
En edes oikein pysty kuvailemaan Iron Maidenin musiikillista merkitystä koko olemassa olooni. On olemassa paljon metallibändejä, jotka ovat loistavia ja joita voin sanoa jopa fanittavani. Mötley Crüe on mielestäni eniten Rock, mutta Maiden on ihan jotain muuta. Se on täysin omassa sarjassa. Kukaan ei ole oikein pystynyt edes kopioimaan sitä.
Se fiilis, joka joskus tuli, kun laitoin The Number Of The Beast -levyn ensimmäistä kertaa soimaan, oli jotain ihmeellistä. Se tunne tulee yhä joka kerta, kun näen tuon levyn kannen tai kuulen kappaleen siltä levyltä. Eniten tunteita herättää Run To The Hills, joka on loistava, ehkä Maidenin paras kappale. Tästä huolimatta rockhistorian paras metallikappale on Fear Of The Dark, minä tahansa liveversiona! Se kuultiin myös eilen, vaikka pelkäsin etukäteen kiertueen teeman tiputtavan biisin listasta. Pitihän sitä stadionilla laulattaa.
Jos ei ole koskaan ollut metallikonsertissa, pitää mennä Maidenin keikalle. Menisin vielä tänään, jos olisi rahkeita...
Iso käsi täytyy antaa yleisölle. Sen täytyy tuntua ihan hienolta, kun istuskelee lavalla ja kuuntelee yleisön mylvintää...
Joku kysyi, kumpi oli parempi, Metallica viime kesänä vai Maiden nyt? Olisit ollut molemmilla keikoilla, niin ei tarvitse kysyä, vaan voisit päätellä itse...
Kuvia ja videoita taas lisää naamarissa. Ja hei, miettikääpä tätä!
"We shall go on to the end, we shall fight in France, we shall fight on the seas and oceans, we shall fight with growing confidence and growing strength in the air, we shall defend our Island, whatever the cost may be, we shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti