyt edes sen keiton syömässä ja palaa liikkeeseen, kun tarve ilmenee...

M&M Kuntotalossa on avoimet ovet joka päivä, mutta ne ovat avoinna Sinulle henkilökohtaisesti. Varaa oma henkilökohtainen aika asiakaspalvelustamme, soittamalla numeroon (02) 25 000 54 tai lähettämällä tietosi tästä, niin me varaamme aikaa juuri Sinun ongelman ratkaisuun. Elokuun ajan liityt jäseneksi vielä vanhaan hintaan.

BTW Diilissä oli vähän aikaa sitten tähän bloggaukseen liittyvä tehtävä. Tarkoitus oli myydä Outback Steakhousen ruokaa paikallisen jalkapallo-ottelun parkkialueella. Toinen ryhmistä järjesti hillittömän hulabaloon. Väkeä oli teltan ympärillä vaikka kuinka ja hauskaa ohjelmaa riitti jokaiselle. Toinen ryhmistä keskittyi myymään. He veivät maistiaisia grillausporukoille ja saivat sitä kautta runsaasti kauppaa. Toinen ryhmä tajusi sen, että se ruoka pitää viedä sinne, missä sitä syödään. Keskittyivät siis olennaiseen. Arvaa kumpi voitti tehtävän.

torstai 14. elokuuta 2008

Kuntoilua työn ohessa?

Voisiko toimiston pöydän siirtää kuntokeskukseen? Vai pitäisikö kuntokeskus siirtää toimistoon?

Ihmiset väittävät ja kokevat olevansa entistä kiireisempiä. Suurin syy kiireeseen lienee työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen, jonka johdosta moni kokee olevansa töissä melkein koko ajan.

Yleisin syy, jonka ihminen kertoo laiskuudelleen, tai ainakin kuntoilusta luistamiselle, on kiire. Ei ole aikaa kuntoilla. Ei vaikka katsomme noin 2,5 tuntia televisiota päivittäin.

Olet oikeassa. Kaikki eivät katso, vaan ovat jo tinkineet siitä, eivätkä silti ehdi kuntoilemaan, vaikka ehkä haluaisivat.

Yhdysvalloissa asuu tiettävästi maailman lihavin kansa. Jos emme jo ole, niin me suomalaiset olemme kohta Euroopan lihavin kansa. Meillä on kohta Yhdysvaltalaisten kanssa samanlaisia yhteiskunnallisia ongelmia ylipainon kanssa.

Voisiko työympäristössä kuntoilla? Myös pelkästään toimistotyötä tekevät? Ja ilman, että siihen kuluu lainkaan varsinaista työaikaa hukkaan?

Ennen kuin vastaat mitään, katso tämä video:



Aivan loistava idea, paitsi sen toimistorotan mielestä, jolla on tähän asti ollut hyvä tekosyy olla kuntoilematta. Lisää tietoa löydät tästä.

Meillä M&M:llä joudut ainakin toistaiseksi tyytymään vain Elisan langattomaan verkkoon, jolla voit surffata mielin määrin kuntoilusi aikana. Nyt tuli tätä kirjoittaessa mieleen, että käynpä heti huomenna ostamassa pari miniläppäriä, joita asiakkaat saavat lainata, kun polkevat kuntopyörää.

Missä on halvimmat miniläppärit? Niihin olisi nyt mainospaikkaakin tarjolla...

BTW Siitä huolimatta, että kiinalaiset ovat huijanneet meitä ainakin jo tässä ja jopa tässä, later on You can drive me insane, but now I´m watching the game(s).

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Anna tukesi TPS:lle!

Nikkola tuossa jo kertoikin, että Palloseura lähestyi ainakin meitä yhteistyökumppaneita mielenkiintoisella sähköpostilla. Seura kerää sähköposti- ja nettikampanjalla tukijoidensa nimiä.

