Näytetään tekstit, joissa on tunniste safari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste safari. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Instagram - Elämäni kuvina


Mitä tahansa sosiaalisen median portaalia voi kukin käyttää haluamallaan tavalla. Käytit sitten Facebookia, Twitteriä, Instagramia tai mitä tahansa, et voi käyttää sitä väärin. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa. On vain erilaisia käyttäjiä ja erilaisia tarkoitusperiä. Jos jonkin toisen käyttäjän tapa ärsyttää, hänet voi aina jättää huomiotta.
Selasin omaa Instagramia, parvekkeella maatessani. Olen näköjään postannut ekan kuvan vain 49 viikkoa sitten, eli viime vuoden juhannuksena. Kuvia selatessani tuli aika etuoikeutettu olo. Vuoteen on mahtunut paljon juttuja ja osasta ei ole edes kuvitusta. Ilmankos on vuosi mennyt taas nopeasti. Tekevä ehtii aika paljon. On näköjään eletty, kun eletään. Joku on tekemisistä tykännytkin. 
Instagram on näköjään aika mukava Elämäni kuvina -portaali, kun ei jokaista ateriaa ja vessassa käyntiä kuvaa sinne. Taidan jatkaa sitä samalla tavalla seuraavankin vuoden. Saa nähdä, mitä kaikkea siihen mahtuu.
Aika monelle sosiaalinen media lienee kanava hakea hyväksyntää. Kanava luoda virtuaalista minää, joka on mahdollisesti parempi, kuin todellinen minä. Se on kulissi. Hyväksyntä mitataan kaverien, seuraajien ja tykkääjien määrällä. Minulle nuo ovat aina olleet yhdentekeviä, myös täällä blogissa. En tiedä, montako kaveria minulla on Facebookissa. Tai seuraajaa Twitterissä. Sillä määrällä ei ole mitään merkitystä. Hyödynnän näitä välineitä vain itsekkäisiin tarkoituksiin ja jaan muille vain sen, minkä haluan, jos haluan. Ja otan siltä sen, mitä tarvitsen.
Kun katselin kuvia, huomasin, että siellä ei ollut lainkaan kuvia niistä pahoista elämän kolhuista, joita kuluneeseen vuoteen on myös mahtunut. Kuvia olisi voinut olla ambulanssista, sairaaloista, tippapulloista ja vaikka mistä, mutta ei ole. Ehkä niitä ei ole syytä muistella? Tai ehkä silloin on ollut tosi kyseessä eikä siinä ole sijaa kameroille. Tosin olen päivittänyt kolhuja muissa välineissä, blogissakin. Se on ollut sitä itsekästä terapiaa. Mutta miksi niistä ei ole lainkaan kuvia?
Joka tapauksessa, kun katselen kulunutta vuotta kuvina, voin rehellisesti sanoa eläväni ja kokevani. Kuvien avulla tuo on helppo todentaa itselleenkin. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja vievät mukaviin ajatuksiin ja muistoihin. Jos olet ollut mukana, niin tiedät, mistä kirjoitan. Foursquaressakin näyttää olevan tägejä ympäri maailmaa, joten ainakin passille on ollut käyttöä. Siitä huolimatta niitä parhaita kuvia voi ottaa lähtemättä merta edemmäs. Välillä on hyvä käydä kaukana, nähdäkseen lähelle. Hyvän kuvan saisi tästäkin, mitä nyt näen, omalta parvekkeelta, auringon paistaessa leppoisaan sunnuntaipäivään. Elämästä voi nauttia monin keinoin. Toivottavasti sinulla se ei ole vain kulissia.
Ei ole olemassa huonoja kuvia; naamasi vain näyttää välillä siltä.
~ Abraham Lincoln

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Minun Afrikkani

Muistatteko Toton sen yhden hittibiisin? En minäkään. Afrikka, tuo sarvikuonojen maa näyttää nyt mahdollisesti parhaita puoliaan. Olimme alunperin matkalla Keniaan, Masai Maran kansallispuistoon safarille. Vaihdoimme kuitenkin kohteen Etelä-Afrikkaan. Nelisen tuntia Johannesburgista on Madikwe Game Reserve ja sinne päädyimme. Tälläkin oli tarkoituksensa.

