Valinnan vaikeus

Jari Parantainen kysyy aiheellisesti Gurumarkkinointi-blogissaan,

"Kumpi myy enemmän, laaja vai suppea valikoima?"

Jari on sitä mieltä, että yksi vaihtoehto on liian vähän ja liian monta vaihtoehtoa on liian monta vaihtoehtoa. Molemmissa tapauksissa valinta jää tekemättä.

Noin me ihmiset toimimme. Me olemme huomanneet sen ihan konkreettisesti kuntokeskusalalla.

Aikojen alussahan meillä oli käytännössä neljä vaihtoehtoa; kertamaksu, 10-kerran kortti, kuukausikortti ja vuosikortti. Saattoi tietysti olla jotain muutakin, mutta perusvalikoima oli tuo. Niitä myytiin. Eniten myytiin 10-kerran korttia, koska se oli jostakin järjettömästä syystä - jota kukaan ei ole koskaan osannut selittää - hinnoiteltu halvimmaksi.

Ryhmäliikunnat tulivat jossain vaiheessa mukaan. Hinnoitteluvaihtoehdot ainakin tuplaantuivat, kun keksittiin - taas ilman mitään järjellistä perustetta - hinnoitella ryhmäliikunta kalliimmaksi palveluksi kuin kuntosali. Olihan se lisäpalvelu aikaisempaan verrattuna, joten siitä saattoi pyytää enemmän rahaa.

Kun ensin oli saatu ihmiset kasvavassa määrin ostamaan kausikortteja, kertakorttien sijaan, siirryttiin vuosituhannen alussa jäsenyyksiin. Moni keskus teki tuolloin perustavanlaatuisen virheen, josta alamme kärsii yhä. Syntyi käsite pakkojäsenyydestä.

Suurin osa keskuksista, jotka siirtyivät jäsenklubiperiaatteeseen, siirtyivät yhden tuotteen ja hinnan palveluun. Pidin sitä virheenä jo tuolloin ja nyt pidän sitä alamme yhtenä suurimpana virheenä. Kaikki haloo olisi pystytty välttämään ja silti siirtymään jäsenklubeiksi.

Me teimme eri tavalla. Me emme siirtyneet yhden tuotteen kuntotaloksi, vaan olemme aina myyneet myös 10-kerran kortteja ja kuukausikortteja. Ne olivat vain hinnoiteltu oikealle tasolle suhteessa vuosikortteihin. Jos ostit 12 kuukautta yhden kuukauden sijaan, maksoit vain seitsemästä kuukaudesta. Tuo suhde on yhä sama, kohta 10 vuotta myöhemmin.

Lyhyemmät kortit kannatti säilyttää jo pelkästään sen vuoksi, että niillä oli helpompi myydä 12 kuukautta 7 kuukauden hinnalla. Kyllähän kaikki haluaisivat kuntoilla enemmän kuin kuukauden, tai vain 10 kertaa. Kuten Parantainenkin kertoo:

"Asiakkaasi tarvitsee joka tapauksessa vertailukohtia. Muuten hän ei pysty päättämään, mitä ostaa – vai ostaako yhtään mitään."

Kun kuntokeskuksen asiakkaalle lyötiin eteen vain yksi mahdollisuus, 12 kuukauden jäsenyys, ota tai jätä -tyyliin, oli ja on aivan selvä, että asiakas tuskastuu ja aloittaa valittamisen. Kun hän saa yhä valita, ostaminen on helpompaa, siitä huolimatta, että toinen vaihtoehto olisi enemmän tai vähemmän järjetön.

Vaihtoehdot ovat siis hyvästä. Minä olen sitä mieltä, että meillä on M&M Kuntotalossa liikaa vaihtoehtoja. Mitä mieltä Sinä olet? Minkä tuotteen me voisimme karsia? Kannattaako meidän karsia mitään?

Osa niistä klubeista, joista pystyi ostamaan vain sen yhden tuotteen, jäsenyyden, on nyt siirtynyt takaisin lukuisiin vaihtoehtoihin. Jos meillä on liikaa vaihtoehtoja, niin tuossa kuviossa ostamisesta saatetaan taas tehdä vaikeaa, koska vaihtoehtoja on vielä enemmän. Markkinoinnin slogan on

"Vapaudu valitsemaan"

Vapautuuko tuossa ihan oikeasti? Vai voiko ostaminen alkaa pelottamaan?

Ostanko kortin, joka oikeuttaa vain kuntosalille? Vai kävisinkö myös ryhmäliikunnassa? Entä solariumissa? Ostanko kertoja, kuukauden vai pidemmän ajan? Pitääkö lihakset ja/tai kunto mitata? Ostaisinko henkilökohtaista ohjausta vai enkö ostaisi? Jos ostan, kuinka paljon tarvitsen sitä? Saako kaikkien korttien kanssa käydä kuitenkin vessassa? Vaikka ei olisi ostanut ohjausta? Entä suihkussa?

Meille alan yrittäjille nuo vaihtoehdot ovat tuttuja ja pystymme heti kertomaan, mitä me itse tarvitsemme. Me pystymme myös kertomaan yhdeltä istumalta mikä olisi asiakkaalle paras vaihtoehto. Asiakkaalle ne vaihtoehdot ovat kuitenkin pääosin vieraita. Ja niitä on vielä noin paljon. Se saattaa pelottaa. Parantaisen mukaan:

"Jos hillohyllyssä on tarjolla 20:tä eri makua, siitä luulisi löytyvän jokaiselle jotain. Mutta jos valikoima karsitaan kuuteen erilaiseen hilloon, hyllyn kokonaismyynti yllättäen kasvaa."

On varmasti totta, että osa keskuksista joutuvat tarkastelemaan tuote- ja palveluvalikoimaa kilpailutilanteiden muuttuessa. Osa joutuu muokkaamaan ja hinnoittelemaan tuotteensa markkinatilanteen mukaan, ei kustannustensa mukaan. Kilpailijoista pitää pyrkiä erottautumaan. Tuo on yksi tapa. Meidän tapamme erottua muista kaupunkimme keskuksista on Omaohjaaja™. Sitä me olemme mainostaneet, jos et ole huomannut. Sen voimaan me panostamme jatkossakin.

