Vaalit

Sunnuntaina uurnille. Pitää taas jättää painava ääni laatikkoon, paremman tulevaisuuden toivossa. Toivotaan, että kansa vihdoinkin tajuaa, että kateudella ja toisten haukkumisella ei päästä pitkälle.

En ole koskaan ymmärtänyt, kuinka joku työntekijöistäni voisi koskaan olla kateellinen työnantajalleen, jonka näkee tekevän 7 päiväistä työviikkoa ja olevan 10-12 tuntia päivässä työpaikalla. Tällä hetkellä tarjoamme työtä 28 henkilölle, joille joka kuukausi maksamme palkkaa, jotta heivvä ovisi pavempi ovva. Yrittäjä ei voi olla koskaan varma tulostaan, vaan välillä joutuu jopa jättämään palkan nostamatta, vaikka olisikin joka päivä tehnyt viime kuussa töitä.

Kuinka joku voi kadehtia esimerkiksi jonkin sähkölaitteiden korjausfirman omistajia, jotka joutuvat joka päivä jännittämään, tuleeko tänään jotain korjattavaa, joilla maksaa työntekijöiden palkan. Siitä huolimatta joukkoliikenteen matkustajia kehotetaan kadehtimaan kaikki niitä korjaamojen omistajia, jotka ajelevat limusiineilla ympäriinsä, työntekijöitään ruoskien. Onko se sittenkään niin? Onko työnantaja työntekijän vastakohta? Miten se voisi olla, kun yhtään työntekijää ei olisi olemassa ilman työnantajia.

Minulta on usein kysytty, kuinka viitsin/jaksan olla töissä joka ilta. Oikea vastaus on tietysti, että koska minun täytyy ja itse asiassa haluan olla töissä. Haluan varmistaa, että kaikki sujuu, joka päivä. Haluan tietää, millaista palvelua henkilökuntani antaa asiakkaillemme, joka päivä. Yleensä kuitenkin vastaan retorisesti, että kuinka monena aamuna itse heräät herätyskelloon. Yleisin vastaus on, että viisi kertaa. Minun ei tarvitse herätä herätyskelloon kertaakaan, jos en halua, koska voin tulla töihin, kun herään. Keskustelu päättyy yleensä siihen ja sitä saa kadehtiakin, mutta tule viikoksi saappaisiini, niin katsotaan, oletko valmis vaihtamaan ne herätykset työnantajan rooliin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, onko kansa sitä mieltä, että he saavat käydä töissä vai täytyykö heidän käydä töissä. Asenteessa on selkeä ero.