Perjantain tarjonta näyttäisi paperilla - tai iPhone appissa - olevan tämän festarin parasta antia, joten siinä mielessä hieman harmittaa tuo eilinen päällekäisyys. Toivottavasti löysitte totuuden kaurapuurosta ja onnistuitte olemaan siististi cooleja. Kertokaa tuolla kommenteissa, mistä jäin paitsi.
Lauantain tarjonnasta tultaneen poimimaan varmuudella vain Bullet For My Valentine. Muutama hyvä ralli heillä. Tuosta siirtynen Apulannan katsomoon. Koko muu päivä on ihan auki.
Toivottavasti Bloggeria pystyy tänään päivittämään iPhonen kautta. Safarilla päivitys on ajoittain tökkinyt Bloggerin uudistusten myötä.
Mitä ehdottaisitte poimittavaksi tarjonnasta? Päivä mennee perinteisissä pre-partyissä, mutta ehdotelkaa silti jotain koettavaa.
Ei onnistunut päivittäminen livesti tällä kertaa. Jos 3G verkko oli pystyssä, niin Bloggerin päivittäminen Safarin kautta tökki. Ruisrockilla oli Facebookissa livekisoja. Se on hieno idea, mutta se vaatisi teleoperaattoreilta sen, että kaistat pysyisivät ylhäällä. Ehkä Ruisrockin kannattaisi järjestää wlan alueelle, muuallekin kuin VIPiin, rokkikansan käyttöön.
Puhelinverkot näyttivät muutenkin olevan kovilla. En saanut koko kisojen aikana yhteyttä DNA:n verkossa toimiviin puhelimiin.
Karhuherran vinkkaama Bring Me The Horizon pisti yleisönsä ihan matalaksi. Tällä kertaa hyvällä tavalla. Muuten piti siirtyä teltan liepeiden ulkopuolelle, kun en osaa olla konserteissa korvatulpissa. Poistan tikkaristakin paperin, kun syön sen. Olen outo.
Bullet For My Valentine ei ollut läheskään niin hyvä, kun odotin. Ehkä huonoin kuulemani versio Metallican Creeping Death -klassikosta. The Last Fight jäi oikeastaan ainoaksi, joka miellytti. Ehkä tuo kokonaisuus on vielä hieman rajua makuuni.
Jos järjestäisin mitä tahansa suomalaista festaria, kiinnittäisin sinne aina ensimmäisenä Apulannan. Se vain toimii festareilla vuodesta toiseen. Armo taisi olla bändillekin hieno kokemus.
Yritin taas kovin päästä sisään PMMP-maailmaan. Epäonnistuin taas. Pelkkää lallattelua ja välispiikit yritetään olla hurjia kiroilemalla. Tuossa taitaa olla kohdallani kaksi syvää kuilua, sukupolvien ja sukupuolien välinen kuilu. PMMP on vähän kuin Kiroileva Siili. Ei minulle.
Uusi VIP-alue oli aikaisempia parempi jo pelkästään lisätilojensa vuoksi.
Liikennejärjestelyt pois alueelta onnistuivat tänä vuonna historian parhaiten. Esimerkiksi lauantaina illalla, saaresta pois ajaessa, tiellä ei hillunut kukaan, vaan kaikki kulkivat järjestyksessä omilla poluillaan. Todella esimerkillistä toimintaa järjestävältä taholta.
67.000 oli kävijäsaldo, kiitos varmasti loistavien kelien, vaikka sunnuntaina "jäätiinkin" 16.000 maksaneeseen. Ilmeisesti kannattavuusraja oli noin 60 kiloa, joten plussalle jäätiin. Hyvä niin, mutta huonolla kelillä tuo alla oleva ajatukseni olisi voinut realisoitua. Ehkä niitä todellisia magneetteja sittenkin tarvitaan, jos halutaan liikutella isoja massoja.
[Aiheeseen liittyen: Ruisrock 2010 / 2009 / 2008 / 2007]
BTW Joku kertoi, että megabändien näkyminen suomalaisilla festareilla on ohi. En usko tuohon. Yhden tai kaksi vuotta voit vedellä jotain festaria varamiehillä, mutta kyllä se oikeasti on niin, että suuria vetonauloja tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Ainakin jos lipun hinta halutaan pitää vähintään nykyisellään. Äänestys tapahtuu lipputiskillä. Ruisrockin kohdalla on kuulunut tänä vuonna aika paljon nurinaa bändikattauksen suhteen. Ehkä oma kaveripiiri ei innostu näistä pumpuista, mutta nekin löytävät kohdeyleisönsä.
10 kommenttia:
Perjantain oli antoisa. Circle säästi paikalle osuneilta Iron Maidenin katsomisen vaivan. Niilläkin oli tiukat housut, ryhmäposeeraukset, kolme kitaristia ja tiukat piisit. Primus oli loistava, The National vielä parempi. Kuuluisa Pluusartisti ParaMoore vetosi yllättävän paljon nuoreenkin yleisöön hyvällä meiningillään. Prodigyn äijät oli jostain syystä muuttuneet sediksi, mutta aika jykevää tamppausta sieltä irtosi.
Jos et lauantaina ehdi Jare&Villegalle-ilmiötä tsekkaamaan, katsasta samalta lavalta Sweatmaster. Maailman paras rokkipändi heittää uransa toiseksi viimeisen keikan. Heavymetelin ystävään saattaa purra myös Bring me the horizon? Ja jos ei PiMMPpi maistu, käy tsekkaamassa samaan aikaan niemennokassa alkava Betty Bloomerzin miekan- ja tulennielentäshow - esteettinen nautinto on takuuvarma muutoinkin kuin työvälineiden osalta.
