keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Valitetaan valittamisesta

En tiedä, miksi työt häiritsevät koko ajan harrastuksia. Ei ehdi edes blogissa jaarittelemaan tyhjänpäiväisiä. Ei ehdi edes jalostamaan tekstinraakileita valmiiksi. Täytyy alkaa valittamaan johonkin.

Aloitin valittamisella valittamisesta päivän Aamusetissa:
Maailma on ikävä paikka. Kenelläkään ei ole mukavaa. Kaikilla on asiat huonosti. Kaikilla muilla on aina kaikki asiat paremmin. Kukaan ei viihdy missään. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kukaan ei näytä viihtyvän töissä. Eikä kotona, työmatkasta puhumattakaan. Työkaverit ja työnantajat kiusaavat. Työttömänäkään ei ole kivaa. Lomallakin on surkeaa. Köyhänä ei ole kivaa. Aina voisi olla rikkaampi. Ihmiset valittavat kaikesta, koko ajan.

Tuolta ainakin tuntuu, kun lukee päivän lehtiä ja seuraa työpahoinvointi-iltoja. Eletään omaa elämää pelkkien negaatioiden kautta. Valitetaan kaikesta. Ymmärretään kaikki väärin. Nähdään jokaisessa sanassa ja teossa uhkia, solvauksia, asiattomuuksia tai mitä tahansa, jonka voisi kuvitella olevan itseään vastaan. Oikein itkettää.
Missä on positiivisuus? Missä on tyytyväisyys? Missä on toisten huomioiminen? Missä on vastuun kantaminen? Missä on auttaminen? Missä on kehuminen? Missä on elämä?
Pitäisikö sittenkin vilkaista joskus peiliin? Voisiko olla niin, että joka aamu ja joka hetki voi itse valita fiiliksensä? Voisiko valittamisen sijaan tehdä asioille jotain? Valittamalla ei muutu mikään. Ainoastaan toimimalla saa jotain aikaan. Kuka tahansa osaa valittaa, mutta aika harva näyttää osaavan muuttaa asennettaan. Jos aina tekee kaiken samalla tavalla, on turha odottaa eri lopputulosta. Einstein oli fiksu mies.
Sitä saa, mitä tilaa. Niin makaa, kuin petaa. Sitä niittää, mitä kylvää. Ovat olleet fiksuja nuokin ihmiset, jotka ovat tuollaiset lauseet lohkaisseet. Jos esimerkiksi työyhteisö ahdistaa, voisiko ahdistus olla itse aiheutettua? Voisiko tilanteen korjata muuttamalla omaa asennettaan ja käytöstään? Voisiko työn tehdä paremmin? Voisiko työkavereihin suhtautua positiivisemmin? Voisiko lopettaa muiden tekemisten kyttäämisen? Voisiko lopettaa yhteisön myrkyttämisen? Voisiko olla luotettava? Voisiko olla sanansa mittainen? Voisiko työhyvinvointi olla omissa käsissä?
Valittaminen on muotia. On selvästi trendikästä voida pahoin. Olet erilainen, jos et voi pahoin. Pahoinvoinnista yhteisöissä puhutaan niin paljon, että kuka tahansa alkaa voimaan pahoin. Kuka tahansa alkaa etsimään ympäristöstään aiheita, joiden vuoksi voida pahoin. Oletteko vähään aikaan nähneet tai kuulleet juttua, jossa kerrottaisiin hyvin voivasta yhteisöstä? Niitä kuitenkin on olemassa. Toisaalta, mitä minäkin tässä oikein valitan? Nauttisin olostani.
Kertokaa te, mistä löytyy niitä hyviä (työ)yhteisöjä. Kertokaa myös, miksi ne ovat hyviä.

[ Aiheeseen liittyen: Elämä on kovaa / The 50th Law / Ajattele kuin Einstein ]

BTW Kauppalehti uutisoi eilen, kuinka joukko piensijoittajia olivat perustaneet PlanB-ryhmän Nokian ja Microsoftin yhteistyön vaihtoehdoksi. Tweettasin sen eilen tuoreeltaan naurettavaksi. Sitähän se oli. Kauppalehti uutisoikin tänään kapinan kuihtuneen. Aihe ei herättänyt kiinnostusta institutionaalisissa sijoittajissakaan. Tänään on joku hakkeroinut Kauppalehden uutisen linkin tai PlanB:n sivut, koska se näyttää nyt tältä.