M&M Kuntotalossa kaikki asiakkaat saavat Omaohjaapalvelun käyttöön veloituksetta. Omaohjaajan™ tehtävä on laittaa asiakkaan kuntoilu oikeille raiteille, ilman lisämaksua. Elixiassa tuollainen palvelu maksaa erikseen. SATSissa se maksaa erikseen. Motivus ei taida tarjota palvelua lainkaan. Jos tarjoaa, se maksanee erikseen.

Jos tuonkin palvelun pilkkoo ja hinnoittelee erikseen, asiakkaan ostopäätös vaikeutuu. Joku selittelee pilkkomista sillä, että nyt siitä aikaisemmasta kulusta saa tuottoa. Se on totta, mutta olisiko saman tuoton saanut, jos olisi sisällyttänyt sen palvelun kulut hintaan? Pelkkää mutua.

Joka tapauksessa valinnan vapaus on tärkeä osa kaupankäyntiä. Ihminen haluaa aina tehdä ostopäätöksensä itse. Myyjän tehtävä on vain auttaa ostopäätöksen tekemisessä.

[ Aiheeseen liittyen: Hintarasismi / Robin Hoodin kuntosali / Kausikortin hinta / Kuntosalijäsenyys ]

BTW Tämä näytti olevan 300. blogiteksti. Otetaan sille, Pepsiä. On näitä omia terapiaistuntoja joku käynyt joskus lukemassakin ja jopa kommentoimassa. Kiitos Teille!

BTW 2 Kannattaa lukea Kauppalehden artikkeli: Katso, kuka hyötyy yrityksesi liikuntasetelihävikistä. Muutamaan otteeseen olen asiasta kirjoittanut. Artikkeli loppuu osuvasti lauseeseen:

"Sen (Smartum) julki lausuttuun strategiaan kuuluu avoimuus."

TPS Sinunkin Tuubissa

Voisiko hammastahnaa myydä Palloseuran nimissä? Aquafresh voisi tehdä jokaiselle liigajoukkueelle oman hammastahnan. Tahnan raidoissa olisivat seuran värit.

HC TPS on nyt jo tuubissa, YouTubessa.

Erinomaisen hieno asia. En jaksanut tutkia, mutta mahdollisesti ensimmäinen liigajoukkue, jolla on oma Youtube-kanava. Vaikka kanavalla on nyt vasta muutamia videoita, se on jo nyt iso askel eteenpäin viraalimarkkinoinnissa.



Tiettävästi kanavalle tulee kolmen tunnin sisään ottelujen päättymisestä mahdollisesti kaikki maalit sekä ainakin kotiotteluiden lehdistötilaisuudet ja mahdolliset pelaajahaastattelut. Loistava paketti, kerta kaikkiaan!

Kanava antaa mahdollisuuden myös fanivideoiden levitykseen. Jos kuvaat jonkin hyvän pätkän, vinkkaa siitä kanavan ylläpitäjälle, niin videosi saattaa löytää tiensä HCTPSTurku-kanavalle.

Viraalimarkkinointi on erittäin tärkeä työkalu markkinoitaessa tällaista yhteisöllistä tuotetta kuin urheilu. Yhteisöissä on jopa pelottavaa voimaa. Joukkue Olemme Me vahvistuu yhteisöllisten palvelujen avulla todella nopeasti, varsinkin kun joukkue esittää vielä hienoja otteita. Edellisen linkin taakse on tällä hetkellä jättänyt nimensä jo 4.663 ihmistä.

Facebookin HCTPS korkkasi vuosi sitten ja nyt joukkueella on yli 3.200 Facebook-fania. Twitteristä joukkuetta on voinut seurata jo jonkin aikaa, mahdollisesti myös ensimmäisenä liigajoukkueista. Kanavat ovat siis auki ja mahdollisuudet niiden kehittämiselle ovat jälleen lähestulkoon rajattomat.

Hienoa huomata, että uudet markkinointivälineet alkavat nostamaan päätään. Tänään on kuitenkin Turkuhallissa taas paras mahdollinen markkinointitilaisuus, kun Blues yrittää saada Tepsin tanssiin.

[ Aiheeseen liittyen: Lätkäjoukkueet Facebookissa / Twitter alkaa hahmottumaan ]

BTW Viraalimarkkinoinnista käytetään myös amerikkalaista nimitystä WOM -Word-Of-Mouth- siis perinteinen puskaradio, mutta bittiavaruudessa, olkoon vaikka puskabitti. Viraalimarkkinointi perustuu pitkälti yhteisöihin, jotka levittävät hyvää sanomaa. Jotta viraalimarkkinointi onnistuu, tulee tuotteen olla jollain tavalla poikkeuksellinen, joko hyvässä tai pahassa. Tällöin erilaiset yhteisöt ovat alttiita levittämään markkinointiviestiä. Viraalimarkkinointi on vaikeaa ja se voi epäonnistuessaan myös tehdä isoakin haittaa markkinointikohteelle. Haasteelliseksi viraalimarkkinoinnin tekee se, että koskaan ei voi tietää, mikä koukku toimii ja saa ihmiset innostumaan. Ehkä se tekee viraalimarkkinoinnista myös mielenkiintoista. Aihe kiinnostaa myös Kuluttajavirastoa sekä tietosuojavaltuutettua. Se on yleensä merkki siitä, että kyseinen markkinointitapa toimii.

Lauantaimakkaraa

Syökö joku vielä Lauantaimakkaraa? Vaikka linkin mukaan se sisältää 70% rasvaa? Tai siis nykykielellä lauantaimakkara on 30% rasvatonta. No Suomessa ei ehkä saa noin mainostaa. Ainakin tuollainen mainostaminen kiellettäisiin nopeasti.

