35 ikävuoden rajapyykki

Missä ovat keski-ikäiset naiset? Se kysymys tuntuu olevan aika monen liikunta-alan yrittäjän huulilla juuri nyt. En osannut itsekään ennustaa, että keski-ikäiset naiset ovat se joukko, joka ei palaa liikuntapalvelujen pariin näin koronan jälkeen. Ei ollut ennustettavissa, mutta nyt tavattoman helposti selitettävissä.

Jos aikoo perustaa kuntokeskuksen, kerron aina, että ihan ensimmäinen, kohderyhmään liittyvä kysymys on alle vai yli 35-vuotiaille. Se on tärkein ensimmäisistä päätöksistä. Se on sitä siksi, että tuossa iässä kuntoilun perusolemus muuttuu olennaisesti. Tavattoman usein tuossa kohtaa elämänjanaa kuntoilu muuttuu mukavasta ajanvietteestä pakoksi ja sillä on väistämättä merkitystä liiketoimintaan.

Mitä sitten tapahtuu? Ensinnäkin ikääntymisen fysiologia tapahtuu. Alamme rapistua. Pitää kuntoilla siksi, että kroppa pysyisi kasassa ja kivuttomana sekä toimintakykyisenä. Parikymppisenä ei ole tästä vielä mitään hajua ja liikunta onkin vain mielekästä puuhastelua kaverien kanssa. 

Parikymppisenä ei välttämättä ole vielä hajua, mitä elämän prioriteeteille ja ajankäytölle tapahtuu, kun jaloissa alkaa pyöriä jälkikasvua. Kuinka se viikon yksikin treenihetki on omaa aikaa, poissa arjen hulinasta ja sen vaatimuksista, kuinka voi olla kiva treenata vaikka ilman mitään taustamusiikkia tai muuta hälinää ympärillä.

Parikymppisenä ei välttämättä ole mitään hajua, miten se haluttu elintaso rahoitetaan ja mitä uran tekeminen vaatii. Miten niin muka ei löydy aikaa treenata? Miten muka työ voi viedä niin paljon aikaa ja resursseja? Miten niin ei muka jaksaisi tai ehtisi treenata montakin kertaa viikossa?

Nämä kaikki kun vielä niputetaan yhteen, syntyy todellinen oravanpyörä, jossa ei ehdi kuntoilla, vaikka pitäisi. On siis täysin perusteltua väittää, että suurin osa 35+ ikäisistä, normaaleista ihmisistä taistelevat joka kerta lukuisia (teko)syitä vastaan, kun miettivät kuntoilua. Hurahtaneet ovat aina asia erikseen. Postimerkkeilyynkin riittää aikaa niillä, jotka siihen hurahtavat.

Tässä on vielä sukupuolinen ero, jonka erityisesti korona toi nyt esiin ja joka näkyy myös K&F:n julkaisemissa tilastoissa. Se keski-ikäinen nainen, joka on aina taistellut niitä tekosyitä vastaan, sai koronasta hyvän ja todellisen syyn lopettaa kuntokeskusasiakkuutensa. Nyt se ei ollut enää tekosyy sanoa, että lopetan. Nyt sai oikean syyn eikä sädekehä pään päällä vaurioitunut. Ja nyt voi sen varjolla makoilla yhä siellä sohvalla, kun sängyn alusta on täynnä kotikuntoiluvälineitä ja puhelimen muisti täyttynyt kuntoilusovelluksista, joista yksikään ei hotsita, kun ei ole pakko. Korona vei pakon. Ja on vähän yskääkin.

Kauanko sohvalla makoilu jatkuu? En tiedä, mutta en usko ihan hirveän nopeaan paluuseen. En myöskään ole vielä keksinyt mitään kikkaa tai temppua, jolla tuota takaisinvirtaamista nopeutettaisiin - paitsi se vanhoille asiakkaille soittaminen. Se on ollut tehokkain keino ja toimii satavarmasti. On toiminut ihan joka paikassa, jossa sitä ollaan tehty. Kerron varmasti heti, kun keksin, miten keski-ikäinen nainen saadaan takaisin. Uskon, että peli alkaa ihan alusta, jos yhä tuota kohderyhmää haluaa kosiskella.

