Ehdottelin pleijarien alkaessa Towel Powerin tuomista TPS:n otteluihin. Huolimatta siitä, että joku kokee valkoisen pyyhkeen heiluttamisen luovuttamisena, pyyhkeen kehään heittämisenä, se ei ole sitä. Se ei ole sitä jääkiekossa. Se on play off jääkiekkoon olennaisesti kuuluva traditio NHL:ssä.
Miksi se ei voisi toimia myös Suomessa?
Towel Power on lähtöisin Vancouverista ja se on yli 25 vuotta vanha traditio!
Vuoden 1982 pleijareissa Canucksien valmentaja Roger Neilson nosti valkoisen lipun, koska hän kyllästyi Blackhawksia vastaan käydyn ottelun tuomarilinjaan. Hetken päästä pelaajat liittyivät liputukseen ja seuraavissa peleissä koko halli oli mukana. Joku voisi jopa väittää, että Towel Power avusti Vancouverin tuolloin finaaliin.
Nykyään nuo pyyhkeet ovat valmiina hallissa, jokaisen penkillä, kun pleijarit alkavat. Pyyhkeisiin ei liene vaikeaa löytää sponsoria.
Turussa on ollut aikoinaan "Flag Power", joka on jostain syystä hieman laantunut. Olihan se aikoinaan hienoa, kun lähes koko halli oli täynnä mustavalkoisia lippuja. (En löytänyt tuubista) Miksi niin ei ole enää?
Katsotaan, josko meillä toteutuisi "Scarf Power" tänään. Hienoa, että tästä yritetään tehdä tuotetta, joka lisäisi onnistuessaan fanituotemyyntiä.
Yleisön aktivoiminen on ollut näissä pleijareissa esimerkillistä. Jatkakaa samaan malliin!
[Aiheeseen liittyen: Mielenkiintoinen ilmiö / Fiilistä ei voi filmata / Halli täyteen lauantaina ]
BTW jätettiin eilen tarkoituksella kirjoittamatta. Sen aika on nyt. TPS olisi eilen voinut yhtä hyvin voittaa kuin hävitä. TPS olisi voinut yhtä hyvin voittaa kuin hävitä koko sarjan, vaikka RD esiintyikin ylimielisesti lehdistötilaisuudessa. Mediapeliä tai ei, ylimielisestä käytöksestä ei saa pisteitä. Vihamiehiä kyllä.
Aika harvoin tuntuu tappion jälkeen silti näin hyvältä. Enkä ole ainoa. Esimerkiksi Facebookin viesteistä aistii saman asian. Nyt näyttää siltä, että seura on saanut kunnioituksensa takaisin. Seuran takana on jälleen helppoa ja jopa muodikasta seistä. Se tietää hyvää tulevaisuutta ajatellen. Kun menee hyvin, täytyy kuitenkin aina muistaa, että on helpompi latistaa tunnelmaa kuin luoda sitä. Hype on helppo tuhota, jos unohdetaan rehellisyys, nöyryys ja kova työ. Nyt nuo kolme elementtiä näyttävät olevan seuran peruskivessä. Kun ne pidetään siellä, tulevaisuus on valoisa.
Henkilökohtaiset kiitokset menevät koko joukkueelle, valmennusta myöden. On aina hienoa, kun joku todistaa, että yhteishengellä ja kovalla työllä pääsee pidemmälle kuin rahalla. Iso kiitos menee myös Makelle ja Joonalle, jotka loivat otteluista tapahtumia, joissa oli pitkästä aikaa hauskaa. Otteluista jäi hyvä mieli, tappioista huolimatta. Sen pohjalle on hyvä rakentaa. Muistakaa kuitenkin, että hyvääkin pystyy parantamaan!
Tein eilen sen päätöksen, että en tule enää kertaakaan lätkäotteluun ilman pelipaitaa. Mikään ei koskaan muutu, jos sitä ei muuta. Minä kannan korteni kekoon tällä tavalla.
11 kommenttia:
Jotensakin outoa, että buumin hetkelläkin Tepsistä löytyi edelleen muutosvastarintaa vastustaa Samin mainitsemaa markkinointi-ideointia.
Markkinointi luovuttamista? Selvä! Ensi kaudella jatketaan samaa playoff-tuubaa.
Tuohan on loistava idea saada "väriä" katsomoon.
Ajastusta voisi kehitellä veilä enemmän tuomaritoiminnan suuntaan, eli entäpä jos pyyhe olisi kaksi puolinen, valkoinen ja musta.
