tiistai 2. maaliskuuta 2010

Treenikaveri vähentää luovuttamista

Oletko jo heittänyt hanskat tiskiin kuntoiluun liittyvän lupauksesi suhteen? Ei hätää. Voit aina aloittaa uudelleen.

Hanki itsellesi treenikaveri. Se auttaa tutkitusti onnistumaan.

24 Hour Fitness teetti StrategyOne'lla tutkimuksen, jonka mukaan 80% vastanneista ilmoitti treenikaverin auttavan kuntoiluohjelmassa pysymisessä. Treenikaveri on siis yksi parhaimmista motivaattoreista, personal trainerin ohella. Kaverille ei oikein kehtaa tehdä ohareita. Eikä varsinkaan trainerille, koska se maksaa.

83% vastaajista ilmoitti treenikaverin nimen omaan motivoivan kuntoiluun. 82% ilmoitti treenikaverin rohkaisevan heitä terveellisempiin elämäntapoihin. 82% ilmoitti treenikaverin tekevän kuntoilusta turvallisempaa ja 78% mielestä kuntoilu on hauskempaa treenikaverin kanssa.

Missä siis on sinun treenikaverisi?

Lisäksi vastaajista 85% ilmoitti kuntoilun ystävien ja perheenjäsenten kanssa syventävän ystävyys- ja perhesuhteita. Olisiko tässä vastaus suomalaisten mahdollisiin suhdeongelmiin? Ainakin moni perhe on tänä talvena löytänyt hiihdosta yhteisen harrastuksen.

Suurin este treenikaverin kanssa harjoitteluun löytyy aikataulujen sovittamisesta yhteen. Tuttu ongelma mihin tahansa hommaan, johon tarvitaan yhtä enemmän henkilöitä. Kyse on kuitenkin priorisoinnista tässäkin asiassa.

Suomessakin alkaa jo olemaan kimppakyytiporukkoja. Yhdysvalloissa kimppakyydit ovat ihan arkipäivää. Tästä tulee melkein väistämättä ajatus kimppakortista, jota suunnittelimme jo vuosia sitten, mutta emme koskaan toteuttaneet.

Kimppakortin ajatus oli ja on sellainen, että kyseiseen kimppaan kuuluvat pääsevät kuntoilemaan vain yhdessä. Ryhmän pitäisi siis saapua keskukseen aina yhtä aikaa. En tiedä, toimisiko. Ehkä jos kimppaan kuuluva saisi jotain todellista taloudellista hyötyä. Mitä mieltä Sinä olet?

Joka tapauksessa suosittelen harkitsemaan treenikaveria, jos sinulla on taipumusta kuntoilla aaltoillen. Treenikaverin voit löytää viereiseltä laitteelta, kunhan vain uskallat epätyypilliseen suomalaiseen tapaan kysyä ja esittäytyä.

Pitäisikö meidän tehdä oikein treenikaveripooli, jossa asiakkaamme voisivat ilmoittaa hakevansa treenikaveria tai -kavereita tietylle päivälle, tiettyyn kellonaikaan? Mahtaisikohan sellainen toimia?

[ Aiheeseen liittyen: Mikä motivoi? / Kunnossa koko kilpailukauden / Kiire - Mikä ihana tekosyy ]

BTW Olympialätkästä kirjoitellaan nyt monessa torvessa. Ihan aiheesta. Kuten Petteri Lehto puki asian, kyse oli The Game of Our Lives -tapahtumasta. Loistava kirjoitus. Olen myös Karhuherran kanssa ihan samaa mieltä, että NHL:n peukaloruuvi vuoden 2014 kisojen suhteen löystyi aika tavalla. Taisi jopa pudota lattialle kuin liian iso mestaruussormus. Hiitelä tarttui kiinni Sid the Kid -aspektiin. Kuinka jollekin pelaajalle on kohtalona ratkaista juuri niitä Isoja Pelejä. Ei mikään paha kohtalo.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoipa Sami itsekin noita kiekkopelejä ja Kipperin jännityksen? syytä siinä Usa 1.erässä, olithan itsekin aikoinaan niin hyvä pelaaja että melkein löit läpi liiga-mestis-tasolle. Ehkä se olisi tapahtunut jossain muussa paikassa helpommin kuin Turussa - niinhän se menee monella muullakin. Hyvä idea tuo treenikaveriasia, noin se pitäisi mennä kuntoradallakin ettei tarvii tuppisuuna vääntää jokaisen siellä.

