En ollut nähnytkään tätä mainosta ennen. Nyt se taisi olla Tuukkagaten vuoksi valtakunnallisessa levityksessä Maikkarilla. Yksinkertaisen hyvä ja puhutteleva mainos.
Välillä niitä mainoksia olen hymyillen mielessäni ihaillut.
IFK on ilmeisen selvästi tajunnut sen, että heidän tuotteensa mainonnan ei tarvitse miellyttää kaikkia. Riittää kun ne puhuttelevat heidän tuotteestaan kiinnostuneita.
Tuo pätee mihin tahansa alaan.
Palloseuran Joukkue Olemme Me on hyvä juttu. Olen vain miettinyt, että mitä Me olemme. Me emme voi olla kaikki, koska kaikki eivät halua olla me.
NYR:n käyttämä I am a Ranger taas kertoo juuri minun olevan Ranger.
Tuossa taitaa tahtomattaan konkretisoitua se, että Me yrittää miellyttää kaikkia ja haalia kaikkia, eikä se tule onnistumaan. Jokin profiili pitäisi olla. Mitä Me olemme?
Lätkää selvästi vähemmän seuraavana on helppo huudella täältä kauempaa :)
"Joukkue olemme me" -lauseen yhdistää äkkiä yleisöön. Yleisössä sitten piisaa sitä lapsiperhettä, lipunheiluttajafania ja tulevaisuudenlupauksia. Mitä jos TPS:n mainos keskittyisikin siihen yleisöön, eikä siihen pelaavaan joukkueeseen?
Hieman erikoinen tapa tietenkin mainostaa, mutta väitän, että JOKAINEN italialaisten jalkapallotyyliä inhoava nauttii silti San Sirolla siitä tunnelmasta, jonka yleisö areenalle luo. Pelaavat ne heittäytyvät raukat sitten huonosti tai hyvin, niin tunnelmasta on pakko nauttia. Ja jos Pekka S. näkee, että yleisö on täynnä hänen kaltaisiaan nauttimassa tunnelmasta, ehkä hänkin uskaltaa paikalle.
Tuossa IFK:n mainoksessa ärsytti lähinnä tuo kääntyvä teksti tehostekeinona. Hyvä ja simppeli idea toki, mutta viime aikoina turhan paljon toistettu. On niitä muitakin tekstitehostekeinoja :)
Vaikka mainoksia jonkin verran seuraan, en ole törmännyt tuohon tekstitehosteeseen ainakaan ärsyttävissä määrin.
Tässäkin tapauksessa se sopii mielestäni erinomaisesti juuri tähän mainokseen.
Mainoshan on jo tietääkseni viimekaudelta, joten mahdollinen ad-ammatillinen vanhanaikaisuuskin hyväksyttäneen.
Mainosten kanssa työkseen painivien suurin ongelma on se, että heidän mielestään kaikki toisto ja kopiointi on vanhanaikaista. Ei niitä voi enää käyttää, kun se käytti sitä siinä mainoksessa vuonna 2.
Olen omakohtaisesti kokenut sen niin monta kertaa, että yksinkertainen, jota on tehty niin kauan kuin on mainostettu, toimii parhaiten.
Kuluttaja ei katso mainoksen taiteellisia virheitä tai tiedä sen vanhanaikaisuudesta mitään. Kuluttaja joko tarttuu koukkuun tai ei tartu.
Tepsille pitäisi hahmotella uusi identiteetti markkinointiin. Viime kevät toi sellaisen periaatteessa valmiina käsiin mutta jostain syystä homma ei kelvannut seuralle. Nämä hunajat ja parhaat seurat olisi aika laittaa ongelle, edelleenkin.
Hunajata aiheuttaa hirvittävää myötähäpeää, vaikka siitä hyviäkin muistoja on 20 vuoden takaa. Nyt olisi tosiaan aikaa heittää nämä hunajat nallekarhuille ja keksiä ihan jotain muuta.
