maanantai 30. marraskuuta 2009

Antamisen lahja

Uusimpaan YOU-lehteen tuli taas kirjailtua tällainen kolumni:

Mc Nikke T lauloi joskus, että ”Jos haluu saada, on pakko antaa.” Olen ihan samaa mieltä. Sitä niittää, mitä kylvää. Hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille.

Me kaikki tunnemme henkilön, joka osaa aina hankkia ne parhaat lahjat. Hänellä on antamisen lahja.

Kohta me taas joudumme hieromaan älynystyröitämme, pohtiessamme sopivia joululahjoja läheisillemme. Suurimman osan lahjoista ostamme väkipakolla, emme lahjan saajan tarpeeseen. Ostamme, koska niin mielestämme kuuluu tehdä.

Antamisen lahja voi olla myös auttamisen lahja.

Mitä jos tänä vuonna antaisitkin lahjaksi apua. Meistä jokainen tarvitsee apua jossakin ja meistä jokainen voi auttaa jotakin jossakin. Kaikkea ei tarvitse ostaa.

Voit auttaa jo tänään. Töissä voit miettiä, miten voisit auttaa työkavereita. Kotona voit miettiä, miten voit auttaa perheenjäseniä, tai vaikka naapuria. Joku sukulainenkin varmasti tarvitsee apua. Bussiin nouseva äitikin voi tarvita apua vaunujen nostamisessa bussiin.

Mahdollisesti paras antamisen lahja on auttaa joku läheinen uuden elämän alkuun. Se voi tapahtua kannustamalla kuntoilun aloittamiseen tai painon tarkkailuun. Se voi myös tapahtua ottamalla läheinen mukaan oman harrastuksen pariin. Kannustus elämänmuutokseen on auttamista parhaimmillaan.

Auttamisesta saa vähintään yhtä hyvän mielen kuin antamisesta. Itse asiassa auttaminen on antamista. Auttaessasi annat vähintään aikaasi.

Auttaminen on yleensä ilmaista ja se on monesti juuri se täydellinen lahja. Se tulee ainakin tarpeeseen.

Annetaan hyvän kiertää.

Jos ette muista tuota alussa mainittua kappaletta, se renkutus on tällainen.

Kirjoitin tuon jo lokakuussa, mutta mietin tätä asiaa pitkään Floridassa, ruuhkajonossa, kun tien vieressä olevalla bussipenkillä istui bussia odottamassa, mahdollisesti töistä tuleva, väsyneen näköinen työmies raaputtamassa arpaa. Kuinka hienoa olisi ollut, kun olisi voinut rullata ikkunan auki ja kysyä , voititko jotain?

Vastauksen voi tietysti arvata, mutta olisi ollut kiva sanoa, että voitit kuitenkin sata taalaa, käy ostamassa perheelle jotain mukavaa ja olisi antanut satasen ikkunasta. Olisi ollut mukava nähdä miehen reaktio. Harmi, kun oli kaista ja autoja välissä. Kymppikin olisi varmasti tehnyt tehtävänsä.

Olen pitkään miettinyt, että olemmeko sittenkään sellainen kansa, joka auttaa lähimmäisiään? En tarkoita sitä, että rikkaiden pitäisi antaa köyhille ja kaikista rahansa humppaavista pitäisi pitää huolta. Jokainen tehköön ansaitsemallaan omaisuudellaan mitä haluaa. Ja kärsiköön tuhlaamastaan. Tarkoitan pieniä asioita. Ihan jokapäiväisiä asioita.

Avaavatko suomalaiset miehet naisille ovia, vai onko se sovinistista, koska saahan nainen itsekin oven auki? Autammeko ystävää tai tuntematonta hädässä, suuressa tai pienessä? Olemmeko me kohteliaita? Vai olemmeko me oikeasti itsekkäitä ja sen lisäksi vielä tavattoman kateellisia?