Ipanana tuli aamuisin juotua teetä ja syötyä ranskanleipää, jonka päällä oli lauantaimakkaraa. On tavattoman paljon aikaa siitä, kun olen viimeksi juonut teetä tai syönyt ranskanleipää ja lauantaimakkaraa. Vielä pidempi aika on siitä, että kaikki kolme olisivat olleet pöydällä yhtä aikaa.

Isä on kertonut, kuinka he saivat lapsena joululahjaksi koko pötkön lauantaimakkaraa. Yksi parhaimpia lahjoja kuulema tuohon aikaan.

Voisin hyvin kirjoittaa tässä kohtaa myös lauantaisaunasta, koska nyt kirjoitetaan lauantaista, lauantaina. Ja jääkiekosta. Ja myymisestä.

Lauantai on hyvä pelipäivä, vai mitä? Ainakin se on minun mielestäni paras pelipäivä. Se on yksi ainoista viikonpäivistä, jolloin pääsen melko varmasti katsomaan lätkää, niin halutessani. Perjantai on toinen vaihtoehto. Ja keskiviikko, mutta lauantai on paras. Uskon, että monella muulla on ihan sama tilanne.

Palloseuralla on jäljellä kymmenen lauantaipeliä. 11 lauantaipeliä on kuluvassa runkosarjassa kaikkiaan. Voisiko sellainen paketti toimia, jossa voisi ostaa nuo kymmenen lauantaipeliä pelkästään? Jos voisi, voisiko sen paketin myydä jonkin sponsorin nimen alle?

Mielessä on pyörinyt seuraava kuvio:

• Osta kaikki lauantaipelit, maksat vain seitsemän. 30% alennus siis asiakkaalle.
• Tehdään sopimus Kitumarketin ja Koutun kanssa. (Nimet keksittyjä, voivat olla muitakin)
• Kitumarket maksaa seuralle jokaisesta ostetusta paketista 15% lippupaketin normaalista hinnasta.
• Kouttu maksaa seuralle 15% lippupaketin normaalista hinnasta.
• Seura saa siis yhä lipuista normaalin hinnan, asiakas saa alennusta ja kauppa sekä makkaratehdas saavat näkyvyyttä.
• Lippupaketin ostaja saa kupongin, jolla hän voi käydä noutamassa vaikka kilon lauantaimakkaraa edellä mainitusta kaupasta. Makkaratehdas ja kauppa puolittavat makkarakulut, vitosen kilo.
• Asiakas tutustuu makkaraan ja mahdollisesti ostaa sitä jatkossa, kilpailevan merkin sijaan.
• Kauppa saa asiakkaan, joka noutaessaan makkaraa, ostaa mahdollisesti jotain muutakin.

Vähän matematiikkaa:

• Kalleimmillaan paketin normaali hinta on 310 euroa, korotettujen hintojen mukaan.
• Alennus on siis 93 euroa ja asiakkaan hinnaksi jäisi kalleimmillaan 217 euroa, 21,70/peli. Ei paha.
• Makkaratehtaalle ja kaupalle kampanja maksaisi siis 46,50/myyty paketti sekä makkarat, 2,50 euroa/kilo, yhteensä siis alle 50 euroa/myyty paketti.
• Seura saa 310 euroa.
• Halvimmillaan paketin normaali hinta on 90 euroa, korotettujen hintojen mukaan.
• Alennus 27 euroa ja hinta 63 euroa, 6,30/peli. Ei olleenkaan paha.
• Makkaratehdas ja kauppa maksavat noin 15 euroa/paketti.
• Seura saa 90 euroa.

Voisiko onnistua? Seuralle tietysti kannattava kampanja. Asiakkaalle hyvä paketti. Olennaista olisi arvioida, kuinka paljon ruokakauppa on valmis maksamaan yhdestä asiakkaasta ja kuinka paljon makkaratehdas on valmis maksamaan siitä, että joku mussuttaa kilon heidän makkaraa. Näkyvyyttä saa joka tapauksessa, mutta mikä sen arvo on?

Mitä, jos paketteja myydään 1.000? Seura saa parhaimmillaan 310.000 euroa. Se on paljon. Kauppa ja makkaratehdas maksavat "pahimmillaan" 50.000 euroa. Onko se paljon tuosta promootiosta?

[ Aiheeseen liittyen: Mikä tarjous toimii? ]

BTW Voisiko ryhmille myydä lauantaisaunapaketteja? Paketti sisältää:

• Aition lippuineen
• Kuljetuksen Turkuhallista Ruissaloon pelin jälkeen
• TPS:n majalla saunan käytön yömyöhään
• Kuljetuksen majalta keskustaan

Mitä maksaisit paketista? Voisiko pakettiin saada Poff:n sponsoriksi? Entä tuon Koutun? Poff toimittaa oluet ja Kouttu makkarat TPS:n lauantaisaunaan...

Toimintakertomus 2009

M&M Kuntotalon toimintakertomus löytyy taas perinteiseen tapaan kotisivuiltamme. Käy lukemassa, jos aihe kiinnostaa.

Me teimme yrityshistoriamme parhaimman tuloksen. Siitä menee iso kiitos ensisijaisesti jokaiselle työntekijällemme. Kiitän Teitä vielä erikseen, kun seuraavaksi juhlimme. Kiitos menee myös hallituksemme kyvylle ennakoida ja aavistaa tulevaa.

Tärkeimpiä tässä toiminnassa ovat kuitenkin uskolliset asiakkaat. Ilman Teitä tätäkään juttua ei kirjoitettaisi. Nöyrästi kiitän.

Talouden alamäessä on useinkin hankalaa kasvattaa liikevaihtoa, joten yksi tapa kasvattaa tulosta on tarkkailla kuluja. Me onnistuimme siinä jälleen. Nousukaudella voi onnistua tuurillakin, mutta alamäessä tarvitaan käsijarrua.

Me pohdimme joka päivä sitä, miten me pystyisimme tarjoamaan asiakkaillemme jotain enemmän, ilman että se maksaisi enempää. Toisinaan onnistumme loistavasti, toisinaan huonosti. Onnistumisia on ainakin toistaiseksi ollut enemmän, mutta kyllä se on välillä vaatinut pitkääkin tuijotusta laatikon ulkopuolelle.