Viimeksi kerroin, että mitä nyt sitten. Jos tekstissä mainitut asiat muuttuvat, niin sitten moni muukin asia muuttuu. Tunnelma - erityisesti ryhmäliikunnassa - tulee joka tapauksessa olemaan aiempaa merkittävämmässä roolissa, jos aikoo kassakonetta tiuhaan hakata. Ne valovoimaiset, tunteita herättävät ja elämyksiä luovat sekä mielipiteitäkin jakavat ohjaajat tarvitaan takaisin. Miksi ihmeessä kukaan menisi enää takaisin salille, pelkkien virtuaalituntien pariin? Videoiden tahtiin voi jumpata kotonakin. Ja niinhän ne nyt tekevätkin. Tai kertovat tekevänsä.

Mikä on erona kuunnella musiikkia kotona tai livenä

Oikeustaju koetuksella

Tai oikeammin, ei se ole enää edes koetuksella, vaan tämän maan päättäjät ja viranomaiset ovat onnistuneet romuttamaan sen. En helpolla usko salaliittoteorioihin - tässäkään asiassa - mutta uskon päättäjienkin olevan ihmisiä ja ihminen on pohjimmiltaan itsekäs, omaa etuaan ajava yksilö. Kuntosalien sulkukuviossa on ollut silmiä avaavaa, kuinka suuri valta yksittäisellä virkamiehellä voi Suomessa olla. Virkamies kun pystyy sulkemaan koko toimialan vain siksi, että hänestä tuntuu siltä. Mikä on virkamiehen henkilökohtainen vastuu päätöksistään? Onko sitä?

On haastavaa ymmärtää tätä koko sulkurumbaa. Hallitus ohjeistaa ensin kunkin ministerin oman näkemyksensä mukaan, riippumatta siitä, mitä mieltä muut hallituksessa ovat. Sen jälkeen STM on joko samaa mieltä tai ei ole, mutta ainakin THL on varmasti eri mieltä jomman kumman kanssa, ainakin parillisina päivinä ja vuorotellen. Sen jälkeen AVI tulkitsee kaikkien edellä mainittujen osapuolten näkemysten pohjalta ihan jotain muuta, mistä kukaan ei enää ole samaa mieltä, ei edes hallinto-oikeus, joka kumoaa AVI:n määräyksiä laittomina, mutta jotka AVI siitä huolimatta toistaa, eriarvoisina eri alueille, toisensa kumoavin perusteluin, koska yksittäinen virkamies voi päättää, mitä haluaa ja miltä hänestä tuntuu. Ja hänestä tuntuu, että sulku on välttämätön ja se riittää perusteluksi laittaa kokonainen toimiala syväkyykkyyn.

Lupausten mukaan meillä piti olla tieteeseen, tietoon ja avoimuuteen pohjautuva hallitus, joka on kuitenkin romuttanut nuo kaikki. Tieto ja tiede on heitetty sinne samaan nurkkaan, johon pääministerin johdolla heitettiin avoimuus. Koko tivolia johtaa henkilö, joka haluaisi olla vain tavallinen 35-vuotias perheenäiti, joskin hän toki jo irtaantui sirkustirehtöörin tehtävästä, jättäen uppoavan laivan, kuten vastuuntuntoinen kapteeni hätätilanteessa tekee. Hallituksen perustaman koronaministerityöryhmän valintaprosessin on täytynyt mennä niin, että kaikki halukkaat ovat päässeet tivoliin mukaan ja vain tolkun tyypit ovat osanneet jättäytyä tivolin teltan liepeiden ulkopuolelle. Siellä kun ei haise tivolinorsun kakka.

