maanantai 10. marraskuuta 2008

The Breakthrough Company

- How everyday companies become extraordinary performers

Jos olet jo lukenut Good To Great [Hyvästä Paras] ja Blue Ocean Strategy [Sinisen Meren Strategia] sekä Built To Last [En tiedä, onko suomeksi] kirjat, seuraava opus on The Breakthrough Company, joka ilmestyi tänä vuonna. [En tiedä, onko jo suomeksi.] Jos et ole lukenut edellä mainittuja, lue ne, mainitussa järjestyksessä.

TBC käsittelee 7.000:n The Inc. 500* listan yrityksen tietoja vuosilta 1982-2004. Iso osa yrityksistä oli ostettu pois isompien toimesta ja osa oli lopettanut toimintansa tuolla aikajänteellä. Kirja keskittyy listan selviytyjiin, jotka tietyillä muuttujilla rajattiin yhdeksään poikkeuksellisen suuren kasvun saavuttaneeseen yritykseen. Lukujen lisäksi analysoitiin haastatteluja, joita käytiin kaikkien näiden yritysten eri tason työntekijöiden kanssa.

Osa vertailluista yrityksistä** saattavat olla hieman tuntemattomia suomalaisille, mutta sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä, joten jätetään ne mainitsematta. Merkitystä on vain kirjan viestillä.

Menestymisen avaintekijöitä ovat kirjan mukaan mm. verkostoituminen ja kyseenalaistajat sekä Pahojen Aikojen Yliopisto.

Verkostoitumalla (itseä viisaampien) johtajien kanssa antaa paljon hyviä näkulmia omaan tekemiseen. Pyörää ei kannata keksiä aina uudelleen. Joku on jossakin kokenut jo saman, jota käyt läpi, joten kysy neuvoa verkostoltasi. Minä myös olen sitä mieltä, että aina kannattaa kysyä, miten hyviin (tai huonoihin) saavutuksiin on päästy.

Kirja nimittää henkilöitä, työntekijöitä jotka kyseenalaistavat yrityksen toimintamallia, nimellä "insultants". Ehkä vahva sana, ainakin suomeksi, mutta toimiva. Menestymisen taustalla näyttäisi poikkeuksetta olevan yrityksen tahto kehittää toimintaansa rohkaisemalla työntekijöitä kyseenalaistamaan kaiken. (Kuulostaako tutulta? Varmasti, jos olet M&M:llä töissä)

Pahojen Aikojen Yliopistoa tulee itsekin arvostettua aika paljon. Pahat ajat opettavat paljon. Pahoina aikoina joutuu keskittymään olennaisiin asioihin ja silloin tulee usein ravistelleeksi ne kuivat lehdet puista. Kaikki, tai ainakin valtaosa menestyneistä yrityksistä ovat kokeneet pahoja aikoja. Vahvat nousevat niistä entistä vahvempina.

Osa tutkimustuloksista ovat erittäinkin yllättäviä. Jopa yrittäjien persoonallisuus saatetaan tulosten pohjalta hieman uudenlaiseen valoon. Yrittäjiä pidetään yleensä todellisina riskien ottajina, mutta kirjoittajan mukaan tuo saattaa olla ainakin osittain harhaa. Toiseaalta suurin yrittämisen riski on usein siinä, että ei uskalla ottaa riskiä.

Lukujen ja tilastojen ystävänä täytyy kaivaa hieman lukuja esiin. Tiesitkö, että 73% Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavista yrityksistä aloittavat alle 100.000 taalan budjetilla? No entä että ainoastaan 12% niistä aloitetaan täysin uudella, ennennäkemättömällä tuotteella tai palvelulla? 88% yrityksistä kertoo vain lähestyneensä tuttua tuotetta tai palvelua uudesta näkökulmasta.

Se Sinisen Meren Strategiasta? No, lue mainitut kirjat, mainitussa järjestyksessä ja tee sitten oma johtopäätöksesi.

