lauantai 7. elokuuta 2010

Sonisphere 2010

Se olisi taas vahva viikonloppu Porissa. Kuka ikinä onkaan keksinyt Sonisphere-kiertueen, ansaitsee syvän kumarrukseni. Tämän viikonlopun kattaus Porissa on mitä loistavin. Varsinkin sunnuntai-ilta on todellista musiikin juhlaa allekirjoittaneelle. Kerron taas livekuulumiset paikan päältä, jos vain Elisan verkko suo. Twitteriin tuupattaneen jokunen kuvakin. Koosteitakin pukkaa.

Lauantaina lähdetään rullaamaan puolilta päivin kohti Poria. Ehdimme sopivasti Kirjurinluodolle, kun The 69 Eyes aloittaa settinsä. Siitä onkin jo tovi aikaa, kun olen nähnyt bändin livenä.

Klo 15:30 Elisan verkko vähän kuormittuu, joten päivitys lienee harvinaista herkkua. 69 veti ihan kohtalaisen kolmevarttisen. Jussi69 on Suomen ellei paras niin ainakin energisin rumpali. Ilo seurata. Laitetaan yöllä rokkia latautumaan. Pienehkö sateen uhka painaa päälle. Onneksi otin sadetakin mukaan. Se pysyy hyvin kuivana autossa. On jotain kuivaa päälle, kun lähdetään.



Uusi lavajako Kirjurinluodolla on loistava. Nyt ei välttämättä tarvitse vaeltaa lavalta toiselle. Paljon on Maidenin paitoja jo tänään alueella. Syöty ja juotu sekä tarpeetkin tehty jonottamatta mihinkään. Nyt odotellaan The Cultia lavalle. Viipyy, viipyy...

The Cult'ia en muista koskaan nähneeni livenä, kun menivät taannoisen Ruisrock vedon perumaan.

Klo 17:30 The Cult on niiin paljon parempi livenä kuin levyllä. Vaikka eivät yleisöään kosiskelekaan, niin suora rock puhuu puolestaan. Päivän paras yllätys, ehdottomasti.



Apocalyptica on myös mielenkiintoinen. Setti oli vain runsas puoli tuntia. Aika nopealla aikataululla vedetään festivaali läpi. Hyvä että ehtii makeiset ostamaan erätauolla. Tässä I Don't Care maistiaisena.

Alice In Chains taas on minulle hieman outo lintu, mutta saattaa olla, että live-esityksen myötä pääsen tuohonkin paremmin sisään. Ainakin soittavat ihan hemmetin lujaa, kun nyt juuri aloittavat.

17:50 Ei oikein AIC tipahda. Pitäisi varmaan olla jossain muussa tokkurassa kuin sokerihumalassa. Onneksi voolymia tiputettiin pari desibeliä. Meinasin jo joutua peruuttmaan takavasemmalle vaikka olen mikseripöydän tasolla. Saa nähdä, istunko oikein nurmikolle ja nautin pilvettömästä taivaasta, joka meille nyt suotiin. "Miten menee Sonisphere?" Selvällä suomella. Cool...

Klo 18:59 Havahduin nurmikolta, kun silmäluomeen osui joku touhutippa taivaalta. Mistä nämä pilvet taas tulivat? Bändikin soittaa samaa biisiä, vaikka mielestäni taisin hetkeksi oikein torkahtaa, kun laitoin pitkäkseni nurtsille. Jäi kyllä AIC aika taustamusiikiksi. Nyt soi jokin hidas renkutus. En ole tunnistanut biisin biisiä. En edes unissani.

Volbeat on myös uusi tuttavuus livenä.
Klo 20:50 Volbeat oli todella kova. Ovat pojat käyneet ilmeisen paljon Metallican keikoilla. Sen verran paljon samoja elkeitä. Nyt aloitti HIM. Over and out.

Palataan vähän vielä Volbeatiin. Oli ehkä päivän parasta antia. Jatkossa menen kyllä katsomaan, jos lähelle sattuu. Still Counting.



HIM taas tullee olemaan tuttua tavaraa ennen Kasitien rallia takaisin Turkuun.