Miksi ja miten tähän tilanteeseen on ajauduttu? Kuitenkin jo aikaa sitten piti julkaista erinomainen opus, Miten Suomi päätti voittaa koronan. Voi pojat, kun joku saisi käsiinsä sen kirjan kaikki menneet versiot. Olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa. Se lienee varma, että aiheesta kirjoitetaan monta toisen näkökulman kirjaa, erityisesti johtajuusvajeesta, joka on käsin kosketeltavaa. Hallituksen oli helppo luvata koronakriisin alussa, että kuinka yksikään yritys ei ajaudu konkurssiin koronatilanteen vuoksi. Olivatpa väärässä. Nyt ovat sulkeneet toimialoja ilman mitään tietoa kompensaatioista. Kauas on tultu korulauseista, mutta onneksi vasemmistovetoinen ravintola-alan toimija käy poimimassa henkitoreihin ajettuja yrityksiä.

En pysty uskomaan yhteenkään salaliittoteoriaan tässä asiassa, koska jos joku oikeasti vetelisi naruja jostakin muualta, niin narut eivät olisi näin solmussa. Silloin tässä olisi edes hitusen verran tolkkua. Nyt tämä on yksittäisten egojen taistelutanner, omien asemien ja hillotolppien puolustamista, jota aluevaalien järjestäminenkin todistaa. Kuntosalille et voi mennä, mutta peräjälkeen samaan äänestyskoppiin voi mennä, ainakin baarista suoraan, vaikka tuhannen tuiterissa. Ja hei, tartuntatautilain mukaan siellä kuntosalilla voi toki käydä äänestämässä, mutta ei treenaamassa. Korona ei tartu kuntosalilla äänestäessä tai juodessa alkoholia, mutta treenatessa se alkaa hyppiä ihmisestä toiseen kuin hyppykuppa konsanaan, vaikka data näyttää ihan jotain muuta. Otetaan sille.

Onko tässä elämässä mitään järkee? Tarkemmin ku aattelee käy päätä särkee.

Liikku oikealla tiellä

Kirjoitin maaliskuussa 2020, kuinka koronatilanteen hoidossa on vain kaksi tapaa, oikea ja väärä. Nyt voisin käyttää tuota ihan samaa otsikkoa, kun Liikkun Johanna Riihijärvi eteni AVI:n päätöksien suhteen virallista tietä, valittamalla päätöksen järjettömyydestä hallinto-oikeuteen, sen sijaan että olisi niskuroinut ja jättänyt AVI:n määräykset noudattamatta ja vaan päättänyt pitää kuntosalit auki. Virallinen tie on se, jota valveutunut ja yritystään sekä alaa kunnioittava yrittäjä kulkee.

Mitä luulette, saavatko Liikku yrityksenä ja Riihijärvi yrittäjänä tästä nyt parempaa ja positiivisempaa julkisuutta, kuin ne, jotka vain jättävät määräyksiä noudattamatta ja kapinoivat sillä tavalla? Kumpi on oikea ja kumpi väärä tapa? Minä ainakin nostan hattua Johannan toiminnalle, arvostaen isosti. Uskon Liikkun asiakkaiden ja yhteistyöyritysten tekevän samoin.

On taivaan tosi, että kuntokeskusten sulkemisessa ei ole mitään järkeä eikä mitään merkitystä koronan leviämisen suhteen.  THL on luokittanut kuntokeskukset erittäin alhaisen riskin paikoiksi. Europe Activen tutkimuksessa jokaista 100.000 treenikäyntiä kohden on tullut 0,87 tartuntaa - ei kuolemaa tai tehohoitoon joutunutta, vaan tartuntaa. Sulkemisessa ei ole järkeä kansanterveyden suhteen, vai mitä mieltä olette, onko kansanterveydellisesti järkevää olla tekemättä yli 100.000 treeniä, jotta vältytään yhdeltä tartunnalta? Siinä ei myöskään ole järkeä koronan hoidon suhteen, koska ylipaino ja huono kunto ovat merkittäviä indikaattoreita koronan vuoksi tehohoitoon joutuneilla. Kuntokeskusten ja muiden vastaavien liikuntapaikkojen sulkemiselle ei ole olemassa yhtään järjellä selitettävää perustetta.

