torstai 11. maaliskuuta 2021

Numerot saa valehtelemaan

Ja jos ei suoranaisesti valehtelemaan, niin ainakin kertomaan haluttua totuutta. Olen kirjoittanut moneen otteeseen, kuinka numerot eivät valehtele. Olen yhä sitä mieltä, mutta numeroilla saa kerrottua myös tarinaa ja luotua valheellista mielikuvaa, jos niin haluaa. Numeroja voi tulkita oman agendansa eduksi ja niiden kertoman totuuden voi laittaa sopimaan tarinaansa.

Nyt sitä tarinaa sanoitetaan agendaperusteisesti koronatartunnoissa, joiden jäljet johtavat tai saattavat johtaa kuntosalille. Viikonloppuna uutisoitiin mm. Iltalehdessä, kuinka

Kuntosalit ovat tällä hetkellä yleisin tartunnanlähde yli 20-vuotiaiden harrastuksissa Uudellamaalla.

Voi olla totta, varsinkin kun monia muita harrastuksia ei voi harrastaa. En kiellä enkä edes epäile hetkeäkään, etteikö kuntosalilta voisi saada koronatartunnan. Sen voi saada ihan mistä tahansa, jossa on tai on ollut muita ihmisiä. Todennäköisyyskin kasvaa, mitä enemmän väkeä on tai on ollut siinä paikassa. Tämähän on päivänselvää. Tartunnan voi saada myös matkalla siihen paikkaan. Tai olla saamatta, mutta tässä otsikoinnissa ja uutisoinnissa on pieni ongelma; sen agenda ja tarkoitushakuisuus. 

Tuon saman uutisen, ihan niillä samoilla luvuilla, voisi myös uutisoida ja otsikoida näin:

Kuntosaleilta on tullut 1 % - siis yksi prosentti - vain joka sadas Uudenmaan koronatartunnoista.

Mitä mieltä, sopisiko tuo otsikko agendaan ja hallituksen tahtotilaan löytää ja saada tarkoituksenmukaisia perusteita kuntosalitoiminnan täyssulkuun? Mitä tuo otsikko kertoisi tavalliselle kansalaiselle? Ainakin ihan jotain muuta, kuin Iltalehden artikkelissa mainittu, 

Helmikuun jälkimmäisellä puoliskolla Husin alueella todettiin alustavasti 83 harrastuksiin liittyvää koronavirustartuntaa. Tapauksista jo 54 prosentissa tartunnan epäillyksi tai varmaksi lähteeksi ilmoitettiin kuntosali.

Tuo 54 % tarkoittaa siis 45 tartuntaa, joista niistäkin osa on vain epäilyjä. Tosin artikkelissa kerrotaan, että näistä tartunnoista aiheutui 26 jatkotartuntaa, joka nostaa määrän 68:aan. Tuota... Sen mukaan siis alkuperäinen luku olisi ollut 68-26=42, joka on 50,6 % harrastuksiin liittyvistä tartunnoista, ei 54 %. Mitä ihmettä? Jotain hämärää tässä HUS:n ja Iltalehden matematiikassa on? No ei takerruta siihen.

Jos nyt mietimme lukuja 42, 45, tai 68, niin ne suhteutettuna kaikkiin HUS:n alueen tartuntamääriin samalta ajalta, 3.855 kpl, määrä todellakin on vain 1.0 - 1.8 % kaikista tartunnoista. Jos tuo asia uutisoitaisiin tältä kantilta, mitä luulette, ymmärtäisivätkö tavalliset kuntoilijat, miksi kuntosalit pitäisi sulkea? Ainakaan yrittäjät eivät ymmärrä, miksi juuri kuntosalien sulkeminen kokonaan olisi ratkaisu, kun ollaan vaan prosentin osuus ongelmaa, josta siitäkin osa on vain epäilyjä.

Artikkelissa kerrottiin myös, kuinka tartuntojen määrä on noussut alkukuun 26:sta loppukuun 68:aan. Kyllä, aika iso nousu, mutta myös kokonaistartuntamäärät nousivat 46 %, 2.639:stä 3.855:een. Kuntosalin osuus siis muuttui 0,98 %:sta 1,76 %:iin. Helmikuussa oli siis 6.494 tartuntaa, joista 94 on jäljitetty varmasti tai epäillysti kuntosaliin, siis ainoastaan 1,4 %. Pystyisikö tuolla esitystavalla pelottelemaan kansalaisia? Tuskin. On siis valittu se haluttu, agendaan sopiva tapa esittää samoja lukuja.