Mielummin nuorillekin kelpaavaa, ettei jossain vaiheessa lopu kannattajat. Vaihtuihan sisääntulo musiikkikin kauden 1983-84 Matti ja Tepon "Mä joka päivä töitä teen"-kappaleesta Metallican Enter Sandmaniin.
Jos moinen rohkea teko on jo aikaisemmin tehty, niin maalilaulun suhteen samaa uskallusta. NHL:ssä maalilaulu voi muuttua jopa kesken kauden ja jollain pelaajalla voi olla jopa oma sellainen.
Esimerkiksi Akselin ja Elinan häävalssi rokkaa kivasti:)
Voittava jengi tietenkin markkinoi toimintaa parhaiten. Eilenkin oli todella paha örinä hallilla vielä puoli tuntia tanssin päättymisen jälkeen, toivottavasti baareja saatiin pidettyä auki, jotta kaikki extrakillingit jäivät omaan fikkaan. Voi tietenkin olla, että pikkujoulusesongilla oli "hieman" tekemistä älämölön kanssa mutta silti. Voitto mikä voitto ja tunnelma katossa.
Uudelleenpositiointi tai brändin fiilaus voisi olla 2010-luvun aluksi paikallaan. Referenssiteksti muutostarpeesta vaikkapa tästä. Aika olisi uskoakseni nyt kypsä "uudelle Tepsille" mutta seuran omassa markkinoinnissa se ei ehkä vielä näy. Rohkeasti uusiksi koko paketti vaan. Kaikki vanha on mennyttä ja uuden alku on joka tapauksessa käsillä, etenkin nyt kun jopa Ruissalon huvila on myynnissä. Paljon konkreettisemmin ei muutosasetelmaa mielestäni voine kuvata.
Hunajata voidaan siirtää taivashittien joukkoon muiden vanhojen tunnareiden kanssa. Tarvittaessa vaikkapa ladattavaksi MySpaceen jos joku haluaa sitä sieltä edelleen kuunnella. Samoin kausi-DVD:n tmv. kylkiäisenä voisi ko. audiotiedostoa jakaa. Ja tietenkin muitakin vanhoja hienoja TPS-ralleja. Okei, Bogartin tunnari on ympäristörikos mutta ymmärtänette idean.
Oho. Ei kai perustuote nyt ihan sontaa ole, vaikka pointissa on vinha perä.
Hunaja on mielestäni tärkeä osa TPS:n profiilia. Tänäänkin ottelutuloksen jälkeen kovin moni valutti hunajaa Facebookin kommenteissa. En usko kommentoijien olevan vanhaa koulukuntaa, vaan nimen omaan uutta kannattajajoukkoa.
Floridassa jokaisen maalin jälkeen tuntuu tulevan erilainen boosti, mutta Floridassa ei olekaan lätkäkulttuuria ehtinyt kehittymään ja tuskin koskaan kehittyykään ilman kannun voittoa.
Perinteistä voi pitää kiinni, vaikka profiloituukin. Näkemykseni mukaan TPS:n kannattaisi todella harkita, kenelle tuote on suunnattu. Jos kohderyhmänä on kaikki, Joukkue ei ole koskaan Me, jota Petrikin ilmeisesti ajoi edellä takaa.
Mitä pidemmälle minkä tahansa tuotteen tai palvelun onnistuu profiloimaan, sitä paremman tuoton sille saa. Pisimmälle profiloiduista tuotteistahan maksetaan pääasiassa brändistä.
HIFK ei ole kaikille. Se ei edes yritä olla. Se on iso paha IFK ja siksi se on monen mielestä seksikkään houkutteleva. Samalla myös monen verisesti vihaava. Viha ja inho tulee aina profiloinnin seurauksena ja se pitää hyväksyä.
Siksi Hunajatakin herättää tunteita puolesta ja vastaan. Se on niin vahvasti Tepsiä.
