keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Mielenkiintoinen ilmiö

TPS jatkaa torstaina seuraavan voiton metsästystä. Sekin on mielenkiintoinen ilmiö, mutta siitä ehkä joskus toiste.

Mielenkiintoinen ilmiö on Turkuhallin täydet katsomot ja yleisön eläminen ottelutapahtuman mukana. Tuo on harvinaista herkkua Turussa. Jokainen HIFK tai JYP -ottelussa mukana ollut voi varmasti vahvistaa, että kyse ei ollut pelkästään ottelusta vaan ottelutapahtumasta, vaikka kehitettävääkin vielä on.

Ottelusta voi luoda ottelutapahtuman, jos haluaa. Se on nähdäkseni nyt todistettu. Ääni- ja kuvamiehet ovat erittäin suuressa roolissa, kun ottelusta tehdään tapahtuma. Tuo on saattanut tulla monelle jopa hieman yllätyksenä. Tai jos ei ole, miksei niin ole tehty aina?

Mielestäni kukaan ei voi enää sanoa, että kyllä pelkkä jääkiekko riittää. Vaikka jääkiekon takia hallille raahaudutaankin, sinne tullaan myös viihtymään ja pitämään hauskaa.

Mikäli nuo elementit puuttuvat kokonaan, ottelusta jää käteen vain tulos. Vaikka lauantaina hävitiinkin, ottelutapahtumasta jäi positiivinen mielikuva. Ei harmittanut ihan niin paljon, kun oli hauskaa. Sitä alkoi heti odottamaan seuraavaa tapahtumaa.

Onko Turussa jo kyse joukkohysteriasta? Vai kiimasta ja kutinasta?



Vai onko vain yksinkertaisesti kyse siitä, että jo kertaalleen kuopattu "Joukkue Olemme Me" -kampanjointi alkaa toimimaan? Tuon kampanjan pohjalle voi rakentaa markkinoinnin moneksi vuodeksi eteenpäin. Sen kuoppaamisyritys oli selvä virhearviointi.

Ehkä me turkulaiset, katsojat ja fanit, joukkueen osana, haluamme kertoa, että lässytys riittää. Suikkanen toi seuraan suoraselkäisyyttä, johon jokaisen turkulaisen on hyvä nojata. Puhutaan asioista niin kuin ne ovat. Ei selitellä ja kerrota kauniita haavekuvia totuuden vierestä. Nyt seuran takana on hieman helpompi seistä ja se näkyy.

Joku jo ehti ilmoittamaan, että tässä on todistettu sitä, että ihmiset tulevat hallille menestyksen perässä. Älä erehdy luulemaan niin! Joukkue pääsi vasta sääläreistä eteenpäin ja niihinkin rimaa hipoen, joten menestyksen perään on tässä kohtaa ihan turha huudella. Ihmiset ovat tulleet hallille, koska rehellinen altavastaaja houkuttelee enemmän kuin ylimielinen sonnanjauhaja.

Torstaina on pahimmassa tapauksessa kauden viimeinen ottelu, joten sitä tuskin kannattaa jättää väliin. Jos ottelut päättyvät, on seuralla haasteellinen tehtävä säilyttää hype syksyyn asti. Hypen olisi ehkä voinut hyödyntää nyt, myymällä hallissa kausikortteja johonkin hintaan, mutta kesällä hypestä muistuttaminen on kivistä työtä.

Mikäli ottelut jatkuvat Turussa, hypen hyödyntämiselle saadaan jatkoaikaa. Kävi tässä miten tahansa, turkulaiset ovat nyt näyttäneet, että jääkiekolle on yhä tilauksensa Turussa. Tuotetta pystyy myymään, kun säilyttää rehellisen otteen ja tekee nöyrästi töitä. Mitään ei voi, eikä kannata olettaa eikä pitää itsestään selvyytenä.

