Perjantaina mennään taas Olympiastadionin täydeltä, kun The Final Frontier World Tour kurvaa Helsinkiin. Takuuvarmaa Brittimetallin juhlaa. Viimeksi bändi tulikin tsekattua huhtikuussa Floridassa. Hyvä veto sielläkin, vaikka sikäläinen yleisö ei ihan innostu suomalaisten tasolle. Iron Maiden kuuluu metallin pääkaupunkiin, Hellsinkiin.
Sonispheren myrskyisä konserttikin oli olosuhteista huolimatta nautinnollinen kokemus. En oikeastaan muista kuin yhden Maidenin keikan, josta jäi sellainen maku, että se vedettiin vähän hätäisesti, pakkopullana. Tiedättekö, mitä keikkaa tarkoitan?
Jenkkilässä nuo metallikonserttiin osallistuvat naiset tuntuvat pukeutuvan perinteiseen pornahtavaan kasariasuun. Jopa ihan oikeita käärmeennahkahameita väitän huhtikuussa nähneeni. Ne voisivat taas tulla muotiin muuallakin kuin Slut Walkissa.
Vaikka Maiden on selvästi stadionluokan bändi - ainakin Suomessa - hallikeikat ovat yleensä stadioniversioita parempia. Iron Maidenin show on vaan hallissa näyttävämpi. Suurin syy lienee tuo aurinko, joka mollottaa meillä yömyöhään. Ei anneta sen kuitenkaan haitata, vaan nautitaan loistavasta metalli-illasta laskevassa auringossa. Keli lienee mitä loistavin.
Alice oli hyvä, vai mitä sanotte alla olevasta tai tästä Poison-biisistä.
Alice Cooper oli saanut todella hyvin äänentoiston toimimaan. Cooperin napinvääntäjät voittivat Maidenin vastaavat.
Iron Maiden oli jälleen kertakaikkisen loistava, vaikka soundit olivatkin välillä hakusessa.Floridan keikallakin spekuloitiin ajatuksella, että onko tämä Maidenin viimeinen kiertue, nimensä mukaisesti. Bruce kertoi, että näin ei ole. Tuo tieto sai meidät hullut suomalaiset osoittamaan suurta huomiota.
Perinteinen Fear of the Dark -äänite löytyy tästä. Maailman parhain livebiisi, koskaan, missään. The Number of the Beast on tullut yleensä tallennettua, ja niin nytkin. Josko ensi vuonna saisimme Maidenin taas vaihteeksi halliin.
Keikkareissulle osui muutakin jännittävää kuin Helsingin liikennevalot ja ratikat. Mennessä autosta hajosi ilmastointi. Oli hieman hikinen tunnelma, kun ajeltiin paahtavan auringon alla. Tullessa tuo ei enää kiusannut, mutta noin kilsa ennen kotia autosta katosivat jarrut kokonaan. Onneksi ne päättivät häipyä tilanteessa, jossa auton pysäyttäminen rampille oli mahdollista.
Kelasin pientareella istuessani kaikki niitä mahdollisuuksia, joissa olisi voinut henki lähteä, jos jarrut olisivat tehneet tepposensa hieman aiemmin. Tämä taisi olla sellainen onnellisten tähtien alla syntyneen läheltä piti -tilanne.
Auto oli kaksi viikkoa sitten jarrusatularemontissa. Mitä lie jättäneet kiristämättä.
[Aiheeseen liittyen: Scream For Me Fort Lauderdale / Sonisphere 2010 / Iron Maiden Helsinki]
BTW Jää tällä kertaa Ruisrockin perjantai Iron Maidenin jalkoihin. Se jää siitä huolimatta, vaikka perjantain anti näyttää olevan parasta, mitä Ruisrock tänä kesänä tarjoaa. Siististi cool Pelle Miljoona ja totuutta kaurapuurosta etsivä Lama tulisi ehdottomasti tarkastettua. Kotiteollisuus saisi myös läsnäoloni. Paramore olisi isolla kysymysmerkillä. Voisi olla mielenkiintoinen tuttavuus. The Prodigy voisi jäädä Firestarteriin, missä vaiheessa se ikinä soisikaan. Tosin bändi taitaa olla pirteä livenä, vai mitä sanotte tästä henkäyksestä?
Suosittelen kaikille iLuurin omistajille Ruisrock-applikaatiota, jonka voit ladata tästä. Siitä näyttää löytyvän kaikki tarpeellinen festarivieraalle. Hyvä palvelu. Ruisrockiin palataan lauantaina, perinteisen liveblogin merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti