"Kumpi myy enemmän, laaja vai suppea valikoima?"Jari on sitä mieltä, että yksi vaihtoehto on liian vähän ja liian monta vaihtoehtoa on liian monta vaihtoehtoa. Molemmissa tapauksissa valinta jää tekemättä.
Noin me ihmiset toimimme. Me olemme huomanneet sen ihan konkreettisesti kuntokeskusalalla.
Aikojen alussahan meillä oli käytännössä neljä vaihtoehtoa; kertamaksu, 10-kerran kortti, kuukausikortti ja vuosikortti. Saattoi tietysti olla jotain muutakin, mutta perusvalikoima oli tuo. Niitä myytiin. Eniten myytiin 10-kerran korttia, koska se oli jostakin järjettömästä syystä - jota kukaan ei ole koskaan osannut selittää - hinnoiteltu halvimmaksi.
Ryhmäliikunnat tulivat jossain vaiheessa mukaan. Hinnoitteluvaihtoehdot ainakin tuplaantuivat, kun keksittiin - taas ilman mitään järjellistä perustetta - hinnoitella ryhmäliikunta kalliimmaksi palveluksi kuin kuntosali. Olihan se lisäpalvelu aikaisempaan verrattuna, joten siitä saattoi pyytää enemmän rahaa.
Kun ensin oli saatu ihmiset kasvavassa määrin ostamaan kausikortteja, kertakorttien sijaan, siirryttiin vuosituhannen alussa jäsenyyksiin. Moni keskus teki tuolloin perustavanlaatuisen virheen, josta alamme kärsii yhä. Syntyi käsite pakkojäsenyydestä.
Suurin osa keskuksista, jotka siirtyivät jäsenklubiperiaatteeseen, siirtyivät yhden tuotteen ja hinnan palveluun. Pidin sitä virheenä jo tuolloin ja nyt pidän sitä alamme yhtenä suurimpana virheenä. Kaikki haloo olisi pystytty välttämään ja silti siirtymään jäsenklubeiksi.
Me teimme eri tavalla. Me emme siirtyneet yhden tuotteen kuntotaloksi, vaan olemme aina myyneet myös 10-kerran kortteja ja kuukausikortteja. Ne olivat vain hinnoiteltu oikealle tasolle suhteessa vuosikortteihin. Jos ostit 12 kuukautta yhden kuukauden sijaan, maksoit vain seitsemästä kuukaudesta. Tuo suhde on yhä sama, kohta 10 vuotta myöhemmin.
Lyhyemmät kortit kannatti säilyttää jo pelkästään sen vuoksi, että niillä oli helpompi myydä 12 kuukautta 7 kuukauden hinnalla. Kyllähän kaikki haluaisivat kuntoilla enemmän kuin kuukauden, tai vain 10 kertaa. Kuten Parantainenkin kertoo:
"Asiakkaasi tarvitsee joka tapauksessa vertailukohtia. Muuten hän ei pysty päättämään, mitä ostaa – vai ostaako yhtään mitään."Kun kuntokeskuksen asiakkaalle lyötiin eteen vain yksi mahdollisuus, 12 kuukauden jäsenyys, ota tai jätä -tyyliin, oli ja on aivan selvä, että asiakas tuskastuu ja aloittaa valittamisen. Kun hän saa yhä valita, ostaminen on helpompaa, siitä huolimatta, että toinen vaihtoehto olisi enemmän tai vähemmän järjetön.
Vaihtoehdot ovat siis hyvästä. Minä olen sitä mieltä, että meillä on M&M Kuntotalossa liikaa vaihtoehtoja. Mitä mieltä Sinä olet? Minkä tuotteen me voisimme karsia? Kannattaako meidän karsia mitään?