Sami Hurme kirjoitti...

Hitot minä mitään läpi olisi lyönyt mistään. Ei ollut riittävästi tahtoa. Meillä se tahto on jaettu kaikki veljelle. Minä menen sieltä missä aita on matalin.

Jos olisin silloin tiennyt harjoittelusta, liikkuvuudesta ja venyttelystä sen mitä tiedän nyt, olisin lyönyt läpi mistä vain ilman tahtoakin. Tai ehkä sitä tahtoakin olisi löytynyt, kun siihen olisi jäänyt energiaa.

Moni junnu sulkee joka päivä oviaan vain laiskuuttaan ja tyhmyyttään.

Pyynnöstä kuitenkin kommentoin.

Sattuneesta syystä tulee seurattua maaleja poikkeuksellisen paljon maalivahdin näkökulmasta. Niitä on tullut katsottua sillä silmällä aika monta vuotta.

Sen voin sanoa, että Mertaranta ei ymmärrä jääkiekosta eikä varsinkaan maalivahtipelistä tuon taivaallista. Ja kansa uskoo, mitä Antero sanoo. Uskomatonta!

Ei ollut kyse jännityksestä. Laitan ensimmäisen maalin ensisijaisesti puolustajan piikkiin, kuten Nupekin hieman sivusi.

Puolustajalla (jäteään nyt nimet pois, ettei tule paha mieli) syttyi selvästi lamppu päässä, että laitaanhan minun piti mennä tällaisessa tilanteessa. Se oli tuossa kohtaa jo myöhäistä, koska maalivahti oli jo aloittanut syöttämisen, jonka korjaaminen ei ole helppoa noilla vermeillä.

Mielestäni tuon näkee hyvin, kun katsoo tilanteen kuvattuna maalivahdin takaa.

Tietysti kiekon olisi jo alunperin voinut roiskaista johonkin muualle, mutta maalivahti on tainnut tottua pakkeihin, jotka eivät tee äkkinäisiä ratkaisuja tuossa tilanteessa.

Muille maaleille olisi varmasti voinut jotain erityisen hyvänä päivän, mutta eivät ne maalivahdin virheitä olleet. Kaikki tulivat pääasiassa merkkausvirheistä, ei vain pystytty pitämään Jenkkiä kurissa.

Jenkit taas osaavat ottelun tappamisen kun siihen annetaan mahdollisuus. Me oltaisiin ilman ensimmäistä maaliakin hävitty jotain 6-1 tuo peli. Ihan tasan varmasti.

Anonyymi kirjoitti...

Kun Niskala jo hinkkasi toisesta laidasta perseellään Olympiajulisteita pois, niin Lepistön toiseen laitaan viime hetkellä suoralta syöttölinjalta siirtyminen oli megaluokan moga.

Kipper osoitti suuruutensa, kun ei matsin jälkeen laittanut vastuuta muualle kuin omaan lapaansa. Mies kantoi vastuunsa, mitä ei muusta joukkueesta siinä ottelussa voinut sanoa.

Ilman Kipperin nollapeliä Tshekkiä vastaan ja pronssipelin uurastusta mitaleista ei olisi tarvinnut haaveilla.

Jos Suomessa ei herätä, niin se voi olla Kipperin syy, koska hommasi pronssin turnauksessa, missä pelisuoritukset olivat luokkaa järkyttävä.

En tiedä oliko vikana pelikirja, mutta Teemu, Saku ja Mikko tekivät yhteensä nolla maalia. Mikko hankki Valko-Venäjää vastaan kolme syöttöpistettä ja veti loput matsit teholla 0+1.

Lista on toki pitkä, jos etsitään alle oman tasonsa pelanneita, mutta eniten yv-aikaa saavilta odotetaan tehoja. Hyvin simppeliä touhua.

Anonyymi kirjoitti...

Arvon koutsikin kaatoi tappion nätisti Kipperin niskaan: Vastaus kysymykseen, mikä meni pieleen, kuului että kaikkihan näki Kipperin virheen ja siitä ei enää toivuttu, tjsp.

/mek kirjoitti...