Kahdenkymmenen vuoden takaa Hunajata tietenkin tuo positiivisia muistoja kylänvanhimmille.
Nykyhetkessä se on jäätävän mauton mutta tyylitajuton tusinahumppa, joka lisäksi on tehty hämäläisvoimin tai jotain muuta yhtä kamalaa (hämäläisyys on kauhea kohtalo ihmiselle jos en sitä jo maininnut).
Laulun teksti on karmeaa scheissea ja ennen kaikkea muotoilultaan ns. mukahauska. Etenkin autenttista murreasua tavoitellessaan. Metsään menee, oli tekijäringissä sitten "porukkata reiluu" tai ei. Karmeimmillaan tämä Turkuun kuulumaton, sielun vihollisen kirjailema ylijäämäralli on salibandymatseissa, joihin se ei mitenkään kuulu. Siis sinnekään.
Hyllyttämällä tämän rallin siirtää samalla ökyvuosien öykkäri-Tepsin taas pykälän lähemmäs ulko-ovea, jonne se joutaakin. Ajat ovat nyt uudet ja Gin Tonic -laulut laulettu.
Kuten Sami jo mainitsi, Facebookissa hunajata huudetaan todella monissa kommenteissa. Näyttäisi hunajata toimivan ihan nykyhetkessäkin. Eikö se jäätävä ja mauton humppa ole äänestetty usein ärsyttävimmäksi kannatuslauluksi? Se herättää tunteita ja siksi se toimii.
Hunajata, hunajata Hei setä, vedä voiton sävelet jo urkuun (TEE), ei tullut vastustaja turhaan tänne Turkuun (ÄS), saa kohta nähdä kuinka oma verkko heiluu, nää Åbon omat ovat porukkata reiluu (NII O!), vaik joskus kesken matsin hierojatkin huutaa:
Maali, maali, maali se on, maali se on hunajata, hunajata, hunajata mulle hunajata, hunajata, hunajata sulle o-ou, voi viulu! Maali, maali, maali se on, maali se on hunajata, hunajata, hunajata mulle hunajata, hunajata, hunajata sulle o-ou, soi viulu!
Mä muistan vielä kaiken kun ne katto Sakun jäälle (TEE), ja takapuoli osui suoraan kiekon päälle (ÄS) Jo silloin siitä pitkä voittoputki alkoi, vaik joskus katkes vähän käsiä ja jalkoi Mun vanhan bauerini lavas vielä lukkee...
Maali, maali, maali se on, maali se on hunajata, hunajata, hunajata mulle hunajata, hunajata, hunajata sulle o-ou, voi viulu! Maali, maali, maali se on, maali se on hunajata, hunajata, hunajata mulle hunajata, hunajata, hunajata sulle o-ou, soi viulu!
On meille peli tämä elämä ja henki (TEE) Ei siinä kukaan ole isäntä, ei renki (ÄS) Kun johtomaali syntyy päältä putoo kipsi, ne huutaa "ovat yhtä yleisö ja Tepsi" ja pojat thtoo sitä makiata lissää...
Nuo änärin maalibiisit nyt on niin muovisia ja mauttomia kuin olla ja voi! En ymmärrä miksi jengi haluaa luopua Hunajaisesta renkutuksestamme?! Sillä on jo pitkät perinteet ja se nimenomaan herättää tunteita, omat muistelevat hienoja hetkiä seuran historian varrelta ja vihut vihaavat! Juuri niin kuin pitääkin!
Jotkut asiat pitää säilyttää, tämä on yksi niistä! Piste.
Pointti oli kai se, että vaihtaminen on hyvin yleistä. Hunajata ärsyttää vastustajaa ja omia, joten siinä mielessä kappale on tasapuolinen.
Kysys pelaajilta ei-julkisesti ajatuksia tästä humpasta ja saata melkoisen ärräpääryöpyn.
Mutta yleisölle sitä soitetaan ja jos kansa on tyytyväinen, niin mikäs siinä. Olisi tietysti kiva tietää yleisön mielipide. Varsinkin antamalla heille vaihtoehtoja.