Niin, ja lauantain Ruissihan on siitä poikkeuksellinen festaritapahtuma, että päivän merkittävin esiintyjä on ekana. Pertti Kurikan Nimipäivät klo 13.45.
Miten tuo BMTH on mennyt minulta ohi? Sitä pitää ehdottomasti katsastaa. On soinut spinningissäkin. Kiitoksia varsinkin tuosta huomautuksesta.
Sweatmasteria on muutama muukin kehunut. Ehkä ihan aiheesta. Saa nähdä.
Blogger ja Safari eivät kulje synkronissa. BMTH laittoi yleisönsä matalaksi.
Pitäisikö Sabaton katsoa?
Sami, Ta mig i röven!
Ai tämä sama kaveri osaa oikein kieliä. Mukavaa, että käyt viihdyttämässä meitä haluillasi, mutta en ole kiinnostunut täyttämään niitä.
IP-osoitteesi on tallessa. Jos liikun hoodeillasi, tulen soittamaan ovikelloa.
Jopas oli kivat kinkerit taas. Meikä nykäisi lauantaina sellaisen päivän, etten käynyt katsomassa ainuttakaan aktia telttalavaa suuremmalla areenalla. Ja melkein koko päivän toohotin jossain silti. Kokemus oli erittäin hieno: löytämisen riemua, vanhoja rakkauksia ja pienen mittakaavan hurmosta.
No, ne Pimpparit olisi voinut katsastaa - jos olisi ehtinyt. Sen sijaan olin Betty Bloomerzin show'ta ihmettelemässä.
Sunnuntai oli melkoisen kova setti, vaikka suuri yleisökin kai pitikin kattausta vaisuna. Jätkäjätkät oli ylivoimainen ja olisi paketoinut koko Ruissalon, ellei Manu Chao olisi pistänyt vielä heitäkin nippuun. Fleet Foxesin kauniista soitannosta puhuttaneen pitkään. Ja Bloomerzin Betty oli toisenkin kerran hoodeilla.
Hyvät kemut, ensi vuonna taas uudestaan.
Fleet Foxes oli todella siisti setti mutta taas kerran hyvä osoitus siitä, miten hipstereillä ei karsinaa täytetä. Lavan edustalla euforiassa leijuvat 500 pillifarkkua on loppupeleissä melko vähän jo kokonaiskustannuksiakin ajatellen. Edelleenkin ne suominimet taitavat tuoda yleisön alueelle jos massoista puhutaan.
Pelle Miljoona OY oli hieno hetki tässä mielessä. Parikymppiset ja nuoremmatkin popparit vetelivät sanasta sanaan Pelko & Vihan ja Moottoritie on kuuman biisejä bändin mukana. Uhkasi mennä liikutuksen puolelle semminkin kun Andykin soitti lähes koko keikan samassa sävellajissa muiden kanssa. Suomirock on oikeissa käsissä todella hieno asia. Piste.
Lama kuulemma omisti Käkimassan (Rane soitti Unicefissa) eräälle traagisesti kuolleelle punkmimmille. Jotensakin hienoa että ikääntyessäänkin skene jaksaa muistaa omiaan.
Mitä vielä? Raappana-nimellä on Turun alueella oma rokkihistoriansa mutta Lahen reggaemaattinen versio aiheesta pelitti sekin kympillä. Hienoa nähdä että Jukka Pojan takaa alkaa nousta uusia suosikkeja isoille areenoille suomireggaeskenessä, Raappana ja Nopsajalka ennen muita.
Ensi vuonna pistellään koko laidallinen. Nyt jäi festari omalta osalta vähän torsoksi.
Molemmat edelliset lienevät siinä oikeassa, että hyvistä vedoistaan huolimatta marginaalipumput eivät vetele väkeä tällaisiin ison luokan hippoihin.
Jos ei ole maailmanluokan tähtiin rahkeita, pitää olla kova kotimainen populäärikattaus. Se toiminee parhaiten.
"Jos ei ole maailmanluokan tähtiin rahkeita, pitää olla kova kotimainen populäärikattaus. Se toiminee parhaiten."
No, toimii ja toimii. Kun Ruisrock meni kaupungin tuen poistuessa nurin (lippujen hinnat olivat tyhmän alhaiset), oli Merimaan pakko yrittää pelastaa festaria pelkällä kotimaisella kattauksella.
Ja vaikka festari pelastui, kiitos siitä Merimaalle, niin kaksi vai kolme vuotta putkeen Eppu Normaali ja Hanoi Rocks pääesiintyjänä oli niin kamala ratkaisu, että itse pistin koko festarin boikottiin moneksi vuodeksi. Hetken päästä ensimmäiset ruotsalaiset saatiin maahan, sitten alkoi taas tulla ihan oikeita tähtiä paikalle. Kaikki kunnia Apulannalle festaribändinä, mutta viimeiseen x kertaan he eivät ole tarjonneet mitään, mitä ei ekalla x kerralla ole nähnyt, eikä mielestäni heillä yhtä festaria pelasteta.
Eli hyvä, että festari pelastui, mutta kuten Seinäjoella joka vuosi tulee todistettua, niin hyvä kattaus megabändejä, muutama loistokas nouseva tähti maailmalta, pari kovaa suomalaista ja hyvin organisoitu festari muuten toimii kuin häkä ja tähän Ruisrock ei ole säännöllisesti pystynyt, ainakaan tällä vuosituhannella.
Ja hassuna kattauksena myös se, että Flow on joka vuosi myyty loppuun. Ei sielläkään megatason levymyyjiä piipahda kuin satunnaisesti, mutta kun tarpeeksi hipsterimusiikkia on samassa nurkassa, niin johan toimii ainakin lipunmyynnin osalta.
Lähetä kommentti