Koska netissä saa puusilmätkin kommentoida niin sanon, että eka maalihan alkoi siitä kun pakit eivät käyneet hakemassa niille kuuluvaa kiekkoa. Sen jälkeen molari mokasi ja kun koko porukka tiesi, että voittamiseen tarvitaan Kiprulta erinomainen päivä niin ukoilta meni läjä housuun.

No, jenkki oli sen verran parempi, että turpaan olisi tullut joka tapauksessa.

Sinänsä täysin käsittämätöntä on vain se, että noin huonon turnauksen pelattuaan saa silti pronssia. Vaan ei valiteta, lopputulos on ainoa jolla on väliä.

Sami Hurme kirjoitti...

/mek on jäljillä, silmästään huolimatta.

Joskus voi voittaa jotain huonollakin suorituksella. Ehkä siksi mestaruuksia ratkotaan tuossa lajissa pääsääntöisesti palyoff-luonteisesti.

Jaloselta tosiaan hieman harkitsematon kommentti vaikka oli aikaa miettiä parempaa avausta.

Samaa mieltä Anonyymin kanssa. Meidän tulee herätä ja huomata, että me jäämme ihan oikeasti jalkoihin näillä metodeillamme. Pronssista huolimatta.

Anonyymi kirjoitti...

Sawat dii khaa! Hei vaan hei taalta kuumahkosta Bangkokista =) Taalla saa treenata nestetankkausta tosissaan. Eilen oli todella lamminta, 37 astetta! Sami, sun hihavakio 5 litraa paivassa ei riita taalla =)
Sen verran vedetaan jo ennen klo 12.00 paikallista aikaa...en kylla olis ennen tata keikkaa uskonut etta saan viitta litraa alas edes koko paivan aikana....
Jos tykkaa ihmispaljoudesta, hemmetinmoisista ruuhkista, hyvasta ruuasta ja palveusta (esim. hotellissamme tarjolija tulee konttaamalla viimeset 10 metria),hemmottelusta,hyvista ostosmahdollisuuksista, yleisesta rahalla saa ja hevosella paasee meiningista, tama on sinun paikkasi!
Sami, taalla olis sulle myos hyva treenirata korkeanpaikankammoon....aivan fantastinen paikka, Baiyoke Sky tower! Nakoalahissilla paasee 84 kerrokseen. Hissin takaseina on lasia ja siita on todella upeat nakoalat kaupungin ylle. 309 metrin korkeudessa oleva nakoalatasanteen lattia pyorii, joten siella pystyy keskittymaan kokonaan vaihtuvaan maisemaan...aivan fantastinen paikka, suosittelen =)
Toinen mukava paikka on Siam Paragonin Ocean world..siella paasee kavelemaan haiden kanssa (no ok, lasi oli viela valissa, mutta jos maksaa ekstaa paaseet samaan altaaseen haiden kanssa..vau, hieman extreamia).
Vaikka ollaankin lomalla, ajateltiin menna hotellin kuntosalille...ehka tanaan tai huomenna tai ylihuomenna tai joskus...spinning ei oo taalla mikaan suosittu laji, porukat urheilee ennemmin spaassa =)
Kunhan kotiudutaan taalta viikon lopussa,olis pakko paasta spinningkiin ensi tilassa...Sami,voiko esittaa biisitoiveita...ei ainakaan Miguel Jacksonia, kiitos =)
BTW: M&M logoja ei oo ainakaan viela nakyny =)

petri kirjoitti...

Sivupalkin Google-mainoksesta löytyy ainakin rohkaisua treenikaverin hakuun...

"Kaipaatko apua kuntoiluun? Kuntosalin (ei M&M) Personal Trainer auttaa!"

Treenikaveri tai tavoitetulos ovat kummatkin tehokkaita ratkaisuja jatkamiseen, yhdistettynä ne ovat vielä parempia. Treenipooli, jossa on tavoiteryhmät (painonpudotus, penkkitulos, saunakestävyys), voisi vetää ihmisiä hyvin yhteen ja aktivoida heitä tehokkaampaan kuntoiluun. Toki jonkun pitää tuo startti organisoida, joten siinä M&M:n asiakaspalvelu pistettäisiin taas testiin.