Toivomme, että pystymme jatkamaan korkealla asiakastyytyväisyyden tasolla myös jatkossa. Toivotaan, että osaamme pitää myös kulumme aisoissa, jotta mahdolliset asiakashintojen nostot pysyvät yhä maltillisina.

Vaikka media jo lupailee talouden kääntymistä nousuun, kannattaa ehkä vielä hetki pitää suu säkkiä myöden. Tämä on vain oma tuntemus ja sen mukaan me kulutamme.

[ Aiheeseen liittyen: Toimintakertomus 2008 / Toimintakertomus 2007 / Budjetti ]

BTW Tuli ihan kiva yllätys BODY-lehdeltä yrityksemme postilaatikkoon. Saatteessa luki

"...kirjekuoresta löydät myös BODY-lehden uusimman numeron..."

En ole koskaan aikaisemmin selannut kyseistä lehteä. Joskus olen tainnut kuulla, että tuollainen lehti on olemassa. Voin myös sekoittaa johonkin muuhun, mutta se ei nyt ole olennaista. Otin siis lehden mukaan täysistunnolle.

Ihmettelin lehteä selatessa, että miksi jutut tuntuvat niin perin vanhoilta. Toivotetaan hyvää vuotta 2008 ja vastaavaa. Sitten tajusin lehden olevan BODY nro 3, vuodelta 2008.

En usko, että tilaan lehden, jos se on viimeksi ilmestynyt vuoden 2008 alussa. Saatteessahan luki, että kyseessä on uusin numero...

Yksi tapa myydä

Kaupankäynnin maailma on täynnä erilaisia esimerkkejä myynnin eri koukuista ja metodeista. Ei tarvitse kuin aukaista päivän lehti tai tutkia tässäkin blogissa olevia Googlen mainoksia, niin pääsee jyvälle ja voi kopioida omaan toimintaansa sopivat.

Ilman parempaa tietoa, väitän, että monessa urheiluseuraosakeyhtiössä myynti tökkii pääasiassa siksi, että ei osata myydä. Ei ole oikein koskaan tarvinnut myydä. On tarvinnut vain osata odottaa, että joku tulisi ostamaan.

Valtaosa suomalaisista "myyjistä" ovat vain odottajia. Paras esimerkki löytyy vaikka elektroniikkakaupasta. Siellä on myyjiä, jotka eivät oikeasti myy mitään. He vain tekevät kaupan, jos joku tulee heille sanomaan, että ostaisin tuon vempaimen.

Myyminen on kovaa työtä, mutta samalla se on oikeasti aika yksinkertaista. Kontaktien määrä korreloi myynnin määrää, sanotaan. Pitänee paikkaansa. Mitä enemmän on asiakasvirtaa ja asiakaskontakteja, sitä enemmän myydään. Tuo pätee sekä hyvä- että huonolaatuiseen tuotteeseen. Laatu taas korreloi ostotapahtuman uusimiseen, mutta ei nyt puututa siihen.

Jääkiekkojoukkueen tärkeimmän myyntituotteen pitäisi olla kausikortti. Sen pitäisi jokaisen seuran operatiiviseen toimintaan osallistuvan muistaa unissaankin. Kaikkien toimien tulisi tapahtua sillä ajatuksella, että myymme kausikortteja. Irtolippujen myynnin pitäisi olla ihan marginaalinen asia.

Jos jollekin henkilölle annetaan ottelulippu ilmaiseksi, sen tarkoitus pitäisi olla se, että kyseiselle henkilölle myydään ottelun aikana tai sen jälkeen kausikortti, tai siis loppukauden kortti, jos kausi on jo alkua pidemmällä.

Jotta jälkimarkkinointia voitaisiin tehdä, tarvitaan ilmaislipulla tulevan yhteystiedot. Kun ne on saatu, pitää jonkun olla kyseiseen henkilöön yhteydessä ja vielä tietää, miten kauppa päätetään. Parhaiten tuo kaupan päättäminen onnistuisi jo pelissä.

Tästä päästään yhteen tapaan myydä kausikortti jääkiekko-otteluun:

Kuten Floridassa, annetaan jokaiselle Turun talousalueella asuvalle täysi-ikäiselle yksi ottelulippu ilmaiseksi syyskaudella. Lipun saa täyttämällä lomakkeen seuran kotisivulla. Tätä mainostetaan Joukkue Olemme Me -periaatteella.

"Tule kokemaan turkulainen kiekkofiilis, josta muut jo puhuvat. Tule Sinäkin osaksi Meitä."

Lipun voi lunastaa ennen ottelun alkua henkilöllisyystodistusta näyttämällä, tutustujille erikseen varatulta lipputiskiltä. Tälle tiskille EI SAA tulla lainkaan jonoa, koska se jono voi latistaa kokemuksen.

Tutustujille on varattu kokonaan oma katsomo-osa, parhailla paikoilla. Täytyyhän tutustujalle antaa paras mahdollinen kokemus. Tutustumislippu oikeuttaa erätauolla pääsyyn yksityiseen tilaan, jossa on tarjolla virvokkeita ja jossa esitetään tarjous loppukauden peleihin oikeuttavasta kortista. Heti ei tarvitse maksaa mitään. Laskut, siis vähintään neljä erää, tulee postissa, kun päätös kausikortin ostosta on tehty.

Kyseiseen katsomo-osaan voi ostaa kausikortin vain tutustumiskampanjan kautta. Ai miksi? No siksi, kun tutustuja istuu jo kortin ostaneen viereen, on hyvinkin mahdollista, että jo kortin ostanut kehottaa myös tutustujaa ostamaan kortin. Oikea "pelimies" istuttaisi omia promohenkilöitä tutustujien joukkoon, kannustamaan ostopäätöstä.