Ei tietenkään mitään muovista, kuten esimerkiksi Montrealin käyttämä U2:n Vertigo, vaan Erkki Liikasen musan kaltaista aitoa kamaa.
Koska se edellinenkin renkutus vaihdettiin, niin ehkä uskallettaisiin vaihtaa Hunajatakin? Kysymysmerkki.
Maalibiisien vaihtaminen on varmasti silloin yleistä, kun sillä renkutuksella ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan kehittymään mitään perinnettä. Perinteistä luopuminen on taas vaikeampaa eikä se aina ole tarkoituksenmukaistakaan, vaikka haluttaisiinkin uudistua.
Sebastian Bachin konsertista jouduin pitkin hampain luopumaan muiden velvoitteiden kaatuessa esteeksi.
Oli kuulema hyvä setti, joten jos joku käväisi katsomassa, niin heittäkää suolaa haavoihin.
Jampan asioista tiedottavat asianosaiset tai minä, kun saa kertoa.
Tosiaan, Hunajata näytti ottavan Facebookissa selvän niskalenkin ainakin äänin 40-0.
Tämä on hyvä osoitus siitä, että muutamalla kirjoituksella voidaan saada aikaan muutos, jota ei välttämättä valtaosa halua. Ainoastaan äänekkäimmät tulevat kuulluksi.
Hunajata on niin olennainen osa TPS:n imagoa, että osa seuran identiteetistä häviää, jos sitä lähdetään muuttamaan tai poistamaan. Osalle se merkitsee varmasti samaa kuin Nikkolalle, mutta valtaosalle turkulaisista, ja myös muun maalaisista, se on olennainen osa TPS-brändiä.
Biisi on ollut vanhahtava jo vuosikausia, mutta kyllä sitä entisenä vieraskannattajana muistaa aina ne vanhat hyvät ajat, kun Hunajata pärähti soimaan viisi, kuusi, seitsemän tai kahdeksan kertaa per peli ja aina Aulis Virtanen jatkoi: "TEEPEEÄSS 'ksi nollllaaaa.. maalintekijä numero kolmekymentä'ksi, Kimmoo Rintanen."
Edelleenkin tulee joka kerta kylmät väreet, kun se Turkuhallissa rupeaa soimaan. Vaikka nykyään on ihan sama kuka voittaa ja kenet.
Samalla tavalla HPK:n täytyy pitää kiinni omasta humpastaan, se on paitsi seuran tunnus siinä missä logokin, mutta sillä on myös Hunajatan kaltainen vitutusefekti vieraskannattajiin. Varsinkin yhdistettynä siihen koko Rinkelinmäen laajuiseen rytmikkääseen taputukseen.
Ei You never walk alonekaan varmaankaan täytä musiikin näennäiskriitikoiden hyväksytää kappaleena, jota saisi soittaa, mutta kohtuu hyvältä se kuulostaa jopa tällaisen kilpailevan seuran kannattajan korvissa, kun se Anfieldillä ennen tai jälkeen pelin soitetetaan. Tai kun Katalonian ylpeys soitattaa ja laulattaa Barcan hymniä.
Perinteet. Niitä ei voi ostaa rahalla. Eikä niitä voi hylätä.
23 kommenttia:
Taitaa Janilla ratkaisu Malmön päässä lähestyä?
HIFKin matsimainokset lehdissä on myös hyviä ja hauskoja, jos olet niitä nähnyt.
Yksinkertaisesti paras - HIFK! :-)
Välillä niitä mainoksia olen hymyillen mielessäni ihaillut.
IFK on ilmeisen selvästi tajunnut sen, että heidän tuotteensa mainonnan ei tarvitse miellyttää kaikkia. Riittää kun ne puhuttelevat heidän tuotteestaan kiinnostuneita.
Tuo pätee mihin tahansa alaan.
