sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Facebook - Kyllä nykyään on helppoa!

Tuli tuo Facebook korkattua. Sieltä löytyy M&M Kuntotalo -niminen ryhmä, johon voit käydä kirjautumassa, jos tuolla naamakirjassa naamaasi näyttelet. Ryhmä löytyy myös CMS Club -nimen alta, joten sinne "verkostoitumaan".

Sinnehän uppoaa aika helposti, jos ei muuta niin aikaa, kun siellä surffailee. Oli pakko poimia sieltä tällainen teksti (hieman siivottuna):

Kyllä nykyään on helppoa!

Meidän vanhempien aikaan kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympärivuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.

Itsehän en koskaan aikonut kertoa tällaisia, mutta nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on.

Niillä on kaikki niin hiivatin hyvin! Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen. Levytkin olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää. Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi. Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään soittajannumeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä. Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltukuultukaan. Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu - veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen. Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.

Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko viikko nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä. Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!

Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asia niin "#%%/ hyvin! He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!

(En tiedä, kenelle kunnia tekstistä kuuluu. Jos joku tietää, kertokaa hänelle, että hyvä teksti.)

8 kommenttia:

Jari Nikkola kirjoitti...

Meikäläisen eka ns. tv-peli oli sellainen jossa voi pelata tennistä ja squashia joko kaverin kanssa tai konetta vastaan. Tämä oli siis jo ennen C-kuusnepa-vaihetta. Pelaaminen oli suht aneemista pallon lätkyttelyä ruudun reunasta toiseen mutta aikanaan kova juttu. Näitä retrolaitteita näkee joskus indiebändien lavavisuaaleissa vielä.

Sami Hurme kirjoitti...

Meillä oli samanlainen. Siihen oli vielä lisälaitteena pistooli, jolla yritettiin osua ruudussa liikuvaan pisteeseen. Äidin mukaan peli olisi vieläkin tallella jossakin varastossa...

Meillä ei ollut koskaan tarvetta (=varaa) tietokoneeseen. Ne olivat täysin vieraita minulle vielä 90-luvun lopulla...

Olemme myös veljen kanssa usein muistelleet, millaista yhteydenpito oli vielä silloin, kun hän lähti Ottawaan ensimmäistä kertaa. Ei oltu ihan joka päivä kontaktissa...

Jari Nikkola kirjoitti...

Eipä ollut meilläkään massia varsinaisiin tietsikoihin, yksinhuoltajaperhe kyseessä. No, ilmankin tuli toimeen ja 90-luvulla pääsi ATK-hommaan vielä hyvin käsiksi.

Viestintäympäristö on kieltämättä muuttunut rajusti 15 vuodessa. Kännykät, henkilökohtaiset tietokoneet, chatit jne. Ei tietoakaan näistä vielä hetki sitten. Aika nopeasti häipyivät myös puhelinkopit maisemista.

Anonyymi kirjoitti...

Ou nou, kuulostaa kivan tutulta ;) tennistä ja Commadore 64en summergamesia hinkattiin ja hakattiin sormet tunnottomina meilläkin kotona. Ihan sairaan alkeellisia pelejä jos vertaa nykyisiin, mutta sillo ne kyllä tuntu hienoilta ja leuhkilta. (ihan kaikilla ei ollut kuuden pelin tv-peliä ja Commadorea lisämuistilla !!). Toi Samin siistimä juttu on tosi hyvä ja nauratti..tuli elävästi palattua pikakierrokselle kivikauteen... Ehkäpä jos joku grade-katastrof iskee, kasarinuoriso kuitenkin jyrää ja sätkii hengissä, koska tulemme toimeen myös "kaikkilla alkeellisillakin" laitteilla!!. Mielenkiinnolla odotan minkälaista taivastelua harrastetaan 2020-luvulla kun nykynuoriso muistelee "alkeellista" nuoruuttaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on ainakin siivottu:

"Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja."

Hauska teksti.

Anonyymi kirjoitti...

Mites teillä nämä kuntosetelit hoituu?

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-01-14,104:2:510831,1:0:0:0:0:0:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Noin se oli. Anttilan kuvastoa tuli nuorempana selattua kämmenet kipeenä.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.