Ottelun jälkeen soitetaan kaikille niille, jotka eivät vielä kyseisessä ottelussa ostaneet korttia. Puhelussa kartoitetaan tutustumiskäynnin kokemuksia ja haistellaan mahdollisuutta myydä loppukauden kortti tai vähintään jokin lippupaketti. Hätätapauksessa voidaan jopa tarjota toinen esittelykäynti.

Tämän jälkeen niiden tiedot, jotka eivät vielä ole ostaneet kortteja tai lippupaketteja, lisätään potentiaalisten asiakkaiden rekisteriin, joille lähetetään seuran tiedotteita ajoittain, vähintään aina uuden kauden alkaessa, playoffien alkaessa, jonkin tarjouksen alkaessa, hyvän ottelun lähestyessä, jne.

Jos myyjä kokee tämän työlääksi, hän ei ole oikea myyjä. Myyntityötä ei ihan sattumalta nimitetä työksi.

Ai niin. Edellä mainitulla myyntitekniikalla uskallan väittää olevan 70% onnistumismahdollisuus. Siis seitsemän kymmenestä ostaa kausikortin, lippupaketin tai edes lipun seuraavaan otteluun.

(Tästähän saa aikaiseksi oikein juttusarjan, jos innostun...)

[ Aiheeseen liittyen: Kuka vei mun juuston? / Miksi yrittäminen on vaikeaa? / Milloin kannattaa myydä? ]

BTW Nyt ne venyttelysivut ovat avautuneet. Venyttely.fi kertoo jatkossa kaiken olennaisen venyttelyyn liittyen. Voi, kun olisin joskus aktiiviuran aikana ymmärtänyt venyttelyn hyödyt...

Kymppikerho

Ei, nyt ei puhuta Mile High Clubista, vaan lätkästä.

Palloseuralla on tänään mahdollisesti kauden, jopa kokonaisuus huomioiden, tärkein peli. Tämän lauantai-illan peli määrittelee pitkälti sen suunnan, paljonko tulevissa peleissä on väkeä, kausikorteilla ja irtolipuilla.

Jos halli on täynnä, ei luulisi olevan hirveän vaikeaa myydä sille väkimäärälle pelin aikana kausikortteja, lippupaketteja tai vain liput seuraavaan peliin. Toivottavasti nämä kuviot on suunniteltu valmiiksi ja näemme tänään jonkin koukun, jolla ihmiset saadaan hallille vielä uudelleen.

Minä odotan, tai itse asiassa oletan, tämän päivän pelin kuuluvan ehdottomasti kymppikerhoon. 10.000 katsojan rajan täytyy mennä rikki. Miksi?

• Kausi päättyi suurimpaan mahdolliseen hypeen ja täyteen halliin, jossa ihmiset olivat mahdollisesti ensimmäistä kertaa koko seuran historiassa oikeasti pukeutuneet teemaan.
• Tämä on ensimmäinen kotiottelu tuon hypen jälkeen. Ottelua on voitu myydä koko pitkä kesä.
• Peli on lauantaina. Paras päivä. Ei ihan paras aika, joka olisi klo 19, mutta hyvä tämäkin.
• Vastaan tulee Jokerit, joka on varsinkin Palloseuran menestysvuosina ollut lempivastustaja.
• Ensimmäisestä runkosarjapelistä tuli voitto.

Mitä muuta voisi olettaa vaadittavan täyteen halliin? Mielestäni nykyisen toimitusjohtajan ei tule millään selityksillä hyväksyä sitä, jos yksikin lippu jää tänään myymättä. Ei henkilökunnalle, eikä myöskään itselleen. Hallin pitäisi olla tänään täynnä!

Jos halli ei ole täynnä, kuulemme taas seuraavat selitykset, jotka ovat vain selityksiä, ei oikeita syitä:

• Ne veneet ovat vesillä. Näin nätti ilmakin. Syksy on ollut niin hieno, että ei kukaan tule vielä peliä katsomaan. (Olihan futistakin katsomassa täysi stadion, joten pohja pois tältä selitykseltä.)
• Irtolipun hinnan nosto on ollut liian iso. Käsittelymaksukin peritään. (Jos yksikin myyjä sanoo myymänsä tuotteen hinnan olevan liian kova, hän ei tule koskaan onnistumaan tuotteen myynnissä. Yksittäisen lipun hinta on vieläkin liian halpa.)
• Turkulaiset tulevat vain menestyksen perässä katsomoon. (Vaikka keväällä ei pelattu seitsemättä finaalia Turussa, halli oli täynnä.)
• Kaikki muut aikaisemmat selitykset haluamassanne järjestyksessä. (Torpeedoin ne kaikki tarvittaessa.)

Jos halli ei ole täynnä, oikea syy on se, että me emme osanneet.

Minä en usko, että kyseisiin selityksiin joudutaan, vaan tänään ollaan kymppikerhossa. Siihen tarvitaan kuitenkin myös Sinua. Jos et ole vielä ostanut kausikorttia, tai edes irtolippua illan peliin, tee se nyt.

Me näimme keväällä, että jääkiekkoviihteelle on Turussa tilaus. Joukkue on mahdollisesti paremmissa lähtökuopissa kuin viime vuonna. Hype on pinnan alla, päästetään se ulos jo nyt, niin saadaan alkaneesta kaudesta yksi seuran historian värikkäimmistä, tai siis oikeammin mustavalkoisimmista.

Eilen avasin uudenkarhean retropaidan pussista. Tänään tuo musta pelipaita on lupausteni mukaan päällä. Toivottavasti sinäkin uskallat tunnustaa väriä. Ei se satu. Se vaatii vain rohkeutta.

[ Aiheeseen liittyen: Towel Power / Mielenkiintoinen ilmiö / Halli täyteen lauantaina / Faneja vai katsojia / Lätkä taantumassa / Kaikki hyvä loppuu aikanaan ]

BTW Nikkola jatkaa liveblogeja tontillaan. Hieno homma. Niitä tulee kauden aikana luettua, kun kaikkiin peleihin ei millään ehdi, niiden alkamisaikojen vuoksi. Hienoa, että joku viitsii kirjoitella liveblogia, jonka varmasti voisi myös tuotteistaa. Erätaukostudiot täytyy käydä erätauolla lukemassa kännykällä.

