Ajattele kuin Einstein

Olen Albert Einsteinin ajatusten fani. Scott Thorpen Ajattele kuin Einstein -kirja on kuin tehty minulle. Kirjan alussa mainitaan että

Einsteinille sääntöjen rikkominen oli luontaista. Hän oli tieteen "James Dean". Hän asetti kyseenalaiseksi paljon muutakin kuin fysiikan lait. Hän ravisteli perinteitä ja uhmasi valtaapitäviä. Sääntöjen rikkominen aiheutti Einsteinille jatkuvasti harmia, mutta rohkea halu murtaa kaavoja oli hänen neroutensa ydin.

Vastavirtaan uiminen on usein aika rankkaa, mutta se vahvistaa enemmän kuin myötävirtaan uiminen. Myötävirtaan uimalla voi toki päästä pidemmälle, lyhyemmässä ajassa, mutta mitä jos eteneminen ei ole uimisen tarkoitus? Mitä jos tarkoitus onkin tehdä vahvempi uimari? Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole mahdollista, jos ei kyseenalaista mitään. Einstein onkin sanonut, että

Vain harva pystyy tyynesti ilmaisemaan lähiympäristön ennakkoasenteista poikkeavan mielipiteen. Moni ei pysty lainkaan muodostamaan eriävää mielipidettä.

Hyvin sanottu. Tuon vuoksi itse kysyn usein mielipiteitä lähiympäristön ulkopuolelta. Totuuden kuulee lasten suusta, koska heillä ei ole ennakkoasenteita eikä koulutustaustaa tai elämänkokemusta muokkaamassa totuutta. Lapset ajattelevat asioita usein riittävän yksinkertaisesti, jotta todellisuus nousee esiin. Ongelmien ratkaisu pysähtyy usein siihen, että vakiintuneiden esteiden annetaan vaikuttaa ongelman ratkaisuun.

Turkuhallissa ei voi järjestää mitään, koska se on väärässä paikassa.

Mitä sitten? Voisiko se toisella tavalla ajatellen olla juuri oikeassa paikassa? Tai voisiko tuon syyn sivuuttaa kokonaan, eikä antaa sen vaikuttaa ajatuksiin ja suunnitelmiin lainkaan? Mitä tehtäisiin, jos halli olisi oikeassa paikassa? Tehdään suunnitelmat sen mukaan, kuin halli olisi oikeassa paikassa ja toimitaan sen mukaan, unohtaen mahdollisen väärän sijainnin kokonaan. Liian yksinkertaista? Tuo hallin väärä sijanti on yleinen mielipide Turussa. Tuon mielipiteen taakse on helppo suojautua, varsinkin jos tehtävänä olisi järjestää halliin ohjelmaa. Onko tuo sijainti oikeasti niin suuri ongelma, kuin luullaan? En usko. Sijainti voisi monessa mielessä olla varmasti myös etu. Etu täytyy vain keksiä tai luoda, jos se ei ole keksittävissä. Yleisin vakiintunut ongelma lienee pääomien, rahan puute. Sitähän ei ole koskaan tarpeeksi ja jokaisessa projektissa kuitenkin käytettään vähintään se määrä rahaa, jota on varattu. Sama koskee myös aikaa. Onko tuo varojen tai ajan puute siis koskaan este minkään ongelman ratkaisuun? Ei varmasti niinkään usein kuin luullaan. Voisiko tuon esteen unohtaa kokonaan, kun hakee ratkaisua ongelmaan? Varmasti voi! Eräässä kaupungissa jalankulkijoiden ja autojen väliset onnettomuudet vähenivät olennaisesti, kun suojatiet poistettiin. Aika radikaali, mutta toimiva ajatus ja toimenpide. Autojahan olisi syytä varoa myös suojatiellä. Jos jäät auton alle suojatiellä, siitä ei useinkaan ole hyötyä ja iloa, että olit liikennesäännön mukaan oikeassa. Olen kuullut monen käyttävän sanontaa,

Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.

Kirjassakin tuosta puhutaan. Olen aina ollut sen verran utelias, että on tullut avattua monia laitteita vain sen vuoksi, että näkee, miten ne toimii ja miten niitä voisi kehittää. Onko kehittäminen ja parantaminen korjaamista? Ei. Ehjääkin tuotetta voi parantaa ja toimivaakin tuotetta pitää "korjata ja huoltaa", jotta se pysyy ehjänä.

Vain harva suoriutuu tehtävästä, josta ei alunperin uskonut suoriutuvansa. Mutta melkein jokainen selviytyy siitä, mistä uskoo selviytyvänsä.

Yllättävän moni on valmis luovuttamaan ennen kuin on edes aloittanut. Obamakin todisti, että

Yes, we can!

Kun tulin M&M:lle töihin, minulta kysyttiin, osaanko käyttää tietokoneen grafiikkaohjelmaa nimeltään Corel Draw. En osannut, mutta kerroin oppivani. (Tuohon aikaan, siis vielä 1999, en edes tiennyt mitä eroa on pc:llä ja mac:illä, kun kävin ensimmäistä kertaa ostamassa korppuja.) Olen aina ihmetellyt, miten joku voi sanoa, ettei osaa jotakin, jos ei ole edes kokeillut, osaako. En tiedä, osaanko soittaa rumpuja, koska en ole kokeillut, vaikka haluaisin. Sen kuitenkin tiedän, että opin soittamaan, jos haluan. En ehkä niin hyvin kuin Tommy Lee, mutta niin hyvin kuin haluan. Vaikka sääntöjä tuleekin uhmattua, niitä tulee myös kirjan tavoin kunnioitettua, varsinkin silloin kun moraali ja harkinta niin vaativat. Säännöt ovat hyödyllisiä ja ne palvelevat usein hyödyllisiä tarkoitusperiä. Säännöt ja lait pitävät yhteisöjä ja yhteiskuntaa pystyssä. Totuus on kuitenkin se, että sääntöjäkin pitää kyseenalaistaa ja niitä pitää olla valmis muuttamaan, tarpeen mukaan. Kirja antaa hyviä työkaluja uusiin ajattelumalleihin. Kirjassa mainittuun aivoseksiin palaan myöhemmin. 

[ Aiheeseen liittyen: Ilmainen kahvi / Turhia kieltoja / Samat saannot kaikilla ] BTW Kirjan sai viime viikolla Anttilasta vitosella, joten kipin kapin Anttilaan, jos tarvitset työkaluja ongelmien ratkaisuihin. Samassa vitosen kasassa oli Summasen Meidän päivä, joka on seuraavana aurinkotuolikirjana. Nirvanan raamattua en jaksa vielä tällä reisulla aloittaa...