Palloseuran Joukkue Olemme Me on hyvä juttu. Olen vain miettinyt, että mitä Me olemme. Me emme voi olla kaikki, koska kaikki eivät halua olla me.
NYR:n käyttämä I am a Ranger taas kertoo juuri minun olevan Ranger.
Tuossa taitaa tahtomattaan konkretisoitua se, että Me yrittää miellyttää kaikkia ja haalia kaikkia, eikä se tule onnistumaan. Jokin profiili pitäisi olla. Mitä Me olemme?
Lätkää selvästi vähemmän seuraavana on helppo huudella täältä kauempaa :)
"Joukkue olemme me" -lauseen yhdistää äkkiä yleisöön. Yleisössä sitten piisaa sitä lapsiperhettä, lipunheiluttajafania ja tulevaisuudenlupauksia. Mitä jos TPS:n mainos keskittyisikin siihen yleisöön, eikä siihen pelaavaan joukkueeseen?
Hieman erikoinen tapa tietenkin mainostaa, mutta väitän, että JOKAINEN italialaisten jalkapallotyyliä inhoava nauttii silti San Sirolla siitä tunnelmasta, jonka yleisö areenalle luo. Pelaavat ne heittäytyvät raukat sitten huonosti tai hyvin, niin tunnelmasta on pakko nauttia. Ja jos Pekka S. näkee, että yleisö on täynnä hänen kaltaisiaan nauttimassa tunnelmasta, ehkä hänkin uskaltaa paikalle.
Tuossa IFK:n mainoksessa ärsytti lähinnä tuo kääntyvä teksti tehostekeinona. Hyvä ja simppeli idea toki, mutta viime aikoina turhan paljon toistettu. On niitä muitakin tekstitehostekeinoja :)
Petri,
Vaikka mainoksia jonkin verran seuraan, en ole törmännyt tuohon tekstitehosteeseen ainakaan ärsyttävissä määrin.
Tässäkin tapauksessa se sopii mielestäni erinomaisesti juuri tähän mainokseen.
Mainoshan on jo tietääkseni viimekaudelta, joten mahdollinen ad-ammatillinen vanhanaikaisuuskin hyväksyttäneen.
Mainosten kanssa työkseen painivien suurin ongelma on se, että heidän mielestään kaikki toisto ja kopiointi on vanhanaikaista. Ei niitä voi enää käyttää, kun se käytti sitä siinä mainoksessa vuonna 2.
Olen omakohtaisesti kokenut sen niin monta kertaa, että yksinkertainen, jota on tehty niin kauan kuin on mainostettu, toimii parhaiten.
Kuluttaja ei katso mainoksen taiteellisia virheitä tai tiedä sen vanhanaikaisuudesta mitään. Kuluttaja joko tarttuu koukkuun tai ei tartu.
Tepsille pitäisi hahmotella uusi identiteetti markkinointiin. Viime kevät toi sellaisen periaatteessa valmiina käsiin mutta jostain syystä homma ei kelvannut seuralle. Nämä hunajat ja parhaat seurat olisi aika laittaa ongelle, edelleenkin.
Hunajata aiheuttaa hirvittävää myötähäpeää, vaikka siitä hyviäkin muistoja on 20 vuoden takaa. Nyt olisi tosiaan aikaa heittää nämä hunajat nallekarhuille ja keksiä ihan jotain muuta.
Mielummin nuorillekin kelpaavaa, ettei jossain vaiheessa lopu kannattajat. Vaihtuihan sisääntulo musiikkikin kauden 1983-84 Matti ja Tepon "Mä joka päivä töitä teen"-kappaleesta Metallican Enter Sandmaniin.
Jos moinen rohkea teko on jo aikaisemmin tehty, niin maalilaulun suhteen samaa uskallusta. NHL:ssä maalilaulu voi muuttua jopa kesken kauden ja jollain pelaajalla voi olla jopa oma sellainen.