Klo 22:00 Tuttua ja turvallista. HIM sopii isoa ulkoareenaa paremmin muutaman tuhannen hengen klubiin. Keikka oli ihan hyvä, ei siis sillä, mutta jotenkin tuo toimii paremmin klubissa. Ville ei suuremmin yleisöä nuoleskele, vaan spiikit ovat tapansa mukaan sisäpiirin vitsailua bändin jäsenten tai bäkkärillä hengailevien kanssa. Eikä siinäkään mitään. Se toimii HIMillä. Naureskelin Villen liioiteltua hymyä parin ekan biisin aikana, kun kuvaajahaaremi sai parveilla lavan edessä. Ei taida aina ihan hirveästi napata tuo poseeraus. Eikä siinäkään mitään. Toimii Villellä. Eikö Kaasulla ollut joku personal traineri jossakin vaiheessa ja hän oli ihan suhteellisen sutjakassa kunnossakin? Vai muistanko väärin?



Klo 02:07 Videot ovat latauksessa. Ei ollut mitään poikkeuksellista rallia Kasitiellä. Ajeltiin ihan yksinkin pitkiä matkoja. Porissa, Kasitien ihan alussa pysähdyttiin tankille Nesteen asemalle. Aseman kahvio oli auki yhteentoista ja olimme asemalla ehkä 20 min vailla. Vaikka keittiö olikin jo kiinni, ystävällinen aseman tyttö laittoi meille vielä Paninit. Olivat vielä erityisen hyviäkin. Kiitos hienosta palvelusta!

Sunnuntaina olin ajatellut pyrähtää paikalle hyvissä ajoin ennen Alice Cooperia. Sitä ennen olevat bändit eivät herätä suuri tunteita, mutta saattaa olla että lähdetään aikaisemminkin. Matkalla päätimme, että lähdeme jo yhden maissa liikeelle, niin näemme Nikkolan mainostaman Iggyn. Meinattiin ensin jopa lähteä vielä aikaisemmin, jotta näkisimme Anthraxin viho viimeisen keikan. Bändin taival päättyy sunnuntaina Poriin. Emme kuitenkaan lähden vielä niin aikaisin.

Joka tapauksessa sunnuntai-illan päättävä kolmikko on erityisen hieno. Cooperin testin jälkeen näen bändin, jonka olen nähnyt useimmin livenä. Koskee ihan kaikkia bändejä. Mötley Crüe on tullut tarkistettua monessa paikassa. Mieleen painuvin keikka oli Sunrisessa, kun Mötikät tekivät paluun sillä keikalla. Uskomaton tunnelma Panthersien luolassa. Maailman kovin rock-orkesteri, kädet alhaalla. Viimeisin levykin on yksi parhaita rock-äänitteitä aikoihin.

Illan päättää bändi, joka soittaa maailman parhaimman livebiisin, joka löytyy nyt alempaa. Jos Mötikät on maailman kovin rockbändi, Iron Maiden on taas maailman kovin metallibändi. Maidenin liveshow on aina viihdyttävä. Mielenkiinnolla odotan, kuinka lämpimäksi yleisö saadaan jo ennen Maidenin lavalle astumista. Veikkaan mylvinnän olevan jotain todella hienoa. Se nähdään ja kuullaan sunnuntaina. Jo lauantaina yleisin asuste oli Maidenin paita.

Sunnuntai

Valitsin Mötley Crüen paidan päälle.

Klo 15:25 Slayer tykittää juuri nyt. Aika hurjaa moshausta lavan edessä. Luodolle on jo kerääntynyt silmin nähden eilistä enemmän väkeä. Lienee loppuunmyyty tämä päivä. Ainakin trokarit olivat lippujen perään. Hikistä on. Nyt muistin ottaa sadetakin mukaan. Ei siis varmasti tule tipan tippaa tänään, joka on tietysti hyvä juttu. [Eh, taisi pari tippaa kuitenkin tulla.]

Klo 16:15 Maailman kovin festarivieras lopetti hetki sitten shownsa. Mother Nature tykitti vaakasuoraan ja paineella, vieden mennessään lavarakennelmat ja valot. Päivän selkeä pääesiintyjä järjesti ihan uskomattoman myräkän. En ole koskaan ollut vastaavassa. Mitään et voi. Et voi kun seistä paikallasi ja toivoa. ettei mikään lentävä osu. Täysin käsittämätön voimannäyttö. Taisi Slayer aiheuttaa sen.

Paitakauppiaat taitavat tehdä ison tilin, kun myyvät kuivaa vaatetta ihmisille. [Virallisen paidanmyyntipisteen korkeat seinät olivat lentäneet ties mihin.]


Myrskystä on jonkin verran videoita YouTubessa. Tässä yksi leirintäalueelta. Tässä olutteltasta. Vaikka tämä ei ole festarialueelta, minuutin kohdalla pääsee jyvälle, minkä keskellä me olimme:



Klo 17:xx Juuri tulleen tiedon mukaan toinen lava on out. Se, jossa Mötley Cruen piti soittaa. Saa nähdä, mitä bändejä vielä nähdään, vai nähdäänkö mitään.