Ihan loistavaa sissimarkkinointia! Yksi parhaita markkinointitempauksia, joita olen pitkään aikaan nähnyt.

Minä olisin arponut kausikorttien sijaan kannatustuotteita, koska nyt joku voi siirtää kausikortin ostoa, kun odottelee arpajaisvoittoa. Tuohon me törmäsimme joskus, kun jossakin tempauksessa palkintoina oli vuosikortteja kuntosalille. Kokemuksemme mukaan arpajaispalkinnoksi ei kannata koskaan laittaa sitä tuotetta, jota yrittää myydä.

Tuo on kuitenkin pieni juttu, joka tuskin vaikuttaa kampanjaan itsessään mitenkään. Kampanjan työkalussa oli tehty järjettömän helpoksi kausikortin ostamiseen johtava päätös. Noin se pitää tehdä!

Olennaista tuossa koko hommassa on tuo, että "jalkaudutaan" turkulaisten pariin ja haetaan se noste sieltä ruohonjuuritasolta. Loistava homma!

Voit antaa oman tukesi tästä. Tätä kirjoitettaessa nimiä oli jo 230 ja klo 15 jo 334 kpl...

BTW M&M Kuntotalon kummipelaajat ovat tänä vuonna Tuomas Suominen ja Tomas Sinisalo. Valinnat teki asiakaspalvelumme tytöt, jotka kertoivat näiden olevan poikkeuksellisen kohteliaita nuoria miehiä. Valintaperustetta voitaneen pitää ihan oikeutettuna.

lauantai 9. elokuuta 2008

Se kesälevy

...tuli nyt tehtyä. Vähän aikaan sitten keskusteltiin parhaasta kesäbiisistä. Tuon keskustelun pohjalta aloin taas rakentamaan spinningiin uutta kesälevyä, joita muutamana kesänä on tullut jo tehtyä.

Vaikka kesä näyttäisikin olevan auringonpaisteen suhteen ohi ja ollaan palattu tällaiseen perinteiseen suomalaiseen kesäilmaan, niin tätä kesälevyä on ihan hyvä soitella sunnuntaina.

Vaikka kesästä 2008 jää syvimmälle mieleen Doron versio Judas Priestin kappaleesta Breakin´ The Law, tämän kesän ehdoton hitti on Kid Rockin All Summer Long:



Tuossa on kesää kerrakseen. Tuota kuunnellessa tekee mieli Floridaan, ajamaan pitkin Sunrise bulevardia...

Kesälevy aloitetaan kevyesti kappaleella Kesämopo, joka on Sleepy Sleepersin Vanhat killerit -levyltä. Siitä jatketaan todelliseen kesäbiisiin, jossa päästään täyttämään kaksikielisen Turun vaatimukset. Sommartider löytyi Jean S.:n Kesämies-levyltä. Ne Luumäet oli ehdotuksissa kappalleella Maauimala, mutta katsoin paremmaksi valinnaksi kappaleen Kesäloma On Kesällä. Maija Vilkkumaaltakin löytyy kappale Kesä ja Scooter hoilaa Endless Summer, jonka kautta ehdotuksista kaivettiin tuo Soak Up the Sun, Sheryl Crow:n esittämänä.

Bon Jovilla on uudella Lost Highway -levyllä kesäinen kappale, Summertime. Summer Wine -kappaleen tällä kesälevyllä esittävät Ville Valo & Natalia Avelon. PMMP:ltä olisi voinut valita sen Kesäkaverit, mutta tällä kertaa tähän kohtaa sopi paremmin ehkä hieman ärsyttävä renkutus Rusketusraidat, jotka on saatu The Ramoneksen Rockaway Beachillä, silloin kun oli Dingon Intiaanikesä.