Pelikirja

Pelikirjasta höpistään jääkiekon yhteydessä kuten se olisi jokin uusi asia. Jonkun mielestä jääkiekossa ei voi edes olla pelikirjaa. Toisen mielestä ilman pelikirjaa ei jääkiekossa voi tulla toimeen. Jonkun mielestä pelikirja sisältää sitä, jonkun mielestä tätä.

Minusta edellä mainitut ovat yhdentekeviä mielipiteitä. Jos joku tuntee tarvitsevansa pelikirjaa, se on hänen tapansa toimia. Ei ole yhtään enempää väärin tai oikein toimia ilman pelikirjaa.

Mutta pelikirja jääkiekossa uusi asiako? Ei suinkaan.

Kaivelin kesällä pahvillatikoitani, joissa oli vanhoja kirjoja ja lehtiä. Sieltä laatikostahan se pelikirja löytyi. Mahdollisesti jopa ihan ensimmäinen suomenkielinen pelikirja. Tai siis suomeksi käännetty pelikirja tsekkiläisestä alkuperäisteoksesta.

The Pelikirja on Václav Frýsekin kirjoittama, Tammen (ei Jukan) vuonna 1968 julkaisema ja jonkun kääntämä Jääkiekkoilu Kuvina.

Mikään ei ole perusteeltaan muuttunut 60-luvulta. Pelin perusidea, taktiikat ja pelien vaihtoehdot ovat pysyneet samoina. Lätkä oli 60-luvulla yksinkertainen peli ja se on myös tällä vuosituhannella yksinkertainen peli.

Kirjan ensimmäinen kappale käsittelee luistelun mekaniikkaa. Mitä muutakaan? Jos et osaa luistella, jäät jalkoihin ja peli polkee ohi.

"Kiekkoilija ei saa heilua sinne tänne, sillä heiluminen vaikuttaisi haitallisesti liikunnan harmoniaan."

Jarnan juttua lukiessa tuli mieleen, että tarkoitettiinkohan tuossa myös kaukalon ulkopuolisen heilumisen vaikutusta liikunnan harmoniaan?

Ristiaskel, takaperin luistelu, liikkeelle lähtö ja pysähtyminen. Kaikki löytyvät The Pelikirjasta. Hallitakseen jääkiekkoluistelun hyvin, pelaajan tulee

• tuntea luisteluaskelten mekaniikka hyvin
• liukua luistimilla jäällä oikein
• kääntyessään potkaista sisäjalalla voimakkaasti
• hallita mestarillisesti takaperinluistelun tekniikka ja nopeus
• harjoiteltava alituisesta teräviä lähtöjä joka suuntaan
• pysähtyä varmasti joka tilanteessa

Onko lisättävää? Jos ei ole siirrytään eteenpäin The Pelikirjan maailmassa.

Tärkeimmät pelisäännöt ovat saattaneet muokkautua vuosien kuluessa, mutta ottelun voittaa yhä se, kumpi tekee enemmän maaleja. Kiekon kuljettaminen käydään läpi, mailan käsittely, syöttäminen, kiekon pysäytys ja riisto, laukaisun suorittaminen kämmenlaukauksesta lyöntilaukaukseen ja sama rystyltä.

Mitä muuta pitäisi laukauksesta tietää? The Pelikirjan mukaan myös ampumistaktiikka on tärkeä. Niinhän se on.

Vartalotaklauksen suorittamista käydään läpi. Kerrotaan, milloin ja missä sitä voi suorittaa. En löytänyt kohtaa, jossa kehotettaisiin kääntämään selkä vastustajalle laidan läheisyydessä. Ehkä se kohta on tullut vasta uudempiin pelikirjoihin.

Kiekkoa peitetään vastustajalta. Vastustajaa harhautetaan, jopa erilaisin esimerkein, joihin se vastustaja menee yhä tänä päivänä. Kysykää vaikka Ojasen Jannelta.

Upikin on varmasti lukenut The Pelikirjaa. Veljeni ainakin on, koska kirjan välistä löytyi kouluesitelmä maalivahdista. Laitoin talteen. Maalivahtipelin tekniikka ja periaatteet olisi jokaisen maalivahdin syytä kerrata vaikka The Pelikirjasta.

Puolustuspelin periaatteet, laitahyökkääjäpelin periaatteet, keskushyökkäjäpelin periaatteet, ne kaikki käydään läpi ja The Pelikirjan ohjeilla pärjää mainiosti myös näin 2000-luvulla.

Jääkiekosta joukkuepelinä on kokonaan oma kappaleensa. Pohditaan pelataanko syöttöpeliä vai ei?

"Syöttö on nopeampi kuin nopeinkaan luistelija. Syötöstä tulee hyökkäys, hyökkäyksestä maalilaukaus."

Tuota peli on yksinkertaisimmillaan, vaikka siitä yritetään monissa yhteyksissä tehdä niin tavattoman vaikeaa. Jääkiekko on kauneimmillaan yksinkertaisessa muodossa. Se saattaa olla jopa tehokkainta yksinkertaisessa muodossa.

The Pelikirjan todellinen kysymys on

"Kuka syyllistyi maalilaukaukseen?"

Jännityksellä odotin vastausta viimeisille sivuille asti, mutta vastausta ei löytynyt.

Vastaus löytyy kuitenkin esimerkiksi joukkueen valmennussuunnitelmaan. Turussakin siirryttiin tänä kesänä hieman lähemmäs The Pelikirjan runkoa:

15.4.-31.7. Yleinen valmennuskausi, joka sisältää myös sivistystoimintaa. Tällöin ei harjoitella jäällä lainkaan.

1.8.-30.9. Jääkiekkoerikoisvalmennus. Yksilötaitojen ja taktiikan
parantamista.

1.10.-15.11. Esiottelukausi. Pelisysteemien kehittäminen.