Klo 02:45 Turvallisesti kotona. Olipa festarisunnuntai! Yritin monta kertaa päivittää tietoja tänne, mutta Elisan verkko ei vaan riittänyt. Päivitykset hävisivät lavarekvisiitan mukana taivaan tuuliin. Tuli monta hyvää päivitystä kirjoitettua, mutta ne eivät päivittyneet luettavaksi asti. Harmi.

Siinä kävi sitten niin, että Mötley Crüe ei esiintynyt lainkaan. [Onneksi ovat luvanneet esiintyä ensi vuonna] Festarihuhun mukaan lavarakennelma, jossa Crüen piti soittaa, oli myräkän voimasta siirtynyt paikaltaan. Tuuli puhalsi sen muutaman minuutin suoraan lavan pussiin, repien katon mennessään. Tuuli oli niin kova, että siihen pystyi nojamaan koko painollaan kaatumatta. Pienempiä ihmisiä se riepotteli mennen tullen. Ei mitään vastusta. [Vaikka Crüe olisikin voitu siirtää päälavalle, heidän soittokamansa olivat kastuneet, joten se oli siinä. Alueella oli lukemattomia itkeviä tyttölaumoja, kun Crüe ei soittanutkaan.]

Iggy Pop jammaili meille muutaman biisin akustisesti, kun odottelimme tietoa, jatkuuko festari sen jälkeen mitenkään. Se jatkui. Selvästi Iron Maiden ja Alice Cooper olivat päättäneet, että mikäli vain mitenkään lava saadaan parsittua kokoon, he esiintyvät. Onneksi. Molemmat vetivät täyden shown.

Alice Cooper tiesi mistä narusta vetää, kun hän saapui encoreelleen Ässien paita päällä, kantaen Suomen lippua. Numero 10 oli näköjään vapautunut Cooperin käyttöön. Ihan hemmetin hyvä idea Porin Ässiltä!

Maiden sai aikaan kahden tunnin paketin, jossa tunnelma oli ihan loistava. Keikka pääsi alkamaan vasta vähän vaille kymmenen, mutta odotus palkittiin. Kuulimme aika hyvä kattauksen bändin matkan varrelta. Uusi single, Eldorado, alkaa myös maistumaan ihan oikealta Maidenilta, kun sitä on nyt tovin pureskellut. Tuli sen verran tallennettua pätkiä, että saatan hyvinkin tehdä koosteen keikasta. Sitä odotellessa voitte katsella vaikka The Number Of The Beastiä tai alla olevaa laulutuokiota. Monta ihan amatöörille onnistunutta kuvaakin tuli räpsäistyä.



Uutisten mukaan vartin voimannäyttö aiheutti nelisenkymmentä loukkaantunutta. Nyt ilmeisesti kukaan ei ole enää kriittisessä tilassa, onneksi. Vahingot olivat tilanne huomioiden pienet. Ne olisivat voineet olleet katastrofaaliset, jolleivät järjestäjät olisi toimineet ripeästi, kun alkoi näyttämään siltä, että lavat lähtevät lentoon. Valot ja äänentoisto laskettiin alas mahdollisesti viime hetkillä. Muuten ne olisivat lavakankaiden ja muiden materiaalien mukana tulleet mahdollisesti ihmisten niskaan. Me katsoimme mikseritornia sillä silmällä, josko pitää laittaa juoksuksi. Ei tarvinnut. Jotain rojua vain lenteli tornista.

Järjestäjät hoitivat koko hässäkän mallikkaasti. Siitä iso kiitos sinne. Missään vaiheessa ei ollut havaittavissa mitään kaaosta tai paniikkia. Varmasti ne, jotka saivat telttoja, kankaita tai muita rakennelmia päällensä, kokivat pahempaa kuin me valtaosa kentällä olleista. Me vain kastuimme läpimäriksi todella nopeasti. Mielestäni lehtien revittävät otsikot täydestä kaaoksesta ovat värikynää. Tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin rauhallinen, kaukana kaaoksesta.

Kuten Bruce Dickinson sanoi, melkein missä tahansa muualla maailmassa olisi ollut kaaos ja anarkia valmis, kun tuli tuollainen katkos festariin. Me suomalaiset osoitimme tässä kykymme olla rauhallisia. Mielestäni kuvaavaa oli se, kun kävelimme pois alueelta, kaiuttimista soi perinteinen Always look on the bright side of life, jota ihmiset lauloivat yhteen ääneen ja vilheltelivät soljuessaan pois alueelta. Olosuhteisiin nähden siis optimaalinen tilanne.