Uudistuminen on nyt alkanut. Toivottavasti uudistuminen myös jatkuu. Seuraavan suuren uudistuksen täytyy olla lippu/kausikorttiuudistus. Väkeä tarvitaan hallille myös kausikorteilla, eikä aina vain kertalipuilla. Tuo hinnoittelumuutos tulee väistämättä vastaan. Se kannattaa hyväksyä nyt, eikä vasta sitten kun on myöhäistä.

Jatketaanhan torstaina mustavalkoisella ilmeellä, pelipaita päällä?

[ Aiheeseen liittyen: Faneja vai katsojia / Inga Pengar - Bara Hjärta / Minä olen fani / Anna tukesi TPS:lle ]

BTW Uudessa Tiede-lehdessä oli sivun artikkeli tappioputkista, kuinka tappioputki ennakoi voittoja. Artikkelin mukaan
"Joukkueet näyttävätkin pelaavan keskimääräistä paremmin, kun takana on muutama hävitty ottelu."
Tiedettä tulee kunnioittaa, joten tältä pohjalta odotamme ehdottomasti voittoa torstain pelistä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Mielestäni kukaan ei voi enää sanoa, että kyllä pelkkä jääkiekko riittää. Vaikka jääkiekon takia hallille raahaudutaankin, sinne tullaan myös viihtymään ja pitämään hauskaa."

Kyllä. Mutta eikö hauskanpitämisen kuuluisi lähteä katsojista? Miksi hauskaan vaaditaan 11 000 ihmistä, ja ääni- ja videotaulumiehet?

Ollaanko me nykyihmiset niin saamattomia, että meille pitää sanoa, koska alkaa hauskanpito? Se alkaa siis silloin, kun valotaululla tai kuulutuksessa kerrotaan niin.

Miksei hauskaa voi olla matsissa marraskuisena tiistai-iltanakin, kun paikalla on 4000 katsojaa?

Ilmeisesti ainoastaan keväällä naapuri tai naamatuttu ei paheksu, jos matsissa kannustaa ja pitää hauskaa. Muina aikoina kuuluu istua hiljaa, sillä joku tuttu voi vaikka nähdä. Miksi itsensä likoon laittaminen on suomalaisille ja etenkin turkulaisille niin hemmetin vaikeaa?

Kultaisina vuosina 90-luvun alussa oli Hunajata-tiimi johtamassa kannustusta ja koko ottelutapahtumaa. Mihin se perinne oikein hukattiin? Onko kukaan viimeisen vajaan 20 vuoden aikana esim. Lehtisen Ramilta kysynyt neuvoa, miten halliin voitaisiin saada taas tunnelmaa? Miksi vasta nyt tehtiin jotain?

Paljon kysymyksiä. Toivon mukaan, joku osaa vastatakin.

Sami Hurme kirjoitti...

Pitäisikö hauskanpito lähteä katsojista? Ei kai? Eikö sen kuitenkin pitäisi lähteä järjestävästä tahosta.

Jos mikä tahansa ihmisryhmä laitetaan samaan tilaan, hauskaa ei synny itsestään, vaan siihen tarvitaan virike. Monelle riittää, ikävä kyllä, alkoholi ja vielä useammalle se on, ikävä kyllä, ainoa mahdollinen virike.

Talkshow-yleisökin lämmitellään erikseen. Miksi siis jääkiekkoyleisön pitäisi osata pitää hauskaa itsekseen ja itsestään? Onko tuo olettamus syy yleiseen katsojakatoon? Syy siihen, että hallille ei kannata mennä, varsinkin jos peli tulee töllöttimestä?

Hauska alkaa nimen omaan siitä, kun se ämyreistä kerrotaan tai taululla näytetään. Niistä vastuussa olevat miehet ovat siellä hauskuuden takia. He valisevat musiikin kuuloaisteille ja kuvat näköaisteille, joskus yhtä aikaa molemmille. He luovat tunnelman, josta yleisö joko ottaa kiinni tai ei ota. Hyvänä päivänä ottaa.