16.11.-28.2. Kilpailukausi. 60% mestaruussarjapeleistä voitettava.

1.3.-30.3. Siirtymäkausi. Yksilöllistä valmentautumista.

Vähän päivämääriä nykyaikaiseksi, niin pohja on käytettävissä tänäkin päivänä. The Pelikirjaan voi suhtautua hyvinkin huumorilla, mutta kun sen lukee vakavoituen, huomaa, että eihän se peli ole oikeastaan mihinkään muuttunut. Ainoastaan ihmiset sen ympärillä.

Niin ja vielä, tiesitkö, että Kanadan amatöörijääkiekkoliiton tutkimusvaliokunnan tietojen mukaan nimi 'hockey' johtuu ranskankielisestä ilmaisusta 'hoguet' (ranskalainen paimenkeppi)? The Pelikirja tietää.

Torstaina se alkaa.

[ Aiheeseen liittyen: Kunnon kesätreeni osa 7 / Valmentajan merkitys joukkueelle / To walk together forever ]

BTW Otetaan haaste Karhuherralta hieman riisutusti vastaan. Nikkola peräänkuuluttaa SM-liigan ja Mestiksen runkosarjan järjestystä kauden päättyessä. Osallistun näillä faktoilla haasteeseen:

SM-liigan runkosarjan voittaa Jokerit, Palloseura on viides ja Ässät viimeinen. Muut sijat saatte laittaa haluamaanne järjestykseen. Ne eivät näy korteistani.

Mestiksen voittaa Kookoo, Tuto on neljäs ja Leki viimeinen. Pelkkää faktoihin perustuvaa tietoa, jota saa lainata, mutta ei väärinkäyttää.

Liikuntasetelit (Kunto) kortille

Verottaja nosti ihan aiheesta liikuntasetelien väärinkäytön pöydälle. Aihe taisi saada kimmokkeen viime viikon Kauppalehden artikkelista. Verottaja haluaa korvata liikuntasetelit sirukortilla, jotta setelien väärinkäyttö vähenisi. Veroedun ehdothan olivat nämä.

Olen verottajan kanssa siinä samaa mieltä, että liikuntasetelien väärinkäyttö pitää saada kuriin. Se ei missään nimessä ole marginaalinen ilmiö. Olen todistanut sitä liian usein.

Maikkarin toimittajan mielestä seteliä käytetään rehellisesti, vaikka nettikyselyssä lähes 30% kertoo käyttäneensä muiden setelejä. Tässä pitää vielä huomioida, että ihminen luonteensa mukaan esittää rehellisempää kuin on, myös anonyymisti. Mielestäni tuo luku on iso ongelma. Prosenttiluku vastaa omia arvioitani, joita olen täälläkin esittänyt.

Työnantajilla menee oletettavasti vuositasolla miljoonia euroja hukkaan rahaa, jonka he kuvittelevat sijoittavansa työntekijän fyysiseen hyvinvointiin. Tuosta olen muutaman kerran täällä kirjoitellut. Linkit ovat alhaalla.

Nyt kun vielä kulttuuriin on oma setelinsä, setelien viihdekäyttö perheenjäsenien tai ystävien hyväksi on varmasti kasvanut.

Liikuntaseteli ja sen kaltaiset maksuvälineet ovat kuntokeskusalalle hyvä asia. Sitä en usko, että kukaan voi kieltää. Setelien suurin etu on siinä, että työntekijä saa itse valita paikan, jossa setelin hyödyntää. Setelien määrän kasvusta päiväkassassamme voin päätellä valinnan vapauden olevan ainakin M&M Kuntotalon edun. Myyjämme on samaa mieltä. Meille tulee aika paljon asiakkaiksi sellaisia, jotka ovat setelien myötä päässeet eroon kuntoilupakosta jossain tietyssä kuntokeskuksessa, jonka työnantaja on syystä tai toisesta valinnut.

Ongelmaksi näen ainoastaan setelien väärinkäytön. Sitä pystytään hillitsemään, jos halutaan. Setelien tuottajat eivät halua, koska se saattaisi vaikuttaa setelien menekkiin, käyttäjämäärien vähentyessä. Käyttäjämäärät vähenisivät, koska ainoastaan seteliin oikeutettu voisi käyttää seteliä.

Liikunta- tai kulttuuripalvelujen tuottajat eivät halua hillitä väärinkäyttöä, koska kylmä totuus on se, että miksi minua yrittäjänä kiinnostaisi, mistä asiakkaani on kyseisen maksuvälineen saanut. Pääasia, että hän maksaa ostamastaan palvelusta.

Ainoa, joka asiasta nyt on kiinnostunut, on verottaja, jolla ei kuitenkaan ole resursseja valvontaan.

Se jonka pitäisi olla aiheesta kiinnostunut, on työnantaja, joka mahdollisesti joutuu kustantamaan myös muiden kuin työntekijöidensä kuntoilua. Oletettavasti 20-30 senttiä jokaisesta eurosta menee joko hukkaan tai sen käyttää joku muu kuin työntekijä. Setelit ovat voimassa vain tietyn ajan, joten on täysin selvää, että niitä jää käyttämättä.

Ei tarvitse kuin käydä eniten Suomessa kertakortteja myyvän kuntokeskusketjun sivuilla ja todeta ilmoitus,

Jos kertakorttisi voimassaoloaika menee umpeen, osta lisää ja saat vanhoihin kertoihinkin lisäaikaa.

Näitä kertakortteja ja lippuja jää vuositasolla käsittämätön määrä käyttämättä.

Onko sirukortti oikea suunta? En tiedä. Voihan sen sirukortinkin antaa naapurin kultakalan käytettäväksi?

Ensimmäinen kysymys, joka tulee mieleen, on kuka maksaa sirukorttijärjestelmän? Edustamalleni yritykselle on ainakin ihan turha vierittää kuluja. Kyseisistä maksuvälineistä maksetaan jo nyt poikkeuksellisen suurta provisiota, verrattuna muihin maksuvälineisiin.