Kirjurinluoto oli viimekin vuonna ihan hemmetin hyvä paikka tälle festarille. Nyt alue oli aivan mahtava. Lavat olivat hyvin sijoitettu ja alue toimi kuin ajatus, myös tuollaisessa tuiskussa. Jos joku löytää tänä vuonna valitettavaa, vika on valittajassa, trombista huolimatta.

Lauantaiset videolataukset ovat menneet ihan käteen. Korjataan niitä maanantain aikana. Nyt tyhjään kameran ja laitan jotain yöksi latinkiin. Palataan siis vielä maanantaina viimeistelemään raportti.

Lataukset ovat vieläkin kesken nyt tiistaina, joten päivitystä on yhä tulossa. HD-videota näyttävät latautuvan hieman hitaan puoleisesti Tuubiin.

[ Aiheeseen liittyen: Metallica - Sonisphere -25.7.2009 ]

BTW Mötikän hessuja voit seurata Twitterissä. Nikki Sixx ja Tommy Lee päivittelevät tiliään ahkeraan. Mick Mars ja Vince Neil vähän harvemmin. Tommyltä voi aina odottaa mitä tahansa päivityksissä. Iron Maidenin tili päivitty myös usein. Bändin jäsenillä ei liene omia tilejä, mutta Flight 666 löytyy.

4 kommenttia:

Jari Nikkola kirjoitti...

Iggy & Stooges kannattaa katsoa tarkkaan. Merkittävänä historiallisena kuriositeettina jos ei muuten. Stagella nimittäin pönöttää paitsi hra James Osterberg itse, myös yksi rockin historian vaikutusvaltaisimmista katurock-kitaristeista.

Legendaarinen keppimies James Williamson on se jannu, joka pitkälti pohjusti mm. Sex Pistolsin kitarasoundin "Raw Power" -albumin klassisilla äänityksillä vuonna 1973. Ne loivat standardin myöhemmillekin kitarasoundeille punkin ja metallin välimailta. Steve Jones on selvä tapaus Williamson -faneista, viime vuosina esimerkiksi Turbonegron levyillä on vielä kuulunut jäänteitä Detroitin suunnan klassikkolickeista.

Charmantisti harmaantunut kaveri on huomionarvoinen sikälikin, että hän oli 30 vuotta poissa showbusineksen parrasvaloista ja teki huippuluokan uran siviilipuolella. Itseasiassa paluu Stoogesin riveihin varmistui vasta kun Williamson otti varhaiseläkkeen Sony Electronicsin korkeasta varajohtajan virasta. Eittämättä "Vice President of Technology Standards" kuittasi kultaisella kädenpuristuksella kivan pesämunan eläkevuosien rokkifiilistelylle. Eikä Sonispeheressäkään tarvitse varmasti ihan hyväntekeväisyydestä ihmisille soittaa.

Terävä ja mielenkiintoinen dude, sekä siviilissä että lavalla!

Karhuherra kirjoitti...

Parhaita keikkoja ovat just nuo, joissa esiintyjä yllättää jengin ihan puskista, tai pilven takaa. Aika harva akti tekee Slayeriä kovempaa jälkeä, mutta tämä pääesiintyjä pisti vissiin paremmaksi.

Volbeat on viihdyttävää, jos ei välitä täydellisestä omaperäisyyden puutteesta. Ajattelin kyllä itsekin mennä katsastamaan syksyllä Artukaisiin. Olisikohan lokakuussa?

Anonyymi kirjoitti...

Turku voisi ottaa oppia Porista ja rakentaa kiinteitä lavarakenteita Ruissaloon. Samassa paikassa pidetään vuodesta toiseen tilaisuus. Osa rakenteista voisi varmasti olla kiinteitä ja hyvin toteutettuna ne olisivat kaunistus muovipussi-kaislikkoihin ja umpeen kasvaneiden metsiin verrattuna.

Jari Nikkola kirjoitti...

Alueita voi verovaroin tukea ja kunnostaa monin tavoin. Salaojitukset, sähköt, mahdolliset maaperätyöt, kevyen liikenteen väylät jne. Ruissalo on alueena poliittisesti arka, epäilen tuleeko sinänsä ehdottoman järkeviä satsauksia infraan lisää missään vaiheessa.