Edellä kirjatun järjettömyyden lisäksi kuviossa on vielä eri alueiden AVI:en tekemien päätösten ristiriitaisuus, sen lisäksi, että baarissa saa juoda viinaa klo 17 asti, mutta kuntosalilla ei saa treenata, edes klo 17 asti, vaikka turvavälien pitäminen on helpompaa ja terveysturvallisuus on varmasti paremmin ja helpommin toteutettavissa kuntosalilla kuin baarissa. Biljardia saa pelata saman pöydän ääressä, alkoholia nauttien, mutta tennistä ei saa pelata, vaikka pelaajien välissä on verkko. Miksi hallitus ja virkamiehet tekevät itsestään ja toisistaan ihan pellejä?

Minä - kuten moni muukin yrittäjä - ymmärrän jos on perusteet sulkea liikuntapaikat. Sitten se on niin ja me sopeudumme siihen, mutta en ymmärrä tällaista sekavaa ja sekasortoista tilannetta, jonka sekä hallitus että viranomainen ovat saaneet aikaan. Tätä ei selitä enää millään, kun on kohta kaksi vuotta ollut aikaa harjoitella ja saattaa asioita, lakia myöden, kuntoon. Tällaista toimintaa ei voi hyväksyä ja uskonkin sen näkyvän vahvasti vaaliuurnilla seuraavaksi. Itse ovat oman uskottavuutensa romuttaneet.

Uskon myös, että nämä hallinto-oikeuden kannanotot muuttavat virkamiesten toimintaa, vähentäen sitä mielivaltaa, joka toiminnassa ajoittain näkyy, koska valitusten tekemisen kynnys madaltuu koko ajan. Se että hallitus ja viranomainen ovat tukkanuottasilla, ei saisi näkyä yritysten oikeudessa harjoittaa liiketoimintaansa. Se että hallituksessa on merkittävä johtajuusvaje, ei saisi näkyä yritysten oikeudessa harjoittaa liiketoimintaansa. Ja jos näkyy, siitä aiheutuvat menetykset tulee korvata kokonaisuudessa tästä kärsiville yrityksille. Ei pelkästään kuluja vaan myös menetetty liikevaihto. Kuntokeskusala on nyt sijaiskärsijän roolissa, näyttelyrekvisiittana sille, kun ei osata muuta tehdä, edes sitä lain vaatimaa vaikuttavuusarviota. 

Tätä kaikkea alamme toimijoiden on vaikea ymmärtää. Onneksi nyt tuntuu hallinto-oikeudessa olevan vielä tolkun ihmisiä. Eiköhän järki voita ja pääsemme lunastamaan tulevankin vuoden lupaukset heti vuoden alussa. Iso kiitos Johannalle ja Liikkulle, esimerkillisestä työstä alamme eteen. Parempaa uutta vuotta!

Nerouden ja tyhmyyden erona on, että neroudella on rajansa

Musta valkoinen joulu

Saimme kuin saimmekin valkoisen joulun ihan Etelä-Suomeen asti. Lumi, pienikin määrä, antaa aina kelpo säväyksen joulun tunnelmaan. Tunnelmaan, joka monessa osoitteessa on varsin musta. Ravintola-alalla jaettiin lomautuslappuja hieman aiemmin ja nyt kuntokeskusala sai mustan joululahjan, kun eilen ilmoitettiin taas koronasulusta, joka alkaa joulun jälkeen, meidän alan parhaaseen myyntiaikaan, josta juuri pari päivää sitten kirjoitin.

En edes jaksa tässä todistella, kuinka kuntokeskukset olisi pitänyt jättää sulun ulkopuolelle. Sitä hoitavat muut todella tarmokkaasti ja asiaan vedoten, kuten Katajiston Ari. Sen sanon, että hallituksella ja viranomaisilla on ollut kohta kaksi vuotta aikaa hoitaa hommat siihen mallin, ettei tällaisia älyttömyyksiä enää tapahdu. Eivät ole hoitaneet.