Miksi vaaditaan 11.000 ihmistä? Ei vaadita. Tuhatkin riittää, jos sillä määrällä tila on täytetty. Turkuhallissa tarvitaan yli 8.000 pelkästään tilan suuruuden vuoksi.

Me tarvitsemme herättäjiä juuri sen vuoksi, kun ajattelemme, mitä tuo vieressä oleva kaveri ajattelee, jos nyt erehdyn kannustamaan.

Joku humalainen urpo tuli ilkkumaan minulle lauantain hallilla. "Vanha äijä on täällä Nurmisen paita päällä. Ööö, buu ja keskaria." Ei ollut Jyväskylästä.

Jäin oikein ihmettelemään, että miksi ihmeessä tätä hessua häiritsi minun pelipaitani? Miksi se häiritsi niin paljon, että siitä piti erikseen tulla ilkkumaan? Mikä ongelma sillä urpolla oikein oli?

En tiedä, enkä välitä, vaan puen tänäänkin sen saman paidan päälle.

Anonyymi kirjoitti...

Minua olisi tuossa tilanteessa eniten häirinnyt se, että joku olisi nimitellyt minua vanhaksi äijäksi...

No joo, asiaan. Onko Turussa siis viimeiset 15 vuotta odotettu sitä, että joku kehoittaa nousemaan seisomaan hallissa ja taputtamaan?

Olisiko sen voinut tehdä ihan itsekin jo aiemmin? Ai ei ole ollut paljon aihetta standing ovationiin viime vuosina? Menestyksen takiako siellä sittenkin taas ollaan...

Sami Hurme kirjoitti...

Menestyksen puute on hyvä selitys sille, että myynti ei vedä ja hallissa on kuollutta.

Mutta kun se vain on selitys.

Ylösnousemus ja taputtaminen on yksi osa tapahtumaa. Miksi yleisön pitäisi oivaltaa se itsestään, jos tapahtuman järjestäjäkään ei ole sitä 15 vuoteen oivaltanut?

Miksi se(kin) pitää kaataa yleisön niskaan?

Mitä menestystä nyt on saavutettu? Muuta kuin niukin naukin sääläreihin ja sieltä jatkoon? Tämä sama "menestys" on ollut ovella joka kevät, sen 15 vuoden ajan...

Jonkun mielestä olen vanha äijä. Ei se minua häiritse. Minäkin pidin lähes nelikymppisiä joskus vanhoina äijinä. Valtaosa ikätovereista ovat jo kuin vanhat äijät.

Sami Hurme kirjoitti...

On muuten aivan sama, kannustammeko avustettuna ja ohjatusti vai spontaanisti. Ihan tolkuttoman hienoa se joka tapauksessa on...

snapcrackleandpop kirjoitti...

1990-luvulla jääkiekkoseura TPS menestyi käsittämättömän hyvin. Pelaajisto koostui sekä muualta värvätyistä että omista kasvateista. Lähes jokaisesta tuli tähtipelaaja. Menestyskauden alkuhetkillä tuli myös uusi hieno Typhoon. 11 820 katsojaa mahtui kannustamaan omia suosikkejaan. Hallissa oli lapsellisella tavalla hyvä tunnelma, liigan kiltein faniryhmä, 5000 jättilippua, perheitä ja sikariporrasta. Tunnelmaa oli ajoittain, mutta hornankattilasta ei voitu loppuhuipennuksia lukuunottamatta puhua. Voitettiin runkosarjoja, playoffs-sarjoja ja finaalejakin. Euroopan Mestaruuskin tuli Sami Mettovaaran komennolla.