Tultiin syksyllä Numpan kanssa ulos Kupittaan jäähallista. Vastakkaisen Veritas stadionin uuden osan rappusilla oli kaveri ison grillijärjestelmän kanssa suurissa vaikeuksissa. Hän yritti yksin saada hässäkkää alas portaita. Eihän siitä mitään tullut.

Meinasi käpy kärventyä, kun joukko aikuisia kiekkoilijoita seisoivat tumput suorina parkkipaikalla "kannustamassa kaveria". Huutelivat hessulle kaikenlaisia mukavia juttuja, kun toinen on silmin nähden hätää kärsimässä projektinsa kanssa. Heille ei tullut mieleenkään käydä porukassa auttamassa tätä kaveria.

Kävimme Numpan kanssa heti nähtyämme tilanteen nostamassa kaverin kanssa grillin alas portaita. Grilli painoi muuten ihan hemmetisti. Saatiin kolmeen pekkaankin tehdä kunnolla töitä, vaikkei projekti vienytkään kuin muutaman minuutin ajastamme. Kaveri kiitti kohteliaasti ja parkkipaikalla oli hetki hiljaista.

Mikä hemmetti siinä on, että me emme voi auttaa ainakaan tuntemattomia? Ja miksi ihmeessä hädässä olevia pitää vielä pilkata?

Koiramme, Murre, haluaa taas auttaa Turun Eläinhoitolaa. Murre auttaa lahjoittamalla heille leluja, joilla ei enää leiki ja ruokakuppeja, joita ei enää tarvitse sekä peittoja, pyyhkeitä, tyynyliinoja ja lakanoita, joita lojuu isäntien nurkissa ja jotka näin joulusiivouksen alla joutavat kiertoon sekä tietysti myös koirien luita, jotta myös Eläinhoitolan eläimillä olisi asiat entistä paremmin. Keräyslaatikko on taas M&M:llä 18.12.2009 asti.

Auttakaa toisianne. Se ei yleensä maksa mitään. Siitä saa tavattoman hyvän mielen.

[ Aiheeseen liittyen: Murre haluaa taas auttaa / Minuuttijohtaja / Robin Hoodin kuntosali / Katiska lahjoitettu ]

BTW M&M Kuntotalon Kunnon Joulukalenterista löydät jokaisena joulukuun päivänä tarjouksen, joka ei toistu kalenterissa. Muista siis käydä kalenterissa joka päivä, ettet jää hyvistä tarjouksista paitsi. Katso myös, miten voit saada taulutelevision jouluksi kotiin. Arvomme joka viikko, joulukuun ajan, Samsung 32" taulutelevision.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taulutelkoista tuli mieleen, että kovasti dumattu Kipper lahjoitti jokin aikaa sitten kolme sellaista Tyksin lasten syöpäosastolle. Lisäksi jotain pelisysteemeitä ja pelejä.

Varmaan hienoa sairaille lapsille, mutta kyllä moisesta saa lahjoittajakin hyvän mielen. NHL-joukkueet ja -pelaajat tekevät pahuksesti hyväntekeväisyyttä. Koko ajan on joku kampanja menossa.

Anonyymi kirjoitti...

Antamisesta tuli mieleen vanha loru jostain lapsuuden hyvän käytöksen kirjasta.

Sen on helppo antaa
ken paljon omistaa.
Mutta joka antaa vähästä
tekee sen hyvästä sydämestä.

Sami Hurme kirjoitti...

Kipperi ei juurikaan hyväntekeväisyyksistään pidä meteliä. Tosiaan Kipperi teki mainitun lahjoituksen tietääkseni Turun Sanomien kanssa.

NHL:ssä ja muissakin amerikkalaisissa palloilusarjoissa on taidettu aika pitkään tietää, mitä yhteiskuntavastuu tarkoittaa.

Vanhoissa loruissa on vinha perä.

Loruun liittyen en voi olla nostamatta esiin näitä henkilöitä. CNN Heroes on hieno juttu.

Esimerkkinä Roy Foster. Tuollaista laupeutta tulee harvoin vastaan.