Valkoisella hyväksyttäisiin tuomarin tekemä päätös ja mustalla oltaisiin erimieltä tuomiosta=:-) Saisi annettua viheltämisen sijaan suoraa palautetta tuomarien toimintaan myös positiivisessa mielessä.
White Power lienee aika kaukana Towel Powerista, mutta jokainen saa tietysti omanlaisensa mielikuvan.
Jos seuran värit ovat musta ja valkoinen, täydelliset vastavärit, niin väreistä saa tietysti myös täydellisesti toisistaan poikkeavia mielikuvia.
Kyseisiä värejä on käytetty sekä hyvän, että pahan tunnusmerkkeinä kautta aikojen.
White Powerin sijaan voitaisiin tietysti myös huitoa ilmaan musta nahkahanska kädessä, käsi nyrkissä. Olen joskus nähnyt sellaistakin jossain.
Mustavalkoinen tifo olisi aika helppo toteuttaa Turkuhallissa...
Jari,
Muutosvastarinta markkinointi-ideoiden suhteen juontanee juurensa jääkiekon perinteisiin.
Pitkään alalla toimineet eivät halua jostain syystä myöntää, että jääkiekko-ottelu on yhän enemmän tapahtumamarkkinointia, ei pelkästään urheilumarkkinointia.
Pitkään alalla toimineet hokevat vuosi toisensa perään, että ainoastaan menestys tuo väkeä katsomoon. Toinen mantra ovat nimekkäät pelaajat. Muulla ei ole vanhojen partojen mukaan mitään merkitystä.
Se on tietysti totta, että menestys tuo väistämättä väkeä katsomoon. Markkinoinnin ongelmat ja kädettömyys tuleekin esille ainoastaan silloin, kun menestystä ei tule. Markkinoinnin pelimerkit, jos niitä koskaan olikaan, on syöty, kun ei tule mestaruuksia.
Paidan selässä olevien nimien perään kuulutetaan myös, usein aivan turhaan. Joukkueen nimettömyys ja menestymättömyys ovat aina oivia selityksiä markkinoinnin epäonnistumiselle. Totuus vain on kuitenkin se, että ne ovat vain selityksiä. Jos niihin uskoo myös itse, on hankala markkinoida omaa tuotettaan.
Uskon vahvasti siihen, että mikä tahansa joukkue voi saada hallinsa täyteen, kun sitä tuotetta lähestytään tapahtumamarkkinoinnin suunnasta, puhtaana viihteenä, jossa asiakasta pyritään viihdyttämään.
Kun tuotetta lähestytään tuolta kantilta, kohderyhmä kasvaa. Tuolloin se ei rajoitu vain lajista pitäviin. Katsomoon voi tuolloin tulla myös sellainen henkilö, joka ei ymmärrä urheilusta tuon taivaallista. Jos hänellä on hauskaa, hän tulee uudelleen ja uudelleen ja pääsee hiljalleen mahdollisesti lajiinkin sisälle, jos se on edes tarpeen.
Hola ja Jep, samaa mieltä siitä että hämmästyttävän pieni ero liigaykkösen ja TPS:n välillä.
Ottelu olis voinu päättyy miten päin vaan. -nimimerkillä kerrankin paikalla :)
Pitkään alalla toimineet hokevat vuosi toisensa perään, että ainoastaan menestys tuo väkeä katsomoon. Toinen mantra ovat nimekkäät pelaajat. Muulla ei ole vanhojen partojen mukaan mitään merkitystä.
Täysin samaa mieltä, en käsitä tuota nimekkäät pelaajat kuvitelmaa. Iso osa katsomosta ei tunnista pelaajia, ei edes nimekkäitä pelaajia vaikka seuraavatkin jääkiekkoa.
Olet minusta Sami täysin oikeilla asialla. Yleisön saaminen alkaa tapahtumasta ja sen rakentamisesta, eikä "pelkästään" totisesta ja pelaajat tunnistavasta jääkiekon seuraamisesta.
Kyllähän suomalainen haluaa olla nimenomaan menestyjien kelkassa. Jengi seuraa menestystä ja kokee sitä kautta itsekin olevansa osa menestystarinaa. Häviäjien parissa ei kukaan viihdy. Kaikki muut oheisasiat, mm. tunnelma ja buumi joukkueen ympärillä ovat suoraa seurausta menestyksestä.