Kirjassa oli hyvä toteamus:
Voit palvella yksittäistä asiakasta erinomaisesti joka kerta, mutta kaikkien asiakkaiden palveleminen erinomaisesti koko ajan, on jokseenkin mahdotonta.
Noinhan se on. Kahdenkeskisissä palvelutilanteissa on helppo päästä yhteisymmärrykseen. Sopiiko tuo yhteisymmärrys kaikille asiakkaille, on taas toinen juttu.

CEO Scott Cook kertoo, että
kasvuun on vain kaksi syytä; tyytyväiset asiakkaat ja tuottavat asiakkaat
Yhdyn tuohon mielipiteeseen. Kaiken toiminnan pohja on tyytyväinen asiakas, joka maksaa riittävästi.

Tässäkin "kirjasarjassa" on mielenkiintoista se, että kukaan ei ole koskaan väärässä, eikä myöskään oikeassa. Jos lukee kirjoista vain yhden, saa yksipuolisen näkökulman, johon on helppo tukeutua. Kun lukee kaikki, ymmärtää, että tieto lisää epätietoisuutta.

Samalla tieto lisää tarvetta omaan ajatteluun, omiin johtopäätöksiin, joita jokainen tarvitsee kehittyäkseen. Käsitykseni kaiken kyseenalaistamisesta vahvistuu entisestään. Löytyykö "sininen meri" sieltä, mihin muut eivät uskalla mennä? Vai voisiko sininen meri olla punaisen meren keskellä?

Kirjoista on helppo opetella asioita. Oivaltaminen luetun pohjalta on paljon vaikeampaa.

Odotan jo mielenkiinnolla seuraava, näistä mainituista kirjoista ponnahtavaa opusta. Suosittelen sitäkin jo nyt.

* Inc. Magazine on julkaissut vuodesta 1982 alkaen listaa 500:sta Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavasta yrityksestä.
**ADTRAN, Chico's FAS, Express Personnel, Fastenal, Intuit, Paychex, Polaris, SAS, The Staubach Company.

BTW Näyttäisi siltä, että jääkiekko on amerikkalaisessa televisiossa hieman entistä suuremmassa osassa. Luistimen piirto ei ole ehkä vielä niin syvä, kuin se joskus taannoin oli, mutta se näyttäisi olevan edellisiä kausia syvempi. Olenkohan arvioinut oikein viikon seuraamisella...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

MTV3: Kansainvälinen talouskriisi ei näy jääkiekon NHL-liigassa. Lokakuussa liigan otteluiden keskiarvo ottelua kohden oli 17388. Kauden ensimmäisen kuukauden keskiarvo ei ole aiemmin ylittänyt 17 000 katsojan rajaa.

Myös NHL-katsomoiden lokakuun täyttöaste 94,1 prosenttia oli liigan ennätys. Kasvua viime vuoteen nähden oli 3,1 prosenttia.

Kasvussa olivat lokakuussa myös NHL:n tv-katsojaluvut niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassakin.

http://www.mtv3.fi
/urheilu/jaakiekko/uutiset.shtml
/arkistot/jaakiekko/2008/11/747363

Anonyymi kirjoitti...

Florida Panthers antaa ilmaisen tiketin yhteen otteluun osavaltion jokaiselle ajokortin omistavalle henkilöllle, kunhan lippua vain itse pyytävät.

Sami Hurme kirjoitti...

Täällä Floridassa näyttäisi olevan "good deal"-liput kiven alla. Se on ihan poikkeuksellista! Täytyy oikein maksaa normaali hinta, joka on alakatsomon yläriveille kohtuulliset 97$ per lippu. Eli meiltä kahdelta 194 taalaa, yhteen peliin. Alariveille hinta taisi olla yli 200 per lippu...

Onko jonkun mielestä Suomessa on kallista mennä matsiin?

Toivottavasti huomiseen Detroit matsiin löytyy järkevään hintaan liput...