Edit 17.2.2011: Koko PlanB lienee ollut huijaus.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Raha puhuu Nokiassa! Itseni ostettiin hiljaiseksi 75 k€:lla ulos. Sen jälkeen minun piti vain mennä verotoimistoon ja pyytää kertakorvausverokorttia. Näytän kyllä sopparin, jos joku haluaa.

/mek kirjoitti...

Itse olisi tyytyväinen jos saisin ihan rahaa mukaani. Nokialta lähtiessäni sain vain pullon viskiä, tosin edistystä sekin sillä aikoinani kotoa lähtiessä sain vain 30 metriä etumatkaa.

Anonyymi kirjoitti...

/mek heitti helmen, vaikka en etumatkan taustoista mitään tiedäkään. Pakko varastaa omaan tulevaisuuden käyttöön.

Itse en ole koskaan saanut vanhasta työpaikasta yhtään mitään mukaani. Muistojen lisäksi, siis.

Sami Hurme kirjoitti...

/mek pistelee kyllä taas parastaan. Hekottelin tuota tovin. Jäin vain miettimään, oliko lähtö lapsuuden kodista vai myöhemmin perustetusta kodinomaisesta paikasta.

Anonyymi voisi skannata sopparin ja linkittää sen tänne, ihan vain mielenkiinnostani moisia sopimuksia kohtaan. Myit itsesi halvalla, kun ay-pomo ehdottelee Nokiasta pois potkittaville 100 kilon korvausta käteen. On niillä pokkaa.

BTW Se PlanB lienee paljastuneen ihan huuhaaksi.

Anonyymi kirjoitti...

courtesy of Ruikonperän Multakurkku Jaakko Teppo, ainakin..ja hän taas on ottanut sen..vai onko sillä alkuperällä niin väliä. Pienet pojat ovat aina kuunnelleet mitä isommilla on sanottavaa. Tuhannet suomalaiset ovat sen ainakin herra Tepolta kuulleet jos ei muuta.

Oikeassa hetkessä heitettynä tuollaiset toimivat aina, lootassa pitkään pölyttyneinä maistuvat sitten siinä hetkessä oikein hyviltä. Kiitos, viime kerrasta olikin jo aikaa.

Tepon versioissa vaihteelee sata metriä ja/tai pellon laitaan. Tuo "pellon laitaan" on hyvä kuvaamaan maaltamuuttoa.. Jaakon isä katui tuossa kotoa-ajossa vain sitä että humalapäissään ampui ohi.. vaikka tuelta yrittikin... So funny, so many levels..

Sami Hurme kirjoitti...

Hei, positiivinen juttu heti TalSassa!

Anonyymi kirjoitti...

Kun näitä tutkimuksia suomalaisten tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta lukee, niin oli pakko tehdä oma tutkimus.

Sen tuloksien perusteella suomalaiset valehtelelevat tutkimuksissa.

Petri kirjoitti...

Minun mielestäni valittaminen on aivan mahtavaa.

Matkustan junalla säännöllisesti ja usein ja se on kokonaisuudessaan aivan käsittämättömän huonosti hoidettu henkilölogistiikkajärjestely, joka ainakin itselleni on ylivoimaisesti paras keino suhata Turun ja isokirkon väliä.

Inhoan syvästi kylmää, joka kaataa puolet kansasta saikulle vähintään kerran vuodessa ja jonka vallitessa valokuvaukseen riittää mustavalkoasetukset. Mikään ei kasva missään ja vaatteiden pukemiseen menee vartti pelkästään silloin, kun pistää auton lämmitykseen.

Ja mikä parasta, voin vapaasti valittaa hölmöistä, jotka surkuttelevat kohtaloaan istuessaan pakkaspäivänä junassa jossain maaseudun ytimessä odottaen hidasta etenemistä.

Valittaminen on täysin aliarvostettu keino oppia arvostamaan oikeastaan mitä tahansa. Jos tätä kaikkea pitäisi varauksetta ja hymyssä suin kehua, niin minä tekisin asiasta valituksen jonnekin. Olettaen, että kukaan sitä enää kuuntelisi.

btw. suurin osa elokuvista on aivan hirvittävää kuraa. Coenin veljeksillä on sentään jotain sanomaa huumorinsa suhteen.