Helin Matkat valitsi meille majapaikaksi Mateya Safari Lodgen, jossa on kaikkiaan viisi kahden hengen huvilaa. Olemme lodgen ainoat asukkaat. Kaikki tilat ovat vain ja ainoastaan meidän käytettävissämme. Nämä 26 työntekijää ovat täällä vain meitä varten. Olo on kuin kuninkaallisella. Paikka on jo itsessään mitä hienoin ja nyt tämä on vain meidän. Joku maksaisi itsensä kipeäksi tällaisesta yksityisyydestä.

Mateyalla on vielä tarinakin. Tämä ei ole ihan mikä tahansa turistirysä. Paikan omistaa Atlantalainen, runsas 70-vuotias rouva, joka on rakentanut paikan kodikseen itselleen ja läheisilleen vierailua varten, vuonna 2002. Hän viettää täällä kahdeksasta kymmeneen kuukautta vuodessa. Paikka ei ollut koskaan tarkoitettu turisteille, mutta rouva päätti avata paikan satunnaisille vieraille vuonna 2006, jotta henkilökunnalla on jotain tekemistä, varsinkin kun hän on pois. Parhaat oppaathan kyllästyvät, jos heillä ei ole koko ajan jotain näytettävää ihmisille.

Tämä lady on matkustellut ympäri maailmaa. Etelä-Afrikka oli ainoa kohde, josta hänen edesmennyt miehensä ei pitänyt. Hän valitsi tämän omaksi viimeiseksi sijakseen, jotta ympärillä olisi mahdollisimman vähän rakkaasta miehestä muistuttavia asioita. Etelä-Afrikka oli ainoa matkakohde, johon hän ei saanut miestään toista kertaa, vaikka tämä lady piti paikasta erityisen paljon.

Kun tänne astui ensimmäistä kertaa, tuntui heti siltä, että tultiin jonkun kotiin. Tunnelma on lämmin ja henkilökunta on enemmän kuin miellyttävä. Tulimme perheeseen. Madikwe Game Reserve on Big Five -kohde. Täällä törmää viiteen suureen; leijonaan, elefanttiin, sarvikuonoon, puhveliin ja leopardiin. Toki kattaukseen kuuluvat myös kirahvit, seeprat, antiloopit, gnut, hyeenat, piikkisiat ja monet muut mielenkiintoiset elukat ja ötökät sekä linnut. Myös sonta on yllättäen aika mielenkiintoista. Suuri osa edellä mainituista lihoista kuuluivat myös omaan illalliskattaukseen.

Viidestä isosta jäi ainoastaan leopardi näkemättä. Oppaatkaan eivät ole nähneet niitä kuukausiin. Väittivät meitä onnekkaiksi, kun oikeastaan joka retkellä näimme jotain erityisen ainutlaatuista, jopa oppaille harvinaista. Katsoimme Black Rhinoa pitkään silmiin, noin kymmenen metrin päästä. Erittäin harvinaista ja jopa vaarallista. Näimme lähes sukupuuttoon kuolleiden African Wild Dogs -lauman evästävän gnuta. Koirat ovat harvinainen näky. Näimme leijonan syövän aamupalaksi gnun, joka oli vielä raskaana. Näimme myös leijonapariskunnan parittelevan. Siinä karjuttiin hetki. Elefantin luut pitkin tasankoa vaikutti. Ja raato tuntui nenässä. Villi luonto on ihmeellinen. Luontokanavat kalpenevat tämän rinnalla.


Ei mene jakeluun, että joku salametsästää sarvikuonoja vain niiden sarven takia. Sama kuin tappaisi ihmisiä, jotta voisi nyppiä niiltä kynnet ja jauhaa ne "taikapulveriksi". Sarvella tosin on enemmän kilohintaa kuin kokaiinilla tai kullalla, vaikka ovatkin ihmisen kynnen kaltaisia.

Seuraava kohteemme onkin tyystin erilainen. Sitä ennen saatte kuitenkin lukea vähän taas elämää suurempaa pohdintaa. Toivottavasti saan pari pysäyttävää kuvaa paluumatkalla Johannesburgiin, jotta voin liittää ne pohdinnan tueksi. Pysykää mukana, kohta leimataan taas passia.
Jos haluat kulkea kovaa, mene yksin. Jos haluat kulkea kauas, mene yhdessä.
~ Afrikkalainen sananlasku