Menestykseen totuttiin ja tuudittauduttiin. Siitä syntyi jopa hieman haitallisiakin tauteja, kuten yleisökato runkosarjaotteluissa useita joukkueita vastaan. Niiden otteluiden yleisömäärät olivat muuten kuitenkin isompia kuin tämän ja viime kauden runkosarjaotteluissa, lähes poikkeuksetta. 6 000 tuolloin oli huono lukema. Keskiarvo pyöri siellä 8 000 hujappeilla monen kauden ajan. Hieno lukema. Kyllä kelpasi vuokrasopimustakin uusia, win-win kun myötätuulessa mentiin. Playoffeissa puolivälieräottelut eivät vielä houkutelleet väkeä paikalle, kun tiedossa oli varma jatkoonpääsy ja vastassa joku sittisontiainen Jyp/K-Espoo(voi kamala!)/Saipa/Ässät ja mitä niitä nyt olikaan. Alku vielä pahin mahdollinen, joku tiistai, niin kiviäkin kiinnostaa. Välieristä alkaen kansa sitten otti hallin haltuun viimeistä paikkaa myöten, melkein.

Menestys ja joukkueen suosio omien keskuudessa oli tuolloin täysin toisenlaista kuin se on tänään. Siihen menestykseen reagoiminen Turun ulkopuolellakin oli toisenlaista kuin se on tänään. Tepsiä vihattiin, tosin Jokereita ja North-Hjallista vielä enemmän. Tepsi oli ylimielinen kansitakit auki viilettävä, pikkuseurat lupauksistaan kuppaava Kroisos Pennonen. Ei sympatiaa, tosin Jokerit oli jokaisella vihamittarilla aina vähän pahempi.

TPS tänään. Persaukinen ex-hallitsija samassa palatsissaan. Pelaajistossa ei pistepörssivoittajia, ei maajoukkueiden runkopelaajia. Ei sex appealia normimittareilla.

MUTTA! Tämä kausi. Paatti meinasi upota täysin, lappua soviteltiin luukulle, yt-neuvotteluja käytiin ja muuta sontaa. Samalla joukkue pelasi huonosti, ongelmat alkoivat kulminoitua valmentajiin ja tarkkaavaisimmat fanit huomasivat muitakin puutteita, mm. palatsin lipunmyynnissä ja kansan virvokepalveluissa. Ei hyvä. Kuka tuollaista tulee katsomaan. Vierailusta etäällä sijaitsevaan palatsiin (1990-luvulla sijainti ei haitannut) sai sellaisen vaikutelman, että miksi tulin tänne. Lipunmyynti takkuili, palvelut ovat kiinni, kaikki muutkin ovat hiirenhiljaa ja siksi pelaajien hammassuojien lutkutusäänet olivat ehkä kovaäänisintä tuotosta koko hallissa. Voi voi. Ei ole helppoa saada väkeä paikalle, kun joukkue on liigan huonoin ja palvelua ei ole nimeksikään. Samalla muutama printtimedia johti seuran tallaamista syvemmälle. Ei saatu sympatiaa.

UUSI AIKA. Valmentaja vaihtuu, voittamisen halu syntyy, rimpuillaan, harhasyötellään ja mennään hyvällä tuurillakin lopulta 10.paikalle. MM-kulta. Viime viikkojen tapahtumien valossa Playoutteihin, as they turned out, joutuminen olisi ollut megaluokan fiasko. Valot pois. Päävirtakytkin alas. Onnen tunne oli siis rajaton, kun vältimme sen. Siitä syystä Suikkanen oli niin onnellinen Helsingissä. Vain ja ainoastaan. Hänkään ei olisi playoutteja jaksanut. Eikä joukkue.

Vaan nyt jaksetaan. Puolivälieräottelut kiinnostavat Turussa! Muu Suomi komppaa ihan hienosti. Inhimillisetä, sisukkaasta altavastaajasta pidetään, paidan logosta riippumatta. Halli loppuunmyyty kahdesti! Kolmas varmistui eilen! Ennennäkemätöntä! Kaikki haluavat halliin! Vastassa on joku Jyp! Huh huh. Eikä peli ole kaksista. Se on playoffkiekkoa noilla käsillä. Joukkueissa on todellisia tähtipelaajia yhteensä 2-3. Loput ovat uuden ajan kavereita ja muutama jo reserviin siirtymistä odottelevia. Maaleja ei tule montaa per peli, mutta taistelua riittää niidenkin edestä. Kyllä tuohon spektaakkeliin osallistuminen on jotain aivan muuta kuin normaalia bandwagon-käyttäytymistä. Ei tässä vesi kielellä kultaa olla menossa huuhtomaan. Nyt halutaan osaksi tuota joukkuetta, yhteisöllisyyttä ja tullaan sen huiman tunteen taakse. Lisäksi jokainen varmasti tietää otteluiden taloudellisen merkityksen seuralle. Iso kiitos kaikille!