Vai mitä sanotte siitä, että kun kuntokeskuksessa on alkoholiluvilla varustettu baari, jossa saa siis myydä sinne saapuville asiakkaille alkoholia klo 17 asti vaikka kuinka ja asiakkaat voivat istuskella keskuksen baarissa, vaikka halaillen toisiaan, mutta se sama porukka ei saa samassa tilassa, samaan aikaan, harrastaa kuntoilua, riittävillä turvaväleillä, desinfioiduilla välineillä, hyvin ilmastoidussa tilassa. Ryypätä saa, mutta ei kuntoilla. Tätä ei oikeasti uskoisi todeksi, jollei sitä itse todistaisi.

Perinteisesti olen jouluaattona vähän kerrannut vuotta ja kyllä täytyy sanoa, että kun viime jouluna harmittelin sitä, että en voinut toteuttaa haavettani toimia ilmaiseksi pukkina vähävaraisille perheille, niin en uskonut sen olevan samoin tänäkin jouluna. Syksyllä jo näytti hyvältä ja tein suunnitelmia, mutta tässä sitä taas sohvalla istutaan, kun voisi tehdä lapsille elämyksiä. Olisiko jo ensi jouluna mahdollista?

Tämäkin vuosi on ollut koronan varjostama. Monet itkut olen konsultointityöni puolesta kuunnellut, kun korona syö elinkeinon ja pahimmissa tapauksissa koko kerätyn ja tulevan omaisuuden. Ei ole lapsille kerrottavia tarinoita nuo. Olen myös todistanut isoja onnistumisia, jopa ennätysmyyntejä ja -tuloksia. Kokonaisuutena vuosi on ollut erittäin opettavainen, ihmisten ostokäyttäytymisen ja asiakasuskollisuuden suhteen. Uskon olleeni jäljillä siinä, miten palveluyritys voi selvitä pahoistakin kriiseistä. Se lähtee asiakkaan kunnioittamisesta, ettei asiakas ole vain pelkkä numero kirjanpidossa.

Oma elämä on varsin nätisti asettunut uomiinsa. Olen osannut toteuttaa vähemmän on enemmän -mentaliteettia, ymmärtänyt yhä enemmän elämän helppoutta ja yksinkertaisuutta, kuinka siitä pystyy karsimaan kaikenlaista ylimääräistä sälää pois. Ihmisiäkin. Materialismi välillä houkuttaa tyhmiin päätöksiin, mutta niitäkin onnistun koko ajan välttämään enemmän ja sekin tekee vain hyvää. Luopumisen tuskaa pitää vielä työstää isosti, että omistamisen minimalismihalukkuuteni toteutuu. Ehkä tuleva vuosi on se, kun myyn kaappeja tyhjäksi kaikesta materialismin aikaisesta krääsästä.

Tyttö aloitti koulun ja on se vaan totta, että lapsista näkee ajan kulun. Ei uskoisi, että mittariin tuli 50 vuotta. Ei muuten tunnu siltä, vaikka välillä voi siltä näyttää. Elämänohjeitakin tuli taas kirjattua kymmenen lisää. Tytöstä on helppo olla ylpeä, mutta niin kai sitä jokainen vanhempi on jälkikasvustaan. Toivottavasti osaamme tytön äidin kanssa sekä muiden läheisten ihmisten kanssa tarjota turvallisen ja luottamusta sisältävän ympäristön kasvaa, ensin teiniksi ja siitä kohti aikuisuutta.

Elämä on sellaista, mitä siitä tekee. Sen saa, minkä haluaa ja ansaitsee. Miten reagoida tilanteisiin ja miten osaa tulkita ja ennen kaikkea hallita tunteitaan. Fuck your feelings, kuten Mark Manson kirjoittaa. Minusta on tullut iso Mark Manson fani, vaikkakin paras tänä vuonna lukemani kirja on Saku Tuomisen Kaikki on hyvin. Yhdyn kirjan jokaiseen ajatukseen ja siinä on hyvä opus juurikin myös noiden tunteiden hallintaan. 

Riippumatta siitä, miten kaikki on, kaikki on hyvin.