Esimerkiksi Akselin ja Elinan häävalssi rokkaa kivasti:)
Voittava jengi tietenkin markkinoi toimintaa parhaiten. Eilenkin oli todella paha örinä hallilla vielä puoli tuntia tanssin päättymisen jälkeen, toivottavasti baareja saatiin pidettyä auki, jotta kaikki extrakillingit jäivät omaan fikkaan. Voi tietenkin olla, että pikkujoulusesongilla oli "hieman" tekemistä älämölön kanssa mutta silti. Voitto mikä voitto ja tunnelma katossa.
Uudelleenpositiointi tai brändin fiilaus voisi olla 2010-luvun aluksi paikallaan. Referenssiteksti muutostarpeesta vaikkapa tästä. Aika olisi uskoakseni nyt kypsä "uudelle Tepsille" mutta seuran omassa markkinoinnissa se ei ehkä vielä näy. Rohkeasti uusiksi koko paketti vaan. Kaikki vanha on mennyttä ja uuden alku on joka tapauksessa käsillä, etenkin nyt kun jopa Ruissalon huvila on myynnissä. Paljon konkreettisemmin ei muutosasetelmaa mielestäni voine kuvata.
Hunajata voidaan siirtää taivashittien joukkoon muiden vanhojen tunnareiden kanssa. Tarvittaessa vaikkapa ladattavaksi MySpaceen jos joku haluaa sitä sieltä edelleen kuunnella. Samoin kausi-DVD:n tmv. kylkiäisenä voisi ko. audiotiedostoa jakaa. Ja tietenkin muitakin vanhoja hienoja TPS-ralleja. Okei, Bogartin tunnari on ympäristörikos mutta ymmärtänette idean.
Ei paskasta saa suklaata pakettia vaihtamalla. Muutos täytyy lähteä seuran sisältä, ei mainostoimiston ovesta.
Oho. Ei kai perustuote nyt ihan sontaa ole, vaikka pointissa on vinha perä.
Hunaja on mielestäni tärkeä osa TPS:n profiilia. Tänäänkin ottelutuloksen jälkeen kovin moni valutti hunajaa Facebookin kommenteissa. En usko kommentoijien olevan vanhaa koulukuntaa, vaan nimen omaan uutta kannattajajoukkoa.
Floridassa jokaisen maalin jälkeen tuntuu tulevan erilainen boosti, mutta Floridassa ei olekaan lätkäkulttuuria ehtinyt kehittymään ja tuskin koskaan kehittyykään ilman kannun voittoa.
Perinteistä voi pitää kiinni, vaikka profiloituukin. Näkemykseni mukaan TPS:n kannattaisi todella harkita, kenelle tuote on suunnattu. Jos kohderyhmänä on kaikki, Joukkue ei ole koskaan Me, jota Petrikin ilmeisesti ajoi edellä takaa.
Mitä pidemmälle minkä tahansa tuotteen tai palvelun onnistuu profiloimaan, sitä paremman tuoton sille saa. Pisimmälle profiloiduista tuotteistahan maksetaan pääasiassa brändistä.
HIFK ei ole kaikille. Se ei edes yritä olla. Se on iso paha IFK ja siksi se on monen mielestä seksikkään houkutteleva. Samalla myös monen verisesti vihaava. Viha ja inho tulee aina profiloinnin seurauksena ja se pitää hyväksyä.
Siksi Hunajatakin herättää tunteita puolesta ja vastaan. Se on niin vahvasti Tepsiä.
Kahdenkymmenen vuoden takaa Hunajata tietenkin tuo positiivisia muistoja kylänvanhimmille.
Nykyhetkessä se on jäätävän mauton mutta tyylitajuton tusinahumppa, joka lisäksi on tehty hämäläisvoimin tai jotain muuta yhtä kamalaa (hämäläisyys on kauhea kohtalo ihmiselle jos en sitä jo maininnut).