Sehän on niin, että Kesällä Ei Mennä Nukkumaan, ainakaan Aknestikin mielestä. Whitesnake laulaa uudella levyllä, Good To Be Bad, Suomen kesästä kappaleessa Summer Rain, jonka kosteus kuivatetaan sillä kesän ykkösbiisillä, All Summer Long by Kid Rock. Loppuverryttelyksi tsekataan Girls In Their Summer Clothes, joista kertoo Bruce Springsteen.

Vajaan tunnin puristuksen venyttelyt on hienoa tehdä Samuli Edelmannin syvällä tulkinnalla kappaleesta Pitkä Kuuma Kesä, joka taas on monen mielestä Se Paras Kesäbiisi. Täytteeksi heitin levylle vielä kappaleet Kun Lomat Loppuu, ja Suolaista sadetta. Ei mikään hullumpi kokonaisuus, vai mitä?

Monta muutakin mahdollisesti hyvää ehdotusta tuli, mutta iTunes ei löytänyt niitä, enkä jaksanut niitä muualta lähteä ostamaan. Kiitoksia kaikille avusta. Me palataan näihin teemalevyihin vielä...

BTW Muistathan, että voit seurata eilen avattuja Olympialaisia salilla samalla kun kuntoilet. Aulaan voit halutessasi näin kisojen aikaan vaihtaa musiikin sijaan television äänen, televisioiden alla olevasta vahvistimesta. Laitekohtaisiin televisioihin voit lainata tai ostaa kuulokkeita asiakaspalvelusta. Vaihda siis kisasohva tällä kertaa kuntopyörään. Kokeile edes!

torstai 7. elokuuta 2008

Kerran maalivahti, aina maalivahti!

Kipperi kertoo päivän Turun Sanomissa, että hän on taas kulkenut tämän kesän omia polkujaan. En tiedä miksi, mutta pääsin ottamaan hieman videota Kipperin treenistä:



Maalivahdit kulkevat aina omia polkujaan. Tietääkseni Jursikin ymmärsi tuon jo aikoinaan. Maalivahtien tulee antaa tehdä kesällä ihan mitä ne haluaa, koska tolppien välissä seisominen on jotain ihan muuta kuin kentällä surffailu.

Jampan sanoja lainaten, 3.000 metrin testin jälkeen: "Nyt saan taas paljon enemmän kiekkoja kiinni, kun aikakin parani."

Joku ihmetteli tuolla DBTL-bloggauksen kommenteissa, oliko Jampalla jotain vammoja, kun hän oli jäällä vain hikipuku päällä ja hanskat kädessä. Oli sellainen vamma kuin lievä väärinkäsitys. Ehkä tuli lyötyä pää kielimuuriin. Jamppa luuli että perjantain treeni on ihan vapaaehtoista höntyilyä, jota se ei sitten ollutkaan...

Maalivahti kulkee aina omia polkujaan...

Niin ja tässä olivat ne maalivahtimainokset.

BTW Kuinka kauan olemme saaneet nauttia Kinder-munista? Oletko koskaan kuullut, että ne olisivat jollain tavalla hengenvaarallisia? No oletko kuullut, että kukaan, lapsi, nuori tai aikuinen tai peräti vanhus olisi kuollut Kinderiin? Ai et? En minäkään. Ilmeisesti joku saksalainen on...

maanantai 4. elokuuta 2008

FISH!

Tiedäthän tuon FISH! kirjan ja videon? Jos et tiedä, lue kirja ja katso video, ennen kuin luet eteenpäin.

Ihan tosi. Lue se kirja ja katso video, koska jos luet eteenpäin, kirjasta ja videosta katoaa pohja.

No usko nyt! Kirja ja video, sitten vasta luet eteenpäin.

Kirjan ja videon väitetään kertovan, miksi Pike Place Fish Market, Seattlessa, on niin loistava ja poikkeuksellinen työpaikka. Se valittiin vuoden parhaimmaksi työpaikaksi vuonna 2001. Siellä kerrotaan noudatettavan tietynlaista filosofiaa.