Jos haluaa nähdä sateenkaaren, pitää sietää sadetta

Taas mennään

Marraskuun alussa lanseerattiin Taas mennään -kampanja, jossa pääministerin johdolla todellakin taidettiin mennä. No nyt mennään taas, mutta hätäjarrulla kohti rajoituksia ja sulkuja. Taas on uhkana, että jopa kuntokeskukset joutuisivat sulkemaan ovensa, vaikka eivät ole olleet millään mittareilla ainakaan korkean riskin, josko edes matalan riskin paikkoja saada koronatartunta.

Kuntokeskukset ovat tehneet kautta linjan hyvää työtä, jotta asiakkailla on ollut terveysturvallinen olo treenata. Se olo on näkynyt keskuksissa ja asiakasmäärät ovat nousseet, mutta eivät kuntokeskukset tartuntalähteenä. Vaikea ymmärtää kuntokeskuksen olevan merkittävä riski tartunnanlähteenä. Itse asiassa kaikki lukemani tutkimukset osoittavat ihan muuta. Siis ne, joissa on käytetty ihan oikeaa kuntokeskusdataa ja asiakasvirtoja sekä suhteutettu tartuntamääriä niihin.

Löytyy myös tutkimuksia, joissa kuntoilusta ja hyvästä kunnosta on olennaisesti hyötyä koronan torjunnassa ja erityisesti tehohoidon kuormituksen hillinnässä, mutta silti taas uhataan sulkea kuntokeskusten ovet. Ei pysty ymmärtämään. Kuntokeskus pystyy jopa sopeutumaan aika rajuihinkin rajoituksiin, mutta täyssulusta on haastava toipua, varsinkin kun kaikki toimijat eivät ole edes oikeutettuja mihinkään sulkukorvauksiin.

Kun kuntokeskus pakotetaan sulkemaan ovet liiketoiminnan parhaaseen kulta-aikaan, siitä syntyy yrityksille välittömästi niin iso lovi liikevaihtoon, että vuoden 2022 positiiviselle tulokselle saa sanoa hyvästit jo ennen kuin vuosi on edes alkanut, tilanteessa jossa sitä positiivista kassavirtaa olisi tarvittu kohta kaksi vuotta kestäneiden koronatuhojen korjaamiseen.

Oletetaan, että kuntokeskus on tammikuun suljettuna. Yksi kuukausi on 8,3 % koko vuodesta. Jos siis menetetään yhden kuukauden liikevaihto, se tarkoittaa tasaisestikin jaettuna 8,3 % liikevaihdon vähentymistä. Tammikuun liikevaihto on monessa keskuksessa 15-20 % koko vuoden liikevaihdosta ja kun merkittävä osa kuntokeskuksista elää täysin kädestä suuhun, jo tuo 8 % liikevaihdon menetys - saati 20 % - tarkoittaa väistämättä negatiivista tulosta ja kassavirtaa vuodelle 2022.

Tämä kun ei mene niin, että jos helmikuussa saa avata keskuksen, asiakkaat ostaisivat silloin tuplamäärän treeniaikaa tai -kertoja, siitä syystä että eivät ole harjoitelleet tammikuussa. Sitä menetystä ei enää korvaa millään vuoden aikana. Voi tehdä hyvän helmikuun tai vaikka heinäkuun, mutta tammikuu on iäksi mennyt eikä sitä korvaa millään.

Mikäli tulee määräys sulkea kuntokeskukset, se on hyvin mahdollisesti ihan se viimeinen naula moneen arkkuun. Kaikki vieterit on venytetty niin pitkiksi, että tuo kyllä katkaisee niitä, jos eivät ole vielä katkenneet. Taas, osa selviää tästäkin ja nousevat entistä vahvempana, mutta moni hyväkin toimija tippuu kelkasta, jos ei rahojen loppumisen vuoksi, niin yrittäjän oman jaksamisen loppumisen vuoksi.

Onneksi en ole ravintola-alalla. Siinä hommassa tulisi viimeistään nyt hulluksi, vaikka selviäisikin.

