torstai 21. huhtikuuta 2011

Hifistelyä

Kevät on erilaisten treenimetodien vertailun kulta-aikaa. Joku haluaa kesäksi kuntoon, toinen syksyllä alkavaan sarjaan mennessä. Osalla puhaltavat tavoitteiden saavuttamiseksi uudet tuulet, osa tahkoaa vanhoilla metodeilla, varsinkin jos on kokenut ne hyviksi.

Viime viikon keskiviikon Aamusetissa sivusin hieman aihetta:
Kaverini kirjoitti Facebookissa, kuinka hän oli kuntoillakseen heilutellut lekaa, heitellyt autonrenkaita, kantanut hiekkasäkkejä, selättänyt norsun, paininut krokotiilien kanssa ja touhunnut kaikenlaisia muita äijämäisiä juttuja. Hän kertoi sen olevan todellista treenaamista. Ei ehkä vatsalihakset näy, mutta äijä pysyy kertomansa mukaan kunnossa. Samalla hän lähetti terveisiä kaikille hifistelijöille, jotka kuntoilevat kuntokeskuksissa ja istuvat höyrysaunassa treenin päälle. Hifistely kun ei ole oikeaa treenaamista lainkaan.
Mitä jos ei halua olla maailman paras lekan heiluttaja? Tai edes hyvä siinä? Mitä jos ei halua nostella säkkejä tai heitellä ajoneuvojen renkaita? Mitä jos ei välitä, onko kahvakuula virallisen kisakuulan painoinen. Se voi silti olla painava. Mitä jos haluaa vain hyvää oloa ja hyvää omatuntoa? Hyvän olon voi saada muuallakin kuin kellarissa, pierun hajussa, autonrenkaiden keskellä. Ei kuntoilu askeettisissa oloissa tee siitä yhtään oikeampaa. Kuten ei tee höyrysaunassa istuminenkaan. Väärin kuntoilu on tuskin koskaan mahdollista.
Minä olen kaverin kategoriassa varmasti kuntoilun suhteen hifistelijä. Ymmärrän hyvin, että joku haluaa punnertaa kuin Rocky Siperiassa, mutta minä en halua. Olen mukavuudenhaluinen. Mukavuudenhaluni ei kuitenkaan tee kuntoilustani väärää tai vähempiarvoista. Olen varmasti hyvässä kunnossa, vaikka hifistelenkin. Vatsalihaksetkin erottuvat. Käytän jopa sykemittaria ja täytän netissä treenipäiväkirjaa. En kuitenkaan koe olevani niiden vuoksi huono kuntoilija. Näen vain asian eri tavalla. Voi olla, että häviän säkkien kannossa, mutta väitän kaverini jäävän kakkoseksi mitkä tahansa luistimet jalassa - säkkien kannossakin.
Kaikki kuntoilu on hyvästä. On aivan sama, millä tavalla ihminen huolehtii kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Pääasia, että huolehtii. En usko kenelläkään olevan kompetenssia arvostella toisen kuntoilumetodeja ja tavoitteita. Vatsalihasten näkyminen on aivan yhtä hyvä tavoite kuin lekan heittäminen kymmenen metrin päähän. Kuntoiluun ei välttämättä tarvita mitään apuvälineitä eikä erityistä paikkaa. Kuntoilla voi vaikka ilkosillaan. Suosittelen kuitenkin tekemään sen tuolloin sisätiloissa ja sulkemaan verhot. Jos et pysty menemään kyykkyyn ja nousemaan sieltä ylös 100 kertaa peräkkäin, et tarvitse lainkaan lisäpainoja tai muita välineitä harjoittelussasi. Oma painosi riittää tuolloin mainiosti kuntoiluvälineeksi.
Mitä tahansa teetkin, tee se kunnolla. Jos laistat kuntoilusta, tai jopa harjoitteista, petät ainoastaan itseäsi. Joukkueurheilussakin pitäisi armeijamaisten yhteisharjoitusten sijaan pyrkiä yhä enemmän omatoimisuuteen. Se onnistuu, jos joukkueen jäsenille saadaan selväksi kaiken lintsaamisen kostautuvan ensisijaisesti itselleen, jossakin muodossa. Joukkue on vain sijaiskärsijä, joka kuitenkin voi aina pistää rapakuntoisen hyllylle.