Kirjan alussahan kerrotaan, että tarina on kuvitteellinen, mutta kuka olisi uskonut... No nyt viimeistään luet sen kirjan ja katsot videon, tai muuten...

Tämä aihe sopii hyvin näin kesälomakauden päättyessä, kun jokainen lomalta palaava saa taas valita, millä asenteella sinne työn ääreen raahautuu. Jos sinne töihin pitää joka tapauksessa mennä, miksei sinne voisi mennä iloisena siitä, että saa mennä töihin?

FISH! filosofia perustuu neljään sanoisinko jopa myyttiin, jotka parantavat työmoraalia ja saa sinut rakastamaan työntekoa. Minä pidän eniten juuri tuosta ensimmäisestä myytistä, Valitse asenteesi. Tuosta blogin oikeasta reunasta voit lukea parhaimman fraasin, jonka tiedän ja jonka olen kuullut Juuson suusta. Työelämässä voi aina valita, miten työnsä tekee, vaikka ei voisikaan valita sitä, mitä tekee työkseen. Tuo Valitse asenteesi on hyvä filosofia muuhunkin elämään. Elämässä on paljon epämiellyttäviä, pakollisia asioita, jotka pahenevat entisestään, jos niihin suhtautuu negatiivisesti.

Toinen myytti on Leiki, siis pidä hauskaa, myös töitä tehdessä. Töissä voi ja saa tai itse asiassa jopa pitää olla hauskaa. Hauskuus ei ole laiskuuttaa. Hauskuus useimmin lisää työtehoa, kuin vähentää sitä. Moni pomo ei vain ymmärrä tätä.

Piristä muiden päivää, jolloin omakin päivä paranee. Tuo on se kolmas myytti. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, on sanottu. Se pitää ihan paikkaansa. Jos olet positiivinen, sinulle ollaan positiivisia. Positiivisuus, ja myös negatiivisuus tai mikä muu tahansa asenne, on tarttuvaa. Tunnelman latistaminen on aina helpompaa kuin sen nostattaminen. Kun teet toiselle palveluksen, on todennäköisempää, että hän tekee vastapalveluksen. Kokeile, mitä tapahtuu, kun teet jonkun työtehtävän toisen puolesta.

Ole läsnä muutti selvästi omaa toimintatapaani, kirjan luettuani. Nyt en syö samalla kun teen töitä. En näpyttele tietokonetta, samalla kun puhun puhelimeen. Pyrin olemaan läsnä kaikessa, mitä teen. Vasemmalla kädellä ei kannata räpeltää, jos on oikeakätinen. Yritän oikeasti kuunnella, jos jollain on jotain sanottavaa. Tuossa viimeisessä minulla on vielä eniten töitä, ainakin Johannan mielestä...

Tämä alla oleva video saa sinut ajattelemaan asiaa eri näkökulmasta! Ei sillä, etteikö tuo FISH! perustuisi pohjimmiltaan totuuteen, fiktiivisuudestaan huolimatta, ja olisi erinomainen kirja ja tarina, vaan sillä, että joku on osannut rahastaa, paljon, toisen työn fiktiivisellä kuvauksella. Mielenkiintoista...
















Tuon tuubista löytämäni videon pohjalta tilasin nuo kalakauppiaan manitsemat kirjat, Catch! ja When Fish Fly ja palaan niihin varmasti, kun olen lukenut ne. Uskon niiden olevan vähintään yhtä paljon ajatuksia herättäviä kuin FISH.

BTW Näittekö eilen ennen kympin uutisia tulleen mainoksen, jota mainostettiin Hesarin etusivulla. Tuo on mielenkiintoinen tapa markkinoida. Minäkin osallistun osaltani tuon tuotteen markkinointiin, kun tuon asian esille, joten eiköhän joku toimita minulle nyt tuota mainostettua tuotetta. Jos et nähnyt mainosta, empataan se tuubista, jossa sen on jo nyt katsonut lähes neljä tuhatta silmäparia.