DBTL 2008

Tiistaina alkoi Down By The Laituri hienolla WASP-avauksella. Päivitän tätä bloggausta joka päivä, festivaalin ajan. (Viimeinen päivitys 4.8. klo 11:55) Tästä voit lukea TS:n festariavauksen ja WASP-analyysin.

WASP on aina ollut yksi omista suosikeistani, mahdollisesti juuri sen vuoksi, että se aikoinaan aiheutti hämmennystä ulkoasullaan ja ulosannillaan.

WASP heitti ihan loistavan keikan, vaikka antoikin odotuttaa itseään lavalle, kahteen kertaan. WASP sai soundit ehkä yllättävänkin hyvin kohdalleen tuossa teltassa. Onneksi setti ei ollut kiertueen teeman mukainen, vaan saimme kuulla rivin hittejä.

Tässä teille I Wanna Be Somebody tiistain keikalta.



Erityismaininnan annan tiistain liikennejärjestelylle. Oli hienoa, että järjestysmiehet toimivat liikenteen ohjaajina teltta-alueen kulkuväylän kohdalla olevalla suojatiellä, jossa sokeat, kierrosta ajavat kuskit kaasuttelevat ja kiihdyttelevät käsimerkkien saattelemina... Keskiviikosta alkaen tuo ralliosuushan oli onneksi suljettu.

Keskiviikkona saatiin taas lisää hittejä, Kersantti Karoliina. Kilpi ja M.A. jäivät molemmat näkemättä, kun piti polkasta töissä, ennakkotiedoista poiketen. Kilpi oli ovensuukyselyn mukaan ihan ok ja perussettiä. Ilmeisesti jotain uuttakin esiteltiin laituriyleisölle.

Keskiviikkona oli sitten ihan hillittömästi ihmisiä teltalla ja ne lauloivat, todella lujaa. Keski-ikäisistä, siideriä lipittävistä naisista kun lähtee tuota ääntä. Sen näki tai kuuli jo Bon Jovin stadionkeikallakin, mutta tuossa teltassa yhteislaulu kuulostaa todella hienolta. Järjestäjät olivat osuneet kohdalleen niputtaessaan Popedan ja Yön peräkkäin hienoon keskiviikkoiltaan.

Lindholmin sanoja lainaten, turkulaiset saivat laulaa kahden Suomen parhaimman bändin biisejä. Yhdyn tuohon. Yö ja Popeda osaavat molemmat viihdyttää yleisöä ja bändit haluavat, että yleisöllä on hauskaa koko rahan edestä.

Kunnon rokkilaulajaa ei merkonomit ohjasta. Kunnon rock'n'roll tulee jostain perseenpohjasta. Laulaja kun osoittautuu Mustajärven Pateksi, siinä repee rappaus ja siinä liukee lateksi. Rock'n'roll se olla voi kevyttä tai heviä, pitää bodyn kondiksessa eikä kaali leviä.

Ja se on just noin! Jos minun pitää mainita joku suomirockyhtye, ilman hetkenkään ajatusta suusta pöllähtää Popeda. Popedahan on oikeastaan ollut kasariheviä suomeksi, ennen kuin kasariheviä on laulettu suomeksi. Siksi se on ollut aina lähellä sydäntä. Costello on ihan suoraan sukkahousuhevibändistä ja Paten elkeet, olemus ja ääni tulee sielusta, siinä karstat käryää ja häipyy hilseet nielusta. Tuo biisihän on muistaakseni Paten ensisinkku 80-luvun alusta, Juicen kappaleesta sanaväännöksenä.

Tässä nyt tulee Pepposen Kaasua, siis se edellisessä bloggauksessa mainitsemani paras kesäbiisi.



Se paras kesäbiisi EI siis ole Pitkä kuuma kesä , kuten edellisestä bloggauksesta voit lukea!

Yö on myös loistava livebändi! Olli osaa ottaa yleisön ja minä pidän siitä. Keikka ei ole oikeastaan koskaan tusinatavaraa, vaan se on poikkeuksetta hyvä. Onkohan teltassa laulettu koskaan noin kovaa?



Ainoa asia, jota ihmettelin, oli se, että miksi niiden roudarien pitää seistä rivissä teltan keskellä olevalla miksaustasanteella, ettei vaan vahingossakaan ne telttaan mahtumattomat, minua lyhyemmät, näe lavalle? Näet tuon noista videoista, vaikka minullakin oli käsi ojossa, kun kuvasin...