Aihe on mielenkiintoinen. Saa nähdä, mihin suuntaan tässä tullaan menemään. Minulla ei ole tässä kohtaa parempaa ehdotusta, mutta kerron, jos keksin.

[ Aiheeseen liittyen: Kulttuuri ja liikunta henkilökuntaetuna / Kulttuuriseteli / Liikuntasetelit - TS 14.1.2008 ]

BTW Syksy on täällä. Tänään illalla ensimmäiset lätkätreenit. Ensin alle 50 minuuttia Mountain Spinningiä ja 50 minuuttia Cardio Spinningiä ja sitten bambina jäälle, uudet putket jalassa ja uudet lavat mailoissa. Tästä se taas alkaa. Illalla hockeytalkia pukuhuoneessa, foliot käteen ja kiekko keskelle.

Venyttely.fi

Jokinorsukin ihmettelee blogissaan tätä venyttelyyn liittyvää artikkelia. Väärin venytelty artikkeli on joko tarkoituksella väärin kirjoitettu tai toimittaja on tarkoituksella väärin ymmärtänyt, jotta saisi keskustelua aikaiseksi.

Mikäli toimittaja on tarkoituksellisesti pyrkinyt johtamaan ihmisiä harhaan, on toimittaja ollut vastuuntunnoton.

Artikkelissa tuodut lääkärien toteamukset ovat nykytiedoilla todennäköistä faktaa. Niitä tulee kuitenkin käsitellä kokonaisuuden, eli venyttelyn sisällä, ei yksittäisinä heittoina, joilloin ne antavat helposti ymmärtää jotain muuta, kuin on tarkoitus.

On tutkitusti totta, että

"Venyttely ei nopeuta palautumista eikä vähennä urheiluvammojen riskiä."

Mutta tuota pitää tarkastella hieman tarkemmin. Ymmärtääkseni tuohon tulokseen päästään tutkimalla venyttelyä ja sen vaikutuksia juuri ennen harjoitetta ja välittömästi harjoitteen jälkeen. Jos venyttely on omana harjoitteena, erillään muista harjoitteista, vaikutus lienee yhä sekä palauttava että vammoja ehkäisevä.

On varmasti myös totta, että

"Lihaskipeyteen, joka tulee suorituksen jälkeen, ei ole nykytutkimuksen mukaan venyttelyllä mitään vaikutusta."

Tässäkin kommentissa lienee kyse välittömästi harjoitteen jälkeen tapahtuvasta venyttelystä. Esimerkiksi harjoitetta seuraavana päivänä venyttelyllä voi hyvinkin olla analgeettinen, kipua lieventävä vaikutus. Tällainen on ainakin oma kokemus venyttelystä treenikivun lievittäjänä.

Toimittaja kysyy, että eikö siis tarvitse huolestua, jos venyttelyn jättää väliin? Vastaus kuuluu

"Ei siinä mitään isompaa tapahdu. Lihas palaa kyllä normaaliin pituuteensa."

Mitä jos se normaali pituus ei ole riittävä suorituksen vaatimuksiin nähden? Mitä, jos voimistelijan lihas ei veny spagaatiin? Millä sitä venyvyyttä kehitetään? Voiko silloin venyttelyn jättää väliin, koska lihas palautuu normaaliin pituuteensa? Tuossakin lienee taas tarkoitettu tilannetta, jossa venyttely tehdään välittömästi harjoitteen jälkeen.

En usko, että olympiafysioterapeutti (mitä tuo ikinä tarkoittaakin) olisi sitä mieltä, että

"riittää, että ihmisten raajat liikkuvat sen verran, mitä kukin omassa liikkumisessaan tarvitsee."

Veikkaan monen urheilijan olevan päinvastaista mieltä. Minä olen, vaikka olenkin kuntourheilija. Veljeni on ja hän pelaa lätkää työkseen. En usko veljenikään venyttelevän ihan huvikseen ja ajankulukseen joka aamu ja ilta. Saattaisi olla, että lätkämaalivahdin ura olisi ollut jo aikoja sitten paketissa ilman notkeutta ja liikkuvuutta, joka on saatu aikaan pääasiassa säännöllisellä venyttelyllä.

Kun julkaisimme syksyn ryhmäliikuntakalenterin, sain vastata muutamaan asiakaspalautteeseen siitä, miksi venyttelytuntimme ovat siten, että niihin ei voi siirtyä suoraan joltain muulta ryhmäliikuntatunnilta. Vastaus on yksinkertainen. Venyttely on kokonaan oma harjoituksensa. Se tulee tehdä erikseen, ei yhdistettynä mihinkään harjoitteeseen. Jos sen yhdistää, siinä kärsii joko se harjoite itsessään tai venyttely sekä varsinkin niistä molemmista saatu vaste.

Minä käyn passiivisessa venyttelyssä aina keskiviikkoisin, joka on muusta harjoitteesta kokonaan vapaa. Menen venyttelyyn lämmittelemättä, koska muutaman vuoden kokemuksesta olen todennut saavani silloin parhaan mahdollisen vaikutuksen sekä palautumiseen että liikkuvuuteen.

Blogin otsikko oli Venyttely.fi. Tuohon osoitteeseen, www.venyttely.fi avautuu lähiaikoina tietopankki venyttelystä. Ilmoitan täällä vielä uudelleen, kun sivut avautuvat.

[ Aiheeseen liittyen: Venyttely ]

BTW Audi kiittää kaikkia valtamedioita ja blogeja, blogeja, blogeja ja vielä muita manitsemattomia blogeja sekä kaikkia keskustelupalstoja osallistumisesta markkinointiin, jossa Audista mahdollisesti yritetään tehdä äijämäistä autoa. Ihan loistavaa sissimarkkinointia Esko Kiesiltä. Audista tuli pöhinän myötä kertaheitolla seksikäs, kielletty hedelmä ja päiväuni monelle miehelle ja miksei myös naiselle, joka ymmärtää meitä miehiä. Minulle voi lahjoittaa Audi Q7:n ken haluaa.