Tepsillä kaikki oli taas pienestä eli yhdestä matsisata kiinni: Tappio HIFK:lle runkosarjan viimeisessä matsissa ja playouteja katsomaan olisi saapunut noin 900 henkeä. Nyt tuli voitto viimeisellä hetkellä ja kelkka kääntyi. Samoin jos olisi tullut takkiin säälien ekassa matsissa, niin toiseen peliin olisi saapunut max. 3000 henkeä. Edelleen jos kolme ekaa matsia olisi mennyt JYP:lle, niin neljättä peliä olisi seurannut paikanpäällä 1500 henkeä, nyt oli 11820. Tämä ei ole spekulaatiota, tämä on faktaa. Ihmisiä kiinnostaa menestys, häviäjiä ei seuraa kukaan, vaikka seura olisi kuinka rakas. Tällainen on suomalainen luonne. Kun jollakin on rahaa ja menee lujaa, niin "kavereita" kyllä löytyy. Kun lähdetään liukuun, niin samat "kaverit" katoavat nopeasti ympärillä.
Otetaan esimerkki Porista. Keväällä 2006 oli käsittämätön buumi, kun Ässät jyräsivät pudotuspeleissä. Jengi hankki punaisia irokeesikampauksia, tatuoi pata-logoja ihoonsa ja kuulutti kaikkialle faniuttaan. Pelaajien nimillä tai tähtistatuksilla ei ollut mitään merkitystä, kun joukkue menestyi. Kaivettiin taas esiin käsite "porilainen hulluus". Tuo samainen asia, jolla perustellaan kaikkea mahdollista, jos porilaisella menee hyvin. Tuo "porilainen hulluus" on vaan siitä kumma ilmiö, että sitä esiintyy vain noin 10 vuoden välein. Miksei se ole pysyvä ilmiö? Kevään 2006 kiimassa myytiin hirveä nippu kausikortteja seuraavalle kaudelle ja luvattiin kuuta taivaalta. Seuravana syksynä jengi heräsi siihen, että samaa "nobodyilla tähtiin" -meininkiä ei ole mahdollista toistaa. Alkoi tuttu tappioiden sarja ja kannattajat hylkäsivät seuransa. Kuka nyt häviäjien seurassa viihtyisi. Nyt Ässät pelaavat putoamista vastaan ja tarvitsisivat tukea enemmän kuin koskaan. Tätä tukea tulee noin tuhannelta henkilöltä. Ei ole irokeeseja katukuvassa, ei huudella porilaisen hulluuden perään. Mutta jos nyt oltaisiinkin välierissä, niin Porissa kaikki eläisivät Ässien mukana.
Sama vähän eri vivahtein tapahtuu Turussa. Jos TPS menestyy edes vähän, niin jengi seisoo seuransa takana. Jos tulee kuokkaan, niin ketään "ei kiinnosta" lätkä. Väitän, että tämä kevät ei montaa sataa kausikorttia ehtinyt myymään. Ensi syksynä taas seurataan, että menestyykö Tepsi vai ei. Ja sen mukaan mennään hallille.
Väitän, että HIFK on niitä harvoja seuroja Suomessa, joka saa yleisöä halliin myös heikolla menestyksellä. Mutta sekin vaatii tietyn pelityylin, taklauksia ja tappeluita. Sitä ns. vanhaa IFK-lätkää.
Väitän siis varmuudella, että suomalainen saapuu hallille vain menestyvän seuran perässä. Kaikki muu oheismeininki on suoraa seurausta siitä. Kyllä suomalainenkin osaa tunnelmaa kehittää, jos joukkue jäällä menestyy. Mutta jo yksittäisen ottelun sisällä saattaa tunnelma vaihtua. Kun oma joukkue on tappiolla, niin kannatus vähenee. Johtoasemassa taas innostutaan huutamaan. Eli juuri väärinpäin.
Tämän menestyksen ja yleisövirran yhteyden voi todeta mistä tahansa katsojakeskiarvotaulukosta. Voi vapaasti verrata minkä tahansa liigajengin yleisömääriä sellaisilla kausilla, jolloin menestytään ja sellaisilla kausilla, jolloin tulee takkiin.
Nyt puhutaan siitä, että buumi syntyi pinnan alla kytevästä tilauksesta. Kyllä se TPS on pelannut lätkää nämä välivuodetkin. Missä yleisö silloi oli? Kotona odottamassa parempia aikoja? Vastaavasti voi kysyä, että missä kaupungissa ei ole tilausta menestyvälle joukkueelle? Ja missä kaupungissa menestys ei nostata buumia? Mutta kun se vaatii sen yhden suomalaiselle tärkeän elementin: menestyksen. Vasta sitten ollaan hommassa mukana. Näin nopeasti kasvava kiinnostus TPS:ää kohtaan ei voi olla muuta kuin luhistuva korttitalo. Se on nähty monesti. Se oikea innostus täytyy rakentaa pidemmällä aikavälillä, jolloin ihmiset saadaan oikeasti sitoutumaan joukkueeseensa. Tällainen buumi tuo mukanaan ne hännystelijät, jotka haluavat vain osansa menestyksestä. Ne eivät ole niitä ihmisiä, jotka elävät mukana myös vaikeina aikoina.