Jos vielä vertaisimme tartuntamääriä kuntokeskuksien kävijämääriin, tavallinen tallaaja saattaisi vielä paremmin ymmärtää, mitä me liikunta-alan toimijat ihmettelemme. Meidän ala edistää terveyttä, lisää vastustuskykyä ja mahdollisuuksia selviytyä koronaoireista ja silti alaa mustamaalataan pääministeristä lähtien. Tänään esimerkiksi Iltasanomat uutisoi, kuinka 

Tehohoito­potilailla yksi yhteinen piirre – jo pienikin ylipaino voi kasvattaa riskiä vakavaan korona­tautiin. Myös lievällä ylipainolla voi olla vaikutusta sairaala­hoidon riskiin koronavirus­potilailla. Lihavuus saattaa vaikuttaa myös korona­rokotteen tehoon.

Vaikea tätä ajojahtia on ymmärtää, minkään lukujen valossa, vaikka niitä ei katsoisi edes kuntokeskusyrittäjän lasien läpi. Kyllä ala on nostettu tikun nokkaan ihan tarpeettomasti, mutta miksi, sen tietää vain nykyinen hallitus.

Älä katso vain numeroja, vaan yritä katsoa niiden taakse

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Koronan vuosipäivä

Torstaina tulee vuosi siitä, kun kirjoitin koronasta ensimmäisen kerran. Vuosi sitten, 12.3.2020, Tapiolan Elixia, jossa silloin treenasinsulki ovensa ensimmäisenä koronan vuoksi ja kohta sen jälkeen Elixia ilmoitti sulkevansa kaikkien keskustensa ovet kahdeksi viikoksi. Sen päivän postaukseni, Nyt mitataan puskureita, ei ole vanhentunut päivääkään. Niitä puskureita mitataan yhä eikä varmasti kukaan osannut arvata, kuinka hurjia niiden puskureiden tuli olla, varsinkin kun nyt ollaan koko ala sulku-uhan alla. Sen perusteesta ja tarpeellisuudesta voidaan olla monta mieltä ja hallituksella on oma mielipiteensä, joka tekee nyt sulku-uhasta varsin todellisen.

Vähän huvitti, kun luin tuota seuraavan postauksen, Kaksi tapaa, oikea ja väärä, jossa pallottelin koronan hoitoa, miten se kenenkin mielestä tulisi hoitaa. Ollaan yhä ihan samassa tilanteessa, oikeasti, yksi vuosi myöhemmin. Vuosi myöhemmin yhä yllätytään ihan samoista asioista, jotka yllättivät silloin, sillä erotuksella, että nyt niiden ei pitäisi olla enää yllätyksiä. Ollaan poljettu tämän suhteen ihan paikallaan. Uskomatonta saamattomuutta, tehokkaana pidetyltä hyvinvointivaltiolta. Byrokratian rattaat ovat hitaat eikä sosialismi niitä ainakaan kiihdytä. Tuntuu, että tehdään ihan vääriä asioita, kokonaisuuden kannalta. Kokemattomuus johtajuudessa näkyy usein keskittymisessä lillukanvarsiin, kyvyttömyytenä nähdä niitä merkittävimpiä asioita, joilla olisi suurin vaikutus haluttuun lopputulokseen.

Se on muuttunut, että kaikki vuosi sitten hyvesignaloineet liikunta-alan yrittäjätkin yrittävät nyt kaikin keinoin pitää liiketoimintansa ovet avoimena, sikäli mikäli ovat vielä alalla. Seuraavassa postauksessa, Kylmä arvio, esitinkin väitteen, jossa puolet liikunta-alan toimijoista eivät tule selviämään koronan vaikutuksista. Silloin sitä kauhisteltiin, ihmeteltiin, sille vinoiltiin, joku jopa naureskeli. Hymy lienee hyytyneen, tuskin hihittää enää. On täysin herran (ja vuokranantajan) hallussa, kuka selviää ja kuka ei. Tuuletin vasta käynnistelee sitä puhuria, joka todellakin odottaa tuloaan. Tuokaan postaus ei ole vanhentunut päivääkään.

Kesäkuussa 2020, kirjoitin:

Mietin eilen, myyntikäyriä katsellessa, että miten vaikka kymmenen vuoden päästä näitä erilaisia ajan käyriä tarkastellaan, sanotaanko, että tuo kohta käyrällä oli se koronavuosi vai sanotaanko, että tuosta kohdasta tämä alkoi...

En kyllä osannut aavistaa, että jälkimmäinen näyttää käyvän toteen. Moni asia on varmasti muuttunut pysyvästi. Meidän ala ja sen toimijat muuttuvat, osa pysyvästi. Asiakkaiden liikuntakäyttäytyminen on muuttunut, osalla pysyvästi. Emme tule palaamaan siihen vanhaan normaaliin, vaan siirrymme ihan uuteen, jossa siinäkin ne ketterimmän ja sopeutuvimmat selviytyvät. Mitä se uusi on, aika näyttää, mutta viitteitä siitä on selvästi jo olemassa.