Sitten siihen suomalaiseen urheilutapahtumakäyttäytymiseen. Yksin ei tehdä mitään. Yksin pikkujurrissa voidaan saada aikaiseksi a) paheksuvia katseita muilta b) oman seurueen rauhoittelevia olasta alas penkkiin-vetoja c) kohtia a& b seuraava oma häpeäntunne. Kahdestaan ja isommalla porukalla selvinpäin ei tehdä juuri mitään. Turussakin katsomossa on kaikenlaista väkeä, mutta hiljaa ollaan enimmäkseen. Jotkut osaavat seurata peliä tarkastikin, mutta eivät pidä siitä meteliä. Jotkut pitävät meteliä, mutta eivät tiedä pelin saloista mitään. Maaleille taputetaan, jokunen nuija ja seulakommentti saattaa tulla. YV-pelissä ollaan taputuksin mukana, jos vieressä olevatkin lähtevät siihen. Hiljaista on. Kokemusta on.

Suomessa koko kansan hurmokseen vaaditaan vähän jotain erikoista. TPS:n joukkue ja valmentaja ovat sitä. Lisäksi joukkueen lähtökohdat playoffeihin ovat sitä. Tyhmäähän se olisi, jos kansaa ei hieman ohjattaisi tuomaan se sisällä kupliva kiima ulos. Valotaulu- ja ääniohjauksin sen tekeminen on hieman kaksipuolinen juttu. Tiettävästi ottelutapahtuman kuuluttaja ei saa olla millään muotoa puolueellinen. Tästä ei ole tässä yhteydessä puhuttu, mutta Typhoonin toiminta viittaisi puolueellisuuteen. Itse en juuri tästä seikasta valita, mutta ymmärrän sen pointin. Toiseksi, kansa kyllä lähtisi mukaan ilman yleiskehoitusta jos hallissa olisi auktoriteetin omaava huutosakki sen itse omin äänivaroin antamassa. Hieman hölmöksi se kieltämättä menee, jos joka kerta ja varsinkin ottelumäärien kasvaessa Finnkaraoke-tyylin on oltava apuna.

Joka tapauksessa, tunnelma mikä hallissa on silkkaa parhautta. Ja sehän tässä on tärkeintä. Katsomokulttuuri ja yhteinen hauskanpito urheilutapahtumissa on suomalaisten keskuudessa vielä vaan niin vähäistä. MM-kisaörvellykset ovat tietysti asia erikseen, kun ollaan poissa kotoa niin kaikki on mahdollista ja yhtäkkiä tekeekin mieli pyytää vaimolta lisää rahaa kirjoittamalla tuo vieno pyyntö pahviläpyskään ja heiluttamalla sitä kameroille jossain Salzburgissa. Ei haittaa, vaikka päällä ei ole kuin serkkupojan bermudashortsit ja följyn yhteiset vaatekappaleetkin ovat yhden käden sormin laskettavissa.

Kotipuolessa homma ei voi näin toimia. Ja siksi patistelua tarvitaan ja nyt sitä todellakin kannattaa tehdä! Vaikutus on nähty ja kaljanmyynti kuntoon! Kyllä pikkunousu aina kruunaa tunnelman kuin tunnelman.

Anonyymi kirjoitti...

Hola, mielenkiintoinen ilmiö on se että tuli voitto :) aika tiukkaa tais olla taas...voin kuvitella mikä liehunta siellä alko voittomaalin jälkeen (tätä varmaan taas tunnelmoidaan seuraavalla spinning tunnilla ;)