Missä seura oli välivuodet?
Nytkin se nukkuu onnensa ohi. Markkinoinnin suhteen ollaan ihan pihalla joka käänteessä. Ei osata toimia ilman menestystä eikä sen kanssa.
Miksei tuotteen kiinnostavuus ole pysyvä ilmiö? Sehän on se olennainen kysymys, johon ei jääkiekossa osata vastata. Sitä ei haluta edes selvittää, kun hihat ovat täynnä ässiä selityksiä, kuten edeltä saa lukea.
Voittajien tai ainakin mahdollisten voittajien puolella on kiva olla. Kummasti näitä TPS-faneja by heart löytyi taas viime viikkoina.
Voisi kysyä, miksi ihmiset ylipäätään menevät lätkämatsiin, jos kannustamiseen ja taputtamiseenkin tarvitaan tapahtuman järjestäjien opastusta. Mitä nautintoa tällaiset ihmiset ottelusta oikein saavat?
Onneksi erilaisiakin esimerkkejä on ihan täällä kotimaassakin. Onnea Vaasa ja vaasalaisyleisö!
Klo 12:46 Anonyymi puhuu esimerkissään runkosarjan jälkeisestä ajasta. Sitä ennen lätkää on kuitenkin pelattu aika monta viikkoa ja kierrosta.
Ko anonyymi ja 13:55 Anonyymi pyörivät saman padan ympärillä.
Lätkäjoukkueen markkinointiorganisaation tulisi löytää ratkaisu siihen, miksi tuote kiinnostaa vain ottelutuloksen tai sarjasijoituksen perusteella. Mitä siinä kaukalon ympärillä olevassa tuotteessa on vikaa, että kiinnostavuus loppuu kaukalon reunalle.
Kuten Memmokin sanoi, valtaosa ei edes tunnista nimiä ja pelaajia, jotka kaukalossa pyörivät. Minäkin kuulun heihin ja siksi minusta on aivan luontevaa puhua tästä asiasta. En tunne juurikaan NHL-pelaajiakaan, mutta silti lätkämatseissa, täällä tai muualla voi olla mukavaa, jopa tuloksesta huolimatta.
Todistin tämän taas itselleni, kun näistä pleijareista jäi hyvä maku, tappioista huolimatta.
Lätkä parissa pyörivät tuijottavat liikaa kaukaloon. Niin kauan kuin tuijotetaan, tuote kokonaisuutena ei kehity mihinkään, vaan aina selitellään nimien ja menestyksen puutteilla.
Hyvä markkinointi-ihminen pystyy tekemään tuotteesta houkuttelevan ilman katsetta sarjasijoitukseen. Onhan se vähän kornia ajatella, että ainoastaan menestys tuo väkeä.
Miksi markkinointihenkilöitä edes on palkkalistoilla tällöin? Eikö senkin rahan voisi sitten käyttää pelaajiin ja myydä kaiken nettikaupassa, kun menestystä tulee ja asiakkaat ostavat ilman markkinointiponnisteluja?
Olennainen kysymyshän on se, että onko se hyväksyttävää, että myynti korrelloi ainoastaan menestyksen kanssa? Minä en hyväksyisi myyntiorganisaatioltani tuota.
Viitaten kirjoitukseeni klo 12:46. Juuri näin, markkinointi pitäisi saada onnistumaan niin, että jengi oppisi käymään peleissä arkenakin eli jääkiekossa runkosarjan aikana. Pudotuspeleissä markkinointia ei enää juurikaan edes tarvita, sillä silloin menestys ruokkii kysyntää. Ja gloryhuntterit löytävät kyllä omintoimin hallille, jos joukkue menestyy. Heihin ei mikään muu tehoa.
Eli kiinnostavuutta ei saa rinnastaa pudotuspelien yleisömääriin. Todellinen kiinnostus nähdään runkosarjan yleisömääristä. Ja sen nostamiseen vaaditaan sitä todellista työta. Sekä kentällä, että konttorilla.
Lähetä kommentti