Yksi asia on entisestään vahvistunut omassa mielessä, jos ajattelen liikuntapalvelujen tuottamista. Asiakasuskollisuus on kaikki kaikessa ja sen saa keskittymällä palveluun ja asiakaskokemukseen, siihen että asiakkaat ovat ihan joka tilanteessa tyytyväisiä. Jos pissaat asiakkaan muroihin, voit olla varma, että asiakas pissaa sinun muroihisi, heti sopivan paikan tullen. Jotenkin tuntuu, että tästä selviävät syvätaskujen lisäksi ne, jotka ovat hoitaneet asiakaspinnassa asiat aina hyvin, asiakaslähtöisellä lähestymistavalla. Asiakkaat ovat ihmisiä ja ihmisillä on taipumus tykätä hyviksistä.

Asiakaspalvelu on se, mitä yritys tarjoaa asiakkaille. Asiakasuskollisuus on seurausta siitä.

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Koronastrategia leviämistilassa

Heti alkuun täytyy sanoa, että onneksi ei tarvitse tehdä sellaisia päätöksiä, joita hallitus ja koronaan liittyvät virkamiehet joutuvat tällä hetkellä tekemään. Viime viikolla tuntui siltä, että ainoa järkevä toimija oli Etelä-Suomen aluehallintovirasto, joka antaa monelle liikunta-alan yritykselle edes mahdollisuuden selviytyä. Faktaa lienee se, että hallituksen koronastrategia on vahvasti leviämistilassa.

Olen koronan aikana seurannut, kuinka ravintola-, tapahtuma- ja palvelualaa potkitaan aika vahvasti palleaan, vielä silloinkin, kun jo makaavat maassa. Väkisin on välillä piipahtanut mielessä, että hallitus on varsin yrittäjävastainen. Yrityksillä ei ole väliä. Tehdyt toimet yritysten pelastamiseksi ovat olleet varsin kosmeettisia tai erikoisesti kohdennettuja, mutta näillä mennään ja yritetään selviytyä. Kiukuttelu ei auta, toimiminen ja sopeutuminen auttaa.

Ei varmaan tarvitse kerrata kaikenlaisia epäselvyyksiä ja ihmeellisyyksiä, mitä viime päivien keskusteluissa on ollut, hallituksen ja viranomaisten välillä. Yhteinen sävel on täysin hukassa ja tuntuu että kaikki päätökset perustuvat vain nokitteluun, joka kuuluu enintään lastentarhaan, ei näin ison kriisin hoitamiseen. Päätökset eivät ainakaan perustu tutkimuksiin, dataan tai asiantuntijalausuntoihin vaan jokainen pyrkii vain pelastamaan oman poliittisen nahkansa. Johtajuus loistaa poissaolollaan ja se loistanee siksi, kun vastuu on johtajuudessa ikävä kannettava. Ikäviä päätöksiä on karmeaa tehdä, mutta hyvät johtajat ovat hyviä niissäkin. Kriisijohtamisessa punnitaan johtamisen taidot, kyvyt sekä soveltuvuus johtajaksi.

Kuntosalit ja muut liikuntapalvelujen tuottajat saavat nyt pitää tilansa auki maksimissaan 10 asiakkaalle. Tämäkin asia on ollut täysin farssi. Ei pysty ymmärtämään STM:n ajatusta, jossa yhä saisi ottaa 10 asiakasta tilaan, johon mahtuu vain 10 asiakasta, mutta 10 asiakasta ei saisi ottaa tilaan, johon mahtuu 100 asiakasta. Eihän tuossa ajatusmallissa ole mitään järkeä, ei virustorjunnan suhteen eikä minkään muunkaan. Onneksi AVI:lla oli nyt järkeä. Ehkä niitä tarkastettavia yrityksiä säilyy tarkistettavana enemmän tällä päätöksellä.

Esimerkiksi TRIB3:llä oli ennen tuota määräystä joka toinen asiakaspaikka käytössä. Turvavälit pystyttiin tarjoamaan kuntoilijoille varsin malliikkaasti, ainakin paremmin kuin yhdessäkään kaupassa. Nyt maksimissaan 10 asiakasta levitetään vielä noille 21 paikalle, vielä suuremmilla turvaväleillä, joten siitä ei homma ainakaan jää kiinni. Turvaväliä on minimissään neljä metriä.