Ja ehkä kun suomalaisia perinteisesti jännittää tuollainen uusi palvelu, kuten personal trainer tässä, niin onko maailmalla tarjolla ns. kimppa-traineria? Eli ryhmä, jolla on yhteinen tavoite (painonpudotus) kokoontuisi vetäjän kanssa esim. kaksi kertaa viikossa ja olisi näin ohjattavana. Viiden hengen kesken ryhmän aikataulu olisi helposti sovittavissa kiinteille ajoille, eikä tuo palvelu rasittaisi oikein suunniteltuna palveluntarjoajaakaan pahemmin. Ryhmä voisi sitten yhdessä suunnitella liikuntastrategian, kerran viikossa spinning ja kerran viikossa saliohjaus.

Miniryhmäohjaus olisi siis personal trainerin ja massajumpan välimaastossa ja ainakaan itse en ole tällaista palvelua vielä bongannut.

Sami Hurme kirjoitti...

Hyviä ajatuksia, Petri.

Pienryhmät voisivat hyvinkin toimia osana kimppakorttia.

Vuoden 2010 trendeissä jo näitä PT-pienryhmiä sivusin, koska ne nostavat tällä hetkellä Yhdysvalloissa päätään:

"Suomessa olemme Personal Trainer -kulttuurissa vielä hieman jäljessä, mutta talous huomioiden pienryhmät voisivat hyvinkin olla hyvä tapa tutustuttaa suomalaiset kuntoilijat Personal Trainer -palvelujen pariin."

Katsotaan...

Anonyymi kirjoitti...

Aloitin joskus 13-vuotiaana urheilun vakavammin ja tuohon kuului 2 punttisali käyntiä viikossa. Onnekseni salikaverikseni tuli minua n.10 vuotta vanhempi joukkuekaveri joka neuvoi liikkeet ja teki ohjelmat. Tällöin en ilman ohjausta olisi päässyt mihinkään. Kannustusta sai ja keskustelimme ummet ja lammet ja sarjat vietiin loppuun asti.

Nykyään koen että selkarankani riittää yksin treenaamiseen melko onnistuneesti. Mutta ilman tuota ~5 vuoden jaksoa nuoruudessani valmentajan ja saliohjaajan kanssa en olisi tässä onnellisessa asemassa.

Punttisalin puolella näen paljon ihmisiä tekevän liikkeitä väärin tai aivan liian pienillä painoilla suhteessa sarjojen pituuteen. Pelkäävätkö naiset että lihaksista tulee liian isoja jos vähän joutuu irvistämään liikettä tehdessä ? Miehillä taipumusta päinvastaiseen että tehdään liian isoilla painoilla ja liikkeet eivät ole puhtaita mutta yleensä noin päin tilanne korjaantuu itsestään, ja painot ovat seuraavalla kerralla järkevämmät.

Näen myös naisia jotka tekevät salilla oikeasti töitä ja käyttävät oikeita painoja eivätkä he ole mitään lihaskimppuja vaan ihan samankokoisia kuin ne muutkin jotka tekevät samoja liikkeitä 30% samoista painoista. Lihasmassa kasvaa niin hitaasti ettei sitä vahingossa saada.

Salikaveria kaipailen satunnaisesti kun teen vapailla painoilla ja pieni kannustus tai henkinen tuki olisi paikallaan jotta saadaan se viimeinen sarja loppuun asti eikä tarvitse pelätä että painot tipahtavat päälle. Vaikka kyse on kuntoilusta niin kuntoilla voi tehokkaasti tai sitten voi mennä salille hengailemaan ja liikuttelemaan käsiään.

Yhdyn ajatukseen että salikaveri auttaa kannustamaan etenkin henkistä puolta. Olen kuitenkin niin tyytyväinen että voin käydä oman aikataulun mukaan urheilemassa ettei treenikaverista saatu hyöty voita yksintreenaamisen vapautta.

Sami Hurme kirjoitti...

Erinomainen näkökulma. Allekirjoitan tuon täysin.

Junnuna kävin kaverin kanssa treenaamassa ja täytyy todella sanoa, että se syvensi kaverisuhdetta. Sitä on joskus jopa ikävä. Terveisiä Jannelle!

Kuntokeskuksen tiskin taakse siirryttyäni tuli treenattua Johannan entisen poikakaverin kanssa. Silloin rikottiin ennätyksiä kun treenikaveri oli loistava motivaattori. Terveisiä myös Artolle!

Nykyään haluan treenata yksin, rauhassa, omissa ajatuksissani.