Valitetaan valittamisesta

En tiedä, miksi työt häiritsevät koko ajan harrastuksia. Ei ehdi edes blogissa jaarittelemaan tyhjänpäiväisiä. Ei ehdi edes jalostamaan tekstinraakileita valmiiksi. Täytyy alkaa valittamaan johonkin.

Aloitin valittamisella valittamisesta päivän Aamusetissa:

Maailma on ikävä paikka. Kenelläkään ei ole mukavaa. Kaikilla on asiat huonosti. Kaikilla muilla on aina kaikki asiat paremmin. Kukaan ei viihdy missään. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kukaan ei näytä viihtyvän töissä. Eikä kotona, työmatkasta puhumattakaan. Työkaverit ja työnantajat kiusaavat. Työttömänäkään ei ole kivaa. Lomallakin on surkeaa. Köyhänä ei ole kivaa. Aina voisi olla rikkaampi. Ihmiset valittavat kaikesta, koko ajan.

Tuolta ainakin tuntuu, kun lukee päivän lehtiä ja seuraa työpahoinvointi-iltoja. Eletään omaa elämää pelkkien negaatioiden kautta. Valitetaan kaikesta. Ymmärretään kaikki väärin. Nähdään jokaisessa sanassa ja teossa uhkia, solvauksia, asiattomuuksia tai mitä tahansa, jonka voisi kuvitella olevan itseään vastaan. Oikein itkettää.

Missä on positiivisuus? Missä on tyytyväisyys? Missä on toisten huomioiminen? Missä on vastuun kantaminen? Missä on auttaminen? Missä on kehuminen? Missä on elämä?

Pitäisikö sittenkin vilkaista joskus peiliin? Voisiko olla niin, että joka aamu ja joka hetki voi itse valita fiiliksensä? Voisiko valittamisen sijaan tehdä asioille jotain? Valittamalla ei muutu mikään. Ainoastaan toimimalla saa jotain aikaan. Kuka tahansa osaa valittaa, mutta aika harva näyttää osaavan muuttaa asennettaan. Jos aina tekee kaiken samalla tavalla, on turha odottaa eri lopputulosta. Einstein oli fiksu mies.

Sitä saa, mitä tilaa. Niin makaa, kuin petaa. Sitä niittää, mitä kylvää. Ovat olleet fiksuja nuokin ihmiset, jotka ovat tuollaiset lauseet lohkaisseet. Jos esimerkiksi työyhteisö ahdistaa, voisiko ahdistus olla itse aiheutettua? Voisiko tilanteen korjata muuttamalla omaa asennettaan ja käytöstään? Voisiko työn tehdä paremmin? Voisiko työkavereihin suhtautua positiivisemmin? Voisiko lopettaa muiden tekemisten kyttäämisen? Voisiko lopettaa yhteisön myrkyttämisen? Voisiko olla luotettava? Voisiko olla sanansa mittainen? Voisiko työhyvinvointi olla omissa käsissä?

Valittaminen on muotia. On selvästi trendikästä voida pahoin. Olet erilainen, jos et voi pahoin. Pahoinvoinnista yhteisöissä puhutaan niin paljon, että kuka tahansa alkaa voimaan pahoin. Kuka tahansa alkaa etsimään ympäristöstään aiheita, joiden vuoksi voida pahoin. Oletteko vähään aikaan nähneet tai kuulleet juttua, jossa kerrottaisiin hyvin voivasta yhteisöstä? Niitä kuitenkin on olemassa. Toisaalta, mitä minäkin tässä oikein valitan? Nauttisin olostani.

Kertokaa te, mistä löytyy niitä hyviä (työ)yhteisöjä. Kertokaa myös, miksi ne ovat hyviä.

[ Aiheeseen liittyen: Elämä on kovaa / The 50th Law / Ajattele kuin Einstein ]

BTW Kauppalehti uutisoi eilen, kuinka joukko piensijoittajia olivat perustaneet PlanB-ryhmän Nokian ja Microsoftin yhteistyön vaihtoehdoksi. Tweettasin sen eilen tuoreeltaan naurettavaksi. Sitähän se oli. Kauppalehti uutisoikin tänään kapinan kuihtuneen. Aihe ei herättänyt kiinnostusta institutionaalisissa sijoittajissakaan. Tänään on joku hakkeroinut Kauppalehden uutisen linkin tai PlanB:n sivut, koska se näyttää nyt tältä.


Edit 17.2.2011: Koko PlanB lienee ollut huijaus.