TS oli tätä mieltä keskiviikosta. Tuosta pääset lukemaan vähän kulissien takaa ja täytyy ihmetellä, että miksi kesäteatteri ei ota selvää, milloin festivaali on, jos se vaikuttaa olennaisesti tai edes vähän heidän liiketoimintaan? Minäkin olen tiennyt juhlien ajankohdan paljon aikaisemmin, enkä ole kuin pitänyt silmät auki.

Pitäisiköhän ostaa joku oikea kamera. Tuo kaitafilmi on vähän väsyneen näköinen, tai sitten se on just rock´n´roll. Päivän pohdinnan ja torstai-illan episodin jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että juuri tämä kokiskameran kuva ja kulma ovat oikeita. Särö ja tärinä on rock ja oikeaa faninäkökulmaa, jota valtamediasta ei näe.

Viisi päivää livemusiikkia takana ja festarin fiilis oli loistava. Väitän, että kaikki poistuivat tyytyväisinä teltasta joka ilta, myös lauantaina, vaikka poistuivatkin vesisateeseen.

Torstaina Herra Ylppö ja Ihmiset sekä The GreenBee jäivät katsastamatta, kuten arvelinkin. Ylppö jo pelkästään sen vuoksi, että kiivettiin siihen aikaan vielä mäkeä spinningpyörällä. Taivaan suuri valo on ollut mukava festarilisä.

Von Hertzen Brothers ei yllättänyt positiivisesti. Jokin minua kiusaa tuollaisessa apaattisen oloisessa musiikissa. Syy löytyy siitä että Rock'n'roll se olla voi kevyttä tai heviä... Mutta enemmän heviä. Tuollainen taiteellisen tuntuinen, vaikeahkosti sulatettava musisointi ei upo tällaiseen musamaultaan junttiin. No joo, joku voi pitää muutenkin junttina, mutta tuolle minä en voi mitään.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu. Hmm... Sehän oli ihan hyvä. Laurihan näytti olevan kunnossakin. Kyllä nyt joudun pari biisiä tunettamaan iPodiin. Teltassa laulettiin taas. Ei ihan niin lujaa kuin keskiviikkona, mutta Tähkä näyttää olevan in. Leikkakin kehui Tähkää vielä koko perjantai-illan positiiviseksi yllätykseksi ja sitä se kyllä oli.

Tähkän pätkää kuvatessa tapahtui huvittava episodi. En tiedä miksi, mutta joku yli-innokas, nuori vartijanalku tuli repimään kädestä ja paidasta kysyen mediapassia. Siis sieltä keskeltä yleisömerta. Miksi ihmeessä? Katso itse:



Jos joku heiluu siellä kokiskameralla, niin keneltä se on pois? En jaksa uskoa, että järjestäjää kiinnostaa yleisön kuvaamiset enkä jaksa uskoa, että Tähkän seuruettakaan jaksaisi tuo kiinnostaa. Miksi kiinnostaisi, kun kaikki julkisuus, kotialbumeissakin, on vain hyvästä, sekä järjestäjälle että artistille? Ei kai tästäkään ylimääräisestä julkisuudesta ole kenellekään mitään haittaa?

Perjantaina sain taas kuvata rauhassa, vaikka sama järjestäytymismies pyöri lähistöllä, tehden ihan loistavaa työtä kitkien niitä tupakoitsijoita sieltä teltasta. Mahtoikohan tuo "kuvauskielto" koskea vain Lauri Tähkää? Ei kai se niin iso bändi ole?

Perjantain alkuillan bändit jäivät "muun ohjelman" jalkoihin. PMMP oli asiakaspalvelumme Saaran mukaan ollut ihan loistavaa live-esiintymistä, jälleen kerran. Bändien tarkastelu alkoi Kotiteollisuudella, Suomen huonoimmalla livebändillä. Miksi sitä kukaan menee katsomaan, kun hekään eivät tule soittamaan yleisölle? Yleisön pilkkaaminen on hyvä ja hauska vitsi. Kuten kaikki hyvät vitsit, se kuluu. Voiko olla puuduttavampaa kuin kaveri, joka kertoo aina saman vitsin?