Ravintolarallia seuratessa esillä on usein ollut ravintoloiden monimuotoisuus. On eri asia laulaa karaokea kännissä kuin syödä fine diningia omassa seurueessa. Kaikki tajuavat noiden eron - paitsi hallitus ja viranomainen. Tämä sama toistuu nyt liikuntapalvelutuottajien kohdalla. Liikuntapalvelujen tuottajia ja kuntokeskuksia on varsin erilaisia, mutta ne mielletään helposti samaan koriin. On toki totta, että kaikki toimijat eivät pysty takaamaan, että eduskunnan 19.2.2021 päättämiä tartuntatautilain muutoksia pystyttäisiin noudattamaan - hulluimmat eivät edes halua. Silloin lienee selvää, että kyseinen toimitila ei voi olla enää auki. 

Sama tilanne tietysti nyt, kun määräys on, että tilassa saa maksimissaan olla 10 asiakasta kerralla. Osa keskuksista pystyy tuon järjestelemään ja takaamaan, osa ei. Jos ei pysty, ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin sulkea ovet. Reilua se ei välttämättä ole, riippuen siitä, mistä kulmasta asiaa katsoo. Esimerkiksi:

Kaupungissa A on kuntosali X. Kilometrin päässä, kaupungissa B on kuntosali Y. 

Koronasulku sulkee kaupungin A kuntosalit, mutta ei kaupungin B. Kaupungista A voi käydä kaupungissa B kuntosalilla. 

Kuntosalin X asiakkaat siirtyvät siis kuntosalille Y eikä kuntosali X saa mistään kompensaatiota menetykselleen ja kuntosali Y saa perusteetonta, kilpailua selvästi vääristävää etua. 

Noinhan tuo on. Epäreilua sille, joka ei pysty noudattamaan uusia säännöksiä ja joutuu sulkemaan tilansa. Epäreilua se olisi myös silloin, jos sekin toimija joutuisi sulkemaan ovensa, joka pystyy määräysten mukaisesti toimimaan, vain siksi, että joku toinen ei pysty. Miksi tämän toimijan pitäisi kärsiä siitä, että siellä pystytään sopeuttamaan toimintaa vaaditun mukaiseksi? Edellä mainittuja rajatapauksia on aina, vedetään se raja mihin tahansa, paitsi jos suljetaan kaikki. Se tosin olisi perusteetonta, järjetöntä ja ihan hemmetin epäreilua, kun koronatilanne vaihtelee suuresti eri alueiden välillä. Johonkin raja on aina vedettävä ja jollekin se voi olla epäreilua. 

Oli hienoa nähdä Facebook-keskustelussa, kuinka muutama yrittäjä ei aio ottaa suljettujen paikkojen asiakkaita lainkaan, vaan hoitavat vain omille asiakkailleen harjoitteluolosuhteet kuntoon. Tuollaista solidaarisuutta kaivataan myös tässä tilanteessa, erityisesti tuollaisissa rajatapauksissa.

Ei tämä ole helppoa eikä yksinkertaista. Tai sitten se on. Turvavälit lienee se olennainen juttu, jos ja kun ihmisiä saa olla yhdessä ja samassa tilassa. Turvaväleihin vaikuttaa tilan neliömäärä ja siihen suhteutettuna asiakasmäärä. Miksi rajauksissa ei käytetä tätä mallia? Jos asiakkaalla pitää olla kaksi metriä tilaa, joka suuntaan. Tämä tarkoittaa, että asiakkaalla pitää olla 16 neliötä henkilökohtaista tilaa, mitä tahansa hän siinä tilassa tekeekin. Tämä tarkoittaa siis, että 10 henkeä voi mahtua 160 neliön tilaan ja 100 henkeä 1.600 neliön tilaan. Yksinkertaista?

Toki ymmärrän kaikki kulkuväylät, wc-tilat, jne, mutta miksi asia ei voisi olla noin yksinkertainen? Kyllä, vastaan siihen itse, ymmärtäen hyvin senkin, että todennäköisyys viruksen kantajasta lisääntyy sitä mukaa, kun väkimäärä tilassa lisääntyy. 100 henkeä kontra 10 henkeä on kymmenkertainen mahdollisuus viruksen kantajalle. Näin se varmaan täytyy nähdä. Pidetään huolta toisistamme.

P.S. Kuulin juuri, että osa yrittäjistä ovat nyt nokkelia ja rakentelevat jotain väliaikaisia tilan rajaajia. AVI oli mielestäni kokonaisuutena aika selkeä perjantain tilaisuudessa. Jokainen ymmärtää, milloin venyttää tuota sääntöä, 10 henkeä samassa tilassa. Jokainen ymmärtää, että tilat jaetaan seinillä eikä tilannetta muuta jokin nopeasti kasattu sermi johonkin.

Ihan oikeasti, me pilaamme tämän ihan itse, jos lähdemme venyttämään rajoituksia eikä edes pyritä noudattamaan ohjeistuksia. Kaikki ei ole aina reilua, mutta kun joku muu määrää pelisäännöt, niitä kannattaa noudattaa.

Elämässä on tasapaino, mutta ei elämän reiluudessa.