Laulun teksti on karmeaa scheissea ja ennen kaikkea muotoilultaan ns. mukahauska. Etenkin autenttista murreasua tavoitellessaan. Metsään menee, oli tekijäringissä sitten "porukkata reiluu" tai ei. Karmeimmillaan tämä Turkuun kuulumaton, sielun vihollisen kirjailema ylijäämäralli on salibandymatseissa, joihin se ei mitenkään kuulu. Siis sinnekään.
Hyllyttämällä tämän rallin siirtää samalla ökyvuosien öykkäri-Tepsin taas pykälän lähemmäs ulko-ovea, jonne se joutaakin. Ajat ovat nyt uudet ja Gin Tonic -laulut laulettu.
Kuten Sami jo mainitsi, Facebookissa hunajata huudetaan todella monissa kommenteissa. Näyttäisi hunajata toimivan ihan nykyhetkessäkin. Eikö se jäätävä ja mauton humppa ole äänestetty usein ärsyttävimmäksi kannatuslauluksi? Se herättää tunteita ja siksi se toimii.
Myös Ruusuja hopeamaljassa sai paljon huomiota yhdessä äänestyksessä.
Mutta puhuttaessa hokista olen sitä mieltä, että Montreal Canadiensin vaihtaessa maalilaulua useammin kuin Tepsi, niin Hunajata alkaa olla Hanurita.
Tässä vanhempi: http://www.youtube.com/watch?v=gfTpGKJqROY
Tässä uudempi:
http://www.youtube.com/watch?v=XkmDYm1CHa8&feature=related
Hunajata, hunajata
Hei setä, vedä voiton sävelet jo urkuun (TEE),
ei tullut vastustaja turhaan tänne Turkuun (ÄS),
saa kohta nähdä kuinka oma verkko heiluu,
nää Åbon omat ovat porukkata reiluu (NII O!),
vaik joskus kesken matsin hierojatkin huutaa:
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, voi viulu!
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, soi viulu!
Mä muistan vielä kaiken kun ne katto Sakun jäälle (TEE),
ja takapuoli osui suoraan kiekon päälle (ÄS)
Jo silloin siitä pitkä voittoputki alkoi,
vaik joskus katkes vähän käsiä ja jalkoi
Mun vanhan bauerini lavas vielä lukkee...
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, voi viulu!
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, soi viulu!
On meille peli tämä elämä ja henki (TEE)
Ei siinä kukaan ole isäntä, ei renki (ÄS)
Kun johtomaali syntyy päältä putoo kipsi, ne huutaa
"ovat yhtä yleisö ja Tepsi" ja pojat thtoo sitä makiata lissää...
Maali, maali, maali se on makiata hunajata.
Jippiiiiii...
Nuo änärin maalibiisit nyt on niin muovisia ja mauttomia kuin olla ja voi! En ymmärrä miksi jengi haluaa luopua Hunajaisesta renkutuksestamme?! Sillä on jo pitkät perinteet ja se nimenomaan herättää tunteita, omat muistelevat hienoja hetkiä seuran historian varrelta ja vihut vihaavat! Juuri niin kuin pitääkin!
Jotkut asiat pitää säilyttää, tämä on yksi niistä! Piste.
Pointti oli kai se, että vaihtaminen on hyvin yleistä. Hunajata ärsyttää vastustajaa ja omia, joten siinä mielessä kappale on tasapuolinen.
Kysys pelaajilta ei-julkisesti ajatuksia tästä humpasta ja saata melkoisen ärräpääryöpyn.
Mutta yleisölle sitä soitetaan ja jos kansa on tyytyväinen, niin mikäs siinä. Olisi tietysti kiva tietää yleisön mielipide. Varsinkin antamalla heille vaihtoehtoja.
Ei tietenkään mitään muovista, kuten esimerkiksi Montrealin käyttämä U2:n Vertigo, vaan Erkki Liikasen musan kaltaista aitoa kamaa.
Koska se edellinenkin renkutus vaihdettiin, niin ehkä uskallettaisiin vaihtaa Hunajatakin? Kysymysmerkki.