No ei kai. Pata kattilaa soimaa. Minusta on hienoa, että bändi jaksaa pitää yllä omaa linjaansa. Kotiteollisuuden keikkahan on oikeasti siitä hauska, että koskaan ei tiedä, mitä tulee, vai tuleeko mitään ja kuinka pitkään ne tällä kertaa jaksaa veivata tyhjää ja venyttää biisejä. Paras veto oli lainahöyhenissä, kun Kollaa Kestää sai uuden muodon. Suomessa on kyllä tehty hyvää punkkia...

Voisiko Dingo olla viihdyttävyyden suhteen samalla tasolla kuin Yö ja Popeda? Varsinkin tuo vanhempi materiaali voisi saada aikaan vastaavanlaista lauluhysteriaa, kuin koimme keskiviikkona, mutta jostain syystä Neumann ei oikein osaa tuota yleisön viihdyttämistä. Se tuntuu hieman väkinäiseltä. Vaikka materiaalia olisi erinomaiseen festarikeikkaan, eilisessä keikassa oli outo suvantovaihe, mikä sai mahdollisesti jonkun katsojan jopa nukahtamaan tai ainakin poistumaan teltasta. Noissa hiteissä on kuitenkin ainesta vaikka mihin, kuten näette:


Aivan järjettömän hieno perjantai! Koko festivaali oli mitä suurinta kaupunkijuhlaa.

Lauantain bändiluettelo lupaili taas hienoa festivaalin jatkoa. Ohjelman tarkastelu alkoi Negativella, joka oli pieni pettymys. Ei sen vuoksi, että taivaalta tuli pari pisaraa, vaan Jonne oli tapansa vastaisesti jotain muuta kuin Mike, joka antaa aina kaikkensa, kun astuu lavalle, mahdollisesti myös huonona päivänä. Vaisua vai mitä?



No Negativen jälkeen Apulanta paikkasi tilanteen hienosti. Apulanta on myös yksi niistä suomirockin yhtyeistä, jotka ovat ymmärtäneet yleisön viihdyttämisen. Itseluottamus näyttää riittävän hienojen, tilanteeseen sopivien coverien esittämiseenkin. Tällä kertaa noita coverien tapailuja oli poikkeuksellisen paljon tarjolla, Eaglesista Via Dolorosaan ja kaikkien? rakastamaan Top Guniin. Taideettin siellä irrotella käsiä myös Ressulta ja Läntiseltä. Tampereelle vielä tiedoksi, että Apiskin arvostaa Manserockia. Hieno veto:



Kisojen suurin yllättäjä oli kohdallani Veeti Kallio Band, jonka musiikkia ajauduimme kuuntelemaan sattumalta, kun piti päästä sateensuojaan. Parin biisin jälkeen tuo sade unohtui ja keikan jälkeen sitä piti jo hyvänä asiana. Muuten tuo Pearl Jamin legendaarinen Alive olisi jäänyt kokonaan kuulematta, muista loistavista tulkinnoista puhumattakaan. Tässä tuli taas todistettua, että pitää olla uusille asioille avoin. Veetin iloisuus ja energisyys lavalla oli hienoa katsottavaa, kuulemisen ohella.

Oman liveosuuteni päätti Miljoonasade, jota on ollut ikävä. Vaikka enkeleitä ei ollutkaan, Juri sai lentää ja meitä jyrättiin samalla kun ikkunoita pestiin miljoonasateesta huolimatta. Ensi vuonna tuon Miljoonasateen voisi sijoittaa myös tuolle keskiviikolle, ennen Popedaa ja Yötä ja illan voisi päättää Kolmannen Naisen comebackiin. Joohan?



Tähän tilanteeseen sopii loistavasti tuo oikealla pörräävä biisi, 1985, jonka johdosta voisi kysyä, milloin Apulannan punkista tuli poppia?

Niin ja kuvaa tulee jälleen lisää naamariin ja videota tuubiin.

Ai niin, Arttukin kävi DBTL:ssä.

Kiitoksia järjestäjille ja anteex.

Palataan asiaan taas ensi vuonna...

BTW Nostan hattua kaikille festarijärjestäjille. Minusta on hienoa, että joku uskaltaa järjestää tällaisia kekkereitä, jotka ovat erittäin alttiita huonolle säälle. Näiden kekkerien puolesta ilma oli mitä parhain, jos ei nyt hirveästi tuijoteta lauantai-illan sadetta.