Osa niistä klubeista, joista pystyi ostamaan vain sen yhden tuotteen, jäsenyyden, on nyt siirtynyt takaisin lukuisiin vaihtoehtoihin. Jos meillä on liikaa vaihtoehtoja, niin tuossa kuviossa ostamisesta saatetaan taas tehdä vaikeaa, koska vaihtoehtoja on vielä enemmän. Markkinoinnin slogan on
"Vapaudu valitsemaan"Vapautuuko tuossa ihan oikeasti? Vai voiko ostaminen alkaa pelottamaan?
Ostanko kortin, joka oikeuttaa vain kuntosalille? Vai kävisinkö myös ryhmäliikunnassa? Entä solariumissa? Ostanko kertoja, kuukauden vai pidemmän ajan? Pitääkö lihakset ja/tai kunto mitata? Ostaisinko henkilökohtaista ohjausta vai enkö ostaisi? Jos ostan, kuinka paljon tarvitsen sitä? Saako kaikkien korttien kanssa käydä kuitenkin vessassa? Vaikka ei olisi ostanut ohjausta? Entä suihkussa?
Meille alan yrittäjille nuo vaihtoehdot ovat tuttuja ja pystymme heti kertomaan, mitä me itse tarvitsemme. Me pystymme myös kertomaan yhdeltä istumalta mikä olisi asiakkaalle paras vaihtoehto. Asiakkaalle ne vaihtoehdot ovat kuitenkin pääosin vieraita. Ja niitä on vielä noin paljon. Se saattaa pelottaa. Parantaisen mukaan:
"Jos hillohyllyssä on tarjolla 20:tä eri makua, siitä luulisi löytyvän jokaiselle jotain. Mutta jos valikoima karsitaan kuuteen erilaiseen hilloon, hyllyn kokonaismyynti yllättäen kasvaa."On varmasti totta, että osa keskuksista joutuvat tarkastelemaan tuote- ja palveluvalikoimaa kilpailutilanteiden muuttuessa. Osa joutuu muokkaamaan ja hinnoittelemaan tuotteensa markkinatilanteen mukaan, ei kustannustensa mukaan. Kilpailijoista pitää pyrkiä erottautumaan. Tuo on yksi tapa. Meidän tapamme erottua muista kaupunkimme keskuksista on Omaohjaaja™. Sitä me olemme mainostaneet, jos et ole huomannut. Sen voimaan me panostamme jatkossakin.
M&M Kuntotalossa kaikki asiakkaat saavat Omaohjaapalvelun käyttöön veloituksetta. Omaohjaajan™ tehtävä on laittaa asiakkaan kuntoilu oikeille raiteille, ilman lisämaksua. Elixiassa tuollainen palvelu maksaa erikseen. SATSissa se maksaa erikseen. Motivus ei taida tarjota palvelua lainkaan. Jos tarjoaa, se maksanee erikseen.
Jos tuonkin palvelun pilkkoo ja hinnoittelee erikseen, asiakkaan ostopäätös vaikeutuu. Joku selittelee pilkkomista sillä, että nyt siitä aikaisemmasta kulusta saa tuottoa. Se on totta, mutta olisiko saman tuoton saanut, jos olisi sisällyttänyt sen palvelun kulut hintaan? Pelkkää mutua.
Joka tapauksessa valinnan vapaus on tärkeä osa kaupankäyntiä. Ihminen haluaa aina tehdä ostopäätöksensä itse. Myyjän tehtävä on vain auttaa ostopäätöksen tekemisessä.
[ Aiheeseen liittyen: Hintarasismi / Robin Hoodin kuntosali / Kausikortin hinta / Kuntosalijäsenyys ]
BTW Tämä näytti olevan 300. blogiteksti. Otetaan sille, Pepsiä. On näitä omia terapiaistuntoja joku käynyt joskus lukemassakin ja jopa kommentoimassa. Kiitos Teille!
BTW 2 Kannattaa lukea Kauppalehden artikkeli: Katso, kuka hyötyy yrityksesi liikuntasetelihävikistä. Muutamaan otteeseen olen asiasta kirjoittanut. Artikkeli loppuu osuvasti lauseeseen:
"Sen (Smartum) julki lausuttuun strategiaan kuuluu avoimuus."