Onko Sami lopettanut rokkaamisen ihan tyystin?
Sebastian Bach veti Turussa hemmetin hyvän setin ja täällä vaan jotkut beekeeperit jauhaa hunajasta.
Missä viipyy Samin keikkaraportti...
Onko Janin Ilves sopimus saletti. Ainoastaan enää Malmösta kiinni???
"katto Sakun jäälle" Oliko tarkoituksellinen virhe?
Maalibiisien vaihtaminen on varmasti silloin yleistä, kun sillä renkutuksella ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan kehittymään mitään perinnettä. Perinteistä luopuminen on taas vaikeampaa eikä se aina ole tarkoituksenmukaistakaan, vaikka haluttaisiinkin uudistua.
Sebastian Bachin konsertista jouduin pitkin hampain luopumaan muiden velvoitteiden kaatuessa esteeksi.
Oli kuulema hyvä setti, joten jos joku käväisi katsomassa, niin heittäkää suolaa haavoihin.
Jampan asioista tiedottavat asianosaiset tai minä, kun saa kertoa.
Youtuubista löytyy hyviä pätkiä lauantain keikasta vaikkapa hakusanoilla "sebastian bach turku".
Äänenlaatu niissä on mikä on, mutta meininki välittyy kyllä.
Omasta mielestäni pirun hyvä keikka, ja kaikki paikalla olleet tututkin ovat kehuneet. Lisää tällaisia!
Facebookissa Hunajata näyttää saavan 100% kannatuksen. Game over?
Jos Hunajataan kosketaan niin minä lopetan Tepsin kannattamisen siihen paikkaan!
Tosiaan, Hunajata näytti ottavan Facebookissa selvän niskalenkin ainakin äänin 40-0.
Tämä on hyvä osoitus siitä, että muutamalla kirjoituksella voidaan saada aikaan muutos, jota ei välttämättä valtaosa halua. Ainoastaan äänekkäimmät tulevat kuulluksi.
Hunajata on niin olennainen osa TPS:n imagoa, että osa seuran identiteetistä häviää, jos sitä lähdetään muuttamaan tai poistamaan. Osalle se merkitsee varmasti samaa kuin Nikkolalle, mutta valtaosalle turkulaisista, ja myös muun maalaisista, se on olennainen osa TPS-brändiä.
Biisi on ollut vanhahtava jo vuosikausia, mutta kyllä sitä entisenä vieraskannattajana muistaa aina ne vanhat hyvät ajat, kun Hunajata pärähti soimaan viisi, kuusi, seitsemän tai kahdeksan kertaa per peli ja aina Aulis Virtanen jatkoi: "TEEPEEÄSS 'ksi nollllaaaa.. maalintekijä numero kolmekymentä'ksi, Kimmoo Rintanen."
Edelleenkin tulee joka kerta kylmät väreet, kun se Turkuhallissa rupeaa soimaan. Vaikka nykyään on ihan sama kuka voittaa ja kenet.
Samalla tavalla HPK:n täytyy pitää kiinni omasta humpastaan, se on paitsi seuran tunnus siinä missä logokin, mutta sillä on myös Hunajatan kaltainen vitutusefekti vieraskannattajiin. Varsinkin yhdistettynä siihen koko Rinkelinmäen laajuiseen rytmikkääseen taputukseen.
Ei You never walk alonekaan varmaankaan täytä musiikin näennäiskriitikoiden hyväksytää kappaleena, jota saisi soittaa, mutta kohtuu hyvältä se kuulostaa jopa tällaisen kilpailevan seuran kannattajan korvissa, kun se Anfieldillä ennen tai jälkeen pelin soitetetaan. Tai kun Katalonian ylpeys soitattaa ja laulattaa Barcan hymniä.
Perinteet. Niitä ei voi ostaa rahalla. Eikä niitä voi hylätä.
Lähetä kommentti