Ainoa huono treeni on se, jota ei päässyt tekemään

Omiin muroihin pissaamista

Jokainen kuntokeskus, joka pitää ovensa nyt normaalisti auki, välittämättä AVI:n määräyksistä, pissaa koko alan muroihin. Alamme huonoa mainetta pohditaan ajoittain, mutta onneksi se pohjautuu vain muutamien yrittäjien toimintaan. Suurin osa alan toimijoista on tehnyt todella paljon töitä, noudattaakseen ohjeistuksia ja määräyksiä, mutta sitten muutama yrittäjä vesittää tuon kaiken hyvän toiminnan.

Kyllä, koronasulku vituttaa. Kyllä, se on mahdollisesti ihan kaikilta osin perusteeton ja joltakin osin varmasti laitonkin. Kyllä, se aiheuttaa talousahdinkoa, jopa konkursseja. Kyllä, hallituksen toiminta on tavattoman huonoa ja johtamisvaje ilmeinen. Siitä huolimatta meillä on nyt määräys, jonka pohjalta liikuntapaikat on pidettävä suljettuna.

Valveutunut ja rehellinen yrittäjä noudattaa viranomaisen ohjeita silloinkin, kun niistä ei pidä. Ei motarillakaan saa ajaa kahtasataa, kun satasen rajoitus harmittaa ja on kiire ja voi menettää jotain. Se joka ajaa, on piittaamaton muista. Niin on nyt myös se, joka pitää salinsa auki. Muitakin vaikuttamismahdollisuuksia on ja sitä on esimerkiksi Sky ry tehnyt tolkuttoman määrän. Veikkaan, että muroihin pissaajat eivät ole alan järjestön jäseniä ja sitä kautta osallistu vaikuttamiseen.

Tämä ei tullut yllätyksenä. Tässä tilanteessa on oltu yli vuosi ja viimeajat jokaisella uutisia seuranneella on ollut tiedossa, että alaamme kohtaa sulku - jossakin kohtaa. Nyt se tuli ja silti talvi yllätti autoilijat ja sulku kuntokeskusyrittäjän. Ei ole ollut vaikea ennakoida ja sopeuttaa toimintaansa sulun varalle. Siihen on varmasti ollut aikaa ja vastuulliset yrittäjät ovat näin tehneet ja tiesivät sillä kellonlyömällä, kun päätös tuli, mitä tekevät ja miten. Parhaimmilla asiakastiedote lähti minuuteissa tuosta päätöksestä.

Joku kommentoi Facebookissa, että asiakkaat arvostavat yrittäjää, joka taistelee heidän treenioikeutensa puolesta. Totta, yrittäjä ansaitsee asiakkaansa. Jos yrittäjän ainoa keino pitää asiakkaansa ja maksupostit, on pitää ovet auki, määräysten vastaisesti, niin näin konsultin silmin katsottuna on tehty ihan hitosti asioita huonosti asiakaspinnassa. Jos se tuki ja asiakasuskollisuus perustuu vastuuttomaan toimintaan ja lakisääteisten määräysten rikkomiseen, se kertoo sekä yrittäjistä että asiakkaista. Omistaan huolta pitävän ei tarvitse rikkoa lakia ja määräyksiä, ansaitakseen asiakkaidensa luottamuksen - päinvastoin, luottamuksen saa noudattamalla niitä. Ainoastaan rikollinen mieli peukuttaa rikollista mieltä.

Mietin tuota ammattiurheiluakin. Miksi ammattiurheilijalla täytyy olla oikeus harjoittaa ammattiaan, harjoitella kuntokeskuksessa, kun kovin monella muulla ammatinharjoittajalla sitä oikeutta ei ole. Miksi urheilija on erityisasemassa? Tässä tilanteessa on paljon kysymyksiä ja näkökulmia eikä tämänkään ihmettely tarkoita, ettenkö arvostaisi urheilua tai urheilijoita. Arvostan ihan kaikkia eri alojen toimijoita, mutta niitä en arvosta, jotka pissaavat muiden muroihin.

Maineen rakentaminen kestää 20 vuotta, mutta sen tuhoaa minuuteissa