Hesari uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan liikunta määrää onnellisuuden.
Valtaosa kuntoliikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa harrastavista vastaajista kokee terveytensä hyväksi. He ovat myös onnellisia ja tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa. Lisäksi he kokevat työssään enemmän arvostusta ja ovat tyytyväisempiä ajankäyttöönsä kuin ne vastaajat, jotka harrastavat liikuntaa alle kerran viikossa.
Voin allekirjoittaa väiteen. Voin aina henkisestikin sitä paremmin, mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olen. En ole ainakaan kymmeneen vuoteen ollut näin hyvässä kunnossa ja samalla voinut henkisesti näin hyvin. Pienet elämäntapamuutokset ovat palkinneet.

[Aiheeseen liittyen: Täytyykö treenaamisen olla ikävää? / Elämä ilman aspartaamia / Virtaa on kuin ydinvoimalassa]

BTW M&M Kuntotalossa hifistellään kohta tällaisella laitteella:



Vapaan liikeradan harjoittelu myös laitteilla on kovaa valuttaa kuntoilumarkkinoilla. Kysy sinäkin seuraavassa Omaohjaajatapaamisessa, mitä sinä voisit tehdä tuolla laitteella. Saatat yllättyä sen tehosta, vaikka hifisteletkin.

4 kommenttia:

Petri kirjoitti...

Olen miettinyt tuota samaa. Kun nyt ostin kunnon fillarin ja pyöräilen sillä 200km/vko, niin olisinko parempi ihminen, jos tekisin saman huonommalla pyörällä? Miksi? Häh? Tunnustan toki talvella kävelleeni umpihangessa 2h, koska -15°C pakkasella se oli ainoa järkevä ulkoliikuntamuoto. Se äijäilystä, jäi kahteen kertaan, koska kylmä ei ole hyvästä.

Aika harva kuntosali viestinnässään painottaa sitä, että vaikka siellä on mukavaa ja helppoa liikkua, niin modernilla kuntosalilla liikkuminen on lähes riskitöntä. Ei 100kg painoja niskassa, ei niveliä murskana eikä muitakaan hasardeja. Itse asiassa pitää ihan tosissaan yrittää saadakseen itsensä rikki kunnon salilla.

Ainoa liikuntamuoto, jossa en ole ajanut itseäni sairastuvalle on kuntosali. Ja jos vaihtaisin sen lekaan ja traktorirenkaaseen, on aivan saletti, että leka kimpoaisi polveeni renkaasta ja tuhoaisi orastavan juoksuharrastukseni. En uskalla edes yrittää, niin todennäköistä se minulle olisi.

Totta on toki, että ennen, kun metsä piti siirtää käsin, ei salille ollut tarvetta. Nyt metsää siirretään enter-napilla ja salipalveluille tarve on moninkertainen. Vielä, kun sitä enteriä painavat asian ymmärtäisivät, niin teilläkin olisi liian helppoa, eikös? :)

Pitäkää hifistely siis hengissä, joohan?

Anonyymi kirjoitti...

Hola :-) En ole kuntosalilla onnistunut hajottamaan mitään (laitteita tai itseäni,vau!) mutta olen kyllä nähnyt pari kertaa kun painoja on laitettu pakkaan aivan liikaa ja sitten jotain on revähtänyt kunnolla....eli ei saliharjoittelukaan ihan riskitöntä ole, mutta järjenkäytöllä riskejä voi olennaisesti pienentää.

Milloin tuo uusi härpäke/vempain on tulossa? Kohta but when...

Kunto Kortilla kirjoitti...

Petri,

Juuri tuot ajan takaa. Miksi kärsimyksen kautta harjoittelu olisi ainoa oikea tapa?

Tosin Rocky voitti Dragon.

Tuossa viestinnässä on vinha perä. Laitan korvan taakse.

Mikään kuntoilu on tuskin koskaan riskitöntä. Maalaisjärjellä ajateltuna minkä tahansa kuntoilumuodon riskejä voi vähentää.

Facebookissa kerroimme asennusviikoksi viikon 20. Toivottavasti toimitus tulee ajallaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hola :-) ja kiitos aikataulun tarkentamisesta myös tänne...
Aikatauluilla on tapana vähän venyä...tosin venyminen ei päde ihan kaikilla aloilla: esim etukäteen sovittujen leikkauksien aikataulut pitävät kuulemma aika hyvin...